Kuntoilu on nykyajan teologiaa. Voima testasi, miltä tuntuu elää 30 päivää kuntolehtien ohjeiden mukaan.

Lihaveistosten ja jumppapimujen ruskeat lihakset kiiltävät Kruununhaan ilta-auringossa. Hölkkään heitä vastaan kalpeana ja laihana. Kuola valuu suupielistä. Minun suustani, ei heidän.

En ole urheillut aikaisemmin. Koulussa seisoin jalkapallokentän laidalla ja tein oman maalin käsikosketuksella. Autoritaaristen opettajien toimeenpanema pakkoliikunta vitutti.

Nyt juoksen, koska valtio ja elinkeinoelämä käskevät. Suomen terveyspolitiikan kärjessä on ”fyysisen aktiivisuuden lisääminen”kaikissa elämänvaiheissa ja väestöryhmissä. Liikkumattomuus maksaa, koska sairauksien hoitaminen on kallista ja työn tuottavuus laskee työpoissaolojen takia.

Juoksen, koska haluan ”saada yhdeksän lisävuotta elämääni”. Juoksen, koska haluan ”hoikemman ja nuoremman kehon”, ”pääsen karkuun arjen kaaosta”ja ”makeanhimoni pysyy kurissa”.

Sitaatit ovat kuntolehdistä. Terveys, hyvinvointi, kuntoilu – kyseessä on täydellinen ideologia, koska se on neutraali ja tieteellinen. Kukapa haluaisi tulla tunnetuksi ”terveyskriittisenä ihmisenä”.

”Juoksupäivä on hyvä päivä”, niin kuin Kunto Plus kirjoittaa.

Kotona kaadun sänkyyn oksennuksen värinä kurkussa. Olisi pitänyt vetää kevyempi aloituslenkki. Mutta rasitus tuntuu hyvältä fyysisesti sekä moraalisesti: olen täyttänyt kansanterveydellisen velvoitteeni.

Seuraavan kuukauden ajan kuulun kuntoilijoiden suuren joukkoon ja ajattelen joka päivä Alexander Stubbia.

Kuntolehtien maailma

Haen neuvoa kirjakaupan kuntolehtiosastolta. Lehtien kansissa on skandinaavisia blondeja ja isojen miesten rintalihaksia. Tuntuu, että olisin ostamassa pornolehteä.

Kunto Plussan kannessa on hymyilevä nainen. Men’s Healthin kannessa on mies, jota kourii nainen takaapäin. Kuvista ja otsikoista saa vaikutelman, että naiset kuntoilevat itsensä ja olemuksensa takia. Miehet treenaavat saadakseen naisia ja tehdäkseen urotekoja.

Sama meno jatkuu sisäsivuilla. Men’s Health lupaa kertoa, kuinka ”seksikestävyys tuplataan”ja tarjoaa ruokaneuvoja armeijan erikoisjoukkojen mieheltä. Keski-ikäisille miehille suunnattu 10 askelta elämäsi kuntoon -kirja puolestaan muistuttaa, että miehen veltto ulkonäkö ”viestittää sinkkunaisille ongelmista myös sängyssä”.

Aivan helppoa ei ole naisillakaan, sillä Kunto Plussan mukaan hyväkuntoisten naisten ykköspulma kuuluu: ”Ei sileitä poskia ilman päärynäpeppua!”

”Treenaat kuin pieni eläin. Lasket kaloreja ja syöt terveellisesti. Silti kehossa ei tunnu tapahtuvan mitään”, alkaa toinen artikkeli.

Ei kovin rohkaisevaa. Saan kuitenkin ideoita ruokavaliota, lihaskuntoilua ja palautumista varten. Lajien erikoislehdet, kuten Juoksija, tuntuvat asiallisilta, joskin teknistävät liikkumisen niin monisyisesti, että aloittelijalle nousee pala kurkkuun.

Kysymyksiä herää. Liikunta polttaa stressihormoneja, kuntolehdissä toistellaan. Selvä. Mutta mistä niitä hormoneja tulee? Jos työelämä ei olisi niin stressaavaa, pitäisikö meidän silti kuntoilla yhtä paljon?

Lihafarmareiden kilta

Pohjustan kuukauden kuntoilukokeilua kahden viikon pyöräily- ja hölkkäjaksolla. Liikunta todella antaa energiaa, ja iltapäivisin on skarpimpi olo. Hymyilen ja alan suositella kuntoilua vastaantuleville kavereille.

”Ei toi juttu noin voi mennä. Sun täytyy vähintään katkaista nilkka tai jotain”, kaveri kommentoi.

Pieleen meneekin, kun aloitan varsinaisen treenaamisen. Pidennän juoksumatkoja (vähintään puoli tuntia kolmesti viikossa), pyöräilen päivittäin ja teen erilaisia liikeharjoituksia sekä lihaskuntojumppaa. Energia on nollassa. Nilkkoja polttelee ja polvia vihloo. On jatkuva nälkä. Stubbin hammashymy ärsyttää.

Himopyöräilevä kaveri muistuttaa, että samoin kuin lihasten ja nivelten pitää tottua rasitukseen, myös kehon energiatalouden pitää tottua liikuntaan. Kun keho ei ole tottunut energiavarastojen tyhjentämiseen ja täyttämiseen, siitä seuraa jatkuva näläntunne.

Tuntuu, että ruumiini syö itseään.

Haen ruoka-apua kehonrakentajien Probodysta, joka tuo mieleen lihafarmareiden killan jäsenlehden. Tylyilmeiset muskelimiehet armeijahousuissa poseeraavat puolialastomina kuin palkintokarja. Tuoteuutuudet-palstalla esitellään ravintolisiä, joiden nimet ovat ”Mutant Mayhem”tai ”Mania!”

Ruokaohjeet vilisevät tieteellistä kieltä ja termistöä. Ruualla ”kasvatetaan lihasmassaa”, ”parannetaan glukoosiaineenvaihduntaa”ja ”havaittavaa suorituskykyä”sekä ”tehostetaan immuunipuolustusta”.

Testaan proteiinipatukkaa, palautuspirtelöä ja kolajuomaa herajauheella juoksulenkkien jälkeen. Patukka on mahtavaa, mutta kallista. Kola maistuu hileiseltä, ja pirtelöstä tulee huono olo. Tyydyn mättämään maitorahkaa omenan ja hunajan kanssa.

Muilta osin päätän seurata lihastenkasvatukseen tähtäävää ruokaohjelmaa: fetaa, kalaa, raejuustoa, tofua, vehnäproteiinia ja niin edelleen. Ruokaan menee selvästi enemmän rahaa nyt, kun liikun.

Työväentalosta kuntosalille

Teen heti herättyäni ”5 liikettä, joilla pääset eroon kyttyrästä – ja saat kauniin ryhdin”. Seison peilin edessä ja kuvittelen, että nenästäni ja leuastani lähtee lasersäde. Päätä eteen ja taakse. Kädet suorina taakse ja takaisin.

En tiedä kyttyrästä, mutta saan päänsäryn loppupäiväksi. Kaava alkaa olla tuttu. Kun aloittaa liikunnan huonokuntoisena, siitä kärsii aluksi. Hyödyt koetaan vasta ajan kanssa (tai niin kaikki hokevat). Ennen kuin liikunnasta todella nauttii, täytyy päästä kynnyksen yli.

Kynnystä on vaikea ylittää yksin. Suomessa oli vielä 1970-luvulla vahva perinne, että tehtaan vieressä oli kenttä, vehkeitä, ehkä talvihalli ja sali. Työläisillä oli omat valmentajat ja yhteisöt. Urheiluseuroista SVUL edusti porvareita ja TUL työläisiä.

Nyt ihmiset juoksevat yksin iPodin muodostamassa kuplassa. Kalliita yksityiskuntosaleja syntyy kaupunkien parhaisiin kiinteistöihin. On nurmifutiskenttiä, joilla kukaan ei pelaa, kun kenttää säästellään maksaville asiakkaille.

Nostalgialle jyrkkä ei, mutta miksi liikunta ei ole enää poliittinen kysymys?

Aikaisemmin politiikassa puhuttiin tuotantovälineiden haltuunotosta. Kuulisipa poliitikkojen joskus vaativan kuntoiluvälineiden haltuunottoa. Liikuntapaikkojakin voitaisiin hallita demokraattisesti ja vapauttaa yleiseen käyttöön.

Terveyden ja hyvinvoinnin edellytykset jakautuvat epätasaisesti. Matalasti koulutetut, pienituloiset ja duunarit liikkuvat vähiten. Heiltä myös puuttuvat liikuntamahdollisuudet, joita varallisuus ja korkea ammattiasema tuovat.

Keho on merkki

Juoksen syyssateessa ympäri Kaisaniemen kenttää virttyneessä t-paidassa, jossa lukee Innovate or die! Juoksijalla on auktoriteettia: lastenvaunut ja pukumiehet väistävät minua.

Opetus- ja kulttuuriministeriön selvityksen mukaan vain joka kymmenes suomalainen liikkuu riittävästi ja tarpeeksi monipuolisesti.

Kenen ongelma liikkumattomuus täsmälleen on: huolestuneiden virkamiesten vai jämähtäneen kansan? Politiikan tutkija Jiri Nieminen kysyy radio Moreenissa, että mikä ongelma siinä on, jos nuoret työläismiehet haluavat elää lujaa ja kuolla nuorina. Eikö heillä pitäisi olla oikeus valintaan?

Vastaavasti voi kysyä, mikä ongelma siinä on, jos suomalaiset tahtovat viettää päivänsä liikkumatta ja kuolla huonokuntoisina.

Saako ihmisiä siis kehottaa kuntoilemaan?

”Kuntoile, äläkä vain dokaa ja bilettele. Skarppi työväen militantti saa enemmän aikaan kuin veltto nuorisoalkoholisti!”

Nämä sanat Paskaduunista barrikadeille -pamfletissa herättivät keskustelua aktivistipiireissä. Eräs tuttu koki kehotuksen lähes fasistisena kontrollina.

Terveysideologia on kiihdytetty versio Michel Foucault’n tutkimasta antiikin Kreikan itsensä huolehtimisen perinteestä, joka niinikään oli kytköksissä aikansa lääketieteeseen. Sen idea oli saada ihminen sisäistämään moraalinen kuri ja itsesäätely.

10 askelta elämäsi kuntoon -kirjan takakansi lupaa, että teoksen avulla ”otat oman terveytesi ja hyvinvoinnin ohjat taas omiin käsiisi ja pääset huipulle”. Mutta kenen käsissä ohjat todella ovat, kun pyöräilen intensiivilenkkiä ja vertailen sykettäni suositustasoon?

Olemme sisäistäneet ulkoiset kontrollimekanismit, kun piiskaamme itse itseämme lenkkipolulla.

Lihaksikas, laiha ja urheilullinen vartalo viestittää, että ihmisellä on itsekuria, eikä hän lankea mihin tahansa kiusauksiin.

Yksi kuntoilun ideologian tavoitteita onkin juuri elämänhallinnan ja terveyden merkkien luominen ja osoittaminen. Niin kuin yliopistotutkintoa pidetään merkkinä ahkeruudesta ja kyvystä sitoutua, siten tiukkoja lihaksia ja nuorekasta naamaa pidetään merkkinä menestyksestä.

Tulee mieleen kalvinismin ennaltamääräämisoppi siten kuin Max Weber sen tulkitsi. Kalvinistien mukaan Jumala on päättänyt ihmisen kohtalon ennalta: jotkut vain pääsevät pelastukseen, toiset eivät. Maanpäällinen menestys saattaa kuitenkin näyttäytyä valitun ihmisen merkkinä.

Nykyaikainen teologia

Kolmen viikon jälkeen aamulenkki metsässä menee kevyesti. Lisään panoksia ja menen kuntosalille spinningiin. Sisäpyöriä polkemaan ilmestyy kaksi miestä ja parikymmentä naista. Ikäjakauma on 18–60 vuotta. Läskejä ei näy.

Kiipeän pyörän selkään. ”Paina, paina”, karismaattinen nuori naisohjaaja puhkuu mikkiinsä.

Terveydellä ei voi olla rajaa. On aina mahdollista olla terveempi ja paremmassa kunnossa, kuten teologiassa on aina mahdollista liikkua lähemmäksi Jumalaa.

Kun kirkko menetti auktoriteettinsa, uudeksi teologian tulkiksi tuli Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Mikä oli aikaisemmin syntiä, on nyt epäterveellistä. Laiskuus erityisesti.

Tuomas Nevanlinna kirjoittaa terveysteologiasta kirjassaan Hyväkuntoisena taivaaseen. Luulisi, että terveydestä ja liikunnasta voitaisiin puhua kiihkottomasti. Mutta ei. Harva asia kiihdyttää kansa enemmän kuin dieetit ja urheilu. Se osoittaa, että aihe on ideologinen.

”Terveyttä ei propagoida, jotta ihmiset voisivat paremmin. Terveyttä propagoidaan, jotta ihmiset tuntisivat itsensä huonommiksi ja heidät saataisiin siten ponnistelemaan kohti normaaliutta”, Nevanlinna analysoi.

Normaaliuden mitan meille antavat pikemminkin tilastot kuin ”oma kokemus”. Omaa ruumista on jatkuvasti verrattava sekä kansanterveyspuheen tilastoihin että sosiaaliseen estetiikkaan, jota tuottavat niin kuntolehdet kuin kadunvarsien sporttipatet.

”Lisää vastusta nyt!”spinning-ohjaaja huutaa ja tekee käsimerkin nyrkillään. Nyt poljetaan seisaaltaan ja hikiliinalle on käyttöä.

Nevanlinnan mukaan kuntoilu-ideologiassa pääasia on, että lihava tai huonokuntoinen ihminen ei saa olla onnellinen.

”Muu osoittaisi onnemme tiellä olevat syntipukit illuusioiksi, askeesimme mielettömäksi ja toisi julki, että kaikki tarvittava on jo nyt käsillämme. Onnellista lihavaa kohtaa sama viha kuin sitä, joka saa rahat tekemättä töitä”, Nevanlinna kirjoittaa.

Kuntoilulla ja kehonmuokkauksella on näin moraalinen tehtävä. Kuntoilu on työtä, jota meidän käsketään tehdä, jotta ansaitsisimme elinvuosia, työkykyä, rahaa, seksikumppaneita ja ylipäätään onnellisuutta.

Tunnen onnea ainakin minuutin ajan, kun laskeudun spinning-pyörän selästä ja seuraan ohjaajan esimerkkiä antamalla itselleni aplodit hyvästä suorituksesta.

Toistoa & eroa

Voinko paremmin seurattuani kuntolehtien ohjeita 30 päivää? Kysymys on tietysti väärä. Kuntoilussa ei ole kyse mullistuksista, vaan pienistä eroista. Erosta ja toistosta, joka muuntelee määrää ja laatua viikoittain.

Kuukauden kuntoilu tuottaa kyllä vaikutuksia. Aikaisemmin vaivannut hengenahdistus on kadonnut. Liikkuessa tekee havaintoja ja kokee tunteita, jotka muuten menisivät ohi. Ja juoksupäivä todella on hyvä päivä: energiaa riittää yöhön asti ja olen sietämättömän optimistisella tuulella.

Mutta ei, en ole kokenut herätystä. En liikkunut tarpeeksi paljon ja tarpeeksi pitkään.

Tai kenties toiset lajit olisivat tuoneet rajumman muutoksen kuukaudessa. Aina voisi kokeilla bodypumpia, kuntopiiriä, kajakkimelontaa tai zumbaa. Parempi terveys siintää aina horisontin tuolla puolen.

Eikä liikuntakaan pelasta kaikelta. Tuoreen brittitutkimuksen mukaan tv:n tai tietokoneen äärellä vietetty aika lisää ennenaikaisen kuoleman riskiä riippumatta liikunnan määrästä. Oulun yliopistossa syyskuussa tarkastettu väitöskirja puolestaan osoittaa, että pitkä istuminen vähentää nuorilla keskivartalon lihasvoimaa, vaikka kuinka kuntoilisi.

Toisaalta Detroitin yliopiston tutkimuksessa havaittiin, että tumman suklaan sisältämä epikatekiini stimuloi lihaksia samalla tavalla kuin liikunta. Ruotsalaistutkimuksen mukaan jokapäiväinen viininjuonti suojaa verisuonisairauksilta jopa liikuntaa paremmin.

Kuntolehdissäkin on seuraavassa numerossa uudet treeniohjelmat, dieetit ja tuotteet myynnissä.

Tuntemattomia ovat Jumalan lenkkipolut.

_______________

Alexander Stubbin kuntoiluvinkkejä

• Pidä liikunta, lepo ja ruokailu tasapainossa. Alkuvaiheessa lepopäiviä saa olla enemmän kuin treenipäiviä.

• Ajanpuute on huonoin tekosyy: tunti liikuntaa antaa kaksi tuntia energiaa, joten asiat tulee tehtyä nopeammin ja paremmin.

• Kuntoilun tulee olla säännöllistä ja kuormitusta pitää nostaa asteittain. Kunto ei kuitenkaan kehity yhtä suoraviivaisesti, vaan pikemminkin tasanteiden ja hyppäysten kautta.

• Jokainen on erilainen, joten kannattaa etsiä itselleen sopiva treeniohjelma. Kuntoilun tavoitteena ei ole voittaminen, vaan hyvä olo, terveys ja hyväntuulisuus.

• Monet ylittävät kriittisen kynnyksen 4–8 viikon säännöllisen liikunnan jälkeen. Sen jälkeen kuntoilu alkaa sujua paremmin ja siitä tulee myönteinen huume.

Alexander Stubb & Ilkka Järvimäki: Miehen treenikirja. Otava 2009. 157 s.

_______________

Liikuntasuositukset 18–64-vuotiaille

Kestävyyskuntoa, reippaasti. 2 t 30 min viikossa

marjastus, kalastus, metsästys

raskaat koti- ja pihatyöt

pyöräily (alle 20 km/t)

kävely, sauvakävely

arki-, hyöty- ja työmatkaliikunta

vauhdikkaat liikuntaleikit

Kestävyyskuntoa, rasittavasti. 1 t 15 min viikossa

sauva-, porras- & ylämäkikävely

kuntouinti

vesijuoksu

aerobic

maila- & juoksupallopelit

pyöräily

juoksu

maastohiihto

Lihaskuntoa & liikehallintaa, 2 kertaa viikossa

pallopelit, luistelu, kuntopiiri, kuntosali, jumpat, venyttely, tasapainoharjoittelu, tanssi

Pontus Purokuru