Pakolaiset 16

Häpeämatkalla Savoon

Häpeämatkalla Savoon

Pakolaiset

Johannes Linnankoski

Tampereen Teatteri



Karu näyttämökuva ja mustavalkoisena lainehtiva viljapelto arveluttavat: ollaankos tässä Suomi-Filmin alkutaipaleella? Melkein ollaankin, sillä Tampereen Teatterissa esitetään Johannes Linnankosken (1869-1913) vuonna 1908 julkaistun romaanin näyttämösovitusta.


Mustanpuhuvat kyläläiset liikkuvat tiiviinä joukkona ja veisaavat Siionin virsiä. Ankaria ilmeitä ja totista asetelmaa ei sovi tuomita, sillä juuri se on Mikko Roihan Pakolaiset-ohjauksen parasta antia. Näytelmän vahva ja ilmaisuvoimainen liikekieli selittyy myös yhteistyöllä Tanssiteatteri Minimin kanssa. Teknoviritteinen, nykivä komppi tahdittaa tarinaa, graafiset karikatyyrihahmot, Pekko Käpin raaka jouhikkosoundi sekä videoprojisointien taidokas hyödyntäminen nostavat kylmiä väreitä ja lupaavat paljon.

Hämäläisperheessä on tapahtunut onneton hairahdus, tytär Manta (Riikka Puumalainen) on naitettu vanhalle leskimies Uutelalle (Heikki Kinnunen) taloudellisen hyödyn toivossa. Manta on kuitenkin raskaana toiselle miehelle. Häpeä on valtava, ja nyt valmistaudutaan pakomatkalle Savoon. Kukaan ei halua lähteä, mutta kärsimys pakottaa pois omilta mailta. Moe Mustafan luoma hieno kuvakerronta kuljettaa impressioita kirkkosalista raiteilla lonksuvalle junamatkalle.

Hämäläiset ihmisparat ovat paossa paitsi kotiseutuaan myös itseään, he ovat ikävänsä ja kärsimyksensä vankeja. Nippu Hämeen Sanomia ehtii kotiin jouluksi kuin taivaan lahja. Mutta ainakin 1900-luvun alussa miehen kunnia lienee ollut naisen tunteita tärkeämpi, sillä Mantan kohtaloksi jää kärsiä mykkänä. Järjestetty avioliitto ja aviottoman lapsen odotus jäävät käsittelemättä, vaikka Riikka Puumalainen tulkitsee naisen sisäisiä kokemuksia koskettavilla tanssisooloilla. Jään myös kaipaamaan viittauksia nykypäivän maahanmuuttoon ja pakolaisuuteen, jotka olisivat punoneet muutoin varsin yksinkertaiseen kudelmaan monitahoisuutta. Ajankohtaista tarttumapintaa löytyy.

Kaikki ovat syntisiä ja rakkaudesta sairaita, laulaa Pekko Käppi villinä kuin shamaani, ja Uutela armahtaa hänet pettäneet kuolinvuoteelllaan. Pakoon tuomitut eivät kuitenkaan saa rauhaa, sillä häpeän jatkumo on usein ylisukupolvinen.

Dramatisointi, ohjaus ja lavastussuunnittelu Mikko Roiha
Videosuunnittelu, graafinen suunnittelu ja valokuvat Moe Mustafa
Pukusuunnittelu Heli Roininen
Musiikki Pekko Käppi
Koreografia Riikka Puumalainen
Valosuunnittelu Raimo Salmi
Äänisuunnittelu Hannu Hauta-aho

ROOLEISSA Heikki Kinnunen, Eeva Hakulinen, Esko Roine, Ritva Jalonen, Martti Manninen, Antti Tiensuu, Pia Piltz, Elisa Piispanen, Pekko Käppi.

Kommentoi Facebookissa