Takaisin Bahchisarayhin

Lukuaika: 6 minuuttia

Takaisin Bahchisarayhin

Kasakat & tataarit kuulostavat seikkailuromaanilta, mutta Krimillä kahden kansan välillä kytee vakava etninen konflikti.

Krimin vuorille oli satanut 6. marraskuuta 2007 metri lunta. Ai-Petrin ylätasangolle, lähelle Jaltaa, oli leiriytynyt 50 krimintataaria. He olivat päättäneet puolustaa tataariyrittäjä Ernest Mustafayevin maa-aluetta, jonka Jaltan oikeus oli määrännyt takavarikoitavaksi. Paikallisten tataarien toimeentulo on riippuvainen pienyrittäjyydestä turistien suosimalla Ai-Petri-vuorella. Pakkanen raksui 10 asteessa.

Tilanne kuumeni, kun 900 miliisiä tunkeutui vuorelle KAMAZ-kuorma-autojen, kolmen panssariajoneuvon ja kahden puskutraktorin tukemana. He eivät olleet matkalla Mustafyefin maalle, joka oli pääosin tyhjää hevoslaidunta, vaan jyräämään viereisen alueen ravintolat ja matkamuistomyymälät. Tataarit sulkivat tien makaamalla autojen edessä. Se, mitä seuraavaksi tapahtui, kuvaa monessa mielessä tataarien kohtelua Krimillä 17 viime vuoden aikana. Mutta palataan tähän myöhemmin.

Ensi kerran tutustuin krimintataareihin, kun törmäsin vuonna 2002 Krimin vuorilla läkkipellistä kyhättyyn tilapäiskylään. Monenlaista on tapahtunut kuudessa vuodessa. Mutta kuinka paljon tataarien tilanne on parantunut?

Kun bussi kaartaa Krimin pääkaupungista Simferopolista Bahchisarayn tielle, esiin nousee vuori ruskeita tiiliä. Maantien viereen halutaan rakentaa moskeija, mutta Simferopolin kaupunki on vuodesta 2004 jarruttanut rakennusluvan myöntämistä. Järjestettiin tempaus: jokainen Krimillä asuva tataari toi neljän Ukrainan hryvnan (0,5 euron) arvoisen tiilen moskeijaa varten – 280 000 tiiltä.

Tiiliskivimassan reunalla lepattaa tataarien keskusjärjestön Mejlisin lippu. Lipussa on sinisellä pohjalla keltainen abstrahoitu höyryveturi. Se symboloi Surguniä eli pakkosiirtoa, jonka neuvostodiktaattori Stalin määräsi 18. toukokuuta 1944. Tšetšeenien lailla krimintataareja syytettiin yhteistyöstä natsien kanssa. Tataarit ahdettiin karjavaunuihin ja rahdattiin Keski-Aasiaan. Kuljetuksen ja ensimmäisen karkotusvuoden aikana 240 000 tataarista kuoli lähes puolet. Tataarit rehalibilitoitiin vuonna 1967, mutta vasta Neuvostoliiton romahdettua he pääsivät palaamaan Krimille.

Uzbekistanissa odottaa yhä 150 000 tataaria kotiinpaluuta eli avdetia. Paluu on hidastunut, sillä talon myynnistä saatavat rahat riittävät tuskin edes matkaan Krimille. Ukraina salli tataarien palata, mutta on jättänyt kysymyksen heidän oikeuksistaan ja asemastaan ratkaisematta. Ukrainan kansalaisuutta saa odottaa kauan, eikä asuntoa tai työtä usein ole tarjolla. Virallisesti 60 prosenttia tataareista on työttömiä.

Monet tataarit ovat palanneet Bahchisarayhin, joka on tunnettu muinaisen Krimin kaanikunnan hallituskaupunkina. Bahchisarayn 28 000 asukkaasta tataareja on nyt neljäsosa.

”Paluun jälkeen merkittäviä poliittisia askelia ei ole otettu, paitsi että perustimme oman parlamentin Qurultayn syksyllä 1991”, toteaa Mejlisin puheenjohtaja Mustafa Jemilev, 65, lyhyt laiha mies, josta ei uskoisi, että hän on viettänyt 15 vuotta neuvostovankiloissa ja kestänyt kidutusta. Legendaarinen dissidentti on tunnettu pisimmästä nälkälakosta ihmisoikeusliikkeen historiassa.

Istumme Jemilevin talon pihalla Bahchisarayn kuudennessa rajoonissa, jossa valtaosa asukkaista on tataareja. Pinjat kahisevat tuulessa. Syyskuinen aurinko lämmittää.

Tataarit ovat vaatineet takaisin vuonna 1944 takavarikoituja maita ja korvausta viedystä omaisuudesta, mutta Ukraina ei suostu keskustelemaan asiasta. Oranssi vallankumous ei muuttanut asennetta.

Koska tataarit eivät olleet työskennelleet Krimin kolhooseilla, he eivät yksityistämisprosessissa 1990-luvulla saaneet lainkaan maata. Maa annettiin mieluummin vaikka venäläisten kesämökkitonteiksi. Asuntojen hinnat olivat korkeita, jos tataareille edes kukaan halusi myydä. Rakentaakseen talon ja ansaitakseen elantonsa rahattomat tataarit valtasivat maata, tavallaan laittomasti. Jokainen 1990-ja 2000-luvulla Krimille palannut tataari on joutunut saman kysymykseen eteen: missä asua?

”Jotkut koettavat myös ostaa maata rakentaakseen talon”, Jemilev yskähtelee.

Krimillä paljon maata on yhä yksityistämättä. Valtion maata saa vain lahjuksien avulla. Jos venäläiset ja tataarit ovat kiinnostuneet samasta alueesta, venäläiset pyrkivät usein käynnistämään kansallisuuksien välisen konfliktin.

Polttavia kysymyksiä ovat tataarien asuinolot, juoksevan veden, sähkön ja kaasun saanti. Ukraina tukee välttämättömien tarpeiden tyydyttämistä, mutta ei tarpeeksi. Ulkomailta tihkuu tukea, kuten Turkin valtion tika-säätiöltä ja Soros-säätiöltä.

”Tärkeämpää kuin talousvaikeuksien voittaminen on silti oikeuksiemme kohennus. Jos olisimme halunneet vain elää mukavasti, olisimme jääneet Uzbekistaniin”, Jemilev täräyttää.

Virkakoneistossa on liian vähän tataareja. Krimintataarin kieli on uhanalainen. Venäjä kaikuu Krimillä kaikkialla, mutta ukraina on ainoa virallinen kieli.

Krimintataariksi ilmestyy ainoastaan kaksi viikkolehteä, Qirim ja Yanu Dunia. On yksi tataarinkielinen radioasema Meidan, ja tataarinkielinen tv-kanava ART. Kouluja tataarilapsille on toistaiseksi vain 14, ja lähes kaikki oppikirjat ovat venäjänkielisiä. Kun asiat ovat näin, assimilaatio etenee yhä.

”Krimintataarin tulisi saada virallisen kielen asema”, Jemilev vaatii.

Tataareja asuu paljon myös Bahchisarayn vanhassa kaupungissa, joka on kivitalojen ja kapeiden kujien jatulintarha. Isoäiti torkkuu puun alla; parvekkeella nuoriso maistelee punaviiniä, ja tataarinkielinen pop – DJ Bebek – raikuu ikkunoista. Kujilla vierii viikunoita. Kuorma-autot rämisevät.

mainos

Kun tataarit eivät saa työtä, he perustavat pienyrityksiä. Joka toisessa kadunkulmassa on tataarin pitämä ravintola, pikku kauppa tai majatalo. Huhujen mukaan jotkut elättävät itsensä myös salakuljetuksella tai huumekaupalla.

Aamuisin kukot kiekuvat kaupungissa. ”Allah on suuri”, kaikuu moskeijoiden minareeteista viidesti päivässä. Litistyneet luumut värjäävät leikkivien lasten varpaat. Bahchisarayn puutarhoissa kasvaa tyrni ja saksanpähkinä. Vuohet kipittävät kaupunkia reunustavilla kallioilla. Mehiläishaukka kaartelee korkealla.

Karavan Saray -ravintolassa seuraamme kiinnostavaa näytelmää. On muslimien pyhän kuun ramadanin alku, ja tarjoilijat ovat paastonneet koko päivän. Kun aurinko laskee vuorten taa, pöytään kannetaan täytettyjä paprikoita, plovia – lampaanlihasta, porkkanoista ja hapanluumuista tehtyä pataa – ja leipäpinoja. Leveät hymyt valaisevat kasvoja, tarjoilijat hierovat kämmeniään, kohta saa syödä!

Myöhemmin lokakuussa todistamme Jevpatoriassa, miten kaupunki täyttyy päiväkausiksi tataarihäiden melskeestä, kun ramadan on ohi, ja on taas lupa mennä naimisiin.

Palataan Ai-Petrin tapahtumiin. Ahtem Chiygoz, 43, on yksi Ai-Petrillä olleista tataareista. Hän on myös Mejlisin Bahcisarayn osaston johtaja ja politologi.

”Huusin miliiseille, että he toimivat laittomasti, mutta erikoisjoukot ympäröivät meidät. Yritimme neuvotella, mutta miliisit hakkasivat meidät henkihieveriin. Jotkut murtautuivat pakoon ja heitä ammuttiin”, kertoo teräväkatseinen mies. Puhuessaan hän liikehtii, pälyilee ympärilleen ja polttaa ketjussa.

Ai-Petrillä tataarit olivat valmistaneeet Molotovin cocktaileja, mutta Chiygoz kielsi niiden käytön.

Chiygozin mukaan konfliktin käynnistäjänä oli venäläinen yrittäjä, joka halusi haltuunsa kyseisen alueen Ai-Petriltä. Yrittäjä oli ostanut Jaltan oikeudesta päätöksen, joka sai miliisin liikkeelle.

Ravintolat ja myyntikojut tuhottiin puskutraktoreilla. Piestyt tataarit saivat maata tunnin pakkasessa ennen matkaa putkaan. Edes luodeista haavoittuneet eivät saaneet lääkäriapua kuin vasta tuntien päästä Jaltalla.

”Tällaista voidaan pitää kidutuksena”, Chiygoz toteaa.

Seuraavana päivänä tataarit tuomittiin oikeudessa ilman puolustusasianajajaa 15 päivän vankeuteen miliisin vastustamisesta. Paikallispolitiikot ja myös Ukrainan vara-pääministeri Kuzmuk kiittelivät miliisiä. Valtamedia ja yleinen mielipide kannattivat toimia. Myöhemmin operaatiota johtanut Krimin miliisijohtaja silti erotettiin.

Kriminvenäläiset suhtautuvat tataareihin usein vieroksuen. Monien mielissä elää yhä käsitys tataareista natsien kätyreinä. On myös avointa rasismia, vaikka tilanne on parantunut 17 vuodessa. Osa venäläisistä pelkää myös islamin leviämistä. Joitakin ääri-islamilaisia saarnaajia on liikkunut Krimillä, mutta heidän kannatuksensa tataarien parissa on pientä. Aiemmin tataarit saivat kamppailla vain paikallisten viranomaisten kanssa. Kolmen viime vuoden aikana kuvaan ovat tulleet äärivenäläiset kasakkajärjestöt. Provokaatioita on tehty paljon, moskeijoita töhritty, satoja tataarihautoja tuhottu ja ihmisiä hakattu.

”Meitä yllytetään kostamaan, mutta emme tee sitä. Krimintataarien kansallisen liikkeen tärkein periaate on aina ollut väkivallattomuus”, Jemilev vakuuttaa.

Neuvostoaikana monet tataariaktiivit istuivat vankilassa, monet kuolivat. Silti he pitäytyivät passiivisessa vastarinnassa.

Lähdemme Lomonosova- ja Budenovogo-katujen risteykseen Bahchisarayn uuteen kaupunkiin, joka elementtitaloineen on neuvostotyyliä. Täällä tapahtui elokuussa 2006 yksi viime vuosien pahimpia etnisiä konflikteja Krimillä. Azizin nimellä tunnettu alue on tataareille pyhä. Alueella sijaitsi kaksi moskeijaa ja durbeä, rukoushuonetta. Vuoden 1944 jälkeen, kun jäänteitä tataarien kulttuurista pyyhittiin, rakennukset hävitettiin, ja paikalle pykättiin tori. Palattuaan tataarit alkoivat vaatia aluetta takaisin, mutta se yksityistettiin torikauppiaille, jotka eivät halunneet luovuttaa sitä.

Kesäkuussa 2006 tataarit valtasivat ja sulkivat torin. Tataarien ja venäläisten mielenosoitukset ravistelivat kaupunkia, tilanne kiristyi. Elokuun 12. päivänä Bahchisarayhin saapui 400 äärivenäläistä kasakkaa, jotka kävivät useamman sadan tataarin kimppuun. Tapeltiin kivin, pulloin ja aidanseipäin. Rähinä jatkui seuraavaan päivään asti. Vasta silloin vahvat miliisivoimat saapuivat ja ampuivat kyynelkaasua. Loukkaantuneita oli paljon. Ukrainan turvallisuusministeri ilmestyi Bahchisarayhin neuvottelemaan.

Yhteenoton jälkeen tori siirrettiin pois ja tataarit saivat alueen.

Jemilevin mielestä elokuussa 2006 tataarit vain puolustautuivat. Hän on silti huolissaan tataarinuorisosta. Kuumakallet koettavat uskotella nuorille, että voimalla saatiin tuloksia.

”Väkivalloin ei voida luoda pysyvää. Haluamme saavuttaa oikeutemme laillista tietä”, Jemilev painottaa.

Hänen mukaansa tärkein tavoite olisi saada tataareille kansallinen autonomia, jossa vähemmistöoikeudet olisi turvattu. Jemilev istuu nykyään myös Ukrainan parlamentissa, mutta presidentti Jušenkoa hän ei ole saanut kiinnostumaan tataareista.

mainos

”Kasakkajärjestöt ovat poliittinen projekti. Ne on luotu horjuttamaan Krimin vakautta. Krimin yhdeksästä kasakkajärjestöstä kaksi on vakavasti otettavia ja aggressiivisia: Krimin kasakkaliitto ja Rekisteröity kasakkakunta”, selittää Radio Free Europen Krimin-kirjeenvaihtaja ja sananvapausjärjestö kmspk:n puheenjohtaja Volodimir Prytyla, 40.

Krimin kasakkakuntaan kuuluu 6 000–10 000 jäsentä, Rekisteröidyllä kasakkaliitolla on tuhat jäsentä, muut järjestöt ovat pieniä. Kahdella suurimmalla kasakkajärjestöllä on Prytylan mukaan tiiviit suhteet Venäjän kasakoihin ja Venäjän Mustanmeren laivastoon Krimillä. Järjestöt saavat osan rahoituksestaan Venäjältä, esimerkiksi Moskova-Krimi-rahaston kautta, Prytyla väittää.

”Kasakkajärjestöt ovat yhteydessä venäläismieliseen paikallisvaltaan. Krimin kasakkaliiton puheenjohtaja Tšerkasov on kansanedustaja Krimin parlamentissa. Valtion tukema Venäläinen yhteisö -järjestö toimii kasakoiden ja vallanpitäjien linkkinä. Kasakoita käytetään yhä enemmän miliisien sijaan tataareja vastaan, koska lait eivät sido kasakoita”, Prytyla vakuuttelee.

Kasakkajärjestöt ilmoittavat kannattavansa slaaveja, perhearvoja ja hyviä tapoja. Ne ilmoittavat vastustavansa tataareja, narkomaaneja, islamia, katolilaisuutta, Natoa, USA:ta ja länsimaista liberalismia. Monet kasakat ovat entisiä kommunisteja tai entisiä sotilaita, joille ortodoksinen uskonto on korvike neuvostoideologialle.

”Mejlisin politiikka on ollut varovaista, ristiriidat ovat harvoin levinneet käsiin. Kasakat provosoivat Mejlisiä jatkuvasti. Jos Mejlisin pasifistinen linja murtuu, voi syntyä laajaa väkivaltaa puolin ja toisin”, Prytyla pelkää.

Kriminvenäläiset vieroksuvat Ukrainaa ja monet kannattavat liittymistä Venäjään. Ukrainan ja Venäjän viime aikoina kiristyneisiin väleihin on vaikuttanut myös kysymys Krimistä.

”Jos Krimillä puhkeaisi vakava konflikti venäläisten ja tataarien välille, Venäjä voisi käyttää sitä syynä puuttua asioihin. Useimmilla kriminvenäläisillä on Venäjän passi. Venäjä voisi määrätä Mustanmeren laivaston liikekannalle, niin sanotusti auttamaan Ukrainaa, puolustamaan ’Venäjän kansalaisia’ tai ’rauhanturvaajiksi’ alueelle”, Prytyla pohtii.

Kuljemme Chiygozin kanssa Bahchisarayn itälaidalle, jossa jälleenrakennetaan uskonnollista koulua medresseä. Vieressä sijaitsee tataaripyhimysten hautoja ja 1900-luvun alun intellektuellin Ismail Gasprinskin hauta. Neuvostoaikana paikalla sijaitsi sikala. On vaarana, että kyseisestä alueesta räjähtää kiista, koska läheinen Uspenskin luostari tavoittelee sitä.

”Miksi Ukraina ei yritä rajoittaa kasakoiden väkivaltaa”, Chiygoz hämmästelee. Hänen mukaansa Ukrainan kannalta Krimin tärkein poliittinen voima ovat tataarit, jotka haluavat Krimin pysyvän osana Ukrainaa ja tilanteen säilyvän rauhallisena.

Ilta putoaa Bahchisarayhin. Varjot pitenevät, koirien kuoro louskuttaa. Kuunsirppi kapuaa taivaalle. Yöt ovat pimeitä Krimillä, sillä katuvaloja ei polteta kuin isoimpien kaupunkien keskustoissa. Bahcisarayssa pimeys on omanlaistaan. Se on pimeyttä, joka häivyttää ajantajun. Pohjoisilla rinteillä kohoaa sfinksien kivimuodostelma. Sfinksit seisoivat siellä, kun mongolit tulivat. Ne näkivät tataarikaanikunnan tuhon ja tataarien pakkosiirron.

Ja ne todistivat tataarien paluuta.

_______________

Euroopan unohdettu vähemmistö

Krimi kuului Neuvostoliitossa Venäjään kunnes Nikita Hruštšev siirsi sen Ukrainalle vuonna 1954. Krimin autonomisessa tasavallassa on kaksi miljoonaa asukasta. Heistä 60 prosenttia on venäläisiä, 25 prosenttia ukrainalaisia ja 13 prosenttia krimintataareja.

Krimintataarit (qirim tatarlar) ovat turkinsukuinen kansa, joka tuli Eurooppaan mongolijoukkojen mukana 1220-luvulla. Vuonna 1441 Krimin kaanikunta irtautui mongolien ordasta ja oli hetken itsenäinen ennen kuin joutui riippuvaiseksi Turkista.

Krimintataarit ovat etnisesti sekoittuneita. Tataareihin sulautui Krimin etelärannikon asukkaita, kreikkalaisia, armenilaisia ja genovalaisia. Ryöstöretkillään Ukrainaan ja Venäjälle tataarit hankkivat orjia, jotka myös tataarilaistuivat. Kirjava tausta näkyy yhä tataarien ulkonäössä, joka vaihtelee eurooppalaisesta mongoliseen.

Krimin nimi tulee krimintataarin sanasta ”qirim”, se merkitsee ”minun kukkulani”. Uskonnoltaan krimintataarit ovat sunnimuslimeja.

Katariina suuren hallitessa vuonna 1783 laajeneva Venäjä valloitti Krimin. Seuraavan vuosisadan aikana kaksi kolmesta tataarista pakeni venäläisten sortoa Turkkiin.

Ensimmäinen krimintataarien vapautusliike syntyi 1900-luvun alussa. Krimin demokraattinen tasavalta julistettiin 26.11.1917, jossa tataarien vapautusliike toimi kantavana voimana. Bolševikit lakkauttivat tasavallan.

Krimin autonomisessa sosialistisessa tasavallassa 1920-luvun alku tunnetaan tataarien kulta-aikana. Nuoren neuvostovaltion juurettamispolitiikka salli ensin vähemmistöjen kielten ja kulttuurien kukkia. Vuonna 1928 alkoivat repressiot, joissa murhattiin aluksi koko tataariälymystö.

mainos

Neuvostoaikoina karkotuksessa elävien krimintataarien kansallinen liike oli laajin ja sinnikkäin ihmisoikeusliike, jonka rakenteesta ja taktiikasta muut dissidenttiliikkeet ottivat oppia. 6. ja 23. heinäkuuta 1987 sadat krimintataarit järjestivät ensimmäiset avoimet mielensoitukset Neuvostoliiton historiassa Punaisella torilla Moskovassa.

Krimintataarit ovat asettuneet Krimin pohjois- ja sisäosiin. Krimin etelärannikon turistialueelle tataareja ei ole tahdottu päästää.

_______________

Ville Ropponen

  • 9.9.2009