Pissattuja pähkinöitä aikuiseen makuun

Jukka Silokunnaksen (1982) näyttely Ars Liberassa Kuopiossa sattuu samaan (kesä)aikaan kuin hänen toinen lyhyehkö näyttelynsä Galleria Rajatilassa Tampereella. Näiden lisäksi taiteilijanimi saattaa muistua mieleen esimerkiksi viime vuoden Mäntän kuvataideviikkojen juhlaeditiosta, missä Silokunnas esitti osuvasti aikaan pureutuvia stop motion -pohjaisia videoteoksia ja niin ikään nostalgisesti tunteisiin vetoavia perhealbumeja. Mistä koostuu taiteilijan maailma, kuvakieli ja ajatukset kun katutaiteesta kuvataiteeseen ponnistanut jyväskyläläinen esittääkin maailman suosituinta ja merkityksellisintä sarjakuvaa – toisin.

Sarjakuvahahmo on stereotypia, ilmentymä karaktääristä, johon samaistuminen tai vastareaktiivisesti emotionaalinen vetäytyminen kauas tulisi olla sanomaltaan ilmiselvä, kristallinkirkas. Jokusen Jaska on jokapoika itsessään kahdeksanvuotiaan lapsen samaistumismaailmasta, mihin kukin voi mielessään paluuaikamatkustaa; lapsi, jolle epäonnistuminen on antisankaruuden lähtökohta. Alakuloista pessimismiä kuvastaa esimerkiksi ihastuksen kohde, punatukkainen tyttö, joka jää loputtomasti näkymättömiin. Tämä on intro Silokunnaksen maailmaan näyttelyssä Pee, nuts and other shit, joka nimensä mukaisesti antaa kyytiä Tenaville, sarjakuvataiteilija Charles M. Schulzin (1922-2000) piirtämille hahmoille, joiden edustama maailma nyrjähtää negaation puolelle, käänteiseksi kerronnaksi, missä Ressu kusee maapähkinöihin uuden virtsavivahteisen makuelämyksen. Alkuperäisnimi Peanuts tarkoittaa maapähkinöiden lisäksi jotain pientä ja mitätöntä, kuten tässä yhteydessä sarkastisesti lapsia. Myös Silokunnaksen kuvia katsoessa on hyvä muistaa originaalikuvien käänteisyys: lapset edustavat aikuisia, aikuiset lapsia edellisten painiessa psykologisten ja filosofisten kysymysten parissa.

Idylliä ei ole. Mielen toisella puolella jaskajokuset iskevät, potkivat, paskantavat päähän, kaivavat nenäänsä ja syövät räkää kusettaen toisia jaskajokusia. Populaarikulttuurin sarjakuvat kääntyvät ääriasentoiseen reality-osastoon, vaikka lapsuuuden Snoopy ensisilmäykseltä saattaa vaikuttaa seisoskelevan kuvaruudussa viattomasti. Mutta onko maailma tosiaan sen jaskajokusen, joka kerta toisensa jälkeen potkaisee kaveriaan päähän: Goal!

Silokunnas käyttää lisättyä todellisuutta kuvamaailmansa laajentamiseen ja kahden todellisuuden tason esittämiseen. Screenit ja maalausten pintoihin on rinnastettu QR -koodein, joiden kautta avautuu tämä toisenlainen todellisuus, missä ihmisen pimeä mieli on päästetty valloilleen: ”Just Do It Charlie Brown!” – kehoitukseen sisältyy psykiatrisen arvioinnin mitätöinti, joska seurauksena jokuset jos toiset reaalimaailmassa löytyvät pää verilammikosta. Splatter huumoria sietämättömille kuvat saattavat aiheuttaa närkästystä ja moraalista jupinaa.

Taiteilijan tausta katutaiteen, graffitin, populaarikulttuurin sarjakuvan ja kaikkea kategorisointia vierastavan asenteen vuoksi antisankaruuden esittäminen on varsin uskottavaa. Mielen maailmassa kaikki voi olla toisin – syystäkin. Kuvien anarkismi on tarpeen ja ne kertovat paljon sellaisesta, mikä jää nyky-yhteiskunnassa näkymättömiin. Populaarikulttuurin valjastaminen tähän tarkoitukseen vaikuttaa tarkoituksen mukaiselta, mutta katutaiteen uskottavuus laimenee aina valkoisessa kuutiossa. Vaikka viime vuosina sen tekijät ja toteuttajat ovat istahtaneet mallikkaan salonkikelpoisiksi; kutsutuiksi ja kuratoiduiksi taiteilijoksi, katutaide kesyyntyy ja menettää terävimmät hampaansa galleriakontekstissa. Silokunnaksen lisätyn todellisuuden paikkasidonnaisuudet sen sijaan toimivat vahvoina kontekstuaalisina painotuksina niihin teemoihin, joita taiteilija tuo esiin.

Kun pakkopaitaisen Ressun teksti toteaa ”PTSD made me do it (Red Parons Everywhere)”, syyllisyys kaatuu muille – tietenkin. Animaation toteuttaminen vanhan sotilasalueen betonikellariin on kohdallaan, eikä Big Head, Small Dick jää sen huonommaksi jääkiekkokaukalon vaihtoaitio kontekstinaan.

Maaria Salo

Jukka Silokunnas, Pee, nuts and other shit

Galleria Art Libera, Kuopio, 3. – 14. heinäkuuta 2019

Kuvat 1, 2, 5: Veera Launonen

Kuva 3: stillkuva Jukka Silokunnaksen animaatiosta Goal!

Kuva 4: stillkuva Jukka Silokunnaksen animaatiosta Red Parons Everywhere!

http://arslibera.com/galleria/

Kommentoi Facebookissa
Vocapeople