Me tarvitaan miinoja ja muita hämäriä selityksiä

Teksti Eekku Aromaa

Eduskunnan miinoihin liittyvää lähetekeskustelua kuunnellessa voi hämmentyä.

”Suomalaiseen jalkaväkimiinaan voi kuolla vain vieraan vallan sotilas, joka on tullut Suomeen valloittamistarkoituksessa.” Janne Sankelo, kok.

”Kaikki asiantuntijat pitävät miinoista luopumista kohtalokkaana virheenä.” Tom Packalen, ps.

”Ainoa hyötyjä on kansainvälinen aseteollisuus.” Jussi Niinistö, ps.

”Isäukko meni aikanaan saksalaisten miinaan, mutta en koskaan kuullut hänen sanovan, että Suomen pitäisi luopua uskottavasti puolustuksesta.” Markus Mustajärvi, vas.

”Jatkossa tämän maan puolustamiseen tulee enemmän ihmishenkiä menemään, jos tämä on valittu tie.” Veli-Matti Saarakkala, ps.

”Kova oikeisto hokee tässä tätä Suomen mainetta, koska Suomi ei nyt tässä saisi puolustaa itteänsä.” Pertti Virtanen, ps.

”Miinauhrien määrä on pudonnut neljäsosaan ihan ilman Suomen mukanaoloa tässä sopimuksessa.” Heikki Autto, kok.

Argumentaatio miinasopimusta vastaan on, kuten tyypillistä, kapeasta kansallisesta näkökulmasta katsovaa. Halutaan varautua keinolla millä hyvänsä, ja enimmäkseen sellaiseen sotaan, joka ei näytä todennäköiseltä – tai edes mahdolliselta – sotaan, joka erehdyttävästi kuulostaa toiselta maailmansodalta.

”Tämä päätös Ottawan sopimukseen on tehty jo kaksi kertaa. On todellakin oikein, että tämä liittymispäätös tehdään ja Suomi sitoutuu tähän ja kansainväliseen miinanraivaukseen.” Anni Sinnemäki, vihr.

”Minä korostaisin tässä nyt sitä, että järkevintä turvallisuutta tuotetaan järkevällä ulkopolitiikalla.” Kari Uotila, vas.

”Tämä päätös ei vie Suomea Natoon tai Brysseliin. Tämä päätös vie Suomen ainoastaan Ottawaan.” Stefan Wallin, rkp.

”Tässä asiassa juna on jo mennyt, enkä näe, että voisimme toimia toisin. Suomen ulkopolitiikan on oltava johdonmukaista”. Ben Zyskowicz, kok.

”Kyllä niistä varmaan on tarkat kartat rauhan aikana, mutta entä sodan aikana? Sehän voi vihollinen viedä ne kartatkin mennessään.” Jukka Kärnä, sd.

Kyllä, tässä päätöksessä on kysymys jo tehtyjen sitoumusten vahvistamisesta, ei uusista ratkaisuista. Ja samaan aikaan kyse on nimenomaan kansainvälisestä politiikasta. Kaikki EU-maat ovat sopimuksessa mukana (Puola ainoastaan allekirjoittanut, kaikki muut myös ratifioineet). Maailman maista 156 eli suurin osa on sopimuksessa mukana ja näin sopimuksen sisällöstä on käytännössä tullut paljon osapuoliaan laajempi sopimus.

Kommentoi Facebookissa
Educa 2019
Helsinki liikkuu