Yritykset luottavat nyt joukkoihin.
Pepsi, Diesel tai ehkä Microsoft? Kiinnostaisiko uusi työ jonkin suuren brändin palveluksessa? Vaihtoehtoja kyllä riittää, valitse vain mieleisesi. Tarkista kuitenkin etukäteen palkkavaatimuksesi, sillä rahallista korvausta et välttämättä saa työstäsi lainkaan.
Voittojen maksimoiminen on aina kuulunut yritysmaailmaan. Toisinaan keinot siihen ovat vähintääkin kyseenalaisia. Eräs tällainen ilmiö on crowdsourcing.
Että mikä?
Kun internet valloitti maailman, se asetti yritykset uuteen tilanteeseen. Uudessa ympäristössä vanhat keinot eivät riittäneet. Oli pakko keksiä uusia verkkoon soveltuvia toimintamalleja. Samalla alettiin etsiä keinoja ottaa tilanteesta irti suurin mahdollinen rahallinen hyöty.
Vuonna 2006 Wired-lehden journalisti Jeff Howe esitteli artikkelissaan uuden termin crowdsourcing: yhdistelmä sanoista crowd, joukko, ja outsourcing, ulkoistaminen.
Perusajatus oli yksinkertainen. Miten yritykset voisivat antaa jonkin toiminnon verkossa olevan suuren ihmismäärän hoidettavaksi.
Yksi Howen esimerkeistä oli valokuvapalvelu iStockphoto, joka myy käyttäjien sivulle lataamia kuvia. Palvelun korkeatasoiset valokuvat kelpaavat hyvin yritysten käyttöön. Koska kuvaajat ovat ”vain” harrastajia, hinnat ovat murto-osan siitä, mitä ostajat olivat perinteisesti maksaneet.
Pian ilmiö alkoi levitä. Asiakkaat haluttiin saada vaikkapa hoitamaan osa yritysten markkinoinnista. Yhä useammin houkuttimeksi ei tarjottu rahaa vaan esimerkiksi ”loistavaa tilaisuutta päästä työskentelemään suurelle brändille”.
Tällainen retoriikka ei tietenkään ole mitään uutta. Se on tuttua jokaiselle opiskelijalle, joka on törmännyt seksikkäiden alojen palkattomiin työharjoittelupaikkoihin. Perustelut ja ajatuskuvio ovat samanlaisia: Tee nyt tämä työ meille maksutta, niin varmasti joku maksaakin tulevaisuudessa työstäsi.
Suomessa yritykset eivät ole vielä kovin näkyvästi hyödyntäneet crowdsourcingia. Ilmiölle ei vielä ole kielessämme edes vakiintunutta nimeä. Ehdotuksia ovat olleet esimerkiksi joukkoistaminen ja talkoistaminen. Jälkimmäinen käännös tosin on kyseenalainen, talkoista kun tulee mieleen ilmaistyö, jota tehdään jonkin yhteisen hyvän vuoksi.
Kuitenkin kokeilijoita on jo meilläkin. Esimerkiksi Nokialla on oma crowdsourcingista vastaava johtajansa. Yritys ilmoitti vastikään irtisanovansa Suomessa 500 henkilöä, pääasiassa tuotekehityksestä. Tuotekehitys on yksi osa-alue, jolla Nokia pyrkii hyödyntämään crowdsourcingia.
Toinen crowdsourcingia kokeillut suomalaisyritys on Vallila Interior, joka ylläpitää nettikauppaa bonbonkakku.com. Sivustolle voi kuka tahansa ladata oman kangasdesigninsa. Käyttäjät äänestävät, ja suosituimmista tulee osa nettikaupan valikoimaa. Rahaa suunnittelija ei työstään saa. Sivulla kerrotaan, että Vallila haluaa tarjota uusille kyvyille kansainvälistä huomiota ja maksuttoman keinon oman brändin rakentamiseen.
Yritykset esiintyvät tietysti mielellään hyväntekijöinä. On kuitenkin selvää, että yleisön työpanoksella on yrityksille taloudellinen merkitys.
Crowdsourcingin ylistäjät muistuttavat, että se perustuu vapaaehtoisuuteen. Tämä on tietysti totta. Mutta vapaaehtoisuuteen perustuu työskenteleminen missä tahansa työvoimaa hyväksikäyttävässä yrityksessä. Internet ei tee alipalkatusta työstä yhtään hyväksyttävämpää.
Tai ehkä tällainen nurina on vain turhaa kyynisyyttä? Ehkä pitäisi oppia ajattelemaan niin kuin Nokian crowdsourcing-johtaja, joka sanoi Talouselämän haastattelussa: ”Ihmisiä motivoi mahdollisuus parantaa maailmaa.”
Ilkka Niskanen
