![\"Hein\u00e4kuussa](\"https:\/\/voima.fi\/hairikot\/wp-content\/uploads\/sites\/9\/2020\/04\/Pori_Cube-scaled.jpg\")
Lapsuuden tarroissa<\/strong>\u00a0n\u00e4kyy yh\u00e4 tekemisiini vaikuttava, mahdollisesti \u00adnaiivikin usko siihen, ett\u00e4 taiteen avulla voi muuttaa maailmaa. Sen avulla voi tehd\u00e4 piiloon j\u00e4\u00e4vi\u00e4 rakenteita n\u00e4kyv\u00e4ksi, kohdata ihmisi\u00e4, synnytt\u00e4\u00e4 uudenlaista ajattelua ja lopulta toivottavasti aikaansaada vallankumouksen.<\/p>\n Samasta syyst\u00e4 pid\u00e4n taiteen demo\u00adkraattisuutta t\u00e4rke\u00e4n\u00e4. On t\u00e4r\u00adke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 se vied\u00e4\u00e4n paikkoihin, miss\u00e4 ihmiset sen helposti kohtaavat, my\u00f6s ne, jotka kokevat museot ja galleriat \u00adelitistisiksi ja itselleen vieraiksi paikoiksi.<\/p>\n Idealismi ja allergisuus kaikenlaiselle sorrolle tekev\u00e4t ty\u00f6skentelyst\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 hankalaa. Aloitin nuorena kuvataiteilijana Helsingiss\u00e4 aikana, jolloin taiteilijavetoisia ja ilmaisia \u00adgallerioita ei juurikaan ollut, galleristit eiv\u00e4t \u00adkokeneet nuoria taiteilijoita ty\u00f6panoksen arvoisiksi ja kentt\u00e4\u00e4 p\u00e4sm\u00e4r\u00f6iv\u00e4t varttuneet miestaiteilijat ja taiteen \u00adostajat, jotka kokivat kauppaan kuuluvan luvan ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4\u00e4n fyysiseen l\u00e4heisyyteen ja huonoihin vitseihin.<\/p>\n N\u00e4m\u00e4 ovat<\/strong>\u00a0my\u00f6s syit\u00e4, miksi koen kuraattorina toimimisen mielekk\u00e4\u00e4ksi. Kuratoinnissa pystyn yhdist\u00e4m\u00e4\u00e4n tutkimuksen, tiedon tuottamisen ja sen n\u00e4kyv\u00e4ksi tekemisen.<\/p>\n \u201dCura\u201d on latinaa ja tarkoittaa huolehtimista. Kuratointiin ja huolehtimiseen liittyy idea v\u00e4litt\u00e4misest\u00e4: niin maailmasta ja ihmisist\u00e4 v\u00e4litt\u00e4misen ajatus kuin tiedon ja kokemusten v\u00e4litt\u00e4minen. V\u00e4litt\u00e4minen on my\u00f6s vaikuttamista, rakenteiden purkamista, oli kysymys sitten sosiaalisista rakenteista tai taiteen esitt\u00e4misen tapoihin liittyvist\u00e4 rakenteista.<\/p>\n Toisaalta koen kuratoinnin toisinaan my\u00f6s ongelmalliseksi juuri v\u00e4litt\u00e4miseen liittyvien kysymysten vuoksi. Hyv\u00e4t tarkoitukset ja hyv\u00e4 ajattelu eiv\u00e4t aina johda toimintaan, ja riskin\u00e4 on, ett\u00e4 taide muuttuu pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n puheeksi. Toimijat lentelev\u00e4t ymp\u00e4ri maailmaa puhumaan kest\u00e4v\u00e4st\u00e4 kehityksest\u00e4, tasa-arvosta ja ekologiasta pahvimukeista juodun kahvin \u00e4\u00e4rell\u00e4, mutta v\u00e4littyyk\u00f6 tieto kuplan ulkopuolelle?<\/p>\n Sama koskee taiteeseen, kulttuuriin ja tieteeseen liittyv\u00e4n prekaariuden k\u00e4sittelemist\u00e4: jatkuva ep\u00e4varmuus tulevaisuuden suhteen, p\u00e4tk\u00e4ty\u00f6t ja yleinen ty\u00f6n n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6myys ovat kent\u00e4ll\u00e4 tunnustettuja ongelmia, mutta j\u00e4\u00e4v\u00e4t usein niin sanotulta suurelta yleis\u00f6lt\u00e4 piiloon, kun toiminta on valmiiksi yhteiskunnan marginaalissa.<\/p>\n Politiikka on ollut t\u00e4m\u00e4n asian suhteen yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4, positiivinen k\u00e4\u00e4nne. Olin pitk\u00e4\u00e4n kaivannut Suomeen feministist\u00e4 puoluetta, ja puolueessa mukana olo oli oikeastaan itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4\u00e4. Vaikka vallankumous on toivelistallani edelleen ykk\u00f6sen\u00e4, on poliittisen vallan kaappaaminen ja politiikan haltuun ottaminen seuraavana listalla.<\/p>\n My\u00f6s taiteessa<\/strong>\u00a0pid\u00e4n t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 valtasuhteiden ja vaihtoehtoisten todellisuuksien pohtimista. Sek\u00e4 Porin kulttuuris\u00e4\u00e4t\u00f6 -kollektiivin ett\u00e4 \u00adEliisa Suvannon<\/strong>\u00a0kanssa vet\u00e4m\u00e4ni \u00adSpace \u00adInvaders<\/em> -projektien keski\u00f6ss\u00e4 on vallitsevien rakenteiden kyseenalaistaminen ja vaihtoehtojen esitt\u00e4minen. Space\u00ad \u00adInvaders ottaa vuosittain haltuun tyhjill\u00e4\u00e4n olevia tiloja monitieteisille ja -taiteisille, lyhytaikaisille projekteille, jotka ottavat kantaa julkisesta tilasta ja valtasuhteista k\u00e4ytyyn keskusteluun.<\/p>\n Taiteen tuominen kaupunkitilaan, julkisiin ja puolijulkisiin tiloihin, tekee siit\u00e4 saavutettavampaa. Toisaalta se my\u00f6s pakottaa arvioimaan uudelleen ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4, johon taide on asettunut.<\/p>\n Toimintamme on ep\u00e4kaupallista, ja ep\u00e4kaupalliset teot julkisessa tilassa h\u00e4mment\u00e4v\u00e4t. T\u00e4m\u00e4 h\u00e4mmennys toimii usein avauksena mit\u00e4 moninaisimmille keskusteluille. Kun k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4kuntaa ei pyrit\u00e4 m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4\u00e4n vaan tavoitteena on avoin ja ei-hierarkkinen toiminta, ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n vastaanottoa voi m\u00e4\u00e4ritell\u00e4. Ja vaikka tekij\u00e4t voi yleens\u00e4 valita, ei itse tekeminenk\u00e4\u00e4n aina ole kontrolloitavissa.<\/p>\n Vastik\u00e4\u00e4n julkaistu<\/strong>,\u00a0Taina Rajantin<\/strong>\u00a0ja\u00a0Denise Zieglerin<\/strong>\u00a0kanssa kirjoittamani kirja\u00a0Interventio kaupunkitilaan<\/em>\u00a0[lue kirja Issuu-palvelussa<\/a>] esittelee kaupunkitilaan toteutettuja projekteja ja k\u00e4sittelee interventiotaidetta, julkista tilaa ja taiteen potentiaalia sosiaalisen v\u00e4liintulon v\u00e4lineen\u00e4 ja paikkana.<\/p>\n Maakunnissa on valtavasti vahvaa kulttuuriosaamista ja tekemist\u00e4, jonka potentiaalia ei aina osata hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4. Kun huolehditaan alueiden autioitumisesta ja Suomen eriarvoistumisesta ja mietit\u00e4\u00e4n keinoja t\u00e4m\u00e4n kehityksen pys\u00e4ytt\u00e4miseksi, voisi ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 kuormittavan raskaan teollisuuden ja kest\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n riistoon perustuvan turkistarhauksen sijaan mietti\u00e4 vaihtoehtona alueen omaan identiteettiin perustuvan kulttuurin hy\u00f6dynt\u00e4mist\u00e4.<\/p>\n Projektit ja ty\u00f6skentelyni tutkijana Aalto-yliopiston kokeellisia taideprojekteja ja kaupunkitutkimusta yhdist\u00e4v\u00e4ss\u00e4 El\u00e4v\u00e4 Pori<\/a> -hankkeessa ovat my\u00f6s tutustuttaneet valitettavan hyvin kaupunkien toimintatapoihin. Mit\u00e4 suurempi kaupunki, sen hankalampaa on l\u00f6yt\u00e4\u00e4 oikeita ihmisi\u00e4 ja usein my\u00f6s tahtoa saada projekteja toteutettua. Kaupungeilla on toinen toistaan hienompia strategiapapereita koskien taidetta, kulttuuria ja tilapolitiikkaa, mutta kauniilla sanoilla ei ole juuri mit\u00e4\u00e4n tekemist\u00e4 todellisuuden kanssa.<\/p>\n Vaikka olemme itse olleet luomassa v\u00e4liaikaisen tilank\u00e4yt\u00f6n toimintakulttuuria, pid\u00e4n sit\u00e4 my\u00f6s ongelmallisena: lyhytkestoisten projektien tukeminen toimii hyv\u00e4n\u00e4 keinona kiillottaa kaupunkibr\u00e4ndi\u00e4 ja peitell\u00e4 ongelmia, kun kaupunkien pit\u00e4isi sitoutua tukemaan taidetta ja kulttuuria pitk\u00e4j\u00e4nteisesti. Usein ilmaiseksi ty\u00f6skentelev\u00e4t tekij\u00e4t nostavat toiminnallaan alueiden arvoa tyytyv\u00e4isin\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 on tila, miss\u00e4 ty\u00f6skennell\u00e4.<\/p>\n![\"Totuus](\"https:\/\/voima.fi\/hairikot\/wp-content\/uploads\/sites\/9\/2020\/04\/Totuus-suomesta_avajaiset.jpg\")
N\u00e4yttelyn nimi oli ironinen, eik\u00e4 ryhm\u00e4 oikeasti usko yhteen totuuteen.
\u201dTarkoituksena on tuoda esille Suomi-kuvan rakenne ja mekanismit, joilla sit\u00e4 on rakennettu. Olimme aluksi mukana Suomi 100 -hankkeen virallisessa ohjelmassa, mutta en tunnistanut saunoista, villasukista ja auringonlaskumaisemista sit\u00e4 Suomea, jossa itse olen kasvanut ja el\u00e4nyt\u201d, Jensen kertoi Voiman haastattelussa<\/a>.<\/figcaption><\/figure>\n![\"Erno-Erik](\"https:\/\/voima.fi\/hairikot\/wp-content\/uploads\/sites\/9\/2020\/04\/Na-ytto-kuva-2018-04-25-kello-14.01.13.png\")