Muistatko vielä normcoren? Tyylin nimi on yhdistelmä sanoista normaali ja hardcore. Se tarkoittaa pukeutumista mahdollisimman tavallisiin vaatteisiin ja edustaa pyrkimystä sulautua massaan siitä erottautumisen sijaan. Tyylin kotimaisia mannekiineja ovat presidenttiparit Halonen-Arajärvi ja Niinistöt, Koneen edesmennyt suuromistaja Niklas Herlin, sekä tietenkin hipstereitä, joille tavallisuutta edustava kirpputoripukeutuminen on ironinen anti-fashion statement.
”Kukaan ei yritä enää erottautua vaatteilla, minäkin kuljen nykyään vaan verkkareissa,” totesi kollegani Max Ryynänen ja puki sanoiksi uuden muodin teorian, jota nyt kehittelemme: esteettinen downgreidaus. Teoriamme mukaan Georg Simmel, Pierre Bourdieu, Thorstein Veblen ja kumppanit olivat väärässä. Moderni, saati nykymuoti, ei rakennu luokkaerojen ylläpitämisen varaan. Muoti ei valu ylemmistä luokista alempiin eikä se muutu siksi, että yläluokka kyllästyy alempien luokkien imitaatioon itsestään ja aloittaa syklin alusta.
Tämä vanha teoria saattoi päteä ennen kapitalismia ja modernia eurooppalaista valtiojärjestelmää, mutta niiden jälkeen muodin keskeisin periaate on ollut, ehkä paradoksaalisesti, demokratia.
Se näkyy modernissa muodikkaassa yksilössä, dandyssa. Vaikka Thomas Carlyle väitti, että dandy on ”mies, jonka ainoa tehtävä elämässä on pukeutuminen”, hän ei tarkoittanut, että pukeutuminen oli näyttävää. Itse asiassa päinvastoin. Modernin eurooppalaisen yksilön muodikkuutta kuvaa parhaiten suuren luopumisen idea, jonka John Carl Flügel esitti miesten muodista, mutta joka pätee yhtä lailla naisiin. Samalla kun miehet luopuivat värikkyydestä pukeutumisessaan, naiset luopuivat korseteista, vannehameista ja muista kehon liikkeet estävistä epäkäytännöllisistä vaatteista.
Ajan hermolla olevan muodikkaan yksilön vaatekaappi onkin kuin konmarittajan unelma: sieltä löytyy tarkkaan kuratoitu kokoelma hillityn elegantteja, ajattomia ja hyvin yhteen sopivia asuja. Erityisyyden sijasta muodin määräävin piirre on ollut koko 1900-luvun ajan arkisuus, kuten muodintutkijat Hazel Clark ja Cheryl Buckley tiivistävät teoksessaan Fashion and Everyday Life. Clarkin sanoin: nyt eletään muotia Muodin jälkeen.
Esteettinen downgreidaaja arvostaa muotia pienellä alkukirjaimella. Hänelle vaatteen eettisyys on tärkeää ja hän viestii vaatteillaan arvostavansa pehmeitä arvoja, harkittua kuluttamista ja pitkäikäisiä tuotteita. Hänelle on myös tärkeää arvioida toimintansa seurauksia luonnonvarojen ja vaatteen tehneen yksilön hyvinvoinnin kannalta. Esteettinen downgreidaus ilmentää pyrkimystä laajempaan kulttuuriseen muutokseen: ihmiskeskeisestä maailmankuvasta kohti posthumanistista maailmankuvaa.
Annamari Vänskä