Aila Kauramäki-Vuori sai ikonimaalaukseen inspiraatiota Etiopian Gonderissa sijaitsevasta kirkosta.
Lempitaiteilijani, kuvataiteilija Ina Colliander (1905–2005) kysyi kerran itseltään, mikä elämässä on tärkeintä. Hänen oma vastauksensa oli ikonit, maalausvälineet ja kirjat. Kuten niin moni meistä, Colliander eli työelämän ja perheen yhteensovittamisen ristiriidassa. Oman ohjenuoransa avulla hän kuitenkin eli määrätietoisen levollisesti rikasta ja omannäköistä elämää.
Ehkäpä tuo vastaus antoi minulle taannoin aihetta pysähtyä hetkeksi oman kiireen äärelle. Löytyi tilaa ja aikaa opiskella ikonimaalausta.
Miksi ikonimaalausta? Eikö se ole erityisen vaativaa tarkkojen sääntöjen ja rajojen vuoksi? Ikonithan maalataan aina mallien mukaisesti, eikä ikonimaalausta yleensä edes pidetä vapaana taiteena.
Itselleni rajat antavat mahdollisuuden rauhoittua ja keskittyä vain varsinaiseen maalaamiseen. Erityisesti Etiopian ortodoksinen ikonitaide puhuttelee selkeydellään ja iloisuudellaan. Ikonimaalauksen rajat yhdistettynä etiopialaiseen värimaailmaan ja kuvakieleen tuntuvat luontevilta omalle kuvalliselle ilmaisutavalleni.
Sain syventävää oppia työskentelyyni Etiopian-matkalla syksyllä 2011. Yksi matkan pääkohteista oli Gonderissa sijaitseva Debre Birhan Selassie-kirkko, jossa seiniin ja kattoon on maalattu suurikokoisia ikoneita.
Viereisen arkkienkelin malli on tuosta kirkosta. Yritin taltioida työhön iloani siitä, että sain matkalla autenttisesti kokea sen, mistä olin aiemmin saanut vain aavistuksen kirjojen välityksellä. Halusin myös kuvata matkalla kohtaamieni ihmisten läsnäolon kykyä, ystävällisyyttä ja iloa.
Ikoineita, 10.3.–1.4. Helsingin galleria Mariassa ti–pe 12–17, la–su 12–15.
Aila Kauramäki-Vuori
