{"id":12478,"date":"2017-03-03T00:00:00","date_gmt":"2017-03-02T22:00:00","guid":{"rendered":"http:\/\/voima.fi\/hairikot\/?post_type=artikkeli&p=12478"},"modified":"2020-08-10T14:02:17","modified_gmt":"2020-08-10T11:02:17","slug":"nationalismin-kriisi","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/voima.fi\/hairikot\/artikkeli\/nationalismin-kriisi\/","title":{"rendered":"Nationalismin kriisi"},"content":{"rendered":"
\"\"

<\/p><\/div>

TEKSTI: Tuomas Nevanlinna<\/span><\/p>\n

Omilla voimillaan<\/b> p\u00e4rj\u00e4\u00e4v\u00e4ll\u00e4 sotasankarilla oli uskottavuutta\u00ad olois\u00adsa, joissa sodan\u00adk\u00e4ynti oli rajattua, aseet mieskohtaisia ja tuhovoimaltaan vaatimattomia. Moderniin massamobilisaatioon ja joukkotuhoaseisiin perustuvaan sodank\u00e4yntiin t\u00e4m\u00e4 sankarikuva ei en\u00e4\u00e4 sopinut. Ensimm\u00e4isen maailmansodan j\u00e4lkimainingeissa oli keksitt\u00e4v\u00e4 uusi sankari: Kuka Tahansa, joka suorittaa osuutensa massatuho-operaatiossa.<\/span><\/p>\n

V\u00e4in\u00f6 Linnan luoma Tuntematon sotilas<\/em> on monijakoinen teos. Yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 sit\u00e4 voi pit\u00e4\u00e4 yrityksen\u00e4 valaa sankarikuvaston hohdetta oloihin, joihin se ei en\u00e4\u00e4 sovi. Jokainen antaa pienen ja nimett\u00f6m\u00e4n uhrinsa kansakunnan hyv\u00e4ksi. Toisaalta sit\u00e4 voi pit\u00e4\u00e4 melankolisena muistutuksena sotilaasta, joka vain kuoli. T\u00e4st\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta tuntemattoman sotilaan kuolemalla on muistamisen arvoinen merkitys sik\u00e4li, ett\u00e4 se on ruumiiden massaan hukkunut ja mielt\u00e4 vailla.<\/span><\/p>\n

Tuntematon sotilas -aihelma toimii ja toimi erityisesti Kekkosen ajan Suomessa, jossa se salli n\u00e4m\u00e4 molemmat tulkinnat. <\/span><\/p>\n

\"Tuomas
Tuomas Nevanlinnan teksti toimii mainiona johdatuksena ILTA-H\u00c4IRIK\u00d6T EXTRA \u2013 Kansa Taisteli<\/a> -lehdelle. Lehti julkaistiin Voiman 2\/2017 v\u00e4liss\u00e4 ja on luettavissa kokonaisuudessaan artikkelin lopussa.<\/figcaption><\/figure>\n

Is\u00e4ni oli sotaveteraani<\/b>. H\u00e4n ei juurikaan puhunut sodasta, mutta kirjoitti siit\u00e4 my\u00f6hemm\u00e4ll\u00e4 i\u00e4ll\u00e4\u00e4n paljonkin. N\u00e4iden tekstien keskeinen huomautus kohdistui sankarimyyttiin: ajateltiinpa sodan luonteesta, p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4rist\u00e4 ja lopputuloksesta mit\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4, el\u00e4m\u00e4ntilanteena se oli arkinen ja kollektiivinen ponnistus.\u00a0<\/span>Arki jouduttiin sopeuttamaan vaikeisiin oloihin, joista pyrittiin tekem\u00e4\u00e4n arkea uusilla rutiineilla ja selvi\u00e4miskonsteilla. Sota vaikutti kaikkiin, ja selvi\u00e4mistaisteluun osallistuivat \u00adkaikki.<\/p>\n

Vied\u00e4\u00e4n Tuntematon sotilas -teema loppuun saakka: tuntematon koti\u00e4iti, tuntematon sotataloustehtaan ty\u00f6ntekij\u00e4, tuntematon sotalapsi.<\/span><\/p>\n

Nuorena ajattelin, ett\u00e4 is\u00e4ni harvasanaisuus sodan suhteen oli poliittinen valinta: h\u00e4n ei halunnut osallistua siihen puhekulttuuriin, jossa politikoitiin oikeistolaisten arvojen puolesta sotaan vedoten.\u00a0<\/span>En silloin tullut ajatelleeksi, ett\u00e4 ratkaisu oli hyvin tyypillinen \u2013 ainakin vaikenemisen osalta, vaikka ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 siihen johtaneiden syiden. <\/span><\/p>\n

Henkil\u00f6kohtaisen sotakokemuksen traumaattisista puolista vaiettiin. Mielelt\u00e4\u00e4n ja ruumiiltaan vammautunut sotasukupolvi oli kasvanut miesihanteeseen, jossa sankari ei ole vain se, joka tekee sodassa sankaritekoja, vaan ennen kaikkea se, joka koko olemuksellaan ilmaisee valmiutta niihin.<\/span><\/p>\n

Ahdistuminen, mielen j\u00e4rkkyminen ja peloista puhuminen olisivat henkist\u00e4 rintamakarkuruutta. Sodasta selvinneet saivat niskoilleen kolmoistaakan: vammat, syyllisyyden eloonj\u00e4\u00e4misest\u00e4\u00e4n ja imperatiivin \u201dkest\u00e4\u00e4 kaiken kuin mies\u201d, olla puhumatta, valittamatta, vikisem\u00e4tt\u00e4.<\/span><\/p>\n

N\u00e4in Tuntematon sotilas<\/em> saa viel\u00e4 kolmannenkin merkityksen: ihanteen sotilaasta, joka ei tunne mit\u00e4\u00e4n.<\/span><\/p>\n

\"Taas
Taas menn\u00e4\u00e4n. Tuntemattoman sotilaan kolmas filmatisointi tulee ensi-iltaan lokakuussa 2017. J\u00e4lleen on kansalla katsottavaa itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4n\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n

Paradoksaalisesti sodasta<\/b> on puhuttu sek\u00e4 liikaa ett\u00e4 liian v\u00e4h\u00e4n. Liikaa sotamuisteloita, sotaseikkailuromaaneja, poliittisesti tarkoitushakuista veteraanipatetiaa, talvisodan hengen kaipailua. Liian v\u00e4h\u00e4n mykkien ja alkoholisoituneitten miesten puhetta sodan ja Suomen ongelmista, omista ongelmistaan, liian v\u00e4h\u00e4n poliittista ja kulttuurista analyysia.<\/span><\/p>\n

Ei t\u00e4m\u00e4 tietenk\u00e4\u00e4n mik\u00e4\u00e4n paradoksi ole. Kuvio on johdonmukainen. Liian v\u00e4h\u00e4inen puhe selitt\u00e4\u00e4 liiallisen puheen. Sotilasfarssit, alkoholink\u00e4ytt\u00f6, sankarimuistelot ja toisen maailmansodan aikaisten h\u00e4vitt\u00e4j\u00e4lentokoneiden mallivalikoiman ulkoaosaaminen ovat olemukseltaan samaa: oiremuodosteita ja defenssej\u00e4. Ne vuotavat yli, kun itse asiasta vaietaan.<\/span><\/p>\n

Nationalismin ylily\u00f6nneist\u00e4 ei vaieta. Niist\u00e4 puhutaan paljon. Niin paljon, ett\u00e4 havaintoa on tarkennettava: itse asiassa nationalismista puhutaan vain sen ylily\u00f6ntien yhteydess\u00e4. \u201dNormaalista\u201d, poliittisesti toimivasta nationalismista ei puhuta. Ja saattaa olla, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 onkin sen toimivuuden kannalta keskeist\u00e4. <\/span><\/p>\n

Yhdysvaltalainen viestinn\u00e4n tutkija Carolyn Marvin<\/strong> ja psykologi David Ingle<\/strong> kirjoittivat vuonna 1999 provosoivan teoksen nimelt\u00e4 Blood \u00adSacrifice and the Nation<\/em>. Tutkimus perustuu sosiologi \u00c9mile Durkheimin<\/strong> (1858\u20131917) ja kirjallisuudentutkija-antropologi Ren\u00e9 Girardin (1923\u20132015) teorioihin. Sen mukaan yhteis\u00f6n pyh\u00e4 selvi\u00e4\u00e4 tutkimalla, mik\u00e4 sille on tappamisen ja uhrautumisen arvoista. <\/span><\/p>\n

Nationalismille pyh\u00e4 on kansallisvaltio ja sille sotarituaalissa annettu uhri. Kansallisvaltio on maallistuneelle modernille maailmalle ainoa todella olemassa oleva Jumala \u2013 ainoa, jonka puolesta ollaan valmiita kuolemaan.<\/span><\/p>\n

Sanoja \u201dpyh\u00e4\u201d<\/b> tai \u201duskonto\u201d ei kuitenkaan juuri koskaan mainita kansallisten symbolien yhteydess\u00e4. T\u00e4m\u00e4 ei ole sattuma. Nationalismille on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 kiist\u00e4\u00e4 luonteensa uskontona. Jos nationalismi esiintyisi julkisesti uskonnollisena ja pyh\u00e4\u00e4n perustuvana, se tekisi siit\u00e4 poliittis-kulttuurisen kiistan aiheen. Uskonnoksi avoimesti julistautuvat opit ja kirkot jakautuvat tavallisesti oppikiistoihin, tulkintoihin ja lahkoihin. Uskonnosta voidaan olla yksimielisi\u00e4 vain silloin, kun sen luonnetta uskontona ei tiedosteta. <\/span><\/p>\n

Liberaali nationalismi vastustaa natsismia my\u00f6s siksi, ett\u00e4 natsit tekev\u00e4t nationalismin edustamista asioista avoimesti pyhi\u00e4 ja siten poliittisen kiistakapulan. Liberaaleille nationalisteille natsismin ongelma ei ole liiallinen kansallismielisyys vaan nimenomaan se, ett\u00e4 natsismi t\u00e4rvelee nationalismin normaalin toiminnan tuomalla kansakunnan pyh\u00e4n n\u00e4kyviin. Toimiakseen nationalismin on oltava pyh\u00e4\u00e4 salaa. <\/span><\/p>\n

Se, mink\u00e4 verran uskonnot ovat sis\u00e4syntyisesti v\u00e4kivaltaisia \u2013 ja p\u00e4teek\u00f6 se kaikkiin uskontoihin yht\u00e4 lailla \u2013 on yht\u00e4 vaikea kuin mielenkiintoinenkin aihe. Joka tapauksessa on niin, ett\u00e4 1900-luvulla ja sen j\u00e4lkeen ilmiasultaan sekulaarit piilouskonnot \u2013 nationalismi, kansallissosialismi ja stalinismi \u2013 ovat vaatineet paljon enemm\u00e4n uhreja kuin \u201dviralliset\u201d uskonnot. Paljon enemm\u00e4n nyky\u00e4\u00e4n kuitenkin puhutaan julkiuskontojen sis\u00e4\u00e4nrakennetusta v\u00e4kivaltaisuudesta. <\/span><\/p>\n

Vaikuttaako t\u00e4m\u00e4n puhetulvan taustalla liberaalin nationalismin tiedostamaton pyrkimys vieritt\u00e4\u00e4 toisille harteille oma uskonnollis-v\u00e4kivaltainen luonteensa?<\/span><\/p>\n

Sodan t\u00e4rkein<\/b> julkilausuttu tavoite on voitto. Kuitenkin ideologialle, jonka turvin kansalaiset valmistetaan sotaan, asia on oikeastaan p\u00e4invastoin. Nationalismille omat uhrit ovat t\u00e4rke\u00e4mpi\u00e4 kuin menestys. Menestyskin selitet\u00e4\u00e4n uhrien avulla. Julkisesti uhrien m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 valitellaan, mutta piilotasolla p\u00e4tee, ett\u00e4 mit\u00e4 enemm\u00e4n uhreja, sen parempi.<\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n kuvion on toimiakseen pysytt\u00e4v\u00e4 salaisuutena. Nationalismin pyh\u00e4n taustalla oleva viimek\u00e4tinen tabu on, ett\u00e4 nationalismin voima ei perustu mahdollisimman moneen tapettuun viholliseen ja voitettuun sotaan vaan omien uhrien m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n.<\/span><\/p>\n

V\u00e4ite saattaa h\u00e4tk\u00e4hdytt\u00e4\u00e4, mutta se on sopusoinnussa monien outojen tosiseikkojen kanssa. Sotaan osallistuva sotilas joutuu ottamaan suuren kuolemanriskin, mutta terroriteon voi toteuttaa paljon pienemm\u00e4ll\u00e4 riskill\u00e4 \u2013 ajastettu pommi riitt\u00e4\u00e4 hyvinkin tuhoamaan jonkin paikallisesti rajatun joukon. Terroriteot ovat kuitenkin huomattavan usein itsemurhaiskuja. Eik\u00f6 t\u00e4m\u00e4 kieli siit\u00e4, miten t\u00e4rkeit\u00e4 omien antamat uhrit yhteis\u00f6lle ovat? Ilman iskij\u00e4n itsemurhaa kuolleiden omien m\u00e4\u00e4r\u00e4 j\u00e4isi nollaan.<\/span><\/p>\n

Marvin ja Ingle vertaavat Yhdys\u00advaltojen k\u00e4ymien sotien kansallis-symbolista merkityst\u00e4 toisiinsa. Jos kansakuntaa el\u00e4hdytt\u00e4isi ennen kaikkea kuolleiden vihollisten suuri m\u00e4\u00e4r\u00e4 omiin uhreihin verrattuna, Persianlahden sodan pit\u00e4isi olla Yhdysvaltojen suurin sankaritarina. Siell\u00e4 kuitenkin kuoli vain noin 150 amerikkalaista. Toisen maailmansodan miestappiot olivat aivan toista luokkaa \u2013 ja niinp\u00e4 se onkin symbolisesti suuri sota.<\/span><\/p>\n

Onko Suomessa<\/b> jotakin erityist\u00e4 suhteessa nationalismin vakiotarinaan? Laajasti ottaen ei, juoni on aika lailla sama. Yksi mahdollinen erottava seikka tulee mieleen: sotakoneiston tavoite voittaa sota ja nationalismin tarve h\u00e4vit\u00e4 se sopivat Suomen tapauk\u00adsessa harvinaisen vaivatta samaan tarinaan. Suomalaiset ovat voineet kertoa itsest\u00e4\u00e4n, jos ei sotien voittajana, niin ainakin kansakuntana, jolle on aina k\u00e4ynyt sotien j\u00e4lkeen hyvin, kun samalla uhrien m\u00e4\u00e4r\u00e4 on ollut suuri.<\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 kaksoisbonus tiivistyy talvisodan kohdalla: voidaan sanoa, ett\u00e4 Suomi sek\u00e4 voitti ett\u00e4 h\u00e4visi sen. Se oli siis menestys molemmissa aspekteissa. Ilmankos sen symbolinen asema on ly\u00f6m\u00e4t\u00f6n.<\/span><\/p>\n

Ovatko todellakin kaikki synnyinmaahan, sen paikkoihin ja kulttuuriin liittyv\u00e4t tunteet viime k\u00e4dess\u00e4 verinationalismin palveluksessa? Palvelevatko kaikki vivahteikkaimmat, yksityiset ja ep\u00e4\u00adaggressiivisimmatkin kotimaahan liittyv\u00e4t my\u00f6nteiset ajatukset vain yht\u00e4 ja samaa uhrinationalismin hermokeskusta?<\/span><\/p>\n

Marvin ja Ingle saattaisivat sanoa t\u00e4h\u00e4n, ett\u00e4 helppo se on rauhan aikana vivahteistaan ja rauhantahtoisuudestaan puhua. Vasta tositilanteessa eli sodan aikana testataan, onko ei-\u00adnationalistista kansallistunnetta olemassa. <\/span><\/p>\n

Ehk\u00e4 sit\u00e4 ei olekaan. Vaan ent\u00e4 sitten? Sotatilanteessa nationalismista vikisij\u00e4lle vastattaisiin (jos vastaamaan vaivauduttaisiin), ett\u00e4 her\u00e4\u00e4, vihollinenhan on todellinen: \u00adaggressiivinen, moraaliton ja poliittisesti vastustettava. N\u00e4in tekisiv\u00e4t vasemmistolaisetkin.<\/span><\/p>\n

Onko natsismille, jos oletamme kapitalistisen modernisuuden kehyksen, muuta vaihtoehtoa kuin liberaali nationalismi? <\/span><\/p>\n

Yksi Marvinin ja Inglen<\/b> keskeisist\u00e4 ideoista on, ett\u00e4 kansallisen yhten\u00e4isyyden edellytys on itse nationalismin pit\u00e4minen poliittisen kiistan ulkopuolella. T\u00e4m\u00e4 ajatus on huomionarvoinen. Jos se otetaan vakavasti, nykyaika olisi kenties analysoitava toisin termein. Ehk\u00e4 emme el\u00e4k\u00e4\u00e4n uusnationalismin aikaa vaan nationalismin kriisiytymisen ja hajoamisen aikaa? Juuri se, ett\u00e4 nationalismista itsest\u00e4\u00e4n on tullut poliittinen kiistakapula, est\u00e4\u00e4 nationalismin normaalin toiminnan. <\/span><\/p>\n

Nykyisess\u00e4 rivon julkinationalismin tilanteessa liberaalin nationalismin kannalta pahinta on se, ett\u00e4 kansan lis\u00e4ksi eliitti riitautuu ja joutuu ryhmittym\u00e4\u00e4n uudelleen. Pintakuohunnan lis\u00e4ksi liikkuvat mannerlaatat. T\u00e4m\u00e4 lis\u00e4\u00e4 uusien poliittisten liikkeiden, sis\u00e4llissotien, vallankaappausten ja jopa vallankumousten todenn\u00e4k\u00f6isyytt\u00e4. <\/span><\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 tilanteessa fasismin \u201dtuomitseminen\u201d on liian helppoa ja itsetyytyv\u00e4ist\u00e4. Paheksuja piilev\u00e4sti olettaa, ett\u00e4 kaikki ratkeaisi, kunhan vain palattaisiin entiseen j\u00e4rjestykseen. Ik\u00e4\u00e4n kuin entinen j\u00e4rjestys ei olisi mill\u00e4\u00e4n tavalla osallinen valitettavan tilanteen syntyyn. Liberaalia moralismia ja kilvenkiillotusta ei nykytilanteessa ole ainoastaan riitt\u00e4v\u00e4sti, sit\u00e4 on liikaa.<\/span><\/p>\n

Antinationalismia ei ole se, ett\u00e4 vihaa ja halveksii sit\u00e4 aiemmin sijattua symbolista pes\u00e4\u00e4, joka kansakuntana tunnetaan. Astetta todellisempaa nationalismin vastaisuutta on keskitty\u00e4 kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n kansakunnat ylitt\u00e4v\u00e4\u00e4 ja alittavaa, poliittisiin liikkeisiin ja periaatteisiin perustuvaa solidaarista toimintaa.<\/span><\/p>\n