Elävästä Voimasta

Voima täyttää tänä vuonna 20 vuotta. ”Kaipaamme ennen muuta vipinää ja vääntöä, keskustelua siitä, millaisessa todellisuudessa haluamme elää ja kasvaa. Kaipaamme myös unelmia, runoja, kauniita kuvia ja todellisia tarinoita ihmisten ja maailman hyvyydestä”, päätoimittaja Peik Johansson linjasi maailman ensimmäisen Voiman pääkirjoituksessa marraskuussa vuonna 1999. Piirtyy ajankuva.

Tuon talven kynnyksellä samoja asioita kaipasi myös moni muu ympäri maan. Internet oli vastasyntynyt. Valtiossa politikoitiin tietoyhteiskuntaa laitevalmistajilta omaksutuin Tiedon valtatie -markkinametaforin. Talouspuhe otettiin ylhäältä annettuna, eikä siinä kuultu mitään poliittista, hiljainen kansa vastaanottimien äärellä. Yhteiskunnallinen keskustelukulttuuri oli seisovaa vettä. Uusliberaali talousretoriikka oli ominut globaalisaatiosta ja rajattomasta EU:sta käytävän ”tiedottamisen”. Debattia toki oli, muttei juuri julkista kanavaa sen vastaäänille. 

Voima on käynnistäjä”, Johansson otsikoi linjapuheensa. Yhteiskuntakriitikot, aktivistit ja älyköt ympäri Suomenniemen tunnistivat pääkirjoituksen ydinteeman: Suomessa oli hyvä määrä medioita, mutta niiden mediatodellisuudentaju oli kapea. ”Vallalle räksytetään pinnallisista seikoista muodon vuoksi, mutta yhteiskunnan suuria muutoksia ei edes nähdä.”

Itse otin Voiman vastaan parikymppisenä kriittisenä pedagogiikan opiskelijana Lapin yliopistossa. Samoin sen otti moni tiedostava opiskelijatoveri. Tuntui, että meillä oli vihdoin ääni. Voima loi hybristä ja uskoa maailman muuttamisen mahdollisuuteen. Vihdoin meillä puhuttiin asiois­ta niiden nimillä. Vuosituhannen vaihteessa Voima pelasti monta vihaista yksinäisyydeltä ja hulluudelta. 

Jos 20 vuotta sitten yleinen vastaviesti oli, että ”kansa, herää, nouse ja pidä ääntä!”, niin se tavoite totta tosiaan­ toteutui. Vuonna 2019 moni asia on toisin. Onneksi olkoon toverit, voima elää. 

Voiman hengissä pysyminen ei aina ole ollut itsestäänselvyys. Muut ilmaisjakelulehdet, jotka syntyivät suunnilleen samoihin aikoihin, ovat kaatuneet. Tarina kertoo, että kun Voima voitti vuonna 2001 tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon, raati oli pohtinut voiko palkinnon myöntää vain kaksi vuotta vanhalle lehdelle. Lopulta päättäjät olivat perustelleet itselleen, että kyllä, palkinto pitää antaa Voimalle nyt, koska ensi vuonna lehteä tuskin on enää olemassa. 

Voima on pitänyt alussa määrittelemänsä linjan, ja se pysyy, mutta versoo ja mukautuu ajan nyansseihin. Kun maailma on nyt äänestä, tunteesta ja näkökulmista sakeana, on Voiman kaltaisen lehden kyettävä katsomaan eteenpäin. Pitäisi pystyä tuomaan julki sellaisia ääniä ja näkökulmia, jotka tarjoavat tukevaa tieto- ja arvopohjaa, argumentaation aineksia. Lopulta on esitettävä toisenlaisia maailmoja, ruokittava niiden mahdollisuuksia. Ne tulisi sitten pystyä yhdessä juurruttamaan kulttuuriimme, sillä jossakin vaiheessa populisteilta ja äärioikeiston vihalta loppuu happi. Silloin olisi hyvä olla suunnitelmia ja hyvää arvomaailmaa valmiina. Tähän haasteeseen kannustan myös muita medioita, opettajia, tutkijoita, valveutuneita kansalaisia ja ajattelijoita tarttumaan. 

Hyvää juhlavuotta kaikille laajan Voimayhteisön etä- ja lähijäsenille sekä satunnaisille lukijoille. 

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu