Salla Hakkolan sävellyskonsertissa piipittää, surisee, soi ja laulaa koko luomakunta.
Salla Hakkola soittaa harppua, mutta ei mitä tahansa harppua, vaan nimenomaan folk-harppua.
”Sinfoniaorkestereista tuttu konserttiharppu on folk-harpun isompi versio. Viittaan kuitenkin kansanmusiikkiharppuun, joita löytyy kaikilta eri mantereilta erilaisina versioina tuhansien vuosien ajalta. Soitan tällä pikkuharpulla paljon latinalaisamerikkalaista musiikkia”, selvittää Salla Hakkola.
Tapaan hänet töölöläiskahvilassa, tarkoituksemme on keskustella Hakkolan tulevasta sävellyskonsertista Helmet on! – pieniä järjettömyyksiä.
Hakkola valmistui vuonna 2006 Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen osastolta pääsoittiminaan piano ja harppu. Heti kärkeen käy selväksi, että Hakkolan klassisen musiikin tausta on aivan liian kapea viitekehys hänen nykyiselle ilmaisulleen.
”Suomen harppupiirit ovat pienet, eikä varsinkaan folk-harpulle löydy juurikaan sävellettyä ohjelmistoa. Niinpä siirryin tekemään omia sovituksia ja olen nyt päätynyt esittämään pelkästään omaa musiikkia”, kertoo Hakkola.
Vaihto-opiskeluvuosi Meksikossa jätti häneen myös lähtemättömän vaikutuksen.
”Meksikossa opettelin paraguaylaisen harpun tekniikkaa ja tutkin eri kansanmusiikkityylejä. Siellä saamani monenlaisen musiikin kylpy vaikutti suuresti oman säveltämisen aloittamiseen.”
Hakkola ei ollut säveltänyt aikaisemmin, vaan lähinnä noudattanut maamme kansallissäveltäjän Jean Sibeliuksen mukaan nimetyn opinahjon oikeaoppisia perinteitä kuuliaisen harjoittelun merkeissä
”Tajusin ettei minun tarvitse tehdä asioita oikein. Saan sävellyksissäni tehdä sitä, mikä minusta tuntuu hyvältä.”
Yksi Salla Hakkolan sävellyskonsertin solistisista elementeistä on Karibianmeren ryhävalaan lumoava laulu.
”Valitsin Karibian ryhävalaan erilaisista valasehdokkaista hienoimman laulun perusteella. En halunnut valasta taustaääneksi vaan nimenomaan solistiksi. Tein valaan laulusta tarkan nuotinnuksen ja säestämme laulua harppuni ja kontrabasisti Ilkka Heinosen kanssa. Kuunnellessamme valasnauhaa huomasimme, että valas voi laulaa toistuvasti samoja melodianpätkiä. Ehkä valaatkin kutsuvat toisiaan nimeltä delfiinien tavoin.”
Helmet ON! koostuu hyvinkin erilaisista osista.
Sopraano Laura Pohjola laulaa meksikolaisen Alejandro Cardenasin espanjankielisiä tekstejä lattarisävyisen musiikin säestyksellä mutta myös Hakkolan säveltämän Yrjö Jylhän runon, myöhäisromanttisen iskelmän muodossa. Myös tenori Ville Salonen tulkitsee Cardenasin muun muassa Kreivi Draculasta.
Yllätykset eivät jää tähän. Hyvinkin äkkiväärän solistiparin muodostavat Tähtien sota -elokuvista tuttu robotti R2D2 ja mustarastas. ”Huomasin, että nämä kaksi päästelevät hyvinkin samanlaisia ääniä. Heille säveltämäni kappaleen nimi on Linnunradalla. Halusin myös saada valaalle parin, joten R2D2 vaikutti hyvältä vaihtoehdolta.”
Hakkola säestää harpullaan piipittävää kaksikkoa yhdessä fagotisti Ilmari Kuopan kanssa.
”Käytämme soitossa erikoisefektejä, jotka ovat tuttuja uudesta musiikista.”
Hakkola ei ole kiinnostunut musiikin rajoista.
”Olen kuunnellut paljon erilaista musiikkia. Pyrin tietynlaiseen vapautumiseen ja noudattamaan omaa intuitiotani. Haluan käyttää erilaisia traditioita hyväkseni erilaisina tunnelmina. Kaikki lähtee kuitenkin tästä elämästämme. Jokainen biisi on oma pienoismaailmansa.”
Myös visuaalinen puoli on Hakkolan sävellyskonsertissa tärkeää. Ainakin videomateriaalia tullaan näkemään, joskaan säveltäjä ei halua vielä paljastaa minkälaista.
Hakkolan suuri innostus helmiin näkyy ainakin konsertin otsikossa, joskin löyhäkypäräisimmille on jätetty hieman tulkinnan varaa kielialueesta riippuen.
”Pyrin siihen, että konsertistani tulee rento ja hauska kokonaisuus vailla muodollisuuksia. Helmet ON! sisältää suuria tunteita ja pieniä järjettömyyksiä. Toivon, että siinä on kuulijan mahdollisuus kuulla jotain ennen kuulematonta.”
Helmet ON! – pieniä järjettömyyksiä Salla Hakkolan sävellyskonsertti Helsingin Kanneltalossa 23.11. klo 19. www.kulttuuri.hel.fi/kanneltalo
Timo Forss
