Mene pihalle. Nyt.

Henkilökohtaista

Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.

Teksti Hanna Kuusela

Mitä luin tänään: Lena Israelssonin Oma keittiöpuutarha.

Olen luvannut aiemmissa blogeissani kirjoittaa koko syksyn vain Karamazovin veljeksistä. Tarkoituksena oli välttää paine lukea koko ajan jotain uutta. Nyt tiedän, että myös Karamazovin veljeksien lukemisesta voi ottaa paineita. En ole ehtinyt lukea Dostojevksia viime viikkoina tarpeeksi hartaasti halutakseni sanoa siitä mitään.

Sellaista elämä on: toisinaan kiireistä ja kaoottista.

Siksi kirjoitankin vihannesten kasvattamisesta. Yleensähän vimma viljelyyn syttyy aina kevään ensisäteiden pilkistäessä. Kukaan ei innostu pihasta näin lokakuun kynnyksellä, kun lehdet alkavat kellertyä ja maa näivettyä. Todellisuudessa kuitenkin juuri nyt on oikea aika innostua.

Mainiossa kirjassaan Oma keittiöpuutarha Lena Israelsson vastaa aloittelijan kysymykseen ”Milloin on parasta aloittaa?” yksinkertaisesti: ”Syksy on hyvää aikaa. Silloin maa käännetään ja peitetään lopuksi lehdillä tai muilla kasvinjätteillä. Kevääseen mennessä madot ovat tehneet uskomattoman työn.”

Eli juuri nyt kannattaakin Karamazovien sijaan mennä pihalle, jos sellainen on ja jos keväällä haluaa viljellä.

Israelssonin kirjoittama Oma keittiöpuutarha on tyypillinen ruotsalainen kirja: se on hyvin tehty, sen neuvot ovat yksinkertaisia ja konstailemattomia. Se ei ehdota kalliiden kasvihuoneiden tai viljelylaatikoiden ostamista, vaan kehottaa hankkimaan halpoja lavakauluksia ja käytöstä poistettuja ikkunoita. Israelssonin mukaan on ”Tuhat eri tapaa luoda kasvihuoneilmasto ilman kasvihuonetta. Muovitunnelit, ikkunat, karamellilaatikot, muovipullot – kaikki halpoja ja yksinkertaisia keinoja, jotka tekevät tehtävänsä ja pidentävät viljelykautta.”

Kirja käsittelee pääosin viljelyä pihalla tai palstalla, mutta kyllä parvekeviljelijätkin kirjasta jotain saavat.

Ja mikä tärkeintä, Israelssonin viljelyfilosofian mukaan viljely ei ole velvollisuus. Eli jos et nyt lähtenytkään ulos haravoimaan pihaa, kannattaa turvautua tuoreimmassa Suomen Luonto -lehdessä tarjottuun neuvoon:

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos loppuu

”Jo Charles Darwin ylisti kastematoja ja lieroja maan laadun parantajina. Käytäviä kaivaessaan ne pitävät maan ilmavana, syödessään kasviainesta nopeuttavat ravinteiden kiertoa, ulostaessaan lannoittavat nurmikon. Jos lehdet ja nurmikon leikkaussilppu kerätään nurmikolta pois, madot nälkiintyvät ja katoavat, maa köyhtyy ja tiivistyy ja nurmikko sammaloituu.”

Eläköön siis madot!

Kommentoi Facebookissa
Hanna Kuusela