Anna Ahmatovat julki

Anna Ahmatovat julki

Olen äänenne

Anna Ahmatova, kääntäjä Anneli Heliö

☆☆☆☆




Claes Andersson:

Anna Ahmatova hörde till min ungdoms stora favoriter – hon är alltid lika aktuell. 

Eipä noissa kirjanjulkistamistilaisuuksissa ole juuri tullut palloilluksi; näin pöndeläisenä pääse kun suurin osa pääkaupunkipiireissä pyörimässä. Eikä niin väliksikään. Pakarisen Reijon Puruvedenkalastajat oli viimeksi. Kerimäellä. http://hikkaj.blogspot.fi/2014/12/nyt-se-sitten-putkahti.html

Nyt kävin. 12.4. tiistaina.

 Anna Ahmatova: Olen äänenne. Kootut runot 1904-1966. Kirjokansi.

Tuommoinen valtakunnallisesti merkittävä kulttuuriteko julkistettiin Joensuussa virallisesti. Käännöskirjallisuus täydentyi yhdellä välttämättömyydellä. Kääntäjä Anneli Heliöltä kului suomentamiseen parikymmentä vuotta siitä hetkestä kun hän vaikuttui runoilijanaisen mielenmaisemasta Karjalankannaksella:

”Ystävyyteni Anna Andrejevna Ahmatovan (1889 – 1966) kanssa alkoi Komarovossa, entisellä Kellomäellä, Terijoella kesällä 1992. Komarovon datšallaan, Suomenlahden rannalla, Ahmatova vietti suurimman osan ajastaan vuosina 1955 – 1965, hänen hautansa on myös siellä.

Ensi kosketuksen Anna Andrejevnaan sain hänen haudallaan. Meitä oli pieni joukko venäläisiä ja suomalaisia, jotka kävimme yöllä venäläiseen tapaan kohottamassa maljan hänen terveydekseen, koska hän jatkaa elämäänsä meissä. Seuraavana päivänä oli toinen tapaaminen Anna Andrejevnan kanssa. Muistotilaisuudessa, hänen haudallaan venäläiset ja suomalaiset runoilijat lukivat omia runojaan, minä lausuin tilaisuudessa Ahmatovan Pohjoisten elegioiden Kuudennen runon, joka kertoo ajasta ja muistamisesta.”

Anneli Heliö on tehnyt varsinaisen maankaatourakan suomennettuaan tuon C.A:n nuoruuden idolirunoilijan, venäläisen Anna Ahmatovan (Anna Andrejevna Gorenko) runot, liki kaikki löydetyt. Yli 800 sivua kuvin ja elämäkertatiedoin. 
Niin, kaikki löydetyt ja tiedetyt: Ahmatovan runoista suuri määrä säilyi vain ’muistin kirjallisuutena’  samiztadissa, kädestä käteen, suusta suuhun ja mieleen opeteltuina,  joita ei suurin surminkaan voitu paperille painaa, koska ne olivat kaukana oikeaoppisesta sosialistisesta realismista. Vrt. harmsiaadit. http://hikkaj.blogspot.fi/2015/06/iloiset-pojanvesselit.html  
Hengenlähtö tai ainakin vankileiri olisi ollut kirjailijan kohtalona, mikäli kirjallista todistusaineistoa olisi löydetty. Annan ensimmäinen runoilijamies teloitettiin, kolmas, taidehistorioitsija, menehtyi vankileirillä ja oma poika Lev Gumiljov vangittiin tämän tästä.
 
Ainoastaan Stalinin ja Neuvostoliiton ylistysrunoja, joita Anna joutui hengenhädässä sosialistisen realismin opein väsäämään, ei julkaisuun ole otettu. Anna ei antanut niitä myöhemmin julkaista, koska ne syntyivät suurin piirtein pyssyn piippu ohimolla.
Anna itse säästyi vankeudelta, mutta eli alituisen pelon puristuksissa.
 
Et ole elossa,

et nouse lumesta.
Kaksikymmentäkahdeksan iskua pistinten,
viisi haavaa
luotien.
Katkeran paidan
ystävälleni ompelin.
Rakastaa, rakastaa verta
Venäjän maa.
 
 
Että tämmöisessä tilaisuudessa läsnä Ahjossa Joensuussa.

 
Anneli Heliö Anna Ahmatova -runokokoelman julkkareissa.
Kommentoi Facebookissa