Teksti Maria Haanpää

Ilmastouutisia 16.11.-22.11.

Uuden tietokonesimulaation mukaan Eurooppa ja Pohjois-Aasia voivat saada kylmiä talvisäitä, vaikka pohjoinen pallonpuolisko lämpeneekin yleisesti ottaen. Talvet voivat viilentyä 1,5 celsiusasteen verran, ja äärimmäisen kylmien talvisäiden esiintymistodennäköisyys saattaa kolminkertaistua.

Simulaatiossa tarkasteltiin mitä ilmakehässä tapahtuu, jos merijään peittävyys Pohjoisen jäämeren itäosissa vähenee asteittain sadasta prosentista yhteen prosenttiin. Tuloksena oli, että ilman lämpötila ja tuulet reagoivat jääpeitteen vähenemiseen epälineaarisesti. Ilma lämpeni, viileni, ja lämpeni jälleen.

Kun meri on jäätön, se menettää lämpöään ylläolevaan kylmään ilmakerrokseen. Kun ilma lämpenee Barentsin- ja Karanmeren yllä, siitä näyttäisi seuraavan välillisesti kylmiä talvituulia Eurooppaan.

Tutkimus arktisen merijään ja talvisäiden yhteydestä julkaistiin Journal of Geophysical Research – Atmospheres -lehdessä. Siitä uutisoivat Reuters ja Yale Environment 360, sekä suomalaiset Yle ja CO2-raportti.

Norjassa on selvitetty, miten sikäläinen ilmasto muuttuu ja miten muutokseen voitaisiin varautua ja sopeutua. Virallisen raportin mukaan Norjan ilmaston arvellaan muuttuvan vuoteen 2100 mennessä seuraavasti:

Maan vuotuiset keskilämpötilat nousevat 2,3-4,6 celsiusastetta. Lämpötilat nousevat eniten talvisaikaan ja Pohjois-Norjassa. Vuotuinen sademäärä nousee 5-30 prosenttia. Sademäärän jakautumisessa on suurta vuodenaikaista ja alueellista vaihtelua. Rankkasadepäivien lukumäärä kasvaa.

Meriveden lämpötilat nousevat koko Norjan rannikolla ja Pohjanmerellä. Meriveden happamoituminen kiihtyy. Veden pH-arvo laskee luultavasti 0,5 yksikön verran. Merenpinnan taso voi nousta etelä- ja länsirannikolla 50-100 cm ja maan pohjoisosissa 40-90 cm. Oslonvuonossa ja Trondheiminvuonossa merenpinta nousee 20-70 cm.

Yli tuhat neliökilometriä tundraa paloi Pohjois-Alaskan Anaktuvukjoella vuoden 2007 syyskuussa. (Kuva: Bureau of Land Management)

Alaskassa vuonna 2007 sattunut Anaktuvukin tundrapalo oli sen alueen pahin palo koko siihenastisen havaintohistorian aikana. Sikäläisiä sää- ja palohavaintoja on kerätty vuodesta 1950 lähtien.

Järvisedimenttejä tutkimalla on nyt tultu tulokseen, että Anaktuvukin palo oli itse asiassa alueen tuhoisin maastopalo viiteentuhanteen vuoteen.

Tutkijat laativat havaintoaineiston pohjalta tietokonemallin. Mallinnuksen tulokset viittaavat siihen, että kesäkauden keskilämpötiloista löytyy kriittinen kynnysarvo tundran paloherkkyydelle. Kun kesä-syyskuun keskilämpötila nousee korkeammaksi kuin kymmenen celsiusastetta, tundrapalot yleistyvät dramaattisesti.

Viimeisen kuudenkymmenen vuoden ajan kesä-syyskuun keskilämpötilat ovat vaihdelleet Anaktuvukin alueella yleensä kuuden ja yhdeksän celsiusasteen välillä. Kesän 2007 keskilämpötila oli kuitenkin ennätykselliset 11,1 celsiusastetta.

Tundrapalotutkimus julkaistiin Journal of Geophysical Research – Biogeosciences -lehdessä. SciencePoles kirjoitti siitä.