Tuulen tuomaa

Sääasema

Sääasema tarjoaa ilmastouutisia ja ympäristöanalyysiä Fifin asiantuntijoilta.

Teksti Maria Haanpää

Ilmastouutisia 7.–13.2.

Arktisen merijään laajuus kasvoi tammikuussa ajankohtaan nähden ennätyksellisen hitaasti. Jään keskimääräiseksi alaksi kertyi 13,73 miljoonaa neliökilometriä, mikä on mittaushistorian neljänneksi pienin arktisen merijään tammikuinen ala. Näitä satelliittiavusteisia mittauksia on tehty vuodesta 1979 lähtien.

Jäätä oli keskimääräistä vähemmän lähinnä Atlantin puoleisilla merialueilla, erityisesti Barentsinmerellä.

Arktiksen vastakkaisella laidalla Beringinmerellä jäätä taasen oli paljon enemmän kuin yleensä tähän aikaan vuodesta. Beringinmerellä saavutettiin mittaushistorian toiseksi suurin merijään tammikuinen ala. Pohjoisenpuoleisten tuulten tuomat jäät muun muassa hankaloittivat polttoaineen kuljettamista Nomen pikkukaupunkiin Alaskan länsirannikolle ja aiheuttivat päänvaivaa Beringinmeren ammattiravustajille.

Beringinmeren viimekuiset jäämassat eivät kuitenkaan siis riittäneet kompensoimaan koko arktisen merialueen yhteenlaskettua jääkatoa. Vuosien 1979–2000 keskimääräinenkin tammikuinen arktisen merijään ala jäi nyt vielä 1,1 miljoonan neliökilometrin päähän.

Satelliittikuva Alaskan lounaisosista 15.1.2012. Keskeltä kuvaa kurkottaa lounaaseen Alaskan niemimaa. Sen vasemmalla puolella sijaitseva Bristolinlahti jatkuu Beringinmerenä kuvan vasemmassa laidassa. Nome sijaitsee hieman pohjoisempana Beringinmeren rannikolla kuin mitä kuvassa näkyy. (Kuva © NASA/Jeff Schmaltz/LANCE/EOSDIS MODIS Rapid Response Team at NASA GSFC)

Arktinen merijää saavuttaa vuosittaisen maksimialansa helmi-maaliskuussa. Jäätilanteen kehittymistä voi seurata NSIDC:n kartasta, joka päivitetään kerran vuorokaudessa.

Tuulivoimasta on taas hyviä uutisia kerrottavana. Euroopan unionissa rakennettiin tuulivoimaloita viime vuonna teholtaan runsaan 9 600 megawatin verran. Se oli noin 21 prosenttia kaikkien energiamuotojen viime vuonna rakennetusta kapasiteetista EU:ssa.

EU:n tuulivoimakapasiteetti on tämän lisäyksen jäljiltä noin 94 tuhatta megawattia. Se riittäisi tuottamaan 6,3 prosenttia kaikesta Euroopan unionissa kulutetusta sähköstä, arvioi Euroopan tuulivoimayhdistys EWEA.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos loppuu

EWEA:n havainnollisista tilastoista (pdf) löytyy mielenkiintoisia lukuja myös muista energiamuodoista. Niistä uutisoi monipuolisimmin Climate Progress.

Kaiken kaikkiaan tuulivoimaa on rakennettu Euroopassa eniten Saksaan. Muita isoja eurooppalaisia ”tuulimaita” ovat Espanja, Ranska, Italia ja Britannia. Britanniasta tuleekin viikon toinen iloinen tuuliuutinen: Irlanninmerellä otettiin viime viikolla käyttöön maailman tällä hetkellä suurin merituulipuisto. Walneyn merituulipuistossa on 102 tuuliturbiinia, joiden yhteenlaskettu kapasiteetti on noin 367 megawattia. Sen on laskettu täyttävän 320 tuhannen kotitalouden tarpeet.

Walneyn tuulivoimasta kirjoittivat Yale Environment 360, Reuters ja The Guardian.

Euroopan eteläpuolella tuulivoimaloiden käyttö on toistaiseksi niukempaa. Afrikkaan rakennetusta tuotantokapasiteetista 97 prosenttia eli 550 megawattia sijaitsee Egyptissä. Euroopan komission raportin mukaan Afrikassa on sentään potentiaalia nykyistä laajempaan tuulivoiman hyödyntämiseen.

Jos otetaan huomioon Afrikan nykyinen infrastruktuuri ja tuuliolosuhteiden alueellinen vaihtelu, suuremman mittakaavan tuulivoima olisi helpointa toteuttaa pohjoisessa – etenkin Välimeren rannikolla – ja lisäksi maanosan eteläpäässä. Afrikan tilanteesta kiinnostuneille samainen raportti tarjoaa tietoa myös muista uusiutuvan energian muodoista.

Irene of Bridgwater, ketsi joka palasi ”hitaan rahdin” pariin. (Kuva: Ru Lochlea/Creative Commons)

Lopuksi vielä yksi tuulahdus Britanniasta! Jos kaikki on sujunut suunnitelmien mukaan, tätä luettaessa Irene on seilannut vesille Plymouthin satamasta. Irene on 105-vuotias pieni puinen purjelaiva, jolla ”Uuden aamunkoiton kauppiaat”, The New Dawn Traders, aikovat purjehtia Atlantin valtameren poikki ja takaisin kauppatavaroita kuljettaen (seuraa matkan edistymistä kartalla tai Twitterissä).

Plymouthista lähtiessä Irenen lastina on brittiläistä luomuolutta, Espanjasta on tarkoitus ottaa mukaan oliiviöljyä, Brasiliasta on suunnitelmissa tuoda kaakaota, kahvia ja muita sikäläisiä kasvikunnan tuotteita, ja sitten vielä rommia Karibialta. Laiva palannee Britanniaan kesäkuussa.

Irene on lajinsa viimeisiä aluksia, ja tämän luonteeltaan symbolisen kauppamatkan yhtenä tavoitteena on kiinnittää huomiota tulevaisuuden vähähiilisen purjehdustekniikan mahdollisuuksiin.

Millaisia nuo modernit rahtilaivat sitten voisivat olla? Kenties jotain sellaista kuin Greenheart, B9 Ships, Aquarius Eco Ship tai Orcelle.

Kommentoi Facebookissa
Maria Haanpää