Arvostelussa Bombinon levy Nomad.

Nelihenkisen, nigeriläisen tuaregbändin soitto ottaa rajusti valtaansa heti avausraidalta Amidinine. Bändin keskushahmon, solisti ja kitaristi Omara ”Bombino” Moctarin jimmyhenrixmäiset kitarariffit sekä nasaalimainen laulu, johon lisätään rumpukomppi ja perinteiset perkussiot (djembe, kalebassi), bassot sekä taustakuorot ja taputukset – siinä se on.

Samaa tarttuvuutta on raidoilla Imuhar ja Her Tenere. Välillä melodiat ovat monotonisten rytmien aikaansaamaa hypnoottista keinuttelua. Zigzan puolestaan on kuivahkompaa autiomaarokkia, jopa bluesia.

Osasyynä tähän on levyn tuottajan, Dan Auerbachin (The Black Keys -bändistä) idea lisätä levylle perinteisessä tuaregmusiikissa tuntemattomia instrumentteja, kuten kosketinsoittimet ja pedal steel -kitaran.

Näin levylle saadaan myös hipaus Amerikan etelävaltioiden blues- ja kantrivaikutteita, onhan se äänitetty Nashvillessa. Nomad on suggestiivinen ja lumoava, siis aivan vastustamaton albumi.

Bombino: Nomad. Nonesuch/Warner 2013. Viisi tähteä.

Maria-Kaisa Jurva