Ihmisen luonto: Usein oletetaan, että ihmisillä tanssissa on kyse lähinnä parinmuodostusrituaalista siinä missä muilla eläimillä on omat kiima-aikaan liittyvät vehtailutyylinsä.
Usein oletetaan, että ihmisillä tanssissa on kyse lähinnä parinmuodostusrituaalista siinä missä muilla eläimillä on omat kiima-aikaan liittyvät vehtailutyylinsä. Ihmisellä tanssiin silti liittyy syvempikin sosiaalipsykologinen ulottuvuus.
J.R. McNeill ja William H. McNeill esittävät kirjassaan Verkottunut ihmiskunta (Vastapaino 2005), että tanssi on kielen ja taiteen ohella yksi keskeisistä tekijöistä, joka erottaa ihmiset eläimistä. Tanssi on lisännyt ihmislajin kilpailukykyä siten, että se tuottaa sosiaalisten järjestelmien perustana olevaa yhteenkuuluvuutta.
Joku väkäleuka saattaisi huomauttaa, että tanssivathan vaikka yöperhoset iltataivaalla ja mehiläiset pesässään. Yöperhosten keikailu kuitenkin liittyy ensisijassa lisääntymisen itsekeskeiseen valmisteluun ja mehiläistenkin liikesarjojen funktio on kimppafiilistelyn sijaan kommunikoida muille, missä parhaat kukka-apajat sijaitsevat.
Sen sijaan ihminen on saattanut hakea sadetanssilla ryhmäterapiaa kuivuuskriisiin aiheuttamaan ahdistukseen tai lietsoa sotatanssilla joukkovoimaista taistelutahtoa. Pakanallisilla tanssibakkanaaleilla on saatu suuriakin yhteisöjä puhaltamaan yhteen hiileen. Samalla logiikalla voisi ajatella, että jos nykyajan firman pikkujouluissa on erityisen onnistuneet jortsut, firma takoo seuraavalla kevätkaudella mahtavaa tulosta.
Tanssi liittää yhteen myös osakulttuureita. Upseerikerholla tanssien kappalevalinnoilla vahvistetaan yhteisesti koettua arvokoodijärjestelmää siinä missä tahollaan punkkarit pogoavat, hevarit moshaavat ja räppärit räppäävät koko jenginsä voimalla.
Ehkä myös yhteisesti jaettu yrmeä tanssista kieltäytyminen voidaan tulkita jonkinlaiseksi symboliseksi tanssiksi.
Kun stadionyleisö tekee aaltoja, se lisää tanssinomaisella riitillä yhteenkuuluvaisuuttaan. Kun sitten jalkapallo-ottelun yleisön yhteinen piirileikki katkeaa kotijoukon pelaajan saadessa kintuilleen, yleisön keskellä yksilö hukkuu joukkoon ja kuuluisa fasismin massapsykologia herää eloon.
Toisaalta mielenosoittajien sambakulkueet ja kadunvaltaajien streetpartyt ovat erityisen hyviä esimerkkejä siitä, kuinka vielä nykyään tanssin yhdistävää voimaa voidaan ottaa aktiivisesti poliittisesti haltuun.
Tuomas Rantanen
