Kansainv\u00e4linen ruokaj\u00e4rjestelm\u00e4 on kokonaisuus, jonka muodostavat ruuan tuottaminen, jalostaminen, kuljettaminen ja kuluttaminen. J\u00e4rjestelm\u00e4 on altis h\u00e4iri\u00f6ille, eik\u00e4 h\u00e4iri\u00f6iden syihin osata tarttua.<\/p>\n
Ruuantuotannon h\u00e4iri\u00f6iden edess\u00e4 Suomessakin on toivottu turvaa l\u00e4hiruuasta.<\/p>\n
\u201d\u2019L\u00e4hiruoka\u2019 on v\u00e4h\u00e4n ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4inen k\u00e4site. Tarkoitetaanko sill\u00e4 pohjoismaista, suomalaista, maakuntalaista, mit\u00e4? Ja mink\u00e4 vuoksi l\u00e4hiruokaa korostetaan: ymp\u00e4rist\u00f6syist\u00e4, ty\u00f6llisyyssyist\u00e4, vaihtotaseen kannalta, huoltovarmuussyist\u00e4?\u201d, L\u00e4hde avaa vyyhti\u00e4 ja huomauttaa, ett\u00e4 n\u00e4iden eri n\u00e4k\u00f6kulmien edut ja haitat asettuvat eri tavoin.<\/p>\n Globaalien tuotanto- <\/b>ja raaka-aineketjujen maailmassa paikallisuus voi olla n\u00e4enn\u00e4ist\u00e4, vaikka sit\u00e4 suuresti arvostetaankin. Hyv\u00e4\u00e4 Suomesta -merkki on vuodesta toiseen yksi Suomen arvostetuimmista merkeist\u00e4. Sen luvataan tarkoittavan, ett\u00e4 esimerkiksi merkill\u00e4 varustettu liha on aina sataprosenttisesti suomalaista. Mutta kuinka kotimaista kotletti on, jos liha- ja siipikarjalle sek\u00e4 kaloille sy\u00f6tetyst\u00e4 valkuaispitoisesta rehusta vain noin 15 prosenttia on kotimaista<\/a>?<\/p>\n Esimerkiksi 95 prosenttia Suomeen tuotavasta soijasta menee rehuksi<\/a>. Muuttuuko brasilialainen soija l\u00e4hiruuaksi, kun se kierr\u00e4tet\u00e4\u00e4n tuotantoel\u00e4imen ruuansulatuselimist\u00f6n kautta?<\/p>\n \u201dNo eip\u00e4 tietysti. Suomessahan kulutetun ruoan osalta omavaraisuusaste on korkea, mutta olemme massiivisesti riippuvaisia kansainv\u00e4lisist\u00e4 markkinoista rehun, lannoitteiden, maatalouskemikaalien ja energian kaltaisten tuotantopanoksien sek\u00e4 vierasty\u00f6voiman suhteen\u201d, L\u00e4hde selvent\u00e4\u00e4.<\/p>\n Vauraat maat ovat ulkoistaneet tuotantoaan ja luonnonvarojen kulutusta muualle maailmaan, mik\u00e4 luo erilaisia riippuvuussuhteita. L\u00e4hde muistuttaa, ett\u00e4 nopeista itsen\u00e4isist\u00e4 muutoksista seuraa usein ongelmia toisaalla.<\/p>\n \u201dMuutettaessa ruokaj\u00e4rjestelm\u00e4n verkoston rakennetta pit\u00e4isi luoda kauppa- ja kehityspolitiikkaa, joka turvaa hyv\u00e4n el\u00e4m\u00e4n edellytyksi\u00e4 muuallakin.\u201d<\/p>\n T\u00e4ss\u00e4 Suomi ei L\u00e4hteen mukaan ole kantanut vastuutaan toivotulla tavalla.<\/p>\n \u201dTuoreet Euroopan unionin maatalouspolitiikan uudistamista k\u00e4sittelev\u00e4t CAP-neuvottelut<\/a> ovat j\u00e4lleen merkki siit\u00e4, ett\u00e4 Suomi valtiona ei toimi kovin vastuullisesti. Yhteisen kest\u00e4v\u00e4mm\u00e4n ja kansainv\u00e4lisesti solidaarisemman suunnan sijaan Suomessa keskityt\u00e4\u00e4n yh\u00e4 liikaa omien saavutettujen etujen varjelemiseen.\u201d<\/p>\n Koronapandemia ei <\/b>ollut ensimm\u00e4inen globaalin ruokaj\u00e4rjestelm\u00e4n kriisi 2000-luvulla.<\/p>\n \u201dJoskus kriisin taustalla on tuotantoh\u00e4iri\u00f6, mutta kriisi voi synty\u00e4 my\u00f6s esimerkiksi konfliktin, hy\u00f6dykespekulaation tai aggressiivisen kauppapolitiikan tuotteena\u201d, L\u00e4hde kertoo.<\/p>\n K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 kriisit ovat usein lukuisten tekij\u00f6iden yhteistulos.<\/p>\n \u201dKun maailman ruokaj\u00e4rjestelm\u00e4t ovat nivoutuneet yh\u00e4 tiukemmaksi globaaliksi verkostoksi, paikalliset h\u00e4iri\u00f6t levi\u00e4v\u00e4t yh\u00e4 helpommin ymp\u00e4ri maailman.”<\/p>\n L\u00e4hde jakaa kriisit kahteen kategoriaan: nopeisiin v\u00e4liaikaisiin ja hitaisiin pysyviin. Kriisien muodot pit\u00e4\u00e4 tunnistaa ja erottaa toisistaan.<\/p>\n \u201dVuosiakin kest\u00e4v\u00e4n\u00e4 pandemia on lopulta ohimenev\u00e4 h\u00e4iri\u00f6, joka syntyy ennen kaikkea liikenne- ja kuljetuskatkoksista sek\u00e4 muista torjuntatoimien vaikutuksista. T\u00e4llaisiin kriiseihin tarvitaan varmuusvarastoja, varaj\u00e4rjestelmi\u00e4 ja erilaisia poikkeustilaj\u00e4rjestelyit\u00e4, jotta ty\u00f6voimaa ja mahdollisuuksia hankkia ruokaa saadaan sinne, miss\u00e4 niille on tarve.\u201d\u009d<\/p>\n N\u00e4iden ohimenevien h\u00e4iri\u00f6iden kohtaamisessa aidon omavaraisuusasteen lis\u00e4\u00e4minen voisi auttaa. Mit\u00e4 tiukemmin olemme riippuvaisia pitkist\u00e4 tuotantoketjuista, sit\u00e4 haavoittuvampia olemme.<\/p>\n \u201dUseat yhtaikaisesti etenev\u00e4t ymp\u00e4rist\u00f6ongelmat sen sijaan muodostavat hitaan, kertautuvan kriisin, joka vaatii poikkeustoimien sijaan koko globaalin ruokaj\u00e4rjestelm\u00e4n muutosta. Yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 haitallisia ymp\u00e4rist\u00f6vaikutuksia t\u00e4ytyy v\u00e4hent\u00e4\u00e4, toisaalta tuotantoa pit\u00e4\u00e4 muuttaa sopeutuvammaksi muuttuviin oloihin.\u201d<\/p>\n Usein kriisit ruokkivat toisiaan, mik\u00e4 tekee niihin valmistautumisesta vaikeaa. Esimerkiksi hitaasti rakentunut ymp\u00e4rist\u00f6kriisi lis\u00e4\u00e4 nopeiden kriisien todenn\u00e4k\u00f6isyytt\u00e4.<\/p>\n Suomalaista karjaa ruokkiva soija tulee usein massiivisilta ja yksipuolisilta viljelmilt\u00e4. Niiden alta raivataan esimerkiksi Amazonin sademets\u00e4\u00e4, mik\u00e4 ruokkii ilmastokriisi\u00e4. Soijaa toki p\u00e4\u00e4tyy my\u00f6s ihmisten lautasille, mutta kuluttajille myyt\u00e4v\u00e4\u00e4 soijaa kehutaan vastuullisesti tuotetuksi. Se vastuuttomasti tuotettu menee sitten karjalle.<\/p>\n Rehun tarpeen v\u00e4hent\u00e4minen v\u00e4hent\u00e4isi my\u00f6s viljelypinta-alan tarvetta, sill\u00e4 rehuna sy\u00f6tetyst\u00e4 ravinnosta vain pieni osa muuttuu lihaksi. N\u00e4in pienempi m\u00e4\u00e4r\u00e4 samaa soijaa ruokkisi isomman osan v\u00e4est\u00f6st\u00e4. Samalla poistuisi tarve raivata tilaa uusille viljelmille esimerkiksi juuri Amazonia h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n Yksipuoliset viljelykasvien ja tuotantoel\u00e4inten monokulttuurit ovat my\u00f6s alttiita erilaisille sairauksille, jotka voivat johtaa jopa kokonaisen tuotantolajikkeen katoamiseen. N\u00e4in k\u00e4vi esimerkiksi 1950-luvulla banaanimarkkinoita hallinneelle Gros Michel -lajikkeelle, jonka panamantauti tuhosi. Sittemmin tilalle l\u00f6ydetty\u00e4 Cavendish-lajiketta joita maailman markettien banaanit ovat uhkaa t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 saman taudin uusi muoto<\/a>. Emme ole osanneet ottaa opiksi kohtaamistamme vastoink\u00e4ymisist\u00e4.<\/p>\n Jos ilmastokriisi <\/b>ja sen seuraukset ovat esimerkkej\u00e4 hitaasta kriisist\u00e4, korona puolestaan on malliesimerkki nopeasta kriisist\u00e4. Molempien taustalla on mekanismeja, joihin ruuantuotanto vaikuttaa.<\/p>\n Maatalous on yksi merkitt\u00e4vimmist\u00e4 globaaleista p\u00e4\u00e4st\u00f6l\u00e4hteist\u00e4 ja vaikuttaa paljon my\u00f6s ilmastokriisin torjuntaan. Villiel\u00e4inten elintilan kaventuminen kasvavan viljelypinta-alan tielt\u00e4 ja suunnattoman sek\u00e4 yksipuolisen tuotantoel\u00e4inpopulaation tunkeminen ahtaisiin tuotantolaitoksiin puolestaan lis\u00e4\u00e4v\u00e4t merkitt\u00e4v\u00e4sti koronan kaltaisten pandemioiden synnyn riski\u00e4. Zoonoosit eli el\u00e4imist\u00e4 ihmisiin siirtyv\u00e4t taudit p\u00e4\u00e4sev\u00e4t tarttumaan ymp\u00e4rist\u00f6iss\u00e4<\/a>, joissa ihmiset ovat muiden el\u00e4inten kanssa tiiviisti tekemisiss\u00e4 ahtaissa oloissa.<\/p>\n Poliitikot ja tuottajaj\u00e4rjest\u00f6t ovat kuitenkin olleet melko haluttomia tarttumaan ongelmiin. Ville L\u00e4hteen mukaan suomalainen ruokakeskustelu on pahasti jumissa.<\/p>\n \u201dTuottajapuolella ollaan siilipuolustuksessa, mik\u00e4 on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4, koska alkutuottajien asema on kovin heikko. Puolustautuessa kuitenkin kaikki n\u00e4hd\u00e4\u00e4n uhkana ja tullaan pit\u00e4ytyneeksi perityss\u00e4 tilanteessa, joka heikent\u00e4\u00e4 olosuhteita entisest\u00e4\u00e4n.\u201d\u009d<\/p>\n Kyse ei kuitenkaan ole yksin tuottajapuolen luomasta ongelmasta.<\/p>\n \u201dYmp\u00e4rist\u00f6puolella taas on harmillisen paljon sellaista yksiulotteista ajattelua, jossa unelmoidaan maaseudun korvaamisesta korkeateknologisilla ymp\u00e4rist\u00f6ill\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 ovat mittakaavat totaalisen hakusessa. BIOS-tutkimusyksikk\u00f6 ja moni muu taho on yritt\u00e4nyt avata keskustelua viime vuosina, sill\u00e4 ekologisessa siirtym\u00e4ss\u00e4 yhteiskunnallinen reiluus on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n edellytys muutosten hyv\u00e4ksytt\u00e4vyydelle ja kest\u00e4vyydelle.\u201d<\/p>\n Kaikkien muutospaineiden keskell\u00e4 kannattaa pit\u00e4\u00e4 mieless\u00e4, ett\u00e4 ruokaa tarvitaan jatkossakin. Nyt on aika keskustella siit\u00e4, mit\u00e4 ja miten tuotettua ruokaa sy\u00f6mme tulevaisuudessa.<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/voima.fi\/hairikot\/wp-content\/uploads\/sites\/9\/2020\/12\/puhdasta-lahiruokaa-vastis.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/voima.fi\/hairikot\/wp-content\/uploads\/sites\/9\/2020\/12\/tule-maajussille-ilmaistoihin.jpg\")
Kun alan ty\u00f6paikat laitettiin hakuun, ty\u00f6hakemuksia tulvikin ovista ja ikkunoista. T\u00e4m\u00e4 johti erilaisiin ongelmiin, kun palkkataso osoittautui alhaiseksi ja ty\u00f6olosuhteet hirveiksi.
Omavaraisuuden koetaan usein tarkoittavat ruokaturvaa. Mutta onko turva aitoa, jos marjat uhkaavat j\u00e4\u00e4d\u00e4 metsiin ja pelloille ilman ulkomaista halpaty\u00f6voimaa?
Kuvassa alkuper\u00e4isen mainoksen teksti\u00e4 on korjattu himpun verran.<\/figcaption><\/figure>\n![\"\"](\"https:\/\/voima.fi\/hairikot\/wp-content\/uploads\/sites\/9\/2020\/12\/wwf-biomassa-ja-elaimet.png\")