Kirjoittanut teppo eskelinen

Tavarat eivät liiku itsestään

Lukuaika: < 1 minuutti

Tavarat eivät liiku itsestään

Öljyä kuljetetaan paikasta toiseen, että voidaan kuljettaa lisää öljyä paikasta toiseen.

Tavarakuljetuksilla on paljon negatiivisia ympäristövaikutuksia esimerkiksi päästöjen ja jätteiden muodossa. Senhän tiedämme. Tarkempia tietoja ilmiöstä on saatavilla Olli Tammilehdon tutkimuksesta, joka onnistuu samalla olemaan yhteiskuntakriittinen pamfletti. Ajatuksena on, että kun kuljetusten ympäristövaikutukset tehdään näkyviksi samassa paketissa, huomataan järjestelmän pirullisuus.

Markkinatalouspuhe on puhetta passiivissa, tai puhetta subjektittomien ”markkinoiden” toiminnasta. Siksi tutkimus on tarpeellinen: aktiivinen toiminta tulee näkyviin. Asiat eivät liiku itsestään sijainnittomille markkinoille, vaan ne hyvin aktiivisesti tuodaan. Tähän tarvitaan valtavasti työvoimaa, energiaa, ja niin edespäin.

Kuljetukset eivät ole näkymättömiä vain puheessa, vaan myös tilastoissa. Kuljetukset eivät näy valtioiden ympäristötaseissa, kun esimerkiksi päästöjä mitataan. Ympäristöhaitat voivat näyttää vähenevän, kun lisääntyvät kuljetukset itse asiassa lisäävät niitä. Kun myös lento- ja laivarahti on jätetty päästösopimusten ulkopuolelle, tavaran liikuttamisella tuntuu olevan outo erikoisasema.

Tammilehto piirtää kuljetusjärjestelmästä absurdin kuvan. Kuljetuksia pidetään taloudellisen hyvinvoinnin kannalta välttämättöminä. Samaan aikaan niitä subventoidaan valtavasti. Merkittävimmät kansainvälisissä kuljetuksissa siirtyvät tavarat ovat polttoaineita, kuten öljyä, joita tarvitaan ennen kaikkea kuljettamiseen.

Tutkimuksen keskeinen piiloargumentti kuuluu: kansainväliset kuljetukset eivät ole tavaroiden siirtelyä, vaan järjestelmä. Järjestelmä vaatii valtavan infrastruktuurin, jatkuvaa tavaroiden säilömistä maanteitä kulkevissa rekoissa, standardointia ja synkronointia. Siinä missä siirtelyn määrään ja laatuun voi vaikuttaa, järjestelmälle voi sanoa vain kyllä tai ei.

Olli Tammilehto: Kuljetusten kurjuus. Uusi Tuuli 2008. 60 s.

Teppo Eskelinen