Alamaailman kirjadiileri kutsuu kansaa kapinaan.
Vastajulkaisuja suoltava Muutosvoima-distro on uhoa, mäiskettä & rakkautta. Alamaailman kirjadiileri kutsuu kansaa kapinaan.
Vierailin kerran huoneessa, joka kuului eräälle suoran toiminnan aktivistille. Huomasin, että joka paikassa lojui avonaisia kirjoja. Valtava kirjahylly notkui teoksia, joita en ollut nähnyt missään muualla. Italialainen aseellinen vastarinta, ranskalainen vankiloiden vastainen sabotaasi ja Queer Nationin manifesti suomennettuna! Kenen luokse olin eksynyt?
Kirjahylly kuului henkilölle, joka on yhtä sivistynyt kirjanoppinut kuin estoton vandalismin agitoijakin. Hän levittää taistelukirjallisuutta suoran toiminnan aktivisteille ja on todennäköisesti henkilö, johon poliisipäällikkö Risto Nyholm viittaa EVR:n johtajana.
Haastattelin kahden maailman aktivistia, joka työskenteli 2000-luvun alussa suuren mallitoimiston listoilla ja ryömi öisin Pohjanmaalla turkistarhojen pihoilla. Haastattelu paljasti, kuinka aktivistin maskin takaa voi löytyä kuka vain, myöskin kirjanoppinut oikeistolaisperheen kasvatti.
Pyörität Muutosvoima-distroa, joka on suurin vastarintajulkaisujen levittäjä Suomessa. Miksi juuri sinä olet alamaailman kirjastonpitäjä?
“Olen tällainen gangstalukutoukka. Tietysti tässä pestissä voisi toimia kuka vaan.”
En usko. Olet outo yhdistelmä aristokratiaa ja työväenluokan voimaa. Oletko yhden hengen luokkasota?
“Olen yhden hengen sota kaikkia rajoja vastaan, en pelkästään luokkarajoja. Taustani on kyllä kaukana siitä mitä nykyään teen. Vanhempani kuuluivat kultturelliin oikeistolaissivistyneistöön, äiti oli töissä pankissa ja isä yksityisyrittäjä. Lapsena minua kiinnosti lähinnä jalkapallo.”
Teininä etsiydyit vastarintaliikkeisiin. Eläinoikeusliike kävi 1990-luvun puolessa välissä kuumana ja Eläinten vapautusrintaman ensimmäiset iskut oli tehty. Mikä meni vikaan, kun pankkiiriperheen vesasta tuli aktivisti?
“Äitini on varmaan sitä mieltä, että kasvatus meni pieleen. Toisaalta perheeni oli enemmän liberaali kuin konservatiivinen. Siihen kuului myös ajattelun vapaus.”
2000-luvulla tuotit jo Iltasanomille hyviä otsikoita.
“Totta, ‘Miesmalli ampui Stockmannin ikkunoita’ ja ‘Miesmalli jäi kiinni turkistarhaiskun yrityksestä’ olivat varmaan hauskimmat.”
Mikä tuo puolitiehen jäänyt turkistarharetki oli?
“Tarhalla menivät hälyttimet päälle. Ei siellä ollut avattu kuin muutama varjotalon lukko. Minut tuomittiin iskusta vankeusrangaistukseen.”
Olitko tuolloin myös Stockmannin mallina?
“Saatoin tehdä jotain katalogeja, en kyllä enää muista. Olin aika tiukalla vegaanilinjalla, en tehnyt turkis- enkä lihakuvauksia. Nuo vuodet olivat ristiriitaista, mutta mielenkiintoista aikaa.”
Nykyään taas olet eläinoikeusliikkeen eteerinen homoikoni. Eräs ystäväni sanoi, että ympärilläsi on sofistikoitunut feminiininen aura. Tiesitkö tämän?
Haastateltava hämmentyy hieman ja levittelee käsiään. Pitäisi varmaan kysyä homoilta, hän ehdottaa. Omasta puolestani voin vahvistaa ajatuksen. Jos olisin mies, en voisi vastustaa kiusausta.
Päätämme mennä asiaan ja puhua hetken Muutosvoima-distrosta. Muutosvoima on tunnettu kirjojen levittäjätaho omassa skenessään. Aktivistien parissa vääntö siitä, pitäisikö alakulttuurien ojentaa kätensä kohti valtakultturia, on loppumaton. Miksi Muutosvoiman kirjoja ei arvostella Helsingin Sanomissa? No varmaankin siksi, että niissä opetetaan miten Sanomatalo laitetaan palasiksi.
Mutta eikö vastarinta ole kaikkien asia? Ja emmekö me kaikki pyristele vallan ikeessä tavalla tai toisella? Muutosvoiman tekstejä voi lukea kuka vaan. Distron agitaattori kertoi meille, miten niitä tulisi lukea; kirja toisessa ja kivi toisessa kädessä.
Mikä on distro?
“Distro tulee sanasta distribute, levittää tai jakaa. Muutosvoima on tavallaan epäkaupallinen kirjakauppa.”
Ketkä ostavat kirjojasi?
“Tämä on aika pienen piirin touhua. Ihmiset pitävät mieluummin julistavia tarroja pyörissänsä kuin lukevat. Se on sellaista epätoivoista identiteetin rakentamista. Olin esimerkiksi taannoin punkkarifestareilla myymässä kirjoja ja punksit tulivat kysymään olisiko kangasmerkkejä, joissa lukisi vapautus tai joissa olisi joku ase. Kun tarjolla oli vaan kirjoja, tyypit liukenivat.”
Eikö se ole masentavaa?
“Se on helvetin masentavaa. Punkkarit halusivat halpoja symboleita, vaikka minulla oli pöydällä pamfletteja, joista löytyi enemmän aseita ja vapautusta kuin mitä keskikokoinen sissiarmeija kantaa mukanaan.”
Mitä kirjoja Muutosvoima levittää?
“Tekstejä, jotka inspiroivat ja johtavat toimintaan. Teemallisesti Muutosvoima levittää tietoa ympäristökamppailuista, valtion ja vankiloiden vastaisista kapinoista, eläinten vapautuksesta, oman elämän haltuunotosta ja niin edelleen.”
Mitkä tekstit johtavat toimintaan?
“No esimerkiksi Vastarinta oli pamfletti, joka julkaistiin 1990-luvun keskivaiheessa. Siinä oli 16 sivua, joiden jälkeen Suomi ei ollut enää entisensä. Lehti oli hirveää uhoa, mäiskettä ja hitinteko-ohjeita kannesta kanteen, ja julkaisua seurasi sabotaasi-iskujen aalto.”
Olet joskus lukenut myös proosaa ja teoriaa. Miksi toimintakirjallisuus syrjäytti runot?
“Toiminta on kulttuurisesti länsimaisessa passiiviyhteiskunnassa hirvittävän harvinaista. Varsinkin tekijöiden itsensä kirjoittamat kirjat ovat poikkeuksellisia helmiä. Teksteistä näkee, miten rajusti ihmiset ovat alkaneet murtaa yhteiskuntaa. Se ajaa ohi kaiken itseensä viittaavan proosan ja yhteiskuntateorian.”
Mitä tekstejä rakastat?
“Anti-ideologista kapinaan yllyttämistä, auktoriteettien ja hierarkioiden vastaisia pamfletteja ja toimintakertomuksia. Kaikki nämä ovat kirjoituksia joista löydän itseni.”
Pidätkö kirjahyllystäsi?
“Ihan helvetisti. Kirjahyllyni on mun henkilökohtainen pride and joy. Vaikka tietysti kaikki yksityisomaisuus on varastamista.”
Mutta miltä kuulostaa distronpitäjän yhteiskunta-analyysi? Hän ei suoralta kädeltä tuomitse mitään, väkivaltaakaan. Toiminta-agitaattorin agitaatio kuulostaakin yhtä poeettiselta kuin poliittiseltakin, ja siinä väikkyvät kuvat vihollisista ja tulista. Ja sitten kirjakauppias heittäytyy herkäksi ja yllättää. Hänen pahin vihollisensa ei olekaan eduskunta tai turkisteollisuus vaan ihmisten välinpitämättömyys.
Onko toisenlainen maailma mahdollinen?
“Totta kai. Taisin muuten mennä ansaan, eikö tuo ole joku reformistien tunnuslause? No, toisenlainen maailma on mahdollinen, mutta nykyinen on tuhottava täydellisesti ennen kuin sitä voi lähteä rakentamaan.”
Mikä kaikki on tuhottavaa maailmaa?
“Kaikki säännöt ja järjestelmät. Pois lukien ehkä liikennesäännöt ja kirjastot. Kirjaston idea on lähtökohtaisesti anarkistinen. Kapitalismin ja valtion on myös kuoltava.”
Kerro väkivallasta.
“Väkivalta on aina kontekstisidonnaista. Vituttaa kaiken maailman nakkikioskitappelut. Sen sijaan itsepuolustuksellinen kamppailu, poliiseja tai muuta auktoriteetteja vastaan, saa tukeni. Aina pitää miettiä, millä keinoilla lähtee mihinkin kamppailuun. Dogmaattinen pasifismi on kuitenkin yhtä tuhoisaa kuin mikä tahansa muukin ajattelemattomuus.”
Entä tuli?
“Tuli on puhdistava elementti. Kukapa nyt ei katsoisi kokkoa mieluummin kuin telkkaria.”
Onko aktivismi romanttista?
“Se on romantisoitavissa kuten moni muukin asia. Pitkällä tähtäimellä on kuitenkin fiksumpaa tuoda esiin sen raadollista ja arkista luonnetta. Itse en esimerkiksi fetissoisi aseellista vastarintaa, vaikka on tietysti kiinnostavaa, ketkä uskaltavat astua yhteiskunnan lopullisten rajojen yli ja tarttua aseisiin.”
Suoran toiminnan aktivisteja on jossain maatilalehdissä verrattu kouluampujiin. Kerro nyt mikä ero näissä on?
“Linkolalainen fasismi, joka tarkoittaa täydellistä välinpitämättömyyttä ihmisistä, on yksiselitteisesti kauheata. Se kouluampujista. Vertaus itsessään on surkuhupaisa, muttei kauhean yllättävä. Suoran toiminnan aktivisteja on aina yritetty demonisoida, koska heidän päämääränsä ovat niin voimakkaassa konfliktissa valtamedian hellimien arvojen kanssa.”
Mutta voiko suoran toiminnan aktivisti olla kuka vaan? Vai löytyykö naamioiden takaa ainoastaan kivien heittelyä fetissoivia nuoria miehiä ja maski päällä poseeraavia emansipoituneita tyttösankareita? “Taistelu kuuluu kaikille”, vastaa eläinten vapautuksen kirjastonpitäjä. Hän opettaa ihmisiä pohtimaan, mitkä heidän omat kamppailunsa ovat, eikä suostu ohjailemaan ketään valmiiksi katettuun pöytään. Mutta jostain on kuitenkin aloitettava. Siispä jatkan haastattelua kysymällä vakiokysymykseni.
Mitä olisi tehtävä?
“Ihmisten tulisi kamppailla omien juttujensa puolesta ja tarttua taisteluun sen sijaan, että luottaisivat sokeasti poliitikkoihin tai suuryhtiöiden viherpesuun. Monenlainen toiminta taas voi olla mielekästä ja on mahdotonta sanoa, mikä eskaloituu merkittäväksi taisteluksi.”
Pitäisikö vain avata rikoslaki ja valita sieltä?
“En voi sanoa, mitä muiden olisi tehtävä. Se riippuu siitä, mitä he haluavat. Jos kamppailuun ei ole henkilökohtaista otetta, se on pinnallista.”
Mikä sinun kamppailusi on?
“Haluan rikkoa kaikki muurit, aidat, häkit ja kahleet. Niin kauan kuin on vankeja ei kukaan meistä ole vapaa, on sitten kyse eläimistä tai ihmisistä.”
Kuka on vihollisesi?
“Katalin viholliseni on välinpitämättömyys. Vihaan sitä, että ihmiset asuvat kerrostalossa eivätkä tervehdi toisiaan. Vihaan välinpitämättömyyttä toisista ihmisistä, eläimistä ja ympäristöstä.”
Miksi ihmiset valitsevat pahan?
“Tässä yhteiskunnassa tappaminen on normi. Ajattele kaikkia tervehenkisiä miehenalkuja, jotka viikonloppuisin suuntaavat metsiin aseet käsissä päämääränään vain tappaminen. Tai se, että koko yhteiskunta lepää veressä ja eläintenriekaleissa. Eikö tässä tilanteessa vaadi paljon suurempia ponnisteluja valita hyvä kuin paha?”
Vielä yksi kysymys. Oletko EVR:n johtaja?
“Hahaa, mitä jos vastaisin että olen. Onneksi tuollaista toimintaa ei voi johtaa. Tämä EVR:n johtajajupakka kertoo vain siitä, miten kujalla kytät ovat. Johtaminen sopii heidän maailmankuvaansa, ei koskaan minun.”
_______________
Top 3 lukukokemukset:
1. Days of war, nights of love
”Ei ehkä enää kolahtaisi ihan niin lujaa kuin silloin kun tämän vuosia sitten ensimmäistä kertaa luin, mutta kirja toimi silloin todellisena silmien avaajana. Kauniisti ja innostavasti kirjoitettu kirja oman elämän haltuunotosta.”
Anarkistikollektiivi CrimethIncin esseekirjan voi ladata ilmaiseksi netistä, www.daysofwarnightsoflove.com.
2. Muutoksen Kevät – ympäristövallankumouksellinen aikakauslehti
Varsinkin ensimmäiset kymmenkunta numeroa räjäyttivät potin! Iskuraportteja, vankilistoja, käytännön toimintaoppaita, kampanjakuulumisia ja kriittistä keskustelua, aivan mahtavaa!”
Muutoksen Kevät lakkautettiin taloudellisista syistä vuonna 2003. Vanhoja artikkeleja osoitteessa www.kulma.net/mkevat/artikkelit.html.
3. Memories of Freedom
”Tosikertomus Operation Bite Backistä, yhden jenkkiläisen Animal Liberation Front -solun taistelusta turkisteollisuutta vastaan 90-luvun alussa. Reilun vuoden aikana he iskivät lukuisiin eri turkisteollisuuden heikkoihin lenkkeihin, tuhopolttaen eri tutkimuskeskuksia ja vapauttaen eläimiä tarhoilta.”
PDF-tiedostona www.animalliberationfront.com/ALFront/memories%20of%20freedom.pdf
_______________
EVR:n salattu johtaja
Eläinoikeusaktivistien arkkivihollinen, rikoskomisario Risto Nyholm, julisti joulukuussa 2008 tuntevansa Eläinten vapautusrintaman salaisen johtajan henkilöllisyyden. EVR:n johtaja on hänen mukaansa ”erittäin fiksu”, työelämässä oleva yli 30-vuotias mies, jonka johtoasema liikkeen sisällä perustuu uskottavuuteen ja arvovaltaan.
Eläinoikeusliike Suomessa – toisin kuin monessa muussa maassa – koostuu verrattain nuorista henkilöistä. On helppoa laskea, ketä rikoskomisario on väitteellään tarkoittanut. Poliisin argumentti vahvasta rikollisliigan miesjohtajasta ei ole uusi. Kun alkuperäiset kettutytöt vuonna 1995 jäivät kiinni turkistarhaiskusta, eivät monet uskoneet että 18-vuotiaat tytöt olisivat itsenäisesti kyenneet suunnittelemaan ja toteuttamaan iskut. EVR:n johtajaa etsittiin tuolloinkin vimmatusti. Hänen uskottiin olevan ulkomaalainen mies.
Johtajaa ei koskaan löytynyt.
_______________
Muutosvoiman materiaalia saa osoitteesta www.muutosvoima.net ja satunnaisesti anarkistitapahtumien ja punkfestareiden myyntipöydiltä.
Akuliina Saarikoski
