Sananjalkojen juurilla

Pääkirjoitus

Pääkirjoituksia Voima-lehdestä.

Voiman teemana on tällä kertaa kirjallisuus. Perinteistä lehtijournalismia ja kirjallisuutta yhdistää sanan voima. Yhä useammin kirjallisen muodon rinnalla sanat elävät puheena – niin äänikirjoina, podcasteina kuin lavarunoutena.

Tietokirjailija Ville Hänninen kirjoittaa oivallisesti, miten huhu kirjasta vanhentuneena käyttöliittymänä on ennenaikaista: “Kirjan lukija ei vain liikuta silmiään alakuloisesti vasemmalta oikealle. Hän koskee ja kokee. Kirja on sen mukaisesti rakennettu kokonaisuus. Ulkoasuun ja kirjankansiin tämä tuo vaatimuksen, joka ei ole uusi, mutta tuntuu nykyajassa yhä oleellisemmalta: lopputuloksen pitää tuntua jossain.”

Myös perinteiseen lehtijournalismiin ovat tulleet kuunneltavissakin olevat artikkelit. Voin paljastaa, että ennen kun kevään muuttolinnut palaavat, Voiman nettisivuilta voi kuunnella artikkeleita. Silti painetun lehden muoto on meille jatkossakin se rakkain. Internetin rajattomiksi mainostetuista mahdollisuuksista huolimatta journalismin kantamuodossa on ohittamaton voimansa.

Tampereen yliopiston tiedotusopin dosentti Heikki Hellman toteaa tuoreessa Journalistissa: “Paperille painettu ja digitaalinen lehti tarjoavat maailmasta kaksi aivan erilaista kokonaiskuvaa. Digitaalisessa uutisvirrassa luetaan yksittäisiä juttuja, joista jokainen houkuttelee nimenomaan otsikolla, koska vain se näkyy. Juttujen painoarvo hahmottuu lukijalle vaikeasti. Järjestys on kompromissi luetuimmista ja toimituksen tärkeimmiksi katsomista aiheista, mutta siihen vaikuttavat myös lukijan omat valinnat, personointi. Vaikka etusivulta voi edetä lehden ’osastoille’, ani harva mobiililukija niin tekee.”

Täyttäessään viime vuonna 20 vuotta Voima käsitteli sivuillaan ja järjestämässään juhlaseminaarissa journalismin tulevaisuutta. Yhdessä artikkeleista journalisti ja mediatutkija Pasi Kivioja luonnehtii printtimediaa verkkomediaa yleissivistävämmäksi. Hänen mukaansa printin lukemisesta on tullut eräänlainen ylellisyystuote, eliitin luksusta.

Journalismin keskeinen haaste on pitää tulevaisuudessakin huolta siitä, ettei sisällön laatu, laaja-alaisuus ja analyyttisyys jää vain eliitin etuoikeudeksi. Laatujournalismi tarvitsee lukijansa myös eliitin ulkopuolelta, eikä saatavuus saa olla vain rahasta kiinni. Digitaalisen median sisältöä ei saa jättää algoritmien ja klikkien ohjailtavaksi, eikä printtimediaa kannata jättää sivustakatsojan rooliin.

Elinvoimainen journalismi, kuten demokratiakin, tarvitsee moniäänisyyttä. Suomalainen lehdistö on jo uhkaavalla tavalla keskittynyt harvoihin käsiin. Pienempiä lehtiä lopetetaan tai ne muuttuvat – Vihreän Langan tapaan – puhtaasti markkinointivälineiksi.

Laatujournalismi on Yleisradiota lukuunottamatta mainostulojen varassa. Kaupallisen median julistama sota Ylen nettijournalismia vastaan ei ratkaise lehtitalojen talousongelmia. Pitää ymmärtää, että median monimuotoisuus edellyttää julkisen vallan, yksityisen pääoman ja lukijoiden tukea turvaamaan laadukkaan  journalismin tuottamisen edellytykset. Muissa Pohjoismaissa valtion tuki moniarvoisen lehdistön elinvoimaisuudelle on huomattavasti suurempi kuin Suomessa.

Sananvapauteen ja demokratiaan kohdistuvat uhat tunnistetaan, kun niiden takana ovat valtioiden itsevaltaiset johtajat tai diktaattorit. Niin sanotussa vapaassa maailmassa uhkana on, että mahdollisuus moniääniseen yhteiskunnalliseen keskusteluun jää markkinavoimien puristuksessa marginaaliin.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos loppuu

Kirjoittaja on Voiman vastaava päätoimittaja. Pääkirjoitus on julkaistu Voiman numerossa 8/2020.

Tilaa Voima hintaan 39€/vuosi.

Kommentoi Facebookissa
Teemu Matinpuro