{"id":12996,"date":"2017-09-26T00:00:00","date_gmt":"2017-09-25T21:00:00","guid":{"rendered":"http:\/\/voima.fi\/hairikot\/?post_type=artikkeli&p=12996"},"modified":"2025-03-14T09:36:23","modified_gmt":"2025-03-14T07:36:23","slug":"graffitin-anatomia","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/voima.fi\/hairikot\/artikkeli\/graffitin-anatomia\/","title":{"rendered":"Graffitin anatomia"},"content":{"rendered":"

”Teoksen alaosaan<\/strong> maalattiin my\u00f6hemmin hakaristej\u00e4. Pian sen j\u00e4lkeen hakaristien p\u00e4\u00e4lle maalattiin liikennemerkeist\u00e4 tuttu poikki\u00adviiva ja ympyr\u00e4. Graffitikulttuurin vinkkelist\u00e4 katsottuna se oli merkitykset\u00f6nt\u00e4 ja surullista, mutta tutkijan perspektiivist\u00e4 se on kuitenkin esimerkki \u00e4\u00e4rioikeistolaisten ja graffitimaalarien v\u00e4lisest\u00e4, pitk\u00e4\u00e4n jatkuneesta konfliktista ja sellaisena hyvin kiinnostava.\u201d<\/p>\n

Jacob\u00a0Kimvall<\/a><\/b>\u00a0on graffitikulttuurista v\u00e4it\u00f6skirjansa Tukholman yliopistoon kirjoittanut taidehistorioitsija, joka tasapainoilee graffitikulttuurin sis\u00e4piiril\u00e4isen ja kulttuuria et\u00e4\u00e4lt\u00e4 tarkkailevan tutkijan roolien v\u00e4lill\u00e4. H\u00e4n kokee graffiteihin liittyv\u00e4n kaksijakoisen kokemuksensa tiivistyv\u00e4n erityisen hyvin tukholmalaiselle Bromstenin teollisuusalueelle vuonna 1989 maalattuun\u00a0Fascinate<\/i>-teokseen. Se oli maalaushetkell\u00e4 tiett\u00e4v\u00e4sti suurin Euroopassa maalattu graffiti. 2000-luvulla Bromstenin teollisuusrakennukset ovat saaneet v\u00e4isty\u00e4 keskiluokkaisen l\u00e4hi\u00f6n tielt\u00e4, mutta vuonna 2015 Fascinate merkittiin suojelluksi teokseksi.\u00a0<\/span><\/p>\n

\u201dTeoksessa oli lopulta kolme eri tasoa, jotka k\u00e4viv\u00e4t keskustelua.\u201d<\/span><\/p>\n

\"Pala
Pala historiaa. V\u00e4liaikaiseksi mielletty ilmaisumuoto voi my\u00f6s j\u00e4tt\u00e4\u00e4 pidempiaikaisen j\u00e4ljen yhteiskuntaan.<\/figcaption><\/figure>\n

Kimvallin\u00a0<\/b><\/span>tie graffititutkijaksi alkoi pian 25 vuotta sitten.\u00a0<\/span><\/p>\n

\u201dAloitin graffitien maalaamisen 1980-luvulla, ja vuonna 1992 perustimme graffitiaiheisen\u00a0UP<\/i><\/a>-lehden. Tuo siirtym\u00e4 oli monella tavalla suurempi kuin akateemiseksi tutki\u00adjaksi ryhtyminen \u2013\u00a0lehden my\u00f6t\u00e4 minusta tuli ensisijaisesti \u00addokumentoija maalaajan sijaan.\u201d<\/span><\/p>\n

Dokumentoiminen kuuluu keskeisen\u00e4 osana graffitikulttuuriin, koska teokset itse ovat p\u00e4\u00e4asiallisesti v\u00e4liaikaisia. Monet maalaajista kuvaavat omat teoksensa ja voivatkin melko luottavaisin mielin v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 graffiti on syntym\u00e4st\u00e4\u00e4n asti parhaiten dokumentoitu taiteenlaji.\u00a0<\/span><\/p>\n

\u201dAkateeminen tutkimus on oikeastaan systemaattista dokumentoimista, ja se sopii sellaisena hyvin graffitikulttuuriin. Siirrytty\u00e4ni tutkimaan aihetta akateemisesti, sain ajatukseni my\u00f6s paremmin irti graffitikulttuurin sis\u00e4\u00e4nrakennetusta arvoj\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4.\u201d<\/span><\/p>\n

Muuttuvan roolin ohella\u00a0Kimvall\u00a0on joutunut my\u00f6s miettim\u00e4\u00e4n omia lojaliteettejaan.<\/span><\/p>\n

\u201dGraffitikulttuurissa keskin\u00e4inen lojaalius on \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen t\u00e4rke\u00e4\u00e4. En tietenk\u00e4\u00e4n pet\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n luottamusta edelleenk\u00e4\u00e4n, mutta tutkijana minulla on lojaalisuus my\u00f6s lukijaa kohtaan. \u00adNyky\u00e4\u00e4n osaan suhtautua kiinnostuneesti my\u00f6s sellaisiin tapahtumiin, jotka aikaisemmin n\u00e4ytt\u00e4ytyiv\u00e4t pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n \u00adtraagisina.”<\/span><\/p>\n

Kuten se Fasscinate<\/em>-teoksen vandalisoiminen.<\/span><\/p>\n

\u201dAkateeminen maailma on my\u00f6s ollut oikeastaan ainoa paikka \u2013 hyvin pienen ydinharrastajajoukon ulkopuolella \u2013 jossa graffiteista on voinut puhua tarkasti ja analyyttisesti. Nollatoleranssi on v\u00e4ritt\u00e4nyt keskustelua Pohjoismaissa niin voimakkaasti, ett\u00e4 niiden pienien piirien ulkopuolella aiheesta on ollut vaikea k\u00e4yd\u00e4 merkityksellist\u00e4 keskustelua.\u201d<\/p>\n

\"Natsit
Natsit vittuun ihan aina.<\/figcaption><\/figure>\n

L\u00e4nsimaisten<\/b><\/span>\u00a0yhteiskuntien suhtautuminen graffitiin on ollut ristiriitaista. V\u00e4lill\u00e4 sit\u00e4 on rakastettu ja sitten demonisoitu. Ja seuraavaksi taas rakastettu.\u00a0<\/span><\/p>\n

\u201dKylm\u00e4n sodan aikaan Yhdys\u00advaltojen keskustiedustelupalvelu CIA jopa m\u00e4\u00e4ritteli Berliinin muurin graffitit merkiksi vapaudesta, jota l\u00e4nness\u00e4 nautitaan. Niihin kiteytyi \u00ad\u2019Hope and optimism of the West itself<\/i>\u2019\u2019.\u201d<\/span><\/p>\n

Mainokset ja populaarikulttuuri pursuavat graffitiviittauksia. Samalla graffitin kerrotaan olevan merkki turvattomuudesta. Luvaton graffiti on toki merkki siit\u00e4, ett\u00e4 yhteiskunnan kontrolli ei yll\u00e4 kaikkialle, mutta onko se ainoas\u00adtaan huono asia, se on sitten toinen kysymys.<\/span><\/p>\n

Pohjoismaissa harjoitettu nollatoleranssipolitiikka on Kimvallin mukaan kiinnostava versio republikaanipormestari\u00a0Rudy Giulianin<\/b>\u00a01990-luvun alussa New Yorkissa aloittamasta nollatoleranssista, jossa vedettiin tiukka linja aivan kaikkea kielletyksi katsottua kohtaan.\u00a0<\/span><\/p>\n

\u201dNew Yorkissa pid\u00e4tettiin ihmisi\u00e4 siksi, ett\u00e4 he antoivat koirien kakata kadun reunalle, tai siksi, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 esimerkiksi joivat alkoholia julkisella paikalla. Pohjoismaissa nollatoleranssi on kohdistettu ainoas\u00adtaan kahteen ilmi\u00f6\u00f6n: kerj\u00e4\u00e4miseen ja graffitiin. T\u00e4m\u00e4 valikoiminenhan on t\u00e4ydellinen irtiotto newyorkilaisesta linjasta.\u201d<\/span><\/p>\n

Ruotsissa nollatoleranssipolitiikka otettiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n vuoden 1998 Euroopan kulttuurip\u00e4\u00e4kaupunki -teemavuoden alla, ja Helsingiss\u00e4 nollatoleranssin alku liittyi vuoden 2000 Euroopan kulttuurip\u00e4\u00e4kaupunki -hankkeeseen. Molemmissa tapauksissa graffiti\u00adkulttuuri on siis ajettu nurkkaan kulttuurin nimiss\u00e4.\u00a0<\/span><\/p>\n

\u201dTutkijana minun on pit\u00e4nyt puhua my\u00f6s niille yhteiskunnan j\u00e4senille, jotka eiv\u00e4t pid\u00e4 graffitista. Riippumatta omasta asenteesta, olisi aina hy\u00f6dyllist\u00e4 hahmottaa kysymykset ja ilmi\u00f6t suhteessa yhteiskuntaan. Se, ett\u00e4 graffitia ei ole n\u00e4hty osana yhteiskuntaa, on n\u00e4hd\u00e4kseni ollut yleinen ongelma \u2013 my\u00f6s pitk\u00e4lti graffitiin liittyv\u00e4ss\u00e4 aikaisemmassa akateemisessa tutkimuksessa. Viime vuosina useat tutkijat ovat onneksi p\u00e4\u00e4sseet t\u00e4st\u00e4 yli.\u201d<\/span><\/p>\n