Suistamon Sähkö © Kim Saarinen

Uuden Sammon saattajat – Nykytietäjän tie on kaventunut pubin ja pankkiautomaatin välille laulaa Paleface

Uuden Sammon saattajat – Nykytietäjän tie on kaventunut pubin ja pankkiautomaatin välille laulaa Paleface

Kaleva elävänä tai kuolleena Vol I

Vallila Music House 2019

☆☆☆☆



Kalevala elävänä tai kuolleena Vol I on Tuomari Nurmion ja Juha Hurmeen kuratoima ja tilaama kokoelma Kaleva-aiheesta tilattuja lauluja. Levylle mahtuu muutama projektin myötä syntynyt musiikillinen helmi.


Vuonna 1996 Helsingin juhlaviikot pyysi tunnettuja suomalaisia artisteja tekemään uusia poliittisia lauluja. Yksikään noista lauluista ei jäänyt elämään. Eikä ihme. eiväthän protestilaulut synny tilaustöinä, vaan palavasta sisäisestä sanomisen tarpeesta. Hieman samanlainen lähtöasetelma on Juha Hurmeen ja Tuomari Nurmion monitaiteellisella Kalevala-produktiolla, jonka tiimoilta julkaistulla levyllä Kalevala elävänä tai kuolleena Vol I tunnettuja nykyartisteja on pyydetty tekemään Kaleva-aiheisia lauluja. Nyt kyse ei kuitenkaan ole puisevasta pakkopullasta, vaan parhaimmillaan Kalevalaan on saatu puhallettua uutta hehkua, onpa levyllä muutama helmikin.

Liika romanttisuus ammutaan alas biisin loppuhokemalla ”painu vittuun Väinämöinen.”

Kirjavan kirjokantisen albumin avaa Paleface, joka yhdessä kansanmuusikko Maija Kauhasen kanssaavaa pelin onnistuneesti urbaaneista shamaaneista kertovassa Tietäjän tiessä. Elementissään on myös Tuomari Nurmio, joka loihtii ilmoille mahtavat manaukset kappeleissaan Tulikipinäja Eksyin tuonelan tuville. Romuluisesti muljahtelevissa lauluissa Nurmion soittokaverina on rumpali Tohtori Hillilä. Teksteissään Nurmio käyttää luontevasti  perinteisen kuuloista alkusointuihin perustuvaa Kalevala-tyyliä.

Jouhikkovelho Pekko Käppi lähestyy pop-ilmaisua melodisessa kappaleessa Aino, joskin liika romanttisuus ammutaan alas biisin loppuhokemalla ”painu vittuun Väinämöinen”. Vielä rankemmin boksin ulkopuolelta yllättää Ismo Alanko aitoa raivoa ja kieroa karjalaishuumoria yhdistävässä punkrallissa Vihaan Kalevalaa. Vanha konkari onnistuu vetämään kuulijoilta maton jalan alta, joskin shokkiefekti olisi ollut vielä tujumpi, jos biisiä ei olisi julkaistu jo keväällä Alangon viimeisimmällä albumilla Minä halusin olla niin kuin Beethoven.

Biiseissä on kuitenkin väkisin vääntämisen makua raivokkaan energisestä kitaroinista huolimatta.

Mara Ballsia kuullaan levyllä suomeksi parin kappaleen verran. Biiseissä on kuitenkin väkisin vääntämisen makua raivokkaan energisestä kitaroinista huolimatta. Sen sijaan herkkua korville tarjoaa Faarao Pirttikangas amerikansuomalaisten rallit mieleen tuovissa biiseissä Laulut luoduille ja Puutarha. Kaleva-poljento on tuotu onnistuneesti uuteen svengaavaan kontekstiin, joskin levyn artistikattauksesta johtuen on mahdoton välttyä ajattelemasta, miten paljon Faarao Pirttikankaan tyyli on velkaa pari pykälää alkuvoimaisemmalle Tuomari Nurmiolle.

Suomalaisen kansanmusiikin nouseva komeetta Suistamon Sähkö viehättää herkkää melodisuutta, konerytmejä ja kalevalaista räppäystä yhdistävässä Tuonelan tytössä. Myös Palefacen toinen kappale Loitsu, jossa toisena tekijänä kurkkulaulaja Mikko Heikinpoika ammentaa samasta yhdistelmästä. Loitsussakuten monessa muussakin Kalevala elävänä tai kuolleena Vol I-albumin kappaleessa lyyrikoiden perimmäinen voima kumpuaa meidän suomalaisten vahvasta luontosuhteesta. Tämä meille liiankin itsestään selvä voimanlähde on globaalistikin ajateltuna, jotain sellaista, josta pystyisimme ylpeänä ammentamaan enemmänkin, sen sijaan että pyrimme mekaanisesti jäljittelemään suuren maailman viimeisimpiä muotivirtauksia.

Biisi on sen verran vahva, että se luotaa odotukset Jaakko Laitisen ja Väärän Rahan tulevaisuuden edesottamusten suhteen todella korkealle − aina stratosfäärin yläpuolelle asti.

Levyn iloisin yllätys ja todellinen helmi on Jaakko Laitinen & Väärä Raha -yhtyeen hengästyttävän kiihkeä Balkan-humppa Voyager. Siinä kalevalaista kaihoa kohdistetaan Linnunradan tai lentävän riekon sijaan avaruusluotain Voyageriin, joka vie ihmiskunnankunnan tervehdystä uuden Sammon lailla ulkoavaruuteen 56 eri kielellä. Biisin yhteen pitkään säveleen perustuvassa kertosäkeessä on sellaista potkua, jota harvoin kuulee suomeksi lauletussa musiikissa. Myönnettäköön, että Voyageria kuunnellessa Kalevala jää taka-alalle ja Balkan-kuume nousee. Biisi on sen verran vahva, että se luotaa odotukset Jaakko Laitisen ja Väärän Rahan tulevaisuuden edesottamusten suhteen todella korkealle − aina stratosfäärin yläpuolelle asti.

Kaleva elävänä tai kuolleena Vol I(Vallila Music House 2019)

Kommentoi Facebookissa