{"id":18956,"date":"2021-03-04T19:30:06","date_gmt":"2021-03-04T17:30:06","guid":{"rendered":"http:\/\/voima.fi\/hairikot\/?p=18956"},"modified":"2021-03-04T20:00:41","modified_gmt":"2021-03-04T18:00:41","slug":"graffiti-museokamaa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/voima.fi\/hairikot\/artikkeli\/graffiti-museokamaa\/","title":{"rendered":"Graffiti, museokamaa"},"content":{"rendered":"

Vuonna 2000<\/b> nykytaiteenmuseo Kiasmassa j\u00e4rjestettiin ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa urbaaniin taiteeseen keskittyv\u00e4 URB-festivaali, ja sen ohjelmistoon kuului my\u00f6s graffiteja. Vuonna 2001 poliisi esitti Kiasmalle virka-apupyynn\u00f6n. Siihen vedoten poliisi haki tutkinnallisista syist\u00e4 festivaalin arkistoon kertyneet valokuvat, videot ja muun graffitiin liittyv\u00e4n aineiston.\u00a0<\/span><\/p>\n

\u201dEiv\u00e4t he varmastikaan tulleet siit\u00e4 hullua hurskaammiksi. Mutta tarkoitus olikin varmasti luoda kuva uhasta, joka asetti toimintamme laillisuuden kyseenalaiseksi\u201d, URBin tuolloinen johtaja <\/span>Virve Sutinen<\/b> muisteli tapausta reilu vuosikymmen my\u00f6hemmin <\/span>Voima<\/span><\/i>-lehdelle.<\/span><\/p>\n

Vaikka virkavalta lupasi palauttaa kaiken Kiasmasta ottamansa, kun sit\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 tarvittaisi, kuvia tai videoita ei sen koommin n\u00e4hty. Tuolloin Helsingiss\u00e4 elettiin Stop t\u00f6hryille -hankkeen aikaa, ja kaupungilla oli nollatoleranssi kaikkea katutaidetta kohtaan.<\/span><\/p>\n

Vuonna 2008 Stop t\u00f6hryille -hanke p\u00e4\u00e4ttyi, ja asenne katutaiteeseen muuttui v\u00e4hitellen koko maassa.\u00a0<\/span><\/p>\n

Hieman t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen<\/span> Pia Hovi<\/b> aloitti kuraattorin ty\u00f6t Porin taidemuseossa. Vuonna 2012 Hovin valvonnassa rakennettu <\/span>Street Art: The New Generation<\/span><\/i> -n\u00e4yttely aukesi. Lontoosta Poriin muuttanut Hovi oli seurannut katutaideskenen kehittymist\u00e4 jo vuosia ja halusi nostaa taidemuodon esiin Suomessa my\u00f6s museoymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4.<\/span><\/p>\n

\"\"
Egs p\u00e4\u00e4si maalaamaan Porin taidemuseon historiallisen rakennuksen ulkosein\u00e4\u00e4n.<\/figcaption><\/figure>\n

Yksinomaan graffitiin <\/b>ja laajemmin katutaiteeseen keskittynyt <\/span>The New Generation <\/span><\/i>-n\u00e4yttely oli laatuaan ensimm\u00e4inen Suomessa. Vasta Suomeen palannut Hovi ei prosessin alussa tuntenut mielest\u00e4\u00e4n riitt\u00e4v\u00e4sti kotimaista kentt\u00e4\u00e4.<\/span><\/p>\n

\u201dOlin heti yhteydess\u00e4 Make Your Mark -galleriaan, jota py\u00f6ritt\u00e4v\u00e4 <\/span>Umut Kiukas<\/b> auttoi tekij\u00f6iden kartoituksessa. Sana kiiri kent\u00e4lt\u00e4 ja yhteydenottoja alkoi tulla. Minulle oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4 tehd\u00e4 yhteisty\u00f6ss\u00e4 skenen kanssa paras mahdollinen n\u00e4yttely\u201d, Hovi muistelee.<\/span><\/p>\n

Tavoite t\u00e4yttyi, ja valittu ty\u00f6skentelytapa osoittautui toimivaksi. N\u00e4yttely sai hyv\u00e4n vastaanoton sek\u00e4 katutaidekent\u00e4n piiriss\u00e4 ett\u00e4 sen ulkopuolella.<\/span><\/p>\n

Katutaiteen luonne ala- tai jopa vastakulttuurina on vaikuttanut museon\u00e4yttelyiden kokoamiseen. Tavallisesti museoissa tunnetaan hyvin n\u00e4yttelyyn valittu taiteenala.\u00a0 Nykyaikainen katutaide ja graffiti ovat verrattain nuoria taidemuotoja, eik\u00e4 museoiden henkil\u00f6kunnan asiantuntemus useinkaan ulotu niihin. N\u00e4yttelyn rakentamiseen liittyv\u00e4 osaaminen voi siis l\u00f6yty\u00e4 tyystin toisaalta kuin tuntemus n\u00e4yttelyyn halutusta taiteesta.<\/span><\/p>\n

\u201dMeill\u00e4 oli hyv\u00e4 ty\u00f6j\u00e4rjestys: olin suunnitellut n\u00e4yttelyn tarinan ja rakenteen, mutta tekij\u00e4t saivat paljon vapauksia. Tykk\u00e4\u00e4n tehd\u00e4 n\u00e4yttelyit\u00e4 yhdess\u00e4 enk\u00e4 halua kuratoida liian tiukasti.\u201d<\/span><\/p>\n

N\u00e4yttelytilojen ohella <\/span>The New Generation<\/span><\/i> n\u00e4kyi edess\u00e4 olevan julkisivuremontin mahdollistamana my\u00f6s historiallisen museorakennuksen ulkosein\u00e4ss\u00e4, johon <\/span>EGS<\/b>\u00a0ja <\/span>Jussi TwoSeven<\/b> maalasivat isot teokset. Museon lis\u00e4ksi n\u00e4yttelyyn liittyv\u00e4 katutaide levisi \u2013 aiheeseen sopivasti \u2013 kaduille: puolalainen <\/span>M-City<\/b> maalasi tuolloin Suomessa viel\u00e4 harvinaisen suurikokoisen muraalin kerrostalon p\u00e4\u00e4tysein\u00e4\u00e4n.\u00a0<\/span><\/p>\n

Sittemmin muraaleja on n\u00e4hty lukuisia muissakin kaupungeissa.<\/span><\/p>\n

\"\"
Jussi TwoSevenin tavaramerkiksi muodostunut tunnus komeili Porin taidemuseon sein\u00e4ss\u00e4 The New Generation -n\u00e4yttelyn ajan.<\/figcaption><\/figure>\n

Taidemuotona katutaide<\/b> poikkeaa monista muista taidemuodoista. Maalaajien ty\u00f6skentely on yleens\u00e4 hyvin omaehtoista, ja muodollinen taidekoulutus on ollut melko harvinaista.\u00a0<\/span><\/p>\n

Katutaide on p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti syntynyt perinteisten taideinstitutioiden ulkopuolella, ja maalaajat ovat itse m\u00e4\u00e4ritelleet ilmaisumuodon s\u00e4\u00e4nn\u00f6t ja lainalaisuudet. Pia Hovi nostaa esiin poikkeuksellisena, \u201dkuinka intohimoisesti tekij\u00e4t suhtautuvat tekemiseens\u00e4\u201d.<\/span><\/p>\n

Hovi pit\u00e4\u00e4 saavutettavuutta yhten\u00e4 katutaiteen vahvuutena. H\u00e4nen mukaansa siin\u00e4 toteutuu kulttuurin demokratia: se on avointa ja ilmaista. N\u00e4in se edist\u00e4\u00e4 kulttuurin tasa-arvoa.\u00a0<\/span><\/p>\n

\u201dTaideinstituutiot voisivat oppia katutaiteelta ei-hierarkkisia toimintatapoja ja jaettua asiantuntijuutta. Museoammattilaiset voisivat oppia katutaiteilijoiden kautta paljon, ja samalla museoammattilaisilla voi olla my\u00f6s annettavaa taiteilijoille\u201d, Hovi kannustaa yhteisty\u00f6h\u00f6n.<\/span><\/p>\n

\"\"
Graffiti ja katutaide n\u00e4kyv\u00e4t katukuvassa eri puolilla Vantaan Myyrm\u00e4ke\u00e4. Ne ovat p\u00e4\u00e4sseet my\u00f6s kiinte\u00e4ksi osaksi Vantaan taidemuseo, Artsin julkisivua. Lis\u00e4\u00e4 Myyrm\u00e4en katutaiderenessanssista t\u00e4\u00e4ll\u00e4<\/span><\/a>.<\/figcaption><\/figure>\n

Jos Porin<\/b> The New Generation<\/span><\/i> on merkkipaalu Suomen ensimm\u00e4isen\u00e4 katutaiteelle omistettuna museon\u00e4yttelyn\u00e4, toisena sellaisena voisi pit\u00e4\u00e4 Vantaan taidemuseo Artsin vuonna 2016 julkistamaa p\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4 keskitty\u00e4 jatkossa erityisesti graffitiin. Vantaalla p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen johti Myyrm\u00e4ki-liikkeen aktiivisuus ja asukasl\u00e4ht\u00f6inen ty\u00f6, jonka my\u00f6t\u00e4 eri puolilla Myyrm\u00e4ke\u00e4 on nyky\u00e4\u00e4n katutaidetta, muraaleja ja graffiteja. Asukkaiden aktiivisuus ja yleis\u00f6n matala kynnys kokea katutaidetta, jota on maalattu eri puolille Myyrm\u00e4ke\u00e4, toivat asukkaat ja museon poikkeuksellisen l\u00e4helle toisiaan.<\/span><\/p>\n

Vuonna 2017 Keravan taidemuseo Sinkassa avattiin graffitimaalari <\/span>Jouni V\u00e4\u00e4n\u00e4sen<\/b> kuratoima ja yksinomaan graffitiin keskittynyt <\/span>Rakkaudesta vapauteen<\/span><\/i> -n\u00e4yttely.<\/span><\/p>\n

Helsingin kaupungin taidemuseo HAMin vuoro osallistua jatkumoon tuli vuonna 2018, kun museossa avattiin <\/span>Graffiti Helsingiss\u00e4 <\/span><\/i>-n\u00e4yttely. Museonjohtaja <\/span>Maija Tanninen-Mattilan<\/b> mukaan graffititeemainen n\u00e4yttely sopi hyvin museon teht\u00e4viin.<\/span><\/p>\n

\"\"
Saksalainen MadC maalasi teoksen Keravan museokeskus Sinkan ulkosein\u00e4\u00e4n vuonna 2017. Lis\u00e4\u00e4 Jouni V\u00e4\u00e4n\u00e4sen kuratoimasta Rakkaudesta vapauteen -n\u00e4yttelyst\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4<\/a><\/span>.<\/figcaption><\/figure>\n

\u201dHAMilla on julkisen taiteen mandaatti. Katutaide ja taide julkisessa tilassa ovat teht\u00e4viemme ytimess\u00e4. Meill\u00e4 oli eritt\u00e4in suuri halu oppia lis\u00e4\u00e4 aiheesta, ja n\u00e4yttelyit\u00e4 pit\u00e4m\u00e4ll\u00e4 oppii. Haluamme tuntea Helsingin graffitihistorian eri vaiheet. Kuraattorimme haastattelivat n\u00e4yttely\u00e4 valmistellessaan suurta joukkoa taiteilijoita, heid\u00e4n perheit\u00e4\u00e4n ja edesmenneiden taiteilijoiden omaisia.\u201d<\/span><\/p>\n

Yleis\u00f6lle n\u00e4yttely on ensi sijassa mahdollisuus tutustua tarjolla olevaan taiteeseen. Museon ty\u00f6ntekij\u00f6ille se voi antaa paljon muutakin. Tanninen-Mattila kertoo n\u00e4yttelyn tarjonneen henkil\u00f6kunnalle my\u00f6s mahdollisuuden pohtia tarkemmin museon suhdetta katutaiteeseen.<\/span><\/p>\n

\u201dJouduimme miettim\u00e4\u00e4n esimerkiksi sit\u00e4, kannattaako kaupungin taidemuseo nollatoleranssia luvattomasti maalatuille teoksille, vai onko meill\u00e4 avoimempi n\u00e4kemys asiaan?\u201d<\/span><\/p>\n

N\u00e4yttelyyn liittyvien positiivisten kokemusten ja kaiken pohdiskelun j\u00e4lkeenkin museon suhde graffitiin on jakautunut. Tanninen-Mattila kertoo, ett\u00e4 samalla kun museo seuraa, fasilitoi ja taltioi katutaidetta, sill\u00e4 on my\u00f6s erillinen m\u00e4\u00e4r\u00e4raha, jolla \u201dputsataan t\u00e4gej\u00e4 <\/span>Sibelius-monumentin<\/span><\/i> ja <\/span>Mannerheimin ratsastajapatsaan<\/span><\/i> jalustojen kyljist\u00e4\u201d.<\/span><\/p>\n

Vaikka museon teht\u00e4viin kuuluu my\u00f6s poistaa t\u00e4gej\u00e4 patsaiden jalustoista, museonjohtaja ei kaipaa paluuta vanhaan, jyrkempien asenteiden aikaan.<\/span><\/p>\n

\u201dHelsingiss\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n toteutettu nollatoleranssi oli todella julma ja seuraukset olivat monille hurjia. Uskon, ett\u00e4 n\u00e4yttelymme my\u00f6t\u00e4 moni ymm\u00e4rsi graffitit uudella tavalla, ja niit\u00e4 alettiin toivottavasti arvostaa. <\/span>Uskon my\u00f6s, ett\u00e4 n\u00e4yttely koettiin k\u00e4dennojennuksena kaupungilta maalaajille<\/span>.\u201d<\/span><\/p>\n