Jouko Aaltosen<\/b> ohjaaman ja yhdess\u00e4 Pontus Purokurun<\/b> kanssa k\u00e4sikirjoittaman Miten korjata maailma<\/i> -dokumenttielokuvan kerronta starttaa vuonna 2000 Prahassa j\u00e4rjestetyist\u00e4 mielenosoituksista. Tuolloin joukko globalisaatiokriittisi\u00e4 aktivisteja p\u00e4\u00e4tti menn\u00e4 sekoittamaan Kansainv\u00e4lisen valuuttarahasto IMF:n suurkokouksen. Prahassa mielenosoitukset eskaloituivat melkoiseksi hulinaksi, jossa ei v\u00e4ltytty my\u00f6sk\u00e4\u00e4n viranomaisten ylily\u00f6nneilt\u00e4. Mukana Prahassa oli my\u00f6s muutama bussilastillinen suomalaisia aktivisteja.<\/p>\n
Prahan mielenosoitusta seurasi kes\u00e4ll\u00e4 2001 G\u00f6teborgin EU-kokouksen kunniaksi j\u00e4rjestetyt ja v\u00e4kivaltaisesti tukahdutetut mielenosoitukset. Samoin kuin Prahassa, my\u00f6s G\u00f6teborgissa tilanne riist\u00e4ytyiv\u00e4t l\u00e4hinn\u00e4 kaikkien hallinnasta. Tuolloin poliisin ylily\u00f6ntien joukkoon lukeutui my\u00f6s ampuminen aktivistia selk\u00e4\u00e4n.\u00a0<\/span><\/p>\n
Muutama kuukausi G\u00f6teborgin tapahtumien j\u00e4lkeen tehdyt syyskuun 11. p\u00e4iv\u00e4n terroristi-iskut lis\u00e4siv\u00e4t entisest\u00e4\u00e4n j\u00e4nnitteit\u00e4 kansalaisyhteiskunnan ja virkavallan v\u00e4lill\u00e4, vaikka esimerkiksi suomalaisen aktivistiporukan ja terroristien mink\u00e4\u00e4n asteinen rinnastaminen on l\u00e4hinn\u00e4 sulaa hulluutta. Hulluudesta viis, sis\u00e4iseen turvallisuuteen kenties hieman vainoharhaisestikin suhtautuneet viranomaiset jatkoivat otteiden koventamista ja osa aktivisteista vastasi koventamalla omiaan. Tilanne niin sanotusti eskaloitui ja riist\u00e4ytyi k\u00e4sist\u00e4 tosi nopeasti.<\/p>\n
Globaalista lokaaliksi<\/b><\/h2>\n
Tilanteen muuttuessa yh\u00e4 j\u00e4nnittyneemm\u00e4ksi, useat kansainv\u00e4liseen globalisaatiokriittiseen liikkeeseen osallistuneet k\u00e4\u00e4nsiv\u00e4t katseensa kohti kotinurkkia. Aaltolan kuvaamasta porukasta moni keskitti Helsingiss\u00e4 huomionsa nuorille ja nuorille aikuisille tarkoitetun ei-kaupallisen tilan vaatimiseen.\u00a0<\/span><\/p>\nVuoden 2006 Smash ASEM -mielenosoitus ja poliisipiiritys ovat j\u00e4tt\u00e4neet j\u00e4lkens\u00e4 suomalaisen aktivismin historiaan. Poliisin kaikin puolin yliampuva reagointi aiheutti itsess\u00e4\u00e4n enemm\u00e4n haittaa, vaaratilanteita ja h\u00e4iri\u00f6t\u00e4, kuin mit\u00e4 miekkarin parikymment\u00e4 j\u00e4rjest\u00e4j\u00e4\u00e4 olisi ikin\u00e4 kyennyt synnytt\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/figcaption><\/figure>\n
T\u00e4t\u00e4 aktivistien fokuksen siirtymist\u00e4 seurasi l\u00e4hes katkeamaton jatkumo talonvaltauksia. N\u00e4m\u00e4 2000-luvun alun talonvaltaajat seurasivat jatkumossa 1990-luvulla perustetun Oranssi ry:n esimerkki\u00e4: he sananmukaisesti valtasivat tyhjill\u00e4\u00e4n olevia taloja ja pyrkiv\u00e4t ottamaan ne omaan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4. Siin\u00e4, miss\u00e4 Oranssin tavoitteena oli m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti saada rakennuksista asuntoja nuorille, piirt\u00e4\u00e4 Aaltosen dokumentti kuvan moninaisemmista tavoitteista n\u00e4iden my\u00f6hempien valtausten taustalla.<\/p>\n
Poliittisimmillaan 2000-luvun alun liike oli tarjotessaan Romaniasta saapuneille romaneille tilaa omalle leirille. Valtauksiin kyll\u00e4stynyt kaupunki oli antanut vuonna 2009 aktivisteille vanhan rakennuksen Verkkosaaresta ja pian suojaa vailla olevat romanit toivotettiin t\u00e4m\u00e4n sosiaalikeskus Satamaksi nimetyn rakennuksen tiluksille. Solidaarisuuden osoitus skenen ulkopuolelle oli kuitenkin liikaa virkakoneistolle ja vuonna 2011 sek\u00e4 romanien leiri ett\u00e4 sosiaalikeskus Sataman rakennus lanattiin matalaksi. N\u00e4ihin aikoihin dokumentissa kuvattu porukka alkoi my\u00f6s hajoamaan kuka minnekin, joku yliopistolle toinen taiteilijaksi, yksi kansalaisj\u00e4rjest\u00f6n palvelukseen ja jotkut my\u00f6s poliittisen koneiston sy\u00f6vereihin.<\/p>\n
Vaikka romanien h\u00e4t\u00e4majoituksen poliittisuus tulee esiin vahvasti, keskittyy Aaltonen kerronnassaan p\u00e4\u00e4osin tapahtuneesta kertomiseen eik\u00e4 niink\u00e4\u00e4n syiden avaamiseen. Tapahtumakuvauksia v\u00e4hemm\u00e4lle j\u00e4\u00e4 se, miksi<\/i> asiat ovat tapahtuneet ja skene\u00e4 tuntemattomalle saattaa j\u00e4\u00e4d\u00e4 ep\u00e4selv\u00e4ksi se, mit\u00e4 aktivistit ovat lopulta tavoitelleet. Esimerkiksi talonvaltauksissa aktiivisesti mukana ollut Mikael Brunila<\/b> kyll\u00e4 avoimesti pohtii, ett\u00e4 h\u00e4n yh\u00e4 allekirjoittaa monet tuolloisista tavoitteistaan, mutta h\u00e4m\u00e4r\u00e4ksi se, mit\u00e4<\/i> h\u00e4n allekirjoittaisi ja kenties mik\u00e4 j\u00e4isi allekirjoittamatta.<\/p>\n
Toisaalta, monet niist\u00e4 ep\u00e4kohdista, jotka dokumentissa tulevat mainituiksi saavat nyky\u00e4\u00e4n huomiota tyystin eri tavalla kuin vaikka 20 vuotta sitten. Ei ole silkkaa haihattelua sanoa, ett\u00e4 aktivistien ty\u00f6 moninaisten tavoitteiden eteen on muuttanut sit\u00e4, kuinka yhteiskunta n\u00e4ihin asioihin suhtautuu. Esimerkiksi talonvaltausten rinnalla kulki voimakkaana omana juonteenaan kamppailu katutaiteen puolesta ja Stop t\u00f6hryille! -projektin vastustaminen. Kymmenen vuotta jatkunut projekti tuli p\u00e4\u00e4t\u00f6kseens\u00e4 vuonna 2008 ja sen j\u00e4lkeen asenne katutaidetta kohtaan on muuttunut sallivammaksi (toki unohtamatta yh\u00e4 jatkuvaa vartijav\u00e4kivaltaa<\/a>) ja ilmapiiri muutenkin avoimemmaksi.<\/p>\n
![\"\"](\"https:\/\/voima.fi\/hairikot\/wp-content\/uploads\/sites\/9\/2023\/02\/miten-korjata-maailma1-600x399.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/voima.fi\/hairikot\/wp-content\/uploads\/sites\/9\/2023\/02\/miten-korjata-maailma2-600x401.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/voima.fi\/hairikot\/wp-content\/uploads\/sites\/9\/2023\/02\/miten-korjata-maailma4-600x400.jpg\")