Teksti Samuli Sinisalo

USA:n ilmastolaki, mihin se riittää?

Neuvottelut Barcelonassa loppuivat perjantaina. Jonkinlaista edistystä tapahtui: neuvottelutekstejä lyhennettiin, mutta aika on loppumassa.

Yvo de Boer, UNFCCC:n pääsihteeri, sanoi torstaina, että hän ei enää usko että Kööpenhaminassa saataisiin laillisesti sitovaa sopimusta aikaiseksi. Nyt olisi tavoitteena saada poliittisesti sitova sopimus, ja vuoden päästä Meksikossa COP-16:ta voitaisiin allekirjoittaa laillisesti sitova sopimus. Tämä ei ole kauhean kannustavaa tekstiä mieheltä joka on vastuussa neuvottelujen järjestämisestä.

Mikä sitten olisi poliittisesti sitova sopimus? Sitä pitäisi varmaan kysyä keneltä tahansa poliitikolta ennen ja jälkeen vaalien. Käytännössä tyhjät puheet eivät ilmaston lämpenemistä pysäytä. Ilman lain voimaa kukaan ei tule leikkaamaan päästöjään.

Ehkä Yvo pelaa kovaa peliä ja koittaa näin jopa pelotella maita löytämään yhteisen sävelen Kööpenhaminassa. Tai ehkä hän on monet neuvottelut läpikäynyt realisti, joka todella tietää missä mennään.

Positiivinen uutinen taas on se, että USA:n ilmastolaki on läpäissyt ympäristövaliokunnan käsittelyn. Pieni askel eteenpäin on hyvä ja tervetullut, mutta vielä on läpäistävä monta muuta valiokuntaa sekä senaatin ja edustajainhuoneen käsittelyt.

Laki sisältää ehdotuksen päästöjen leikkaamisesta 20 prosentilla vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Kuulostaa hyvältä, mutta ei ole lähelläkään sitä mitä EU tai muut teollistuneet maat ovat luvanneet. EU:n ehdotus on 20 prosentin leikkaukset vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Tämän EU on vielä luvannut nostaa 30 prosenttiin mikäli muutkin maat sitoutuvat leikkauksiin ja maankäytön, maankäytön muutosten ja metsätalouden päästöjen laskutavoista päästään sopuun.

Kun USA:n lupaamia päästöleikkauksia verrataan vuoteen 1990 vuoden 2005 sijaan, leikkaus ei ole 20 prosenttia, vaan jossain 4-6 prosentin tietämillä. Se ei ole paljon se, kun Eurooppa on jo Kioton sopimuksessa sitoutunut leikkaamaan päästöjään 8 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2012 mennessä.

Positiivista tässä on kuitenkin se, että USA tekee jotain. Se saattaa olla liian vähän ja liian myöhään. Mutta 1997 kongressi antoi lausunnon, että USA ei tule osallistumaan mihinkään sopimukseen mitä Kiotossa allekirjoitetaan. Lähtökohdat Kööpenhaminaan ovat siis kaikesta huolimatta kohtalaiset.