Voimakalenterin jutut
Viisivuotiaan lehden on jo aika luoda nahkansa.
”Mikäli musiikin puolelta lähtisin analogiaa etsimään, olisi lehtenne kuin jazz-musiikki.”
Voimakalenteri
Päälle vyöryvä äänimatto on kuin nyrjähtänyttä sirkusmusiikkia.
Siitä on radikaalius kaukana, kun suuret mediatalot kääntävät laajassa ympyrässä kurssiaan ja tähyilevät, etteivät astu väärän tahon varpaille.
Sari Vuoristo kuvaa kuolemaa ja koteloitunutta syyllisyyttä.
Oikea avioliitto syntyy aina samojen vaiheiden kautta ja perustuu aina palavaan rakkauteen.
Helsingin Viikissä pesii noin 80 lintulajia, toiset käyttävät paikkaa vain talvehtimiseen.
Toisenlainen maailma on mahdollinen.
Hyvän journalistin etiikka ei kestä paskan päästämistä tiedonvälitysmarkkinoille, vaikka se halvemmaksi tulisikin.
Olin eräänä päivänä kävelemässä hiljaista metsäautotietä, joka vie niin syvälle korpeen kuin näillä Etelä-Suomen seuduilla pääsee.
Vaalien tuloksella ei näytä olevan juurikaan merkitystä.
Metsästysoikeuden laajentaminen kansallispuistoissa herättää ristiriitaisia ajatuksia.
Aitona pohjalaisena mulla oli epäilykseni suomenruotsalaisen suhteen, ruotsalaisiahan ne kuitenkin kaikki on.
1980–1990-luku, Kekkosen valta-ajan jälkeinen kausi, oli hitaasti kasvavan Kekkos-vitsailun aikaa.
Olen optimisti. On oltava jaksaakseen Tsetseniassa.
Yhteisötaiteessa taiteilija on yksi tekijä muiden joukossa.
Musa Hasanov jaksaa vielä uskoa, mutta moskovalaiset mielenosoittajat ovat heittäneet toivonsa.
Maan johdon puheita seuraamalla tuntuu, että köyhyys on tsunamin seurauksella kadonnut Intiasta.
Tupakkateollisuus on kiemurrellut eroon tupakan vaarallisuudesta yli 40 vuotta. Sankarit ovat tässä tarinassa harvinaisia eikä heille käy lopussa hyvin.
MUUT LEHDET
Tunnelmia tenukulttuurin viimeiseltä rannalta.
