Teksti Maria Haanpää

Ilmastouutisia 31.1.–6.2.

Kulttuurihistoriallisesti merkittävä puulaji, nutkansypressi, kärsii ilmastonmuutoksesta. Kymmenien vuosien tutkimustyö on nyt tiivistetty selittämään, miksi nämä sinnikkäät puut ovat alkaneet kuolla pystyyn luoteisessa Pohjois-Amerikassa.

Nutkansypressi (Callitropsis nootkatensis eli Chamaecyparis nootkatensis) on Pohjois-Amerikan länsirannikolla luontaisesti esiintyvä hidaskasvuinen ainavihanta havupuu. Sopivissa oloissa moni yksilö saavuttaa 700–1200 vuoden iän. Nutkansypressin puuaines on hyvin arvostettua rakennusmateriaalia ja käyttöesineiden raaka-ainetta. Paikalliset alkuperäisasukkaat ovat tunteneet nutkansypressin käyttömahdollisuudet jo pitkään, ja se on ollut haluttua tuontitavaraa esimerkiksi Kiinassa.

Viimeisen sadan vuoden aikana nämä puut ovat tehneet yllättävällä tavalla kuolemaa monin paikoin levinneisyytensä ydinalueella. Noin 60–70 prosenttia nutkansypresseistä on kuollut yhteensä noin 2 400 neliökilometrin alueella metsää Brittiläisessä Kolumbiassa ja eteläisessä Alaskassa.

Nutkansypressi viihtyy vuorilla märässä maaperässä, ja se kasvattaa juurensa lähelle maanpintaa. Puun vuosittainen kasvu käynnistyy hyvin varhain keväällä. Jos maassa ei ole silloin lämpöeristeeksi riittävää lumipeitettä, nutkansypressin juuret voivat paleltua pahasti. Juurivauriot johtavat lopulta puun kuolemaan. Paleltumisongelma on kärjistynyt, kun ilmastonmuutos on niukentanut lumipeitettä nutkansypressin kasvupaikoilla.

Nyt julkaistun tutkimuksen tuloksia halutaan käyttää nutkansypressin avuksi esimerkiksi Alaskassa, missä ilmaston odotetaan muuttuvan yhä vähälumisempaan suuntaan. Metsää valikoivasti harventamalla ja nutkansypressin taimia istuttamalla voidaan nutkansypressiä suosia vähemmän ankarilla kasvupaikoilla, joilla se ei muuten pärjäisi kilpailussa muiden puulajien kanssa.

Pystyyn kuolleita nutkansypressejä West Chichagof-Yakobin erämaa-alueella Tongassin kansallismetsässä Alaskassa. (Kuva © Paul Hennon)

Nutkansypressitutkimus julkaistiin BioScience-lehdessä.

Uudenlainen vandalismi uhkaa ilmastonmuutoksen puristuksessa kuihtuvia jäätiköitä. Chilessä epäillään, että siellä on tapahtunut röyhkeä jäätikköjään anastus. Hämäräperäinen, noin viiden tonnin painoinen jäälasti paljastui, kun eräs kylmäkuljetus pysäytettiin Cochranessa Patagoniassa.

Jään uskotaan olevan peräisin Jorge Monttin jäätiköstä, joka sijaitsee Bernardo O’Higginsin kansallispuistossa. Jorge Montt on yksi Chilen nopeimmin kutistuvia jäätiköitä. Vuosina 2010–2011 se lyheni noin kilometrin vuosivauhdilla.

BBC:n mukaan poliisi arvelee, että jäätä oltiin viemässä jääpaloiksi Santiagon baareihin ja ravintoloihin. BBC:n oman kirjeenvaihtajan mukaan ainakin turistit ovat jäätikköpalojen kohderyhmää. Ikivanha jää olisi mennyt myyntiin suunnilleen euron kilohinnalla.

Jorge Monttin jäätikkö helmikuussa 2010. Mereen päättyvä Jorge Montt on osa Eteläistä Patagonian jääkenttää, joka puolestaan on maailman kolmanneksi suurin maalla sijaitseva jäämuodostuma. (Kuva © Image Science and Analysis Laboratory, NASA-Johnson Space Center)

Utrechtin yliopiston tutkijat ovat tehneet uusia laskelmia siitä, miten paljon maataloudessa käytetään uusiutumatonta pohjavettä.

Tutkijat arvioivat, että vuonna 2000 noin kaksikymmentä prosenttia maatalouden kasteluvedestä otettiin uusiutumattomista pohjavesivaroista. Uusiutumatonta pohjavettä käytettiin eniten Intiassa (68 kuutiokilometriä), Pakistanissa (35 kuutiokilometriä) ja Yhdysvalloissa (30 kuutiokilometriä).

Maailmanlaajuisesti laskettuna käyttö on ollut lisääntymään päin jo pitkään. Vuosina 1960–2000 uusiutumattoman pohjaveden kastelukäyttö enemmän kuin kolminkertaistui. Käyttömäärä kasvoi tuona aikana 75 kuutiokilometristä 234 kuutiokilometriin vuodessa.

Pohjavesitutkimus julkaistiin Water Resources Research -lehdessä.