Moskovassa murhattu juristi puolusti anarkisteja.
Moskovassa murhattu juristi puolusti anarkisteja, antifasisteja, ympäristönsuojelijoita, eläinaktivisteja & muita radikaaleja. Markelovin tarina valottaa paitsi kotimaassaan tähdeksi nousseen ihmisoikeusjuristin persoonaa, myös venäläisen toisinajattelun lähihistoriaa.
Stanislav Markelov, Stas, jonka salamurhaaja ampui Moskovassa 19. tammikuuta 2009, ei ollut anarkisti.
Markelov kuvasi itseään ”martovilaiseksi sosiaalidemokraatiksi” Julij Martovin, Venäjän vallankumousta edeltävän sosiaalidemokraattiliikkeen menševikkijohtajan mukaan. Nykytermein hän oli vasemmistososiaalidemokraatti.
Mutta Stasilla oli ystäviä melkein missä tahansa, missä sosialistit, uudistajat ja vallankumoukselliset liikkuivat. Mitä tuli Venäjän vallankumouksellisten liikkeiden historiaan, hän oli elävä tietosanakirja: ne olivat hänelle suuri inspiraation lähde, ja hän kykeni antamaan loputtomia luentoja nihilisteistä ja narodnikeistä.
Hän piti esikuvinaan niitä asianajajia, jotka puolustivat 1800-luvun vallankumouksellisia narodnikeja ja 1900-luvun alun esereitä. Lopulta hänestä itsestään tuli ensimmäinen asianajaja, joka puolusti uuden Venäjän syyttömiä ”vasemmistoterroristeja”.
Neuvostoaikojen maanalaisen hippiliikkeen, systeman, vuosina Stas oli liian nuori liittymään hippeihin. Hänen varhaiset ideansa (ja hiustyylinsä) ammensivat kuitenkin juuri sieltä. 1990-luvun alussa hän oli nuori opiskelija ja sosiaalidemokraattisen puolueen – joka on aina ollut syrjässä Venäjän valtavirtapolitiikasta – vasemmistosiiven aktivisti.
Jeltsinin vallankaappaus vuonna 1993 lienee ollut ensimmäinen kerta, kun Stas teki yhteistyötä anarkistien kanssa. Anarkistit ja sosialistit pitivät Jeltsinin perustuslainvastaista määräystä numero 1400 pinochetilaisena kaappauksena.
Silloin nämä ryhmät yhdistivät voimansa. Anarkistit ja sosiaalidemokraatit, Stas heidän mukanaan, kehottivat Neuvostoliiton korkeinta neuvostoa kieltäytymään kansallismielisten tuesta, poistumaan Moskovasta ja asettamaan pääkaupungin taloussaartoon. Korkein neuvosto hylkäsi esityksen ja valitsi kansallismielisten tuen sekä Moskovan, missä kansa ei tukenut sitä.
Lopulta Jeltsinin väki tappoi joukoittain korkeimman neuvoston tukijoita. Virallinen uhriluku on 199, mutta onpa asiasta esitetty jopa kymmenen kertaa suurempiakin arvioita.
Kun näille anarkisteille ja sosialisteille kävi selväksi, ettei konfliktissa kannattanut valita puolia, he perustivat puolueettoman ensiapupartion. Se nimettiin tunnetun humanistin ja runoilijan Maksimilian Vološinin mukaan. Venäjän sisällissodan aikana Vološin valitsi puolueettomuuden ja puolusti siviileille tarjottavaa humanitaarista apua.
Ensiapupartion kouluttamattomat vapaaehtoiset joutuivat lopulta hoitamaan ampumahaavoja kaduilla. He ovat pitäneet sittemmin yhtä. Stas päätyi sitä kautta muun muassa Memorial-järjestön historiaryhmään, joka on dokumentoinut poliittisiin toisinajattelijoihin kohdistuneita vainoja.
1990-luvun loppupuoliskolla Stas osallistui Prjamuhinon vapaan työkommuunin toimintaan. Bakuninin suvun jälkeläiset ja anarkistit pyrkivät restauroimaan Tverin alueella sijaitsevan Prjamuhinon kartanon puutarhat. Kuuluisa vallankumouksellinen Mihail Bakunin syntyi ja vietti lapsuutensa kartanossa, jonka alueella kasvaa yhä dekabristikapinallisten 1820-luvulla istuttama tammi. Paikassa elää 200 vuotta venäläistä vallankumoushistoriaa.
Idyllinen Prjamuhino ei ollut ainoa rintama Stasille: hän liittyi myös uhkarohkeisiin taisteluihin. Vuonna 1996 hän vietti aikaa Volgodonskissa Rainbow Keepers -mielenosoitusleirillä, jolla vastustettiin Rostovin ydinvoimalan rakentamista. Leirillä nähtiin rajuja yhteenottoja: paikallisen tukikohdan sotilaat määrättiin häätämään leiriä ja ampumaan sen jälkeen tyhjät teltat seulaksi. Stas tarjosi lakitukea sotilaiden väkivallan uhreille. Se oli ensimmäisiä kertoja, kun hän käytti juristin koulutustaan aktivistien tukemiseksi.
Stas järjesti ydinvoiman vastaisia marsseja ja osallistui ympäristöleireille, joilla vastustettiin saastuttavia tehtaita. Hän vieraili säännöllisesti Minskin Tšernobyl-päivän marsseissa ja avusti Valko-Venäjän demokratialiikettä. Sujuvaa valkovenäjää puhuva venäläinen on harvinaisuus, mutta Stas hallitsi kielen.
Hänen leskensä on valkovenäläinen. Heillä on kaksi pientä lasta.
Stas osallistui moneen, mutta kuuluisuus hänestä tuli lakimiehen uran ansiosta. Alusta asti hän valitsi tapauksia, joihin muut eivät koskeneet. Hänen puolustustaktiikkansa oli aina luja, poliittinen ja mediakeskeinen.
Lopulta hänestä tuli julkkis, Venäjän ykkösihmisoikeusasianajaja ja tuttu vieras television puheohjelmissa.
Kaksi Stasin kenties tärkeintä oikeusjuttua liittyi Tšetšeniaan.
Maaliskuussa 2000 eversti Juri Budanov sieppasi, raiskasi ja murhasi 18-vuotiaan tšetšeeninaisen. Budanov tuomittiin kymmeneksi vuodeksi vankeuteen, mutta vapautettiin jouluna, 8,5 vankilavuoden jälkeen. Stas oli kuolinpäivänään kertonut lehdistölle suunnitelmastaan vedota eurooppalaisiin tuomioistuimiin, jotta Budanov joutuisi istumaan tuomionsa loppuun asti. On siis mahdollista, että Budanovin – jota moni venäläinen pitää sankarina – kannattajat olivat murhan takana. Stasilla oli kuitenkin monia vihollisia.
Toinen tärkeä juttu oli Sergei Lapinin tapaus. Lapin ja joukko muita Hanti-Mansian autonomisen alueen erikoisjoukkojen upseereja perustivat Tšetšenian pääkaupunkiin Groznyiin kidutus- ja murhatehtaan. Lapin tuomittiin yhdeksäksi vuodeksi vankeuteen ”valtuuksiensa ylittämisestä” ja ”vakavan ruumiinvamman tuottamisesta raskauttavissa olosuhteissa”. Vain pieni osa Lapinin teoista käsiteltiin oikeudessa ja muut epäillyt välttyivät syytteiltä, mutta oikeudenkäynnin tulos oli silti ennennäkemätön.
Stas oli Venäjän eläinoikeusliikkeen tärkein asianajaja. Hän puolusti laboratoriorottien varastamisesta epäiltyjä ihmisiä vuonna 2007 ja toimi ”järjestelmän sisällä” kommentoimalla eläinsuojelulakeja. Hän edusti Mustanmeren alueen ympäristönsuojelijoita, kun poliisi ahdisteli heitä.
Stas puolusti myös anarkisti Pasha Delidonia, joka tuomittiin 4,5 vuodeksi vankeuteen sen jälkeen, kun hän oli yrittänyt periä entiseltä työnantajaltaan maksamattomia palkkoja oman käden oikeudella. Hän oli antifasistien asianajaja, olivat he sitten uhreja tai epäiltyjä. Hän puolusti Aleksandr Rjuhinin perhettä, kun natsit murhasivat Rjuhinin Moskovassa vuonna 2006, ja Aleksei Olesinovia, jota viranomaiset epäilevät radikaalin Antifa-järjestön johtamisesta ja joka nyt viruu Butyrkan vankilassa – virallisesti epäpoliittisista syistä.
Stasin työ radikaalien hyväksi ärsytti lopulta viranomaisia niin suuresti, että erään sabotaasioikeudenkäynnin aikaan poliisi kutsui hänet todistajaksi vain siksi, että todistaja ei voi toimia puolustusasianajajana.
Markelovin kuolema jätti monet ihmisoikeuksiin liittyvät tapaukset ilman asianajajaa. Venäjällä valtion tarjoama asianajaja ei yleensä mahdollista puolueetonta oikeudenkäyntiä, joten kaikkiin Markelovin ajamiin keskeneräisiin tapauksiin tarvitaan nyt uusia asianajajia. Joukko suomalaisia kansalaisjärjestöjä on osallistumassa uusien asianajajien palkkaamisen kustannuksiin.
_______________
Kuolleet puhuvat
Murhien jälkeenNovaja Gazeta julkaisi Anastasia Baburovan tekemän Stanislav Markelovin haastattelun. Voima julkaisee siitä katkelman. Lue koko haastattelu Fifistä.
Toiset rikokset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.
AB: Voiko entisen everstin Juri Budanovin pääsy ehdonalaiseen ennen vankilatuomion loppumista aiheuttaa joukkoprotesteja Tšetšeniassa?
SM: Tässä tapauksessa ei pidä unohtaa sitä, että yhtäkään tšetšenialaista komentajaa ja todellisia bandiitteja, jotka kannattavat separatistisia tai islamistisia aatteita, kukaan ei ole koskaan yrittänyt päästää ehdonalaiseen ennen tuomion loppumista. Vaikka rikosten aste on ihan sama – kyse on erityisen raskaista rikoksista yksilön henkeä ja turvallisuutta vastaan, jotka tapahtuivat suunnilleen samoihin aikoihin.
Siinä missä tšetšeeniseparatistit ja islamistit tekivät rikoksia vaatiakseen Venäjän vallan ja lakien toiminnan lakkauttamista, Budanov oli nimenomaan Venäjän vallan edustaja. Siis hänen toimintansa diskreditoi suoraan Venäjän mainetta. Ja nyt samaa diskreditaatiota jatkoi tuomioistuin todistaessaan, että ei voi odottaa että samanlaisia, samalla alueella ja saman konfliktin aikana tehtyjä rikoksia tultaisiin arvioimaan objektiivisesti.
AB: Minkälaisia seurauksia sillä voi olla?
SM: Se voi vahvistaa Pohjois-Kaukasuksella mielipidettä, että Venäjän oikeusjärjestelmä ei toimi. Tai että se toimii noudattaen poliittisia määräyksiä, täyttäen tiettyjä poliittisia tarkoitusperiä, rikkoen objektiivisuuden ja universaalisuuden periaatteita.
AB: Ja mikä meitä nyt odottaa?
SM: Meillä on väistämättä edessämme lyhytaikainen yhteiskunnallisen tyytymättömyyden leimahdus ja pitkäaikainen suuttumus. On mahdotonta paeta päätöksen erittäin negatiivisia seurauksia.
_______________
Rohkealle Anastasialle
Murhaaja ei ollut Anastasia Baburovin perässä. Hänellä oli huono tuuri olla väärässä paikassa väärään aikaan.
Murhaaja ampui häntä päästäkseen eroon Stanislav Markelovin murhan todistajasta tai paetakseen. Silminnäkijöiden mukaan Anastasia, ystäville Skat, yritti ottaa murhaajan kiinni.
Stanislav Markelov kuoli ampumispaikalla, Skat sairaalassa muutaman tunnin päästä.
Skat oli valmistunut Moskovan Valtionyliopiston journalismin laitokselta. Hän työskenteli jonkin aikaa Izvestija-lehdessä, mutta ryhtyi hiljattain freelanceriksi. Elämänsä viimeisten kuukausien ajan hän kirjoitti Novaja Gazeta -lehteen pääosin äärioikeistosta. Hänen viimeinen juttunsa oli Stanislav Markelovin haastattelu.
Skat oli anarkisti. Hän puolusti Kaukasuksen kriisialueilta tulleiden pakolaisten asuttamaa asuntolaa, jota liittovaltion vankilahallinto yritti ottaa haltuun väkivalloin. Tuolloin Skat pidätettiin. Hän osallistui Rainbow Keepers -protestileiriin saastuneessa Sasovossa ja kampanjoi poliisiväkivaltaa vastaan. Syyskuussa 2008 hän matkusti Euroopan sosiaalifoorumiin Malmöön suomalais-venäläisenä yhteistyönä järjestetyssä bussikuljetuksessa. Päivä ennen kuolemaansa hän liittyi Autonominen toiminta -liikkeeseen.
Skat harrasti urheilua: laskuvarjohyppyä, kamppailulajeja. Vaarallisista aiheista kirjoittava toimittaja ei koskaan liikkunut aseetta, mutta veitsestä ei ollut puolustamaan Skatin omaa tai Martelovin henkeä tuliasetta vastaan.
Muistokirjoitus on julkaistu alun perin avtonom.org-sivustolla ja suomeksi takku.net-sivustolla.
_______________
”Uuden ajan kynnyksellä / syntyy ruumiita”, laulettiin kaksi vuotta sitten Anna Politkovskajan muistoksi. Tammikuussa tuli kaksi ruumista.
Maanantaina 19. tammikuuta tuntematon ampuja surmasi Moskovassa ihmisoikeusjuristi Stanislav Markelovin ja toimittaja Anastasia Baburovan. He olivat juuri saapumassa lehdistötilaisuudesta, jossa Markelov oli kertonut aikovansa valittaa päätöksestä muuttaa eversti Juri Budanovin murhatuomio ehdonalaiseksi. Budanov, joka oli tuomittu 18-vuotiaan tšetšeeninaisen murhasta, oli vapautettu neljä päivää aikaisemmin.
Stanislav ”Stas” Markelov
20.5.1974–19.1.2009
Anastasia ”Skat” Baburova
30.11.1983–19.1.2009
_______________
Lue myös Oksana Tšelyševan artikkeli s. 11 ja Veli Itäläisen kolumni s. 12.
Koonnut: Hanna Nikkanen
