Näyttökuva 2018-02-09 kello 11.22.36

ElokuvaKirjoittanut Tuomas Rantanen

Akvariorakkautta Guillermo del Toron tapaan

Lukuaika: < 1 minuutti

Akvariorakkautta Guillermo del Toron tapaan

The Shape of Water

Guillermo del Toro:

☆☆☆

Jo Guillermo del Toron The Shape of Waterin alkuminuuttien unenomainen kamera-ajo läpi veden alle joutuneen asunnon muistuttaa tekijänsä Pan´s Labyrinthin (2006) omaleimaisesta kuvakielestä.

Peräti 13 Oscar-ehdokkuuden elokuva on muutenkin visuaalisesti ääriviritetty aikuisten satu, joka kierrättää ideoita hyvin erilaisista elokuvista.

Sen päähenkilö on syntymästään asti puhekyvytön, herkän persoonallinen Elisa (Sally Hawkins), jonka hahmossa on paljon Jean-Pierre Jeunetin Amélieta (2001).

Kuuban ohjuskriisin (1962) aikaiseen kylmän sodan jännitteisiin  sijoittuvassa tarinassa USA:n valtion tutkimuslaboratoriossa siivoojana työskentelevä Elisa tutustuu ja rakastuu työpaikallaan vangittuna olevaan ihmismäiseen meripetoon. Tämän ulkomuoto on lainattu melko tarkkaan Jack Arnoldin klassisesta Mustan laguunin hirviöstä (1954).

mainos

Elisan haasteena on pelastaa tämä rujon hurmaava olento avoimen rasistiselta ja seksistiseltä pomolta (Michael Shannon) sekä ympärillä hääräävän KGB:n juonilta. Elokuvan päätarina, jossa alienia pelastetaan vainolaisilta onkin kuin seksuaalisen latauksen alle piilotettu Steven Spielbergin E.T. (1982).

Tässä kaunotar ja hirviö -sadun variaatossa toiseuden kerrointa lisäävät työelämän riiston kuvauksen ohella naapurissa asuvan Gilesin (Richard Jenkins) homouden kautta hahmottuva  ympäristön homofobisuus sekä Elisan parhaan ystävän Zeldan (Octavia Spencer) kautta kuvatut rasistinen syrjintä ja perheen sisäisen tasa-arvon vinoumat.

Oikeamielisyyden ohella elokuvan vahvuudet tiivistyvät viimeisen päälle viritellyissä interiööreissä, Dan Laustsenin huikaisevssa kuvauksessa ja Elisaa esittävän Sally Hawkinsin kerrassaan valloittavassa roolityössä.  Toisaalta seksuaalisen halun ja eroottisen jännitteen fantasioinnissa päästään uusiin sfääreihin ja jopa kolkutellaan tabuja.

Elokuvan sinänsä vetoava kokonaisuus kärsii tarinan köykäisyydestä ja juonenkäänteiden lapsekkaasta kömpelyydestä.  Hiukan siinä tökkii myös se, että elokuvan romanttiseen yleissävyyn nähden osa sen  tarpeettoman raaoista väkivaltakohtauksista tuntuu aivan kuin johonkin toiseen elokuvaan tehdyiltä.