Teksti Susanna Ruotsalainen
Mediataiteilija toimii taidemaailman, digitaalisen populaari- ja viihdekulttuurin, mediateknologian, liikemaailman ja mediapedagogiikan keskiössä.
Mediataiteella tarkoitetaan esimerkiksi mediateknologiaa, digitaalisia työvälineitä ja – ympäristöjä hyödyntävää, jatkuvasti kehittyvää ja muuttuvaa nykytaiteen muotoa, jonka erilaisia ilmentymiä esimerkiksi videotaide, interaktiiviset taideteokset ja virtuaaliteokset ovat.
Mediataide tuottaa luontevasti sisältöjä myös viihdekulttuuri- ja liiketoimintakenttään teknologiapainottuneena taidemuotona.
Digitaalisesta kulttuurista on tullut merkittävä osa elämistodellisuuttamme; arkiset mediat tarjoavat paitsi viihdettä, myös aineksia identiteetin rakentamiseen ja sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen. Median esitykset todellisuudesta muokkaavat käsityksiämme maailmasta, itsestämme ja toisistamme.
Mediataiteen yhtenä tavoitteena on tarkastella digitaalista kulttuuria ja mediateollisuutta, tutkia mediasuhdettamme ja medialukutaitojamme, sekä kommentoida vastaanottamisen ja tulkitsemisen taitoja.
Esimerkiksi Irakilais-suomalaisen Adel Abidinin teos Jihad (2006) kommentoi terroristien uhkailuvideoita, joita mediat länsimaissakin esittävät. Kun naamioitu "terroristi" esittää folk-klassikon This Land Is My Land, hänen sylissään on aseen sijaan kitara. Teoksen tarkoituksena on alleviivata sitä, miten eri toimijat käyttävät täysin samaa kuvastoa eri päämäärien toteuttamiseen; kuka käyttää mediakuvastoa ja mihin?
Toisten luomien esitysten kokemuksellinen – ja usein myös kriittinen – tulkinta on merkittävä osa mediataidetta, joten sisällöntuottaminen on olennainen osa tapahtuvaa vuorovaikutusta. Perinteinen jako tuottajaan ja tulkitsijaan (kuluttajaan) ei ole enää riittävä, vaan kaikki ovat sekä sisällöntuottajia että -tulkitsijoita.
Mediataiteellinen toiminta on ilmaisu (media)kulttuurin tuottamasta kokemuksesta, eräänlaista taiteen kautta tapahtuvaa kommentointia. Tulkinnan tasot ovat ensisijaisesti katsoja- ja kokemuskohtaisia: Nykytaide voidaan kokea vieraana, jopa vieraannuttavana, ja outouden kokemukselle kaivataan selitystä, tulkintaa. Osin nykytaiteen etäisyyden kokemukset johtuvat asenteista, joita taiteeseen ylipäätään liittyy. Mediataiteen nykytaidekokemus voi olla spontaanimpi ja asenteista vapaampi.
Mediataiteen rooli on kaksijakoinen ja ristiriitainen: Toisaalta mediataiteesta voidaan ammentaa uudenlaisia muotoja ja lähestymistapoja populaariin, toisaalta taiteen autonomia ja tekijäkeskeisyys sekä traditiona että trendinä pyrkivät tietoisesti vieraannuttamaan.
Kun vallitsevan tavan kritisoimisesta tulee mediataiteessa tietoinen prosessi, teos alkaa väistämättä käsitellä myös omia ilmaisukeinojaan ja käyttämäänsä kieltä. Myös nykytaiteen käytäntöjen kyseenalaistaminen ja kokemuksen vastaanottaminen sellaisenaan voidaan nähdä yhtenä mediataiteen tehtävänä.
Mediataidekaan ei ole vapaa valtarakenteista, sillä haastaessaan taidemaailman konventioita mahdollisuudet teosten esittämiseen institutionaalisen taidemaailman foorumeilla voivat kaventua. Vallitsevasta ajattelukulttuurista ja ehdollistuneesta kokemuksesta vapautuminen voi kuitenkin olla perustelu mediataiteen keskeisemmälle roolille kollektiivisessa mediakuvastossamme.
Jakaessaan populaarin kulttuurin välineitä ja toimintatapoja mediataide tavoittaa uudenlaisia yleisöjä ja luo perinteisestä poikkeavia mahdollisuuksia nykytaiteen kohtaamiseen: Yleisön omaehtoisesti valitsemat arkiset välineet, sovellukset ja palvelut voivat toimia kuvataiteen välittäjinä ja auttaa ymmärtämään, että mediasisältö on aina rakennettu esitys todellisuudesta. Mediataide herättää kysymään, kuka on rakentanut ja miksi?
Mediateoksen arvo ei pääsääntöisesti ole sen kyvyssä esittää selkeitä, argumentoituja ja yleistajuisia ideoita tai viihteellistää kokemusta. Mediateoksen arvo on teoksessa itsessään, riippumatta siitä pystyykö sen kokija yksiselitteiseen tulkintaan; Mediataiteessa välineestä itsestään tulee viesti.
Kokeellisen mahdollisuus vedota määrittelemättömään ja selittämättömään osaan ihmisyyttämme, sekä sen potentiaali paljastaa jotakin uutta ihmisen ulottuvuuksista eräänlaisena ennakoivana järjestelmänä, on se lisäarvo, mikä erottaa mediataiteen mediakulttuurin muista sisällöistä.
Kirjoittaja on kuvataiteilija.
