Taiteilijapariskunta taistelee saadakseen Mallusjärvelle sorsastusvapaan vyöhykkeen, mutta kuka suojelisi läheistä Kanteleen lintujärveä?
Vuonna 2005 Marko Suomi ja Jukka Lehtinen löysivät unelmatalonsa Orimattilasta Karkkulan kylästä. Lahdenpoukamasta lähtevän mäen päällä seisoi parikymmentä vuotta tyhjillään ollut talo, josta on upea näköala Mallusjärvelle.
Ensimmäisen kesän elokuussa pariskunnan unelmaan tuli särö. Sorsastajat saapuivat talon edustalla olevalle Karkkulanlahdelle ja aloittivat tulituksen, josta saivat osansa niin kasvimaa kuin talon ikkunatkin.
”Metsästyksen aiheuttama melu oli sietämätöntä. Aamuisin heräsimme kello 6 laukausten ääniin vaikka ikkunat olivat suljettuina. En uskaltanut ottaa pientä tytärtäni metsästyksen ensimmäisinä viikkoina luokseni”, kertoo Suomi.
Vuoden 2006 alussa taiteilijapariskunta teki Mallusjärven järvikunnalle aloitteen sorsastuksen kieltämisestä venevalkaman ja Vohlannokan välisellä lahdenpoukamalla. Kun aloitteeseen ei tullut vastausta, pariskunta alkoi kerätä nimiä sorsastuksen kieltämiseksi viiden vuoden määräajaksi.
Järvikunnan jakokunnalle ja kalastusosuuskunnalle osoitetun adressin allekirjoitti 41 kylätaajaman vakituista ja kesäasukasta.
Orimattilan kaupunginhallitus antoi lääninhallitukselle lausunnon, jonka mukaan määräaikaista metsästyskieltoa ei tarvita. Kesäkuussa 2007 lääninhallitus kuitenkin hyväksyi hakemuksen ja kielsi metsästyksen kylän venevalkaman ympäristössä viiden vuoden ajaksi.
Metsästyksen kannattajat valittivat kiellosta Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi valituksen. Seuraavaksi kieltoa puidaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Vesilintujen metsästyskausi kestää elokuun 20. päivästä vuoden loppuun. Kiihkein metsästysaika on ensimmäiset pari kuukautta, kunnes linnut lähtevät eteenpäin muuttomatkallaan.
Jo 1980-luvulla metsästys rajoitettiin neljään päivään viikossa. Lisäksi metsästää saa vain valoisana aikana. Sääntöjä ei kuitenkaan noudateta: Mallusjärvellä ammuntaa kuulee hämärissä eniten. Rauhoitettuja harmaasorsia nähdään Mallusjärvellä muuttoaikaan jokunen. Pesintää ei ole varmistettu sen jälkeen kun harmaasorsat 1980-luvulla jahdin melskeessä katosivat.
”Harmaasorsakoiras muistuttaa eklipsi- eli arkipuvussa sinisorsanaarasta. Naaras samoin muistuttaa sinisorsanaarasta, on vain hieman pienempi. Näiden erottaminen toisistaan kaukaa jo päivänvalossa on vaikeaa, kuinka sitten hämärässä?” kysyy Forsell.
Viime lokakuussa Mallusjärveltä löydettiin laulujoutsen, jolla oli siivessä ampumahaava. Lintu vietiin Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistyksen hoiviin. Laulujoutsenen ohjeelliseksi arvoksi on ympäristöministeriössä määritetty 2 018 euroa. Vähemmän arvokkaat linnut eivät ole yhtä onnekkaita.
Ilman rakennuksen omistajan tai haltijan nimenomaista lupaa eläintä ei saa ampua 150 metriä lähempänä sellaista rakennusta jossa asutaan. Metsästyslain 25. pykälä.
”Teillä ei ole mitään oikeutta ampua täällä”, Marko Suomi huusi iltasella sorsastajille elokuussa 2006. Seuraavana aamuna päästettyään lampaat aitaukseen Suomi huomasi, että aitaan oli leikattu reikä.
Viime keväänä jakokunnan kokouksessa tunnelma oli viileä. ”Teidän kannattis alkaa katsomaan taloa jostain muualta, koska teille tulee vielä vaikeuksia asua täällä”, eräs osanottajista neuvoi pariskuntaa.
Paikallislehden, Orimattilan Sanomien, yleisönosastokirjoituksissa sorsastuksen puolustajat ihmettelevät taiteilijapariskunnan herkkänahkaisuutta. Suomi ja Lehtinen eivät kuitenkaan ole kaupunkilaispoikia. Suomi on kotoisin Enontekiöltä, Lehtinen Voikkaalta. Suomi on suorittanut aikoinaan metsästyskortin. Linnustus on hänestä älytöntä teurastusta.
”Tuntuu, että siinä tarkoituksena on vain tappaminen. Kuitenkin me rannan asukkaat haluaisimme katsoa lintuja. Miksi joillain on oikeus tuhota ne vain huvin vuoksi?”
Mallusjärven Kalastusosuuskunnan puheenjohtaja Raimo Orava ei itse metsästä eikä kalasta. Hänen mukaansa maalla kuitenkin on niin vähän harrastusmahdollisuuksia, että metsästys- ja kalastusmahdollisuuksia on syytä puolustaa. ”Usein on samassa veneessä kaksi, jopa kolme sukupolvea.”
Mutta miksi metsästäjät niin itsepintaisesti pitävät kiinni Karkkulanlahdesta, joka kattaa vain prosentin järven pinta-alasta? Orava arvelee, että lahti on ennakkotapaus: yhden metsästyskiellon pelätään poikivan uusia vaatimuksia.
Helsingin Sanomissa viime elokuussa ilmestyneen artikkelin jälkeen Marko Suomi on saanut lukuisia yhteydenottoja. Uusia metsästyskieltoadresseja ei kuitenkaan ole vireillä, koska pelätään välien tulehtumista metsästäjien ja metsästyksen vastustajien välillä.
Parikymmentä kilometriä linnuntietä Mallusjärveltä kaakkoon sijaitsee Pukkilan Kanteleenjärvi, jonka tuntevat lintuharrastajat koko maassa. Se on monien lajien levähdyspaikka. Muun muassa Siperiaan matkaavat laulu- ja pikkujoutsenet pysähtyvät Kanteleenjärvellä.
Toisin kuin Mallusjärvellä, Kanteleenjärven metsästysseura myy sorsastuslupia myös ulkopuolisille. Raili Forsellin mukaan sorsastuskauden ensimmäinen päivä Kanteleenjärvellä muistuttaa sotatilaa.
”Tie on pysäköityjä autoja täynnä. Järvellä on kauheasti veneitä, muovisorsia on ainakin 100 kappaletta. Lintubongarit naureskelivat kerran, että eivät nähneet muita lintuja kuin 80 bulvaania!”
Mauri Leivon Kanteleenjärvestä kertova kirja Lintujärvi valittiin Vuoden luontokirjaksi vuonna 2006. Leivo kuvailee linnustuksen jälkeisiä tunnelmia lohduttomiksi.
”Eräs ystäväni oli taannoin löytänyt etelärannan parkkipaikan roskalaatikosta läjän nokikanan ruhoja. Ne oli heitetty sinne kuin arvottomat haaskat. Joillekin mustat, eloisat linnut olivat pelkkiä maalitauluja, joita saattoi huvikseen tappaa, kun se kerran oli laissa sallittua. Sorsien ampumisen vielä ymmärsin, saihan niistä maukkaan paistin ruokapöytään, mutta nokikanat…”
Jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Perustuslain 7. pykälä. Mutta perustuslaki ei koskekaan lintuja, niitä varten on metsästyslaki.
Elisa Kissa
