Kirjoittanut klaus welp

Superhypertasolla

Lukuaika: 2 minuuttia

Superhypertasolla

Koettu puute väijyy sukupolvien henkisessä perinnössä, ja ihanteenamme on ollut yritteliäisyys ja työnteon kautta lapsillemme parempi tulevaisuus.

Kuinkas se olikaan? Edesmenneen appeni ollessa seitsenvuotias pikkupoika tuli liperiläiseen pikkukylään tieto, että lähikauppaan oli saapunut teollisesti valmistettua makkaraa. Masa kavereineen pyöräili 10 kilometrin matkan, ei maistamaan vaan ihmettelemään kiemuraa lasin läpi.

Oman isäni ensimmäinen kosketus suklaaseen tapahtui sodanjälkeisessä Saksassa, kun mustaihoinen amerikkalainen sotilas tuli vastaan kylän raitilla ja vinkkasi poikia luokseen. Sotilas kaivoi taskustaan nuhjuisen suklaapatukan ja antoi sen isälleni ja sedälleni. Pojat säilyttivät sitä ensin avaamattomana viikkoja ja mursivat sitten veitsellä niin pienen murusen kerrallaan, että aarretta riitti puoleksi vuodeksi.

Sittemmin on töitä paiskittu. Taloudellinen turvallisuus ja hyvinvointi on ollut yhteinen päämäärämme. Koettu puute väijyy sukupolvien henkisessä perinnössä, ja ihanteenamme on ollut yritteliäisyys ja työnteon kautta lapsillemme parempi tulevaisuus. Emme ole enää human being vaan human doing aamusta iltaan. Perheiden puolesta.

Ja kaikkihan on mennyt vähän doing. Tahdoin yhdellä silmäyksellä nähdä kulutusevoluutiomme tämänhetkisen pisteen. Valitsin empiirisesti suurimmalta kuulostavan kauppakeskuksen, ”Jumbon”, ja sen kahdesta vastakkaisesta automarketista sattumanvaraisesti toisen. Kilpailevat marketit sijaitsevat korskeasti kauppakeskuksen ”Hypertasolla”.

Valitsemani Citymarketin pohjapinta-ala on 15?000 neliömetriä ja sen valikoimiin kuuluu 20?000–100?000 yksittäistä tuotetta tietolähteestä ja laskentatavasta riippuen.

Ennen kuvausta ostin vyötäisilleni askelmittarin. Kuvasin tavarahyllyt järjestelmällisesti päästä päähän, hylly kerrallaan. Joka viides minuutti minulta kysyttiin kuvauslupaa.

Erityistä lupaa kuvauksille julkiseen tilaan kuuluvassa kaupassa ei tarvita, mutta kuvauksia edeltänyt vaiherikas puhelin-meili-naamapunaisena-väittely juridisesta kuvausoikeudestani marketissa vaatisi aivan oman artikkelin.

Kahden ja puolen tunnin tauottoman kuvauksen jälkeen olin totaalisen uupunut, litimärkä hiestä ja päässäni pyöri. Leluosastolla kaadoin houreissani Lego-pakettien tornin, ja hetken päästä elektroniikkaosastolla olin kaataa jättimäisen taulutelevision.

Päätin jättää valtavan vaateosaston kokonaan kuvaamatta ja hoipertelin ulos kauppakeskuksesta. Kamera näytti 921 otettua kuvaa ja askelmittarissa oli 5?965 askelta. Olin kulkenut 3,877 kilometriä ja polttanut saavutettua hyvinvointia 226 kaloria.

Ilmastotutkijatuttavani eivät opeta enää omille lapsilleen työnteon ja taloudellisen kilvoittelun ihanteita vaan tulentekotaitoja ja metsässä selviytymistä. Huoli lapsista ei koske elintasoa vaan elinmahdollisuuksia. Edessä on hankalampia valintoja kuin valinnat tomaattilaatujen välillä hyllykilometrien välissä. Ja ne kaikki punnitaan itse kun huomenna tarjouksessa onkin elitason jättialennus. Perheiden puolesta.

Klaus Welp