Karoliina Lallukka antoi rauhalle kuukauden ja 5000 kilometriä.
TUHAT RAUHANLIPPUA, vanha hippipaku, vino pino Euroopan maiden maantiekarttoja ja rutosti rohkeutta. Näillä eväillä 23-vuotias rauhanaktivisti Karoliina Lallukka toteutti yhden naisen rauhanhankkeensa, joka alkoi viime heinäkuussa.
Karoliina Lallukan tavoite oli tehdä sateenkaarenväristä rauhanlippua tunnetuksi Euroopan maissa.
Rauhantaival lähti liikkeelle Italiasta, mistä Lallukka osti folkkaripakettiauton vuosimallia 69 ja asennutti sisälle nukkumatilat, pikkukeittiön ja vessan. Auton varustuksen piti olla toimiva, sillä rauhanreissulla se ei ollut enää pelkkä menopeli, vaan myös motelli.
Lallukka oli saanut matkaansa nuorten hankkeisiin tarkoitettua EU-tukea, jolla hän maksoi auton ja rauhanlippujensa valmistuskulut. Matkalla rahat riittivät lähinnä tankkaamiseen, niin rauhanaktivistin kuin rauhanautonkin.
14.7. Place d’Armes’lla, Luxemburgin keskellä, laitoin pöydän ja muut tavarat näkyvälle paikalle. Pian alkoikin tulla porukkaa ihmettelemään ja kyselemään, mitä olivat nämä värikkäät liput. Paikalle tuli paljon paikallisia nuoria, jotka olivat todella innostuneita asiasta. Osa heistä jäikin koko päiväksi auttelemaan, juttelemaan ja jakamaan yhden päivän elämästään meidän kanssamme.
LALLUKAN MATKAREITTI kulki kymmenen eurooppalaisen pääkaupungin kautta. Italian jälkeen Lallukan rauhantyön kohteena olivat Itävalta, Luxemburg, Belgia, Hollanti, Saksa, Tanska ja Ruotsi, Ahvenanmaa ja viimein kotimaa Suomi.
Lallukka muistelee mielellään, mitä tapahtui aina kun hän ajoi rauhanautollaan uuteen pääkaupunkiin. Ensin hän parkkeerasi auton sopivan torin tai puiston kulmille. Sitten hän nosti auton viereen pöydän ja asetteli rauhanliput esille.
”Rauhanlippujen avulla levitin rauhan sanomaa. Puhuin rauhan puolesta ja sotaa vastaan kaikenikäisille, kaikennäköisille, kaikenkokoisille ihmisille”, Lallukka kertoo. ”Rauhanlipussa itsessään on jo rauhan viesti. Sateenkaaren värit kuvastavat erilaisuutta. Kun lipun värit yhdistetään, niistä tulee valkoinen, rauhan väri. Eli vaikka me ihmiset olemme erilaisia, voimme yhdistää voimamme ja toimia yhdessä rauhan hyväksi.”
”Kun näitä lippuja näkee, muistaa että sotia on olemassa ja että sotia on vastustettava. Rauhanliput parvekkeilla ja ikkunoissa saavat ymmärtämään ettei kukaan ole yksin rauhan asialla.”
Lallukka jätti rauhanretkillään Euroopassa taakseen useita satoja rauhanlippuja. Hänen tavoitteensa toteutui: ”Siellä missä rauhanliput liehuvat on myös ihmisiä, jotka välittävät sodan uhreista eivätkä ummista silmiään.”
RAUHANAKTIVISTI, rauhanliput ja rauhanauto otettiin Euroopassa hyvin vastaan.
”Kun toreilla ja puistoissa kerroin rauhan asioista, monien kanssa syntyi syvempiäkin keskusteluja rauhantyöstä. Mutta tietysti oli niitäkin, jotka sanoivat, ettet sinä saa tuolla mitään aikaiseksi. Ja sitten oli niitä ihmisiä, jotka tulivat ihmettelemään sitä, että joku kiertää 35-vuotiaalla hippipakulla ympäri Eurooppaa tuhat rauhanlippua mukanaan. Aika hullu ajatus, he sanoivat.”
15.7. Monet halusivat lipun Groen Plaatsilla, Antwerpenissä, vaikka ensin luulivatkin sitä gay-lipuksi. Niitä näkyi kaupungissa paljon, kuten muuallakin Belgiassa.
Lallukan rauhanmatka sujui ilman suurempia ongelmia, kunnes rauhanauton voimat hyytyivät loppusuoralla. Vaihteet pettivät Lyypekissä, eikä Karoliinalla ollut rahaa korjauskuluihin.
”Menin ystäväni kanssa kysymään tiskarin töitä yhdestä ravintolasta. Kun omistajat kuulivat rauhanprojektistani, he halusivat auttaa, jotta pääsisin taas pian matkaan rauhan sanomaa viemään. Heidän avullaan auto tuli nopeasti korjattua.”
Suomessa Karoliina Lallukka on jatkanut rauhantyötään. Hän on jakanut Rauhanlippuja Helsingissä ja Tampereella. Suunnitteilla on rauhanreissuja moniin muihinkin kaupunkeihin, eikä kyynisten kitinä pysäytä Lallukkaa. ”Jos jotkut pystyvät sytyttämään sotia, niin miksemme me pysyisi tekemään rauhaa. Kyllä maailmasta voi tehdä parempaa vaikkei se hirveän usein siltä näytäkään”, Lallukka sanoo.
26.7. Berliini, Potzdamer Platz. Turisteja riitti, olihan kadun toisella puolella pala kuuluisaa Berliinin muuria, mutta paikallisia ei rauhanpöytämme jostain syystä kiinnostanut. Paljon lippuja lähti puolalaisten mukaan. Raivokas sadekuuro kasteli kaiken ja niin päätin lopettaa siltä päivältä.
Kursivoidut tekstit ovat otteita Karoliina Lallukan rauhanmatkapäiväkirjasta.
Lisätietoja: karoliina_lallukka@hotmail.com
100 x 140 sentin pala sateenkaarta
ITALIALAINEN MORAALIFILOSOFI ja rauhanaktivisti Aldo Capitini näki sateenkaarilipun ensimmäistä kertaa Isossa-Britanniassa ja vaikuttui sen eloisuudesta niin, että päätti viedä sen mukanaan Italiaan ja tehdä siitä rauhan symbolin. Englannissa kerrotaan, että lipun keksijä olisi ollut filosofi Bertrand Russell.
Sateenkaarilippua käytettiin ensimmäisen kerran rauhan symbolina 24. syyskuuta 1961 Italiassa 28 kilometriä pitkällä rauhanmarssilla Perugiasta Assisiin.
Rauhanlipussa on seitsemän väriä, ja keskellä lukee italiaksi rauha, pace. Lipussa voi lukea rauha muillakin kielillä. Lippu kuvaa sateenkaarta ja sen värejä. Värit kuvastavat erilaisuuden hyväksymistä ja kaikkien elävien olentojen välistä solidaarisuutta – siis rauhaa.
Monet sekoittavat lipun seksuaalivähemmistöjen saateenkaarilippuun. Pride-lipussa on yksi väri vähemmän eikä siinä lue rauha-sanaa.
Rauhanlippu muistuttaa rauhantyöstä, ja sen ripustaminen näkyville tai kantaminen on universaali kannanotto. Lippu antaa toivoa miljoonille ihmisille, jotka elävät sodan keskellä tai yrittävät jälleenrakentaa maataan sodan jälkeen. Rauhanlippu vaikutuskeinona saattaa vaikuttaa vaatimattomalta, mutta sen symbolimerkitys on suuri. Se viestittää, että erilaiset ihmiset haluavat elää sovussa keskenään, ja tuntevat vastuuta toisistaan.
Kreikkalaisessa mytologiassa sateenkaari kuvasi polkua, jonka jumalten sanansaattaja Iris loi taivaalle. Perussa sateenkaarilippu on antiikkisen Inka-pääkaupungin Cuzcon symboli.
Taina Kettuvuori
