Omaa elämää

Teksti Pertti Laesmaa

Taivaskaan ei tunnu olevan ääretön. Elämäni ihanimman viikon jälkeen oli palattava taas ankeaan arkeen.

Syyskuun 9. päivänä olin todella masentunut. Päätin mennä Nyyrikin Jälkilöylyjazzeihin. Viikkoa aikaisemmin olivat olleet avajaiset. Jostain syystä en silloin mennyt. Jotain muuta busasin.

Kerroin fiiliksistäni duunikavereille. ”Voi sinua raukkaa! Pannaan hattu kiertämään, niin pääset Italiaan.” ”Ei! Se oli se viikko. Hän asuu Italiassa ja minä Suomessa. Meidän täytyy elää omaa elämäämme!”

Itse asiassa Ros sai minut tajuamaan tuon itsestäänselvyyden. Itse en olisi sitä ehkä kovin helpolla tajunnutkaan.

Dösään ja Pohjolankadulle!

”Pääsee sisään vasta yhdeksältä. Baarissa voi odotella.”

Mulla oli melkein tunti aikaa. Tilasin Chivas Regalin, vaikken olekaan tyytyväinen sen hintalaatusuhteeseen.

Käpylässä kun oltiin, sain päähäni soittaa Sintulle. ”Tu tänne!” ”En mä enää tähän aikaan.” Vaihdettiin kuitenkin viimeiset kuulumiset. ”Aletaanks styylaan kolmatta kertaa?!” ”Pera, sä oot nero!”

Wade Mikkola Trio, Riitta Paakki ja André Sumelius messissä. Hyvä lössi! Ei tämäkään ole helppoa. Rosin kanssa oltiin tekemisissä heidän kansaan sinä viikkona. Ja nyt vielä André kysyy: ”Mites Rosanna? Sa terkkuja!”

Oho, Kolmea Leijonaa! Faija kertoi aikojen alussa, kun yhdessä tinattiin, että ne on skottilaisia laatuviskejä. Tulevat tynnyreissä Suomeen ja Alko pullottaa. Niitä pitää olla tarjolla jokaisessa raflassa.

Kysyin baarimikolta, että onko samat vaatimukset voimassa edelleen. ”En ole kuullutkaan, olen nuorempaa polvea.”

Seuravana lauantaina André Sumelius Trio. Mikko Helevän piti soittaa Andrén ja Waden kanssa, mutta oli telonut kätensä. Paikkaamaan tuli Ville Huolman bassoineen. Ja hyvin paikkasikin. Kitaravelho Sami Linna oli vierailevana tähtenä. Jumankaut!

Painuin Tuomon ja Harrin pöytään ja syvennyin illan musiikkiantiin.

Viereiseen pöytään tuli väkeä. ”Hi, you were playing piano and singing at Storyville with André and Wade!” Douglas Pashley! Hyvin muisti minutkin. Kertoi, että soittaa täällä viikon kuluttua. Lupasin tulla.

Seuraavalla viikolla oli FB:ssa kutsu Nyyrikkiin Douglas Pashleyn Trioa kuuntelemaan. ”Osallistun”, vastasin. Huomasin samalla, ettei sinne oltu kutsuttu ketään. Kutsuin samalla kuutisenkymmentä henkilöä, jotka voisivat saapua.

Ennen alkua olin snagalla ulkona Nyyrikin edessä, kun Hellin tuli. ”MOIIIII!!!!!” Ei oltu nähty pitkään aikaan.

Leijonaa ja pöytään. Hellin iski tarinaa Douglasin kanssa. Minä keskustelin pöydässä sympaattisen ladyn kanssa. Kerroin, että kutsuin tänne väkeä, jopa soittajatkin: Douglasin, Andrén ja Waden. Wade ei tainnut vastata, mutta näkyy olevan paikalla. ”Wade on poikani”, lady sanoi. Hups! Selvisi myös, ettei Hellin Douglasia entuudestaan tuntenut, olivat vain puhuneet jotain Kanadasta.

Myös Henna ja Sami tulivat. Tästä eivät pidot parane!

Kuva: Reija Lang.

Tauolla snagalla kysyin Wadelta, että kauanko he ovat soittaneet yhdessä. ”Tämä on kolmas kerta.” ”Vähän olikin hapuilevaa…” Itse asiassa triolla oli aivan mahdoton meno ja yhteissoitto, olen välillä vain hulvattoman hauska.

Viime lauantaina Nyyrikissä piti esiintymän Sofia Finnilä Quartet. Sofia sairastui ja kutsui Joonatan Raution ”laulusolistiksi” foneineen.

Mikael Jakobsson, Joonatan Rautio, Sampo Tiittanen ja Toni Porthen. Siis jumalauta! Ihan kauhee meno! Tauolla Mikael sanoi, että hikeä pukkaa. Se ei ole kyllä mikään ihme.

Lähes kymmenen henkilöä pyysi sanomaan Rosille terkkuja! Se yksi ainoa viikko teki Rosista Suomen jazzpiireissä tunnetun ja suositun. Mutta Ros onkin Ros!

Kun Ros palasi Italiaan, minulla oli vaikeuksia saada Skypeä pelaamaan. Kaverit kyselivät huolestuneina päivittäin Jazz-Espalla: Joko nyt toimii? Nyt Skype on toiminut jo kauan. Rosin kanssa ollaan skypeilty jatkuvasti ja tiedetään toistemme kuviot. Mun tyttäret lähettelee Rosille terkuja ja minä taas Rosin mutsille ja Minalle, sen hauvalle.

Kuva: Antonella Ferracci.

Ros on käynyt duunissa ja esiintynyt Framestop Bluesbandinsä ja MPZ Jazz & Soul Groupinsa kanssa. Minä olen käynyt jazzeissa, poltellut snagaa ja kait vähän kirjoitellutkin.

Kesällä Ros ihastui Helsinkiin ja sanoi haluavansa tulla tänne talvella, tammikuussa. Sen näkee sitten kun se aika koittaa. Nyt me kuitenkin elämme omaa elämäämme.

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu