hapea_ja_rakkaus_netti

Moraalisia tunteita jäljittämässä

Moraalisia tunteita jäljittämässä

Häpeä ja rakkaus – Ihmiseläinluonto

Elisa Aaltola




Elisa Aaltolan uusi teos Häpeä ja rakkaus – Ihmiseläinluonto käsittelee eräitä ihmiseläimen kimuranteimmista tunteista. Häpeä ja rakkaus, kuten myös syyllisyys, sijoitetaan kirjassa moraalifilosofiseen kontekstiin. Nämä tunteet ovat puhuttaneet ja puhuttavat edelleen erityisesti niiden moniselitteisyyden ja yhteiskunnallisten näkökulmien takia. 

Aaltola tähtää kirjallaan yhteiskunnallisesti relevanttien tunteiden tiedostamiseen. Tunteet ovat aina osa politiikkaa ja moraalia. Eri asia on se, kuinka rakentavasti niitä hyödynnetään.

Tunteet ovat nousseet teoreettiseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun myös maailmalla. Englantilais-australialainen Sara Ahmed on yksi tunteiden yhteiskunnallisen käsittelyn uranuurtajista. Kirjassaan Tunteiden kulttuuripolitiikka Ahmed kuvaa, miten muun muassa viha, inho, kipu tai häpeä näkyvät kansallisen politiikan tekemisen välineinä.

Kirja jakautuu kahteen osioon: ensimmäinen puolisko kertoo häpeästä, toinen rakkaudesta. Häpeäosio rakentuu pitkistä luvuista, joissa siteerataan vuoroin länsimaisen kirjallisuuden suurimpia nimiä, vuoroin filosofeja.

Häpeää käsittelevä ensimmäinen puolikas on oivaltavaa, kulkevaa ja raikasta yhteiskunnallis-filosofista analyysiä. Aaltola pääsee näkökulmavalinnoillaan pureutumaan syvälle moraalisen toiminnan perustoihin. Kirjan havainnot häpeästä ja syyllisyydestä ovat herättäviä ja ehdottoman arvokkaita.

Toinen puolisko avaa rakkauteen liittyvää filosofiaa ja kirjallisuutta sekä sen eri määritelmiä. Rakkaus on ollut länsimaissa sana, jonka viittauskohde on puhujasta ja kontekstista riippuen aina eri asia. Rakkaus on yhdelle kokoelma yhteisiä tarinoita, toiselle rakkaus on biologista, kun taas kolmannelle rakkaus voi perustua eräänlaiseen sopimukseen suhteen ylläpitämisestä.

Rakkausosio on jaettu useampiin alakappaleisiin, joiden yhteyttä toisiinsa ei ilmaista kovin selkeästi. Lukija saattaa havahtua kirjan loppupuolella lukevansa sujuvaa ja kiinnostavaa tekstiä tietämättä, mihin punaiseen lankaan teksti kietoutuu. Jälkimmäinen puolisko jää ensimmäistä hieman hapuilevammaksi. 

Häpeä voi syödä ihmisen omanarvontuntoa ja kokemusta yhteisöön kuulumisesta. Kirjan mukaan häpeän seuraukset näkyvät esimerkiksi vastuun välttelynä ilmastokriisin ratkaisemisessa.

Aaltola tekee kirjassa hyödyllisen erottelun häpeän ja syyllisyyden välille. Häpeä ja syyllisyys ovat yleisiä väärin tekemisestä johtuvia tunteita. Niiden suuntautumiset ovat kuitenkin merkittävällä tavalla erilaiset. Häpeä on korostuneen minäkeskeinen tunne, kun taas syyllisyys suuntautuu muihin ihmisiin. 

Kirja puhuu häpeästä tuhoavana ja syyllisyydestä rakentavana tunteena, joskin kuvaa myös joitakin häpeän mahdollistavia ulottuvuuksia. Häpeän kokeminen väärin tekemisestä voi johtaa itsereflektioon ja tätä kautta omien tekojen uudelleen arvioimiseen ja parantamiseen.

Häpeän kokemusta voi olla vaikeaa kuvailla tai määritellä. Häpeän tunne voi itsessään olla häpeän aihe. Häpeä voi syödä ihmisen omanarvontuntoa ja kokemusta yhteisöön kuulumisesta. Kirjan mukaan häpeän seuraukset näkyvät esimerkiksi vastuun välttelynä ilmastokriisin ratkaisemisessa. Oman paikan tiedostaminen ympäristöhaittojen aiheuttajana aiheuttaa häpeää tai syyllisyyttä, joita ei kirjoittajan mukaan haluta tänä aikana kokea.

Aaltola sitoo rakkausteemaan mukaan ympäristö- ja eläineettisiä kysymyksiä. Useat kappaleista rakentuvat kuvaten tietyn filosofin näkemyksiä, jonka jälkeen kirjoittaja ulottaa näkökulmaa näihin kysymyksiin. Analyysit jäävät näiltä osin harmittavan kapeiksi. Lukukokemukseen olisi ollut mielekästä saada mukaan teorioiden perusteellisempaa soveltamista.

Elisa Aaltola kertoo bloginsa esittelytekstissä haluavansa kirjoittaa mahdollisimman ymmärrettävästi; arkikielisesti, ei akateemisesti. Aaltolan helposti lähestyttävä kirjoitustapa parantaa analyysin iskevyyttä typistämättä tai kaventamatta sitä. 

Häpeä ja rakkaus – Ihmiseläinluonto on tärkeä ja oikealla tavalla popularisoitu teos aikanamme, jona moraalisia tunteita ei millään tohdittaisi kohdata.

Elisa Aaltola
Häpeä ja rakkaus – Ihmiseläinluonto
Into, 230s.

Kommentoi Facebookissa