Mikä Bilderberg?

Teksti Fanny Malinen

G8 tapaa viikon päästä, mutta puhutaan ensin toisesta valtakeskittymästä.

Vielä pari kuukautta sitten en ollut kuullutkaan Bilderbergistä. Epämääräiset puheet maailman johtajien salaisesta kokoontumisesta menivät enimmäkseen ohi korvien salaliittohuuhaana. Pikkuhiljaa alkoi kuitenkin tuntua, että viikonloppuna Lontoon laitamilla Watfordissa kokoontuneella ryhmällä on sen verran valtaa, että paitsi uudesta myös tämänhetkisestä maailmanjärjestyksestä huolestuneiden tulisi kiinnittää siihen huomiota.

Ensimmäinen Bilderberg-kokoontuminen järjestettiin Hollannissa vuonna 1954. Kuten niin monen sodanjälkeisen projektin, sen alkuperäinen idea ei ollut hullumpi: vahvistaa yhteistyötä Atlantin molemmin puolin ja luoda suhteita ylläpitämään rauhaa. Vuosikymmenten varrella Bilderbergistä on kuitenkin kasvanut yksi maailman valtakeskittymistä. Vuosittaiseen kokoukseen kutsutaan politiikan, liike-elämän ja median vaikuttajia, ja kaikki keskustelut ovat epävirallisia: niitä ei dokumentoida eikä julkisteta missään.

Ei siis ihme, että Bilderbergissä on kaikki salaliittoteoreetikkojen lempiainekset. On alkuperä, johon (ehkä) liittyy kuninkaallisia, natseja ja juutalaisia. On pitkä lista poliitikkoja, jotka ovat kokouksiin osallistuttuaan nousseet maidensa johtajiksi. On lääketeollisuuden edustajia, joiden huhutaan pimittävän parannuskeinoja ties mihin. Salaliittoteorioille on helppo naureskella, mutta Bilderberg on hyvä esimerkki siitä, että ne ovat kaukana harmittomasta. Poliitikkojen, mediapomojen ja suuryritysten edustajien epävirallisessa tapaamisessa kun mättää aika moni asia, vaikkeivät johtajat olisikaan liskoja tai avaruusolioita. Harva kuitenkaan näkee huuhaan taa ja ryhtyy kyselemään, kuka on tavannut kenet.

Kokouksen osallistujalistaa on alettu julkistaa vasta muutama vuosi sitten. Tämä on tietysti olennaisinta poliitikkojen kohdalla, joiden toimenkuvaan tulisi kuulua avoimuus äänestäjiä kohtaan. Esimerkiksi Britannian entinen pääministeri Tony Blair sanoi vuonna 1998 parlamentille, ettei ole osallistunut Bilderberg-kokouksiin – mutta lipsautti myöhemmin haastattelussa niiden olevan erittäin hyödyllisiä, minkä hän itsekin muistaa vuodelta 1993.

Myös Suomessa on noussut esiin kysymys siitä, voiko poliitikko tavata muita johtajia yksityishenkilönä. Tänä ja viime vuonna kokoukseen osallistunut Jutta Urpilainen selitti vuonna 2011 Kataisen Bilderberg-tapaamiseen matkustamista sillä, ettei ministeriö voi rajoittaa kenenkään yksityishenkilönä tekemiä matkoja. Vuotta myöhemmin Katainen selitti Urpilaisen valtiovarainministeriölle lähettämää matkalaskua sillä, että tämä oli kuitenkin kutsuttu paikalle ministerin asemassa.

Katainen kuvailee kokouksia ”antoisiksi”, ei kovin eri sanoilla kuin Blair. Tämä onkin ongelman ydin: ryhmän epävirallisilla keskusteluilla täytyy olla jotain merkitystä, tai muuten 140 henkeä ei vaivautuisi paikalle. Christine Lagardella ja Jose Manuel Barrosolla olisi varmasti ollut viime viikonloppuna muutakin tekemistä. Myöskään kokouksen agendalla olleet asiat eivät ole mitättömiä: Yhdysvaltojen ulkopolitiikka, EU-politiikka, Lähi-idän tapahtumat, lääketieteellisen tutkimuksen trendit, kyber-uhat… Lista asioita, joista päättäjien on olennaista keskustella Googlen, Amazonin ja BP:n toimitusjohtajien kanssa. Ei kun?

Ottaen huomioon, kuinka valtava lobbaussirkus ihan julkisissakin vallan kammareissa on käynnissä, on poliitikkojen ja liike-elämän yhteinen hotelliviikonloppu kartanossa demokratialle aika vaarallinen afääri. Mediasta puhumattakaan: senhän kuuluisi olla vallan vahtikoira eikä istua valtaapitävien kanssa kokouksissa, joista se ei voi raportoida. Kokoukseen kuitenkin osallistuu median edustajia The Economistin päätoimittajasta italialaisen tv-kanavan uutisankkuriin.

Yli sadan johtajan kokouksen yksi aspekti on tietysti turvallisuus. Se oli valtava operaatio myös Watfordissa: terrorismin uhan takia, tietysti – sillä oikeutetaan Britanniassa mitä tahansa. Kuten Charlie Skelton kirjoittaa Guardianissa, poliisi kuittasi paikallisten huolet teiden sulkemisen ja poliisin ympärivuorokautisen läsnäolon hinnasta sillä, että kokouksen järjestäjien lahjoitus kyllä kattoi kulut. Bilderberg-säätiön lahjoittajalistalta löytyvät esimerkiksi BP ja Goldman Sachs – miltä kuulostaa investointipankin sponsoroima poliisi?

Positiivista tämän vuoden Bilderberg-kokouksessa oli kuitenkin se, että se ei tapahtunut kenenkään huomaamatta. Guardianin lisäksi myös sellaiset mediat kuin BBC ja CNN jalkautuivat Watfordiin haastattelemaan kokouspaikan liepeillä telttailleita mielenosoittajia, osanottajien juttusille kun ei päässyt. Näistä suuri osa oli nimenomaan niitä salaliittoteoreetikkoja. Se oli silti hyvä alku: niitä, jotka käyttävät valtaa, on aina hyvä muistuttaa siitä, että joku seuraa heidän toimiaan.

Kommentoi Facebookissa
Route Couture
Migration Comics