Näyttökuva 2016-04-19 kello 9.44.23

Esittävä taideKirjoittanut Tuomas Rantanen

Teatteria netin ihmispeleistä

Lukuaika: 2 minuuttia

Teatteria netin ihmispeleistä

Digihattupeli

Hassan Blasim (teksti) , Hanno Eskola & Antti Mankonen (ohjaus)

Tampereen Telakka

☆☆☆

Telakka on vuonna kaksikymmentä vuotta sitten Tampereen rautatieaseman kainalossa sijaitsevaan vanhaan punatiiliseen viljamakasiinin perustettu monipuolinen kulttuuritalo. Vaikka alakerran seurustelu- ja ruokaravintola tunnetaan tamperelaisen kulttuuriväen yhtenä tärkeimpänä ohjelmapaikkana, talon sieluna on alusta asti ollut ylempänä talossa sijaitseva teatteri.

Telakalla jaossa olevassa juhlavuoden lehdessä näyttelijä Tanja-Lotta Räikkä kertoo, kuinka koko projekti käynnistyi tarpeesta saada Tampereelle omassa tilassa toimiva ammattilaisten teatteriryhmä. Lehdessä muistellaan myös erilaisia byrokraattisia, teknisiä ja taloudellisia haasteita ja loputonta talkoorääkkiä kannatellutta yhteishenkeä.

Määrävuosiensa merkiksi Teatteri Telakka on tilannut juhlanäytelmän Suomessa pakolaisena vuodesta 2004 asuneelta irakilaissyntyiseltä Hassan Blasimilta. Hän on kirjailija, elokuvaohjaaja ja dokumentaristi, joka on saanut Taiteen Suomi-palkinnon vuonna 2015, brittiläisen Independent -lehden kirjallisuuspalkinnon vuonna 2014, Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2013 Englannin PEN:in palkinnon vuonna 2012.

Digihattupeli on Blasimin esikoisnäytelmä, jonka ovat ohjanneet Hanno Eskola ja Antti Mankonen. Se on tehty yhteistuotantona virolaisen Tartu Uus Teaterin kanssa.

mainos

Esityksen intro on järisyttävä kokemus. Katsojat johdatetaan seisomaan ahtaaseen pimeään tilaan. Taustalla kuuluva ääni kertoo karmaisevaa tarinaa rekan takakonttiin suljettujen pakolaisten hapen- ja vedenpuutteisesta kärsimyksestä eritteiden ja kasvavan pakokauhun keskellä.

Ajankohtaisia pakolaisvirtojen ja rajojen sulkemisen ohella näytelmässä käsitellään poliittista tekopyhyyttä, lännen ja islamilaisen maailman välistä kulttuurista konfliktia sekä erityisesti hakkeriaktivismia ja laajemmin digitalisoituneen maailmassa syntyviä uusia vallankäytön muotoja. Videotekniikan ohella näytelmässä sovelletaan kekseliäästi nukketeatteria.

Valitettavasti esitys ei ole teatterikokonaisuutena onnistunut. Alun veret pysäyttävä tilakokemus nostaa odotteen korkealle, mutta sen rinnalla varsinainen esitys tuntuu valjulta.

Esillä oleva kirjallinen materiaali on kyllä puhuttelevaa, mutta se on samalla haastavan fragmentaarista ja yksisävyistä. Erillisten kohtausten sisälle eikä välille synny kunnollista draamallista jännitettä.
Näyttelijöiden antautuvasta urakoinnista huolimatta teksti ei myöskään luo henkilöihin persoonan sävyjä ja hahmojen tehtäväksi jää kannatella lähinnä kärsimyksen ja kiihtymyksen tunneskaaloja.

Näytelmän tärkeä sanoma tiivistyy vahvan metaforiseen ajatukseen reaaliajassa netissä pelattavasta ihmispelistä, jonka pelinappuloina ovat rajojen yli autettavat pakolaiset eri puolilla maailmaa. Tähän liittyy dramaattinen huomio siitä, että tällaisia todellisen elämän digipelejä voivat hyväntahtoisten aktivistien ohella pelata yhtä lailla järjestäytyneet rikolliset, terroristit ja totalitääriset hallitukset.

Keväällä 2016 Teatteri Telakalla vierailevat Teatteri Vanhan Jukon Rikhard III (30. – 31.3.2016), Meriteatterin Eikä merta enää ole ja espanjalaisen Teatro de Babel -ryhmän Arizona ..the musical?