Thorne sanoi kiitos ei

Lukuaika: 2 minuuttia

Thorne sanoi kiitos ei

Arkkitehti Anne Thorne pitää sukupuolta & luokkaa näkyvillä miehisen arkkitehtuurin Lontoossa.

Naisten osuus arkkitehtiopiskelijoista on kaikkialla matala, ja ammatissa jatkavien osuus on sitäkin pienempi. Anne Thornen perustamassa arkkitehtitoimistossa pidetään tietoisesti yllä naisvaltaa. Thornen mielestä se on tärkeää, sillä Britannia palvoo yhä tähtisuunnittelijoita, jotka ovat kaikki miehiä. Maan tunnetuin naisarkkitehti, Zaha Hadid, on saanut Britanniassa suunniteltavakseen vain yhden ainoan terveyskeskuksen.

Suomessa naisarkkitehtien tilanne on parempi, Thorne kehuu: suuret projektit kilpailutetaan, mikä hyödyttää eliitin ulkopuolelta tulevia lahjakkuuksia.

Miksi lähdit ajamaan naisten etuja ammatissasi?

”Minut kutsuttiin koulun jälkeen haastateltavaksi Manchesterin yliopistolle, 1970-luvun alussa. Olin 21-vuotias. Haastatteluraadin kaikki jäsenet olivat miehiä. Raati kysyi minulta, että miten kuvittelin voivani täyttää tarkoitukseni naisena, jos minusta tulisi arkkitehti. Kun olin jo niin vanhakin. Muistan, kuinka istuin haastattelun jälkeen järkyttyneenä rappusilla ja mietin tilannettani, kun joukko naisia käveli ohitseni matkalla johonkin feministien tilaisuuteen. Se oli ensimmäinen kohtaamiseni naisasialiikkeen kanssa. En ollut tullut edes ajatelleeksi, että joku järjestäisi naisten etuja ajavia kokouksia. Heräsin.”

Anne Thorne sanoi ”kiitos ei” seksistiselle Manchesterille ja aloitti opinnot Newcastlen yliopistolla. Silloin opiskelijanaisia raivostuttivat alan mainokset, joissa vähäpukeiset naismallit kietoutuivat putkien ympärille. Henkilökohtaisesta kokemuksesta heräsi laajempi kiinnostus tasa-arvokysymyksiin.

Vaikuttaako naiseus suunnitteluun?

”Kun pohdimme asuntorakentamista naisnäkökulmasta, kiinnitämme huomiota lasten ja vanhempien tarpeisiin, arkisiin asioihin. Urani alkuvaiheessa tämänkaltainen asiantuntemus leimasi minut. Minulle annettiin suunniteltaviksi naisten vessat ja keittiöt. Olin raivoissani, olisin mieluummin suunnitellut julkisia tiloja. Vielä nykyäänkin olen kauhuissani kuunnellut meille tulevien nuorten naisten kertomuksia alan seksismistä. Arkkitehtuurin machoilu on pelottava ilmiö. City on muuttumassa kovaksi paikaksi.”

Mitä tarkoitat sanalla ”city”? Lontoolaiset viittaavat sillä sekä koko metropoliin että sen finanssikeskukseen.

”Oikeastaan vähän molempia, sillä niillä on paljon yhteistä. Meillä on tämä eetos, että nuoret haluavat tiuhaan rakennettuja, trendikkäitä pilvenpiirtäjiä. Oletetaan, että he haluavat asua pienissä kerrostalobokseissa. Pystytämme kaikkialle rajoja. Nuorten ja vanhojen välille, rikkaiden ja köyhien, bisneksen ja arjen. Seuraavat sukupolvet kasvavat ahtaasti, koska heille ei muka riitä tilaa.”

Entä luokka ja sukupuoli?

”Ne, joilla on runsaasti rahaa, saavat mukavan kodin ja oman puutarhan. Loput sijoittuvat lähiöihin, joihin kasaantuu joukoittain naisjohtoisia köyhiä perheitä. Siellä, kaukana Citystä, he saavat luvan pärjätä ilman palveluja ja kunnollista julkista liikennettä, poissa näkyvistä.”

Miten näyttävä tähtiarkkitehtuuri vaikuttaa elämäämme?

”Se, mikä todella merkitsee, on rakennusten väliin jäävä tila. Emme me astu jokaisen rakennuksen ovesta sisään, mutta silti ne vaikuttavat meihin ja meidän ympäristöömme. Tekisi mieli sanoa, etten pidä Suolakurkusta, mutta sehän on hyvin veistoksellinen ja ottaa ohikulkijat huomioon. Sen sijaan inhoan NatWest Toweria. Se on luotaantyöntävä. Tuntuu, että ihmiset siellä lasin takana näkymättömissä seuraavat sinua. Rakennus on itsekäs, se ei anna mitään takaisin kaupungille, kadulle tai ohikulkeville ihmisille.”

Ketkä ovat tähän tilanteeseen meidät saattaneet?

”Miehet, joilla on valtaa. Suurten projektien taustalla on aina miehiä. Naisia on todella vähän, enkä tarkoita ainoastaan alalla, vaan myös asiakkaina. Asiakashan ratkaisee tilaamalla haluamansa tuotteen. Rakennukset kertovat siten yhteiskuntatrendeistä. Ne peilaavat meitä.”

www.annethornearchitects.co.uk

Eeva Berglund

  • 9.9.2009