taantuvan_tasa_arvon_kirkko_kansi_rgb

Epätoivon ja toivon ääniä

Epätoivon ja toivon ääniä

Taantuvan tasa-arvon kirkko

Anni Tsokkinen (toim.)




Kirkon kannalta 2018 oli juhlavuosi. Silloin tuli kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun ensimmäiset naiset saivat Suomessa pappisvihkimyksen. Teologin tutkinnon oli nainen suorittanut Suomessa ensimmäisen kerran jo 105 vuotta aiemmin.

Muutos on siis hidasta. Feministiteologiasta väitelleen filosofian tohtori ja pappi Anni Tsokkisen mielestä l­iian hidasta. Hän on toimittanut kirjan Taantuvan tasa-arvon kirkko, jossa 13 pappia, teologia ja seurakuntalaista kirjoittaa kirkon nykytilasta ja sen ongelmista vähemmistöjen, kehollisuuden ja koko ympäröivän yhteiskunnan kanssa.

Kirja on jaettu neljään osaan, joissa käsitellään naispappeutta ja sukupuolta yleisemmin, kysytään ketä varten kirkko on, sekä visioidaan tulevaisuutta ja parempaa nykyisyyttä. Alku tuntuu kovin toisteiselta ja osin jo valmiiksi tutulta kirkkoon kuulumattomallekin, mutta sieltä löytyy kiinnostavia huomioita esimerkiksi pimeyden piilottelun traditiosta kirkon sisällä.

Vähemmän koluttuja aiheita on esimerkiksi muunsukupuolisuus kirkon silmissä, mistä Selja Purovaara kirjoittaa kiinnostavasti. Kirjan loppu­puolella teos kerää kirjallistakin rohkeutta, kun Tsokkinen ja Tiina Kristoffersson tuovat oman henkilökohtaisen suhteensa kirkkoon elävästi esille. Etenkin jälkimmäisen kirje kirkolle on sekä kipeä että terävä: se kritisoi teologian ylhäältä alas suuntaavaa voimaa, ruotii kirkon muuttumista hallinnolliseksi laitokseksi ja syyttää sitä vaikenemisesta eriarvoisuuden äärellä. 

”Sinä olet minulle mykkä kuva ristiinnaulitusta. Minä olen sinulle veronmaksaja”, Kristoffersson kirjoittaa jäähyväiskirjeessään.

Henkilökohtaisuus läpäisee koko kirjan. Suurin osa kirjoittajista on naisia ja pappeja, mikä saa epäoikeudenmukaisuuden kokemuksen kaikumaan joka sivulla.

Kuulostaako kansan kirkolta? Seurakunnan kasvoilta? Ei. Kirja tekee selväksi, että nykykirkko edustaa usein hyvin kapeaa katsantokantaa. Samalla teos luo toivoa, sillä sen kirjoittajat uskaltavat katsoa ylös homeisista teologiaperusteluista, joihin änkyrät vetoavat.

Anni Tsokkinen (toim.):

Taantuvan tasa-arvon kirkko

S&S 2019, 192 s.

Kommentoi Facebookissa