Kaukasuksen Israel

Kirjeenvaihtajat

Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.

Teksti Shams Tabrizi

Mikä tekee tästä maasta sinun?

Aloitin tämän blogini reilu puoli vuotta sitten Israelista, joten tuntuu sopivalta, että ympyrä sulkeutuu hieman samanhenkisissä – joskin maantieteellisesti eroavissa – merkeissä.

Kaukasuksen maissa matkustaessa kuulee usein puhetta siitä, miten jokin alue kuuluisi historiallisesti ja oikeutetusti ”minun maalleni”. Vähän niin kuin katkeraa valitusta Karjalasta.

Äänekkäin maa tässä suhteessa on Armenia. Historialla, uskonnolla ja syyllisyydentunnolla laajenemistaan oikeuttava valtio on monin tavoin verrattavissa Lähi-idän pikkujättiläiseen.

Tarkastelkaamme yhtäläisyyksiä.

Kuten Israel, Armenia on uskonnollinen pioneeri: se tunnetaan maailman ensimmäisenä kristittynä maana. Legendan mukaan Nooan arkki rantautui vedenpaisumuksen jälkeen (nykyään Turkin puolella sijaitsevan) Ararat-vuoren huipulle, josta Nooan perhe laskeutui lisääntymään Armenian laaksoihin.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Lukuisat muinaiset kirkot Kaukasuksella osoittavat Armenian kuningaskunnan entisen alueen, joka monen mielestä kuuluisi edelleen oikeutetusti armenialaisille. Valtakunta oli suurimmillaan hieman ennen ajanlaskun alkua, jolloin se ulottui Kaspianmereltä Välimerelle.

Tällä järkeilyllä syntynyt, Armenian vallankumouksellisen liiton ylläpitämä Suur-Armenia -haave pyrkii nykypäivänä yhdistämään historiallisesti armenialaisten asuttamat alueet. Tämä merkitsisi monien Turkin, Georgian ja Azerbaidžanin alueiden liittämistä Armeniaan.

Puistopiknikillä armenialainen isäntämme kohottaa konjakkilasinsa ja täräyttää ilmoille mahtipontisen maljalaulun. Isänmaallinen laulu käsittelee ”Länsi-Armenian” ja Araratin valloittamista takaisin turkkilaisilta sioilta.

Armenialaisilla on painavia syitä vihata naapureitaan. Ensimmäisen maailmansodan aikaan Osmanien valtakunnassa, nykyisessä Turkissa, armenialaiset kohtasivat saman kuin juutalaiset toisen maailmansodan Euroopassa. Rapistuvan valtakunnan uhaksi koettuja armenialaisia kuoli vuoden 1915 kansanmurhassa yli miljoona.

Armeniassa ei voi matkustaa tänäkään päivänä tuntematta kansanmurhan taakkaa paikallisten harteilla. Kuten Israelissa, samainen taakka antaa myös suurta poliittista vetovoimaa pienelle valtiolle.

Myös armenialaisia on kohdannut kansanmurhan jälkeen maailmanlaajuinen diaspora. Maailmassa elää nykyään 11 miljoonaa armenialaista, joista vain kolme miljoonaa asuu Armeniassa. Diasporan armenialaisia asuu eniten Venäjällä, Yhdysvalloissa ja Ranskassa. Armenian valtio nauttii Israelin tavoin ulkomailla asuvien vaikutusvaltaisten kansalaistensa vahvasta taloudellisesta ja poliittisesta tuesta.

Myös Armenia on miehittäjä. Neuvostoliitosta erkaantumisen jälkeen verisessä sodassa Armenia valloitti Azerbaidžanille kuuluvan Vuoristo-Karabakhin alueen. Aiemmin armenialaisten ja azerbaidžanilaisten yhdessä kansoittamalta alueelta karkotettiin jälkimmäiset, ja tulitaukoraja on edelleen kiistanalainen ja polttava kysymys.

Rajat kartalla muuttuvat koko ajan. Maa, jolla seison, on ollut historian saatossa osana kymmeniä, ellei satoja valtakuntia. Kenellä on oikeus vaatia sitä tänään itselleen?

Sekä Armenian että Israelin valtiot oikeuttavat omia reviirivaatimuksiaan muinaisella historialla. Käytännössähän Ruotsi voisi samoin perustein vaatia takaisin omaa historiallista takapihaansa – Suomea.

Sopivimmalta tuntuu muistaa sanat, jotka israelilainen dokumenttielokuvaohjaaja Eyal Sivan totesi minulle kerran haastattelussa: Eri ihmiset voivat kuulua samalle maalle, mutta maa ei voi kuulua kenellekään.

Kommentoi Facebookissa
shams tabrizi