Beibi, mä oon pilalla
Henna Emilia & Houreet
Henna Emilia kävi läpi ”hirveää eroa” ja oli täyttämässä täysiä kymmeniä, kun hän tarttui kitaraan ja opetteli soittamaan pari Velvet Underground -coveria. Heti perään hän alkoi tehdä omia biisejä. Niitä kuullaan kokoonpanon Henna Emilia & Houreet esikoisjulkaisulla, viime syksynä julkaistulla ep:llä Beibi, mä oon pilalla.
Vaikka kitara on Henna Emilia Hietamäelle uudehko instrumentti, musiikin parissa hän on taiteillut pitkään. Lapsuuden pianotunnit ja kuorolaulu olivat vuonna 2010 vaihtuneet garagerockiin ja sittemmin Cats of Transnistrian tunnelmalliseen dreampoppiin.
Omalla nimellään Henna Emilia tekee suomenkielistä särökitarapoppia, jonka juuret ovat 90-luvulla. Artistin toteamuksen mukaan ”Houreet on jossain Karkkiautomaatin ja Nirvanan välimaastossa”. Musiikki on Karkkiautomaattia melankolisempaa ja Nirvanaa rauhallisempaa, mutta ensiksi mainitun bändin vino huumorintaju ja jälkimmäisen angsti ovat lauluissa läsnä. Elementit pehmentävät toisiaan.
Ep:n nimibiisi ”Beibi, mä oon pilalla” kertoo ihmissuhteen jälkeisestä tilasta, kun mikään ei kiinnosta eikä mikään tuota enää nautintoa. Henna Emilian käsissä aihe tuntuu tuoreelta sen itseironisen otteen ja tarttuvan melodian ansiosta.
”Hei ystävä” jatkaa välirikosta ihastumisen alkumetreille, kun jonkun pitäisi tehdä aloite. Kolmas biisi ”Ameeba” käsittelee ihastumisprosessia sekin, mutta kohteella ei ole silmiä, ei korvia, eikä sydäntä – eikä selkärankaa. ”Voinko koskea sun limaisia rihmoja”, laulussa anotaan. Henna Emilian kuulas ääni on usein herkullisessa ristiriidassa kevyen koomisten sanoitusten kanssa.
Arkitodellisuus murtuu myös ep:n viimeisessä biisissä ”Huhuu, yhyy”. Oven takana huuteleva kummitus voi tarkoittaa niin menneen suhteen varjoa kuin mielen pettämistä ”Mä oon ollut liian kauan, liian kauan yksin. Realismi karkaa. Saanko soittaa sulle nytkin?”
Henna Emilia & Houreet -kokoonpanon kokopitkää julkaisua sopii odottaa tämän vuoden puolella.
