Yksi, kaksi, kolmesataa miljoonaa

Kirjeenvaihtajat

Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.

Teksti Jenni Jarventaus

Amerikassa on meneillään vuosikymmenen urakka – väestönlaskenta.

Postissa tuli menneellä viikolla virallisen oloinen kirje, jossa luki ”Vastaaminen tähän kirjeeseen on lain mukaan pakollista”. Yleensä täällä Yhdysvalloissa näin uhkaavannäköisiä kirjeitä tulee vain maahanmuuttoviranomaisilta tai verottajalta, tahoilta joihin suhtaudun kauhunsekaisella kunnioituksella. Tällä kertaa oli kuitenkin onneksi kyse Yhdysvaltain väestönlaskennasta.

Yhdysvalloissa on vuodesta 1790 lähtien tehty joka kymmenes vuosi väestönlaskenta, koska maan perustuslaki niin määrää. Laskennalla on merkitystä, sillä tulosten perusteella jaetaan 450 miljardia dollaria julkisiin projekteihin ja päätetään, kuinka monta edustajaa kukin osavaltio saa edustajainhuoneeseen sekä kuinka monta valitsijamiestä presidentinvaaleihin. Lisäksi tietoja käyttävät monet firmat, kuten Wal-Mart ja Starbucks, päättäessään, mille alueille halpahallejaan ja kahviloitaan perustavat.

Väestönlaskenta tehdään postittamalla kyselykaavake kaikkiin amerikkalaisiin talouksiin, minkä lisäksi viranomaiset kiertävät syrjäseuduilla, kodittomien suojissa ja vankiloissa ynnäämässä nuppiluvut paikan päällä. Yli kolmensadan miljoonan ihmisen laajassa maassa kyseisen harjoituksen teko ei ole helppoa eikä halpaa. Tämän vuoden laskenta maksaakin 15 miljardia dollaria ja työllistää 1,4 miljoonaa ihmistä. Mainoskampanja on tehty 28 kielelle, ja sen hintalappu on 340 miljoonaa dollaria.

Kalleudestaan huolimatta väestönlaskenta tuntuu helposti perusteltavalta toimenpiteeltä. Miten palveluita osataan kohdistaa oikein ja säätää järkeviä lakeja, jos ei ole mitään hajua paljon ihmisiä asuu missäkin päin maata? Amerikassa kun ollaan, mikään ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista.

Yksittäisistä väestönosista laittomat siirtolaiset ovat väestönlaskijoiden suurin ongelma: he kun eivät ymmärrettävästi ole innokkaita ilmoittamaan olemassaolostaan valtionhallinnolle. Maassa paperitta oleskelevien määrä on kuitenkin olennainen tieto muun muassa pohdittaessa siirtolaispolitiikan linjauksia. Tällä hetkellä yleisin arvio Yhdysvalloissa olevien laittomien siirtolaisten määrästä on noin 11 miljoonaa, mutta tarkemman tiedon puuttuessa määrää venytellään suuntaan ja toiseen, aina puhuvan poliitikon tarkoitusperien mukaan.

Etnisistä ryhmistä mustat ja latinot tuppaavat jäämään laskennassa aliedustetuiksi. Väestönlaskentaviraston mukaan viime laskennassa vuonna 2000 noin 4,5 miljoonaa paljon osoitettaan vaihtavaa ihmistä, joista suurin osa oli latinoja ja mustia, jäi laskematta. Arviolta 1,3 miljoonaa ihmistä laskettiin puolestaan useampaan kertaan – heistä suurin osa oli varakkaita valkoisia, jotka omistavat useita taloja ja huviloita ympäri maata. Mustien ja latinoiden etujärjestöt ovatkin kritisoineet laskentatapoja. Ongelmana vain on, että kellään ei ole ehdottaa kirjekampanjaa ja ovelta ovelle kiertämistä parempia metodeja. Toisin kuin menneinä aikoina, kansalaisia ei voi pakottaa palaamaan synnyinseuduilleen tai merkitä heitä musteläiskillä.

Väestönlaskenta on tietysti kaivanut kiven alta liikkeelle myös Amerikan monet salaliittoteoreetikot. Oikeistofanaatikot epäilevät Obaman hallinnon vääristävän tuloksia ohjatakseen lisää edustajainhuoneen paikkoja vasemmistovoittoisiin osavaltioihin. Äärivasemmisto epäilee oikeiston yrittävän vääristää tuloksia ohjatakseen valtionvaroja pois etnisiltä vähemmistöiltä ja köyhiltä. Tinahattujen leiri puolestaan on vainoharhainen ihan vaan vanhasta tottumuksesta: ties mitä läpeensä paha valtionhallinto tiedoilla tekee?

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos loppuu

Paranoia tuntuu lystikkäältä, kun aukaisee kirjekuoren ja lukee lomakkeen kymmenen kysymystä. Vastaajan tulee kertoa nimensä, ikänsä, sukupuolensa, rotunsa, puhelinnumeronsa, asumismuotonsa ja kuinka monen ihmisen kanssa jakaa asumuksensa. Siinä kaikki. Veikkaan Amazon.comilla, Googlella ja Facebookilla olevan jo suurimmasta osasta amerikkalaisia monta kertaa kattavammat tiedot.

Sitä paitsi väestönlaskennasta piirtyy mielenkiintoinen kuva siitä, miten Yhdysvallat ja amerikkalaiset ovat muuttumassa. Siinä missä vuoden 1980 laskennassa 80 prosenttia Yhdysvalloissa asuvista ilmoitti olevansa valkoihoisia, ennusteiden mukaan tänä vuonna vastaava luku on 65 prosenttia. Mustan väestön osuus on säilynyt jokseenkin samana, mutta aasialaisten määrä kasvanut jonkin verran ja latinojen merkittävästi, 7 prosentista 16 prosenttiin. Tuloksista voi myös povata, mihin poliittinen valta on siirtymässä. Maan väestö on vuosikymmenien aikana valunut pohjoisesta ja idästä etelään, varsinkin Kaliforniaan, Floridaan ja Teksasiin, ja näiden osavaltioiden poliittinen paino on kasvanut yhtä tahtia demograafisten lukujen kanssa.

Huikean mittaisen ja -hintaisen mainoskampanjan mukaan väestönlaskenta on ”Portrait of America” eli Amerikan muotokuva. Täytin ja postitin juuri oman lomakkeeni, joten muotokuvaan ilmestyi yksi suomalainen, vaaleaihoinen ja vuokralla asuva siveltimenveto lisää.

Kommentoi Facebookissa
Jenni Järventaus