Kirjoittanut Kimmo Jylhämö

Jumala ei pelaa noppaa

Lukuaika: 2 minuuttia

Jumala ei pelaa noppaa

Pääkirjoitus: Demokratiaan on kuulunut sen synnystä alkaen, että kaikki eivät siitä ole kiinnostuneita.

Demokratiaan on kuulunut sen synnystä alkaen, että kaikki eivät siitä ole kiinnostuneita. Eikä ole pakko olla, sehän erottaa demokratian monista muista yhteiskuntajärjestelmistä.

Efesoksella 2500 vuotta sitten elänyt kreikkalainen filosofi Heraklaitos kertoi heittelevänsä mielummin noppaa lasten kanssa kuin osallistuvansa yhteisten asioiden hoitamiseen eli politiikkaan. Sama filosofinen väkkäräpää väitti kuitenkin, että myös nukkuvat kuuluvat meidän yhteiseen maailmaamme.

Demokratia ja anarkia ovat kulkeneet pitkän matkan yhteistä tietä. Yhteiskunnallinen nukkuminen on osa poliittista todellisuuttamme myös kolmannella vuosituhannella.

Eduskuntavaalit voitti nukkuvien puolue, jolla ei silti ole yhtään kansanedustajaa. Kannatus kasvoi yli kaksi prosenttiyksikköä ja eroa toiseksi suurimpaan puolueeseen on yli 15 prosenttiyksikköä. Keskustan osuus äänioikeutetuista on hieman yli 15 prosenttia kuten myös kokoomuksen. Demareiden osuus äänioikeutetuista on taas hieman yli 14 prosenttia, kuten pastori Jaakko Heinimäki osuvasti totesi kolumnissaan Metro-lehdessä.

Vaikka nämä kaikki kolme puoluetta olisivat hallituksessa, niiden yhteenlaskettu osuus äänioikeutetuista ei olisi kuin 45 prosenttia. Television ja lehdistön vaalijulkisuuden kolme suurta kahmivat kuitenkin lähes kokonaan.

Suurin ongelma on kuitenkin se, että Yle porvarilehdistön kanssa ajoi reaalipolitiikkaa, joka tuki demareita, kokoomusta ja keskustaa. Suomalainen demokratia on rakennettu – eduskunnassa kansan valtuuttamana – sellaisen politiikan varaan, jossa haastajien on käytännössä hyvin vaikea päästä esille.

Oikeusministeriön ynnä muiden toimijoiden yritys saada kansa innostettua äänestämään ei kerta kaikkiaan toiminut. Päinvastoin. Mitä enemmän ihmisiltä halutaan ennalta määriteltyä aktiivisuutta, sitä enemmän kansalaiset sitä vieroksuvat. Kaikki kansalaisaktiivisuuteen perustuva toiminta näyttääkin olevan pikemminkin kansalaisten pitämistä pois politiikasta. Silloin kun kansalla näyttäisi olevan jonkinlainen vankka tahtotila, poliitikot ja eliitti käyttävät kaikki voimansa sen muuttamiseen. Onhan se sallittua, mutta ehkäpä se ei äänestämiseen hirveästi innosta.

Jos nukkuvien puolueen viestin ottaa vakavissaan, se tarkoittaa sitä että lähes kolmasosa äänestysikäisistä ei halunnut antaa valtakirjaa kenellekään vaaleissa olleelle ehdokkaalle. Vastuuta ei tietenkään pidä laittaa lähes neljä kertaa keskivertopalkansaajaa enemmän tienaaville kansanedustajille. He ajavat juuri niitä etuja, joihin kansa on heidät vaaleissa valtuuttanut.

Äänestäjien samastuminen pääosin rikkaisiin ei ole heidän itsensä kannalta ehkä kannattavaa, mutta sen kanssa on elettävä.

Minä lähden tästä heittämään noppaa.

Kimmo Jylhämö