Porttikiellon saaneiden kerho

Lukuaika: 2 minuuttia

Porttikiellon saaneiden kerho

Toisinajattelija: Olen päässyt harvinaisen kerhon jäseneksi: ne, joilla on porttikielto johonkin maahan. Tämä kerho ei ole kuitenkaan niin pieni kuin miltä ensisilmäyksellä vaikuttaa, kohtalotovereita on vaivihkaa ilmoittautunut minulle.

Tapasin erään Suomen PEN:in edustajan pian sen jälkeen kun minut oli karkotettu Turkista. Hänellä oli muistikirjassa Pietarin G8-kokousta vastustava tarra. Kysyin oliko hän ollut Pietarissa osoittamassa mieltä kokouksen aikana.

”Se on mahdotonta, minulla on Venäjälle maahantulokielto”, hän vastasi.

Minulla on porttikielto Turkkiin. Olen päässyt harvinaisen kerhon jäseneksi: ne, joilla on porttikielto johonkin maahan. Tämä kerho ei ole kuitenkaan niin pieni kuin miltä ensisilmäyksellä vaikuttaa, kohtalotovereita on vaivihkaa ilmoittautunut minulle.

Tuttavapiiriini kuuluu entinen ihmiskilpi, joka muutti Turkkiin saatuaan porttikiellon Irakiin.

Maahantulokiellon saaminen Turkkiin on melko vaikeaa, ja olen kuullut ihmisistä, jotka ovat saaneet nimensä pois mustalta listalta. Sen sijaan kerhon Venäjän alaosastoon pääsemiseksi näyttävät riittävän vähäiset suositukset, ja siitä eroaminen on huomattavasti vaikeampaa kuin Turkin osastosta eroaminen.

Eräs ammateistani on sosiaalityöntekijä. Sosiaalityössä puhutaan paljon empowerment-prosessista eli voimautumisesta. Tämä tarkoittaa kokemuksia, jotka lisäävät ihmisten toimintakykyä.

Kun arvioin kokemustani tämän teorian valossa, niin pidätys Turkissa ja sitä seurannut julkisuus Suomessa on ollut erittäin voimauttavaa. Toimintaani kurdikysymyksen esille tuomisessa pidetään uhkana Turkin valtion turvallisuudelle. On vaikea keksiä tunnustusta, joka nostaisi itsetuntoa enemmän. Minähän nimenomaan haluan, että Turkki muuttuu.

Mikä tekee minusta uhkan Turkin valtion turvallisuudelle? Sekö, että kerron kurdien kansannousun kehittyvän nopeasti? Että Turkissa lisääntyy myös turkkilainen nationalismi, ja etnisen yhteenoton vaara kasvaa koko ajan. Ja varsinkin se, että ehdotan neuvottelujen aloittamista ja poliittisen ratkaisun etsimistä kurdikysymykseen.

Balkanin sota, Jugoslavian hajoaminen ja sadan tuhannen ihmisen kuolema omassa maanosassamme viime vuosikymmenellä oli shokki eurooppalaisille. Mutta se unohtui nopeasti. Tapahtumasta ei otettu opiksi ja alettu seurata mitä Euroopan liepeillä tapahtuu.

Turkki on otollinen kasvualusta myös pienemmille kriiseille. EU-neuvottelujen kariuduttua se näyttää aloittavan siilipuolustuksen eikä julkista keskustelua maan kehityssuunnasta. Tämä ei lupaa hyvää sen enempää maan taloudelle kuin poliittiselle vakaudellekaan.

Turkissa on vaalit ensi marraskuussa, ja vaalikampanjointi on jo täydessä vauhdissa. Sitä käydään kiihtyvän turkkilaisnationalismin keskellä, jota Turkin EU-neuvottelujen kariutuminen lisää. Kurdinationalismin kasvu puolestaan on kuin peili, joka heijastaa turkkilaista uhoa. Se kasvaa samaa tahtia.

EU:n on uskallettava katsoa miten kurdien kansallisliike voimistuu Turkissa. Ja miten Turkin valtio yrittää tukahduttaa sen samoilla väkivaltaisilla menetelmillä kuin viime vuosikymmenellä.

Ulkoministeri Erkki Tuomioja sanoi viime vuoden lopussa, Suomen ollessa vielä EU:n puheenjohtaja, että ETYJ tekee Turkissa laajan vaalitarkkailuoperaation, eikä hyväksy siinä mitään rajoituksia. Vaalitarkkailu täytyy aloittaa jo nyt, koska kampanjointikin on alkanut. Myöskään kansalaisjärjestöjen tekemällä vaalitarkkailulla ei saa olla rajoituksia. Turkki karkotti viime vuonna myös Human Rights Watchin Turkki-koordinaattorin Jonathan Sudgenin. Mikäli meitä ja muita asiasta kiinnostuneita ei päästetä Turkkiin, vaalien rehellisyys on kyseenalainen.

Kurdikysymyksestä kertominen voi olla uhka Turkin tasavallalle, jonka perustuslaki on laadittu sotilasjuntan aikana vuonna 1982. Kertomatta jättäminen on puolestaan uhka koko Euroopan turvallisuudelle.

Tervetuloa aktiivisten ihmisten kerhoon!

http://koivunen.vuodatus.net/

Kristiina Koivunen