Vuonna 1939 Suomi kävi sotaa ja poikkeusoloissa määrättyjen yhteiskunnallisten rajoitusten keskellä keksittiin kieltää myös tanssien järjestäminen.
Ida ho -ryhmän esitys näyttää, miten neuvottomia taideinstituutiot ovat taiteen suojakaavun alla tehtävien oikeudenloukkausten käsittelemisessä. Esitys on nähtävissä vielä 27.9. ja 8.10.
Näyttämöllä on ruukkukasveja ja kolme terraariota, joissa on leikkidinosauruksia, purnukoita ja kaikenlaista muuta muovitavaraa. Hetken päästä tilaan saapuu ostoskärryjä työntävä ja käpypalmusta räppäävä kaksikko.
Kustaa Vaasa perusti Helsingin noin 470 vuotta sitten.
Ruudulla näkyy kaksi puhuvaa hahmoa, jotka istuvat lattialla hassun näköisten pikkuesineiden keskellä. He kertovat käynnistymässä olevasta Ilmastokirkko-taiteilijaryhmän tee-se-itse-performanssista.
Näyttämöllä makaa mies (Andrius Katinas) kädessään rulla oranssia putkiteippiä. Sanna Kekäläisen kertojaääni määrittelee näkymän ihmisyydeksi jossakin erityisessä avaruudessa.
Virologi Barbra Ala-Härkki ja aromaterapeutti Sirpa Ruikka ovat vetäytyneet koronaa karkuun maan alla sijaitsevan bunkkeriin. Sieltä käsin he lähettävät lyhyitä videotervehdyksiä meille ulkomaailman vaarojen keskellä kärvisteleville taviksille.
