RAHAN VOIMA Jäähalli Irakiin

Serbian johto ei suostunut kansainvälisen yhteisön rauhanehtoihin vuonna 1999, siksi Nato aloitti Kosovossa sotatoimet serbijoukkoja vastaan.

SERBIAN JOHTO ei suostunut kansainvälisen yhteisön rauhanehtoihin vuonna 1999, siksi Nato aloitti Kosovossa sotatoimet serbijoukkoja vastaan. Rauhanehtojen neljännen kappaleen artikla I vaatii ”vapaata markkinataloutta” ja artikla II valtionyhtiöiden yksityistämistä.

Pommitukset tuhosivat 14 tankkia, joten sotilaallisesti iskut olivat aika heikkoja. Talouden puolella meni paremmin: pommi-iskuja tehtiin 372 teollisuuslaitokseen. Ne olivat kaikki valtiollisia laitoksia, yksikään yksityisessä omistuksessa oleva tehdas ei saanut osumaa.

HELSINGIN VAMMAISPALVELUJEN yksityistäminen tuntuu hieman eri kokoluokan puheenaiheelta kuin Serbian teollisuus, mutta samasta asiasta siinä on kyse: sokeasta uskosta, että yksityistäminen ja kaiken kaupallistaminen on avain tehokkuuteen ja taloudellisuuteen.

Maailman mittakaavassa tämä fundamentalismi näyttäytyy sanelupolitiikkana. Kansainvälinen valuuttarahasto käskee kehitysmaita yksityistämään, ja Maailman kauppajärjestön sopimukset ajavat teollisuusmaat samaan pakkorakoon. Loput hoitaa EU:n palveludirektiivi.

Valtion tasolla valtiovarainministeriö sanelee, miten sosiaalipolitiikkaa on syytä hoitaa. Kun hillitty talousasiantuntija Pentti Vartia ja sosiaalipuolen puuhatäti Vappu Taipale kiistelivät televisiossa aiheesta, totesi Vartia, että sosiaalipuolella pitäisi miettiä, miten voitaisiin toimia tehokkaammin. Taipale vastasi kuin lapselle, että voi, hyvä Pentti, sitähän me olemme tehneet jo vuosikausia.

MITÄ TUOSTA kiistelemään. Irakiin on perustettu yksityistämisen laboratorio, jossa teoria pannaan koetukselle.

Ensiksi tuhottiin kaikki entinen. Sitten koealueen johtaja, varakonsuli Paul Bremer, päätti yksipuolisilla diktaateillaan, että kansainvälisten yhtiöiden toivelista laitetaan käytäntöön: valtion rooli minimoidaan, ammattiyhdistystoiminta estetään, rajat avataan, verot lasketaan minimiin, ei tulleja, ei omistuksen rajoituksia.

Radikaalein koealue on Fallujan kaupunki. Se tuhottiin viikkokausien ilmapommituksilla, jotta päästäisiin rakentamaan uutta uljasta Irakia. ”Falluja on paras paikka mallikaupungille”, totesi USA:n armeijan everstikin Helsingin Sanomissa.

Millaista väittelyä Fallujan kunnanvaltuustossa käydään yksityistämisen hyvistä ja huonoista puolista? Jos joku Fallujassa haluaa tukea kunnallista palvelutuotantoa, niin ehdotan, että rakentakaa jäähalli yksityisillä varoilla. Parin vuoden päästä se on taatusti kunnallinen.

Jorma Penttinen

Volter Kilpi 2019
Vocapeople

Tšetšeenikeittiö tarjoaa

Maissisormia ja papukeittoa.

TOISESSA TŠETŠENIAN SODASSA ei enää ole rintamalinjoja, sen sijaan alue kärsii sissi-iskuista, puhdistusoperaatioista, ihmiskaappauksista, terrorismista ja väkivallasta eri muodoissaan. Konfliktin seurauksena sadattuhannet tšetšeenit ovat lähteneet maanpakoon. Suuri osa asuu eri puolilla Venäjää, mutta muualla Euroopassakin on kymmeniätuhansia pakolaisia. Suomessa tsetseenejä lienee muutamia satoja.

Mouradovin nelihenkinen perhe saapui Suomeen Groznyista Pietarin kautta nelisen vuotta sitten. Perheen isä joutui tämän tästä miliisien ahdistelemaksi ja pahoinpitelemäksi Pietarissakin. Nykyisin kuusihenkiseksi kasvanut perhe on asettunut Suomeen, vaikka oleskeluluvat ovatkin vain väliaikaisia.

Vanhimmat lapset käyvät koulua ja Ludmila-äiti hoitaa perheen nuorinta poikaa kotona – tarhapaikka on luvassa lähitulevaisuudessa. Perheen isä Ahmad sai äskettäin tuttavansa kautta rakennusalan töitä. Tyytyväisesti hymyillen hän kertoo, ettei perheen enää tarvitse turvautua toimeentulotukeen.

VANHEMMAT ovat kotoisin pienestä vuoristokylästä. Ludmila kertoo, että perinteistä tsetseeniruokaa osataan tehdä vain kylissä. Aikoinaan kaupunkeihin, kuten Groznyihin, muuttaneet naiset ja heidän jälkeläisensä ovat paljolti menettäneet kosketuksensa ruokaperinteeseen. Kun Ahmadilta utelee, miten miesten ruoanlaittotaidot sujuvat, hän vastaa suoraan: ”Tšetšeniassa vallitsee patriarkaatti. Mies saalistaa ja nainen laittaa ruokaa.”

Edellisestä eräretkestä on tosin kulunut lähes kymmenen vuotta, saaliina tuolloin muutamia taimenia. Viimeisimmät sodat ovat olleet myös ekologisia katastrofeja. Riistaeläimet ovat käytännössä hävinneet alueelta ja herkkä kasvisto on kärsinyt. Miinat estävät useilla alueilla luonnonantimista nauttimisen. On paljon sellaisia hedelmiä ja kasveja, jotka kasvavat vain Tsetsenian vuoristoissa, kertoo Ahmad. Ainoa miesten perinteisesti valmistama ruoka ovat avotulella paistettavat saslikki-lihavartaat.

AHMADIN MUKAAN tšetšeenien ruokakulttuuri ei ole kovin monimuotoista. Heillä ei ole ollut sellaiseen aikaa, koska hänen mukaansa he ovat taistelleet Venäjän ylivaltaa vastaan jo neljänsadan vuoden ajan. Ruokakulttuuriin on kuitenkin tullut muualta, neuvostoaikoinakin. Stalin karkotti vuonna 1944 tšetšeenit Kazakstaniin. Eloonjääneet saivat luvan palata takaisin vuonna 1957. Ahmadin mukaan ainoa Kazakstanista jäänyt vaikute oli plov, lampaan (tai naudan) lihan rippeistä, riisistä ja vihanneksista yhdistelty, Keski-Aasian maissa yleinen ruokalaji.

Ehdoton herkku on perinteinen pataruoka zizigalnish, joka valmistettiin keittämällä riistanlihaa yhdessä ”maissisormien” kanssa. Muita paikallisia herkkuja ovat nokkospelmenit, mantit (eräänlaisia isompia pelmenejä) ja tsepureka-lihapiirakat.

Arkiruoka on useimmiten erilaisia keittoja, makaronia ja kanaa. Kylissä kaikki liha, nauta, kana ja lammas, saadaan omista eläimistä ja teurastetaan islamilaisten halal-sääntöjen mukaisesti.

Riisillä ja naudanlihalla täytetyt kaalikääryleet sekä jauhoista, rasvasta ja sokerista valmistettu halva ovat tyypillisiä ruokia juhlapäivinä. Yleisesti käytettyjä mausteita ovat villeinäkin kasvavat karhunlaukka, nokkonen ja mintunsukuiset kasvit.

Ruokajuomana on kokkelipiimää, lihalientä, voilla höystettyä suolaista kalmukki- ja tavallista minttuteetä. Seurustelujuomana nautitaan intialaista teetä maidon kera. Juomasta tuli suosittu silkkitien kukoistuksen myötä.

LUDMILA SUREE, ettei Suomessa pysty valmistamaan kunnon tšetšeeniruokaa, koska monia aineksia ei saa mistään. Perheellä on hänen siskonsa vierailun jäljiltä suolattua naudanlihaa sekä suolaliemessä säilöttyjä tomaatteja ja kurkkuja.

Emäntä kattaa nämä kallisarvoiset herkut pöytään, kun hän kutsuu meidät syömään. Lopuksi isäntäväki kysyy mistähän saisi hankittua kokonaisen lampaan, jonka voisi hyödyntää perinteisten toetoeeniherkkujen valmistukseen.

Papukeittoa Fasolsup

2 l vettä

1/2 kiloa papuja (mustat, valkoiset, ruskeat tai sekoitus, yön yli liotettuna)

1–2 tl suolaa

1tl mustapippuria

1 pieni sipuli, hienoksi hakattuja

2 perunaa, kuutioiksi leikattuja

2 porkkanaa, kuutioiksi leikattuja

Keitä papuja mausteiden ja sipulin kera noin kolme tuntia. Kun keittoajasta on 30 minuuttia jäljellä, lisää peruna- ja porkkanakuutiot.

Maissisormet Haltmish

5 dl maissijauhoja

2 rkl vehnäjauhoja

2 1/2 dl vettä

Vesi lisätään vähitellen jauhojen sekaan ja loppuvaiheessa taikinaa vaivataan käsin. Taikinasta muodostetaan etusormen kokoisia litteitä ja muodokkaita pötköjä. Pötköt laitetaan kiehuvaan veteen. Lisätään 2 tl suolaa ja keitetään noin 30 minuuttia. Tarjoillaan Alpron biojugurtin, suolakurkkujen ja tomaattilohkojen kera. Jugurtin makua voi pehmentää lisäämällä siihen esimerkiksi Benevivan kaurakermaa tai soijakermaa. Myös tavallisen ranskankerman ja raejuuston sekoitus käy hyvin.

Ruokahetken tulkkasi Merja Moubarik. Haastateltavien nimet on muutettu heidän pyynnöstään.

Susanne Ådahl

Volter Kilpi 2019
Vocapeople

Lidl by lidl

Lidlin työntekijät joustavuuden äärirajoilla.

KANSAINVÄLINEN LIDL-KAUPPAKETJU on niittänyt maailmalla kyseenalaista mainetta epäinhimillisinä pidettyjen työnjohtomenetelmiensä vuoksi. Epävarmoissa työsuhteissa työskentelevät, etupäässä nuoret työntekijät kohtaavat kovaa painostusta myös Suomen Lidl-myymälöissä.

Tämä ei tarkoita, että kaikki nuoret aina alistuisivat joustovaatimuksiin, mutta Lidlin aseena oikeuksistaan kiinni pitäviä nuoria vastaan ovat koeajan mahdollistamathelpot irtisanomiset ja niillä uhkaaminen.

Annika Hämäläinen, 27, ja Salla Soinikoski, 19, työskentelivät Espoon Karakallion Lidl-myymälässä. Molempien työ alkoi viime syksynä ja loppui tammikuussa 2005. Annika Hämäläinen irtisanottiin vain viikkoa ennen koeajan päättymistä. Saman kohtalon koki hänen työkaverinsa. Salla Soinikoski puolestaan otti itse lopputilin. Viimeinen pisara oli, kun aluepäällikkö nöyryytti häntä työpäivän päätteeksi määräämällä hänen laukkunsa ja pukukaappinsa tarkastettaviksi.

ALUEPÄÄLLIKKÖ KIELTÄYTYI kertomasta perustetta Annikan potkuille. Irtisanominen juuri ennen koeajan umpeutumista antaa aihetta epäillä, onko Lidlin tietoisena tarkoituksena hyödyntää koeajan tarjoamia painostusmahdollisuuksia.

Koeajalla työntekijällä ei ole irtisanomissuojaa, mikä aiheuttaa varsinkin Lidlin oloissa jatkuvaa epävarmuutta. Herkimmin ovea näytetään niille, jotka eivät aina taivu esimiesten tahtoon. Annika Hämäläinen arvelee, että hänestä ja hänen työkaveristaan hankkiuduttiin eroon, koska he yrittivät pitää kiinni oikeuksistaan. ”Jouduimme jatkuvasti tappelemaan esimerkiksi taukojen ja ruokatuntien pitämisestä”, Hämäläinen kertoo. Salla Soinikosken mukaan ongelmia oli myös Suomenojan Lidl-myymälässä, missä hän aluksi työskenteli. ”Aluksi mulla oli useita yhdeksän tunnin työpäiviä ilman, että olisi ollut yhtään kymmenen minuutin taukoa tai edes ruokatuntia”, Soinikoski kertoo.

HÄMÄLÄISEN MUKAAN joustovaatimukset menivät mahdottomiksi. Todellisuus ei vastannut lainkaan sitä kuvaa, joka heille annettiin työhönoton yhteydessä. Silloin heille tähdennettiin, kuinka Lidlin periaatteisiin kuuluu kunnioittaa työntekijöitä ja kohdella heitä oikeudenmukaisesti. Työvuorolistat luvattiin tehdä aina vähintään kolmeksi viikoksi eteenpäin, mutta todellisuudessa vuorolistat saattoivat ilmestyä viikon varoitusajalla.

Koskaan ei ollut varmaa sekään, päättyisikö työvuoro ajallaan vai menisikö ylitöiksi. ”Jouduin tekemään paljon iltavuoroja ja kuljin kotiin bussilla. Melkein joka kerta jouduin taistelemaan siitä, että ehtisin bussiin ajoissa”, Soinikoski kertoo.

Suuri osa työntekijöistä oli 17–19-vuotiaita. ”Kun katsoi niitä ihmisiä, niin ne olivat aivan uuvuksissa. Sellainen kohtelu ja nöyryytys on omiaan aiheuttamaan kokemattomammille työntekijöille jopa mielenterveysongelmia”, Hämäläinen sanoo. ”Monet työntekijät sanoivatkin itse itsensä irti. Osa lähti kuukauden, jotkut jo parin viikon jälkeen kävelemään, kun huomasivat, millaista kohtelua Lidlissä sai.”

PALVELUALOJEN AMMATTILIITON sopimussihteeri Juha Ojala ei ylläty kuullessaan Annikan ja Sallan tapauksista. ”Lidlissä työntekijöitä on irtisanottu herkemmin kuin muualla. Työnjohto ja valvonta on keskimääräistä ankarampaa. Myös tarkastuksiin liittyvistä ylilyönneistä on kantautunut meille uutisia”, Ojala kertoo.

Ojala arvelee, että Lidl on viime aikoina pyrkinyt korjaamaan julkisuuskuvaansa. Yritys kuuluu työnantajaliittoon ja on hyväksynyt minimitason luottamusmiesjärjestelmän. Tämä tarkoittaa, että yrityksessä on yksi pääluottamusmies, jonka tulisi hoitaa noin 60 toimipaikan asioita.

LIDLIN HENKILÖSTÖPÄÄLLIKKÖ Ari Virtamies kieltäytyi antamasta lausuntoa ja neuvoi kääntymään toimitusjohtajan puoleen. Toimitusjohtaja ei kuitenkaan ole tavoitettavissa eikä hänen suoraa numeroaan anneta. Toimitusjohtajan sihteeri sen sijaan pyytää kysymykset kirjallisina. Vastaus tulee bumerangina: ”Kiitos mielenkiinnostanne yritystämme kohtaan. Valitettavasti toimitusjohtajamme Antti Tiitola on niin kiireinen, ettei ehdi vastaamaan kysymyksiinne.”

Kirjoittaja on ViNO Ry:n jäsen.

Miika Saukkonen

Volter Kilpi 2019
Vocapeople

Ennen Shangri-La, nyt pelon kuningaskunta

Nepalilaiset tahtovat demokratiaa, eivät monarkian paluuta.

NEPALIN KUNINGAS Gyanendra hajotti helmikuun ensimmäisenä päivänä puoli vuotta aiemmin nimittämänsä hallituksen, koska se ei ollut kyennyt järjestämaan vaaleja eikä aloittamaan rauhanneuvotteluja maolaisen sissiliikkeen kanssa. Kuningas julisti hätätilalait voimaan ja itsensä uuden hallituksen vetäjäksi.

Internet- ja puhelinyhteydet Nepaliin katkaistiin, sotilaat ilmestyivät lehtien toimituksiin, alkoi puolen vuoden lehdistösensuuri.

NYT INTERNET- JA PUHELINYHTEYDET on avattu jälleen, mutta niitä tarkkaillaan. Hätätilalait ovat edelleen voimassa, monarkian vastaisuudesta epäillyt voidaan pidättää määräämättömäksi ajaksi.

Emeritus professori Lok Raj Baral, Nepalin entinen Intian suurlähettiläs, pidätettiin lentokentällä 7. helmikuuta hänen palatessaan Delhistä Katmanduun. Pidätyksen syynä oli suurlähettilään Intiassa antama monarkiaa arvosteleva radiohaastattelu. Poliittiset puolueet tapaavat jälleen maan alla ja aktivistit väärentävät henkilöllisyystodistuksia aivan kuin viisitoista vuotta sitten, ennen ”Keväistä Heräämistä” (Spring Awakening), kuten monipuoluejärjestelmään ja silloisen kuninkaan vallan kaventumiseen johtanutta liikettä kutsuttiin.

TILANNE NEPALISSA on militarisoitunut dramaattisesti. ”Viime päivien raporttien valossa näyttää siltä, että armeija jatkaa aseettomien maolaisiksi epäiltyjen ihmisten tappamista, mutta se joutuu toimimaan yhä pienemmällä alueella maolaisten vahvistaessa asemiaan. Sissit pystyvät nyt valvomaan kaikkia isoja valtateitä Katmandun ulkopuolella, ja he ovat tuhonneet siltoja ja teitä eri puolilla maata. Armeijalla on yhä paljon aseita, mutta se käyttää niitä nyt yhä vain pienenevällä alueella”, raportoi Anil Bhattarai, Nepal South-Asia Centre -järjestön johtaja Katmandusta.

Sissien tiesulut vaikuttavat jo tavaroiden ja ruuan saatavuuteen pääkaupungissa. ”Turvallisuusjoukot saattavat joitakin ajoneuvoja Katmanduun, mutta määrät ovat pieniä. Kohta ruuan hinta nousee rajusti”, kertoo Jiten Shestra. Hän kunnostaa työkseen pääkaupungin vanhoja rakennuksia.

MAOLAISLIIKE on julistanut tärkeimmäksi tavoitteekseen monarkian poistamisen. Samalla he ovat väläyttäneet haluaan toimia yhteistyössä muiden poliittisten puolueiden kanssa demokratian palauttamiseksi. Nepalin kommunistisen maolaispuolueen palaaminen takaisin valtavirtaan on ainoa kestävä keino lopettaa sota.

Pidemmän päälle Nepal ei voi vältellä puolueuudistusta. Nykyinen perustuslaki kieltää perustamasta puoluetta, joka pohjautuu etnisyyteen, kieleen, kastiin, uskontoon tai alueeseen.

Yhteiskunnan on otettava kantaa siihen, tarjoaako laki mahdollisuuden riittävään poliittisen edustuksellisuuteen, vai olisiko puolueiden asetettava itselleen kiintiöitä parantaakseen naisten, kastittomien ja etnisten ryhmien poliittista asemaa (yksi maolaisten päävaatimuksista), sisäistä demokratiaa ja hallinnointia. Myös suhtautuminen laajaan maata kurjistavaan korruptioon on määriteltävä.

Edessä on lisäksi perustuslakiuudistus. Nykyisen perustuslain ongelmat liittyvät kuninkaan valtaan, armeijan parlamentaariseen valvontaan ja vähemmistöjen oikeuksien takaamiseen. Nykyisen lain suurimmat ongelmat ovat ehkä kuitenkin uskottavuus ja legitimiteetti.

Perustuslakia säätävä kokous voisi ehkä päättää kymmenen vuotta kestäneen sisällissodan ja toimia jonkinlaisena uutena mahdollisuutena sitouttaa eri kansanryhmiä demokraattiseen järjestykseen.

SUDANIN JA BURMAN ESIMERKIT todistavat, että kansainvälisen yhteisön vetäytyminen maasta vaikeuksien tullen ei ratkaise tilannetta. Nepalissa ongelmana on ollut kuitenkin liian monen kehitysyhteistyöhankkeen jatkuminen business as usual -asenteella aivan liian kauan.

Kuninkaan, armeijan ja maolaisten kiristyvä ote oli havaittavissa viimeistään, kun kuningas yksinvaltaisesti hajotti parlamentin lokakuussa 2002 ja kuninkaan hallitukseen nimittämä edustaja alkoi viime vuonna puhua paluusta autoritääriseen hallintoon.

Hankkeet ovat toimineet konfliktista tai poliittisesta umpikujasta huolimatta, eivät sen ratkaisemiseksi. Kehitysyhteistyö on näin jopa saattanut pidentää konfliktia.

Maolaiset lähestyivät viime vuoden aikana Katmandua, he pysäyttivät kaupungin toiminnan moneen otteeseen julistamalla sen saartoon. He ovat myös toistuvasti esittäneet pyynnön YK:n ryhtymisestä kiistan välittäjäksi, neuvottelujen järjestämisestä ja perustuslain uudelleen kirjoittamisesta.

MONET EUROOPAN MAAT ovat halunneet löytää konfliktiin neuvotteluratkaisun, ne ovat olleet valmiita tunnustamaan myös maolaiset neuvottelukumppaneiksi. Nepalin kansalaisyhteiskunta on vaatinut kehitysyhteistyön ja ennen kaikkea sotilaallisen tuen lopettamista Nepalille. Intia on tuominnut kuninkaan vallankaappauksen ja kieltäytyi osallistumasta alueellisen järjestön SAARC:n kokoukseen. Intian uudella hallituspuolueella, Kongressipuolueella, on vanhat siteet Nepalin Kongressipuolueeseen ja edeltäjäänsä BJP:tä demokratiamyönteisempi asenne Nepalia kohtaan. Intian hallitus on huolissaan siitä, että sen omat äärivasemmistolaiset liikkeet, naksaliitit, hermostuvat, jos Intia tukee Nepalin kuninkaan yrityksiä lopettaa maolaiskapina sotilaallisesti.

HETI VALLANKAAPPAUKSEN JÄLKEEN kansainvälisissä lehdissä pohdittiin, haluaisivatko ”tavalliset nepalilaiset” sittenkin ennen kaikkea palauttaa järjestyksen ja puhaltaa riitelevien poliittisten puolueiden pelin poikki, vahvan ”isän käden” mukaan.

Jiten Shestra raportoi ensimmäisissä kaappauksen jälkeisissä sähköpostiviesteissään, kuinka vihdoinkin virastojen virkamiehet tulevat töihin aamuyhdeksältä ja kohtelevat ihmisiä kohteliaasti. Tämä oli kuninkaan käsky. Näin on käynyt monien muidenkin maiden autoritäärisissä vallankaappauksissa Francon Espanjasta Pinochetin Chileen. Järjestys tuntuu hyvältä, ainakin niin kauan kuin sitä ei uhmaa.

Itse asiassa ”tavalliset nepalilaiset” arvostelivat kuninkaan toimia rajusti jo ennen vallankaappausta. Viime vuoden lopussa valmistui Nepalin kaikkien aikojen ensimmäinen koko maan kattanut mielipidetiedustelu. Sen mukaan 84 prosenttia nepalilaisista tuomitsee kuningas Gyanendran päätöksen hajottaa parlamentti lokakuussa 2003. Huolimatta kansalaisten pettymisestä poliittisiin puolueisiin, 62 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että ”demokratia on aina parempi kuin muut hallitusmuodot”, vain kymmenen prosenttia halusi autoritäärisen hallinnon.

Tutkimuksessa kysyttiin myös nepalilaisten mielipidettä perustuslain uudistamisesta. 51 prosenttia vastaajista, joilla oli mielipide asiasta, kannatti kokonaan uutta perustuslakia, vain yhdeksän prosenttia halusi säilyttää nykyisen perustuslain. Kolme neljännestä suosi perustuslakia säätävän parlamentin valitsemista, ja vain 13 prosenttia kannatti kuninkaan koolle kutsuman perustuslakikomitean nimittämistä. Tulokset antavat kuitenkin selkeän kuvan kansalaismielipiteen suunnasta.

EHKÄ KANSAINVÄLISEN YHTEISÖN, myös EU:n ja Suomen – EU:n jäsenenä – olisi aika tarkistaa mantraansa sekä perustuslaillisen monarkian että monipuoluejärjestelmän tukemisesta Nepalissa. Nämä kaksi eivät ole enää pitkään aikaan mahtuneet samaan lauseeseen. Puhe kuninkaasta ”vakauttavana voimana” maassa, joka on viimeiset kymmenen vuotta käynyt sisällissotaa ja kärsinyt kolme vuotta poliittisesta valtatyhjiöstä, kuulostaa yhä absurdimmalta. Tämä monarkia voi hyvin jäädä Nepalin viimeiseksi, myös siihen vaihtoehtoon kansainvälisen yhteisön olisi suhtauduttava vakavasti. Nepalin demokraattisia voimia, joita siis on, ei pidä jättää yksin.

Kirjoittaja työskentelee IDEA:ssa, Institute for Democracy and Electoral Assistance, Tukholmassa. Hän veti viime syksynä IDEA:n perustuslakiuudistukseen liittyvää hanketta Nepalissa.

www.idea.int , www.lokniti.org

Leena Rikkilä

Provinssirock 2019
Vocapeople

Markkinoiden kanssa ihan kaksin

Epävarmuus on hiipinyt prekariaatin arkeen.

JOUKKO joulupukeiksi ja enkeleiksi pukeutuneita Tarpeettomia ihmisiä ilmaantuu berliiniläiseen supermarkettiin joulukuusi mukanaan. Samalla kun yllätysvieraat alkavat koristella kuusta kaupan hyllyiltä napatuilla makeisilla, he kajauttavat ilmoille vihaisen yhteislaulun prekariaatin elämän vaikeudesta ja suunnitteilla olevista sosiaaliturvan leikkauksista. Myöhemmin kuusen oksille kertyneet namut jaetaan ihmisille kaupan ulkopuolella.

Tarpeettomat, Die Überflüssigen, on saksalainen toimeentulon epävarmistumisesta syntynyt toimintaryhmä. Sama epävarmuus on hiipinyt eurooppalaisten hyvinvointivaltioiden turvallisten kulissien takana viime vuosina yhä useamman elämään.

On hermostuttavaa olla markkinoiden kanssa ihan kaksistaan. Tilanne on vähintäänkin prekaarinen. Neljäsosalla työvoimasta on niin sanottu epätyypillinen työsuhde. Akavalaisista alle 30-vuotiaista kokopäivätyötä tekevistä naisista 50 prosentilla on määräaikainen työsuhde.

Vakituisten ja kokopäiväisten työsuhteiden tilalle on tullut kirjava joukko silpputyötä, loputtomia projekteja ja itsensä vuokraamista. Toimeentulon tai ajankäytön suunnittelu on yhtä sotkua. Lasten hankkiminen tai asuntolaina ovat monille turhan suuria riskejä, vaikka nykyisestä pätkästä tienaisikin kohtuullisesti.

ELÄMÄN JA TOIMEENTULON individualisointi on joustavuuden lisäämiseen tähtäävien uudistusten ytimessä. Jokaisesta ollaan tekemässä yrittäjää, joka kauppaa omaa työvoimaansa. Näin turvataan globaalien markkinoiden vaatima kilpailukyky ja joustavuus. Tuotanto pystytään mitoittamaan markkinoiden liikkeiden mukaan, tarkoittavathan varastot ja baarin terassin auki pitäminen sateella vain kustannuksia. Prekarisaatiossa on kyse lähes kaikkia ihmisiä määrittelevistä prosesseista ja sisällöistä, kuten epävarmuus, joustavuus, liikkuvuus.

Toiset tulevat toimeen erinomaisesti mutta epävarmuus hiipii suoraan mielenterveyteen kaiken vaativan työn myötä. Vakituisissa työsuhteissa olevia rassaa pelko irtisanomisista tai jatkuvat organisaatiomuutokset.

Unelmoiminen on vaarallista. Vuonna 1968 kapinoiville nuorille vanhempien staattiset, läpi elämän kestävät vakituiset työpaikat tehtaissa olivat kauhistus. Pariisilaiset seinäkirjoitukset julistivat elämänjanoisesti: ”Älä koskaan tee työtä” tai ”Ihmiset, jotka tekevät työtä, ikävystyvät, kun eivät tee työtä. Ihmiset, jotka eivät tee työtä eivät koskaan ikävysty”.

VUODEN 1968 UNELMAT ja vanhaa tuotantotapaa vastaan kapinoiminen olivat alkusysäys radikaalille tuotannon uudelleenorganisoinnille. Muuten voittojen tasoa ei ollut mahdollista säilyttää työläisten uuden voimantunnon edessä. Lopulta nuorten kammoamista tehtaista tuli jotakin, mitä nykyään yksikään itseään kunnioittava yritys ei oikeastaan halua omistaa – brändit ja markkinointiosasto riittävät. Unelmat käännettiin päälaelleen, kun tehdas katosi globaaleihin alihankintaketjuihin ja joustavuudesta tulikin voiton tavoittelun keskeinen edellytys.

Monelle nuorelle alkaa olla selvää, että yksi asia, jota ei tarvitse pelätä, on vakituinen työpaikka. Vastaaminen mummon ja vanhempien ”mitä sinusta tulee isona” -uteluihin käy päivä päivältä vaikeammaksi, kun ura koostuu sarjasta kovin erilaisia tehtäviä. Tärkein kyky on se, että pystyy tekemään mitä tahansa.

Kuten 1968 hyvin ymmärrettiin, prekaarisuus sisältää myös lupauksen vapaudesta ja autonomiasta. Ajatus työskentelystä pätkissä tarpeen mukaan houkuttelee monia, etenkin, jos kokee löytävänsä elämälleen mielekkäämpää sisältöä palkkatyön ulkopuolelta.

HAHMOTELTAESSA VAATIMUKSIA ja keinoja, joiden avulla prekariaatti voisi kohentaa tilannettaan ja laajentaa oikeuksiaan, on hahmotettava tuotannossa tapahtunutta muutosta. Kommunikaatio ja informaatio ovat muuttuneet tärkeimmiksi tuotannontekijöiksi.

Tehdastyöläisiä on maailmassa enemmän kuin koskaan, mutta uuden rikkauden tuotannon kannalta immateriaalisella työllä on hegemoninen asema.

Innovaatioissa, keksinnöissä ja kulttuurisissa tuotteissa on vain se ongelma, että niiden synnyttämistä on vaikea hallita ja eristää työajan ja -paikan puitteisiin. Kekseliäisyyttä on paha opettaa ja luovuuteen kouluttaa. Luovuuden ja leikin pitäisi räjähtää kaikille yhteiskunnan tasoille, mutta se halutaan pakottaa kuusivuotiaana alkavaan putkitutkintoon.

Palkka maksetaan edelleen vain työpaikalla vietettyjen hetkien perusteella, vaikka tuottavat voimavaramme purkautuisivat aivan muualla. Parhaat ideat syntyvät baareissa, tuotamme yleisöä lojuessamme kotisohvalla tosi-tv:tä tuijottaen ja blogiemme kautta ideat leviävät ympäri maailmaa. Lisäksi palkkatyön rinnalla vahvistuu kolmas sektori, joka tuottaa vapaaehtoistyöllä erilaisia palveluja. On mahdotonta osoittaa paikat, joissa tuotanto tapahtuu. Työajan ja -paikan ulkopuolella tuotetaan suunnattomat määrät rikkautta.

UUSKONSERVATIIVINEN KÄÄNNE, jossa naiset halutaan takaisin koteihin, on hyvä esimerkki palkattoman tuotannon ulosmittaamisesta pääoman hyväksi. Tämä mahdollistaa sosiaaliturvan ja hyvinvointipalveluiden entistä laajemman alasajon naisten huolehtiessa uusintamistyöstä ilmaiseksi.

Tuotanto on levinnyt koko yhteiskuntaan, ja tuotannosta on saatava palkka. Siksi toimeentulo nousee työpaikan sijasta keskeiseksi yhteiskunnalliseksi vaatimukseksi.

Myös vaatimuksen ajaminen vaatii uusia keinoja. Ehkä uuden tuotannon keskeiset ominaisuudet eli verkostomaisuus, joustavuus ja innovatiivisuus ovat myös tulevien työtaisteluiden keskiössä.

Kirjoittaja on prekariaatti.org-verkoston pätkäaktivisti ja ViNO ry.:n jäsen. 1.5. järjestetään ympäri Eurooppaa Euro-MayDay-tapahtumia taatun toimeentulon puolesta, prekarisaatiota vastaan.

Tapio Laakso

Provinssirock 2019
Vocapeople

Politiikan sisällöntuottajat

Vihreä vasemmisto vaappuu ympäristön ja toimeentulon välillä.

PUNAVIHREYS ei ole vakavasti otettava aatteellinen pohja työväenliikkeen toiminnalle, julisti Vasemmistoliiton entisen puoluesihteerin Matti Viialaisen ja Metalliliiton viestintä- ja yhteiskuntasuhteiden sihteerin Timo Roppolan laatima muistio. Kaikki eivät ole samalla linjalla kuin helmikuussa julkisuuteen tullut muistio: puoluerajat ylittävää joukkoa voisi kutsua vihreäksi vasemmistoksi.

”VIHREÄ VASEMMISTO on epämääräistä vaihtoehtoväkeä. Ne ei osaa erottaa oikeita vihollisia, porvari ei todellakaan nuku huonosti niiden kanssa, eihän niistä ole mitään poliittista vaaraa tai riskiä”, kiteyttää SDP:n Osku Pajamäki, 34, Helsingin kaupunginvaltuutettu.

Punavihreäksi mielletty Anni Sinnemäki vierastaa määrittelyä. ”En pidä punavihreyttä terminä kovin informatiivisena”, kertoo Vihreän liiton kansanedustaja Sinnemäki.

Löyhästi vihreää vasemmistoa yhdistää huoli ympäristöstä ja toimeentulon epävarmuuden lisääntymisestä, yhteiskunnan palvelujen puolustaminen sekä erityisesti nuoremmassa polvessa kriittisyys kansallisvaltiota kohtaan.

Kansallisvaltio on kunnan ja EU:n välissä vain yksi päätöksenteon taso, eikä sitä kohtaan tunneta ideologista rakkautta. Juuri nyt päivän sana on prekariaatti, jonka haastateltavat tuntuvat ymmärtävän eri tavoin.

Vasemmistoliiton helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu Paavo Arhinmäki puhuu pätkätöistä ja työllisyydestä, Vihreiden Nuorten ja Opiskelijoiden (ViNO) varapuheenjohtaja Jehki Härkönen työn totaalisesta muutoksesta.

VIHREÄT VASEMMISTOLAISET vaikuttavat valinneen puolueekseen vähiten huonon vaihtoehdon. Demarit ovat täysin poissuljettu vaihtoehto. Vasemmistoliittoa nuoret kritisoivat liiallisesta jumittumisesta teolliseen palkkatyöyhteiskuntaan ja kansallisvaltioon. Vihreitä he arvostelevat oikeistolaisuudesta. Joillekin kaikki puolueet ovat liian huonoja vaihtoehtoja.

Puolueisiin sitoutuneille puolue tuntuu olevan vain osa muuta yhteiskunnallista toimintaa sosiaalifoorumeiden ja järjestöjen rinnalla.

Vasemmistonuoret soimaavat omaa puoluettaan ronskisti, vihreät kainommin. Kun vanha vasemmisto puhuu vielä palkkatyöstä ja työväenliikkeestä, vihreä vasemmisto korostaa työn ja tuotannon muutosta.

Toimeentulon epävarmuus yhdistää pätkätyöläisiä, opiskelijoita, työttömiä ja kotiäitejä.

Nyt keski-ikäiset yhteiskunnalliset vaikuttajat pääsivät valmistuttuaan vaikuttamaan palkatussa työssä. Vihreä vasemmisto vaikuttaa yhteiskunnallisesti pääasiassa palkkatyön ulkopuolella, ja palkkatyötä yleensä pätkissä. Prekaarit suhaavat pätkätöiden, työttömyyden ja opiskelujen välillä, joten työväenpuolue kuulostaa auttamattoman vanhanaikaiselta.

Palkansaajapuolue jättää jo nimensä vuoksi prekaarit ulkopuolelleen.

OSA VIHREÄSTÄ VASEMMISTOSTA pitää perustuloa eli kansalaistuloa ainoana ratkaisuna työn muutokseen. Se ei poistaisi työmarkkinoilta joustavuutta, vaan mahdollistaisi joustavuuden vähentämällä pätkäelämän riskejä.

”Koko ajattelun pitäisi muuttua, järjestelmän pitäisi lähteä siitä, että pätkätöissä on sosiaaliturvaa, vuosilomat ja muut”, vihreiden kansanedustaja Rosa Meriläinen sanoo.

Perustuloa kannattavat myös jotkut vasemmistoliittolaiset.

”Aikanaan Marxin idea oli juuri palkkatyöstä vapautuminen”, muistuttaa Vasemmistoliiton puoluevaltuuston jäsen Laura Tuominen.

Vihreässä vasemmistossa on kriittisyyttä ay-liikettä kohtaan. ”Ay-liike on liian jumiutunut ajamaan vakituisessa työsuhteessa olevien asioita eikä ole tuonut esille epätyypillisten ongelmia”, Laura Tuominen sanoo.

Vihreillä on perinteisesti ohut suhde ammattiyhdistysliikkeeseen, mutta vihreiden kansanedustaja Oras Tynkkynen toteaa, että vihreät ja ay-liike rakentavat siltoja liittyen esimerkiksi vanhemmuuden kustannuksien jakamiseen.

Paavo Arhinmäki arvostelee vihreitä siitä, ettei vihreiltä bussilakon aikana herunut tukea epätyypillisen työn ongelmia esiin nostaneelle auto- ja kuljetusalan ammattiliitolle (AKT). Anni Sinnemäen mukaan prekariaatin puolustaminen voi ajaa vihreät paradoksaalisesti ristiriitaan ay-liikkeen kanssa. ”Siinä voi leimautua oikeistolaiseksi, koska joutuu keskusteluun jossa voi joutua vastakkain ay-liikkeen kanssa. Ay-liikkeen keskiössähän on perinteisen työsuhteen puolustaminen.”

VIHREÄ VASEMMISTO toivoisi puolueiden kehittyvän radikaalimpaan suuntaan. Paavo Arhinmäen mukaan vasemmistonuoret haluaisivat puolueesta punaisemman, vihreämmän ja radikaalimman sekä tiivistää yhteistyötä kansalaisliikkeiden kanssa. ”Meidän pitää voimallisemmin nostaa omia kantoja, esimerkiksi toimeentulotuella elävien ja niiden työttömien jotka eivät ole enää ansiosidonnaisella.”

Vihreän liiton puheenjohtajan Osmo Soininvaaran julistus vihreistä prekariaattipuolueena on herätti joissain ärtymystä. Lapin vasemmistonuorten puheenjohtajan Jan-Mikael Hakomäen mielestä kyse on koko yhteiskunnan muutoksesta, ei etujoukosta jota voisi edustaa. ”Pitäisi päinvastoin tukea itseorganisoitumista. Jos vihreät lähtee tukemaan työpaikkojen taisteluja, joissa liitto ei ole mukana, mutta joihin tarvittaisiin tukea, niin siitä vaan”, Hakomäki pohtii.

Vasemmistoliiton ja Vasemmistonuorten (VANU) edustajat sekä sitoutumattomat haastatellut kertoivat palvelujen yksityistämisen puolustamisen herättävän epäluuloja vihreiden punaisuudesta.

YHTEISKUNNALLISET LIIKKEET tarjoavat punavihreään politiikkaan sisältöjä. Puolueet ja nuorisojärjestöt saavat paljon vaikutteita yhteiskunnallisilta liikkeiltä, kuten radikaaleilta ympäristöliikkeiltä, valtioiden rajoja vastustavalta No Borderilta tai prekariaatti.orgilta, mutta mitään suoraa toimintaa tekeviä poliittisia ryhmiä ei tueta virallisesti.

”Yhteiskunnalliset liikkeet on pehmeitä pulleita nalleja, joita kaikki haluaa käydä silittämässä niin kauan kun ne ei ärsytä ja ole radikaaleja”, analysoi sitoutumaton vihreä vasemmistolainen Jenni Kyrönlahti.

PUNAVIHREYS on pitkälti nippu yleiskivoja juttuja, joita ajetaan asettamatta erityisemmin arvoja keskinäiseen järjestykseen arvoja tai todentamatta niitä käytännön tasolle.

”Punavihreys toimii just niin kauan kun mikään vaikuttava poliittinen instanssi ei aja sitä suoraan”, Jehki Härkönen uskoo.

Voi olla, että punavihreys toimii niin kauan kuin punaiset ja vihreät puolueet ovat oppositiossa. Hallituksessa radikaalius helposti unohtuu. Saksassa sosiaalidemokraattien ja vihreiden punavihreä hallitus on ajanut tiukkaa sosiaalipolitiikkaa, ja esimerkiksi sosiaalietuuksien vastikkeellisuutta. Saksan mallissa työttömän saa töihin euron tuntikorvauksella, joten todellisuus on melkoisessa ristiriidassa niin ismien kuin arvojenkin kanssa.

RISTIRIITOJA vihreässä vasemmistossa riittää. Samoissa hankkeissa pyörii niin globalisaation kuin kansallisvaltion vastustajia. Jotkut puhuvat palkkatyöstä, toiset prekariaatista. Rankimmat ristiriidat ovat suhteessa puolueiden perinteisempiin siipiin. Viialaisen muistio antaa vasemmistosta täysin eri kuvan kuin vasemmistonuorten kommentit.

Jehki Härkösen mielestä vihreällä liitolla menee kymmenen vuoden kuluttua hyvin, jos se pystyy löytämään todelliset poliittiset murtumakohdat – prekariaatin ja ajankohtaiset merkittävät ympäristöasiat. Jos näin ei käy, Härkönen uskoo vihreiden kuolevan puolueena pois, koska ”ei sillä oo mitään merkitystä muuten, eihän sillä ole edes mitään eturyhmää”.

JAN-MIKAEL HAKOMÄKI ei usko Vasemmistoliiton katoavan. ”Lapissa aktiivisia demarinuoria ei näy, mutta VANUlla on toimintaa eri puolilla maata.”

Valtaa vihreä vasemmisto ei myönnä haluavansa. Laura Tuominen kiemurtelee kiusaantuneena kysymykselle hänen mahdollisesta asettumisestaan ehdolle VANU:n uudeksi puheenjohtajaksi. Kysyttäessä vihreän liiton kehityssuunnasta Oras Tynkkynen rohkenee tosin nostaa tavoitteeksi kannatuksen laajentamisen suurten yliopistokaupunkien ulkopuolelle.

Osku Pajamäki ihmettelee sitä että vihreä vasemmisto suostuu olemaan ”vaihtoehtoväkeä”.

”Politiikan tehtävä on saavuttaa valta, jos se kuulostaa rankalta niin mitä ihmettä on tekemässä.”

Anna-Reetta Korhonen

Volter Kilpi 2019
Vocapeople

Metsä on sinun keuhko

Tanaan on aikani tullut yhdeksi päiväksi vain minulle.

HERÄN AAMULLA kelloon runko patjassa, muistan aivan heti, ei ammattia tanaan, ei ajeluita taiteen vieren, ei mitään opetteluita. Oppilat saavat tehda taiten teoksen yksin, ilman opettaja ja katsoan työn viikon lopulla. Tanaan on aikani tullut yhdeksi päiväksi vain minulle.

On tama suunnitelma, kulkenpa yksit kassit, kirjoittan pahvi, metallijono, laatikot pahvin ja pieni raha, lukko ja avain mukana ja tajuta, se on suuri ihmisten teko.

”Tee jotain älkä aina vain luule teet.” Heita ovat monta kun vain puhut, harvan menevät hiljaisna paikkoihin ja tekevät sitten.

Karttat ovat revitit puhelimien luettelosta, kolmet sivut taskuihin. Suuntaan keskustan, linjat autot ajavat kylä pois kun niihin noustan ja ottan paikka takasta.

Ne ovat maisemat ensin monet talot, kadut, kauppat ja raitovanut. Kunnes ajan bussin kanssa ja sitten vain muutama talo, pelto, ojat pellossa ja nyt huoman: metsä.

SE METSÄ EI OLE kovin ison suuri ja he kertovat sanomissa: me leikatan metsä pois tuosta ja rakennetan talot siihen! Koska ihmisit tulevat maasta ja loppuvat talot!

Miksi he eivät muunta talon tyhjän makasiinin? Miksi he eivät laita talon mustan peltoon, kun ei siina kasva kukaankaan? Miksi he leikkavat pois metsä, kun se on tärkeän asian luonto ihmiselle?

Minä silloin tiedän, nyt on joku asia itsen teko. On aika syksyssa, olen nähnyt ohjen, poimi sieni ilman maksuja korin ja ota sellainen ruoka. Niin ajattelen: otan ruokan ja viela muuta. Otan menon omaan käten ja osaan sanoa, olennyt mies historiassa, en vain puhua, minä menen ja olen esi merkki kun teen juuri saman tavan kuin sanoa oman tunto.

Ne kertovat sienen opas kirjassa, melkein kaikki ovat ja voivat laittaa suuhun. Maassa eivät ole sellaiset: syö ja tappaa. Olen turvallinen olo, tuijotan maa. Vain muutama roju tulee silmille, pussi vihreasta muovista, kasa tupakassa ja sellaiset korkit pullojen olutta.

Oi sellainen ilot, yksi sienin katson, ruskea kunpa tatti. Ja heti kuluttua toinen, enemmän kylla pieni.

SOPIVA PUU laidassa metsästä on ihan maalainen koivupuu. Nuo kaikkit tavarat kassin laitan piiloksi sen juuren ja palan sienin luo. Kunnes olen nostanut ainakin kolmet ruokat, se on tavoite.

Onhan savu tullut tehdaan piipusta ja lopettanut, luonto ei kasva? Menihän tie moottorista metsän laitan ja pako kaasu kuolettat luonton? Juova ihminen laittanut siihen urinaari, metsä huudan, ei tähän paikkan?

Tai ehkä kaikki ongelmat samalla ajalla. Kuitenkin ihminen, kuningas metsän tuhoa luonton ja unohtaa sitten se ajatus. Metsä on sinun keuhko.

Oi nyt uusi ilo sienin maassa kerran enemmän iso kuin aikaisin. Nyt ovat kolme ja muut eivät tule silmään.

Kolmet sienit, on aika ja panen yksi sieni aina yksin laatikkon pahvin. Se on kovat pahvit ja siinä on sieni niin, että on sama matkalla kun menee eikä ole lopulta roju. Kosketan taskun ja pieni raha on siinä.

Nyt voi ottaa kartan, lukee Posti sijainnit ja suunta sanoo pois näkemiin metsä tulen kohta takasin.

Postin nainen katsoat, kirjoitan laatikon nimen ja osoitten. Yksi ja suurein sieni menee Tasavallan presidenttiin, toinen menee Ympäristön ministeriin ja kolmas menee yli Pormestariin kaupunginsna.

MUTTA! Laatikkoon yhä asetan saman viestin kaikelle: Tama on sieni syötävä, hieno avaaja. Se on poiminut mies metsästä mutta, nyt he kertovat lehdissä, hakataan pois metsä. Mista silloin saat sienin Suomi ihminen, ilmainen ruoka ja lepo paikka kun kiiret on työpaikassa? Voitko jotain tehda taman asian? Nopeasti. Olen ystävällisesti Sinun Kiiko, ja opetan taide yliopistossa saman kaupunkissa.

Ostan Postin merkit ja ne lähtevät pahvit eteenpäin ja nainen sanoo, ne ovat huomenna siellä. Lähetän kirjeen myös television ja radion ja lehdistöt ja kerron kuka missä olen nyt ja vielä huomenna ja myös niin monta kuin on pakko.

Sitten palan metsä. Sanon sille hei minä tulin ja pelastan sinut kaikki puut ja sienit ja kukkakakasat loppuun asti.

Kun menen puun luo, otan kettinkin kassin, laitan jonon puun toisen puolen kautta ja kaulan kautta ja sitten laitan siihen lukkon. Avain vain maahan ja se ei saa kumminkaan nähdä. Se on kuin kadonnut, jos tulee ihan pakko sen voi ottaa kuitenkin.

Silloin olen puun vartija ja metsän vartija ja menen en ollenkaan pois ja he eivät leikata nyt metsä pois tai tama puu joka tapauksissa.

Illassa istun puun osana ja ajattelen: Sanat he poistavat muistista, he pitävät mielen kun teko on ollut. Se on totuus ja tiedetään koko Maan Pallo, suuri laajuus.

Vilkaisen kellon, se on nyt ilta yhdeksan. Luonto menee hämärän, kokeilen luomet alas, nukkun heti.

Nukkun kuin tukka ja on uusi aamu. Nousen seison ja venytän pään, asema on vaikea sillä metallijono kun on kaulassa ei saa mennä mihinkän. Sopiva jono, saa liukua puun ylös ja alas ja ei sitten voi saada pääkallo pois puusta kuin ja sahatan metalli pois kojeella. Protesti on juuri tama.

Tiedän, he saavat nyt kirjeen television ja lehdet, he saavat nyt kasviksen Presidentti ja Ministeri ja yli Pormestari ja avaavat sen kirjeen laatikon ja katsovat: siinä on ruoka. He lukevat kirjeen ja luulet, se on hullu.

MIETIN, kello on juuri päivän kaksitoista ja he pian tulevat ensimmäiset kirjen saajat puun luo karttan kanssa olen pannut mukana.

Minä sanon niille silloin oikein kovaa rohkea: Minä olen mies nipponi, minä opetan taitet yliopistossa Suomessa. Metsä on sinun keuhko, Suomi. Me olemme Nipponissa ja pahin on, jos kadottaa kasvon. Tuo tule historin lapi, urhet soturit eivät pala, jos asiat kulkevat pahin, silloin he laittat oma puikko omassa vatsassa.

Voi olla se, mina kadotan kasvon kun olen puun osa metallijonossa. Minä ei häpeän tämä teko. On pieni, jos menettää kasvon ja ei ole samapieni jos keuhko menee.

Minä tiedän, he tulevat kohta sahan miehet ja leikkaavat pois metsä. Minä sanon, ei leikata pois metsä. Jos kadotan pois keuhko, Suomi maa tukehdut, ei ole silloin puhdas ilma, sienit ei kasva ilmainen ruoka ja kiireet ihmiset minne menevät? Metsä on Suomin keuhko, Suomi on Maan Pallon keuhko. Älä tukahdu Maan Pallon.

Silloin kaikkit valmis on tullut sopivasti ajassa. Kun alkat myös luonton pieni puskittainen tuuli.

Kohta he kävelevät? Televisiot, lehdistöt, ehkä yli Pormestarin, Presidenttin en usko tulee, sitten sahan miehet ja poliisin ihmiset. He tulevatko juuri tuo oikessa järjestyksissä, minä ainoastaan toivon.

Ja saman toivot tuuleva metsä, kuolevan maan leppattava hengitys.

Hannu Luntiala on runo- ja novellikilpailuissa palkittu helsinkiläinen kirjoittaja, joka on siviiliammatiltaan Väestörekisterikeskuksen ylijohtaja.

Hannu Luntiala

Provinssirock 2019
Vocapeople

Me otamme kaupungin

”Teko on kauneus ja kauneus on teko.”

”TEKO ON KAUNEUS JA KAUNEUS ON TEKO” lukee ruotsalaisen kaupunkitaiteilijan Akayn nettisivuilla. Tämän kulttuurisen häiritsijän saattoi aikanaan nähdä Tukholman kaduilla ammattimaiseksi ulkomainosten laittajaksi pukeutuneena, availemassa mainostauluja löysät verkkarit ja heijastinliivi päällään. Akayn julisteet käyttivät siekailematta hyväkseen mainosten kuvakieltä. Ne kuitenkin piilottelivat sanottavaansa, olivat ilkikurisia, yhtä aikaa merkityksellisiä ja vailla merkitystä, ironisia ja samalla tosissaan, aina petollisen selkeitä. Jotkut julistivat muka-ylistystä keksitylle liikkeelle – Akayismi muutti elämäni.

Akay on sanonut, että ismillä leikittely toimi julisteissa hyvin, koska sen avulla ihmiset saattoivat antaa taiteelle mitä kummallisimpia sisältöjä. Ismi lietsoi kiinnostusta hänen töihinsä ja julisteet levisivät Tukholmasta Berliiniin, Kööpenhaminaan, Pariisiin, Osloon, New Yorkiin, Seattleen, Tokioon ja Reykjavikiin, akayismi-leimalla varustettuina.

NYKYISIN AKAY KUMPPANEINEEN ottaa kaupunkitilaa haltuunsa muillakin keinoin kuin julisteilla ja aerosolitaiteella. He ovat esimerkiksi rakentaneet keinuja sinne tänne, vilkkaaseen kaupunkikeskustaan ja vanhoille unohdetuille teollisuusalueille. Kuvissa olevat teokset ovat Tukholmassa.

Akayn mukaan kaupunki on kiva paikka, josta haluaa koko ajan paeta. Pakenemisen sijasta taiteilijat muuntavat käyttämättömiä ja ikäviä paikkoja ja tekevät niihin jotakin mukavaa. He käyvät ystävineen piknikillä moottoritien eri suuntaan kulkevien kaistojen väliin jäävällä ruohosuikaleella tai rakentavat majoja odottamattomiin paikkoihin.

Katutaiteen ideana on vuorovaikutus. Se ei välttämättä ole ennakoitavissa, mutta Akay on sanonut jokaisen hankkeensa olevan kutsu, johon voi vastata. Jos ei muuten, niin repimällä sen, mitä hän tarjoaa.

Akayismin periaate on yksinkertainen: vapaus on niin lähellä, että sen voi houkutella esiin pienelläkin eleellä. Ristiriitainen kuva, nonsense-lause tai odottamaton rakennelma voivat vapauttaa meidät, ja vieläpä niin, että hommaa voi kuka tahansa helposti toistaa.

Kaupunki on leikkipuisto. Irrota otteesi ostoskasseista ja keinu.

Keinu silloilla. Keinu bussipysäkeillä.

Keinu, kun olet ylittänyt suojatien.

Taaksepäin. Eteenpäin. Katsele ympärillesi.

Barsky käväisi teilläkin.

Vain hiukan köyttä. Muovin paloja.

Mitä vain löydät.

Maton jämiä. Hylättyjä autonrenkaita.

Ripusta ne sillalle. Eteenpäin ja takaisin.

Ripusta ne liikennemerkkiin.

Keinu, keinu korkeammalle.

Heilauta kättäsi ohikulkijoille.

Kaupunki on leikkipuisto. Täytyykö edes kysyä miksi?

Kidpele

Ruotsalaisten katutaiteilijoiden Akayn ja Klisterpeten näyttely Akayism 5.–27.3. Myymälä2:ssa, Uudenmaankatu 23 F, Helsinki. Avoinna ti–su 12–18.

Jaana Airaksinen

Provinssirock 2019
Vocapeople

Esimerkin filosofiaa

Emmaus-liikkeen perustajan ajattelussa veljeys toimii uuden yhteiskunnan mallina.

RANSKAN VALLANKUMOUKSEN maksiimit vapaus, veljeys ja tasa-arvo vaativat toinen toistaan: ”Vapaus ilman tasa-arvoa tarkoittaa liberalismia.” ja ”Tasa-arvo ilman vapautta on synnyttänyt tasapäisen kommunistisen yhteiskunnan, totalitäärisen valtion.” Vasta kolmas tuottaa kokonaisuuden, vaikka veljeyden nykyaika onkin unohtanut. Näin laukoo 1912 syntynyt Abbé Pierre, Emmaus-liikkeen perustaja.

Pienessä kirjassaan Pierre lähtee siekailematta rakentamaan uutta yhteiskunnallista mallia valistuksen pyhän kolminaisuuden pohjalta. Tärkeintä on siis veljeys, joka ei tarkoita aivan samaa kuin solidaarisuus. Veljeys vaatii joka hetki henkilökohtaisen sitoutumisen – vapaaehtoisen osallistumisen yhteisen hyvän edistämiseen.

NÄIN NAIIVIA TEKSTIÄ saattaa kyyninen lukija kavahtaa aikana, jona oman edun tavoittelu on koko sivistyneen länsimaailman perushuvi. Abbé Pierre piirtää kuitenkin lohdullisen kuvan asenteesta, jolla pallo pelastetaan maailmanlaajuisen veljeyden kautta.

Pierre tapasi toisen maailmansodan jälkeen Albert Einsteinin, joka ennusti kolme 1900-luvun räjähdystä. Ensimmäinen oli atomipommi, jonka kehittelyssä Einstein oli itsekin mukana. Toinen on elämän räjähtäminen lääketieteen kehityksen myötä, mutta merkittävin Einsteinin mukaan oli informaation räjähdys.

”Ensimmäisen kerran historiansa aikana ihminen voi eri puolilla maapalloa tiedostaa kärsimyksensä mielettömyyden ja silloin hän kärsii omasta kärsimyksestään. Ihmiskunta on umpikujassa. Sen on pakko ryhtyä jakamaan – muuta mahdollisuutta ei ole.”

PIENTEN ALMUJEN ANTAMINEN köyhille maille ei tule riittämään, sillä mitä enemmän kolmannen maailman ihmiset tietävät vauraudesta, josta me nautimme länsimaissa, sitä pontevammin hekin tulevat sitä peräämään itselleen. Ennen pitkää he kolkuttavat ovellamme, ellemme saa aikaan maailman varojen reilua uusjakoa.

Pierre on tietoinen siitä, että hänen ajattelunsa loukkaa etenkin ihmisiä, jotka eivät halua luopua saavuttamistaan eduista. Pierren mukaan kehitys kuitenkin johtaa vääjäämättä konfliktiin, ellei tilanne muutu.

Pierren ehdoton etiikka jakautuu kahteen mahdollisuuteen: joko haluan elää ilman toisia tai toisten kanssa. Jo lapsen leikkiä seuratessa voi todeta tämän. Toisinaan lapsi haluaa kaikki leikkikalut itselleen, toisena hetkenä hän on valmis jakamaan kaiken muiden kanssa. Pierren jaottelussa merkittävimmät erot ihmiskunnassa tapahtuvatkin ”itseriittoisten” ja ”jakajien” kanssa. Todellinen rakkaus on hänen mielestään itsensä ulkopuolella olemista, se on siirtymistä pois itsestä. ”Helvetti on ihminen itse, silloin kun hän on karkottanut elämästään muut.”

ABBÉ PIERREN AJATTELU toimii johdonmukaisesti tekojen ja eleiden kautta. Rakkautta, solidaarisuutta ja jakamista voi oppia ainoastaan esimerkeistä. Lapset huomaavat luonnostaan ristiriidan sanojen ja tekojen välillä. Vastaavasti Pierre vaatii parlamentaariselta järjestelmältä vanhanaikaista johdonmukaisuutta. On elettävä sen mukaan, mitä vaaditaan tavallisilta kansalaisilta alkaen lain kunnioittamisesta. Koko julkinen yhteiskunta vaaditaan mukaan:

”Solidaarista yhteiskuntaa ei rakenneta ainoastaan vanhempien esimerkin voimalla, se on myös tulos kasvattajien, opettajien, poliitikkojen ja toimittajien antamasta esimerkistä. Heillä on raskas vastuu. Mutta kuinka moni ottaa sen tänä päivänä tosissaan?”

Abbé Pierre: Veljeys. Ihmiskunnan elinehto. 80 s. Suom. Leena Nivanka. Sinapinsiemen ry ja Emmaus Helsinki ry 2004.

http://www.emmaushelsinki.fi/fi/suomi.html

Kimmo Jylhämö

Volter Kilpi 2019
Vocapeople

Maailma & me

Maailma & me

JULKISUUDENKIPEÄ? Tahdotko telkkariin, mutta tipahdit idoli- ja popstarakarsinnoissa jo alkuvaiheessa? Ei hätää, urbaani ympäristö tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia saada kasvonsa kuvaruutuun. Esitä ohjelmistosi, kerro unelmistasi ja esittele garderobiasi metroasemilla, tavarataloissa ja yleisissä vessoissa liikkeitäsi seuraaville valvontakameroille. Tulet saamaan huomiota ja kenties jopa kulttimaineen vartiointialan ammattilaisten keskuudessa. Saatat jopa saada kutsun takahuoneeseen haastateltavaksi.

129 SURMATTUA JOURNALISTIA Kansainvälisen journalistiliiton IFJ:n vuosittain julkaisemassa raportissa vuosi 2004 sai kyseenalaisen kunnian vuotena, jolloin työtehtävissä olleita media-ammattilaisia tapettiin ennätysmäärä. Lopullinen luku saattaa vielä tarkistusten jälkeen nousta. Yksistään Irakissa kuoli viime vuonna 51 journalistia. Toisella sijalla IFJ:n listalla on Filippiinit 13 journalistiuhrilla ja kolmantena Intia seitsemällä tapetulla toimittajalla. Yleisimmin syyllisiä murhiin ovat hallitusten joukot ja korruptiota peittelevät palkkamurhaajat. IFJ kampanjoikin nyt saadakseen maailman hallitukset saattamaan myös journalistien murhaajat oikeuden eteen. www.ifj.org

GAZA MYYNTIIN Emiraattien jättiyhtiö Emaar on lupautunut ostamaan Israelin Gazan kaistaleelta tyhjennettävät juutalaissiirtokunnat. Emaarin johtaja M’ed al-Abbar neuvotteli helmikuussa Ariel Sharonin ja varapääministerin Shimon Peresin kanssa. Kiintoisia neuvotteluja, sillä Israelilla ja emiraateilla ei ole diplomaattisia suhteita. Toisekseen on ongelmallista, kuinka alueelta vetäytyvä taho myy taakseen jääneet alueet ja irtaimiston. Yksi neuvottelujen kysymyksistä oli se, tuhoaako Israel vetäytyessään ainoastaan talot vai myös infrastruktuurin ja pellot.

english.aljazeera.net/NR/exeres/97D1C884-FC9F-4499-B0CF-4DE388E900F5.htm

KAAOS IKEASSA Kun huonekalujätti IKEA avasi uuden liikkeen Pohjois-Lontooseen muutama viikko sitten, oli ovien keskiyöllä avautuessa odottamassa yli 6 000 innokasta ostajaa. Muutamat paikalle varatut vartijat eivät kyenneet pidättelemään sisään vyöryvää ihmismassaa, ja ainakin neljä ihmistä loukkaantui. Sisätiloissa kaaos paheni entisestään ihmisten juostessa kilpaa parhaiden tarjousten luo. Paikallaolijoiden mukaan kiistat sohvista äityivät nyrkkitappeluiksi ja ostajat uhkailivat toisiaan kaikenlaisella irtaimistolla. Liikkeeseen hälytettiin yhdeksän ambulanssia. 12 ihmistä joutui hoitoon lievien vammojen vuoksi ja 20 kärsi lämpöhalvauksesta.

www.guardian.co.uk/uk_news/story/0,3604,1410589,00.html

KEVÄTLUONTO TUTUKSI Keväällä Suomen luonto herää talviunistaan. Kyyn, töyhtöhyypän tai vaikka sinivuokon (tässä tapauksessa ei tarkoita poliisia) nähdessään kannattaa siitä raportoida Luonto-Liitolle. Se on vuodesta 1962 asti järjestänyt vuosittain luonnon kevätseurantaa. Kerätyt tiedot toimitetaan Luonnontieteellisen keskusmuseon arkistoon, ja ne ovat vapaasti tutkijoiden käytettävissä. Keväiseen luonnonseurantaan voi tulla mukaan koko perheen voimin. ”Kevätseurannan tarkoituksena on saada ihmiset kiinnostumaan luonnosta”, kiteyttää Luonto-Liiton toimistosihteeri ja lintuharrastaja Jyrki Pynnönen.

www.luontoliitto.fi , www.yle.fi/aamutv/keatseuranta.php

DUUNARI KIASMASSA Monikymmenpäinen taiteen ystävien joukko tutkii videotykin Kiasman luentosalin seinälle luomaa kuvaa. Naisluennoijan selväsanaista pohdintaa on ilo kuunnella. Nyt hän esittelee viisi ansioitunutta suomalaista taiteilijaa. Performanssitaiteilija Roi Vaara kulki Italian biennalessa viisi päivää kettinki kaulassa päänsä kokoinen kivi ketjun päässä! Aarne Jämsä on armoitettu muovikuplien tekijä, akvarellisarjakuvista ei puhuttu mitään. Paavo Paunu on monimetristen öljypintojen mies, hänen töihinsä voisi kävellä sisään. Lontooseen tykästynyt öljymaalari Mari Sunna hakee tuntoja ihmisvilinästä luoden kolmipäisiä naiskuvia. Valokuvaaja Salla Tykkä – joka seurasi luentoa kanssamme – kuvaa ajatuksia herättävästi, yksi hänen valitsemansa symboli oli luodin lävistämä ikkuna. Kun Salla Tykältä kysyttiin, onnistuiko luennoitsija kuvaamaan hänen ajatuksiaan, Tykkä vastasi, että ehkä noin kymmenprosenttisesti. Minun nykytaidekuvakäsitystäni Kiasma avarsi edelleen, arvelisin.

Toivo Koivisto

Voima

Volter Kilpi 2019
Vocapeople

Metalli tahtoo demokratiaa

Palkkamaltin vankka kannatus on kupla.

SUOMESSA ON SÄÄDELTY palkkojen ja pääomatulojen välistä tulonjakoa maltillisilla tulopoliittisilla sopimuksilla. Ay-liikkeessä sopimukset on hyväksytty jäsenistön mielipidettä kuulematta.

Sopimuspolitiikan demokratiavaje on herättänyt metallityöläisten keskuudessa tyytymättömyyttä. Joukko ammattiosastoja ja aktiivijäseniä pyrkii nyt lisäämään vaikutusmahdollisuuksia omassa liitossaan. Toimintaa avattiin Helsingissä 18. helmikuuta. Tapahtumassa muisteltiin Metallityöväen liiton viimeisintä jäsenäänestystä. Siitä on kulunut 15 vuotta.

”Vuonna 1990 äänestimme työehtosopimusesityksen hylkäämisen puolesta lähes 63 prosentin voimalla”, kertoo tapahtuman juontaja Kai Laaksonen. ”Tästä huolimatta liiton johto meni hyväksymään sen. Jäsenistöä loukattiin ja seurauksena oli, että liitosta erosi paljon ihmisiä, monet luottamusmiehet luopuivat tehtävistään ja toiminta lamaantui.”

Tapahtuma veti komediateatteri Arenan katsomon lähes täyteen. Paikalla oli nelisensataa ihmistä 12 paikkakunnalta. Tunnelma oli varsin nostalginen. Paikalla oli paljon liiton veteraanijäseniä, joten oli luontevaa, että jäsenäänestyksen ohella tilaisuudessa muisteltiin myös vuoden 1971 voitokasta metallialan lakkoa. Kyseinen lakko toi työläisille lomaltapaluurahat.

SAK JA METALLILIITTO ntavat ymmärtää, että palkkamaltilla on vankka kannatus. Kun eriäviä mielipiteitä ei ole noussut esille, on ay-liike näyttäytynyt hyvin yksiäänisenä monoliittina. Edes palkkojen kansantulo-osuuden roima lasku tai pätkätyöläisten ahdinko eivät ole näyttäneet antavan ammattiliitoille aihetta itsekritiikkiin.

SAK:hon kuuluu 23 teollisuuden, julkisen sektorin, kuljetusalojen ja yksityisten palvelualojen ammattiliittoa. SAK:ssa nimenomaan 170 000-jäsenisen Metalliliiton tehtävänä on ollut avata tietä tupon synnylle. Kun se yhtenä keskeisenä vientiteollisuuden ammattiliittona on hyväksynyt SAK:n neuvottelutuloksen, on muutkin liitot saatu tyytymään samaan.

Metalliliiton sääntöjen mukaan jäsenäänestys on ensisijainen tapa päättää työehtosopimusten hyväksymisestä.

Liiton viestintäpäällikön Matti Putkonen sanoo, ettei jäsenäänestyksiä ole ollut tarvetta järjestää: ”Viimeksi liittovaltuusto oli yhtä eriävää mielipidettä lukuun ottamatta sopimuksen hyväksymisen kannalla.”

Laaksonen kiistää väitteen. ”Kyllä jäsenäänestystä on joka kerta laajasti jäsenten puolelta vaadittu. Joskus erilaisilla kokousteknisillä toimenpiteillä on varmistettu, että erimielisyyksiä ei kirjata mihinkään. Näin päätökset on saatu näyttämään yksimielisiltä”.

LIITON HALLINTOA Laaksonen ei pidä tarpeeksi edustavana. ”Liiton edustajat valitaan puoluepoliittisilla mandaateilla, ja sen vuoksi he edustavat pikemminkin puoluettaan kuin jäsenistöä”, Laaksonen lataa. ”Meillä ay-liikkeessä ollaan vielä niin neuvostoaikaisia, että johtaja suunnilleen valitsee itse seuraajansa.”

Putkosen mukaan puheenjohtajan valitseminen suoralla jäsenäänestyksellä ei olisi järkevää, koska jäsenistöltä saadun mandaatin turvin puheenjohtaja saattaisi toimia diktaattorimaisesti.

Laaksosesta uhkakuva on keinotekoinen. ”Diktaattorimaisia otteita on nähty nimenomaan nykytilanteessa. Yhtenä esimerkkinä tästä on se, kun AKT:n lakon aikana puheenjohtajamme tuli julkisuuteen ja sanoi, että bussikuskien tulisi antaa työnantajalle periksi. Kävi ilmi, ettei hänellä ollut mitään mandaattia näille puheilleen. Päinvastoin, kaikkialla oltiin sillä kannalla, että AKT:n lakko on oikeutettu.”

AMMATTILIITOISTA, jotka joskus olivat työväen taistelujärjestöjä, on tullut tänään puoluepoliittisen konsensuksen takaajia ja globaalille kilpailukyvylle uskollisia seuraajia. Laaksosen mukaan seuraukset ovat olleet surkeat. ”Tupolla saadaan aina kurjistettua kaikkein vähäosaisimpien, kuten eläkeläisten, työttömien sekä matalapalkkaisten ja epätyypillisissä työsuhteissa olevien ihmisten elämää.”

Laaksonen katsoo, että jäsendemokratian laajentamisella voisi olla tervehdyttävä vaikutus koko ay-liikkeeseen. ”Jos metalli lähtee toimimaan demokraattisesti ja vetämään hyviä sopimuksia, kyllä sitä esimerkkiä seurataan myös muualla.”

Kysymys ay-liikkeen demokratisoinnista liittyy siis mahdollisuuksiin muuttaa tulonjakoa työntekijöiden ja ehkä samalla työttömien ja opiskelijoidenkin hyväksi. Pääomien matalan verotuksen aikana kunnolliset palkankorotukset näyttävät olevan ainoa keino jakaa yritysten suurvoittoja takaisin työntekijöille ja tuloverojen kautta koko yhteiskunnalle.

Miika Saukkonen

Volter Kilpi 2019
Vocapeople

Fight Club naisten tapaan

Feministinen itsepuolustus opettaa ottamaan tilan haltuun.

KAUPOISSA VARTIJAT seuraavat asiakkaita ja juna-asemalla pallokamera tuntuu tarkkailevan jatkuvasti. Vaikka väkivalta on vähentynyt, ihmiset tuntevat yhä enemmän turvattomuutta. Jotkut kantavat mukanaan hälyttimiä, jotkut treenaavat itämaisia itsepuolustuslajeja. Toiset vain pelkäävät, erityisesti naiset.

Jeanette Östmanin mielestä kenenkään ei pitäisi joutua pelkäämään kävellessään kaupungilla. Vuosi sitten hän oli Malin Gustavssonin, Lotta Nyberghin, Jennie Westlundin ja joidenkin muiden kanssa perustamassa feministisen itsepuolustuksen ryhmää Turkuun.

Naiset eivät ota ulkopuolisia seuraamaan ryhmien harjoituksia, sillä ryhmät ovat suljettuja ja niissä vallitsee vaitiolovelvollisuus. Tapaamme erään naisen kotona. Puhumme kuvien lavastamisesta siten, että niistä ei näkyisi kodin huonekaluja. ”Nämä tilanteethan tapahtuvat juuri kotona, siitä feministisessä itsepuolustuksessa on kyse”, huomauttaa sohvalla istuva Jennie Westlund.

”JOS JOKU KÄY KÄSIKSI, aina voi tehdä jotain”, muistuttaa Nybergh. Naiset näyttävät meille fyysisiä harjoituksia. Niissä lyödään, väistetään lyöntejä ja huudetaan: ”Nej! Nej! Nej!

Naisten kasvoilla vaihtelee nauru ja ilo, toisinaan silmät näyttävät herkistyvän. He puhuvat paljon vartalon haltuunotosta. Tekniikka toimii vartalon mallista ja koosta riippumatta.

”Voin käyttää kroppaani aseena ja työkaluna, mutta tämä ei ole mahdollista, jos en tunne sitä”, miettii Gustavsson.

Aluksi ryhmäläiset pyytelivät lyödessään toisiltaan anteeksi. Ronskin huutamisen opettelu vaati oman aikansa. ”Sekin on fyysinen juttu, että oppii ottamaan tilan”, Östman miettii.

ROOLIHARJOITUKSISSA tapahtumat opetellaan puhumaan auki. Ensin sanotaan ääneen, mitä on tapahtunut, sitten kritisoidaan ja kolmanneksi esitetään vaatimus. ”Nyt sä pistät kätesi mun reidelle, sulla ei ole siihen oikeutta, ota se pois.”

Henkinen puoli on feministisen itsepuolustuksen ydin ja erottava tekijä suhteessa muihin itsepuolustustyyleihin. ”Ruotsissa oli nainen, jolla oli musta vyö karatessa, mutta hän eli väkivaltaisessa suhteessa”, kertoo Gustavsson.

”On tärkeää, että tuntee olevansa puolustamisen arvoinen”, korostaa Östman.

Spice Girlseistä ja girl powerista huolimatta alistuvan naisen malli elää vahvana. Raiskauksista uutisoidaan, mutta raiskausyritykseksi jäänyt yhteenotto ei ylitä uutiskynnystä. ”Suurin osa naisista, jotka puolustavat itseään uhkaavassa tilanteessa, pääsee pois”, kertoo Nybergh.

TEKEEKÖ VÄKIVALTAAN valmistautuminen naisista väkivaltaisia? ”En oikein ymmärrä, miksi naisten puolustautuminen koetaan niin suurena uhkana. Mehän puolustaudumme, rooliharjoituksissa joku muu on jo hyökännyt”, Nybergh ihmettelee.

Kaikki feministit eivät halua varautua väkivaltaan, koska se haastaa ainoastaan naiset muuttamaan toimintaansa.

Nyt Turussa ja Helsingissä toimivat omat ryhmät. Ehkä muutaman vuoden kuluttua feministisen itsepuolustuksen verkosto on levinnyt eri puolille Suomea. Ryhmä on saanut paljon koulutuspyyntöjä. ”Just eilen soitti 14-vuotias tyttö, joka halusi meidät kouluttamaan tyttöjen ryhmää”, Östman iloitsee.

Kansainvälinen naistenpäivä 8.3. Amnestyn naistenpäivän Naistaiteilijat ihmisoikeuksien puolesta -tapahtumassa Vanhalla ylioppilastalolla Helsingissä, Mannerheimintie 3, kello 18–22 nähdään lyhytelokuvia ja dokumentteja.

Anna-Reetta Korhonen

Provinssirock 2019
Vocapeople

Irakin vaalien merkityksestä kiistellään

Puolueet hakevat nyt avointa keskustelua.

BAGDAD, IRAK. Bagdadin ja sen esikaupunkien pommiattentaateista huolimatta monet tarkkailijat ovat sitä mieltä, että Irakin parlamenttivaalit olivat menestys ja merkittävä poliittinen saavutus.

Poliittiset puolueet ovat järjestäneet kokouksia, joissa on pohdittu vaalien seurauksia. Tilaisuuksiin on osallistunut koko joukko puolueita myös sunnileiristä, vaikka ne boikotoivat vaaleja. Sunnipuolueiden mukaan kokouksiin osallistuminen kertoo puolueiden halusta vaikuttaa maan politiikkaan ja etenkin uuden perustuslain muotoiluun. Perustuslain laatimista pidetään uuden parlamentin keskeisimpänä tehtävänä.

Näyttääkin vahvasti siltä, että vaalivoittajiksi nousseet puolueet – mukaan lukien islamistit – ovat valmiit keskusteluun kaikkien osapuolten kanssa. Osa poliittisista tahoista on kuitenkin edelleen sitä mieltä, että vaaliprosessi oli epäonnistunut olisi tullut pidättäytyä niistä. Ghassan al-Atiyah -puolueen (”Itsenäiset demokraatit”) mukaan huonot vaalit johtavat huonoihin tuloksiin – eri kansanosien, kurdien, arabisiiojen ja -sunnien, väliseen entistä jyrkempään jakautumiseen.

Täysin vastakkaisetkaan mielipiteet eivät ole harvinaisia. Kurdijohtaja Massoud Barzanin mielestä onnistuneet vaalit ovat demokraattisen valtion peruskivi. Barzani ilmaisi halukkuutensa toimia keiden tahansa demokraattista liittovaltiota kannattavien tahojen kanssa.

MONIEN IRAKILAISTEN MIELESTÄ siiojen vaalivoitto ei aiheuta pelkoa muissa poliittisissa toimijoissa. Puolueet kuuluttavatkin avointa keskustelua kaikkien tahojen kanssa kansallisen sovun löytymiseksi. Turvallisuustilanteen parantaminen edellyttää yhteistä rintamaa terrorismia vastaan. Kansalaiset uskovat vahvasti, että vaalit olivat menestys ja valittu hallinto kykenee lopettamaan terrori-iskut.

Bagdadilaisen Rachid Khadirin mielestä terroripolitiikka on epäonnistunut. ”Sillä ei ole enää riittäviä perusteita, joilla vahvistaa itseään. Miljoonat irakilaiset lähtivät kaduille osallistuakseen vaaleihin rauhan saavuttamiseksi.”

Bagdadilaistoimittaja Susan Alin mielestä irakilaisnaisten osallistumishalukkuus vaaleissa osoitti, että naiset haluavat rauhaa, turvallisuutta ja demokratiaa. ”Vaalivilppipuheista huolimatta vaalit olivat historiallinen menestys irakilaisille.”

IRAKIN KOMMUNISTIPUOLUEEN puoluesihteerin Hamid Majid Musan mielestä vaalitulos on seurausta jatkuvasta poikkeustilasta. ”Irakilaiset ovat olleet jatkuvassa sotien ja taloussaarron kierteessä. Poikkeustilat ovat vahvistaneet vanhoja tottumuksia ja lojaliteetteja. Useat ihmiset äänestivät uskonnollisen vakaumuksensa perusteella. Monille äänestyskäytös oli reaktio aiemman hallinnon aikana koettua uskonnollista tai poliittistavainoa kohtaan. Valtaosa äänistä siis annettiin ehdokkaan uskonnollinen suuntaus mielessä, mutta se ei vielä tarkoita, että Irakiin olisi muotoutumassa uskonnollinen tai demokratiasta irtisanoutuva hallinto.”

Tekstin on arabian kielestä suomentanut Marko Juntunen.

Yusif Abu al-Fawzn

Provinssirock 2019
Vocapeople

Euroopan alien

Joudun maksamaan siitä, että saan Latvian kansalaisuuden, vaikka olen asunut maassa koko ikäni.

RIIKA, LATVIA. Auringonkeltaiseksi maalattua käytävää reunustavat pehmustetut penkit. Hiljainen venäjänkielinen puhe sorisee. Rivissä istuu lähes yksinomaan keski-ikäisiä naisia, yhtä nuorta kiharatukkaa lukuun ottamatta. Harmaaseen pukeutunut mies kävelee hermostuneesti käytävää edestakaisin. Tunnelma on jännittynyt. Kokelaat odottavat tuloksia.

Huoneen ovi aukeaa. Keski-ikäinen nainen ryntää ulos huoneesta ja tuulettaa hihkuen. Muutama odottaja nousee onnittelemaan huojentunutta toveriaan.

Riian Elijas-kadulla kymmenkunta venäjänkielisen vähemmistön edustajaa jännittää, tuleeko heistä pian Latvian ja EU:n kansalaisia. Stalinin rakennuttaman valtavan virastotalon varjossa on Latvian kansalaistamisviraston metodologian keskus.

21-vuotias Olga Vasiljeva odottaa kohtaloaan pitkän penkin päässä. Hän katsoo tiiviisti silmiin muistellessaan englannin kielen sanoja. Hänellä on sanottavaa, jaoikeat sanat löytyvät takeltelusta huolimatta.

”Tämä on syrjintää.”

Olga Vasiljevasta, niin kuin monesta muustakin latvianvenäläisestä, on väärin, että he eivät ole samassa asemassa kuin latvialaiset ystävänsä. Vasiljevalla ei ole Latvian kansalaisuutta, vaikka hän on asunut koko elämänsä Riiassa, Latvian kauniissa 800-vuotiaassa pääkaupungissa.

”Riika on minun kotini, Latvia on minun kotini.”

OLGA VASILJEVA syntyi Riiassa vuonna 1983. Elettiin Neuvostoliiton aikaa. Kun äiti lähti ostamaan voita, hän otti Vasiljevan ja tämän sisaren mukaansa, sillä yksin hän sai ostettua vain paketin kerrallaan. Kaupat olivat tyhjiä eikä mistään saanut banaaneja. Oli vain omenoita. Uudeksivuodeksi kauppaan tuli appelsiineja. Vain silloin hyllyt olivat täydet.

Vasiljeva leikki lapsuutensa Riian kaduilla latvialaisten ystäviensä kanssa. Ystävykset puhuivat venäjää, joskus myös latviaa. Latvian itsenäistyttyä vuonna 1991 ajat muuttuivat. 1990-luvulla kouluissa opiskeltiin osa aineista jo latviaksi. Kaduilla puhuttiin yhä venäjää ja puhutaan vieläkin.

Olga Vasiljeva opiskelee latvian kielellä opettajaksi Väinänlinnan yliopistossa. Hän opiskelee enää vain muutaman päivän kuukaudessa. Muun ajan hän on töissä lastentarhanopettajana. Latvialaisten ystäviensä kanssa hän puhuu vieläkin yleensä venäjää.

Latvian historia on ulkovaltojen runtelema. Kansa eli ensin Ruotsin ja sitten Venäjän vallan alla, kunnes itsenäistyi 1918. Vuonna 1940 Neuvostoliitto valtasi maan. Seuraavana vuonna natsit marssivat Riikaan. Pian neuvostojoukot kaappasivat maan takaisin itselleen. Neuvostoliiton vallan aikana latvialaisia kuljetettiin väkisin Siperiaan.

Latvian asukkaista kolmasosa on venäläisiä. Koko maan 2,4 miljoonasta asukkaasta noin puoli miljoonaa ihmistä on vailla kansalaisuutta, ja heistä suurin osa on neuvostovallan aikana Latvian alueelle muuttaneita venäläisiä. He ovat epäkansalaisia, alieneja ja maattomia. Heiltä puuttuu osa ihmisoikeuksista: oikeus äänestää, toimia valtion viroissa ja olla mukana politiikassa eli heitä itseään koskevassa päätöksenteossa.

Kun latvialaiset saivat passinsa pian maan itsenäistymisen jälkeen, Vasiljevasta tuli non-citizen. Hänet merkittiin Latvian tasavallassa asuvaksi muukalaiseksi. Hänelle annettiin passi, jossa lukee alien, vieras.

Vasiljeva hypistelee tummansinistä passia käsissään. Tällä matkustusasiakirjalla alien pääsee EU-maihin vapaasti, jos vain muistaa hankkia viisumin. Joskus tulliviranomaiset eivät tunnista harvinaista passia.

Kun Latvia äänesti liittymisestä EU:hun, Olga Vasiljeva seurasi puolen miljoonan muun äänettömän kanssa sivusta. Jos heille olisi myönnetty kansalaisuus heti itsenäistymisen jälkeen, maan poliittinen suunta olisi voinut keikahtaa pahasti kohti itää, eikä uusi oikeistomielinen hallitus halunnut sitä.

Nuoren Latvian henki on kanadalais-latvialaisen presidentin Vaira Vike-Freibergan johdolla vahvasti kansallis- ja länsimielinen. Latvialaismielisten mukaan on parempi valtion kehittymisen kannalta, että vasemmistolaisuuteen taipuvaisilla muukalaisilla ei ole poliittisia oikeuksia.

AULASSA ON LIIKENNETTÄ, kun jokainen kansalaisuuden hakija käy vuorollaan huoneessa kuulemassa tuomionsa. Olga Vasiljevalla on takanaan parin tunnin mittainen hikoilu latvian kuullunymmärtämisen, luetunymmärtämisen, kirjoittamisen ja suullisen osion parissa.

”Koe ei ollut minulle vaikea, sillä joudun töissä puhumaan latviaa päivittäin. Olen kuitenkin käynyt myös latvian kielen kurssilla ennen koetta.”

Helmikuusta 1995 Latviassa asuneet venäläiset, valkovenäläiset, ukrainalaiset, liettualaiset, virolaiset ja muut etniseltä taustaltaan eroavat ovat voineet hakea kansalaisuutta erityisen kansalaistamisprosessin kautta. Heidän on läpäistävä latvian kielen koe ja historian sekä perustuslain kuulustelu. He joutuvat osoittamaan kansalaistottelevaisuutensa puhtaalla rikosrekisterillä. Sääntöjä, joilla kansalaisuus evätään, on monia.

Suurin osa Latvian venäläisväestöstä on kuitenkin kelpo hakijoita. He osaavat kielen. Pienellä pänttäyksellä he läpäisevät historian osion. Tähän mennessä vain 87 000 noin puolesta miljoonasta muukalaisesta on hakenut itselleen Latvian kansalaisuuden kansalaistamisprosessin kautta. Heistä lähes 70 prosenttia on naisia.

Hakijoille järjestetään ilmaista koulutusta. YK:n kehitysohjelman ja EU:n rahoittama kielikoulutusohjelma tarjoaa kokeeseen valmistautujille sekä venäjänkielisille opettajille ja sairaanhoitajille latvian kielen kursseja. Vasiljeva kävi maksullisen latvian kielen kurssin.

”Minusta koko kansalaistamisprosessi on rahastusta. Joudun maksamaan siitä, että saan Latvian kansalaisuuden, vaikka olen asunut maassa koko ikäni. Minusta se on väärin.”

Päivittäinkin työssään latviaa käyttävälle hakijalle koe voi olla vaikea, sillä kokelaat eivät ole tottuneet kirjoittamaan latviaa. Kokonaispisteitä on haalittava itselleen kaksi kolmasosaa.

Latviassa koko elämänsä asuneet venäjänkieliset nuoret pitävät kansalaistamisprosessia nöyryyttävänä. He ottavat kantaa sillä, että eivät hae kansalaisuutta, jos se ei tule heille automaattisesti. Osa on kuitenkin päättänyt käydä läpi prosessin ja tulla täysipainoisiksi Latvian ja EU:n kansalaisiksi.

Osa latvianvenäläisistä odotti EU:n tuovan mukanaan automaattisesti alieneille kansalaisuuden. Kun näin ei käynyt, yhä useampi hakeutuu nyt kansalaistamisvirastoon, ja kansalaisuuksia myönnetään entistä tiuhempaan tahtiin.

Vasiljevalla on syynsä hankkia Latvian kansalaisuus: matkustaminen. Hän selaa passiaan hiukan hermostuneesti ja näyttää takasivulle liimattua viisumia. Ilman sitä hän ei olisi päässyt lähtemään seminaariin Tukholmaan.

Syyt kansalaisuuden hakemiseen ovat useimmiten lähteminen ja jääminen. Nuoret hakevat kansalaisuutta helpottaakseen lähtöään Latviasta, vanhemmat siksi, että haluavat jäädä Latviaan loppuelämäkseen. Yhteiskunnallisesti aktiiviset ja politiikasta kiinnostuneet alienit hakevat kansalaisuutta useammin kuin ne, jotka eivät arkielämässään kohtaa muukalaisuuden tuottamia ongelmia.

Yli 65-vuotiaat hakijat saavat helpotusta kokeeseen. Heille Latvian kielen kirjoittaminen on usein ylivoimaista. Eläkeläiset eivät kuitenkaan usein vaivaudu virastoon; kun eläke on sama kuin naapurin latvialaisrouvalla, on ihan sama, mitä passissa lukee.

Latviassa on alueita ja kyliä, joissa asuu lähes yksinomaan venäjänkielistä väestöä. Näillä alueilla asuvat eivät välttämättä tule edes ajatelleeksi kansalaisuuden hakemista. Tienoilla eletään kuin venäläisessä yhteiskunnassa: luetaan venäläisiä kärkässanaisia latvialaiskriittisiä lehtiä, syödään perinteistä venäläistä ruokaa ja katsellaan televisiosta Putinia.

VUODEN 1991 elokuun 21. jälkeen syntyneet muukalaisten lapset saavat halutessaan Latvian kansalaisuuden yksinkertaisesti hakemalla sitä. Vain pieni osa perheistä on käyttänyt tätä vapautta. Lapsen halutaan joko kuuluvan samaan sosiaaliseen ryhmään vanhempiensa kanssa tai päättävän vanhemmaksi kasvettuaan itse omasta kansalaisuudestaan.

”Kun minä saan lapsia, kasvatan heistä kaksikielisiä. Pienille lapsille on hyvin rankkaa, jos he eivät saa hoitoa omalla kielellään.”

Olga Vasiljeva opettaa latviankielisiä lapsia latviaksi ja venäjänkielisiä venäjäksi. Hoitopaikkapulan vuoksi alun perin venäläiseen päiväkotiin tipahtelee myös latviankielisiä lapsia. Kun vähemmistökieliset lapset tulevat kouluikään, heidän opetuksensa latviankielistyy vuosi vuodelta yhä enemmän. Tällä hetkellä lain mukaan 60 prosenttia koulujen opetuksesta on annettava latviaksi. Se on maan ainoa virallinen kieli. Vain liivin kielellä on vähemmistökielen asema.

Venäjänkielisten koulujen lakkauttamisesta on puhetta. Tilanne on vaikein niille venäjänkielisille opettajille, jotka ovat koko elämänsä ajan opettaneet äidinkielellään. Olga Vasiljevalla ei onneksi ole tätä ongelmaa.

Vasiljeva haluaisi latvian sijasta oppia lisää englantia. Latviaa hän ei tarvitse muualla kuin joskus kotimaassaan. Seminaareihin matkustaessa englannille olisi tarvetta.

YMPÄRILLÄMME OLEVAT KOKELAAT alkavat liikehtiä. Kaikki muut ovat käyneet jo hakemassa tuloksensa. Naiset hoputtavat Olga Vasiljevaa menemään kuulemaan tuomionsa. Lupaan odottaa häntä.

Parin minuutin päästä Vasiljeva astelee reippaasti ulos huoneesta. Hän on huojentunut ja hymyilee koko kasvoillaan. Kännykkä soi. Sisko kysyy miten meni.

Hyvin meni. Koe meni läpi. Vasiljeva ei kilju eikä hypi, hykertelee vain itsekseen. Vielä on toinen osio edessä. Hän näyttää kalenteristaan ensi kevään päivää.

”En mielestäni osaa kirjoittaa latviaa riittävän hyvin. Siksi teen historian kokeen vasta myöhemmin.”

Ehkä noin puolen vuoden kuluttua hänellä on taskussaan EU:n punainen passi. Ehkä hän lentää silloin halpalentoyhtiöllä viikonlopuksi Suomeen. Ehkä hän menee Ison-Britanniaan lastentarhaan töihin. Tai ehkä hän jää miehensä kanssa Riikaan, hoitaa akvaariotaan, käy uimassa ja Jurmalassa ihailemassa Itämerta. Ehkä hän äänestää jo ensi kevään kunnallisvaaleissa ehdolle asettunutta tuttavaansa. Hänellä on vapaus valita.

Nyt Olga Vasiljeva suuntaa Stockmannille ostoksille. Rämmin hänen perässään Riian auraamattomilla kaduilla ohi neuvostotyylisten rakennusten kohti kaupungin kirkkainta keskusta.

Eeva Anundi

Provinssirock 2019
Vocapeople

SANANVALTA Stop pesuaineille

Vuonna 1988 Kulosaressa vain parin sadan metrin päässä lapsuudenkodistani, tapahtui pieni ihme.

VUONNA 1988 KULOSAARESSA, vain parin sadan metrin päässä lapsuudenkodistani, tapahtui pieni ihme. Tarina muuttui pian lähiölegendaksi, jota monikaan ei tainnut uskoa todeksi, vaikka kaikki tiesivät tapauksesta ja puhuivat siitä. Ainakin oman ikäluokkani pienet kulosaarelaiset.

Graffitijengi nimeltään The Diamonds Crew (tai Diamonds 5) kävi kesäkuisena iltana käsiksi harmaan muuntajarakennuksen seiniin. Itäväylän kupeessa sijainnut rotisko näkyi kotioveltani ja näytti rumalta viisi traktoria vetävältä autotallilta. Kunnes spraymaalein varustautuneet nuoret täyttivät sen seinät värikkäällä katutaiteella. Isoin ja vaikuttavin maalauksista sai nimen Miami Mice, ja sen päähahmoina oli kaksi kolmemetristä bleiseritakkeihin pukeutunutta hiirtä, toisella tupakka huulessa, toisella ase kädessä.

TYÖ JÄI KESKEN, sillä sen tekijät saatiin kiinni itse teossa. Kaikkien hämmästykseksi viranomaiset päättivät kuitenkin antaa timanttiviitosten palata betonikankaansa ääreen, koska teos oli yksinkertaisesti liian hieno jäädäkseen keskeneräiseksi.

Tänä päivänä tiedän legendan olleen lähes sanasta sanaan tosi. Siitä voi lukea esimerkiksi Anne Isomursun ja Tuomas Jääskeläisen Helsinki Graffiti -kirjasta. Päätös maalauksen viimeistelystä oli kuulunut korvauksista sovittelemaan kutsutulle HKL:n isännöitsijälle Olavi Vesteriselle, jonka mukaan olisi ollut sääli peittää hieno maalaus harmaalla, kun seiniin sen jälkeen ilmestyisi vain peitettyä teosta rumempaa sotkua. ”Graffiti on paras suoja töhrimistä vastaan”, kuului miehen hätkähdyttävä logiikka. Tämä sovittelun ja avarakatseisuuden riemuvoitto tuntuu 17 vuotta myöhemmin muinaishistorialta.

AIVAN 1980-LUVULLE ASTI ei tarvitse palata muistaakseen ajat, jolloin Helsingin keskustassa sai pari korttelia kävelemällä tietää lähes kaiken ajankohtaisista kulttuuritapahtumista – myös niistä, joiden järjestäjillä ei ole varaa sponsoreihin tai Clear Channelin mainostauluihin. Tunnenpa läheisesti eräänkin helsinkiläisyhtyeen, joka keväällä 2000 hiipi täydestä tuntemattomuudesta kaupunkilaisten huulille muuntajakaappeihin levitettyjen tarrojen ja julisteiden ansiosta. Siitäkin huolimatta, että kulttuurikaupunkihysteriasta kärsineet päättäjät putsauttivat esiin aamusta toiseen katuja koristavat harmaat pinnat.

Vuonna 2005 Helsingin kaupungin rakennusviraston Stop töhryille -projektiin on budjetoitu 1 350 000 euroa. Pelkästään vartiointipalveluihin on käytetty vuosittain kepeitä puolen miljoonan suuruisia summia. Siviileihin pukeutuvat vartijat partioivat katuja, tarroja levittäneiden henkilöiden koteihin tehdään kotietsintöjä, kiinnijääneitä graffititaiteilijoita (anteeksi, töhrijöitä) mätkitään täysin järjettömillä ja ainakin oman oikeustajuni ylittävillä korvaussummilla.

EN MELKEIN EDES JAKSAISI puuttua iänikuiseen keskusteluun siitä, onko kaikenlainen maalaaminen kaupungin julkisiin tai yksityisiin pintoihin aina rangaistava teko vai voisivatko töhrytkin joskus olla taidetta. Marginaalikulttuuriaan arvostavan kaupungin puolustaminen tuntuu kuitenkin tämän päivän ”siistissä stadissa” täysin hyödyttömältä. Luutuneisiin ”siisteys lisää turvallisuutta” -maksiimeihin nojaavaa resurssien tuhlausta on turhauttavaa seurata sivusta. Luulisi verorahoille löytyvän tärkeämpääkin käyttöä kuin tukea vartiointi- ja puhdistusfirmoja.

1990-luvun lopulla myös muuntajakopin hiiret maalattiin kaikessa hiljaisuudessa piiloon. Ne elivät silti aikansa, nykypäivän mittapuulla ikuisuuden. Ja jonain päivänä, kun kaupunkimme julkiseen tilaan ei enää mahdu yhtään ilmaista kuvaa tai sanaa, aion kertoa lapsilleni ja lastenlapsilleni tarinan timanttiviitosista.

Tommy Lindgren, tommy@kaapeli.fi

Volter Kilpi 2019
Vocapeople

Ketunnahat päätyvät somisteiksi

Eläinoikeusliike keskittyy turkissomisteisia vaatteita myyviin yrityksiin.

SOMISTEET EIVÄT OLE vastoin yleistä luuloa turkisteollisuuden jäännöspaloja, vaan jopa 90 prosenttia ketunnahoista päätyy somisteiksi. Oikeutta Eläimille -yhdistyksen mukaan lisääntynyt somisteiden käyttövaatteissa johtuu kokoturkkien suosion laskusta. Aidot turkikset saatetaan käsitellä muistuttamaan erehdyttävästi tekoturkista, ja tavallisen kuluttajan voi olla vaikea erottaa näitä toisistaan. Somisteturkikset ovat pääosin peräisin tarhatuista eläimistä, kuten kaneista, minkeistä, supikoirista ja ketuista. Ylivoimaisesti suurin osa Suomessa tuotetuista nahoista myydään ulkomaille, mistä ne palaavat takaisin takkien hihansuissa ja huppujen reunuksissa.

OIKEUTTA ELÄIMILLE -yhdistyksen turkissomistekampanjan oli tarkoitus alkaa viime syyskuussa osallistumalla kansainväliseen toimintapäivään vaateketju Zaraa vastaan. Vain muutamaa päivää aikaisemmin Zaran omistaja, monikansallinen Inditex Group, teki kuitenkin päätöksen lopettaa turkisten ja turkissomisteiden myynti.

Suomessa kampanjapäivän kohde vaihtui vaateketju Modaan, jonka liikkeiden edustoilla Helsingissä järjestettiin mielenosoituksia. Kampanjan aloituspäivän jälkeen toiminta on laajentunut muualle Suomeen ja koskee nyt useampia yrityksiä.Turkissomisteita sisältävien tuotteiden myynnistä ovat tähän mennessä ilmoittaneet luopuneensa Moda Jokinen sekä Prisman ja Anttilan tavaratalot. Citymarketin ensi syksyn valikoimissa ei myöskään tule olemaan turkista sisältäviä tuotteita, vaikka periaatepäätöstä asiasta ei kuuleman mukaan olekaan tehty, kertoo turkissomistevastaisen kampanjan tiedottaja Aura Kalli.

TÄLLÄ HETKELLÄ tähtäimessä on vaateketju Halonen, jonka liikkeiden edessä mieltä on osoitettu ainakin Helsingissä, Tampereella ja Jyväskylässä. Halosen toimitusjohtajan Pekka Halosen mukaan mielenosoitukset ovat epäasiallinen painostuskeino, ”täysin asiattomia ja väärin suunnattuja Halosta kohtaan”. Lisäksi hän korostaa, että vain muutamassa heidän liikkeissään myytävässä tuotteessa on käytetty somisteena turkista. Myöskään kokoturkikset eivät kuulu Halosen valikoimiin.

Vaateketju ei kuitenkaan aio luopua turkissomisteita sisältävistä tuotteistaan mielenosoitusten vuoksi.

Aura Kallin mukaan Haloseen kohdistuvaa kampanjointia jatketaan. ”Olemme varautuneet siihen, että tästä tulee pitkä kamppailu. Lisäksi aiempi kampanjointi Marimekkoa ja sen turkiksia valmistavaa Grünstein Product Oy:tä vastaan on opettanut paljon pitkäjänteisyyden merkityksestä.”

www.oikeuttaelaimille.net/somisteet/

Piia Parviainen

Provinssirock 2019
Vocapeople

LYHYESTI

LYHYESTI

Britannia vie kermat päältä

TULEVAISUUDESSA ei-toivotut maahanmuuttajat käännytetään pois Britanniasta uuden pisteytysjärjestelmän avulla. Sisäministeri Charles Clarke esitteli hiljan ohjelman. Sen avulla ”voimme keskittyä korkeasti koulutettuihin maahanmuuttajiin, jotka voivat auttaa meitä kasvattamaan kansantaloutta”.

Hakijat pisteytetään neljään viralliseen luokkaan: korkeasti koulutetut, koulutetut, ammattitaidottomat ja neljäntenä opiskelijat tai erikoisammattilaiset. Viimeiseen kuuluvat esimerkiksi jalkapalloilijat.

Clarke korosti ”säätelyä, hallintaa ja valikointia”. Käytännössä pysyvä maahanmuutto on mahdollista ainoastaan koulutetuille. Turvapaikkahakemuksiin suhtaudutaan entistä kriittisemmin. Pakolaisten oleskeluoikeus arvioidaan viiden vuoden päästä uudelleen. EU:n ulkopuolelta tulevat kouluttamattomat eivät saa tuoda perheenjäseniä, eikä heille tarjota hyvinvointipalveluja.

Eeva Berglund

_______________

Metallimyrsky myy Turkissa

TURKIN JA YHDYSVALTOJEN VÄLIT viilenivät kaksi vuotta sitten, kun Turkki ei antanut Yhdysvaltojen hyökätä Irakiin sen alueelta. Erimielisyyttä Irakista on riittänyt sen jälkeenkin.

Burak Turnan ja Orkun Ucarin romaanissa Metal Firtina (”Metallimyrsky”) kerrotaan, mihin erimielisyydet johtavat: sotaan Turkin ja Yhdysvaltojen välille. Kirja ampaisi helmikuussa myyntilistan kärkeen Turkissa. Maan historiasta ei ole kirjoitettu toista kirjaa, jota olisi myyty yhtä nopeasti.

Vaikka Turkki on perinteisesti ollut Yhdysvaltojen uskollinen liittolainen, yleinen mielipide on muuttunut Turkissa. BBC:n tekemän kyselyn mukaan 82 prosenttia turkkilaisista on sitä mieltä, että Bushin uudelleenvalinta teki maailmasta entistä vaarallisemman paikan. ”Metallimyrskyssä” Bush on vallanhimoisen salaseuran jäsen, ja Yhdysvallat käyttää aseena muun muassa keinotekoisia maanjäristyksiä.

Yhdysvallat on esittänyt tiukkasanaista kritiikkiä kirjaa kohtaan. Jotkut amerikkalaisdiplomaatit ovat tosin kuitanneet myyntimenestyksen toteamalla, että Yhdysvaltojen-vastaisuus myy nykyään hyvin.

Kristiina Koivunen

_______________

YTV siirtyy PVC-muoviin

PÄÄKAUPUNKISEUDUN yhteistyövaltuuskunta (YTV) aikoo hankkiutua eroon viimeisistä pahvisista matkalipuista kesään mennessä. Turisteille suunnatut matkailijaliput muuttuvat muovisiksi kontaktikorteiksi. Käytetyistä korteista koituu ongelmia – ne ovat nimittäin kestomuovia, PVC:tä.

PVC eli polyvinylikloidi on muoveista ongelmallisin kierrätettävä. Se ei ole keräysmuovia, eikä sitä saa polttaa.

Käytettyjen korttien kerääminen ja hävittäminen on järjestettävä vähiten ympäristöä kuormittavalla tavalla, kertoo YTV tiedotteessaan. Miten tämä käytännössä hoituu, sitä ei vielä tiedetä.

”Se selviää sitten sopimusneuvotteluissa kortin valmistajan kanssa”, sanoo Pirkko Lento, YTV:n liikenneosaston matkustajapalveluyksikön päällikkö.

Yli-insinööri Markku Kukkamäki Suomen ympäristökeskuksesta kuulostaa huolestuneelta kuullessaan YTV:n suunnitelmista.

”Mikä tahansa vaihtoehtoinen muovimateriaali olisi parempi. PVC:tä ei ole mahdollista kerätä niin, että ympäristöhaitat olisivat pienempiä.”

Pirkko Lento kuitenkin lohduttaa nyt käyttöön otettavien korttien olevan ainoastaan välivaihe matkalla ”seuraavan sukupolven ratkaisuun” ja PVC-kortteja tilataan vain yksi erä. Erä sisältää miljoona korttia.

Oona Juutinen

_______________

Biodieselin tuotanto alkaa

RASVAHAPOISTA valmistettavaa biodieseliä aletaan pian valmistaa myös Suomessa. Fortum Oil rakentaa Porvooseen tehdasta, joka käynnistyy vuonna 2007.

Tällä hetkellä 80–90 prosenttia maailman biodieselistä valmistetaan rypsiöljystä. Sen sijaan, että Fortum pyrkisi samoille markkinoille muiden valmistajien kanssa, on tehdasta varten kehitetty aivan uudenlaista teknologiaa, joka mahdollistaa monien eri raaka-aineiden käytön. Muun muassa soija- ja palmuöljy kelpaavat hyvin. Biodieseliä voidaan valmistaa myös eläinrasvoista.

”Esimerkiksi hampurilaisravintoloiden kierrätettäviä paistoöljyjä voidaan puhdistuksen jälkeen käyttää”, kertoo Jyrki Ignatius, Fortumin biopolttoaineliiketoiminnan johtaja. Neuvottelut eri raaka-ainetoimittajien kanssa ovat parhaillaan käynnissä.

Porvoon laitoksen kapasiteetti on 170 tuhatta tonnia vuodessa.

”Eli sellaiset 200 miljoonaa litraa öljyä vuodessa”, Ignatius laskeskelee.

EU:n polttoainedirektiivin tavoitteena on kasvattaa biopolttoaineiden osuutta bensiinin ja dieselin kokonaiskulutuksesta 5,75 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä.

Oona Juutinen

_______________

Kamera käy vapauden asialla

”IHMISET ISTUVAT jossain Suomessa dokaamassa votkaa tai kittaavat kahvia Syyriassa vesipiipun kanssa ja puhuvat demokratiasta”, kuvaa Iikka Vehkalahti, Ylen dokumenttiprojektin tuottaja, uutta isoa kansainvälistä elokuvahanketta.

Ylen dokumenttiprojektin ja 15 muun julkisen tv-yhtiön yhteistyöhanke Steps International starttaa tänä keväänä. Se tulee sisältämään kymmenen noin tunnin mittaista dokumenttielokuvaa ja 15 lyhytelokuvaa itsenäisiltä filmintekijöiltä ympäri maailman. Filmien aiheena on demokratia.

”Nyt on sellainen aika, että on kysyttävä, tekeekö demokratia meidät lihaviksi ja impotenteiksi”, sanoo Vehkalahti.

Filmit keskittyvät ihmisten tarinoihin ja kokemuksiin. Eivätkä ne aina pääty onnellisesti.

Ensi-iltaan elokuvat saapuvat alkuvuodesta 2007.

Elokuvien tekijät ovat muun muassa Hong Kongista, Intiasta, Irakista ja Liberiasta.

Hanke on jatkoa 2000-luvun alussa tuotetulle kansainväliselle Steps for the future -dokumenttiprojektille, jonka elokuvat kertoivat hiv:n ja aidsin hankaloittamasta elämästä eteläisessä Afrikassa.

Jaana Airaksinen

_______________

Voima

Volter Kilpi 2019
Vocapeople

PÄÄKIRJOITUS Vihreä vasemmisto haussa

Miten hyvin vihreät ja Vasemmistoliitto onnistuvat kokoamaan politiikasta yhä kiinnostuneemman vihreän vasemmiston laajemmin piiriinsä?

VOIMAN TOIMITTAJA ANNA-REETTA KORHONEN etsi pätkätyöläisten oikeuksista kiinnostunutta vihreää vasemmistoa. Hän haastatteli joukon leimallisesti punavihreitä Vasemmistoliiton ja Vihreän liiton nuoria poliitikkoja, ja demareiden Osku Pajamäkeä. Artikkeli on luettavissa tämän lehden sivuilta 21–22.

Haastatelluilla on näkemyksiä ja sanottavaa, mutta miten hyvin puolueet – vihreät ja Vasemmistoliitto – onnistuvat kokoamaan politiikasta yhä kiinnostuneemman vihreän vasemmiston laajemmin piiriinsä?

ILMASTONMUUTOS ON PYSYNYT VIHREIDEN ASIALISTALLA, puolue on myös selkeästi vastustanut ydinvoimaa. Muun yhteiskuntapolitiikan puolella aukeaa varsin sekalainen tilkkutäkki. Talous- ja toimeentulopolitiikka jäävät hahmottomaksi ”suuntaan jos toiseen” -pyörittelyksi, kun arvoliberaalit vihreät keskittyvät enimmäkseen identiteettipolitiikkaan. Osmo Soininvaarakin unohti kansalaistulon, kun pääsi ministeriksi.

Vihreiden toimintamahdollisuuksia rajoittaa myös se, että viimeiseen asti yksilölliset vihreät eivät tunnu ymmärtävän joukkovoiman merkitystä. Puolue ei olekaan konkreettinen poliittinen liike, vaan ennemminkin liuta lievästi politiikasta kiinnostuneita, puoluetta helpostikin vaihtavia äänestäjiä.

MIKÄLI VIHREÄÄ LIITTOA VAIVAA POLIITTISEN LINJAN PUUTE, Vasemmistoliitto taas on vailla aikaan sopivaa johtajaa. Suvi-Anne Siimeksen hyvänä pyrkimyksenä on ollut kohota uusvasemmiston kokoavaksi voimaksi – ja säilyttää samalla vanhatkin kannattajat. Hän on myös yrittänyt saada puoluettaan ottamaan ympäristökysymykset vakavasti.

Siimeksen rasitteena on kuitenkin vahva kiinnittyminen oikeistolaiseen uusklassiseen talousteoriaan. Tämä on häivyttänyt Vasemmistoliiton ja muiden puolueiden – jopa kokoomuksen – väliset talouspoliittiset erot. Siimes ei ole juurikaan halunnut kajota talouden rakenteisiin. Monille tämä on ylittämätön este.

Vasemmistoliiton ruotsalaisen sisarpuolueen johtaja kompastui osin siksi, että piti kiinni ismistä, kommunismista. Kertakaikkinen irtisanoutuminen puolueen historiasta ei kanna sekään. Sitä paitsi, mitä vikaa on pohjoismaisessa sosialismissa? Lue: sekatalous. Se on saanut kaikkine puutteineenkin aikaan poikkeuksellisen turvalliset ja tasa-arvoiset yhteiskunnat.

Jaana Airaksinen

Provinssirock 2019
Vocapeople

Kranaatinheittimen mentävä porsaanreikä

Asekauppojen laillisuus riippuu siitä, noudatetaanko Suomen lakia vai EU -säännöksiä.

SUOMEN HALLITUS saattoi rikkoa lakia myöntäessään maastavientiluvan Patria Hägglunds Oy:n valmistamalle raskaalle AMOS-kranaatinheitinjärjestelmälle. Patrialle myönnettiin vuonna 2003 lupa AMOS-järjestelmän myynti- ja valmistuslisenssien myymiseksi yhdysvaltalaiselle AAI Corporationille.

AAI Corporation valmistaa muun muassa Irakissa ja Afganistanissa aktiivisesti käytettäviä aseilla ja tiedustelulaitteilla varustettuja miehittämättömiä lennokkeja. Yhtiö on ilmoittanut pyrkimyksekseen myydä Yhdysvalloissa valmistamaansa AMOS-järjestelmää pääasiassa Yhdysvaltain markkinoilla, toisin sanoen etupäässä asevoimille.

Vihreiden Nuorten ja Opiskelijoiden liitto (ViNO ry.) jätti tammikuussa kantelun AMOS-kaupasta oikeuskanslerille. ViNO:n mukaan vientiluvan myöntäminen on ristiriidassa Suomen ulkopoliittisen linjan ja lainsäädännön kanssa.

LAKI puolustustarvikkeiden maastaviennistä ja kauttakuljetuksesta toteaa, että aseiden maastavientilupaa ei myönnetä, jos se on Suomen omaksuman ulkopoliittisen linjan vastainen. Valtioneuvoston mukaan puolustustarvikkeille voidaan myöntää maastavientilupa vain jos niitä ”ei käytetä aseelliseen hyökkäykseen tai ihmisoikeusloukkauksiin”. Kaupan voi tulkita olevan Valtioneuvoston linjan vastainen, koska Yhdysvallat on sotaa käyvä maa.

Raskauttavana tekijänä voi pitää lisäksi sitä, että Yhdysvallat ei saanut YK:n valtuutusta hyökkäykselleen Irakiin. Maastaviennin esteiden voisi katsoa poistuvan, jos valvonnanalaiset tuotteet ”on tarkoitettu käytettäväksi YK:n tai ETYJ:n toimesta tai niiden valtuuttamana tapahtuvassa rauhanturvatoiminnassa tai kriisinhallinnassa”, laissa todetaan.

Presidentti Halonen toisaalta totesi viime syyskuussa YK:ssa pitämässään puheessa, että hyökkäys Irakiin oli ristiriidassa kansainvälisen lain kanssa.

ONGELMA EI KOSKE ainoastaan Yhdysvaltoja. Irakin sotaan osallistui myös esimerkiksi tanskalaisia joukkoja. Valtioneuvoston määritelmän mukaan Suomen tulisi siis pidättäytyä asekaupasta myös Tanskan kanssa. Ennaltaehkäisevä terrorisminvastainen sota näyttääkin johtavan tilanteisiin, joissa rajanveto sotatilan määrittelemiseksi hämärtyy. Esimerkiksi Irakin sotatoimialueille on sijoitettu useiden maiden joukkoja, osittain myös symboliseen rooliin.

EU:n nopean toiminnan joukkoja suuniteltaessa on esitetty, että sotatoimien aloittamiseksi ei tarvittaisi YK:n valtuutusta. Tällöin Suomi ei voisi sotatilanteessa käydä asekauppaa EU:n sotilasoperaatioihin osallistuvien valtioiden kanssa.

Vanha laki aseiden maastaviennistä on edelleen voimassa, mutta Suomessa on vähin äänin siirrytty noudattamaan EU:n aseiden maastavientiä koskevia säädöksiä. Lain korvaaminen säädöksellä on hankalaa siksi, että säädöksiä ei ole pakko noudattaa. Vastaavat kaupat ovat siis jatkossa mahdollisia ilman lain rikkomista.

VIIME VUOSINA Suomen ulkopoliittinen linja on tulkittu EU:n käytännesääntöjä (Code of conduct) mukailevaksi. EU:n linja on pysynyt samana koko Irak-operaation ajan, asekauppa Yhdysvaltoihin on ollut sallittua, eikä yksikään jäsenmaa ole esittänyt aseviennin rajoituksia. Siten Suomi on seurannut EU:n yleistä, ei Valtioneuvoston aikaisemmin määrittelemää linjaa.

Ongelma muodostuu Valtioneuvoston linjan ja EU:n käytännesääntöjen eroista. Tulkinnanvaraisuus on johtanut tilanteeseen, jossa nykyinen linja on helposti tulkittavissa Valtioneuvoston määrittelemien kriteerien vastaiseksi.

Asekaupan rehottaessa valoa tunnelin päässä tarjoaa maailmanlaajuinen kampanja asekaupan valvonnan kehittämiseksi. Suomessa ulkoministeriö ja useat kansalaisjärjestöt osallistuvat yhteiseen Control Arms -kampanjaan tavoitteenaan saada uusi ja oikeudellisesti sitova kansainvälinen asevientisopimus vuodeksi 2006.

www.controlarms.fi

Jari Tamminen

Volter Kilpi 2019
Vocapeople

Kermakakuin apatiaa vastaan

Stam1na provosoi metallin keinoin.

LEMILÄISEN STAM1NAN debyyttilevy ei jätä sijaa epäilyille: tässä tylyttää Suomen seuraava metallimenestyjä. Bändin nimeä kantava levy kyykyttää kuulijan rytmisellä ja sanoituksellisella estottomuudellaan, äkäisillä riffeillään, korniudet välttävällä koukkuisuudellaan, melodisella polveilevuudellaan ja monikerroksisilla sanoituksillaan. Stam1na näyttää mistä rokkikukko kusee.

Laulaja Antti ”Hyrde” Hyyrystä, kitaristi Pekka ”Pexi” Olkkosta ja rumpali Teppo ”Kake” Veliniä ei voi kuin onnitella. Onniteltaviksi Vanhan kuppilaan saapuvat Michael Moore -paitaan pukeutunut Hyrde ja Pexi, joka kantaa Mokoma-klaanin levymerkin Sakara Recordsin värejä.

Varmaotteiset staminaattorit eivät astu kehiin keltanokkina. Bändi on ollut kasassa miltei kymmenen vuotta, levyä on väännetty lähes yhtä kauan ja Suomen keikkamestoihin on tutustuttu muun muassa kiertueella Mokoman lämppärinä.

UUSIA BÄNDEJÄ yritetään aina ottaa haltuun vertaamalla niitä tunnettuihin nimiin, mutta Stam1nan kohdalla kaikki esitetyt vertaukset (System of a Down, Mokoma, Kotiteollisuus) vetävät vesiperän. Pankaamme staminaattorit itse hahmottelemaan itselleen sukupuu.

Pexi Olkkonen nimeää isoisäksi Stonen, ja Hyrde Hyyrynen komppaa: ”Miun musiikillinen herääminen tapahtui joskus kahdeksanvuotiaana, kun broidi huudatti vinyyliään ja ilmoitti, että nää jätkät on sitten suomalaisia. En uskonut ennen kuin tavasin levyn kääntöpuolelta äijien nimet: Roope, Nirri, Janne… Siinä vaiheessa meikän pää räjähti. Silloin tajusin että musiikki voi muuttaa myös minun elämän.”

Pexi saa kunnian nimetä myös isoäidin: ”Miulla kaiken alku ja juuri oli Guns n’ Roses. Musiikkiharrastukseni lähti siitä, kun viisi–kuusivuotiaana kuulin radiosta ’Sweet Child of Minen’.”

Seuraavaksi perinnöllisyystutkimuksessa nousevat esiin Iron Maiden, Metallica, Pantera ja Sepultura. ”Stam1nan tämänhetkisessä musiikissa kuuluu vaikutteita myös ruotsalaisilta bändeiltä, Soilworkilta, In Flamesilta ja Opethilta”, Pexi jatkaa, ja Hyrde lisää listaan The Hauntedin, At the Gatesin ja Meshuggahin. Miehet päätyvät yksimielisesti nimeämään bändinsä musiikillisiksi vanhemmiksi ruotsalaiset tahkoajat ja Slayerin.

KUN TIVAAN sisaruksiksi luokiteltavia hengenheimolaisia, Pexi päästää suustaan tässä yhteydessä ei-toivotuksi osoittautuvan M-sanan. Hyrde purnaa: ”Otetaanko tavoitteeksi, ettei enää verrata Mokomaa meihin? No, onhan Moksu monessa mielessä samoilla laitumilla, mutta ei meitä silti yhdistä musiikillisesti kuin suomen kieli ja raskaat riffit.”

Miehet hahmottelevat yhdessä bändien erot kiteyttävän julkilausuman: ”Stam1nan musiikki on Mokomaa monitahoisempaa ja teknisempää, ulosanti kulmikkaampaa ja eri tavalla melodista. Emme pidä musiikkiamme thrashina, vaikka siitäkin on ammennettu joitain vaikutteita.”

Stam1nalle on helppo povata runsaslukuista musiikillista lapsikatrasta. Lapsista puheen ollen, mitä viisivuotiaat Stam1inan-alut, pikku-Hyrde ja pikku-Pexi, ajattelisivat jos näkisivät missä miehet ovat nyt?

Pexin vastaus jättää sanattomaksi: ”Olisin varmaan pistämässä itseäni putkaan tai jotain, koska haaveeni oli tulla poliisiksi. Uhosin, että sitten kun miusta tulee iso, miusta tulee poliisi ja sakotan iskää. Olisin siis paheksunut kovasti nykyisiä tekemisiäni.” Hyrde nostaa kätensä ylös: ”Tiesin kyllä, että Pekka on äärimmäisen särmä jätkä, mutta tämä menee kyllä jo yli. En uskalla sanoa mitään, muuten tuo laittaa miutkin putkaan.”

KUN TULEE PUHE Stam1nan lyriikoista, Hyrde uhmaa Pexin sisäistä poliisia ja kertoo, että sanoituksissa tärkeintä on provokaatio. Ihmisten herättely lienee helppoa: joissain piireissä herneet taatusti hyppivät nenään esimerkiksi ”Koe murha!” -biisin tahtiin. Tabuaiheita ja elämän pimeitä puolia käsittelevien artistien taide tulkitaan yleensä kovin kirjaimellisesti, vaikka sitä leimaisi kuinka ilmiselvä satiiri, ironia tai kieli poskella -meininki.

Hyyrynen selvittää: ”Jos joku vetää meidän satiirisista sanoituksista pultit, voin vain hurrata kun saatiin jengi miettimään asioita. Ilman antiteesiä ei ole synteesiä. Me pelataan ihmisten ennakkoluuloilla ihan tietoisesti. Keskustelua on herätettävä keinolla millä hyvänsä.”

Debyyttilevyn tekstit kommentoivat paljon pelolla hallitsemista sekä erilaisia vallan ja väkivallan mekanismeja. Hyrden mukaan ne ovat syntyneet reaktiona Yhdysvaltain maailmanpolitiikassa omaksumaan rooliin.

”Maailmanpoliisi-Yhdysvalloissa demokratian pakkosyöttäminen ja mediavalta muuttuvat melkeinpä fasismiksi. Olen valkoihoinen, hyvinvointiyhteiskunnassa elävä nuori, joka on osa länsimaista kulttuuria ja elämäntapaa ja osasyyllinen maailman rappioitumiseen. Se herättää miussa surua ja vihaa, jota puran teksteihin.”

POLITIIKASTA populaarikulttuuriin: millainen olisi elokuva, jonka soundtrackiksi Stam1nan debyyttilevy sopisi? Unohtakaa David Finchin, Charlie Kaufmanin ja David Cronenbergin kaltaiset elokuvakieroilijat, staminaattoreilla on mielessään jotain ihan muuta.

”Kermakakkukomedia! Kauhua se ei olisi, eikä jännitystä, actionia ehkä. Koreografi, puvustaja ja ohjaaja olisi Wesley Snipes, se vampyyrintappaja.” Olkkonen vaatii pääosaan henkiin herätettyä Bruce Leetä, ja miehet päätyvät kompromissiin: ”Se olisi leffa jossa Bruce Lee ja Wesley Snipes taistelevat toisiaan vastaan kermakakuilla.”

Hyvä, kermakakuin apatiaa vastaan. Stam1nan musiikillinen sotastrategia riisuu aseista sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti.

Stam1nan debyyttilevy Stam1na kaupoissa 2.3. Lope julma lasetus 2005 -kevätkiertueen ensimmäiset keikat: 4.3. Helsingin Semifinal, 12.3. Lappeenrannan Monari, 25.3. Jyväskylän Bar 68 ja 26.3. Kuopion Henry’s Pub.

www.stam1na.com

Kristiina Sarasti

Provinssirock 2019
Vocapeople

PÄÄKIRJOITUS Kapitalismi ja loputon sota

Kaksi vuotta tulee myös siitä, kun valtavat ihmisjoukot kerääntyivät sotaa vastustaviin mielenosoituksiin ympäri maailmaa.

MAALISKUUN 19. PÄIVÄ tulee kaksi vuotta Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten hyökkäyksestä Irakiin. Kaksi vuotta tulee myös siitä, kun valtavat ihmisjoukot kerääntyivät sotaa vastustaviin mielenosoituksiin ympäri maailmaa.

LYHYESTÄ OPERAATIOSTA on tullut pitkäaikainen sotakampanja, jolle ei näy loppua. Loppua ei näy myöskään sille, mitkä maat ovat mahdollisia seuraavia kohteita. Kirjassaan Pääoman imperiumi kanadalainen professori Ellen Meiksins Wood väittää, että nyt on siirrytty kapitalistisen imperialismin uuteen vaiheeseen. Geopoliittisen tai sotilaallisen kilvoittelun tilalle on tullut taloudellinen kamppailu, jota ylläpidetään tarvittaessa sotilaallisella puuttumisella.

SIINÄ MISSÄ TALOUDELLINEN KILPAILU on lisääntynyt globaalilla tasolla, on Yhdysvaltojen tarve esiintyä ylivertaisena sotilasmahtina vain kasvanut. Sodan päätarkoitus ei enää olekaan sotilaallinen voitto tai rajatut pyrkimykset. Loputon sotatilanne on itsessään päämäärä. Nykykapitalismi vaatii sekä sotilaallisen uhan että taloudelliset vaatimukset, sopivan poliittisen ilmaston ja liittolaissuhteet.

WOODIN MUKAAN terrorismin vastainen loputon sota on erottelematon osa kapitalismin logiikkaa. Tässä keskeisessä roolissa eivät ole niinkään monikansalliset yhtiöt vaan kansallisvaltioiden verkostot. Vain kansallisvaltiot voivat hallinnoida taloutta paikallisella tasolla. Eräänlainen välinäytös nähtiin Euroopassa, kun EU-maiden johtajat kerääntyivät Yhdysvaltojen johtajan ympärille kilvoittelemaan siitä, kuinka pitkän puheen he saavat pitää pääoman imperiumin johtajalle.

Kimmo Jylhämö

Provinssirock 2019
Vocapeople

Globaaleista veroaloitteista vallitsee kumma hiljaisuus

Valuutanvaihto verolle.

MAAILMANLAAJUISTA KEHITYSAVUN määrää on nostettava 50 miljardia dollaria, mikäli YK:n vuosituhattavoitteista halutaan pitää kiinni, toteaa tammikuussa julkaistu Investing in Development -raportti. Raportin on laatinut YK:ssa neuvoa-antavaa asemaa nauttiva Millenium-työryhmä.

Syyskuussa 2000 eri hallitukset ja valtionpäämiehet sitoutuivat kahdeksaan globaaliin kehitystavoitteeseen YK:n vuosituhathuippukokouksessa New Yorkissa. Vuoteen 2015 mennessä on tarkoitus muun muassa puolittaa köyhyydessä elävien, nälästä ja epäpuhtaasta juomavedestä kärsivien ihmisten määrä sekä tarjota lukutaito kaikille maailman lapsille.

Harva osasi tuolloin aavistaa, että vuotta myöhemmät terrori-iskut parin korttelin päässä siirtäisivät maailman huomion nälästä ja köyhyydestä terrorismin uhkaan.

TAMMIKUUN RAPORTTI nostaa yhdeksi vuosituhathankkeen olennaiseksi ongelmaksi kestävän rahoituksen puutteen. Valtiot eivät kykene nostamaan kehitysapumäärärahojaan sovittuun 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta ajoissa, varoja on löydettävä toisin keinoin.

Millenium-työryhmä suosii Ison-Britannian ideoimaa kansainvälistä rahoitusjärjestelyä IFF:ää (International Financing Facility). Käytännössä IFF olisi monikansallinen rahasto, johon sijoitetut varat käytettäisiin kehityshankkeisiin eri alueilla.

IFF-järjestely on ongelmallinen. Sen kautta nykyiset päättäjät lupaavat tulevien hallitusten puolesta nostaa kehitysmäärärahoja ja näitä kuvitteellisia lupauksia vastaan myydään sijoituksia rahoitusmarkkinoilla. Vaarana voi myös olla, että IFF-luottojen saanti ja takaisinmaksu osoittautuvat joillekin maille ylitsepääsemättömiksil.

RAPORTTI miltei unohtaa viimeaikaiset aloitteet kansainvälisestä vero- ja tulonsiirtojärjestelyistä. Brasilian presidentti Luiz Inácio ”Lula” da Silva, Ranskan presidentti Jacques Chirac, Chilen presidentti Ricardo Lagos Escobar ja Espanjan pääministeri José Luis Rodríguez Zapatero vetosivat yhdessä YK:n yleiskokouksen alla syyskuussa 2004 globaalien verouudistusten puolesta.

Aloitteen taustalla toimineen Lulan toistama sanoma yhdistetään usein YK:n nälänhädän ja köyhyyden vastaiseen kampanjaan: köyhyys on itsessään joukkotuhoase, se tappaa 24 000 ihmistä päivässä ja 11 lasta joka minuutti.

Valtionpäämiehet ehdottivat verotuksen alaisiksi kansainvälistä asekauppaa ja uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä. Ehdotusten keskiössä oli myös jonkinasteinen valuutanvaihtovero – eräänlainen Tobinin veron muunnelma – joka säätelisi kansainvälistä keinotteluteollisuutta.

Veroehdotukset saivat päivässä 110 valtion tuen. Finanssimaailmassa sitä kuitenkin kammoksuttiin talouskasvun esteenä. Yhdysvaltojen edustajana toiminut maatalousministeri Ann Veneman totesi välittömästi, että ”globaalit verot ovat luonnostaan epädemokraattisia, niiden toteutus on mahdotonta”.

GLOBAALIEN VEROTULOJEN käyttötarkoituksesta on näkemyseroja. Chirac ehdotti tammikuun lopulla Maailman talousfoorumissa Davosissa, että veroilla ehkäistäisiin ihmiskuntaa uhkaava hiv/aids-epidemia. Lisäksi hän sysäisi asekauppaveron yhtiöiltä yksittäisille aseiden ostajille. Lula puhui Davosissa ja Maailman sosiaalifoorumissa Porto Alegressa laaja-alaisemmin köyhyyden vastaisen kamppailun ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta.

Tobinin veroa ajavan Attac-liikkeen johtohahmo, Le Monde Diplomatique -lehden päätoimittaja Ignacio Ramonet antoi tukensa veroaloitteelle. Hän kirjoitti tammikuussa, että Aasian katastrofin jälkimainingeissa on tarvetta ”kansainvälisellesolidaarisuusverolle”.

Pelkkä hetkellinen myötätunto ei riitä, jollei se synnytä kestäviä ja oikeudenmukaisia uudistuksia globaalissa taloushallinnassa.

Rahoitus vuosituhattavoitteiden toteuttamiseksi tai nälän ja köyhyyden poistamiseksi on vain järjestelykysymys. Vuosittaiset sotilasmenot ovat maailmanlaajuisesti yli 900 miljardia dollaria, yksistään Yhdysvalloissa 400 miljardia dollaria.

VUOSITUHATTAVOITTEIDEN ensimmäisen viisivuotiskauden arviointikokous pidetään New Yorkissa ensi syyskuussa. Tavoitteita laadittaessa tuskin osattiin ennakoida terrori-iskujen maailmanpolitiikkaa ravisteleva vaikutus. Nähtäväksi jää, peittyvätkö veroaloitteet tai yleisemmin vaatimukset globaalista oikeudenmukaisuudesta tänäkin vuonna terrorismi- ja turvallisuuskysymysten varjoon.

Henri Onodera

Volter Kilpi 2019
Vocapeople

Suomalainen utopia

Osakeyhtiö, henkinen vapaus ja demokratia yhdistyvät Livonsaaren yhteisökylässä.

TURUN BRINKKALAN taloon on kokoontunut kolmisenkymmentä eri-ikäistä ihmistä. Livonsaaren yhteisökylän tiedotustilaisuus on alkamassa. Nuorin kuulija on sylivauva, vanhin reippaasti eläkeiässä. Vielä ei erotu, ketkä ovat kiinnostuneita, ketkä epäilijöitä.

Esa Aro-Heinilä, yksi perustajista, pääsee vauhtiin: ”Nykyään kaupungin ja maaseudun välillä kulkee tosi ohut napanuora. Meidän tarkoituksenamme on se, että tätä kuvitteellista napanuoraa pitkin virtaavat tuotteiden lisäksi myös ihmiset ja informaatio. Tärkeänä osana ovat investoinnit eli se, että ihmiset, jotka syövät yhteisökylän tuottamaa ruokaa myös osallistuvat pääomainvestointiin, jolla ruoantuotanto mahdollistetaan. Sen takia olemme perustamassa osakeyhtiötä. Pienin panos on 200 euroa. Sen lisäksi kylässä pitää olla ihmisiä asumassa. Ihmisten myötä tulee erilaisia palveluita…”

OSA YLEISÖSTÄ katselee puhujaa innostuneena, toiset istuvat kädet puuskassa lattiaa tuijottaen. Innostuneet ja epäilijät alkavat erottua.

Toinen yhteisökylän perustaja, Janne Päivikkö, saa puheenvuoron. ”Yritämme tasapainottaa kaksi asiaa, jotka mielestämme ovat hyvän elämän tärkeitä ainesosia. Ne ovat vapaus, joka sisältää suvaitsevaisuuden ja muiden kunnioittamisen, ja rakkaus. Vapaus ja rakkaus ovat toistensa vastapainoja ja siksi haluammekin laatia selkeät säännöt ristiriitatilanteiden varalle. Aluksi riittää sovussa eläminen ja rakkautta voi sitten opetella matkan varrella. Päätettyjä toimintamalleja ei kuitenkaan vielä ole, koska haluamme varata jokaiselle mukaantulijalle mahdollisuuden vaikuttaa yhteisön aatemaailmaan.”

OSAKEYHTIÖ, henkisen toiminnan vapaus ja demokratia ovat uuden yhteisön toimintamalleja. Vähitellen selviää, että Livonsaaren yhteisökylä Oy:n osakeannissa myydään kahdenlaisia osakkeita. A-osakkeet oikeuttavat rakentamaan talon yhtiön vuokraamalle tontille. B-osakkeilla saa osinkoina yhteisökylän tuotteita ja palveluja. Kylän talot tulevat sijaitsemaan lähellä toisiaan ja yhteistilojakin rakennetaan. Yhtiö tarjoaa rakentajille edullisia raaka-aineita, esimerkiksi savea, olkia ja hirsiä. Monet seikat ovat kuitenkin vielä vailla ratkaisua.

Puhujat lopettavat. Tähän asti hiljaa kuunnellut yleisö puhkeaa kysymyksiin.

”MILLÄ AIOTTE elättää itsenne, koska peltoja on vain 20 hehtaaria?” kysyy keski-ikäinen mies.

”Osakkaat työskentelevät eri ammateissa. Maanviljely elättää vain pienen osan. Tosin yrttien viljelyssä viisikin hehtaaria on jo paljon”, vastaa Timo Aro-Heinilä.

”Onko tarkoitus kieltää alkoholinkäyttö?” kysyy viisikymppinen nainen.

Janne Päivikkö vastaa: ”Kylän yhtenä periaatteena on vapaus, joten alkoholinkäyttöä ei aiota kieltää.”

”Ei siis aiota kieltää?” varmistaa nainen vielä.

”Tuohon mihin olette tontteja kaavailleet ei todennäköisesti saa rakentaa, sillä se on liian lähellä rantaa. Etäisyyttä pitää olla vähintään 150 metriä”, valistaa yksi Livonsaaren asukas.

TILAISUUDEN JÄLKEEN viisi yhteisökyläaktiivia ja muutama kiinnostunut matkaa Askaisissa sijaitsevaan Livonsaareen. Kaksi keski-ikäistä naista pohtii vaihtoehtoja.

”Emme kyllä haluaisi lähteä savesta mitään rakentamaan. Ehkä valmistalo voisi olla meidän ratkaisumme. Se voisi toimia.”

Janne Päivikkö jättää Livonsaaren kauppiaalle yhteisökylän esitteitä. Linja-auto pysähtyy viereen.

”Tämäkin linja loppuu todennäköisesti kesään mennessä. Avustuksia ei ole saatu. Ihmisiä kuitenkin muuttaa tänne koko ajan. Naapurikunta Lemu on yksi suomen muuttovoittoisimmista kunnista. Busseja ei kuitenkaan tarvita”, kuljettaja valittaa.

Loska litisee joukon harppoessa pitkin tulevan yhteisökylän peltoja ja metsiä. Rannan tuntumassa Timo Aro-Heinilä esittelee innokkaasti savusaunan paikkaa. ”Runko on jo veistetty. Kesällä siirrämme sen tänne.”

www.yhteisokyla.net

Jari Tenhunen

Volter Kilpi 2019
Vocapeople

Voimakalenterin jutut

Voimakalenterin jutut

Porkkananenien protesti

TOIMINTA. Uhanalaiseksi luokiteltu lumiukko (pupulus nivalis) saa suojelijansa liikkeelle helmikuussa. Huolestuneet lumiukot ja heidän taustajoukkonsa valtaavat useampien kaupunkien katuja, tienvieriä ja puistoja.

Perinteisesti lumiukot eivät ole olleet poliittisesti kovin aktiivisia. Nyt lajilla on huoli tulevaisuutensa puolesta. Suomen lumiukkoja uhkaa maanpakolaisuus, koska lumiraja liukuu ilmastonmuutoksen myötä koko ajan pohjoisemmaksi. ”Hiilivoimalat kiinni, täällä sulaa”, lumiukot protestoivat.

Veden alle hautautuvien saarivaltioiden, satojen miljoonien uhattujen ihmishenkien ja yleistyvien myrskyjen ja luonnonkatastrofien rinnalla lumiukkojen uhanalaisuus on vain hiutale kinoksessa. Lumiukot muistavat kohtalotovereitaan kyltillä, jossa lukee: ”Tuulimyllyjä, ei tornadoja”.

Maan ystävien ideoima tempaus on osa järjestön ilmastokampanjaa. Toimintapäivään voi osallistua tekemällä yksin tai yhdessä lumiukon ja varustaa sen ilmastonmuutoksen vastaisella kyltillä. Lumiukot ilmastonmuutosta vastaan -kampanjaan on haastettu mukaan päiväkoteja, kouluja ja järjestöjä. Mikäli lunta ei ole käytettävissä, myös kierrätysmateriaalin käyttö on sallittua.

Maisa Kuikka

Lumiukot ilmastonmuutosta vastaan -toimintapäivä 8.2. ainakin Turussa, Helsingissä, Tampereella, Jyväskylässä, Rovaniemellä, Oulussa, Vaasassa, Kuopiossa ja Porissa. Lisätietoja ja materiaalia lauri.myllyvirta@maanystavat.fi tai www.maanystavat/lumiukot.

_______________

Hilpeys vai ennakkoluulo

ELOKUVA. Nainen vai artisokka -elokuvafestivaali tuo Helsingissä valkokankaalle mielenkiintoisia naisohjaajia ja -näyttelijöitä. Pääpaino on uusissa elokuvissa.

”Olemme poimineet parhaat naiselokuvat vuoden 2004 festivaalitarjonnasta, mukana paljon hyviä leffoja, jotka eivät tule levitykseen Suomessa”, kertoo Artisokka-työryhmän jäsen ohjaaja Saara Saarela.

Elokuvat nähdään Bio Rexissä ja Forumissa. ”Lucile Hadzihalilovicin Innocence sai pääpalkinnon Tukholman elokuvajuhlilla. Ranskalaisohjaajan visuaalisuuden ja pelon yhdistelmä herätti heti mielenkiintoa”, suosittelee Saarela.

Takavuosina festivaalien punaisena lankana on ollut kokeellisuus. Tänä vuonna korostuu komedia. Makupalana mainittakoon Gurinder Chadhan Bollywood-ilottelu Hilpeys ja ennakkoluulo. Saarela nostaa vielä esiin oman mottonsa: ”Toivon, että näillä festivaaleilla ovat pääosassa hyvät elokuvat. Ei niinkään se kenen tekemiä ne ovat.”

Timo Forss

Nainen vai artisokka -elokuvafestivaali Helsingissä 11.–13.2. www.artichoke.lasipalatsi.fi

_______________

Alangon uusi upea ääni

TEATTERI. Nuori tumma nainen laulaa kauniilla äänellä rumista asioista kaukana näyttämöllä. ”Kun Suomi putos puusta” -biisin sanat muuttuvat melkein kauniiksi Sanna Kurki-Suonion suussa:

Hikisiltä poskipäiltä räkä valui minne lie

koskenkorva körttikansan nirvanaan vie

karjalainen kierosilmä katsoo näyttöpäätteeseen

litmas-unto osti pullon busoleeta murheeseen

Ismo Alangon sanoma puree kontrabasson ja hanurinkin säestyksellä. Joensuun kaupunginteatterin Nyt eletään -tragikomedia on kirjoitettu Alangon tuotannon inspiroimana, ja Kurki-Suonio bändeineen on tehnyt lauluihin uudet sovitukset.

Trio lumoaa näyttämön kymmenen kertaa. Näytelmän harjoitusta katsoessa oikein odottaa, milloin bändi ilmestyy tyhjästä keskipisteeseen herkkine tulkintoineen.

Nyt eletään on ohjaaja Riku Innamaan ja käsikirjoittaja Marko Järvikallaksen taiteellinen lopputyö Teatterikorkeakouluun. Kaksikko kuuluu Alanko-sukupolveen. ”Kun Hassisen kone tuli, oltiin jo tiedostavia, opeteltiin tupakanpolttoa”, ohjaaja Riku Innamaa sanoo kopioidessaan käsiohjelman vedoksia.

Näytelmä kuvaa suomalaisuutta maaltamuuton jälkeisissä mielentiloissa. Korvissa soi harjoitusten jälkeen ”Kun Suomi putos puusta” -kappale. Ja hyvä että soi, se on niin… loistava!

Sami Takala

Nyt eletään -tragikomedia 5.2.–7.5. Joensuun kaupunginteatterissa, Rantakatu 20. www.jns.fi/kaupunginteatteri

_______________

Filmitähtiä vaahtokylvyssä?

VALOKUVA. Pala Tampereen työväen historiaa vaipui maan rakoon, kun Finlaysonin värjäämö purettiin tammikuussa. Perinteinen tamperelainen Kansan Lehti ehti kuitenkin jo 1960-luvulla reportaaseillaan tallentaa työtä ja tehtaita. Lehti ajautui konkurssiin 1991, mutta kuvat jäivät jäljelle. Työväen keskusmuseon näyttely esittelee muun muassa viimeiset dieselveturit valmistaneet Valmetin kiskokalustotyöntekijät. Kuvia elävöittävät Kansan Lehdestä poimitut otsikot kuten ”Filmitähtiä vaahtokylvyssä? Ei vaan muovinsaumaajia Tampereelta”.

Maisa Kuikka

Teollisuusreportaasi! – Valokuvia työstä ja tehtaista 1960-luvulla 18.1.–21.5. ja Pois potkitut 16.11.2004–13.3.2005 Työväen keskusmuseossa Tampereella, Väinö Linnan aukio 8. Avoinna ti–su 11–18.

_______________

Kotiasiat kunniaan

KUVATAIDE. ”Onko tää joku uskovaisten juttu?” kadunmies kysyy Kontulan ostarilla katsellessaan taiteilija Harri Kiven Tervetuloa meille -projektin avajaisia.

Kivi on tuonut torille asuntovaunun, josta hän jakaa nakkeja nälkäisille.

”Tässä asui eräs mies parisenkymmentä vuotta ja hän elätti itsensä myymällä makkaroita”, Kivi kertoo entisestä luksusvaunusta.

Kiven projekti koostuu monitaiteellisista kotikurkistuksista. ”Suomessa ei ole slummeja nähty, kaupungit ovat täynnä laitapuolta”, Kivi huomauttaa.

”Tarkoituksena on kuitenkin tutustua taloudelliselta ja kulttuuriselta taustaltaan erilaisiin koteihin.”

Tapahtumia järjestetään metsässä, asuntoloissa ja hotellihuoneissa – kaikkialla, missä jonkun koti vain voi olla.

Hannele Huhtala

Tervetuloa meille 1.1.–31.5. Seuraava tapahtuma julkistetaan aina kahta viikkoa aiemmin, ilmoittautuminen ja videot edellisistä tapahtumista.

www.tervetuloa.info.

_______________

Ei enää sukset ristissä

LIIKUNTA. Trenditietoiset kaupunkilaiset ovat parin viime vuoden mittaan lämmitellet suhdettaan maailman hienoimpaan urheilulajiin, murtomaahiihtoon. Vaikka tämä talvi on Etelä-Suomessa ollut hiihdon ystäville karvas pettymys, voi suhteen helmikuussa viedä uudelle tasolle osallistumalla Finlandia-hiihtoon.

Tänä vuonna Lahden urheilukeskuksen toiminnanjohtaja Matti Haapoja odottaa hyvin pohjustetuille laduille 6 000 osallistujaa. Hiihtäjille on varattu 1 000 litraa mustikkasoppaa, 500 kiloa suolakurkkuja ja 300 kiloa energiajuomajauhetta.

Aloittelijatkin ovat tervetulleita. ”Hiihtää voi omaan tahtiin, ei kannata lähteä kilvoittelemaan.”

Haapoja uskoo hiihdon suosion johtuvan ihmisten halusta päästä luontoon. ”Kun hiirtä aktivoi päivän, niin ei hiki tahdo tulla, paitsi tuskan hiki, kun kone kaatuilee.”

Vuoden hittituote on voitelutarra. ”Helsingin flikatkin lähtee hiihtämähän, kun ei tarvitse liisteriä panna.”

Anna-Reetta Korhonen

Finlandia-hiihto, 60 kilometriä tai 30 kilometriä, Lahdessa 26.2. www.finlandiahiihto.fi

_______________

Voima

Volter Kilpi 2019
Vocapeople

LUKIJAPOSTI

”Mikäli musiikin puolelta lähtisin analogiaa etsimään, olisi lehtenne kuin jazz-musiikki.”

Miehistä ja nyrkkivallasta

VOIMAN KOLUMNISTI Tommy Lindgren (Voima 10/04) on nielaissut koukkuineen muodikkaan ja vaikutusvaltaisen teorian naissukupuolesta “maailman neekerinä”, joka alistetun asemansa johdosta joutuu myös puolisoväkivallan kohteeksi. Tässä hän kulkee samoja latuja kuin Suomen Amnesty ja Naisasialiitto Unioni. Näin ajattelevia kehotan tutustumaan vaikkapa Usko-toivo-hakkaustutkimuksen (UTH) toisen vastaavan Minna Piispan kirjoitukseen tuoreessa Haaste-lehdessä tai saman kirjoituksen laajempaan versioon julkaisussa Violence against Women, (July 2002). Piispan tekstin mukaan kymmenesosa väkivaltaa kokeneista naisista (pari prosenttia naisista) elää klassisessa nyrkkivalta-suhteessa. Hän korostaa, etteivät patriarkaalisen yhteiskunnan käsitteet sovellu täkäläisiin oloihin.

Voi suositella myös käymään läpi Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen viisi turvallisuustutkimusta vuosilta 1980–2003. Niiden mukaan naisten kokema perheväkivalta on vähentynyt lähes puoleen ja vammautumiset niissä noin neljännekseen. Väkivaltakokemuksia oli 2003 tutkimuksessa noin kahdella prosentilla parisuhteessa elävistä naisista, noin 25 000 yksilöllä. Nämä olisivat suunnilleen pahoinpitelynä raastupatapauksia.

Lindgrenin mainitsema 90 000 on laskettu UTH:n yhteenveto-osan perusteella. Tutkimus toteaa, että yleisin väkivallan muoto tällöin on liikkumasta estäminen, seuraavaksi uhkailu ja kolmanneksi läimäisy. On epäselvää, kuinka monta näistä täyttäisi pahoinpitelyn tunnusmerkistön, mutta joka tapauksessa luku ei ole oikea kuvaamaan esimerkiksi lyömistä. Vastaavaa yhtä sensitiivistä tutkimusta miehille ei ole tehty. Tämän puutteen on todennut muun muassa UTH:n toinen vastaava tutkija Markku Heiskanen.

Tarvittaisiin myös tutkimusta parisuhdetasolla siitä dynamiikasta, joka johtaa väkivaltailmiöihin, on minulle korostanut Kauko Aromaa, keskeinen asiantuntija niin UTH:n kuin turvallisuustutkimusten takaa.

Tunnen välillä houkutusta ymmärtää Lindgreniä ja muita sukupuoltaan häpeäviä nuoria miehiä. Niin minunkin sukupolveni aikanaa teki. Vastassa oli sodankäyneitten miesten suoraviivainen vallankäyttö. Nyt eletään toista aikaa ja ryysyranta-juttujen aika saisi jo jäädä taa. Ehkä elämänkokemus valaisee tulevaisuudessa myös naisellista aggressiota ja vallankäyttöä.

Hannu T. Sepponen

Toimittaja, miesaktivisti, Tampere

_______________

Valitettava Yomango

LUIN YOMANGO-JUTUN (Voima 10/04) ja aloin kummastella, miten yksipuolisesti aihetta käsiteltiin. Varastelu poliittisena toimintana vaikuttaa näin äkkiseltään naurettavimmalta asialta jonka olen pitkään aikaan kuullut. Toisenlaisissa olosuhteissa, esimerkiksi todellisessa köyhyydessä suhtautuisin varasteluun eri tavalla. Jutussa olleiden henkilöiden kommenteista tulee minulle mieleen infantiilit kakarat, jotka vaativat omien halujensa tyydyttämistä toisten kustannuksella.

Yomango-toiminnassa on minusta epädemokraattisia piirteitä, joita itse pidän vähän valitettavina. Epäilisin että toiminta ei saa taakseen kovinkaan suuren ihmisjoukon kannatusta.

Olisin mielelläni lukenut haastateltujen henkilöiden ajatuksia jostain paremmasta ”systeemistä”. Siis vaihtoehdosta kapitalismille. Ja ajatuksia siitä miten suhtautua tilanteeseen jos suurin osa kansasta ei kannattaisikaan sellaista vaihtoehtoa. Jos aihetta olisi tarkasteltu vähän kriittisemmällä otteella, joka minusta kuuluu toimittajan työhön, olisi se ollut ainakin minun mielestäni huomattavasti mielenkiintoisempaa luettavaa.

Lari Lindholm

_______________

Tarrataide on kuin onkin töhryä

IHMETTELEN Voiman kritiikitöntä asennetta tarrailuun (Voima 09/04). En ota tässä kantaa siihen, ovatko tarrat taidetta. Se on oikeastaan epäolennaista tässä yhteydessä, koska problematiikka on tarrojen luvattomuudessa, ei taiteellisessa sisällössä. Älyttömin lause tulee taidekriitikko Erkki Pirtolan suusta: ”Poliisia pitäisi kouluttaa taiteesta, ja tarra tärkeänä taidemuotona pitäisi osata erottaa ilkivallasta.” Pirtola ei kuitenkaan kerro, mitkä olisivat rautalangasta väännetyt, konkreettiset kriteerit sille, mikä kulloinkin on taidetta.

Ovatpa tarrat sisällöltään taidetta tai eivät, en ollenkaan allekirjoita artikkelin rivienvälistä oletusta, että kaikki haluaisivat tarroja katsoa, koska ne ovat niin taiteellisia. Minun mielestäni tarrat ovat töhryjä ja luovat sotkuista, epäviihtyisää tunnetta. Katson paljon mieluummin sileää, harmaata muuntajakaappia, tai jopa artikkelin kuvan tarroista puhdistettua.

Minusta on aivan selvää, että tarrailussa kuten tagien maalaamisessakin kyse on ensisijaisesti reviirin merkitsemisestä. Sen myöntää tarrailija Pete itsekin: ”Tarroittelu on yritys ottaa kaupunki takaisin pala palalta.”

Puheet poliittisesta protestista ja kritiikistä vallitsevaa yhteiskuntaa kohtaan ovat vain yritys keksiä fiksummalta kuulostava syy harrastukselle, jonka perimmäinen tarkoitus on viestiä kamuille ja potentiaalisille sänkykumppaneille, että tämä heppu on kingi, koska hänellä on eniten tarroja näkyvillä.

Jos minä, taidekoulutusta saamaton länsihelsinkiläinen perheenäiti alkaisin merkitä reittini töistä päiväkotiin ja lähikauppaan liimaamalla tarroja kaikkialle, missä liikun, en ymmärrä, mikä tekisi siitä taidetta. Se ei olisi taidetta, vaikka kritisoisinkin päiväkotien henkilöstöpulaa tarroillani.

On totta, että mainokset sekä kuvana että äänenä täyttävät lupaa kysymättä kaupunkikuvan ja ihmisten tajunnan. Se on ärsyttävää, mutta ratkaisu ei minusta todellakaan ole täyttää niitä pieniä tyhjäksi jääneitä pintoja vielä tarroilla.

Laura Seppä

Perheenäiti, Helsinki

_______________

Lukuelämys kuin puhelinluettelo

OLEN JO MUUTAMAN vuoden ajan aktiivisesti seurannut lehteänne ja olen iloisesti yllättynyt lehtenne kehityksestä. Voisin jopa väittää, että lehtenne asenne on hieman ”aikuistunut”. ”Hampun kotikasvatusopas” ja ”Näin kakutat poliisia” -tyyliset jutut ovat onneksi saaneet väistyä asiapitoisempien artikkeleiden tieltä. Tämän kehityksen myötä lehteänne jo saattaa ilman kasvojen menetyksen uhkaa lukea hieman vanhempikin henkilö, jonka identiteetin peruskulmakivenä eivät enää toimi hennatatuoinnit, lävistykset ja pakonomainen vanhempien edustamaa keskiluokkaista elämänrytmiä vastaan kapinoiminen.

Valitettavasti lehteänne vaivaa edelleen eksklusiivisuus. Pyrkimyksenänne ei aidosti tunnu olevan tavallisen tallaajan vakuuttaminen ideologianne (lue: maailmanparannus) tärkeydestä, jonka tärkeyttä ei tietenkään voi kieltää kuin kovaksi keitetty kokoomuslainen (lue: Pia-Noora Kauppi). Mikäli musiikin puolelta lähtisin analogiaa etsimään, olisi lehtenne kuin jazz-musiikki. Jazz-musiikkiahan ei tunnetusti ole suunnattu suurelle yleisölle, vaan kyseessä on musiikinlaji, jota akateemiset muusikot esittävät muille akateemisille muusikoille.

Käytännössä tämä ilmenee siten, että asiapitoiset pitkät artikkelinne ovat liiankin asiapitoisia. Efektiä voisin kursailematta verrata puhelinluettelon lukemisesta saatavaan lukuelämykseen. Hyvä journalismi ei välttämättä tarkoita pelkän kuivan asiatiedon tiskiin lataamista, vaan hyvä journalisti voi esittää asiatiedon helposti sulatettavassa paketissa, sortumatta populismiin.

Vaikka kapitalistisen ajatusmaailman vastustaminen kuuluukin doktriinienne peruslähtökohtiin, voisitte kyseessä olevasta ajatusrakennelmasta kuitenkin lainata markkinahenkisyysnimisen elementin. Olkoon tästä lähtien tavoitteenanne markkinoida ideologiaanne meille, jotka olisimme kyllä valmiita pelastamaan välittömästi maailman, jos sen vain onnistuisi tekemään kahvikupin äärestä, mieluiten nostamatta persettä sohvatyynyjen välistä.

Tuomas Välimäki FM, Helsinki

_______________

Voiman sivuilla saa käydä keskustelua. Lähettäkää vastineita, valituksia ja kehuja osoitteeseen Voima/Lukijaposti, Hämeentie 48, 00500 Helsinki tai sähköpostilla voima@voima.fi. Toimitus lyhentää lukijapostia kysymättä. Kirjoittakaa mieluusti omalla nimellä ja liittäkää mukaan yhteystietonne.

Voima

Volter Kilpi 2019
Vocapeople

Voima puhuu | AD:n jargonpankki aukeaa

Viisivuotiaan lehden on jo aika luoda nahkansa.

AJATUS VOIMA-LEHDEN kokonaisvaltaisesta ulkoasu-uudistuksesta on elänyt toimituksessamme jo melko pitkään. Viisivuotiaan lehden on jo aika luoda nahkansa. Voiman ulkoasu pistettiin kauttaaltaan uusiksi nelisen vuotta sitten.

Riisuttu, funktionaalinen layout vaihtuu joustavaan ja notkeaan. Nyt siirrytään letkajenkasta mamboon.

Parin kolmen kuukauden aktiivisen ulkoasusuunnittelun aikana typografiset elementit, taittogridit ja kaiken maailman ”visiot” tupsahtelivat jo uniini. Muutamia kertoja aamulla heräiltyäni kirjasin unissa saamiani – aamutokkurassa hyviltä tuntuneita – ideoita paperille ja kiiruhdin toimistolle kokeilemaan niitä käytännössä. Joskus ne toimivat. Useimmiten eivät.

NAUTIN GRAAFISEN suunnittelijan työstä ja saan usein häiritsevää tyydytystä taittopohjaan napsahtelevista, keskenään harmonisista tekstielementeistä ja toimivista taitollisista käytännöistä. Graafinen suunnitteleminen ja taittaminen on parhaimmillaan erittäin palkitsevaa ja usein myös meditatiivista toimintaa, mutta joskus ei näe metsää puilta – homma menee överiksi.

Työhön ryhdyttyäni yllätyin sitä, kuinka vaativaa ja pitkäjännitteistä suunnittelutyö on, kuinka pitkälle suunnittelemisen voi viedä. Ja mihin lopettaa? Ajoittaisten luovien taukojen jälkeen olen hionut pieniä yksityiskohtia naurettavuuksiin asti.

Melkein kaikki on kuitenkin muuttunut, muun muassa kirjasintyypit ja lehden logo. Logotyypin pohjaksi valitsin hollantilais-suomalaisen Underware-studion Auto-kirjasimen, joka tuo logoon hieman eloisampaa otetta.

SUUNNITTELUTYÖ MUOTOUTUI käytännön kokeilujen ja virheistä oppimisen vuoristoradaksi. Olkapään takaa tulleita kommentteja ja kritiikkiä ei voinut välttää.

Suunnittelua voisi jatkaa loputtomiin, mutta nyt uuden Voiman ensimmäinen uudistettu numero on painettu ja urakka suurimmaksi osin tehty. Lopputulos lie toimiva, harmoninen ja yhtenäinen.

Nyt stoppia graafikkojargoniin.

Matti Berg, matti.berg@voima.fi

Volter Kilpi 2019
Vocapeople

Voima testaa tiedonvälityksen tilan

Siitä on radikaalius kaukana, kun suuret mediatalot kääntävät laajassa ympyrässä kurssiaan ja tähyilevät, etteivät astu väärän tahon varpaille.

AIKA AJOIN TUNTUU, että media kärvistelee aiheittensa äärellä: mitä tulenarempi aihe, sitä varovaisempaa valtamedian käsittelytapa on. Siitä on radikaalius kaukana, kun suuret mediatalot kääntävät laajassa ympyrässä kurssiaan ja tähyilevät, etteivät astu väärän tahon varpaille. Pumpulitiedottaminen on vakava ongelma, mikäli sattuu edelleen pitämään median keskeisenä tehtävänä sen roolia vallan vahtikoirana. Aika vaikeaa sylissä kyhjöttämällä.

Vaikeista ajankohtaisaiheista keskeisiä ovat sodat. Valtavirtamedia ei halua koskea aiheeseen kepilläkään. Kehitysmaissa käytävät, miljoonia ihmishenkiä vaativat sodat eivät mediaa hirveästi hetkauta. Ei siellä omia kuitenkaan kaadu. Sitä paitsi on tuottavampaa pitää maksava yleisö hyvällä tuulella kuin järkyttää sitä tarpeettomasti.

Särmikkäämpää tiedonvälitystä kaipaavan kannattaa etsiä eriäviä mielipiteitä netistä. Ennen kuin valmistuu vannomaan nettiuutisten oikeellisuuden ja objektiivisuuden nimeen kannattaa vilkaista, mikä sivuston pyörittäjän poliittinen, ideologinen mielentilallinen asema on. Mikään ei ole helpompaa, kuin löytää sata Bush tyhmempää arvostelevaa sivustoa, mutta mikä tuon painoarvo on, jos kirjoittajat ovat vähintään yhtä höyrähtäneitä. Salaliittoteoriat puolestaan ovat mitä mainiointa viihdykettä ja aivojumppaa, mutta eivät ikävä kyllä kaikki taida kestää tarkempaa tarkastelua.

Järjestöjen särmät jeesukset

KANSALAISJÄRJESTÖT ovat usein pistämättömiä tiedoiltaan. Niiden sivut ovat väärällään tietoja, jotka liian harvoin päätyvät laajaan levitykseen. Tosin näkemykset ovat toisinaan värittyneitä, ja aiheita tarkastellaan vahvasti omasta vinkkelistä, jolloin saatetaan lipsahtaa vähän yksipuolisen jeesustelun puolelle.

Osoitteesta www.hrw.org löytyvä Human Rights Watch on kunnostautunut viime aikoina aktiivisena terrorisminvastaisen sodan kriitikkona ja vahtikoirana. Mutta ei hätää! Agendalta löytyy maailmantuska muissakin muodoissaan. Pahaa tekee ja tietoa

Pelastajien uutispäiväkirjoja

NOITA BLOGEIKSIKIN kutsuttuja verkkosivuja sekä -sivustoja, joilla kirjoittajat turisevat näkemyksiään enemmän tai vähemmän aktiivisesti, on netissä lähes liikaakin. Aihepiirit vaihtelevat kaikessa taivaan ja maan välillä, ja toisinaan aiheet ovat ihan vakaviakin.

Yhden aatteen sivustoja piisaa ja kun löytää oman aatteensa, voi suo olla pohjaton. Elämän ahdistuksen tietoaalloilla pääsee surfaamaan muun muassa Antiwar-sivustolla osoitteessa www.antiwar.com. Tämä Ameriikan Yhdysvalloista ponnistava taho tarjoaa päivittäin mehevän valikoiman konflikteihin ja kahinoihin liittyvää tietoisuutta, joka on koottu maailman englanninkielisistä medioista. Koska uutiset ovat usein muilla sivuilla, jonne päädytään linkkien kautta, kannattaa nuokin sivut pistää korvan taakse.

Ideologiana on sodanvastaisuus ja ylläpitäjä kaartuu poliittisella kartalla oikeistoliberaaliksi. Se näkyy kirjoittaja- ja lähdevalinnoissa, mutta kukkikoot kaikki kukat.

Uutistoimisto al-Hullunrohkea

SUURET UUTISTOIMISTOT ovat usein jyhkeitä kuin rautakanki. Paljon porua aiheuttanut, ketterä toimija on osoitteessa english.aljazeera.net, qatarilainen uutistoimisto al-Jazeera. No, ei savua ilman tulta, ja nämä toimittajat eivät ainakaan tiedota etulinjan tapahtumista Liittouman tiedotustilaisuuksien pohjalta.

Kyytiä toimisto ja sen toimittajat ovat saaneet vähän joka suunnasta. Lännessä tätä demokratian ja vapaan tiedonvälityksen airutta kehuttiin vielä joitain vuosia sitten, mutta silloin purivat omat koirat. Kaikki arabihallitukset eivät tykänneet tutkivasta journalismista.

Lännessä taasen ääni kellossa muuttui siinä vaiheessa, kun Afganistanin ja Irakin vapautuksen kuvat ilmaantuivat ihmisten koteihin television välityksellä. Kyllähän al-Jazeeralla on omat rajoitteensa, joihin kovin kernaasti on tunnuttu tartuttavankin, mutta ei niiden toimistoja sentään olisi tarvinnut

Virtuaaliset vahtikoirat

ONGELMIA SYNTYY, kun kuka tahansa pääsee esittämään ajatuksiaan netissä. Välillä tuntuvat isommatkin toimijat ryssivän. Silloin voi tyytyväisenä kääntyä muita seuraavien ja niiden puutteista raportoivien tahojen puoleen. Information Clearing House on kotiutunut, yllätys yllätys, osoitteeseen www.informationclearinghouse.info.

Agendana on puuttua epäkohtiin. Kovin ajankohtainen, kiinnostava ja sitäkin opettavaisempi episodi on www.jihadunspun.com-sivustoa kohtaan esitetty kritiikki. Jälkimmäinen sivustohan tarjoaa militanttia radikalismia parhaan islamilaisen fundamentalismin hengessä. Epäilyksiä kuitenkin heräsi ja vaikuttaa siltä, että kyseinen sivusto on CIA:n tai muun kirjainyhdistelmän salajuoni radikaalin aineksen esiinhuuhtomiseksi.

Sota on dekonstruktoitu ja tiedonvälitys on sotaa. Tieto kannattaa aina tarkistaa muista lähteistä.

Jari Tamminen

Provinssirock 2019
Vocapeople

Voimakalenteri

Voimakalenteri

TOIMINTA

5.2. MAAN YSTÄVIEN LAPSET kokoontuvat Turussa, mukaan mahtuu myös uusia perheitä, lisätietoja Leena Ahonen, leanah@utu.fi / 050 441 2005.

HELSINKI FIGHTSHARING WEEKEND 26.–27.2., keskustelua, työryhmiä & kevään toimintapäivien organisoinnista, Precarity-videoesitys, 451-lehti, Euromayday-infoa, Yomango-safkaa, kello 12 alkaen Uudella yo-talolla, www.autop.tk.

VAASA ANARKISTITAPAAMINEN 25.–27.2. työryhmiä, keskustelua & yhdessäoloa, pakollinen il moittautuminen vaasan_anarkistit@rbgi.net, http://vsa.rbgi.net/a-tapaaminen & http://anarkismi.net.

TAPAHTUMA

5.2. EETTINEN MERKUR-PANKKI, Marika Lohi esittelee kello 11–15 Tampereen ekokauppa Ruohonjuuressa, Aleksanterinkatu 10.

7.2. ELÄMÄ TSUNAMIN JÄLKEEN AASIASSA– APU & KONFLIKTIT, Maanantaiklubilla keskustelemassa Masud Hossain & Tove Selin, hindustani-musiikkia sekä bhajan-& quawali-lauluja esittää Lauri Salokoski säestäjänään Sami Rönka ravintolalaiva Wäiskissä, Hakaniemenranta 11, kello 19.

12.2. YSTÄVÄNPÄIVÄN TAPAHTUMA Helsingin kulttuurikeskus Caisassa, ranskankielisten maiden kulttuuri esittäytyy kello 13–16.

19.2. MIESTEN KAUNEUSPÄIVÄ Tampereen ekokauppa Ruohonjuuressa kello 11–15, Aleksanterinkatu 10, asiantuntijana kosmetologi Minna Oey.

24.2. YLTÄPÄÄLTÄ KUOLASSA, Sputnik-matkailuillassa kuvia & matkakertomuksia Kuolan niemimaalta Helsingin kulttuurikeskus Caisassa kello 18.

28.2. N.I.P -PELIPÄIVÄ & ME, MYSELF & I -valokuvanäyttelyn avajaiset Helsingin Tyttöjen Talossa, Porthaninkatu 2, kello 14–16.

HELSINKI PLAN*B FOR ARKADIANMÄKI, sarja internetin välityksellä toteutettavia kansanäänestyksiä, joiden etenemistä voi seurata Eduskuntataloa vastapäätä sijaitsevalta suurikokoiselta videoruudulta 24.1–6.2., www.julkinenmielipide.fi.

MAIDOTTOMAT MAKUNAUTINNOT, Hanna Uotinen opastaa tofun & riisimaidon käytössä 11.2. kello 12–18 & 12.2. 11–15 ekokauppa Ruohonjuuressa, VR:n makasiineilla.

VANTAA LASTEN LÄÄKETIETEEN PÄIVÄT 19.–20.2. tiedekeskus Heurekassa, www.heureka.fi.

HIIHTOLOMA

HELSINKI HIIHTOLOMALEFFOJA 21.–25.2. Kanneltalossa joka päivä kello 12 & 15, www.kulttuuri.hel.fi/kanneltalo.

TEATTERIPELEJÄ ALA-ASTEIKÄISILLE nonstoppina teatteriin liittyviä tehtäviä, mukaan voi tulla 22.–25.2. kello 12–15 Kaapelitehtaan Teatterimuseossa.

REAKTORI-TAPAHTUMASSA nuorisotalotoimintaa 12–18-vuotiaille, kursseja, työpajoja & pelejä 23.–26.2. Katajanokalla Wanhassa Satamassa, ke–pe 12–20 & la 12–19.

KURSSIT

HELSINKI KUVATAIDETTA yli 8-vuotiaille, ohjaajana serbialaissyntyinen Sari Stajevic-Teodosin, keskiviikkoisin 19.1–27.4. kello 15.30–17, Vuotalossa, Mosaiikkitori 2, tiedustelut & ilmoittautumiset Kassandra ry, (09)6841 4215, kassandra@kassandra.fi.

ITÄAFRIKKALAISTA TANSSIA & RUMMUTUSTA perjantaisin 28.1–17.6. Etnohousessa, Vilhovuorenkatu 11 B 6, tanssi 17.30–19, rumpu 19–20.30, ilmoittautumiset jonnamus@jippii.fi tai 041 431 1144 / Jonna.

TEHDÄÄN YHDESSÄ -PAJAT Kiasmassa, 5.2. maalaus & kollaasi, 12.2. valotyöpaja,19.2. maalaus vaatteelle & 26.2. jäljennös & sekatekniikka, aamupäivän paja 10.30–13, ilmoittautuminen arkisin 9–12 (09)1733 6509, iltapäivän paja 14–16.30, ei ilmoittautumista.

KESKUSTELUT & LUENNOT

4.2. ÄÄNESTYSOIKEUS – RAJOITETTUA DEMOKRATIAA? -keskustelussa mukana Per Norbäck Helsingin Kiasman seminaarihuoneessa kello 16–19.

5.2. MITÄ ON VASEMMISTOLAISUUS TÄNÄÄN? -keskustelutilaisuus kello 12–15 Vasemmistoliiton puolueohjelman uudistamiseksi Helsingin Balderin-salissa, Aleksanterinkatu 12. UTOPIOITA DEMOKRATIASTA /ULJAAT UUDET MAAILMAT keskustelun aiheena Jon Brunbergin johdolla Helsingin Kiasman Kiasma-teatterissa kello 13–15.

6.2. ARVOT & VALTIOVALTA, Plan*B for Arkadianmäki -projektin päätöskeskustelu Helsingin Kiasman seminaarihuoneessa kello 13–15.

9.2. KESKIAIKAISET KALKKIMAALAUKSET & KIRKON VAIKUTUS TAVALLISEN SUOMALAISEN ELÄMÄÄN Helena Edgrenin & Teppo Korhosen esitelmien aiheena Kirkko Suomessa 850 vuotta -esitelmäsarjassa kello 17.30 Suomen kansallismuseossa.

10.2. RATIONAALISET & VÄHEMMÄN RATIONAALISET maailmankuvat Kimmo Pietiläisen aiheena Helsingin Humanistiyhdistyksen luennolla kello 18–20, Familia club, Pengerkatu 19 A.

11.2. FUTURO, Elokuva & design -luentosarjassa Mika Taanila alustaa, tilaisuudessa esitetään Futuro– tulevaisuuden olotila (1998)elokuvateatteri Orionissa 14.30–16.30, teemaan liittyvä elokuva Michael Gordonin Pillow Talk (1959)luennon jälkeen.

13.2. VUODEN 2005 ARS FENNICA -EHDOKKAAT, Pirjo Hämäläisen esitelmä Hämeenlinnan taidemuseossa kello 14.

15.2. ILMASTONMUUTOKSEN VIESTINTÄOHJELMAN vuosiseminaari 2005 Helsingin elokuvateatteri Bio Rexissä kello 9–16. ISRAELIN URHEILU, Jehuda Makkabealaisesta talviurheilijoihin päätoimittaja Leif Furmanin aiheena Israel vuonna 5765 -luentosarjassa, Helsingin Tieteiden talossa, suuri sali (104), Kirkkokatu 6, kello 18. NAINEN Hannele Koivusen alustuksen aiheena Elävien ajattelijoiden klubilla, Espoon kaupunginteatterin kahvilassa kello 19.

16.2. PIRKKO MIKKOLA (SDP) keskustelemassa Kunnallispolitiikkaa taiteilijoille -sarjassa Turun galleria Titanikissa, Itäinen Rantakatu 8, kello 18.

17.2. ÄIDIKSI YLI NELIKYMPPISENÄ, Feministiäitien kaikille naisille avoimessa keskustelutilaisuudessa alustajana maskeeraaja Tuija Luukkainen, Naisasialiitto Unioni, Bulevardi 11 A 1, Helsinki, kello 18.15–20. MINUN VENÄJÄNI -SARJASSA keskustelemassa Arto Mansala Helsingin Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksessa, Nordenskiöldinkatu 1, kello 18. NANA KORPELAINEN (Vasemmistoliitto) keskustelemassa Kunnallispolitiikkaa taiteilijoille -sarjassa Turun galleria Titanikissa, Itäinen Rantakatu 8, kello 18. BUDDHAN HYMYN TAKANA 2, Aasian taideperinteitä & pyhiä paikkoja, Irene Wai Lwin Moen esitelmä Hämeenlinnan taidemuseossa kello 18.

18.2. KLAANIEN NAISET & SUKULAISUUDEN VAHVAT SITEET, Naisen voima -luennon aiheena, puhumassa runoilija Amran Mohammed Ahmed Itä-Helsingin kulttuurikeskus Stoassa kello 18.

21.2. KANSAINVÄLISEN ÄIDINKIELEN PÄIVÄN keskustelutilaisuus äidinkielen merkityksestä ihmisten elämään Helsingin kulttuurikeskus Caisassa kello 17–20.

22.2. DESIGN MANAGEMENT -luennolla puhumassa European Academy of Design -verkoston puheenjohtaja Mike Press Joensuun Muotoilun palvelukeskuksessa, Sirkkalantie 12 A.

25.2. POPMODERNI DESIGN EUROOPPALAISESSA ELOKUVASSA, Jussi Kantonen alustaa Elokuvat & design -sarjassa elokuvateatteri Orionissa, luennon jälkeen elokuva Henri-Georges Clouzot ’n Kahlitut (1968).

26.2. TAPPAVAT AATTEET Vesa Puurosen aiheena Helsingin Humanistiyhdistyksen luennolla kello 12, Familia club, Pengerkatu 19 A.

1.3. KÄVELEVÄ POMMI, oppitunti valokuvauksesta, Janne Seppänen luennoi Näkökulma-luentosarjassa, Suomen valokuvataiteen museossa Helsingin Kaapelitehtaalla kello 17.30–18.30. RAUHA ON ROHKEUTTA -näyttelyn avajaisseminaari kulttuurikeskus Caisassa kello 15–17, www.gandhi-king-ikeda.fi.

2.3. AVANTGARDISTISET ILMIÖT & TAITEEN KENTTÄ aiheena Irmeli Hautamäen luennossa Porin taidemuseon luentosalissa kello 18.30.

URHEILU

HELSINKI WUSHU-KILPAILUT 18.–20. helmikuuta Töölön Kisahallissa, www.finwushu.com/championship.

TANSSI & TEATTERI

4.2. TAIKALAATIKKO Tampereen tanssiteatteri Mobita/Danscossa kello 9.15 & 10.30, soveltuu alle kouluikäisille.

5.2. HYPERMARKET Espoonlahden teatterin näytös Helsingin Ilves-teatterissa kello 19, Sampsantie 50, lippuvaraus 040 847 1879. STAND UP -illassa Tommi Mujunen & Mika Eirtovaara Lahden teatteri Vanhassa Jukossa kello 19.

10.2. KULTAKUTRI & KOLME KARHUA, nukketeatteri Sammon esitys Helsingin Kanneltalossa kello 10, varaukset (09) 323 6968.

17.2. HOVIMARSALKKA– MIES MYYTIN TAKANA, Pekka Valkeejärvi vierailee Lahden teatteri Vanhassa Jukossa kello 19.

18.2. LET ’S DANCE -TANSSIKOULUN 15-vuotisjuhlashow Helsingin kulttuurikeskus Caisassa kello 19–22.

20.2. KOLME PIENTÄ PORSASTA, tanssiteatteri Mobita/Danscon esitys Varkauden teatterissa, kello 12 & 14.

22.2. LÀ BAS -PERFORMANSSIKLUBI Oulun 45 Specialissa kello 20.

25.2. SADE– Street Art Dance Essentials -katutanssitapahtuma Itä-Helsingin kulttuurikeskus Stoassa kello 18.

HELSINKI ONEGIN uusintaensi-illassa 21.1.kello 19 Kansallisbaletissa, muut esitykset 24.1.–11.3.

BORIS GODUNOV, Modest Musorgskin suurooppera uusintaensi-illassa 28.1.kello 19 Kansallisoopperassa, muut esitykset 31.1.–23.2.

KUKKIA ALGERNONILLE ensi-illassa 29.1.kello 19 Teatterikorkeakoululla, muut esitykset 1.–12.2.

HARMIN PAIKKA– NÄYTELMÄ PERHEESTÄ ensi-illassa 31.1.kello 19 Teatterikorkeakoululla, muut esitykset 2.–12.2.

TERRORISMI ensi-illassa 2.2. kello 19 Helsingin kaupunginteatterin Teatteristudio Pasilassa, muut esitykset 1.2.–26.4.

DAKOTA-SEIKKAILUMUSIKAALI ensi-illassa 2. & 3.2. kello 18.30 Savoy-teatterissa, muut esitykset 4.–17.2.

NÄYTELMÄT, Stella Polariksen improvisaatioesitykset 2.–12.2. & 3.–19.3. kello 19 Kaapelitehtaan Turbiinisalissa.

OMISTUSKIRJOITUS & RARA AVIS ensi-illassa 3.2. kello 19 Teatterikorkeakoulussa, muut esitykset 4.–12.2.

BEYOND THE RED ROOM, 4.2.–6.3. Höyhentämössä, 25.2., 26.2 & 4.3. esitykset täysin englanninkieliset, Korkeavuorenkatu 17.

LAPUALAISOOPPERA ensi-illassa 7.2. kello 19 Rudolf Steiner -koulun Mikael-salissa, Lehtikuusentie 6, muut esitykset 9.–12.2.

CANADIAN POEMS– STORIES OF MERMAIDS & WHALE WATCHERS, Riitta Pasanen-Willbergin tanssikoreografia, ensi-ilta 8.2. kello 19, muut esitykset 10.–21.2. kello 19 & 20.2. kello 15 Kaapelitehtaan Zodiakissa.

TIE NIRVANAAN ensi-illassa 8.2. kello 19 KokoTeatterissa, muut esitykset 11.2.–19.3.

TÄHDEN LENTO ensi-illassa 10.2. kello 19 Ryhmäteatterissa, muut esitykset 8.2.–13.5.

ARMO – ESITYS TOSISSAAN OLEMISESTA ensi-illassa 11.2. kello 19 Ylioppilasteatterissa, muut esitykset 15.2.–13.3.

VUOSISADAN RAKKAUSTARINA vierailuesitys ensi-illassa 14.2. kello 19 Q-teatterin Puolikuu-näyttämöllä, muut esitykset 16.–19.2.

ISÄT & POJAT ensi-illassa 17.2. kello 19 Helsingin kaupunginteatterin suurella näyttämöllä, muut esitykset 15.2.–20.5.

MARIA STUART, Teater Mestolan vierailu 22., 25. & 26.2. kello 19 Lilla Teaternissa.

AKTI ensi-illassa 24.2. kello 19 teatteri Takomossa, muut esitykset 22.2.–29.4.

PUTOAVIA ENKELEITÄ ensi-illassa 1.3.kello 19 Q-teatterissa, muut esitykset 5.3.–18.5.

…IT ’S ONLY A REHERSAL, Zero Visibility -ryhmän vierailutanssi 2.–3.3.Helsingin Kiasman Kiasma-teatterissa kello 19.

VANTAA SATUJA & SAMMAKOITA ensi-illassa 11.2. kello 18.30 tanssiteatteri Raatikossa, Viertolankuja 4 B, muut esitykset 14.2.–8.4.

ESPOO MARIA STUART, Teater Mestolan vierailu 8., 10.& 11.2. kello 19 Espoon kaupunginteatterin Louhi-salissa.

TAMPERE MARILYN ensi-illassa 3.2. kello 19 Tampereen Työväen Teatterissa, muut esitykset 5.2.–28.4.

AGENTTI PIKS POKS O, Guguli-teatterin koko perheen musiikkinäytelmän lisäesitykset teatteri Telakalla 5., 6., 12. & 13.2. kello 15, varaukset 040 7048 188, www.guguli.net.

JOENSUU PUHTAANA KÄTEEN ensi-illassa Joensuun kaupunginteatterin Suurella näyttämöllä 17.2. kello 19, muut esitykset 17.3.–13.5.

OULU VERINAIS– VÄLÄHDYKSIÄ ELÄMÄSTÄ ensi-illassa 29.1.kello 17 Oulun Ylioppilasteatterissa, muut esitykset 31.1.– 19.2..kello 20.

MISS FARKKU-SUOMI ensi-illassa 6.2. kello 16 Oulun Nuku-keskuksessa, muut esitykset 8.2.–18.3.

RUUMIS POHJALLA JoJo– Oulun Tanssin keskuksessa 11.& 12.2. kello 19, Nukun isossa salissa.

LASTEN & NUORTEN TEATTERIPÄIVÄT 21.–26.2. Oulun kaupunginteatterissa, www.oulu.ouka.fi/teatteri/Esitykset/festari.html.

RUNO

5.2. RUNOJA ELÄMÄN TARKOITUKSESTA, Stoan lausujat Itä-Helsingin kulttuurikeskus Stoassa kello 15.POETRY SLAM -kisojen lavarunouden Suomen mestarit vuosilta 2001–2004 yhteiskeikalla Jyväskylän Vakiopaineessa kello 21.

8.2. LAPSELLINEN MIELI– MOTMOT, runouden vuosikirjan julkistamistilaisuus Linnunlaulun runoklubilla, Helsingin Villa Kivessä kello 18.

28.2. KALEVALAN RUNOJA eri kielillä Helsingin kulttuurikeskus Caisassa kello 17–20.

SIRKUS

12.2. TRIPPO, Circo Aereo, Helsingin Kanneltalossa kello 16.

HELSINKI UN CIRQUE TOUT JUSTE, Circo Aereo, Jani Nuutisen sooloteos 8.–12.2. kello 19 & 13.2. kello 17 Kaapelitehtaan Cirko – Uuden sirkuksen keskuksessa.

MUSIIKKI

4.2. APUA AASIAAN -KONSERTTI, kanadalainen Yovan Nagwetch Helsingin kulttuurikeskus Caisassa kello 21. PERJANTAISEKOITUS -klubilla dj:t Holger, Yogi & Chilly-Dee Helsingin Pacificossa. MANSIKKA -klubilla dj:t Älppy Äveriäs & Ontuva Kontio Helsingin Saunabarissa. ILMILIEKKI QUARTET Helsingin Ateneum-salissa kello 19–21. AMOC, inarinsaamelainen rap-artisti Helsingin Umo Jazz Housessa. ZEKE Helsingin Semifinalissa. ENSIFERUM, TURISAS & SOULGRIND Helsingin Nosturissa. SUSANNA HAAVISTO, ANNA-MARI KÄHÄRÄ & LEA PEKKALA, Carpe diem– tartu hetkeen -konsertissa Itä-Helsingin kulttuurikeskus Stoassa kello 19. MEMMY POSSE, NOTKEA ROTTA & STEEN 1, dj:t Klaus Kustaa & Tag Team Duo Turun Päiväkodissa. CMX Kuopion Nightclub K-18:ssa.

5.2. CLUB PURO AMOR & dj Pedro Helsingin Dubrovnikissa. SPICE1, STEEN1, ASA, DAVO, PETOS, LEIJONA, MONEY & KALLIO UNDERGROUND Helsingin Nosturissa. LUOJA, OLAVI WELLAMOINEN & AURINGONKUKKA ORKESTERI Helsingin Factoryssa. HELSINKI!SOUL-klubilla dj:t James Trouble & Christian Hermansson Helsingin UMO Jazz Housessa. THE Q-CONTINUUM & FLY, Funk Awards 2004 Helsingin Tavastialla.FUME, CANDY CANE, LUCY WAS DRIVING & FORMED ikärajattomalla keikalla Helsingin Oranssilla kello 19. TELEGRAM & SECOND HAND HASSELHOFFS Tikkurilan Vankkurissa. HKI GHETTO BASS PATROL & SRKKPJT Turun Päiväkodissa. ZEKE & lämppärinä Endstand Jyväskylän Lutakossa.

6.2. DJ TIXA Sunnuntaiklubilla Helsingin Saunabarissa. ROCK AGAINST DRUGS -konsertissa muun muassa TikTak, Toni Wirtanen & Irina Tampereen Tullikamarin Pakkahuoneella kello 17–21. ZEKE Tampereen Klubilla.

8.2. GALLIAN TAIKAHUILU, Patrik Gallois, Martti Rousi & Cecilia Löfstrand Kamari 21 -illassa, Helsingin Kanneltalo kello 19. MIR-O, Miro Mantereen opinnäytekonsertti Helsingin Stadia Pop/ Jazzin Arabia-salissa kello 19. BÉLA BARTÓKIN 44 DUOA, Petri Aarnio & Hannu Vasara Helsingin Malmitalon Kamarimusiikkia-sarjassa kello 19.

9.2. WITHIN TEMPTATION Helsingin Tavastialla. NORMAL JEAN Helsingin Juttutuvan Rytmihäiriö-klubilla. PEPE WILLBERG Itä-Helsingin kulttuurikeskus Stoassa kello 19. PUTANG MASSIVE dj:t Helsingin Saunabarissa. VIRVE ROSTI Tampereen Londonissa.

10.2. LA CAMPAGNIE DES MUSIQUES A OUIR & GOURMET Jazzliiton Vapaat äänet -kiertueella Helsingin Kanneltalossa kello 19. JIM CAMPILONGO Malmitalossa. UMO JAZZ ORCHESTRA PLAYS THE MUSIC OF JUKKA PERKO Helsingin UMO Jazz Housessa. CITY ROCK 2005 -bändiskaba Tampereen Jee Jeessä. HAPPORADIO Oulun 45 Specialissa.

11.2. MIKAEL SVARVAR Helsingin Gloriassa. PELLE MILJOONAN 50-vuotisjuhlat Helsingin Nosturissa, N.U.S., 1980, Avoimet Ovet & Rockers. JIM CAMPILONGO Malmitalossa. ELÄKELÄISET Helsingin Tavastialla. DIVE, ULTRANOIR & INCREDIBLE NOTHING ikärajattomalla keikalla Helsingin Oranssilla kello 19. MONTEROSSO Helsingin Saunabarissa. PIETARIN KASAKOIDEN konsertti Espoon Tapiola-salissa kello 19. DINGO Nokian Iisopissa. NO SHAME & I WALK THE LINE Tampereen Yo-talolla. DEEP INSIGHT, MY FATE, CAUSE FOR EFFECT & STEEP, Club Kalalokki Tampereen Jee Jeessä. LOUNA Tampereen Kodissa. EN ROUTE Kuopion Henry ’s Pubissa. GTR-KIERTUE, Jartse Tuominen, Dave Lindholm & Hasse Walli Vaasan Vaakunassa.

12.2. LODGER & LE FUTUR POMPISTE, Club Limousine Helsingin Semifinalissa. HYPNOMEN, CALYPSO KING & SOUL INVESTIGATORS, Club Da Capo Helsingin Nosturissa. GTR-KIERTUE, Jartse Tuominen, Dave Lindholm & Hasse Walli Seinäjoen Vaakunassa.

13.2. GREGORIAN THE DARK SIDE -konsertti Helsingin Finlandia-talossa. AGENTS & JORMA KÄÄRIÄINEN Tampere-talossa.

14.2. GREGORIAN THE DARK SIDE -konsertti Tampereen Tampere-talossa.

15.2. POETS OF THE FALL Kuopion Henry ’s Pubissa.

16.2. VIERASHUONE ENSEMBLE Helsingin Kanneltalossa kello 19. VIII FESTIVAL FLAMENCO DE HELSINKI, Helsingin flamencomusiikkifestivaalin perinteinen klubi-ilta Gloriassa, www.flamenco.fi. INIS & GUAVA Helsingin Semifinalissa. EERO KOIVISTOINEN MUSIC SOCIETY Helsingin Juttutuvan Rytmihäiriö-klubilla. KAPASITEETTIYKSIKKÖ Espoon Sellosalissa kello 19. SMAK Porvoon Bar Maryssa. ZACHARIUS CARLS GROUP & SHAKE Oulun 45 Specialissa. LA CAMPAGNIE DES MUSIQUES A OUIR & GOURMET Jazzliiton Vapaat äänet -kiertueella Oulun Nukun isossa salissa, Hallituskatu 7.

17.2. LA CAMPAGNIE DES MUSIQUES A OUIR & GOURMET Jazzliiton Vapaat äänet -kiertueella Jyväskylän Jazz Barissa. DAMN SEAGULLS Kuopion Henry ’s Pubissa. BEATS AND STYLES Joensuun Moritzissa.

18.2. TIGERBOMBS Helsingin Kipsarissa.J OONA TOIVANEN TRIO Helsingin Ateneum-salissa kello 19–21. EDDIE BOYDIN muistolevyn julkaisukonsertti Malmitalossa. BRANDON, KLAS, BOY MIKE, TUOMO & TK Helsingin Gloriassa. THE ULTRAMAGNETIC MC ’S Helsingin Tavastialla. PAULI HANHINIEMEN PERUNATEATTERI Keravan Panama Jackissa. TUROS HEVI GEE Nokian Iisopissa. KWAN Tampereen Yo-talolla. GTR-KIERTUE, Jartse Tuominen, Dave Lindholm & Hasse Walli Kouvolan Night Marilynissä. DIRTY DEED plays AC/DC Kuopion Henry ’s Pubissa.

19.2. VARJO, VIOLA, ICON CRASH & ANGELIKA CULT Helsingin Gloriassa. DAVE EDMUNDS Helsingin Tavastialla. SUPPERHEADS Helsingin Semifinalissa. AJATTARA & REVEREND BIZARRE Helsingin Nosturissa. TOPMOST Helsingin Vuotalon klubi-illassa. TEATTERIRYHMÄ REIPAS IRMA juhlii 10-vuotissynttäreitään Helsingin Oranssilla. STEEN1, MEMMY POSSE & NOTKEA ROTTA Kuopion Nightclub K-18:ssa, alle 18-vuotiaat kello 19.30 & K-18 kello 23. IRINA Ylläsjärven hotelli Ylläs Saagassa.

20.2. YOSBI, LOCKSMITH, MPM & FLOW-MO, Sade– Streetdance festivaali Helsingin Gloriassa. ROTTEN SOUND Oulun 45 Specialissa.

21.2. CLAES ANDERSSON & PENTTI MUTIKAINEN

Helsingin Storyvillessä. HAPPORADIO Jämsän Himos Hotel Parkissa.

22.2. BIG JOE LOUIS BAND & KAI LAMMERVO Helsingin Storyvillessä.

23.2. ANTSU HAAHTELA DUO Helsingin Herttoniemen Treffipubissa kello 19.30. GLENN HUGHES & lämppärinä The Lizards Helsingin Nosturissa. THE ARK & THE MO Helsingin Tavastialla. EEPPI URSIN BAND levynjulkaisukeikalla Helsingin Juttutuvan Rytmihäiriö-klubilla. 24 HOUR HELL Turun TVO:lla.IRINA Kouvolan Mulligansissa. GTR-KIERTUE, Jartse Tuominen, Dave Lindholm & Hasse Walli Oulun Foxiassa.

24.2. EVAN DANDO Helsingin Tavastialla. WASTED, BRIGADE & ELINVOIMA Helsingin Semifinalissa. IRINA Kotkan Seurahuoneella. CITY ROCK 2005 -bändiskaba Tampereen Jee Jeessä. THE ARK Tampereen Klubilla. 24 HOUR HELL Tampereen VVKlubilla. RIKU KESKINEN ENTENTE Jyväskylän Jazz Barissa. SHAKE & ZACHARIUS CARLS GROUP Kuopion Henry ’s Pubissa. EPPU NORMAALI Joensuun Areenalla. PAIN CONFESSOR Oulun 45 Specialissa. GTR-KIERTUE , Jartse Tuominen, Dave Lindholm & Hasse Walli Pelkosenniemen Hotelli Pyhätunturissa.

25.2. VESILAITOS & TRAUMA Kemin Hullussa Pohjolassa. BLACK PASSAT Seinäjoen Bar 15:ssä. NOCHE DE TANGOS Y BOLEROS, tanssia, laulua & luentaa Helsingin kulttuurikeskus Caisassa kello 19–21. LAS CHICAS DEL TANGO Helsingin Ateneum-salissa kello 19–21. RINNERADIO Helsingin Tavastialla. FEMMA-GAALA Helsingin Nosturissa. IRINA Vantaan Tulisuudelmassa. THE ARK Turun Klubilla. FROIKKARIT Nokian Iisopissa.PEER GÜNT Tampereen Yo-talolla. PELLE MILJOONA & TUMPPI VARONEN Tampereen Jee Jeessä. DIRTY HARRY SEXTED plays FUNKY Kuopion Henry ’s Pubissa. EPPU NORMAALI Rukalla, Holiday Club Kuusamon Areena. GTR-KIERTUE, Jartse Tuominen, Dave Lindholm & Hasse Walli Ylläksen Kaivohuoneella.

26.2. MY FAVOURITE CLASSICS, 13-vuotias pianisti Diana Ringo Helsingin kulttuurikeskus Caisassa kello 19–21. ANTSU HAAHTELA DUO Helsingin Pitäjänmäen Macondossa kello 21.30. RUSH– NEXT PROPHECY, SUPERFAST OZ AKA OD404, SEBASTIAN featuring KRIS KYLVEN & CARBON BASED Helsingin Gloriassa. PEER GÜNT Helsingin Tavastialla. PRESLEY BASTARDS, BARBE-Q-BARBIES, LIGHTHOUSE PROJECT & DISCO ENSEMBLE -levyjulkkarit, ikärajaton keikka Helsingin Oranssilla. IRINA Vammalan hotelli Ellivuoressa. EPPU NORMAALI Kuopio-hallissa. VALERIAN Kuopion Henry ’s Pubissa. GTR-KIERTUE, Jartse Tuominen, Dave Lindholm & Hasse Walli Levin Hulluporo Areenalla.

27.2. VESILAITOS & TRAUMA Oulun 45 Specialissa.

28.2. JUDAS PRIEST Oulun jäähallissa.HAPPORADIO Ylläsjärven hotelli Ylläs Saagassa.

1.3. SINIAALTO Kantsun Elektroillassa, Helsingin Kanneltalo kello 18.

2.3. ASTRO CAN CARAVAN Helsingin Semifinalissa.JUSSI FREDRIKSSON KERHO featuring Jussi Kannaste Helsingin Juttutuvan Rytmihäiriö-klubilla.SERGIO MACHADO BAND Espoon Sellosalissa kello 19. ROTTEN SOUND Porvoon Bar Maryssa. KAUKO RÖYHKÄ Kuopion Henry ’s Pubissa.

3.3. JUDAS PRIEST Helsingin Hartwall Areenalla. KUKKAKEPIT & JASON MUUTTAA TAIVAASEEN Helsingin Semifinalissa. EPPU NORMAALI Hämeenlinnan Kulttuuritukussa. IRINA Jyväskylän Feverissä. PAIN CONFESSOR Kuopion Henry ’s Pubissa. KAUKO RÖYHKÄ Oulun 45 Specialissa.

RISTEILY LAULU PALAA– TYÖVÄEN MUSIIKKITAPAHTUMA, risteily Silja Europalla 12.–13.2., mukana Niko Ahvonen, Yrjänä Sauros, Kauko Röyhkä & Maritta Kuula.

LAHTI ROOSTER FESTISSÄ muun muassa 24 Hour Hell, The Heartburns & Down My Throat, 25.–26.2. Lahden Torvessa.

ELOKUVA, RADIO & TELEVISIO

5.2. LATINALAISAMERIKKALAISIA elokuvia Helsingin kulttuurikeskus Caisassa kello 15–17.

9.2. BUSSI 174, televisiokameroiden edessä tapahtunut kidnappausdraama päättyi verisesti Brasiliassa, Yle TV2 Dokumenttiprojekti kello 22.05.

2.3. SUURI KOMMUNISTINEN PANKKIRYÖSTÖ -dokumentti, Romanian kansallispankki ryöstö 1950-luvulla & kiinnisaatujen rikollisten karu kohtalo, Yle TV2 Dokumenttiprojekti kello 22.05.

VANTAA STOMP– Maailman rytmi, IMAX-superelokuva 1.2. alkaen tiedekeskus Heurekan Verne-teatterissa joka päivä 11, 13.30, 16 & torstaisin myös 18.30.

VALOKUVA

6.2. LOST IN BETWEEN -LANDSCAPES, Minna Kurjenluoman valokuvanäyttely viimeistä päivää avoinna Helsingin galleria Hippolytessä kello 12–16. P ERIAATTEESSA TOTTA, Turun taideakatemian 3.vuosikurssin valokuvausopiskelijoiden ryhmänäyttely viimeistä päivää Turun valokuvakeskus Perin etägalleriassa, Maariankatu 8 kello 12–18.

HELSINKI KATSOA VAI NÄHDÄ– VALOKUVAN MERKITYKSIÄ ETSIMÄSSÄ, länsimaisen valokuvan historiaa viimeisen sadan vuoden ajalta 28.1.–11.12. Suomen valokuvataiteen museossa, ti–su 12–19.

NIGHT SPOTS, Julia Peironen valokuvatarinoita tytöistä 28.1.–13.3. Suomen valokuvataiteen museossa, Kaapelitehtaan Projekti-huone, ti–su 12–19.

TYHJÄN TILAN KAMMO– HORROR VACUI, Pasi Kolhosen valokuvatutkielmia graafisen informaation & mainonnan vaikutuksista kaupunkitilaan 28.1.–13.3. Suomen valokuvataiteen museossa, Kaapelitehtaan Prosessi-huoneessa, ti–su 12–19.

PROFESSIONAL TEENAGERS, Leena Kelan & Suvi Parrillan valokuvia 29.1.– 11.2. galleria Myymälä2:ssa ti–su 12–18.

VALO & MUOTO, Unkarin arkkitehtuuri & valokuvaus 2.2.–4.3. Suomen rakennustaiteen museossa, Kasarmikatu 24, ti–su 10–16, ke 10–20.

MUISTOJEN ARKEOLOGIAA, Sirpa Hirvikosken valokuvia, videoita & nauloja 23.2.–13.3. galleria Jangvassa, ti–pe 11–20 & la–su 11–17.

TURKU BRAZIL, Andréa Vannucchin & Luiza Avellarin valokuvia 4.2.–6.3. valokuvakeskus Perissä, Uudenmaankatu 1, ti–pe 12–19, la–su 11–17.

TAMPERE ALGERIAN NAISET, Marc Garangerin kuvia algerialaisnaisista 50 vuoden takaa 13.1.–27.2. valokuvakeskus Nykyajassa, ti–pe 12–18, la–su 12–16. TEOLLISUUSREPORTAASI!– VALOKUVIA TYÖSTÄ & TEHTAISTA 1960-LUVULLA 18.1.–22.5. Työväen keskusmuseossa, Väinö Linnan aukio 8, ti–su 11–18.

SALO VALOKUVAN HAJAVALOA:PETROSKOI & PIETARI, Sami Hyrskylahden & Sami Parkkisen tulkintoja arkkitehtuurista, valokuvia & videoita 22.1.–20.2. Salon taidemuseon Veturitallin Fotoimage-galleriassa, ti–pe 10–18, la 11–17 & su 11–18.

JYVÄSKYLÄ MAAILMAN IHANIN TYTTÖ, valokuvia 5.2.–3.4. Jyväskylän taidemuseon Suojassa, ti–su 11–18.

IISALMI TOMÀS BICAN valokuvia 3.–22.2. Underground Photo Galleriassa, Kyllikinkatu 4, ti 12–19, ke–pe 10–18, la–su 12–16.

NÄYTTELYT

6.2. TODELLISUUDEN SOSIAALINEN RAKENTUMINEN, Erkka Nissisen teos viimeistä päivää Helsingin Taidehallin Studiossa, kello 12–17. TÄNÄÄN KOTONA, Pia Paldaniuksen & Marja Pursiaisen teoksia viimeistä päivää Helsingin galleria Rantakasarmissa, kello 11.30–17. CITY BREAKS -näyttely, viimeistä päivää Helsingin galleria Muussa, kello 12–16. GREETINGS, Marja Mikkosen & Arash Moorin performansseja viimeistä päivää Helsingin Kuvataideakatemian Kaiku-galleriassa, kello 12–16.

HELSINKI ANJA HÄRKÖSEN maalauksia 15.1.–25.5. Rastiksessa, Ulapparaitti 6, Vuosaari, ma–to 17–21.

REITELIN LAPSET, tallinnalaisen kulttuurikeskus Kullon kuvanveiston opettajan Kalju Reitelin oppilaiden veistoksia 20.1.–20.2. Annantalon taidekeskuksessa, Annankatu 30, ma–pe 9–18, la–su 11–17.

RIIKKA PUROSEN maalauksia 25.1.–13.2. galleria Krista Mikkolassa, Neitsytpolku 9, ti–pe 12–17, la–su 13–16.

ANITTA RUOTSALAISEN maalauksia 26.1.–13.2. galleria Katariinassa, Kalevankatu 16, ti–pe 11–17, la–su 12–16.

JEFF KOONS retrospektiivi 28.1.–10.4. taidemuseo Tennispalatsissa, ti–su 11–20.30.

KAIKESSA HILJAISUUDESSA, teoksia kokoelmista 4, 28.1.–10.4. taidemuseo Tennispalatsissa, ti–su 11–20.30.

MARY JANE GREGORYN teoksia 29.1.–13.2. tm-galleriassa, Erottajankatu 9 B, ti–pe 11–17, la 11–16, su 12–16.

AMOS ANDERSSONIN TAIDEMUSEO 40 VUOTTA, valikoima kokoelmista 1.–27.2. Amos Anderssonin taidemuseossa, ma–pe 10–18, la–su 11–17.

TÄTIBALETTI, Ulla Kurosen maalauksia 1.–28.2. Kaapelitehtaan galleria Käytävässä, ma–pe 9–21, la–su 12–16.

RUOHOA, Johan Svenssonin animaatioita & installaatioita 2.–20.2. galleria Jangvassa, ti–pe 11–20, la–su 11–17.

MY TREASURE BOX, kiinalaisen Yuan Longin keramiikkaa 2.–25.2. Helsingin Caisan galleriassa, ma–pe 10–18.

KAJ ENGLUND 1905–1976, arkkitehdin retrospektiivi 2.2.–4.3. Suomen rakennustaiteen museon pienessä näyttelyhallissa, Kasarmikatu 24, ti–su 10–16, ke 10–20.

TUOKIOKUVIA, Elena Hopsun maalauksia talvisesta Suomenlinnasta 4.–20.2. Helsingin galleria Mariassa, Mariankatu 14, ti–pe 12–17, la–su 12–16.

VALOLLA ON VALKOISEN IKKUNAVERHON ÄÄNI, keinutuolimattoja uusin muodoin 4.–26.2. Kanneltalon galleriassa, ma–to 9–20, pe 9–18, la 10–16.

PAAVO TYNELL & TAITO OY, Tynellin (1890–1973) valaisimia 4.2.–28.3. Designmuseossa, Korkeavuorenkatu 23, ti 11–20, ke–su 11–18.

ART DECO 1918–1939, modernia eksotiikkaa 4.2.–8.5. Designmuseossa, Korkeavuorenkatu 23, ti 11–20, ke–su 11–18.

SHOTGUN CRUISE, Sari Palosaaren installaatio 5.–27.2. Kaapelin galleriassa Kaapelitehtaalla, ti 11–18, ke–pe 11–17, la–su 12–16. AUTIOMAA, Heli Rekulan teoksia vuosilta 1989– 2004 5.2.–24.4. Kiasman 4. & 5. kerros, ti 9–17, ke–su 10–20.30.

MERTA & KAUPUNKIA, Pekka Vehviläisen akvarelleja & piirustuksia 8.2.–5.3. Helsingin Kanneltalon aulassa, ma–pe 11–14.30 & 15–18.

TIINA ÉNON maalauksia 9.2.–5.3. Malmitalon galleriassa, ma–pe 9–20, la 10–16.

PELKO-ryhmänäyttely 10.2.–13.3. Suomenlinnan galleria Rantakasarmissa, ti–to 12.30–18, pe–su 11.30–17.

MIKAEL NEIBERG-VALLGRENIN teoksia 12.2.–6.3. Taidehallin Studiossa, ti–pe 11–18, ke 11–20, la– su 12–17.

ANNE HAKALAN maalauksia 16.2.–6.3. tm-galleriassa, Erottajankatu 9 B, ti–pe 11–17, la 11–16, su 12–16.

VANTAA MON CHERI, Piia Majanevan monotypioita & serigrafioita galleria Gjutarsissa, Vanha Kuninkaalantie 6, ke–pe 12–18, la–su 12–17.

SATISFACTION, taidemaalari Risto Vilhusen 60-vuotisjuhlanäyttely 1.2.–2.4. Vantaan taidemuseossa, ti–pe 11–18, la 10–15.

ESPOO SUMMERNIGHT, Aarno Salosmaan video 2.–13.2. Tapiolan galleria Aarnissa, WeeGee-talo, ti–pe 11–18, la–su 12–16.

TURKU VÄLIAIKA:ILMAN SIBELIUSTA, Silvio Salgadon teoksia 12.1.–23.2. Sibelius-museossa, ti–su 11–16, ke myös 18–20.

HENRY WUORILA-STENBERGIN retrospektiivi 14.1.–6.3. Wäinö Aaltosen museossa, ti–su 11–19.

”SILLÄ VÄLIN” -PUUTARHASSA, Henry Grahn-Hermusen liikkuvaa kuvaa, valoa & heijastavia installaatioita hyödyntävä kokonaistaideteos 21.1.–6.3. Wäinö Aaltosen museon Studiossa, ti–su 11–19.

PIMEYDEN & VALON MAILLA, Merja Aletta Ranttilan linoja & maalauksia 4.–28.2. Päiväkodin Klubigalleriassa, Kaskenkatu 3, ti–su 20–3.

KERAVA VASTA MAALATTU– PEÎNTURE FRAÎCHE, ranskalaisen kuraattorin Cécile Marien kokoama näyttely 19.1.–6.3. Keravan taidemuseossa, ti–su 12–19.

SALO DIALOG, Salon seudun & petroskoilaisten taiteilijoiden yhteisnäyttely 22.1.–20.2. Salon taidemuseon Veturitallissa, ti–pe 10–18, la 11–17 & su 11–18.

HYVINKÄÄ PYSÄHDYSPAIKKA, Erno Enkenbergin maalauksia 14.1.–20.2. Hyvinkään taidemuseossa, ti–pe 11–19 & la–su 11–17.

RAUMA SILMÄN KÄÄNTÄJÄT, näkemisen ilmiöitä, illuusioita & yllätyksiä, nykytaiteen näyttely 21.1.–13.3. Rauman taidemuseossa, ti–to 10–18, pe 10–16, la–su 11–16.

HÄMEENLINNA LOOTUKSEN KUKKA– taidetta Vietnamista 13.1.–6.3. Hämeenlinnan Taidemuseossa, ti–su 12–18, to 12–20.

PORI MAIRE GULLICHSEN & MODERNISMI I, pienoisnäyttely Maire Gullichsenin taidesäätiön kokoelmasta 9.2.–29.5. Porin taidemuseon Mediapisteessä, ti–su 11–18 & ke 11–20.

MG 05.TEEMA, suomalaista modernismia 9.2.–29.5. Porin taidemuseon Projektihuoneessa, ti– su 11–18 & ke 11–20.

KIBA LUMBERG– MUSTA PERHONEN, Lumbergin teoksia 18.2.–3.4. Porin taidemuseon Siivessä, ti–su 11–18 & ke 11–20.

LARA BALADI– KAI ’RO, Baladin valokuvakollaaseja, installaatioita & videoita 18.2.–29.5. Porin taidemuseon Hallissa, ti–su 11–18 & ke 11–20.

JOENSUU VAATTEET!, suomalaisen muotoilun huiput 20.1.–13.3. Joensuun taidemuseossa, ti– su 11–16, ke 11–20.

SUOMALAINEN KORU 4, uusia & ennennäkemättömiä korutaideteoksia 20.1.–13.3. Joensuun taidemuseossa, ti–su 11–16, ke 11–20.

Voima

Provinssirock 2019
Vocapeople

Maailma & me

Maailma & me

LUONNONYSTÄVÄ HAUTAAN. Ruotsissa on ryhdytty ratkaisemaan ekologisen hautaamisen pulmaa. Ruumisarkkujen lahoaminen rasittaa pohjavesiä ja tuhkauksessa ilmaan vapautuu elohopeaa. Uusi ratkaisu on syväjäädytyskuivaus eli promessio. Ruumista ei syväjäädytetä odottamaan sulatusta ja uutta elämää, vaan ruumis hajotetaan luonnonmukaiseksi tomuksi maissi- tai perunatärkkelysarkussa. Ruumis värähtelee tomuksi -196 asteessa, ja tomun voi haudata maan ylimpään kerrokseen. Siitä jäännökset hajoavat luontoon nopeasti. Ensimmäinen jäädyttämö eli promatario aukeaa Ruotsin Jönköpingissä 2006.

KOULUUN SIITÄ NIINKU OLIS JO! Moni koulumurhaaja Yhdysvalloissa on käyttänyt mielialalääkkeitä. Tutkimukset ovatkin viitanneet siihen, että fluoksetiinia sisältävällä Prozacilla ja väkivaltaisella käytöksellä saattaa olla kytköksiä. Yhdysvaltojen lääke- ja elintarvikevirasto (FDA) määräsi jo vuonna 1991 lautakunnan pohtimaan varoitusmerkin lisäämistä Prozac-lääkkeisiin. Prozacin oli todettu tekevän potilaista väkivaltaisia ja itsetuhoisia. Viidellä kymmenestä lautakunnan jäsenestä oli taloudellisia kytköksiä lääkeyhtiöihin, ja ehdotus varoitusmerkistä hylättiin. Sen sijaan lääkeyhtiöiden palveluksessa olevat psykiatrit suosittaisivat pakollista Prozac-kuuria kaikille nuorille. www.counterpunch.org/cockburn04022005.html

”SYNNYIN LEHMÄSTÄ” Tiedotusvälineissä Prometheus on hurjana, hän käskee lopettamaan myyteistä hössöttämisen. Daidalos esittelee uuden labyrinttinsa. ”NYT PUHUU ZEUKSEN EX!” Ja Narkissos kertoo voittaneensa masennuksen. Ilmoituksella kumotaan viikonloppuliitteen kahden aukeaman julistus, joka traagisella sisällöllään on kalvanut meitä vuosien pituisilta tuntuvat 48 tuntia ja jonka vuoksi ihmiset ovat myötätunnosta jättäneet täyttämättä työllisyysaikaa koskevia ilmoituksiaan, minkä viranomaiset ovat näissä olosuhteissa katsoneet täysin hyväksyttäväksi. ”Rhea: Kronoksen bulimia koettelee perheonnea!” Joskus käy niin, että yksi näyttäisi kertovan täysin eri asiasta kuin toinen. ”Sisyfos: olen Jeesus!” ”Jeesus: olen Sisyfos!” Eipä auta muu kuin tutkia molemmat ja silloin huomaakin niiden tarkoittaneen yhtä ja samaa.

REMMI PUHUU IHOLLE. Psykiatri Marina Chukrova Novosibirskissä Venäjällä parantaa päihderiippuvaisia piiskaamalla heitä pakaroille. Hakkaaminen saa potilaiden pyllyt mustelmille, mutta haavoilta hakattavat välttyvät. Alkoholistit ja huumeriippuvaiset kärsivät nimittäin endorfiinien, eli hyvänolon hormonien, puutteesta. Tämän seurauksena ihon päällimmäisen kerroksen herkkyys on heikentynyt, ja addiktit tuntevat olonsa epämukavaksi omassa nahassaan. Chukrovan mukaan 300 iskua kerran viikossa muutaman viikon ajan saa potilaat tuntemaan oman kehonsa uudelleen, jolloin päihteiden himo ei yllätä. Chukrovan kymmenestä ensimmäisestä potilaasta neljä karkasi mieron tielle, mutta kuusi on kuivilla. www.themoscowtimes.com/stories/2005/04/14/003.html

OI MUTSI, MUTSI. Menneenä talvena tehdyn tutkimuksen mukaan 66 prosenttia suomalaisista ei sallisi naispareille hedelmällisyyshoitoja. Yksineläville naisille luku oli 40 prosenttia. Pelottavia lepakoita viuhtoo ilmatilassa. Lesbo-äitien kotona seinät ovat kierot ja lapsi kasvaa seinien mukaan. Koulussa tunkee äpärähäpeä: kun ei ole lapsella isää! Vaikka hävetähän saisi koululaisista tuon kelan mukaan moni muukin: isä aina töissä, isä toisella paikkakunnalla, isä poissa oleva, ei kuulu, ei näy. Homot ja lesbot ovat keskimäärin yhtä hyviä tai huonoja vanhempia kuin heterot. Suomalaisten mielestä onni on perhe-elämä ja perheen hyvät ihmissuhteet. Elinkeinoelämän Valtuuskunta EVA:n alkuvuodesta julkaiseman tutkimuksen mukaan 83 prosentille suomalaisista tämä asia on ykkössijalla. Ura ja varakkuus tulevat vasta kaukana perässä. Kukapa sanoisi, ettei lapsen etu ole onnellinen perhe? Kokoonpano olkoon mikä tahansa, perhe kuin perhe, äitienpäivän juhlija sellainen äiti kuin on. Riikka Ala-Harja

DUUNARIN MUSEO. Finlaysonin portin pielessä Tampereella ei ole enää koppalakkista vartijaa. Astelen kaariportista sisään. Nyt on yrittäjiä, onpa Siperiassa, entisessä kehräämössä, Aamulehtikin. Kiipeän Työväen keskusmuseon näyttelytilaan. Tamperelainen Asko Salminen ripustaa siellä Toinen historia -näyttelyään. Isoja sinisävyisiä mustavalkokuvia ja metalliesineitä. Työhanskojen sormet sojottavat pystyssä kvartsihiekassa. Muistoja menneistä raskaan metallin ajoista: kirkkaat tehtaan merkillä varustetut alasimet. Pääosissa ovat Lokomon naiset ja miehet työvaatteissa, ylväinä kuin Ateneumin potreteissa. Tämä ei ole katsojalle helppo näyttely ja se on hyvä asia. Yksi vaikuttavimmista kuvista on Nikkelistä Venäjältä, Murmanskin läheltä. Kuvan maisema on lohduton. Rinteessä töröttävät kuolleet puut, aluskasvillisuus on täysin tuhoutunut. Poistuessani näyttelystä huomaan, että museorakennuksen toisella puolen, kosken rannalta, puuttuu taas yksi rakennus. Toivo Koivisto

Voima

Provinssirock 2019
Vocapeople

Mahtimaa ja supervalta

Intia ja Kiina nousevat talousmahdeiksi odotettua nopeammin. Myös Arabiemiraatit porskuttaa mukana.

INTIAN SUURIN kauppakumppani oli viime vuonna Yhdysvallat, mutta ei ole kauan, sillä Kiina on menossa kohisten ohi. Kolmantena tulee Arabiemiraatit. Piskuinen aavikkomaa on jo ohittanut entisen siirtomaaisännän Ison-Britannian ja entiset kasvavat talousmahdit Saksan ja Japanin.

Viime vuonna Intian ja Kiinan välisen kaupan arvo oli 13,6 miljardia dollaria. Siitä Intian viennin osuus oli 7,68 miljardia dollaria, kasvua hurjat 79 prosenttia edellisvuodesta. Intia on yksi harvoista maista, joka vie Kiinaan enemmän tavaraa kuin tuo sieltä.

Arabiemiraattien, Lähi-idän Sveitsin, Etelä-Aasian mahtimaan Intian ja Aasian supervallan Kiinan välinen kauppa kasvaa jatkuvasti ja maiden taloudellinen riippuvuus Euroopasta ja Yhdysvalloista kutistuu. Yhtälö on maailmanpoliittisesti mielenkiintoinen.

LÄHI-IDÄSSÄ ON maailman suurimmat öljyvarat. Intiassa ja Kiinassa puolestaan asuu kolmannes maailman potentiaalisista kuluttajista. Öljyn lisäksi Lähi-idässä on myös paljon muita luonnonvaroja. Vaikka Persianlahden maiden yhteistyö ei käytännössä aina suju parhaimmalla mahdollisella tavalla, mahdollisuutta alueen yhteisvaluutasta väläytellään aika ajoin. Dubaissa, yhdessä Arabiemiraattien emiraatissa, on panostettu erilaisiin kaupan muotoihin. Siellä on monien ylikansallisten yritysten Lähi-idän tai koko Aasian pääkonttoreita, verovapaalla vyöhykkeellä. Esimerkiksi Nokialle Dubain toimipiste on pallonlaajuisestikin yksi tärkeimmistä.

Dubain satamiin ja lentokentille tulee yötä päivää kauppatavaraa, jota myydään eteenpäin. Tämän edelleen myytävän kaupan arvo ja merkitys kasvavat koko ajan.

Intiassa on runsaasti luonnonvaroja, yli miljardi kuluttajaa ja maan ulkopolitiikka on jopa aggressiivisen aktiivista, sitä sävyttää Loistava Intia -ajattelu. Kiinan kanssa käytävän kaupan kasvu on reaalipoliittista menneitten unohtamista. Monia intialaisia kuitenkin hiertää edelleen maan 1960-luvulla Kiinalle häviämä sota ja sodassa menetetty alue Kashmirin koillisosassa.

Kiinan kasvua yhä järeämmäksi talousmahdiksi ei pysäytä mikään. Tosin sitä on vaikeuttanut muun muassa se, ettei Irakin uusi hallinto uusinut Saddam Husseinin aikana tehtyjä öljysopimuksia Kiinan kanssa, vaan sopimukset menivät muille kansainvälisille pelaajille, lähinnä Isolle-Britannialle ja Yhdysvalloille.

Kiina satsaa niinikään vahvasti kauppasuhteisiin kolmannen maailman maiden kanssa. Etenkin Afrikan maissa kulkee ahkerasti kiinalaisia kauppavaltuuskuntia. Päähuomio on kuitenkin Aasiassa, eikä vähiten siksi, että kylmän sodan jälkeen sille tavallaan puolivahingossa tipahti maanosan ainoan todellisen suurvallan asema. Ainoa mahdollinen uhkaaja on Intia; Kiinalla on kaikkea mitä Intiallakin, mutta vain hieman enemmän. Intian ainoa kilpailuvaltti on englannin kieli.

Kiinan tavoitteita palvelevat hyvin vahvat kauppasuhteet Intian kanssa – alijäämäisinäkin – sillä Kiinan suhteet vanhoihin talouden jättiläisiin ovat jatkuvasti epävakaat.

JOTKUT SANOVAT, että vapaakauppa lisää demokratiaa, toisten mielestä taas demokratia lisää vaurautta. Lähi-idän, Etelä-Aasian ja Kaukoidän taloudellisen yhteistyön akselissa ei tarvita demokratiaa. Kiinassa sitä ei ole ollut koskaan, ainakaan siinä mielessä kuin demokratia esimerkiksi Yhdysvalloissa mielletään.

Intiassa taas arviolta 750 miljoona lukutaidotonta – lukutaidottomien määrää ei ole koskaan yritetty tosissaan laskea – kuuluu alempiin kasteihin. Heidän mahdollisuutensa vaikuttaa demokraattisesti maansa asioihin on rajallinen ja sattumanvarainen. Talouden huikeat kasvuluvut eivät näy heidän arkipäivässään.

Arabiemiirikunnissa demokratian ongelma on ratkaistu vanhalla tehokkaalla menetelmällä: vain maan kansalaiset saavat äänestää, ja kansalaisuuden saa vain syntymällä kansalaisen lapseksi.

Esimerkiksi Dubain asukkaista noin 90 prosenttia ei ole emiraattien kansalaisia. Ulkomaalaiset jaotellaan neljään viisumiluokkaan, ja heillä on viisumiluokan mukaiset oikeudet. Sanomatta selvää, etteivät Microsoftin pomot ole samassa viisumiluokassa kuin lukutaidoton intialainen rakennusmies.

Ari Sardar

Volter Kilpi 2019
Vocapeople

Luonnon parantava voima

Kadotetun luontoparatiisin haikailu ei pelasta maailmaa eikä vähennä masennusta.

RAAMATUN EEDEN-MYYTTI KERTOO, että paha ihmiskunta oli karkotettava paratiisista. Luonnonsuojelu vahvistaa tätä masentavaa viestiä, sillä se opettaa, että puhtain ja arvokkain luonto löytyy mahdollisimman kaukana sivistyksestä. Sieltä missä ei ole ihmisiä.

Aivan eri ajattelutapaa edistää nuori opetuskompleksi, Eden Project, Ison-Britannian Cornwallissa. Sen valtavissa kasvihuoneissa yleisö voi tutustua yhtä aikaa kasveihin, teknologiaan ja viljelykäytäntöihin. Mukaan on sekoitettu taidettakin. Viesti on, että ihmiskunnan ja luonnon välinen vuorovaikutus voi rikastuttaa molempia. Varsinkin Välimeri-kasvihuone pistää miettimään. Viljely onkin lisännyt biodiversiteettiä, hyvin hoidettu luonto taas evästänyt sivistyksen syntyä.

Epäilin ennalta Eden Projectia kikkailevaksi huvipuistoksi, mutta sehän onkin valloittava, kaunis ja mielikuvituksellinen. Se lämmittää jopa yhteiskuntatieteilijän sydäntä, sillä kerrankin ekologit eivät ole unohtaneet luonnon ja kulttuurin välistä vuorovaikutusta.

EEDEN-PROJEKTIN HENGESSÄ kirjoittaa myös palkittu englantilainen luontokirjailija Richard Mabey. Omaelämäkerrallisessa kirjassaan masennuksesta, rakkaudesta luontoon ja mielikuvituksesta Mabey korostaa luonnon ja sivistyksen vuorovaikutuksen myönteisiä puolia. Hän väittää, että vuorovaikutuksen tunnustaminen on nyt tärkeämpää kuin koskaan.

Masennuksen lamauttama Mabey oli käpertynyt vuoteeseensa ja eristäytynyt muusta luomakunnasta. Toipuminen vaati luonnon parantavaa voimaa, mutta parantuminen alkoi paradoksaalisesti kirjoittamisesta. Mabey uskoo, että maailman ekologinen tervehdyttäminen vaatii nimenomaan kirjoittamista ja kulttuuria.

KIRJOITTAMINEN VAATII KUUNTELUA ja katselua, tietoa ja taitoa, mutta myös mielikuvitusta. Se on yhteyden ottamista. Mabeylle kulttuuri ei siis ole luonnon vastakohta vaan ihmiskuntaa ja luontoa yhdistävä kalvo, kosketuspinta. Vasta rakennettuaan uusiksi oman kalvonsa Mabey pystyi ottamaan vastaan ulkoisen luonnon parantavan voiman.

Mabeyn tarina on tietysti paikkasidonnainen. Eihän Englannissa juuri ole luontoa! Koko maa alistettiin kauan sitten teollisen kapitalismin tarpeille, varsinkin East Anglia, johon Mabey muutti sairastumisensa jälkeen. Tämä Pohjanmereen työntyvä kostea tasanko on Euroopan tehokkaimmin viljeltyjä alueita. Tehoviljelyn historia näkyy Mabeyn tarkkaan kuvailemassa maisemassa ja on myös ikuistettu kirjoihin: vuoteen 1850 mennessä maanomistajaluokka oli anastanut aiemmin yhteiskäytössä olleet maat itselleen avokätisesti lahjotun parlamentin suojissa.

Rajut muutokset maanviljelyssä koettelivat eläin- ja kasvikunnan lisäksi myös ihmisiä. Näiden menetysten varjossa runoili luonnon- ja rahvaanystävä John Clare kuolemaansa asti.

Hän menehtyi vuonna 1864 eastanglialaisessa mielisairaalassa. Mabey, Claren ihailija ja jonkinlainen manttelinperijäkin, joutui sattumoisin aikanaan samaan sairaalaan.

Kertookohan tämä kohtalonyhteys jotakin niistä vaikeuksista, jotka teollisen aikakaudella kohtaavat tarkkaavaista, ympäristöä kokonaisuudessaan tutkivaa mielikuvitusta?

VIELÄ KUUSI VUOTTA SITTEN Eden Projectin paikalla oli hylätty louhos. Luonnon oli palattava sinne. Alueen tervehdyttäminen vaati kuitenkin ihmisten mielikuvitusta. Mabeyn ja Cornwallissa sijaitsevan, mielipuoliselta kuulostavan projektin rinnastus syntyi kuin itsestään.

Molemmat ravitsevat toiveikkuudensiementä haikailematta mahdottomaan paratiisiin.

Richard Mabey: Nature Cure. Chatto & Windus 2005. www.edenproject.com.

Eeva Berglund

Provinssirock 2019
Vocapeople

Zimbabwe syöksykierteessä

Viime viikkojen uutisissa pistää silmään otsikko: ”Prinssi Charles kätteli epähuomiossa presidentti Mugabea”.

VIIME VIIKKOJEN UUTISISSA pistää silmään otsikko: ”Prinssi Charles kätteli epähuomiossa presidentti Mugabea”. Paavin hautajaisissa tapahtunut vahinko naurattaa, mutta taustalla oleva länsimaiden neuvottomuus Zimbabwen kriisin edessä on surullinen asia. Maassa pidettiin 31. maaliskuuta parlamenttivaalit, joiden tuloksena vapautusliikkeen perintöä jatkava ZANU-puolue säilytti valtansa. Opposition mukaan 31 vaalipiirissä tapahtui vilppiä.

1990-LUVUN ALUSSA YK ylisti Zimbabwea inhimillisen hyvinvoinnin kehittämisestä. Maa onnistui tarjoamaan koulutusta ja terveydenhuoltoa kaikille. Zimbabwea, entistävalkoisen vähemmistön hallitsemaa Etelä-Rhodesiaa, pidettiin malliesimerkkinä neuvotellusta rauhasta sisällissodan jälkeen. Vähemmistön taloudellinen asema, erityisesti sen valtava maaomaisuus, turvattiin perustuslaissa enemmistövaltaan siirtymisestä huolimatta. Vuonna 1980 valtaan noussut Robert Mugaben hallitus kesti Etelä-Afrikan apartheidhallituksen horjutusyritykset ja tukahdutti kilpailevan vapautusliikkeen ZAPU:n toiminnan.

Suurmaanviljely teki Zimbabwesta ”vilja-aitan”, joka vei viljaa naapurimaihin. Pienviljelijöille jaettiin katovuosina apua viljavarastoista. Vaikka enimmäkseen maaseudulla käydyn vapaussodan tärkein teema oli ollut valkoisten anastaman maan saaminen takaisin afrikkalaisille, maanomistuksen epätasa-arvoisuutta siedettiin. Suuri osa väestöstä näki tulevaisuutensa teollisuudessa tai palveluissa, pystyi kouluttautumaan ja etsi töitä kaupungeista.

ETELÄ-RHODESIAAN aikanaan kohdistetun kauppasaarron vuoksi Zimbabwen talous oli lähes omavarainen. Siellä valmistettiin kaikkea hammastahnasta polkupyöriin, mutta uusia työpaikkoja ei syntynyt riittävästi. Kun hallitus ei enää kyennyt kattamaan julkisia menoja, Kansainvälinen valuuttarahasto neuvoi maata vapauttamaan taloutensa.

Zimbabwe sai jälleen kiitosta, nyt maana, joka toteutti rakennesopeutusohjelman ennen kuin oli pakko. Hintasäännöstelystä luovuttiin. Rahoitusmarkkinat ja tuonti vapautettiin. Peruselintarvikkeiden hinnat nousivat, markkinoille virtasi Aasiassa tuotettuja halpoja tuotteita, joille zimbabwelaisten oma tuotanto ei pärjännyt. Korot nousivat 30 prosenttiin. Seurasi konkurssien aalto ja massatyöttömyys. Jopa valuuttarahasto myönsi, että rahan ja tuonnin yhtäaikainen vapauttaminen oli virhe.

MASSATYÖTTÖMYYDEN ja inflaation seurauksena hallituksen arvostelu kiihtyi. Mitä enemmän suosio laski, sitä tärkeämmäksi Mugabelle tuli häntä ympäröivän eliitin tuki, mikä puolestaan johti korruptioon.

Ministereiden ja upseereiden käsiin valui perustuslakimuutosten turvin pakkolunastettuja suurtiloja ja liiketoimintaoikeuksia Kongon demokraattisessa tasavallassa. Ammattiyhdistysliike ja ihmisoikeusjärjestöt ryhtyivät politikoimaan avoimesti. Ne yrittivät saada aikaan uudistuksia rajatakseen presidentin valtaa.

Tyytymättömien joukossa oli myös sisällissodan veteraaneja, jotka eivät olleet saaneet korvauksia uhrauksistaan. Mugabe palkitsi heidät verottamalla pienenevää palkansaajien joukkoa. Syntyi uusi kahtiajako: ay-liike arvosteli ja veteraanit kannattivat hallitusta. Valkoinen vähemmistö siirtyi nousevan opposition taakse, aiemmin se oli passiivisesti tukenut hallitusta, joka ei ollut vaarantanut sen etuja.

Vuoden 2000 alussa hallitus hävisi äänestyksessä ensimmäistä kertaa. Sen ehdottama kosmeettinen perustuslain uudistus ei mennyt läpi. Tällöin Mugabe tarttui vuosia maton alle lakaistuun maaongelmaan: hallitus tuki veteraaneja valkoisten omistamien suurtilojen valtaamisessa. Maaseudulle – jossa suurin osa äänestäjistä asuu – kylvettiin pelkoa varmistamaan ääniä ZANU:lle.

ZIMBABWE on kuitenkin muutakin kuin Mugabe. Kriisi kertoo Mugaben itsevaltiudesta, mutta myös opposition vahvuudesta ja uskosta demokraattiseen muutokseen.

Oppositio toimii oikeusvaltion periaatteiden mukaisesti. Se otti vastaan virallisen vaalituloksen antamat 41 paikkaa 120:sta vaaleilla täytetystä parlamenttipaikasta ja vei väärinkäytöksistä kokoamansa todisteet oikeuteen.

Ulkopuolisista tämä voi tuntua turhalta, mutta hallituskaan ei ole sitä miltä se näyttää. Sielläkin on monia mielipiteitä.

MUUTOSVOIMIA VOI tukea vain tunnistamalla ne. Tämä taas edellyttää vuoropuhelua. Näin ajatellaan Zimbabwen naapurimaissa. Niillä on paljon menetettävää, jos Zimbabwe romahtaa. Lännessä paheksutaan naapurimaiden asennetta. Mutta kuvitteleeko kukaan tosissaan, että Zimbabwen kehitys riippuu siitä, kuka Mugabea kättelee?

Kirjoittaja on kansainvälisen kehitystyön professori Jyväskylän yliopistossa. Hän on tutkinut Zimbabwen itsenäisyyden ajan vaaleja.

Liisa Laakso

Provinssirock 2019
Vocapeople

Vappukuvasto uusiksi

Prekariaatin pyhimys rukoilee jokapäiväisen leivän puolesta.

MILANO ON LIIKE-ELÄMÄN, muodin ja oopperan keskus, mutta myös radikaalien yhteiskunnallisten hankkeiden ja brändien synnyinsija.

Sieltä ovat lähtöisin myymäläketjujen työntekijöitä etujensa puolustamiseen yllyttävä Chainworkers sekä prekariaatin, epävarmoissa oloissa elävien ihmisten, suojelupyhimys San Precario. Tänä vappuna ympäri Eurooppaa järjestettävä EuroMayDay-tapahtuma on myös milanolaista alkuperää.

39-vuotias taloustieteen tohtori Alex Foti on yksi hankkeiden taustahahmoista. Hänen mukaansa milanolaisten media- ja pätkätyöaktivistien pyrkimyksenä on ollut tehdä näkyväksi se rooli, mikä joustavalla ja epävarmalla työvoimalla on nykytaloudessa. ”Nuoret, siirtolaiset ja naiset on asetettu yhteiskunnallisesti marginaaliseen asemaan, mutta samalla juuri heidän työnsä ja kulttuurinsa pitävät uutta tietoyhteiskuntaa pystyssä”, Foti korostaa.

KUN VALLITSEVAT KÄSITYKSET ja mielikuvat työstä ja tuotannosta eivät enää vastaa todellisuutta, tarvitaan tilalle uudenlaista kuvastoa. Sitä italialaiset aktivistit ovat luoneet yhdistämällä katolisen pyhimyskulttuurin estetiikkaan uutta sisältöä. Lopputuloksena oli San Precario, pätkätyöläisten suojelupyhimys.

San Precario on nuori mies, jonka vaatetus muistuttaa pikaruokalan työasua. Ensimmäisen kerran pyhimys ilmestyi viime vuonna supermarketissa vapun alla järjestetyssä tempauksessa. Supermarkettiin kannettiin San Precariota esittävä patsas, ja vähävaraiset rukoilivat pyhimystä antamaan heille heidän jokapäiväisen leipänsä, johon joustajien palkat eivät riitä.

Viimeksi San Precario nähtiin helmikuussa oopperatalo La Scalassa työntekijöiden protestoidessa ja lakkoillessa pomojaan vastaan. Huhtikuun alussa työntekijöiden painostus sai La Scalan orkesterin kapellimestarin eroamaan virastaan. Prekariaatti on todella ottanut pyhimyksen omakseen. ”Kävin juuri yhdellä työpaikalla, jossa työntekijöillä oli San Precarion kuvia perhekuviensa vieressä. Se tuntui mielettömältä”, Foti kertoo.

PERINTEISEN VASEMMISTON käyttämä estetiikka on kulunutta ja nostalgista. Foti ja kumppanit sen sijaan ovat pyrkineet hyödyntämään popkulttuurin ja mainonnan estetiikkaa ja tekniikoita vastarinnan ja kapinan brändäämiseksi.

”Nuorilla on eräänlainen kaksinaismoraali”, Foti toteaa.

”Toisaalta nuorten keskuudessa on hyvin yleistä monenlainen arkipäivän kansalaistottelemattomuus, mutta työpaikalla nuorilla on taipumus olla hyvin sopeutuvaisia. San Precarion avulla olemme levittäneet ajatusta, että kapinointi on cool, tottelevaisuus ja individualismi eivät.”

Kirjoittaja on prekariaatti.org-aktivisti. EuroMayDay Helsingissä vappuaattona 30.4. kello 15 Kiasmalla. Jyväskylässä prekariaatin mielenosoitus ja kaupunkikarnevaali Kolmikulman aukiolla kello 14.

Miika Saukkonen

Volter Kilpi 2019
Vocapeople

SANANVALTA Paavi lähti, Muurinen ei

Tänä vuonna kärsimysnäytelmiä sinkoili televisiosta huhtikuun alussa lähes sietämättömään tahtiin.

PÄÄSIÄINEN ON KÄRSIMYKSEN AIKAA, mutta liika on jo liikaa. Tänä vuonna kärsimysnäytelmiä sinkoili televisiosta huhtikuun alussa lähes sietämättömään tahtiin. Kaisaniemen jokavuotisesta Jeesus-paraatista Vatikaanin viimeisiin vilkutuksiin, Monacon ruhtinaskunnasta floridalaiseen eutanasiasotaan. Ja Tepliceen, Tšekin tasavaltaan. Antti Muurisen väpättäviin viiksiin.

Mielessäni ei ole pienintäkään epäilystä siitä, mikä kouraisi kaikkein syvimmältä. Suomen jalkapallomaajoukkueen viime minuuttien 4–3 tappio Tšekille oli viimeinen isku aivan liian pitkällä kärsimyksen tiellä.

Jeesus, Paavi, ruhtinas Rainier ja Terri Schiavo ovat sentään jo päässeet lepoon. Yksi toivottomuudessaan kituva raasu on kuitenkin jäljellä, ja kärsijöitä ovat niin suomalaiset jalkapallon ystävät kuin ennen kaikkea Suomen maajoukkue, joka taas kerran karsiutuu jalkapallon arvokisoista.

ONKO SILLÄ MITÄÄN VÄLIÄ? Ehkä ei. Kärsimystä lähentelevä intohimo jalkapalloa kohtaan on toki monien tärkeämpien asioiden valossa täysin hukkaan heitettyä energiaa. ”Miltä osin jalkapallo muistuttaa Jumalaa?” kysyy uruguaylainen kirjailija Eduardo Galeano kirjassaan Jalkapallo valossa ja varjossa (Nemo 2000). ”Ainakin sen palvonnan suhteen, jota monet uskovat siihen kohdistavat ja siinä epäluottamuksessa, jota monet intellektuellit sitä kohtaan tuntevat.”

Minä unelmoin silti Jumalan sijaan paljon mieluummin jalkapallosta.

Galeano kirjoittaa myös: ”Maali on jalkapallon orgasmi. Orgasmin lailla maali on nykyelämässä yhä harvinaisempi.” Suomen nousu Teplicessä 2–0 ja 3–1 tappioasemasta tasatilanteeseen 3–3 tarjosi muutaman järisyttävän orgasmin. Sen sijaan ne kymmenen sekuntia, jotka erottivat kärkimies Shefki Kuqin lähes voittomaalin potin tyhjentäneestä vastustajan oikeasta voittomaalista nollasivat kaiken riemun kuin julmasti keskeytetty yhdyntä. Jäljelle jäi taas pelkkä turhautunut tyhjyys. En enää voi antaa valmentajallemme mahdollisuutta.

ANTTI MUURISEN LAUSE ”ETEENPÄIN ON TULTU” on jo niin tuttu, että sen kuuleminen tekee kipeää, sillä eteenpäin ei ole tultu. Ei vaikka Suomen merkityksetön FIFA-rankingsijoitus on korkeampi kuin koskaan. Ei vaikka maajoukkueemme alkuvuodesta voitti varamiehisillä joukkueilla Kuwaitin ja Saudi-Arabian kaltaisia jättejä mitättömissä harjoitusotteluissa.

Eteenpäin ei myöskään ole tultu, jos valmentaja kuvittelee auktoriteetiksi sen, että rankaisee joukkueen vaarallisinta maalintekijää (Aleksei Eremenko jr.) liiasta itsekkyydestä vaihtamalla hänet tappiotilanteessa kentältä 20 minuuttia ennen elintärkeän Hollanti-pelin päätösvihellystä.

Muurinen ylisti viime EM-kisojen aikaan Helsingin Sanomissa tulevien karsintavastustajien Toekin ja Hollannin peliä fantastiseksi ja pisti samaan hengenvetoon Suomen jatkomahdollisuudet lähinnä ”uskon ja toivon” varaan. Muurisen pesti päättyy näillä näkymin ensi joulukuussa. Sopii vain ”uskoa ja toivoa”, että Suomen Palloliitto tekee kaikkensa metsästääkseen maailmalta joukkueellemme sen ansaitseman vahvan johtajan. Valmentajan, joka vie Suomen arvokisoihin vaikka läpi harmaan kiven. Muurisen 12 000 euron kuukausipalkan ja mielenkiintoisen ammatillisen haasteen luulisi kelpaavan monelle pätevällekin valmentajalle.

Tai sitten Palloliittokin uskoo, että eteenpäin on tultu, ja päättää syytää lisää rahaa Muurisen verkkaritaskuihin. Siinä tapauksessa alan uskoa, että minulla on elinaikanani suurempi mahdollisuus nähdä Pietarinkirkossa paavi, joka ei tuomitse kondominkäyttäjiä helvettiin, kuin Suomi jalkapallon MM-kisoissa.

Tommy Lindgren, tommy(at)kaapeli.fi

Provinssirock 2019
Vocapeople

LYHYESTI

LYHYESTI

Kansa kaatoi Gutiérrezin

EQUADORIN KONGRESSI erotti presidentti Lucio Gutiérrezin virastaan huhtikuun lopussa, ja neljä päivää sen jälkeen Gutiérrez lähti maanpakoon Brasiliaan. Equadorin hallitus olisi halunnut pidättää entisen presidenttinsä. Valtavat protestit saivat aikaan Gutiérrezin viraltapanon. Ihmiset osoittivat mieltään etenkin hänen viimeisen presidenttiviikkonsa ajan.

Lucio Gutiérrez valittiin vasemmiston ehdokkaana Equadorin presidentiksi vuonna 2002. Nyt ihmiset kuitenkin vastustivat Gutiérrezin toteuttamaa Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) neuvojen mukaista ankaraa oikeistolaista talousohjelmaa.

Mielenosoittajat saivat lopullisesti tarpeekseen, kun Gutiérrez vaihtoi viime joulukuussa korkeimman oikeuden 31 tuomarista 27, ja uudet tuomarit luopuivat heti virkaan päästyään kahden entisen presidentin lahjussyytteistä. Gutiérrez erotti pian uudetkin tuomarit, mutta liian myöhään. Kongressi irrotti hänet virastaan, kun hän oli väkivalloin yrittänyt tukahduttaa protesteja. Kahakoissa kuoli ainakin yksi ihminen. Gutiérrez on kolmas erotettu presidentti Equadorissa vuoden 1997 jälkeen. Jaana Airaksinen

_______________

Aseveljet yläilmoissa

TOUKOKUUN 13. PÄIVÄNÄ alkaa Pirkkalassa ja Kauhavalla kansainvälinen ilmapuolustusharjoitus Adex 05, joka kestää kaksi viikkoa.

Harjoitukseen osallistuu hävittäjiä Suomen lisäksi Ruotsista. Nato-maista mukana ovat Ranska ja Hollanti. Harjoituksen tavoitteena on parantaa Suomen kykyä osallistua eu:n kriisinhallintaoperaatioihin.

Adex 05:ssä harjoitellaan ensisijaisesti ilmasta ilmaan tapahtuvaa taistelua, mutta myös ilmasta maahan käytävää taistelua simuloidaan. Suomalaisilla F-18 Horneteilla ei ole asiaa ilmasta maahan tehtäviin hyökkäyksiin kuin simulaatioissa, sillä niistä puuttuu vaadittu aseistus.

Kun Horneteja hankittiin 1990-luvun alussa, ilmasta maahan tehtävien taistelujen vaatima aseistus jätettiin hankkimatta. Päätöstä perusteltiin aseistuksen mahdollisilla hyökkäyksellisillä ominaisuuksilla. Puutteen korjaamisesta alkoi välittömästi keskustelu koneiden saavuttua Suomeen.

Ilmavoimien tiedotuspäällikkö Heikki Kuutin mukaan harjoituksen aikana on tarkoitus tutkia tarkemmin mahdollisuutta jo kertaalleen hylätyn asejärjestelmän hankkimiseksi. Jari Tamminen

_______________

Lakko vie oikeuteen

LAKKOJEN JA MUIDEN työtaistelujen määrä on laskenut viime vuosikymmenien aikana rajusti. Samaan aikaan työnantajat riitauttavat entistä suuremman osan lakoista ja vievät ne työtuomioistuimeen. 1970-luvulla työtaisteluja oli vuodessa keskimäärin vajaat pari tuhatta. Niihin osallistui satojatuhansia ihmisiä. Menetettyjä työpäiviä oli korkeimmillaan 2,5 miljoonaa.

1990-luvun aikana lakkojen määrä laski tasaisesti 500:sta muutamaan kymmeneen. Vuonna 2003 lakkoja oli 112, niihin osallistui 91 866 henkeä ja menetettyjä työpäiviä oli 66 136.

Työtuomioistuimeen vietyjä riitatapauksia ei tilastoida, mutta tuomioistuimen lakimiehen Tuula Laurilan mukaan 1970–80-luvuilla työrauhakanteita oli vuosittain yli sata. Se tarkoittaa, että noin kymmenen prosenttia työtaisteluista vietiin työtuomioistuimeen.

1990-luvulla ja 2000-luvulla työnantajat tekivät vuodesta riippuen 18–45 työrauhakannetta. Vuonna 2003 työnantajat riitauttivat lähes puolet työtaisteluista. Puu- ja erityisalojen liiton lakimiehen Kalevi Höltän mukaan nykyään jopa puolen tunnin työseisauksia on viety työtuomioistuimeen. Anna-Reetta Korhonen

_______________

Kosovossa kytee konflikti

KOSOVOSTA ON KEHKEYTYMÄSSÄ malliesimerkki kriisinhallinnan epäonnistumisesta, varoittaa ruotsalainen rauhan- ja tulevaisuudentutkimusinstituutti TFF. Konflikti valtaapitävien albaanien ja serbivähemmistön välillä voi puhjetessaan laajeta koko Balkanin niemimaalle. TFF:n johtajan Jan Öbergin mielestä kansainvälinen yhteisö on Kosovossa saattanut itsensä poliittiseen ja älylliseen umpikujaan. Kuusi vuotta sitten rauhaa tuotiin ilmapommituksilla, tänään rauhanvälitys nivoutuu osaksi ratkaisemattoman konfliktin arkkitehtuuria.

TFF:n mukaan kriisin siemenet itävät maaseutualueilla ja pohjautuvat rauhanprosessin pysähtyneisyydestä ja kansainvälisten tahojen, etenkin International Crisis Groupin, edesvastuuttomaan puolueellisuuteen. Kriisi puhjennee, jos YK toteuttaa varauksetta albaanien toiveet itsenäisestä Kosovosta. Serbien näkemykset eivät juuri pääse kuuluviin, vaikka alue on kansainvälisoikeudellisesti edelleen Serbian maakunta. Noin 200 000:n Kosovosta paenneen serbin ja romanin paluuoikeudesta voi myös tulla kiistakapula. Kosovo-uutisointi on niukkaa ja yksipuolista. Balkanin sodan aikainen hyvä-paha-jaottelu vaivaa edelleen tiedotusvälineitä, serbien tappioksi. Henri Onodera

_______________

Ruotsin ICA hakee joutsenta

RUOTSIN SUURIN päivittäistavaroiden kauppaketju ICA hakee Joutsenmerkkiä 360 kaupalle. ICA:n ympäristökaupat noudattavat jo nyt yhtiön omia ekologisuusvaatimuksia. Joutsenmerkki edellyttää laajaa valikoimaa luomutuotteita. Joutsenkaupat seuraavat energiankulutustaan ja vähentävät jätteiden määrää. Henkilökunta koulutetaan ympäristöasioihin.

”Toivottavasti Ruotsin esimerkki herättelee suomalaisia kauppoja ympäristötyöhön”, kriteeripäällikkö Karin Bergbom SFS-Ympäristömerkinnästä sanoo. SFS-Ympäristömerkintä myöntää Suomen Joutsenmerkit ja valvoo niiden käyttöä.

Heinon Tukku Helsingin Sörnäisissä on Suomen ainoa Joutsenmerkki-kauppa. Yhdelläkään suomalaisella vähittäiskaupalla ei ole Joutsenmerkkiä.

”K-ympäristökauppoja ei ole suunnitelmissa muuttaa joutsenmerkityiksi. Se lisäisi byrokratiaa, sillä kriteerimme ovat samankaltaiset”, Ruokakeskon ympäristöpäällikkö Marja-Riitta Jarva sanoo.

S-ryhmän ympäristöpäällikkö Juhani Ilmola ei pidä merkkiä sinänsä tärkeänä. ”Kuluttajille tärkeämpää on se, että kaupassa on tarjolla kierrätyspisteet”, Ilmola toteaa. Hannele Huhtala

_______________

Voima

Volter Kilpi 2019
Vocapeople

Suomen valtio eukalyptusmetsällä

Paikalliset asukkaat vastustavat suomalaisten yritysten puuplantaaseja Brasiliassa.

BOTNIA ON UPM-KYMMENEN, M-Realin ja Metsäliiton omistama yritys. Se ilmoitti 7. maaliskuuta rakentavansa 1,1 miljardin dollarin sellutehtaan Uruguayhin. Tehdas on maan historian suurin teollinen hanke ja kaikkien aikojen suurin suomalainen tehdashanke ulkomailla.

Stora Enson puoliksi omistama Veracel Celulose Etelä-Bahían Eunápoliksessa puolestaan on suurin yksityinen investointi Brasiliassa presidentti Lula da Silvan kaudella.

VERACEL ON TUOTTANUT muhkeat vientitulot suomalaiselle metsäklusterille. Metso-yhtiö toimittaa sellulinjaston, Jaakko Pöyry Group vastaa tehtaan suunnittelusta ja rakentamisesta. Satoja alihankkijoita sisältävä hanke eteni vauhdikkaasti, kunnes työt viime marraskuussa pysähtyivät, ja tehtaan yli 9 000 rakennustyöläistä aloitti viikon kestäneen lakon.

Paikallisen SAK:n, ammattiliittojen keskusjärjestön CUT:n, mukaan lakolla haluttiin turvata perusruokatarpeet, saada pysyvämmät työsuhteet ja turvallisemmat työolot. Lakon tuloksena Veracel nosti aikataulussa pysymisestä maksettavia bonuksia ja loppukorvauksia.

Veracelin tuotannosta yli 95 prosenttia menee vientiin, ja vienti on verovapaata. Myös Botnian suunnitelmissa on tuottaa Uruguayssa sellua raaka-aineeksi eurooppalaisten ja yhdysvaltalaisten paperitehtaiden valmistamalle korkealuokkaiselle wc-paperille. Jos mainonnalla ja markkinoinnilla onnistutaan tuottamaan tarve käyttää paperia veden sijasta, markkinanäkymät esimerkiksi Intiassa ovat huimat.

SUOMEN JA URUGUAYN VALTIOT sopivat kesällä 2004 vapaakauppa-alueesta ja investointisuojasta suomalaisten metsäfirmojen sellutehdashankkeelle. EU:n ja Pohjoismaiden investointipankit tukevat Veracelia, puolet investoinnista on julkisin varoin tuettua lainaa. Valtio myös omistaa Stora Enson äänivallasta 24,3 prosenttia ja Kelan omistusten kautta vielä 9,8 prosenttia lisää.

Sellutehtaiden eukalyptusplantaaseja vastustavat monet, esimerkiksi Brasilian maattomat. He haluavat maa-alan pienviljelijöiden ruoantuotantoon. Maattomien liike MST valtasi vuosi sitten huhtikuussa 25 hehtaaria Veracelin eukalyptustaimikkoa.

”Meidän on pitääksemme itsemme hengissä raivattava tieltä todellinen este eli eukalyptus. Se juo ihmisten vedet joista ja maaperästä, syö mineraalit ruokakasveilta tuottaakseen vessapaperia pohjoisen kuluttajille”, sanoo Walmir Assunção, MST:n Bahían alueen koordinaattori.

”Tärkein tavoitteeni on tehdä lakiehdotus eukalyptuksen laajamittaisen viljelyn kieltämiseksi Bahían osavaltiossa.”

Assunção edustaa työväenpuolue PT:tä Bahian osavaltion parlamentissa. Assunção arvioi, että onnistumismahdollisuudet eukalyptuksen vastaisessa taistelussa ovat vähäiset, koska ”lait viime kädessä vahvistava Bahían kuvernööri on henkilökohtaisesti tukenut eukalyptustaloutta jo vuosia”.

STORA ENSOLLA ei ole ollut yhtenäistä linjaa suhtautumisessaan kansanliikkeeseen. Tähän asti yhtiö ei ole pitänyt itseään osapuolena maanomistuskiistoissa, MST on Veracelin ja Stora Enson mukaan hyökännyt valtauksellaan Brasilian valtiota eikä yhtiötä vastaan.

”Sekä Stora Enso että Veracel tukevat Brasilian hallituksen politiikkaa maattomiin liittyvissä kysymyksissä”, sanoo Kaisa Tarna Stora Ensosta. Tarnan tämänhetkisenä työtehtävänä on seurata, että Veracelin kestävän kehityksen strategia toimii käytännössä.

Vuoden 2004 valtauksen jälkeen Veracel lisäsi lahjoituksiaan paikalliselle poliisille (policía militar), kerrotaan yhtiön internetsivuilla. Veracel lahjoittaa poliisille muun muassa autoja ja tiloja.

Poliisipäällikkö Antônio Jorge Ribeiro de Santana kiittelee rahoista ”Tiedämme, että Veracelilla on tärkeä rooli alueen kehittämisessä, ja kiinnitämme paljon huomiota aisoissa pidettäviin asioihin, kuten ihmisten kerääntymiseen Itapebiin ja Barrolândiaan.”

Itapebissä ja Barrolândiassa sijaitsevat Veracelin tehdas ja toimisto. Tarnan mukaan lahjoitukset poliisille ovat osa Brasilian kehityspankin rahoittamaa Social investment -ohjelmaa.

Stora Enso ei maailman mittakaavassa kuitenkaan ole suurten metsäfirmojen pahimmasta päästä. Se haluaa olla esimerkki parhaasta mahdollisesta tavasta toteuttaa eukalyptusplantaasin ja sellutehtaan konsepti. Yhtiö myöntääkin, että Veraceliin liittyy paljon sellaista kulttuurisen erilaisuuden kohtaamista, esimerkiksi maattomien toiminta, johon Veracelilla ei ole ollut valmiuksia.

MAATTOMIEN LISÄKSI Veracelia arvostelevat kansalaisjärjestöt. Useat brasilialaiset kansalaisjärjestöt ovat mukana Vihreän aavikon vastaisessa verkostossa (Alert against the Green Desert). Verkoston selvityksen mukaan 64 prosenttia alueen väestöstä elää kurjuudessa. Kadulla asuvien lasten määrä, prostituutio ja huumeidenkäyttö ovat kasvaneet räjähdysmäisesti Veracelin tultua Eunápolikseen. Tienvarsiin ja kaupungin laidoille on yhdessä vuodessa syntynyt uusia hökkelikyliä. Kaupunkislummeista puuttuvat peruspalvelut, ja kulkutaudit, kuten tuberkuloosi, leviävät niissä.

Stora Enso ei tyydy kansalaisjärjestöjen ilmoittamiin tuloksiin: YK:n kehitysohjelma UNDP ryhtyy arvioimaan Veracelin sosio-ekonomisia vaikutuksia alueella, ja selvityksen rahoittaa Stora Enso.

Stora Enso ja Botnia eivät ole Etelä-Amerikassa yksin, ja mikäli ne eivät olisi siellä, paikalla olisi luultavasti joku muu. Tai sitten ei. Mutta myös nuo muut tarvitsisivat rahoituksen ja suotuisan poliittisen ilmapiirin aloittaakseen toimintansa.

Lisää Brasilian maattomista täällä, jutussa Maata maattomille, joka on lehden sivuilla 20–21.

Markus Kröger

Volter Kilpi 2019
Vocapeople

PÄÄKIRJOITUS Pitkä matka lääkäriin

Perhe syötti särkylääkkeitä, mutta silti en päässyt edes kyljelleni.

JÄIN FLUNSSAN TAKIA KOTIIN. Jääkaapilla tunsin viiltävää kipua alaselässäni. Kaaduin sohvalle. Perhe syötti särkylääkkeitä, mutta silti en päässyt edes kyljelleni. Ainoassa siedettävässä asennossani luin lapsille iltasadun ja samoille sijoilleni myöhemmin nukahdin.

Aamuyöllä selkä kramppasi. Soitin sohvaltani kaupungin terveyspalvelunumeroon. Kiertävä kotilääkäri ehtisi antamaan kipuruiskeen kello 10. Terveyspalveluista suositeltiin ambulanssia Malmin sairaalan päivystykseen. Päätin mieluummin sinnitellä lääkärin tuloon asti.

Kivun lisääntyessä tilasin sittenkin ambulanssin. Saavuttuaan paikalle ensihoitajat kertoivat seitsemän tunnin jonosta Malmilla ja kannustivat odottamaan lääkäriä kotisohvalla.

AAMUKAHDEKSALTA PÄÄSIN varaamaan ajan myös omalle terveysasemalle. Fiksu veto, sillä kohta sain terveyspalvelunumerosta kuulla, että kotilääkäri ehtisi käymään aikaisintaan alkuillasta, jos ollenkaan.

Toinen ambulanssi vei minut omalääkärille, jolta sain lähetteen Töölön tapaturma-asemalle. Omalääkärin antamasta pistoksesta unohtui kipulääke, joten sain kärvistellä paareillani vielä parin tunnin ajan ennen kuin kolmas ambulanssi vei minut kunnon hoitoon. Illalla sain itseni joten kuten taksiin ja kotiin potemaan.

KUNTATALOUS SÄÄSTÄÄ JA hallinnonalat vahtivat omia reviireitään. Päivystys ei vedä, koska puolikuntoisia vanhuksia ei kyetä hoitamaan vanhuspalvelujen puolella, kuten pitäisi. Ambulanssista yhteiskunnan osan maksaa Kela, ja siksi niitä kaupungin puolesta saa tilailla vaikka monta.

Aamulla lehdessä kerrottiin pikkupojasta, joka oli odottanut kymmenen tuntia hoitoa korvatulehdukseensa.

Tuomas Rantanen

Volter Kilpi 2019
Vocapeople

PÄÄKIRJOITUS Kuin yhdestä suusta

Ranska ja Belgia ovat Ison-Britannian lisäksi ainoat EU:n jäsenmaat, joissa perustuslaista käydään edes jonkinlaista uskottavaa julkista keskustelua.

RANSKALAISET ÄÄNESTÄVÄT 29. toukokuuta EU:n perustuslaista. Ranska ja Belgia ovat Ison-Britannian lisäksi ainoat EU:n jäsenmaat, joissa perustuslaista käydään edes jonkinlaista uskottavaa julkista keskustelua.

Suomi on tässä suhteessa silkkaa rämettä. Harvoinpa vastaan on tullut mitään niin hyvää kuin EU:n perustuslakiehdotus, tai koko Eurooppa-projekti. Media tyytyy lähinnä raportoimaan päätöksenteon askelista. Lakiehdotuksen sisällöstä ja yksityiskohdista ei kirjoiteta lainkaan. Ja hanketta kommentoi harvinaisen yksituumainen poliittinen eliitti.

Esimerkiksi Vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes on viime viikkoina lähettänyt ahkerasti tiedotteita. Niiden pääasiallinen sisältö on ollut se, että EU:n perustuslaki on ay-liikkeen, pohjoismaisen hyvinvointimallin ja tasa-arvon kannalta askel eteenpäin.

Niin monimutkainen ja kauaskantoinen asia kuin uusi perustuslaki ansaitsisi arvoisensa debatin. Hatunnoston arvoinen onkin kansanedustaja Arja Alhon tekemä kansanäänestysaloite, sen takana on sekä EU-perustuslain kannattajia että vastustajia.

PERUSTUSLAIN PITI TUODA Eurooppa lähemmäs ihmisiä. Lain englanninkielinen versio on 474-sivuinen liitteet, pöytäkirjat ja julistukset mukaan lukien. Kansainvälisen lakitekstin ymmärtämiseksi ei riitä pelkkä yleissilmäys, sanamuodoilla liitteitä myöten saattaa olla ratkaiseva merkitys kun tekstiä tulkitaan juridisesti. Ani harva poliittisista toimittajista tai päättäjistäkään lienee lukenut pumaskaa. Saatavilla olevat perustuslain lyhennelmät voivat johtaa harhaan. Virallinen Eurooppa, EU:n jäsenmaiden poliittinen johto, on niin sitoutunut uuteen perustuslakiin, että valikoituihin paloihin tai tiivistelmiin on vaikea luottaa.

LE MONDE DIPLIMATIQUE -lehden toimittaja Bernard Cassen luki EU:n perustuslakiehdotuksen tarkkaan. Hänen tulkintansa mukaan perustuslakiehdotus muistuttaa enemmän Kansainvälisen valuuttarahaston tai Maailman kauppajärjestön sääntöjä kuin perustuslakitekstiä. Lakiehdotuksen 202 sivuun (ilman liitteitä) on kirjattu sana pankki – ja sen johdannaiset – 176 kertaa, sana markkinat 88 kertaa, ’kauppa’ 38 kertaa, ’kilpailu’ 29 ja ’pääoma’ 23 kertaa.

Lisää EU:n perustuslakiehdotuksesta täällä, jutussa, joka lehdessä on sivulla 43.

Jaana Airaksinen

Volter Kilpi 2019
Vocapeople

Uusiutuvalla energialla ulos umpikujasta

EU:n ilmastopolitiikan keinot ovat vähissä.

HELMIKUUSSA VOIMAAN TULLUT Kioton sopimus velvoittaa sen ratifioineet teollisuusmaat vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään vuosina 2008–12. Yhdysvallat ja suuret, nopeasti teollistuvat kolmannen maailman maat eivät ole tehneet päästösitoumuksia, ja aika merkittävien päästövähennysten aloittamiseksi alkaa olla vähissä. Keskustelu vuoden 2012 jälkeisestä ilmastopolitiikasta on siis jo vauhdissa.

EU-maiden päämiehet sopivat huippukokouksessaan 23. maaliskuuta unionin päästörajoituksista. He päättivät, että päästöjä vähennetään vuoden 1990 tasosta 15–30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Aiemmin edelläkävijänä pidetty Saksa ja sen naapurimaa Itävalta torjuivat ympäristöministerien suosituksen, jonka mukaan vuoteen 2050 mennessä sitouduttaisiin 60–80 prosentin vähennykseen.

EU-komissio puolestaan esitti omassa strategiassaan, ettei konkreettisista päästötavoitteista sovittaisi vielä lainkaan, koska muiden maiden osallistumisesta päästövähennyksiin ei ole varmuutta.

EU:N JOHTAJUUS ILMASTOPOLITIIKASSA näyttää olevan hajanaista ja epäjohdonmukaista. Yksi tärkeimmistä syistä EU:n haparointiin on Yhdysvaltojen sotilaallinen ja taloudellinen ylivoima, joka jatkunee pitkälle tulevaisuuteen – ainakin jos maan nopeasti kasvava velkataakka ei käy kohtuuttomaksi rasitteeksi.

Vahvaa USA:ta on vaikea saada kääntämään kurssiaan, kuten Irakin sota osoittaa, eikä EU:lla ole keinoja painostaa Yhdysvaltoja mukaan ilmastosopimukseen.

EU tuskin saa ainakaan lähivuosina houkuteltua USA:ta mukaan ilmastosopimukseen, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää näyttää esimerkkiä ja suostutella kolmannen maailman maita päästövähennyksiin.

EUROOPPALAISTEN ILMASTOAKTIVISTIEN ei kannata panna pillejä pussiin, vaikka kamppailu käydäänkin erityisesti Yhdysvaltojen sisäpolitiikassa. Kun fossiilisten polttoaineiden terveys- ja ympäristöhaitat huomioidaan, hyvin työllistävät ja päästöttömät uusiutuvat energialähteet tarjoavat mahdollisuuden tehdä kestävää ilmastopolitiikkaa, vaikka kaikki maat eivät siihen lähtisikään mukaan.

Eurooppalaiset voivat vaikuttaa Yhdysvaltojen sisäiseen keskusteluun osoittamalla, että uusiutuvat energialähteet ovat myös taloudellisesti tehokas ratkaisu.

Jo nyt useat osavaltiot, osakkeenomistajat, uskonnolliset yhteisöt ja kaupungit ovat ottaneet ennakkoluulottoman kannan ja alkaneet toimia päästöjen vähentämiseksi. Esimerkiksi seitsemässä osavaltiossa on lailla säädetty päästörajoitteista, ja yli 150 kaupunkia on sitoutunut rajoittamaan päästöjään.

Johannes Urpelainen

Provinssirock 2019
Vocapeople

Kirkkokadun parantaja

Sandra Mimosa tarkastelee ihmistä kokonaisuutena.

CHURCH STREET, PRETORIA, ETELÄ-AFRIKKA. Valtion hallintorakennusten ryppäät ovat siirtomaavallan linnake, rakennettu suurelliseen eurooppalaiseen tyyliin. Valtionpankki, oikeuspalatsi. Raskaat ja koristeelliset. Ne kimmeltävät kesän kuumuudessa. Parin korttelin päässä samalla kadulla on aivan toisenlaisen maailman keidas.

Kaupan ikkunaan on rustattu isoin kirjaimin: Mimosa Muti and Curios. Jatkuva virta ihmisiä kulkee sisään ja ulos. Muti tarkoittaa perinteisiä lääkkeitä, kaupassa Sandra Mimosa harjoittaa kutsumustaan parantajana, sangomana. Sisällä on viileää ja hämärää, ilma on kitkeränä yrttien tuoksusta. Sandra kertoo minulle tarinansa, enkä ehdi laittaa sanaakaan väliin. En edes haluaisi yrittää.

”LUULEN JOIDENKIN IHMISTEN tietävän melkein syntymästään saakka, että he ovat jotenkin erilaisia. Ehkä sain sangoman ammatin perinnöksi. Äitinikin osasi sen, hän oli parantaja. Mutta minä vastustin ajatusta ja elin elämääni, vaikka ainahan se siellä oli, tunne siitä että oli jotakin muuta. Kävin koulua ja 12. luokkaan mennessä olin tullut huippuhyväksi luonnontieteissä. Sain apurahan yliopistoon ja valmistauduin pääsykokeisiin, kun asioita alkoi tulla päähäni ja yhtenä päivänä kaikki vain tyhjeni. Näin ympärilläni ihmisiä, mutta ympäristö oli kadonnut, heiltä puuttui tausta. En ymmärtänyt mitä oikein oli tapahtumassa. Kun sain tulokset, ne näyttivät huonoilta. Tein kokeet uudelleen. Sama juttu. Aloin sairastella, ihan kuin jatkuvaa flunssaa.

Äitini vei minut joidenkin perinteisten parantajien luo. He kertoivat, että esi-isäni yrittivät kertoa minulle jotakin. ’Ei käy. Minulla ei ole mitään tekemistä noiden juttujen kanssa’, sanoin. Tulin yhä vain sairaammaksi. Kerran uneksin tapaavani esi-isäni. Luulin kuolevani, mutta unessa yksi isoisoäideistäni kertoi, ettei minun aikani ollut vielä. Joitakin viikkoja myöhemmin äitini piti kurssia, oppilaista oli tulossa perinteisiä parantajia. Minäkin olin paikalla. He löivät rumpuja. Iso käärme luikerteli maassa, aivan lähelläni. Hyppäsin niin perhanasti. Oli kuin jokin henki olisi tullut ja vaatinut minulta sitä ja tätä. Silloin kaikki muuttui.

NIINPÄ JÄIN KURSSILLE äitini opetukseen. Se kesti kahdeksan kuukautta. Minusta tuli perinteinen parantaja. Opin käyttämään uniani tutkaillakseni ihmisiä ennen kuin he edes ovat tulleet luokseni. Ja opin, miten puhuessani ihmisten kanssa voin tuntea, mikä heitä vaivaa. Ehkä vika on heidän vatsassaan tai jaloissaan tai missä milloinkin. Ja kun he sitten kertovat minulle vaivoistaan, voin myös vaistota ja tuntea ne.

Ennalta aavistaminen tuntuu siltä kuin joku kertoisi, että sano näin ja näin ja näin. Ja kun sitten kerron aavistukseni hoitamalleni ihmiselle, he sanovatkin: ’Kyllä, se on totta.’ Tai: ’Kyllä, juuri niin tapahtui.’ Tai sitten joku tulee luokseni valittamaan vaikkapa vatsakipujaan, menen tiskin taa ja sekoitan hänelle yrttejä. Tiedän mitä antaa, koska olen opiskellut mutia. Jokainen tapaus on kuitenkin ainutlaatuinen ja tiedän vaistollani, mikä milloinkin on tarpeen. Tieto tulee esi-isien kautta. Esi-isäni kertovat minulle, mitä pitää tehdä. Ja kun joku tulee potilaaksi, tiedämme hänen tilanteestaan hänen esi-isiensä avulla. Menneisyytemme on linkki nykyhetken ymmärtämiseen.

Muti ei toimi joka kerralla samalla tavalla. Sekoitukset ja valmistustapa vaihtelevat. Päänsärkyyn ei auta sanoa, että ok, parannan sinut tällä yhdellä jutulla,koska kivun tai sairauden syy saattaa vaihdella. On kuunneltava, mitä esi-isät käskevät tekemään.

JOTKUT IHMISET vain teeskentelevät olevansa parantajia. Ja sitten saa huomata, etteivät he olekaan. Ongelmanamme ovat myös vanhat ihmiset – me kutsumme heitä goweloiksi – he opettavat perinteistä lääketiedettä, mutta opetus on huonoa. He haluavat oppilailtaan vain rahat, ja maksun saatuaan he eivät opetakaan mitään olennaista. Jotkut sangomat käyttävät voimiaan väärin. He voivat lumota ihmisiä, mutta jos parantaja noituu ihmisiä, hän ei kykene enää parantamaan.

On tietysti sellaisiakin, jotka vain pitävät ajatuksesta olla perinteisiä parantajia. Yksikin tyyppi roikkui näillä nurkilla. Hän vain katseli meitä ja seremonioitamme. Ja sitten yhtäkkiä huomasimme hänen kuljeskelevan ympäriinsä helminauhoihin pukeutuneena laulaen ja messuten ja teeskennellen. Ei hänen kanssaan mitkään esi-isät tehneet töitä. Ei sitten yksikään.

Juttu on niin, että esi-isien kanssa on oltava tietyt rutiinit, jotta he työskentelevät parantajan hyväksi. Ja ihmisiltä on opittava. Jos me ennustamme sinulle ja sinusta tuntuu, että se mitä kerromme ei pidä paikkaansa, sinun on sanottava: ’Ei se noin mene. Tuo on iso vale.’ Ei voi sanoa ihmiselle, että vika on jaloissa, kun heitä koskee päähän.

ON JOITAKIN ASIOITA, joita vain perinteiset parantajat pystyvät parantamaan, koska me käsittelemme ihmistä kokonaisuutena, emmekä vain heidän sairasta osaansa. Joskus me sanomme: ’Ei, tämä ongelma ei tarvitse meitä, vaan länsimaista lääketiedettä. Emme voi auttaa tässä. ’ Syöpä esimerkiksi on tällainen – meillä on kyllä muti, joka auttaa joihinkin syöpiin, mutta niitä on erilaisia. Ja jos emme osaa parantaa jotakin sairautta, kehotamme kääntymään länsimaisen lääketieteen ja lääkärin puoleen. Sama juttu hiv:n kanssa. On olemassa muti, joka estää virusta leviämästä, mutta jos aids on jo liian pitkällä, emme enää voi tehdä mitään.

Ihmiset eivät käytä mutia vain parantuakseen sairauksista. Joskus he yksinkertaisesti haluavat tulla vetovoimaisiksi ja pidetyiksi. Niin kuin presidenttimme Mbeki. Uskomme, että hän on käyttänyt mutia, koska ihmiset eivät pitäneet hänestä kovinkaan paljon aluksi ja hän kuitenkin pääsi presidentiksi.

Näethän, ihmiset usein haluavat mutia saadakseen voimaa ja itseluottamusta. Minullekin tulee asiakkaita, jotka sanovat, että he ovat menossa työpaikkahaastatteluun. Niinpä annan heille jotakin itsetuntoa vahvistavaa. Tai jos pakeilleni tulee tappeleva pariskunta, annan vaimolle ehkä jotakin, joka saa hänen aviomiehensä kohtelemaan häntä hyvin tai annan kummallekin jotakin, etteivät he petä toisiaan. Ihmiset ovat kuin rakennuksia. Heidän on oltava vahvoja joka puolelta, ei vain jostakin kohtaa. Muutoin he eivät pysy pystyssä. Ja siinä me voimme auttaa.”

Sandra vilkaisee ympärilleen ja huomaa pienen jonon jo odottavan häntä. Hän naurahtaa, pahoittelee, että ihmiset ovat joutuneet odottelemaan, ja kiiruhtaa tiskin taakse, muti-hyllykköjen luo. Sitten hän kättelee päivän ensimmäistä asiakastaan ja pitää tämän kättä omassaan samalla kun mies kuvailee vaivaansa.

PALUU CHURCH STREETILLE on kuin tulisi ulos elokuvista keskellä iltapäivää. Päivänvalo sokaisee ja mieliala on muuttunut. Jopa tukevat valtion rakennukset näyttävät erilaisilta, eivät ollenkaan painostavilta, vaan vahvoilta joka puolelta.

Artikkelin on englannin kielestä suomentanut Jaana Airaksinen.

Mark Waller

Provinssirock 2019
Vocapeople

Teinien aivot lomalla

Teini-iän ailahtelut eivät johdu hormoneista, vaan aivojen kehittymisestä.

TERVEYSTIEDON OPETTAJAT rauhoittelevat joka vuosi teini-ikäisiä siitä, että murkkuiän ahdistus on ihan normaalia. Keskittymiskyky on hukassa ja itku herkässä. Mielessä pyörii seksi, mutta onneksi masturboiminen on ihan ookoo. Hormoneistahan siinä on kyse.

HORMONIT MUUTTAVAT erityisesti kehoa. Estrogeeni saa tyttöjen vartalon rasvan kerääntymään uusiin paikkoihin ja kohdun ja rinnat kasvamaan. Pojille testosteroni kasvattaa vartalon massaa ja lisää karvoitusta. Hormonaalinen kehitys tuo kasapäin rahaa kosmetiikkayrityksille, kun teinien kainalot alkavat kaivata deodoranttia ja iho finnivoiteita. Hormonit vaikuttavat siihen, että teini-ikäiset tulevat puberteetin aikana sukukypsiksi.

Hormonit liittyvät myös teini-ikäisten lisääntyvään unen tarpeeseen. Kasvuhormonia erittyy nukkuessa, erityisesti syvän unen vaiheessa. Jos uni jää pitkään liian niukaksi, lapsi kasvaa pituutta vähemmän kuin kunnon nukkuja.

Myös teineille tyypillistä käyttäytymistä on perinteisesti pidetty hormonien aiheuttamana. Päihteiden kokeilu, aamuun asti bilettäminen ja varomattomat petipuuhat ovat teinien heiniä. Itsesuojeluvaisto teineiltä tuntuu puuttuvan kokonaan. Teini-ikäiset osaavat revitellä, ottaa riskejä ja rikkoa auktoriteettien ja sovinnaisuuden rajoja. Näkökulmasta riippuen tämä on joko hyvä tai huono asia. Villeistä bileistä seuraa joskus hyvä mieli, toisinaan vatsahuuhtelu tai katumuspillereiden tarve.

YHDYSVALTALAISTEN JA kanadalaisten tutkimusryhmien mukaan teini-ikäisille tyypillinen käytös ei ehkä johdukaan hormoneista. Aikaisemmin uskottiin, että aivot ovat pitkälle kehittyneet teini-ikään mennessä. Kalifornian yliopiston tutkijat ovat saaneet magneettikuvauksissa selville, että aivojen kehitys jatkuu jopa kaksikymppiseksi asti.

Uusi löydös viittaa siihen, että teinien käyttäytymisen taustalla eivät ole hormonit, vaan aivojen kehitys. Kirjassaan The Truth About Hormones (”Totuus hormoneista”), englantilainen tietokirjailija Vivienne Parry esittää, että murkkujen ailahteleva käytös johtuu aivojen kehitysvaiheista, jotka ovat täysin irrallaan hormoneista.

Puberteetissa tapahtuu kaksi aivojen kehittymisen perusasiaa samaan aikaan. Ensiksikin myeliini, rasvainen eristysaine, yhdistyy hermosyyn viejähaarakkeeseen, joka on hermoston pääratoja: viestien kuljettaminen hermostossa nopeutuu.

Toinen kehitys liittyy hermoyhteyksiin. Lapsuudessa hermoyhteydet kasvavat aivokuoressa vauhdilla, ja 10–12-vuotiaille erityisen nopeasti. Kasvupyrähdyksen jälkeen hermoyhteydet alkavat juuri teini-iässä vähentyä hurjaa vauhtia. Tämä osa aivoja säätelee tehtävien toimeenpanoa ja sitä tarvitaan esimerkiksi suunnitteluun ja itsehillintään.

PUBERTEETIN AIKANA tapahtuvat muutokset vaikuttavat Parryn mukaan erityisesti motivaatioon ja tunteellisuuteen.Seurauksena on mielialavaihteluja, ristiriitoja auktoriteettien kanssa ja riskinottoa. Testosteroni ei olekaan ainoa syy riskinottamiseen, vaan varsinaisesti kysymys on kehittyvien aivojen kykenemättömyydestä arvioida riskejä.

Tutkimustulokset selittäisivät esimerkiksi jännitystä kaipaavien nuortenalttiutta joutua liikenneonnettomuuksiin ja toisinaan varsin varomattomaan seksikäyttäytymiseen. Jos petipuuhat ovat mielessä joka toinen hetki ja turha järkeily aivojen kehittymisen takia lomalla, voi lopputuloksen arvata.

Parry toteaa, ettei korkean testosteronin ja väkivaltaisen käyttäytymisen välillä ole yhteyttä. Joidenkin tutkijoiden mukaan väkivalta lisääntyy ryhmäpaineen, ei niinkään hormoneiden takia.

Suurin syy teini-ikäisten väkivaltaisuuteen voikin olla köyhyys. Jos tulevaisuus näyttää joka tapauksessa ankealta, kynnys ottaa riskejä laskee.

TEINITYTÖT OVAT USEIN yhtä villejä kuin pojat, joidenkin mukaan jopa rämäpäisempiä. Tämä viittaa siihen, ettei testosteroni, jota tytöillä on poikia runsaasti vähemmän, ole syynä käyttäytymiseen.

Aivokuoren kehitys on Parryn mukaan syynä myös teinien itsekeskeisyyteen. Kun aivot kehittyvät, toisten tunteita on vaikea tunnistaa. Kun teineille näytetään kasvokuvia, tunteiden kuvailu on 20 prosenttia heikompaa kuin muilla ihmisillä.

Empaattisuus palaa 18 ikävuoteen mennessä takaisin. Muutokset aivoissa voivat siis olla selitys myös sille, miksi teinit ottavat kaiken niin herkästi itseensä ja jaksavat velloa itsesäälissä loputtomasti.

UUDET LÖYDÖKSET OVAT merkittäviä, mutta tutkijoiden mukaan löydösten tulkinta jatkuu vielä pitkään. Ehkä teini-ikäisten aivoista on enemmän varmaa tutkimustietoa siinä vaiheessa, kun nyt taaperoiässä olevat kokevat ensisuudelmiaan.

Vivienne Parry: The Truth About Hormones. Atlantic Books 2005. John McCrone: Rebels with a Cause. New Scientist 2000.

Anna-Reetta Korhonen

Volter Kilpi 2019
Vocapeople

Herra Pahantiedonpuu

Suuryhtiöt ovat kehittämässä itselleen sosiaalista omaatuntoa. Hell no. Yes Men.

PARIISI. Yhdysvaltalaiset jäynäaktivistit Andy Bichlbaum ja Mike Bonanno ovat The Yes Men. Yes-miehet ovat tehneet lukuisia nettisivustoja, jotka parodioivat yritysten oikeita sivuja. Kaikki näyttää oikealta ja viralliselta, kunnes lukija tutustuu hieman tarkemmin teksteihin. Parodiasivujen kautta lähetetyt mediatiedotteet ovat tavallisesti sisältäneet kaikki ne kiusalliset faktat, joita yritykset eivät koskaan itse julkista.

Määritelmiä hylkivät elämäntapataiteilijat tekevät ”identiteettikorjauksia” newyorkilaisen Guggenheim-säätiön taideapurahan turvin. Korjauksien tarkoituksena on esittää suuryritysten arvomaailma yhtiöiden todellisen toiminnan mukaisesti, ei mediaimagoretoriikalla.

Mediahuomion lisäksi Yes-miehet ovat saaneet nettisivujen kautta odottamattomana bonuksen: luentokutsuja eri puolille maailmaa. Pahaa aavistamattomat kutsujat eivät tosin tiedä tilaavansa paikalle jeesmiehet. Tätä on seurannut sarja surkuhupaisia luentoja ja esiintymisiä, joissa on koeteltu ihmisten halua ja kykyä hyväksyä mitä tahansa talouden tehokkuuden ja lainalaisuuksien nimissä.

Ensimmäinen näytös. Yes Bush Can! -vaalibussi. Yhdysvallat 2004.

Yes Bush Can! -bussi kiersi Yhdysvaltoja presidentinvaalien tienoilla. Kiinnostuneille kansalaisille esiteltiin Patriot Pledge -vetoomusta, jonka mukaan seuraava jääkausi kiertää Yhdysvallat tuhotessaan sen taloudelliset kilpailijat. Edistääkseen maansa kilpailukykyä kunnon isänmaanystävien tulisi edistää jääkauden tulemista käyttämällä mahdollisimman paljon fossiilisia polttoaineita ja ilmastonmuutosta nopeuttavia tuotteita. Vetoomukselle riitti allekirjoittajia. Puskabussi olisi kiertänyt vaalialueita pidempäänkin, ellei olisi hajonnut alle.

JEESMIEHET OVAT OSA YLPEÄÄ jenkkiläistä prankster-perinnettä, jäynäntekijöiden ja pilailijoiden kulttuuria. Kansakunta, joka on antanut maai lmalle George W. Bushin, on myös synnyttänyt hänen vastavoimansa.

”George W. Bush on paras todiste siitä, että me yhdysvaltalaiset voimme todellakin hyväksyä aivan mitä tahansa”, toteaa Andy Bichlbaum kahvilan terassilla Pariisissa, Louvren kyljessä. Jeesmies kolkyt ja risat asustelee vapaaehtoisessa maanpaossa Ranskassa ja nauttii Pariisin liikenteestä ja nähtävyyksistä polkupyörän selässä. Toinen jeesmies Mike Bonanno asustaa Skotlannissa, joten hän ei haastatteluun ehtinyt.

”Sama hyväksymisen kulttuuri tuntui tosin pätevän myös Suomeen”, Bichlbaum toteaa. Kun jeesmiehet luennoivat Tampereella neljä vuotta sitten, täysin päätön esitys ei saanut yleisöä heräämään vastalauseisiin. Ei vaikka Bichlbaum ja Bonanno pyrkivät kaikin voimin ylittämään järjen ja hyvän maun rajat.

Toinen näytös. Managerial leisure suit. Tampere 2001.

Maailman kauppajärjestön (WTO) edustaja esittelee Fabric of the Future -konferenssin yleisölle kullanväristä pomomiehen vapaa-ajan asua, trikoohaalaria, jonka haaroista kohoaa metrin mittainen ilmalla täytettävä penis. Peniksen kärkeen on upotettu valvontakameran ruutu, jonka kautta johtaja voi myös vapaa-aikanaan seurata mukavasti työläisten ahkeroimista kaukaisilla tehtailla. Konferenssiyleisö nieli asun karvoineen päivineen. Lehtikuvaajat ikuistivat kullanvärisen jeesmiehen Tampere-talon edustalla. Aamulehti uutisoi 17.8. näyttävästi tästä käänteentekevästä tulevaisuudenasusta.

VAIKKA JEESMIEHET TARTTUVAT samoihin vakaviin aiheisiin kuin Michael Moore, heidän huumorinsa on varsin erilaista. Siinä missä Moore panostaa jatkuvaan vitsien laukomiseen, pyrkivät jeesmiehet esiintymisissään täydelliseen vakavuuteen. Huumori piiloutuu jeesmiesten puheen ja todellisuuden väliseen ristiriitaan.

Huumorin ja vakavan asian yhdistäminen ei Bichlbaumin mielestä ole ongelma. ”Jos me emme joidenkin mielestä suhtaudu asioihin tarpeeksi vakavamielisesti, niin sillä hyvä. Me teemme mitä teemme. Siinä se. Yritämme kommunikoida suuren yleisön kanssa huumorin avulla. Katsojat voivat nauraa elokuvateatterissa, mutta viimeistään kotiin päästyään he alkavat miettiä elokuvan viestiä.”

ON ÄLLISTYTTÄVÄÄ, ETTÄ mitä tahansa jeesmiehet esittävät, ihmiset uskovat heitä. Andyn oma näkemys tilanteesta tuo mieleen sadun keisarin uusista vaatteista. Tässä versiossa alastomana tosin ei ole keisari, vaan hänen kansansa.

”Uskon, että kuulijat eivät välttämättä aina hyväksy kaikkea sanomaamme, mutta he eivät myöskään uskalla sanoa ääneen mitään, koska pelkäävät nolaavansa itsensä. Minun nähdäkseni ihmiset, joka työskentelevät liike-elämässä ja ovat osa systeemiä, joutuvat kohtaamaan saman ongelman päivittäisessä työssään. Kyseenalaistaminen ei palkitse.”

”Kohdatessaan WTO:n edustajan he ovat niin hyvin opetettuja, ettei heillä tule edes mieleen kyseenalaistaa puhujan järjellisyyttä. He ovat tottuneita hyväksymään ja siitä on tullut heille toinen luonto. Oma arvomaailma on parempi työntää jonnekin pään perukoille ja ottaa käyttöön sitten vapaa-ajalla.”

VIHAMIESTEN OLISI HELPPO tarttua esimerkiksi siihen, että kaupallisen toiminnan kritikoijat harjoittavat itsekin liiketoimintaa. Onhan jeesmiesten tempauksista kertova dokumenttielokuva kaupallisessa levityksessä ja samoista tempauksista kertova kirjakin on saatavilla kaupoista.

”Emme me mitään oppeja orjallisesti seuraa ja turha meitä on työntää samaan karsinaan Maon kanssa. Meillä ei ole valmiita vastauksia kaikkiin ongelmiin emmekä tavoittele utopiaa”, Bichlbaum toppuuttelee.

Bichlbaum kieltää jyrkästi sen, että jeesmiehillä olisi jokin valmis ideologia. Lopulta hän suostuu veistelemään, että parempi maailma voisi vaikka sellainen, jolla olisi hieman paremmat mahdollisuuden selvitä 2100-luvulle saakka, noin aluksi. ”Taloudellisen järjestelmän pitäisi olla vakaampi ja tasa-arvoisempi. Kolmannelle maailmalle ja sen kansalaisille pitäisi saada jotain toivoa niin, ettei esimerkiksi Afrikkaan syntyminen merkitsisi varmaa köyhyyttä.”

”Haluamme tuoda ongelmia esille ja osoittaa järjestelmässä olevia virheitä. Jos viestinsä haluaa saada kuuluviin mahdollisimman suurelle yleisölle, on joskus hyväksyttävä yhteistyö isojenkin yhtiöiden kanssa. Tai turvautua Indymediaan, joka on loistava kanava, mutta meidän tempauksissamme se ei toimi.”

Toisinaan on myös hyvä toimia järjestelmää vastaan sen itsensä tarjoamilla työkaluilla. ”Ristiriita kaupallisuuden ja kaupalliskriittisen toiminnan välillä tuo minulle mieleen sanonnan ahneesta miehestä, joka myi lynkkaajilleen köyden.”

Kolmas näytös. BBC World. 3.12.2004.

Intian Bhopalissa tapahtuneen onnettomuuden 20-vuotispäivänä Jude Finisterra (Juudas Maailmanloppu) esiintyy BBC Worldin suorassa uutislähetyksessä. Kuvitteellisen yrityksen Dow Ethicsin edustaja ilmoittaa, että emoyhtiö Dow Chemical on vihdoinkin valmis ottamaan vastuun maailman kaikkien aikojen pahimmasta kemianteollisuuden onnettomuudesta.

Alueella kuoli kymmeniätuhansia ihmisiä, ja siellä asuu edelleen vakavasti sairastuneita ihmisiä, joilla ei ole varaa lääkkeisiin. Alueen maa ja pohjavesi ovat pahoin saastuneita. Finisterra ilmoittaa, että Dow on valmis korvaamaan paikallisille 12 miljardia dollaria. Seurauksena on, että Dow Chemicalin markkina-arvo pörssissä putoaa kolmella miljardilla dollarilla. Mediamyrskyn tuoksinassa jeesmiehet ilmoittavat olevansa tempauksen takana ja näin tehdessään muistuttavat Downin vastuusta onnettomuudessa.

EIKÖ MIKÄÄN OLE PYHÄÄ? Andy Bichlbaum ihmettelee kysymystä ja on lopulta sitä mieltä, että mikään ei ole pyhää. ”Tärkeintä on tehdä näkemyksensä selviksi. Kyllä yrityksille saa nauraa, kunhan pitää huolen, että faktat ovat kohdallaan.”

”On totta, että jotkut ovat kysyneet meiltä, miksi me valehtelemme. BBC-tempauksen jälkeen ihmiset juhlivat muutaman tunnin Bhopalin kaduilla. Ennen kuin Dow Chemical korjasi faktat. Meiltä kysytään, oliko oikein antaa väärää toivoa noille ihmisille. Mutta mitä kaksi tuntia väärää toivoa on verrattuna 20 vuoteen turhaa toivoa? Loppujen lopuksi olemme saaneet paljon hyvää palautetta juuri niiltä ihmisiltä, joita tuo onnettomuus koski. He ymmärtävät, mitä me ajamme takaa.”

Kuvia kumartelemattomasta asenteesta kertovat myös jeesmiesten taiteilijanimet. Tiettävästi miesten etunimet ovat oikeat, mutta Andy on valinnut sukunimekseen raamatullisen Bichlbaumin (’hyvän ja pahan tiedon puu’) ja Miken sukunimen Bonanno (’hyvä vuosi’) voi arvailla viittaavan esimerkiksi newyorkilaiseen mafiasukuun.

”Ilman tätä tempausta onnettomuuden 20-vuotispäivä olisi todennäköisesti mennyt ohi ilman mitään mainintaa esimerkiksi yhdysvaltalaisessa mediassa”, Bichlbaum toteaa ja lisää tuohtuneena: ”Jos ihmisistä tuntuu pahalta se, että uhrien kustannuksella on naurettu, menkööt tekemään itse jotain. Lahjoittakaa rahaa. Pitäkää melua. Esittäkää kysymyksiä. On hullua, että 20 vuoden kärsimys ei riittänyt sympatian aikaan saamiseksi. Hyvä jos edes nyt tuntuu joltain.”

JEESMIESTEN TAPA VALITA kohteensa on hyvin vapaamuotoinen. ”Emme me kohteitamme niinkään valikoi, ne lähinnä valitsevat meidät. Gatt.org-sivun pistimme pystyyn, koska emme päässeet Seattleen WTO:n vastaisiin mielenosoituksiin vuonna 1999. Se oli vähintä, mitä pystyimme tekemään. Sen jälkeen lähetimme lehdistötiedotteita sivuston kautta.” ”Dow Ethics puolestaan lähti liikkeelle siitä, että meillä on muutamia ystäviä, jotka ovat toimineet aktiivisesti Bhopal-kampanjassa. He ehdottivat meille, että voisimme tehdä saman tempun kuin teimme gatt.org-sivuillamme WTO:lle.”

Yes-miesten suurin vahvuus saattaa olla se, että he ovat kuin Groucho ja Karl Marx samassa ruumiissa ja heitä vaivaa lakkaamatta halu koetella ihmisten kykyä hyväksyä kaikki heille syötetty.

”Bush-kampanjan puolestaan polkaisimme alkujaan käyntiin, kun meitä oli lähestynyt henkilö, jolla oli rekisteröitynä gwbush.com-nettisivut. Hän ehdotti, että voisimme tehdä omannäköisemme sivun tuohon osoitteeseen.”

”KAIKISSA TEMPAUKSISSAMME IDEAT ovat tulleet meille kuin tarjottimella”, Bichlbaum selittää.

”Tempauksien motiivina on myös halu nostaa laajemmin näkyviin taloudellisen järjestelmän logiikka. Työtämme myös helpottaa se, että samat argumentit ja perustelut toimivat kaikissa hankkeissamme.”

Bichlbaum muistuttaa taiteilijanimeään. Hän on värikäs persoona, puhelias ja välitön, kova nauramaan, mutta vastapainoksi myös mietteliäs ja harkitseva. ”Ei Dow Chemical ole epäeettisin löytämämme yritys. Bhopalin tapaus vain on ensiluokkainen esimerkki siitä, kuinka suuryhtiöt toimivat. Niiden käsitys sosiaalisesta vastuusta sisältää sosiaalisen vastuun ohjeet, mutta vieläkään, 20 vuoden jälkeen, mitään ei ole tapahtunut. Kaikki suuryritykset toimivat samalla logiikalla.”

”Yhtä lailla voisimme tehdä esimerkin Nokiasta. Nokia ei ole läheskään pahin tapaus talouselämässä, mutta yhtiön taustalla lymyää sama bisneslogiikka.”

Jälkinäytös. Haastattelu pariisilaisessa kahvilassa. Huhtikuu 2005.

Tarjoilija tuo pöytäämme kupin teetä, oluen ja maustekipollisen sinappia. Andy selittää minulle, että on ranskalainen tapa nauttia tee sinapin kera. Kasvot peruslukemilla ja sujuvin sanankääntein esitetty selitys sinappiteestä saa minut hyväksymään ajatuksen ranskalaisten omituisuutena. Sinappitee jää silti kokeilematta, mutta Andy Bichlbaum syö halukkaasti parin minuutin kuluttua pöytään saapuvan leipänsä sinapin kera.

www.theyesmen.org, www.gatt.org, www.yesbushcan.com ja www.dowethics.com. The Yes Men -elokuvan ensi-ilta 3.6.

Jari Tamminen

Volter Kilpi 2019
Vocapeople

Voimakalenteri

Voimakalenteri

TOIMINTA

2.4. EUROOPPALAINEN TOIMINTAPÄIVÄ ihmisten vapaan liikkumisen & siirtolaisten oikeuksien puolesta, mielenosoituksia ympäri Eurooppaa, Helsingin mielenosoituksen tapaaminen Kiasman edessä kello 15, noborder.org, prekariaatti.org/april2.htm.

12.4. PIENASEET – JOUKKOTUHOASEITA KEHITYSMAISSA, Sadiksen rauhanilta Helsingin Rauhanaseman pajalla kello 18. LUKEEKO TOIMITTAJA TIEDOTTEENI? -kurssi järjestöjen tiedottamisesta & mediasuhteista vastaaville henkilöille, 11.4. kello 10–15.30 & 15.4. kello 17–19.30 Vihreä Sivistys- & Opintokeskus ViSiO, Helsingin Aikuisopisto, Töölöntullinkatu 8, ilmoittautuminen 1.4. mennessä kurssit@kaapeli.fi / (09) 612 9120.

TORNIO EUROPEAN NEEDLE-EYE 2005 -tapahtuma 1.–3.4. Tornion järjestötalolla, Kemintie 53, Lapin & Norbottenin vastarintavoimien yhteinen tapaaminen, mahdollisuus yöpymiseen & ruokailuun, Senja Peltovuori, senjuza@luukku.com, 040 831 5354 & Jan-Mikael Hakomäki, yykaakoo@luukku.com, 040 724 2485.

KIRJALLISUUS

5.4. TORSTI LEHTINEN jäljittää pahuuden juuria & muotoja Turun Kirjakahvilan Kirja & kirjailija -keskustelusarjassa kello 18.

9.4. MIKAEL AGRICOLAN PÄIVÄ, keskustelua suomen kielen & Suomen kirjallisuuden historiasta Helsingin Caisassa kello 17–20. 12.4. ANU RINKINEN, PENTTI SAARITSA, HELENA SINERVO & OLLI SINIVAARA esittävät runosuomennoksia romaanisista kielistä kello 18 Helsingin Linnunlaulun runoklubissa, kirjailijatalo Villa Kivi, Linnunlauluntie 7.

20.4. ASENNE-KLUBI, kirjallisuuslehti Lumoojan kirjallisuusilta, nuoria omaäänisiä runoilijoita, Varaque-yhtye & keskustelua uuden draamakirjallisuuden asemasta, Helsingin KOM-ravintolassa kello 19.

23.4. MAAILMAN KIRJAN PÄIVÄ, luetaan runoja & tekstejä & tutustutaan Kansainväliseen kirjailijayhdistykseen Helsingin Caisassa kello 18–21.

26.4. KOHINA-KLUBI, Sateenkaari, lavalla räväkkää ohjelmaa hulvattomassa queer-hengessä Helsingin Bar Dubrovnikissa, yhteistyössä Elävien Runoilijoiden Klubi, Runoyhdistys Nihil Interit & Lumooja-kirjallisuuslehti.

TAPAHTUMAT & KURSSIT

2.4. HELSINKI DV SHOWCASE, englantia puhuvien elokuvaohjaajien, käsikirjoittajien, tuottajien & näyttelijöiden tapaaminen Helsingin Caisassa kello 16–18, myös 9.4. UFOROK , luentoja ufoaiheista, ufopaneelin mietteitä & harvinaisia kirjoja & videoita Tampereen Telakan toisessa kerroksessa kello 13–17. MARKO KÄMÄRÄINEN & TEEMU VESTERINEN, kevään viimeinen Niko Kivelä All Stars -ilta Lahden teatteri Vanhassa Jukossa kello 19. 3.4. AVOIMIEN OVIEN PÄIVÄ MERENTUTKIMUSALUS ARANDALLA Eteläsatamassa Pakkahuoneen laiturissa Hotelli Palacen & Kauppahallin edustalla kello 11–16, www.merentutkimuslaitos.fi.

5.4. JUHA VALKEAPÄÄN ÄÄNITYÖPAJA Helsingin Malmitalossa kello 19.

9.4. SRI LANKA NEW YEAR PARTY Helsingin Caisassa kello 12–17. ILARI JOHANSSON, HELI SUTELA, PERTTU PESÄ & TOMI WALAMIES Seisomapaikkaklubi, stand up -komiikkaa Tampereen Yo-talolla kello 19.

10.4. JAPANI-PÄIVÄ, budo-näytöksiä, työpajoja, animea & luentoja Helsingin Annantalossa kello 10–16.

17.4. TVERIN KARJALA -PÄIVÄ Joensuun Pohjois-Karjalan museossa kello 11–16. 18.4. NAISTEN KANSAINVÄLINEN OLOHUONE, maahanmuuttajanaisten & suomalaisten naisten vapaamuotoinen tapaaminen, keskustelua, esitelmä & kulttuuria Helsingin Caisassa, ilmoittautuminen (09)169 3969. 23.4. AKKAINJUHLA, inkeriläisten naisten juhla Helsingin Caisassa kello 13–15. 29.4. GET UP STAND UP! -kisanfinaali Helsingin Gloriassa.

HELSINKI HELSINKI BEER FESTIVAL 1.–2.4. Kaapelitehtaan Merikaapelihallissa, pe 18–02, la 12–02, www.helsinkibeerfestival.fi.

11TH HELSINKI TATTOO CONVENTION, tatuointikulttuuria 1.–3.4. VR:n Makasiineilla, pe 18–02, la 12–02, su 12–20, www.helsinkitattoo.fi.

PIKSELIÄHKY, elektronisen taiteen festivaali & audiovisuaalisten projektien kehityslaboratorio 14.–17.4. Helsingin Kiasmassa, www.pixelache.ac.

TEHDÄÄN YHDESSÄ -PAJAT Kiasmassa, 2.4. hiekka- & pilvilinnoja carborundum, 9.4. rajankäyntiä, juliste, 16.4. sankarit & antisankarit, rakentelu & 23.4. tulevaisuuden kaupunki, romutaide, aamupäivän paja 10.30–13, ilmoittautuminen arkisin 9–12 (09)1733 6509, iltapäivän paja 14–16.30, ei ilmoittautumista.

ROMANIAN KULTTUURIVIIKKO 25.–30.4. Helsingin Caisassa, www.kulttuuri.hel.fi/caisa .

SUOMI REILUN KAUPAN VIIKOT tapahtumia & maistatuksia 15.–23.4. useilla paikkakunnilla, www.reilukauppa.fi.

LUENNOT & KESKUSTELUT & SEMINAARIT

2.4. IHMISOIKEUDET PALESTIINALAISALUEILLA, Amnestyn seminaari Helsingin elokuvateatteri Bio Rexissä, Lasipalatsi, kello 11–16.

3.4. MIRJAM KALLAND alustaa Filocafén Barn och barndom -keskustelusarjassa aiheesta Barndom och föräldraskap i det postmoderna samhället, alustukset ruotsiksi, puheenvuorot suomeksi & englanniksi tervetulleita, Helsingin Luckanissa, Simonkatu 8, kello 15.

4.4. MITÄ ON KULTTUURIRADIKALISMI TÄNÄÄN? Maanantaiklubilla keskustelemassa Elias Krohn, Minna Harjuniemi & Timo Bergholm Helsingin ravintolalaiva Wäiskissä, Hakaniemenranta 11, kello 19.

5.4. RASISTISET ÄÄRI-ILMIÖT SUOMESSA, Rasmus-verkoston seminaari Helsingin Caisassa kello 9–14, ilmoittautuminen Tove Söderman (09)4155 2530. SUOMI EU:N PUHEENJOHTAJANA – mitä muuta kuin kalliita kokouksia? -seminaari Helsingin Diana-auditoriossa, Erottajankatu 5, kello 14.30–17.30. AHDISTUNEISUUSHÄIRIÖT Pasi Koskelaisen alustuksen aiheena Helsingin mielenterveysyhdistyksen huhtikuun kyselytunnilla Helmi ry:n Pasilan jäsentalolla, Pasilan puistotie 7, kello 17. VALOKUVALLISUUS & ESITTÄMINEN NYKYTAITEESSA, Jan Kaila keskustelemassa valokuvan merkityksiä pohtivassa Näkökulma-luentosarjassa, Helsingin Valokuvataiteen museo kello 17.30–18.30. VÄKIVALTAINEN NAINEN, Emmi Latun aiheena vain naisille tarkoitetulla luennolla Avoimessa Naisten Korkeakoulussa, Helsingin Maikki Friberg -koti, Bulevardi 11 a 1, kello 18. YHDYSVALLAT & KANADA , miten nämä kaksi ovat kasvaneet & kehittyneet eri suuntiin – vai eikö sittenkään? Markku Henriksson luennoi Helsingin Caisassa kello 18–20.

7.4. IHMISOIKEUDET & ISLAM, keskustelemassa Jaakko Hämeen-Anttila & Kristiina Kouros Helsingin Caisassa kello 17–19, ilmoittautuminen 5.4. mennessä Ihmisoikeusliittoon isra.lehtinen@ihmisoikeusliitto.fi / (09)4155 2500. MARKUS KÅHRE Kiasman Ystävien taiteilijatapaamisessa Helsingin Kiasman Seminaari-tilassa kello 18. HENKIUSKONNOT & MEEDIOT NYKYPÄIVÄN AASIASSA, Buddhan hymyn takana 1 -luento Turun Wäinö Aaltosen museossa, kello 18.

12.4. LASTENKULTTUURIN RAHOITUS -seminaari Porin yliopistokeskuksessa, Pohjoisranta 11 a , auditorio 240, kello 12.30, ilmoittautuminen 8.4. mennessä kirsi.jaakkola@pori.fi. MITEN SEKSUAALINEN VÄKIVALTA TUNNISTETAAN OIKEUSJÄRJESTELMÄSSÄ? Heini Kainulainen luennoi vain naisille tarkoitetussa Avoimen Naisten Korkeakoulun tilaisuudessa kello 18, Helsingin Maikki Friberg -koti, Bulevardi 11 a 1.

13.4. KODITTOMUUS Martti Ahtisaaren & Mikko Heikan aiheena Kirkon Ulkomaanavun & Suomen Kuvalehden järjestämien paneelikeskustelujen sarjassa Espoon tuomiokirkossa kello 18.

14.4. SYNTEETTINEN EVOLUUTIO Leena Krohnin aiheena Helsingin Humanistiyhdistyksen luennolla kello 18, Familia Club, Pengerkatu 19. A. AASIAN TAIDEPERINTEITÄ & PYHIÄ PAIKKOJA, Buddhan hymyn takana 2 -luento Turun Wäinö Aaltosen museossa kello 18. LASTENTEATTERIN ASEMA SUOMESSA, keskustelemassa Reetta Vehkalahti & Hanna Paatero Turun Kirjakahvilassa kello 18.

15.4. NAISTEN VÄLINEN YSTÄVYYS Suvi Arapkirlin aiheena Naisten voima -luentosarjassa, Helsingin Stoa kello 18.

17.4. HANNES NYKÄNEN alustaa Filocafén Barn och barndom -keskustelusarjassa aiheesta Vad kan barn välja? – Om barnens ansvar och föräldrars ansvar för barn, alustukset ruotsiksi, puheenvuorot suomeksi & englanniksi tervetulleita, Helsingin Luckanissa, Simonkatu 8, kello 15.

19.4. RAUHAN TAITEEN ILLASSA keskustelemassa Tuula Veneranta, Julia Delgado & Mia Waire Helsingin Pand – ideologisen taiteen näyttämöllä, , Pursimiehenkatu 21, kello 18–20. JULKISUUS Arno Kotron aiheena Elävien ajattelijoiden klubilla, Espoon Kaupunginteatterin kahvilassa kello 19. SADUN MONET KASVOT – suomalaisen satukirjallisuuden kuvittaminen, keskustelemassa Kristiina Louhi & Päivi Heikkilä-Halttunen Turun Kirjakahvilassa kello 18.

26.4. FANTASIA TULEVAISUUDESTAMME – yhteiskunnan kuva kolmen sukupolven silmin, keskustelemassa Esko Valtaoja, Erja Dammert & Mikko Myllylahti, keskustelun vetäjänä Kati Jelekäinen Turun Kirjakahvilassa kello 18.

27.4. OSALLISTUVA MAALAUS 1970-LUVULLA & NYT, Henry Wuorela-Stenberg luennoi Porin taidemuseon luentosalissa kello 18.30.

28.4. MERJA HEINO & SIRKKU ALA-HARJA esittäytyvät Helsingin Taiteilijaseuran 10 taiteilijaa 10 tapaa -sarjassa, Rikhardinkadun kirjasto kello 18.

ELOKUVA & TELEVISIO

1.4. SÄVELTÄJÄ GLINKA, Grigori Aleksandrovin mustavalkoinen elokuva vuodelta 1952 säveltäjä Mihail Ivanovitsh Glinkan elämästä, Mahorkka & Siansorkan sarjassa, Turun ystävyystalolla, Uudenmaankatu 1, kello 19.

HELSINKI JEAN-LUC GODARDIN elokuvia 1.–3.4. Bio Rexissä, esitykset kello 16 & 18, www.kulttuuri.hel.fi/elokuvat .

ILLUMENATION 2005, eurooppalainen opiskelijaelokuvafestivaali 12.–16.4. Mediakeskus Lumeessa, Hämeentie 135, www.uiah.fi/illumenation .

AVOIN OVI -ELOKUVASARJASSA 14.4. Jaga Jordan & Malbik 28.4. valistusfilmejä 1950-luvulta, näytökset Helsingin Malmitalolla kello 17.30.

TURKU SUOMALAISEN ELOKUVAN FESTIVAALI 7.–10.4., päävieraana Rauni Mollberg, www.vselokuvakeskus.net/sef .

JYVÄSKYLÄ IIRIS -elokuvafestivaali 15.–17.4., teemana elokuvan & television suhde, Jyväskylässä & Saarijärvellä, www.iirisfilmfestival.net .

URHEILU

17.4. ICEBREAK FREESTYLE -koskimelontatapahtuma Helsingin Vanhankaupunginkoskella, www.icebrak.fi.

TANSSI, TEATTERI & SIRKUS

2.4. TANSSIN TAIKAA – tanssikoulu Jasmiinan tanssiesityksiä Helsingin Caisassa kello 18–20.

8.4. FLAMENCO-ILTA Helsingin Caisassa kello 20–21.30.

9.4. NIMETÖN – tarinateatteria kuvataiteesta, Kaira-ryhmän soveltavaa draamaa kello 19 Helsingin Koetilassa, Fleminginkatu 21, varaukset kaira1@mbnet.fi, www.koti.mbnet.fi/kaira1.

10.4. ÄLÄ SANOJASI SYÖ! Carlos Sedano & Grupo Vocal esittävät Juice Leskisen tuotantoa sanoin & sävelin, vierailuesitys Joensuun kaupunginteatterissa kello 16, myös 17. & 24.4.

12.4. PRETTYFUL , teatteri Telakan vierailuesitys Lahden teatteri Vanhassa Jukossa kello 19.

16.4. LET ’S DANCE 15-vuotisjuhlashow Helsingin Caisassa kello 19–22. TANSSIJENGI & K.O.R.E.O.T. JUHLA-ASUISSA Uudenmaan CP -yhdistyksen kaksi tanssiryhmää Helsingin Annantalolla kello 15, myös 17.4.

21.4. CORNELIS VREESWIJKIN lauluja suomeksi Espoon Kaupunginteatterin Revontulihallin kahvilassa kello 20. TAIVAS JÄI TEKEMÄTTÄ, Jarkko Mikkolan monologi Lahden teatteri Vanhassa Jukossa kello 19.

23.4. THE MAGIC BOX, Circus Helsingin esitys Helsingin Malmitalossa kello 15.

HELSINKI LEX MANIA – Vapautusnäytelmä Ylioppilasteatterin studiossa uusintaensi-illassa 28.3. kello 19, muut esitykset 30.3.–17.4. YKSITYINEN, Teatterikorkeakoulun esitykset 1. & 4.4. kello 19 & 2.4. kello 14.

GALLERIA KELLARI -esitys Kellariteatterin ensi-illassa 1.4. kello 19, muut esitykset 3.–17.4., (09) 135 2851, www.kellariteatteri.fi.

VIIMEINEN KARAVAANI uusintaensi-illassa 1.4. kello 19 Q-teatterissa, muut esitykset 2.–23.4.

TYHJÄN PÄÄLLÄ – eli kuinka tapasin Einsteinin, , Matti Ristisen monologi kantaesityksessä 5.4. kello 19 KokoTeatterissa, muut esitykset 8.–23.4.

KUNINGAS LEAR, Kansallisteatterin ensi-ilta 7.4. kello 19, muut esitykset 2.4.–29.10.

AIKA-KVARTETTO, Kirsi Monnin koreografia ensi-illassa 15.4. kello 19 Kaapelitehtaan Zodiakissa, muut esitykset 17.–29.4.

RUUTIA ! – tanssifestivaali lapsille & nuorille 17.–24.4.tanssiteatteri Hurjaruuthissa Kaapelitehtaalla, www.hurjaruuth.fi.

TEOS & UHRI-SACRE, tanssiteatteri Kekäläinen & Companyn teokset ensi-illassa 17.4. kello 19 Kaapelitehtaan Turbiinisalissa, muut esitykset 19.–29.4.

VANTAA YKSI LENSI YLI KÄENPESÄN, Tikkurilan Teatterin ensi-iltaesitys 2.4. kello 19 Vernissan alasalissa, muut esitykset 6.–23.4.

TURKU TULISINKO TEHDAS Teatterissa 15.4. asti kello 19.

PUHUVA KOIRA ensi-illassa 9.4. kello 17 TEHDASTeatterissa, muut esitykset 10.4.–11.5.

TAMPERE MARJORIE, ALLERGIALÄÄKÄRIN VAIMO Tampereen Taiteellisen Charles Busch teatterin ensi-ilta 3.4. kello 16 ravintola Mixein alakerrassa, muut esitykset 10. & 17.4. kello 16 & 24.4. kello 19, varaukset 050 359 0522 / marjorie05@luukku.com.

TANSSIVIRTAA, nykytanssifestivaali 19.–24.4. www.mobitadansco.com .

HETKEN KESTÄÄ ELÄMÄ -lisäesitykset Ilves-teatterilla 31.3., 2., 3., 6. & 8.4. kello 19 & vierailuesitykset Legioonateatterilla 22.4. kello 19 & 23.4. kello 14.

JOENSUU MESTARITONTUN SEIKKAILUT ensi-illassa 21.4. kello 18 Joensuun kaupunginteatterin Suurella näyttämöllä, muut esitykset 26.4.–25.5.

MUSIIKKI

1.4. SPIKEDRIVERS Helsingin Malmitalossa kello 19. BOOTLEG-KLUBI Helsingin Helmessä. FREDERIK Tampereen Liverpoolissa. SIVITS & HAUSVABOT & KOHU-63 Tampereen Vastavirta-klubilla. MIKÄ NAAMATAULU -LAULUILTA Lahden teatteri Vanhassa Jukossa kello 19. NICOLE, MY FATE & POFONY Tampereen Yo-talolla. WARP! SOLISTINAAN MIKKO PETTINEN – THE MUSIC OF BJÖRK Kuopion Musiikkikeskuksen Jazzklubilla. LIEKKI Kuopion Henry ’s Pubissa. DISCO ENSEMBLE, LAPKO & DEEP INSIGHT Lappeenrannan Monarissa. IRINA Lappeenrannan Doris Nightissa.

2.4. SYDÄN SYDÄN & SYÖTTÖPAINE Helsingin Oranssilla. PEER GÜNT & DEFUSE Helsingin Nosturissa. ASTROBOTNIA, Hippo Complex Club Helsingin Libertéssä. PLAY WITH FIRE -klubi, dj:t Yogi & Partaveitsi Helsingin Pacificossa. APULANTA Nokian Iisopissa. PLAIN RIDE, VERDE, KLAUS & SURUAIKA, Uforokin iltatapahtuma Tampereen Telakalla. KIMMO POHJONEN & ERIC ECHAMPARD Jyväskylän Lutakossa. DISCO ENSEMBLE , LAPKO & DEEP INSIGHT Joensuun Palaverissa. IRINA Nilsiän Piazzassa. WARP! SOLISTINAAN VERNERI POHJOLA – THE MUSIC OF BJÖRK Tornion Ammatti-instituutin musiikkitalolla.

3.4. ANSSI SALMELA & SUPERFLY, Sunnuntai-klubi Tampereen Londonissa. KALLE AHOLA Oulun 45 Specialissa.

4.4. DEAD SHAPE FIGURE, Club Kalalokki Tampereen Telakalla.

5.4. SVENSUELLT, Sanna Raivio Helsingin Stadia pop/jazzin Galleria-salissa kello 19. GIRLSCHOOL & EROCKTICA Helsingin Nosturissa kello 19. BLOOD IS ON FIRE Tampereen Vastavirta-klubilla.

6.4. ANNA-MARI KÄHÄRÄN orkesteri Helsingin Savoy-teatterissa kello 19. MAJ KARMA & SYDÄNSYDÄN Helsingin Tavastialla. SAMI KUKKA & TARUJEN SAARI Helsingin Semifinalissa. WERNER BROS. Espoon Sellosalissa kello 19. ICONCRASH Porvoon Bar Maryssa. DRUMMERSS NIGHT feat. NYKÄNEN, ALA-KOJOLA & RAUTIAINEN Tampereen Londonissa. LEMMENPYSSYT & BITTERLICKS Tampereen Vastavirta-klubilla. JANN WILDE & THE ROSE AVENUE, SISTER SHOTGUN & ROCK ROYALE Ta mpereen Yo-talolla. TOTAL DEVASTATION Kuopion Henry ’s Pubissa. THE BLASTER MASTER Oulun 45 Specialissa.

7.4. KIMMO POHJONEN & ERIC ECHAMPARD Helsingin Kanneltalossa kello 19. STILIMBA Helsingin Malmitalossa. MILLIONERS, Club FF Helsingin Semifinalissa. HORTENSE CARTIER-BRESSONIN pianokonsertti Helsingin Sibelius-Akatemiassa. STAM1NA & PURITY Tampereen Yo-talolla. RALF GOTHONI, sinfoniakonsertti Raffenoitua pianismia Joensuun Carelia-salissa kello 19. MIKKO PIETILÄ Kuopion Henry ’s Pubissa. 22-PISTEPIRKKO Oulun 45 Specialissa.

8.4. QUINTESSENCE Helsingin Savoy-teatterissa kello 19. TUOMARI NURMIO & ALAMAAILMAN VASARAT Helsingin Tavastialla. DRIVE & DOPE TRIBE DEVILS , Tuhma-klubi Helsingin Semifinalissa. CHICKEN GRASS & GROOVE DROPS Helsingin ravintolalaiva Wäiskissä. BOOTLEG-KLUBI Helsingin Helmessä. DISCO ENSEMBLE, PLAIN RIDE & ECHO IS YOUR LOVE, VaLURautaa-klubi Vantaan Vernissassa. MARTTI SERVO & NAPANDER Nokian Iisopissa. HAMMERFALL Jyväskylän Lutakossa. THROES OF DAWN, FUNERAL FEAST & TROLLHEIM ’S CROTT Kouvolan Rytmi-Katissa. 22-PISTEPIRKKO Kuopion Henry ’s Pubissa. ANTSU HAAHTELA DUO Kolarin Ylläksen rinneravintoloissa pitkin päivää.

9.4. VERA BILA Helsingin Savoy-teatterissa kello 19. WABANAK, Cross Borders World Music Club Helsingin Caisassa. KALLE AHOLA Helsingin Tavastialla. JOLLY JUMPERS & PLAIN RIDE Helsingin Semifinalissa. PEER GÜNT Nokian Iisopissa. JIMBO JONES & LOVE GOATS Tampereen Vastavirta-klubilla. DISCO ENSEMBLE, LAPKO & DEEP INSIGHT Turun Klubilla. 22-PISTEPIRKKO & BLACK AUDIO Jyväskylän Lutakossa. END OF YOU & BLEAK Kouvolan Rytmi-Katissa. ANTSU HAAHTELA DUO Ylläksen rinneravintoloissa pitkin päivää.

10.4. URBAN MAX TRIO, Steamin’ Jazz Club Porvoon Bar Maryssa. JOHANNA DEBRECZENI, Sunnuntai-klubilla Tampereen Londonissa. INFEKZJA & BALLAST Tampereen Vastavirta-klubilla.

11.4. THE BAD SUPER COMICS Helsingin Storyvillessä.

12.4. RADIOTON Kantsun elektroilta osa 6, Helsingin Kanneltalo kello 19. MONEYBROTHER Helsingin Tavastialla. BEAGON Kuopion Henry ’s Pubissa. LIMINGANTULLI & LITTLE FIAT Oulun 45 Specialissa.

13.4. CLONE & BLOSSOM Helsingin Semifinalissa. EIJA AHVO & SUSANNA HAAVISTO Espoon Sello-salissa kello 19. HANNIBAL & SOPPA Porvoon Bar Maryssa. PAVE MAIJANEN & LONDON ALLSTARS Tampereen Londonissa. SWÄG Tampereen Vastavirta-klubilla. SUNRIDE & NO SHAME Kuopion Henry ’s Pubissa.

14.4. JOUNI JÄRVELÄ GROUP Helsingin Kanneltalossa kello 19. MARDUK Helsingin Nosturissa kello 19. APOCALYPTICA Helsingin Tavastialla. MESMER & LOWLIFE ROCK ’N ’ROLL PHILOSOPHERS Helsingin Semifinalissa. EXTINCTION OF MANKIND, FORCA MACABRA & RIISTETYT Tampereen Vastavirta-klubilla. CLUB FOR FIVE Tampereen Yo-talolla kello 19. VELCRA Oulun 45 Specialissa.

15.4. ANTSU HAAHTELA DUO Helsingin Maunulan Bartsissa. ROBERT PLANT & THE STRANGE SENSATION Helsingin Jäähallissa. PIIRPAUKE TRIO Helsingin Vuotalossa. STICKY SWEET & VANITY INK Helsingin Semifinalissa. BOOTLEG-KLUBI Helsingin Helmessä. MIKÄ NAAMATAULU -LAULUILTA Lahden teatteri Vanhassa Jukossa kello 19. A. AALLON RYTMIORKESTERI Nokian Iisopissa. 8BITS HIGH, KASPERI LAINEEN KUMMITUSORKESTERI, THE KOLMAS & TERO Tampereen Vastavirta-klubilla. TELEX-klubi Tampereen Yo-talolla. MAJ KARMA Kuopion Henry’s Pubissa.

16.4. ANNA-KAISA LIEDES Helsingin Ateneum-salissa kello 19. POJAT, ISKURYHMÄ, JANSSON & S-ETUKORTIT, ILOKKA HENDOLININ PYSTYLÄPÄT, Converse-kerho Helsingin Semifinalissa. FILLIP & W-CHIPS, Elukka-klubi Vantaan Vankkurissa. TERÄSBETONI & ROCTUM Jyväskylän Lutakossa. ANTSU HAAHTELA DUO Kuusankosken Coloradossa. ROBERT PLANT & THE STRANGE SENSATION Tampereen Tullikamarilla. VELCRA Kuopion Henry ’s Pubissa.

17.4. FOURINONE, Steamin’ Jazz Club Porvoon Bar Maryssa. LUKE LAHTONEN & CHILDREN OF TOT PLAYS TOTO, Sunnuntai-klubi Tampereen Londonissa. MAGYAR POSSE Oulun 45 Specialissa.

18.4. BA CISSOKO Helsingin Savoy-teatterissa kello 19.

19.4. THE JOHNSON Helsingin Semifinalissa kello 21.30. MARATONE Helsingin Stadian pop/jazzin Galleria-salissa kello 19. SOULFLY Helsingin Tavastialla. FLY LOW Kuopion Henry ’s Pubissa.

20.4. KAZANIN TATAARIT ENSEMBLE & ENVER IZMAILOV TRIO Helsingin Savoy-teatterissa kello 19. DANA FUCHS Helsingin Malmitalossa kello 19. KOTITEOLLISUUS Helsingin Tavastialla. SININEN IIRIS & KIILA Helsingin Semifinalissa. BILLY COBHAM Espoon kulttuurikeskuksen Louhisalissa kello 19. MAGYAR POSSE Porvoon Bar Maryssa. ZARKUS POUSSA & LONDON ALLSTARS Tampereen Londonissa. SOULFLY Tampereen Klubilla. CHARISMA, KATLA & SIUNATTU HULLUUS Tampereen Yo-talolla. KANVAS Kuopion Henry ’s Pubissa. HUMANE Oulun 45 Specialissa. NO SHAME & REAL VACATION Rovaniemen Grandessa.

21.4. BLUESCARAVAN Helsingin Savoy-teatterissa kello 19. SERGIO, GRUMPS & PLAIN FADE Helsingin Semifinalissa. BILLY COBHAM Espoon kulttuurikeskuksen Louhisalissa kello 21.30. 22-PISTEPIRKKO & BLACK AUDIO, Club Valotalo Tampereen Yo-talolla. INCREDIBLE NOTHING & BLOODPIT Kuopion Henry ’s Pubissa. CONCERTANTES-sinfoniakonsertti Joensuun Carelia-salissa kello 19. ULTRAMARIINI Oulun 45 Specialissa. NO SHAME & REAL VACATION ikärajattomalla keikalla Tornion Järjestötalolla.

22.4. BRIGADE & FORTIEZ Helsingin Oranssilla. FABULOUS DISASTER & ANAL THUNDER Helsingin Semifinalissa. JUNO REACTOR, DJ HALO & DJ ORKIDEA Helsingin Nosturissa. BOOTLEG-KLUBI Helsingin Helmessä. MAGYAR POSSE, RUBIK & PREESENS, Korso Underground -klubi Vantaan Vernissassa. POPEDA Nokian Iisopissa. LEIJONAMIELI & PUTKIMIES, SERE & SILKINPEHMEE, Soul-Searchin 3-vuotisjuhlat Tampereen Yo-talolla. MOKOMA & STAM1NA Jyväskylän Lutakossa. CLAMOUR & RECKLESS LOVE Kuopion Henry ’s Pubissa. NO SHAME & REAL VACATION Kajaanin Generaattorissa.

23.4. 22-PISTEPIRKKO Helsingin Tavastialla. JUURITANSSIT Helsingin Oranssilla. CROSS BORDERS WORLD MUSIC CLUB Helsingin Caisassa. LIEKKI & MAGYAR POSSE Helsingin Nosturissa. DAMN SEAGULLS, GARAE 13 & SHAKEDOWN, Hellfire club Tampereen Vastavirta-klubilla. ULTRAMARIINI & ROLLSTONS Jyväskylän Lutakossa. TERÄSBETONI Kouvolan Rytmi-Katissa. KALLE AHOLA BAND Kuopion Henry ’s Pubissa. NO SHAME & REAL VACATION Oulun Lentävässä Lautasessa.

24.4. NICK LOWE & GERAINT WATKINS Helsingin Tavastialla. KIMMO BLOM & METALLIVELJET, Sunnuntai-klubi Tampereen Londonissa.

25.4. NICK LOWE Helsingin Savoy-teatterissa kello 20. BOSSE SUNDSTRÖM Helsingin Tavastialla.

26.4. BREKETE ALL STARS, afrikkalaisia rytmejä Helsingin Stadian pop/jazzin Galleria-salissa kello 19. THE WINYLS Helsingin Semifinalissa kello 21.30. KOTITEOLLISUUS Kuopion Henry ’s Pubissa.

27.4. SAPATTIVUOSI Helsingin Tavastialla. ERJA LYYTINEN Helsingin Malmitalossa. HONEY B & T-BONES & M.A. NUMMINEN VS. DJ SANE Helsingin Semifinalissa. LOST IN TEARS Porvoon Bar Maryssa. LIFTARI, LEMMENPYSSYT & DISGRACE Tampereen Yo-talolla. HIGHSCHOOL DROPOUTS Turun TVO :lla. KOTITEOLLISUUS Kuopion Henry ’s Pubissa.

28.4. KEVIN MAX & LUNA HALO ikärajattomalla keikalla Helsingin Nosturissa kello 20. JONNA TERVOMAA Helsingin Tavastialla. LUOMAKUNTA, FILLIP & REPLIKA Helsingin Semifinalissa. OMNIUM GATHERUM, ELENIUM & CARDIAN Tampereen Yo-talolla. PEER GÜNT Oulun 45 Specialissa.

HELSINKI 11TH FUNKY ELEPHANT FESTIVAL 31.3.– 2.4. Tavastialla & Semifinalissa, www.funk.fi. JUNNU VIMMA , Ääni & Vimma -bändikatselmus junioreille 1.–3.4. Pasilan nuorisotalolla, Pasilanraitio 6, bändit esittäytyvät pe kello 17, la & su kello 13, .

LUOTEIS-HELSINGIN MUSIIKKIOPISTON 20-vuotisjuhla Kanneltalossa 21.–28.4. www.luhmo.fi.

ESPOO APRIL JAZZ ESPOO , 19.–24.4. tapahtumia Espoon Kulttuurikeskuksella, Sellosalissa & Tapiolan kirkossa, www.apriljazz.fi.

JYVÄSKYLÄ JYROCK 14.–17.4. Jyväskylän ylioppilastalo Ilokivessä, www.jyu.fi/jyrock.

NÄYTTELY

3.4. LASI-ILOA, Ninna Kjällman-Kuklan teoksia viimeistä päivää Helsingin galleria Johan S:ssä, ti–pe 11–17, la–su 12–16. SALVIA DIVINORUM , Juha Hilpaksen digitaalisia maalauksia & videoita Helsingin Pand – ideologisen taiteen näyttämöllä viimeistä päivää esillä, arkisin kello 10–16, viikonloppuisin sopimuksen mukaan 040 700 2045.

4.4. HELSINKI BY NIGHT sightseeing-esitys, jossa yleisöä kuljetetaan bussilla ympäri Helsinkiä, varaukset 0400 628 555, paikka ilmoitetaan varauksen yhteydessä, kello 21, esitykset myös 5. & 6.4., www.todellisuudentutkimuskeskus.net.

HELSINKI POHJOISMAISTEN TAIDEAKATEMIOIDEN yhteisnäyttely 10.4. asti Kaiku Galleriassa, ma–pe 9–18. TAMESHIGIRI WORKS, Samuli Niemisen teoksia 31.3.–10.4. Kuvataideakatemian galleriassa, joka päivä 12–18.

PEETER MUDIST, Retretin 3. talvinäyttely 17.4. asti Helsingin Taidehallissa, ti, to, pe 11–18, ke 11–20, la, su 12–17. HANNE JUGAN maalauksia 30.3.–17.4. TM-galleriassa, ti–pe 11–17, la 11–16, su 12–16.

KOHTALOKKAAT NAISET KYLPEVÄT KETSUPISSA, Ulla Karttusen teoksia 31.3.–17.4. Myymälä2: ssa, ti–su 12–18. IMAGINE PEACE WITH JOHN LENNON & YOKO ONO -näyttely & rauhantapahtuma 30.4. asti Rikhardinkadun kirjaston näyttelyssä Yoko Onon henkilökohtaisia viestejä & taidekirjoja.

JOHANNA TAMMISEN & ULLA NISSISEN manga-tyylisiä piirroksia 10.–17.4. Annantalon kahvilassa, ma–pe 8–19, la–su 11–17.

JON OSKARIN teoksia 31.3.–24.4. galleria KristaMikkolassa, ti–pe 12–17, la–su 13–16.

LATVIALAISTA VEISTOTAIDETTA, kuraattorina Sandis Kondrats, 12.–24.4. Kaiku Galleriassa, ma–pe 9–18.

COLOURS FOR HOPE AND OPTIMISM, kansainvälisen Portón taiteilijaryhmä teoksia Itävallasta 1.–29.4. Caisan galleriassa, ma–pe 10–18.

VIRGINIE HYNNÄN keramiikkaa 1.–30.4. Kaapelitehtaan galleria Käytävässä, ma–pe 9–21, la–su 12–16.

SKIN DEEP, NATURALLY, Tuomas Anton Peteliuksen mallitutkielmia 1.–30.4. Kaapelitehtaan Stoa mariapassiossa, ma–pe 9–19.

ESA OJALAN julisteita 1.–30.4. Kaapelitehtaan Taidejulistegalleriassa, ma–pe 9–19.

MAALAUSTAIDETTA ROMANIASTA, Cristina Ciobanun, Carmen Poenarun, Silvia Tiperciucin, Constantin Severinin & Silvana Zagreanun maalauksia 15.–30.4. Caisan Käytävägalleriassa, ma–pe 9–18.

PROTESTI & KONTRASTI Riina Ahosen pukuja & lavastuksia 1.4.–29.5. Kaapelitehtaan Teatterimuseossa, ti–su 12–19.

MARI KEURON maalauksia 3.–30.4. Kaapelin Galleriassa, ti 11–18, ke–pe 11–17, la–su 12–16, näyttely suljettu 6.–7.4.

NICOLAE POPAN, romanialaisen taiteilijan näyttely 4.–30.4. Caisan Aulassa, ma–pe 9–18.

PLAY BOYS, Johanna Marjomaan teoksia 5.4.–4.5. DTM:n kahvilassa, Iso Roobertinkatu 28.

MIIA AUTION maalauksia 6.–30.4. Malmitalon galleriassa, ma–pe 9–20, la 10–16.

FANTASY DESIGN, lapset muotoilijoina -näyttely 8.4.–15.5. Designmuseossa, ti 11–20, ke–su 11–18.

OM – BERÄTTANDE I SVENSK SAMTIDSKONST, kertovuus ruotsalaisessa nykytaiteessa 16.4.–29.5. Suomenlinnan galleria Rantakasarmissa, joka päivä 11.30–17.

TINI SAUVON akvarelleja & tekstiilimaalauksia 20.4.–8.5. galleria Dixissä, ti–pe 11–17, la–su 12–16.

OSMO VÄREEN öljyvärimaalauksia & SINI SAARIKOSKEN keramiikkaa 22.–24.4. Kaivopuiston galleriassa, Tehtaankatu 6, pe 17–20, la–su 12–17.

KIIHDYTYS, Maria Dunckerin, Kaisu Koiviston & Timo Heinon teoksia Taidehallissa & SIMO ROUHIAISEN teoksia 23.4.–15.5. Taidehallin studiossa, ti, to, pe 11–18, ke 11–20, la, su 12–17. MUISTI, Hanna Jaanisoon veistoksia & installaatioita 25.4.–15.5. galleria Jangvassa, ti–pe 11–20, la–su 11–17.

JUMALTEN LAHJAT, hään & arjen rituaalit Länsi-Bengalissa 9.10. asti Tennispalatsin Kulttuurien museossa ti–to 11–20, pe–su 11–18.

ARJEN MURTUMIA, nykytaide ottaa kantaa Kiasman kokoelmissa -näyttely 27.11. asti Kiasman 2. & 3. kerroksessa, ti 9–17, ke–su 10–20.30.

VANTAA MUSIIKKI, näyttely soittimista, kulttuureista & mielestä liittyen musiikkiin Vantaan Heurekassa 5.3.2006 asti, ma–ke, pe 10–17, to 10–20, la–su 10–18.

SALO MUISTOJA POHJOLASTA Markku Kolehmaisen maalauksia & HELJÄ KARALA-LAUKKASEN maalauksia 23.4.–29.5. Salon taidemuseo Veturitallissa, ti–pe 10–18, la 11–17, su 11–18.

TURKU COMPLEX, Thom Vinkin teoksia 24.4. asti Wäinö Aaltosen museon Studiossa, ti–su 11–19.

VARJOKUVAVIIDAKKO, Kalle Taivaisen teoksia 24.4. asti. Päiväkodin Klubigalleriassa, ti–su 20–03.

POLUN PIENTAREILTA RYIJYN JÄLJILLÄ, Seija Laaksosen taidekäsitöitä 1.4.–1.5. kulttuurigalleria Kraftissa, ti–pe 12–18, la–su 12–16.

LOOTUKSEN KUKKA – taidetta Vietnamista -näyttely 29.5. asti Wäinö Aaltosen museossa, ti–su 11–19.

RAUMA VAIKEA YHTÄLÖ, teosdialogeja Rauman Taidemuseon hallinnassa olevista kokoelmista & KLANGRAUM, Pessi Parviaisen soivia veistoksia & esityksiä 17.4. asti Rauman Taidemuseossa, ti–to 10–18, pe 10–16, la–su 11–16.

MADE IN CHINA, Heini Ahon & Päivi Kastemaan kuva- & tavarakollaaseja 17.4. asti Rauman Taidemuseon yläkerrassa, ti–to 10–18, pe 10–16, la–su 11–16.

TAMPERE ARTO NURRON teoksia 2.–24.4. galleria Rajatilan yläkerrassa & JOHANNA LONKAN teoksia keittiössä, ti–pe 13–18, la–su 12–16.

PORI BRIEFE AUS NIRGENDWO – KIRJEITÄ KADONNEESTA MAASTA, Kimmo Sarjen & Pertti ”Lande ” Lindforsin teoksia 8.4.–29.5. Porin taidemuseon Siivessä, ti–su 11–18, ke 11–20.

LAPPEENRANTA CERAMOTOROLOGY, virolaisten Urmas Puhkanin & Lauri Kiluskin keraamisia & kineettisiä objekteja 2.4.–1.5. galleria Kääntöpoiju, Kristiinankatu 1, Linnoitus, ma–pe 10–17, la 10–16, su 11–16.

VALOKUVA

3.4. BITTER AND SWEET, Lauri Erikssonin valokuvia viimeistä päivää Helsingin Kaapelitehtaan Valssaamossa 11–18.

POPULAARIA TRIVIAA, Miklos Gaálin valokuvia viimeistä päivää Helsingin valokuvagalleria Hippolytessä 12–16.

HELSINKI DOUBLE EXPOSURE, Ann-Marie LeQuesnen valokuvia 30.3.–30.4. valokuvagalleria Hippolytessä, ti–pe 12–17, la–su 12–16.

IHANA ELÄMÄ! -valokuvanäyttely Käpyrinteen palvelutalon asukkaiden muotokuvasta tältä päivältä, nuoruusajan valokuvista & teksteistä, joissa he kertovat elämästään, 31.3.–31.5. Käpyrinteen palvelutalon Iidantuvassa, Koskelantie 26, ma–pe 14–16.

ERO > PROSESSI, MIEHEN KATSE, Aimo Hyvärisen videoinstallaatio & valokuvia 6.–24.4. galleria Jangvassa, ti–pe 11–20, la–su 11–17.

PEKKA HALOSEN AKATEMIAN päättötyönäyttely 12.–20.4. Kaapelitehtaan Puristamossa, ma–pe 11–19, la–su 11–18.

KAIKKEA SITÄ NÄKEE! Mirjam Efron valokuvia Intiasta 18.4.–6.5. Kanneltalon galleriassa, ma–to 10–20, pe 10–18 la 10–16.

THE MAYAK STORY Robert Knothin valokuvia ydinjätteiden varastoinnin vaikutuksista Mayakissa, Venäjällä 25.–29.4. Kaapelitehtaan Valssaamolla, joka päivä 11–18.

AUTRES RIVAGES – LA MER BALTIQUE Klavdij Slubanin valokuvia Itämeren tuolla puolen 8.5. asti Suomen valokuvataiteen museon Projekti-tilassa, ti–su 12–19.

JÄRVENPÄÄ POIKIENI VIIDESTOISTA VUOSI, Toivo Koiviston valokuvia 11.–23.4. Järvenpään kirjastossa, Kirjastokatu 8, ma–to 10–20, pe 10–18 & la 10–15.

TURKU AUKI, Turun taideakatemian 1. vuosikurssin valokuvanäyttely 10.4. asti valokuvakeskus Perissä, ti–pe 12–19, la–su 11–17.

EURA K-UIVA, 1.8.2004 lasten Porin maauimalassa ottamia vedenalaisia valokuvia 6.4.–2.5. Euran uima- & urheiluhallissa, Eurantie 37, ma–pe 15–21, la 13–17.

HÄMEENLINNA PELLOMPI PELTO -valokuvanäyttely lasten näkökulmasta satakuntalaisten lähipeltojen estetiikkaan 5.4.–31.5. Lasten & nuorten kulttuurikeskus Arxissa, Keinusaarentie 13, ti–pe 15–20, la–su 12–18.

KUOPIO LAATOKAN LAIDALLA, Petteri Kokkosen valokuvia 17.4. asti VB-valokuvakeskuksessa, ti–pe 11–17, ke 11–19, la–su 11–15.

Voimakalenterissa julkaistaan tietoja erilaisista tapahtumista, kursseista, teatteri- ja tanssiesityksistä, musakeikoista ja näyttelyistä. Seuraava Voima ilmestyy 29.4. ja on jakelussa 26.5. asti. Tietoja seuraavan lehden kalenteriin otetaan vastaan 20.4. kello 12 asti voima@voima.fi. Voima päättää itse tapahtumatietojen julkaisusta.

Voima

Volter Kilpi 2019
Vocapeople

Lukijaposti

Lukijaposti

Euronaisista ja perheväkivallasta

VASTAAN Milla Sandtin kirjoitukseen Voimassa 2/05, jossa hän väitti että ”lähisuhdeväkivalta on Euroopassa merkittävin syy 16–44-vuotiaiden naisten kuolemiin tai vammautumisiin”. Kuolemansyytilasto vuodelta 2003 kertoo, että Suomessa kuoli 15–64-vuotiaita 3 055 henkeä. Tautien tai tapaturmien seurauksena menehtyi 2 588 henkeä, heistä syöpiin 1 265 henkeä. Itsemurhia oli 210 kappaletta. Liikennetapaturmissa kuoli 59 naista. Murha, tappo tai tahallinen pahoinpitely vaati 26 naishenkeä. Kymmenkunnassa kuolemantapauksessa tilanne epäselvä.

Turvallisuus 2003 -yhteenvedon mukaan perheväkivallan (osa myös muuta kuin puolison aiheuttamaa) aiheuttamia vammautumisia oli noin 8 200 kappaletta, kun kaikkiaan väkivallan aiheuttamia vammoja oli naisilla noin 59 000. Suurin osuus, yli kolmannes tapahtuu työpaikkaväkivallan yhteydessä ja myös ”muu väkivalta” oli lähes kaksinkertaista perheväkivaltaan verrattuna. Vuonna 1980 perheväkivaltaan vammautumisia oli 28 000 kappaletta, mutta 2003 siis enää hieman yli neljäsosa tästä.

Liikenteessä vammautumisia naisilla oli samana aikana 32 000 tapausta, eli siis neljä kertaa enemmän kuin perheväkivaltavammautumisia.

Milla Sandtin viittaus Euroopan neuvoston selvityksiin on raflaava. Hokema on agitaatiokäyttöön houkutteleva, mutta ei päde ainakaan Suomessa, mikäli Tilastokeskukseen on uskomista.

Toivoisin hartaasti, että kaikesta kampanjainnosta huolimatta myös feminismistä innoittuneet tahot vaivautuisivat selvittämään esittämiensä tai uskomiensa (tilasto- tai tutkimus) tietojen tai -väitteiden paikkansapitävyyden tai relevanssin täkäläisissä, pohjoismaisissa tai vertailukelpoisissa oloissa. Sukupuolistuneen tarkastelun ristivalotukseksi voi hankkia samalla miehiä koskevia faktatietoja. Jos ne nyt ketään kiinnostavat.

Hannu T. Sepponen

Tampere

_______________

Kahlittu sananvapaus

SEN ESPOOLAISJULLIN lukijapostikirjoitusta Voimassa 2/05 ei ainakaan voi syyttää yrittämisen puutteesta. Perseensä näyttäminen ja palelluttaminen talvipakkasilla ”ryssän junalle” osoittaa mitä suurinta sitkeyttä. Olen aivan varma, että hänen toimintansa vaikutti suuresti maailman menoon: junan aikataulu petti, juna suistui raiteiltaan, Neuvostoliitto hajosi ja maailmasta tuli parempi paikka kaikille kapitalisteille ja röyhkimyksille.

Uutisten ja porvaripropagandan mukaan Suomi voitti jatkosodan (”torjuntavoitto”) ja jalomielisyyttään lahjoitti Petsamon ja Karjalan Neuvostoliitolle. Suomi maksoi armeijan kouluttamisesta Neuvostoliitolle sotakorvauksia. Tämän kuvan saa Suomen suurista päivälehdistä, joiden tehtävänä ei enää nykyisin ole tiedonvälitys vaan ainoastaan painaa paljon lehteä ja myydä sitä (itteään).

Sitten on näitä poliitikkoja, kuten Halonen ja Vanhanen, jotka höpöttävät Suomen erillissodasta puhuessaan jatkosodasta ikään kuin eivät olisi koskaan kuulleetkaan, että toisen maailmansodan aikana Pohjois-Suomessa oli 200 000 saksalaista sotilasta, joita kutsuttiin aseveljiksi.

Saksasta saatiin myös ase-, koulutus- ja ruoka-apua. Saksalaisten kanssa sovittiin, että Saksa hyökkää (Suomesta) ensin ja Suomi tulee mukaan hyökkäykseen sen jälkeen kun Neuvostoliitto on tehnyt vastahyökkäykset Suomeen. Tämä siksi, että voitaisiin uskotella Suomen kansalle, että Suomi käy puolustussotaa. Näistä asioista voimme päätellä, että Suomi kävi erillissotaa saksalaisten kanssa käsi kädessä, rinta rinnan, Neuvostoliittoa vastaan.

Pertti Paasio kummeksui venäläisten väitettä, että Suomi tuli demokraattiseksi valtioksi rauhan ansiosta. Tämä ei minunkaan mielestäni pidä paikkaansa. Saivathan kommunistit Pariisin rauhan kuudennen artiklan mukaisesti (Suomen tulee rotuun, uskontoon, poliittiseen mielipiteeseen ynnä muun riippumatta taata sananvapaus, paino- ja julkaisuvapaus, kokoontumisvapaus ja niin edelleen) jälleen laillisesti kokoontua, olla edustettuina vaaleissa ja saivat jaella kokouskutsujaan. Tällaisten julisteiden hallussapidosta sai 1930- ja 1940-luvuilla yhdestä kolmeen vuotta vankeutta. Todellakin, Suomi oli demokratia jo ennen Pariisin rauhaa?

Hannu Alm

Helsinki

_______________

Ollako vai eikö olla

ANTERO EEROLA korosti Voimassa 1/05, että Israelin ja palestiinalaisten konflikti ei ole uskonsota, vaan sen perussyy on Israelin miehitys palestiinalaisalueilla. Miehitys ei voi olla kuitenkaan konfliktin perussyy, koska konflikti alkoi jo itse asiassa jo ennen kuin Israelin valtio perustettiin.

Jo vuonna 1929 Palestiinan arabien silloisen poliittisen ja hengellisen johtajan Jerusalemin suurmuftin Hajj Amin al-Husseinin kannattajat järjestivät verilöylyn, jossa tapettiin 133 juutalaista ja koko Hebronin kaupungin juutalainen väestö joutui pakenemaan kotikaupungistaan. Israel perustettiin vasta lähes 20 vuotta myöhemmin 1948.

Tunnettu Lähi-idän tuntija ja muun muassa kirjan The Crisis of Islam kirjoittaja Bernard Lewis onkin esittänyt toisenlaisen arvion kuin Eerola. Professori Lewisin mukaan useimmat ihmiset israelilaiset mukaan luettuna hyväksyvät vaatimuksen Palestiinan valtiosta järkevänä.

Tähän liittyy kuitenkin vakava kysymys: onko tavoitteena Palestiinan valtio Israelin rinnalle vai tilalle? Toisin sanoen: onko kysymys Israelin koosta vai olemassaolosta?

Jos kysymys on Israelin olemassaolosta, niin silloin ei ole mitään toiveita neuvottelurauhasta, koska mikään Israelin hallitus ei suostuisi koko Israelin valtion lakkauttamiseen. Niin kauan kuin arabien taholla ei hyväksytä Israelin olemassaoloa juutalaisena valtiona, taistelu voi päättyä vain kun arabit joko saavuttavat päämääränsä tai luopuvat siitä. Lewisin mukaan kumpikaan ei näytä tällä hetkellä erityisen todennäköiseltä.

Israelilainen valtiotieteilijä, rabbi Shlomo Aviner esitti jo vuosia sitten, että Israel päättäisi itse ilman sopimusta palestiinalaisten kanssa väliaikaisista rajoistaan Länsirannan ja Gazan ympärillä.

Palestiinalaiset voisivat ottaa haltuunsa suurimman osan tätä ennen miehitetyistä alueista. He voisivat julistautua itsenäiseksi valtioksi. Israel linnoittaisi väliaikaisen rajansa piikkilangoilla, elektronisilla laitteilla, suojavyöhykkeillä ja kaikella muulla, mikä estää terrorismia pääsemästä läpi.

Shlomo Avinerin vuosien ajan kerran toisensa jälkeen esittämät ehdotukset olivat Israelissa pitkään hyvin kiisteltyjä, mutta nyttemmin maan pääministeri Ariel Sharonkin on suurelta osin omaksunut ne. Mielipidemittausten mukaan 70 prosenttia israelilaisista kannattaa nyt pitkälti niiden mukaista etäännyttämissuunnitelmaa.

Jouni Kervistö

Turku

_______________

Me olemme olemassa

VOIMA 2/05 sisälsi vihreää vasemmistoa käsittelevän jutun. Siinä eräänä haastateltavana oli Vasemmistonuoria edustava Jan-Mikael Hakomäki Torniosta. Hänen mukaansa ”Vasemmistonuorilla on toimintaa koko maassa, mutta Lapissa ei aktiivisia demarinuoria näy”.

Hakomäen väite ei pidä paikkaansa. Sosialidemokraattista nuorisotoimintaa on myös Lapissa. Niin sanottu punavihreys, miten se sitten määritelläänkin, ei suinkaan ole ainoa nuoria kiinnostava vasemmistolaisuuden suuntaus sen paremmin Pohjois- kuin Etelä-Suomessakaan. Mediaseksikästä se kyllä kieltämättä näyttää olevan, mutta näitä asioita ei pidäkään mitata pelkästään julkisuuden määrän perusteella.

Anne-Mari Riipi

Sodankylä

Demarinuorten Lapin piiri

Ilmari Nalbantoglu

Rovaniemen opiskelijademarit

_______________

Voima

Volter Kilpi 2019
Vocapeople

Voimakalenterin jutut

Voimakalenterin jutut

Bongaa pommi!

TOIMINTA. Leikkaa aitaan reikä ja pujahda siitä läpi. Istu alas, ota eväät repustasi ja ryhdy piknikille satojen kaltaistesi kanssa. Saattaa olla, että voileipäsi ovat hieman kärsineet matkalla, vierustoverisi jakaa juomavetensä kanssasi tai ehkä päädyt putkaan.

Ydinaseita vastustavat aktivistit ympäri Eurooppaa kokoontuvat 16. huhtikuuta jälleen Belgiaan. Tällä kertaa väkivallatonta kansalaistottelemattomuutta voi toteuttaa Kleine Brogelin sotilastukikohdassa, Naton päämajassa Brysselissä ja sotilaallisessa päämajassa Monsissa. Tavoite on sama kuin ennenkin – kiinnittää maailman huomio laittomiin ydinaseisiin ja huomion avulla pakottaa päättäjät toimimaan ongelman korjaamiseksi.

Kansalaistottelemattomuutta toteutetaan tuttuun tapaan astumalla luvatta sotilaskohteiden alueelle. Alueelle tunkeutumisella ilmaistaan vertauskuvallisesti todisteiden etsimistä niistä sotarikoksista, joihin Nato on ydinasepolitiikallaan syyllistynyt.

Tapahtuma on täysin väkivallaton ja osallistujille järjestetään väkivallattomuuskoulutusta päivää ennen aktiota.

Oona Juutinen

Aseistakieltäytyjäliiton bussikuljetus Bombspottingiin lähtee ma 11.4. Hinta 120 /130 e. Ilmoittautumiset ja tiedustelut 09 140 427, akl@aseistakieltaytyjaliitto.fi. www.bomspotting.be

_______________

Oranssiklubi 10 vuotta

MUSIIKKI. Oranssiklubi täyttää kymmenen vuotta. Klubiniässä se on pieni ikuisuus, eivätkä kaikki oranssilaisetkaan enää ole aivan nuoria.

Talonvaltausjärjestönä tunnetuksi tullut Oranssi on viime vuosina siirtynyt ”ammattimaisempaan asumistoimintaan sekä nuoriso- ja kulttuuritoiminnan tuottamiseen”, kertoo Oranssin toiminnanjohtaja Vesa Peipinen.

Aikansa radikaalit onnistuivat yhteistyöpyrkimyksissään Helsingin kaupungin kanssa hyvin, ehkä liiankin hyvin. Moni uuden sukupolven talonvaltaaja uskookin Oranssin arvostavan kaupungin rahoitusta enemmän kuin riippumattomuutta. Taloja Oranssi ei ole vallannut enää vuosiin.

”Varsinaisesti yhtään Oranssin taloa ei hankittu valtaamalla, vaan neuvottelemalla”, sanoo Peipinen.

Kuten klubinsakin, vanhat valtaajat ovat siis tulleet kypsään ikään ja siirtyneet järjestämään tapahtumia, joista pääsee yöksi kotiin.

Oona Juutinen

Oranssiklubi 10 vuotta 9.4. kello 20 Helsingin Herttoniemessä, Hiihtäjäntie 1. Ikärajattomalla keikalla esiintyvät Anal Grind, Superchrist ja Smak. Liput 4 e.

_______________

Huutoa ilman välikäsiä

KUVATAIDE. 29 taiteilijaa avaa Helsinkiin Galleria Huuto Uudenmaankadun. Työt valitaan yhteisvastuullisesti taiteilijoiden toimesta ja galleriaa pyöritetään talkoovoimin. Huuto pyrkii olemaan vastaesimerkki taiteen perinteisille instituutioille ja hierarkkisille rakenteille.

Tekijät kommunikoivat suoraan ilman välikäsiä ja auktoriteettien neuvoja. ”Taiteellinen vapaus on perusarvo. Teen tätä aatteen palosta”, hehkuttaa puuhamies Jaakko Rustanius.

Huuto Uudenmaankadussa kukin taiteilija tuo avajaisnäyttelyyn yhden työn. Jatkossa he pitävät vuorollaan yksityisnäyttelyn. Skaala ulottuu performansseista keskustelutilaisuuksiin. Pääpaino on kuitenkin kuvataiteissa.

”Installaatiossani vahingoittunut posliiniesine kohtaa salaa napatun valokuvan”, kuvaa Sattva-Hanna Toiviainen työtään. Heli Änkö työskentelee perinteisemmin: ”Kuvaan orastavaa kevättä kirkuvan vihrein sävyin, yhdistelemällä valokuvausta akryyli- ja öljyvärimaalaukseen.”

Huudossa yleisöllä on mahdollisuus antaa palautetta suoraan taiteilijoille. Se on huutolaisten mukaan ylellisyyttä, jota kaupalliset galleriat eivät tarjoa.

Timo Forss

Galleria Huuto Uudenmaankatu, Uudenmaankatu 35, alkaen 30.3. www.galleriahuuto.net

________________

Vammaisuus valkokankaalla

ELOKUVA. ”Festivaalin elokuvilla haluamme näyttää uuden näkökulman tavallisesta elämästä. Näissä elokuvissa eivät terveet ihmiset näyttele vammaisia. Esillä on heitä, joita elokuvissa muuten ei näy”, KynnysKINOn tuottaja Erika Poikolainen sanoo.

Viidettä kertaa järjestettävän kansainvälisen KynnysKINO-vammaiselokuvafestivaalin kilpailusarja keräsi 15-minuuttisia elokuvia aiheesta matka. Kilpailusarjaan hyväksymisen ehtona oli se, että työryhmässä on omakohtaista kokemusta vammaisuudesta.

”Suuri määrä elokuvia tuli Iranista, mutta ilman mitään tekstityksiä tai saatekirjeitä. Nämä elokuvat eivät päässeet mukaan kilpasarjaan, koska mitään tietoja vammaisten henkilöiden osallistumisesta elokuvien tekoon ei löytynyt”, Poikolainen kertoo.

Iranilaiset teokset ovat festivaalin ajan nähtävissä kuitenkin Ateneumin sisäpihalle pystytetyssä videoteekissa, sillä niiden osallistumista festivaaliin ei haluttu kieltää.

Hannele Huhtala

KynnysKINO5-vammaiselokuvafestivaali 6.–10.4. Helsingin Ateneum-salissa. www.kynnyskino.info

_______________

Tilaa keskustelulle!

TOIMINTA. Neljättä kertaa järjestettävä Suomen sosiaalifoorumi tarjoaa jälleen maailman menosta kiinnostuneille osanottajille kymmeniä keskusteluja, seminaareja, paneeleja ja työpajoja.

Viikonlopun aikana järjestettävissä tilaisuuksissa käsitellään Suomen työmarkkinoiden epävarmuutta, ilmastonmuutosta, joukkoliikkeen tilaa, EU:n perustuslakia, uraaniaseita,maailman vesitilannetta, Tšetšenian konfliktia, naisten asemaa sekä köyhyyttä. Suomen sosiaalifoorumi on osa vuosittain järjestettäviä maailman ja Euroopan sosiaalifoorumien keskustelutiloja, joissa käy vuosittain yhteensä satojatuhansia ihmisiä tavoitteena toisenlainen, parempi maailma.

Leona Kotilainen

Suomen sosiaalifoorumi 9.–10.4. Helsingin ruotsinkielisessä työväenopistossa Arbiksessa, Dagmarinkatu 3. www.prodemokratia.net/suomensosiaalifoorumi

_______________

Pitää laulaa kovaa

TEATTERI. ”Tää on vanha, tää on poliittinen ja sun pitää laulaa kovaa.” Näillä sanoilla 17-vuotias Lauri Maijala värväsi ystäviään Helsingin Rudolf Steiner -koulun lukiosta tekemään Lapualaisoopperaa vuonna 2005. ”Se teksti on niin voimallinen, niin radikaali, niin kantaaottava!” Maijala innostuu.

Arvo Salon kirjoittama ja Kaj Chydeniuksen säveltämä Lapualaisooppera sai ensi-iltansa vuonna 1966, ja sen tapahtumat keskittyvät 1930-luvulla toimineeseen äärioikeistolaiseen lapuanliikkeeseen. Steiner-lukiolaisten harjoitusten alkaessa osa 1980-luvun puolivälissä syntyneistä näyttelijöistä ei ollut kuullutkaan lapuanliikkeestä.

Päähenkilöä, lapuanliikkeen johtohahmoa Vihtori Kosolaa näyttelevän Maijalan mukaan näytelmän teemat, rauha ja inhimillisyys, ovat edelleen ajankohtaisia. ”Ja se, että kannattaa vastustaa. Vastarinnalla on oikeasti merkitystä.”

Oona Juutinen

Rudolf Steiner -koulun Lapualaisoopperan esitykset 6., 7., 8. ja 9.4. kello 19 Mikaelsalissa, Helsingin Ruskeasuolla, Lehtikuusentie 6. Liput 10 / 7 e, varaukset 040 876 8355.

_______________

Voima

Volter Kilpi 2019
Vocapeople

Voima puhuu | Pakko tunnustaa

Kun tunnustaa, aina paljastuu jotain.

KUN TUNNUSTAA, aina paljastuu jotain. Almamme kosijan Bonnierin Suuri journalistipalkinto on taas jaettu ja tällä kertaa voittajia kalastellessa ei tarvinnut merta edemmäs mennä. Journalistipalkinnon saivat Alma Media konserniin kuuluvan MTV3:n toimittaja ja niin ikään Alma Median Kauppalehti Presso. Rakkaudestako huumaantuneena vaiko muuten tohelo tämä Bonnier, joka tapauksessa unohtui tohinassa heittää se verkko sinne veteen asti. Niin jäi kalaverkko sikin sokin oman paatin kannelle, mutta satimeen jäi silti pari vonkaletta.

Tarkoitukseni ei ole millään muotoa vähätellä palkinnonsaajia vaan katsella haikeana taustalla tapahtuvaa kehitystä. Median keskittyminen yhä harvempien käsiin tekee maailmasta tylsemmän paikan. Suuren journalistipalkinnon kaltaisilta kunnianosoituksilta katoaa ennen pitkää arvo, kun palkinnonsaajia ja -antajia ei enää erota toisistaan. Tässäkin palkittujen ihailun sijasta katse kiinnittyy palkintokorokkeen taustalla hymyilevään Bonnieriin, jonka myöntämä palkinto päätyy omaan vitriiniin.

KAIKESTA HUOLIMATTA on pidettävä luonnollisena sitä, että kiivaassa kilpailutilanteessa jokainen taloudellinen toimija käyttää kaikki keksimänsä keinot huomion ja hyötyjen tavoittelussa.

Tämmöiselle kaihiselle keihäskalastajalle antaa jotain toivoa kuitenkin se, että globalisoituvan kilpailun myrskyt ja valuuttojen virtaukset keinuttelevat niitä suuriakin armadoja, joten jokaista kannella makailijaa odottaa ennen pitkää kari. Ja Ahti.

Sieltä narrataan saalista ja hyötyä mistä sitä saadaan. Mahtavankin mediakonsernin eri osaset tajuavat istuvansa pitkälti samassa keikkuvassa veneessä, joten yhteisiksi käyvät laulut ja leivät. Tarvittaessa rapsutellaan kaverin selkää, se kun on samalla oma, ollaan avuksi ja seuraksi, vaikka ei aina jaksaisikaan. Harvalla on tänä päivänä varaa jättäytyä er(a)koksi.

MAAILMA PIENENEE, näkökulmat kasvavat ja pääomat pakkaavat ihmiset yhä suurempiin yksiköihin.

Pakko tunnustaa että näen tässä mahdollisuuden. Kun konsulttien valmentamat sukupolvet osaavat väistämättä ”ajatella holistisesti” ja ”hahmottaa suuriakin kokonaisuuksia”, niin lopultahan jokainen meistä oppii näkemään ihmis- ja luontokunnan samassa pyörivässä veneessä, jossa kaverin selkää kannattaa rapsuttaa, eikä ketään heivata yli laidan.

Parempaa tunnustusta Maaäiti osaisi tuskin lapsiltaan odottaa.

Aiman Kaddoura, aiman.kaddoura@voima.fi

Provinssirock 2019
Vocapeople

Voima testaa käsiaseet

Mutta mikä aseissa tavallista jamppaa kiehtoo?

KÄSIASEET TAPPAVAT ihmisiä ympäri maailmaa, paljon ja varmasti. Viime vuonna niin sanottujen joukkotuhoaseiden uhrina kuoli pyöreät nolla ihmistä. Sitä vastoin tuoreen kansainvälisen tutkimuksen (www.smallarmssurvey.org) perusteella jopa 200 000 aseellisiin konflikteihin osallistumatonta siviiliä ammuttiin viime vuonna käsiaseilla.

Mutta mikä aseissa tavallista jamppaa kiehtoo? Aseen käsittely on kuin tulella leikkisi. Äkkiä käsissä on valta vaikuttaa tapahtumiin kymmenien, jopa satojen metrien päässä.

Muusikoista gangsta-räppärit ovat asefetisseissään ihan omaa luokkaansa. Katsokaa huviksenne, 50 Centin uuden levyn kansivihkossa on enemmän kovia mutkia ojossa kuin SETA:n munaristeilyllä. Se että leffojen ja levyjen gangstat pitävät pyssyjään tavallisesti vähintään sivuttain, elleivät jopa ylösalaisin, tuskin lisää aseiden toimivuutta. Tuolla tyylillä on onnea, jos pyssy edes toimii, saati että sillä osuisi mihinkään.

Viihdeteollisuus on nostanut elämäämme monia filmaattisia rautoja. Tässä on esiteltynä muutamia valioyksilöitä.

9 mm Glock: perussetti

9-MILLISET TUSSARIT ovat kenties 1990-luvun suosituimpia tv-pyssyjä. Kukapa ei muistaisi sitäkin hetkeä, kun Mel Gibson rei’itti Tappavassa aseessa hymyilevän naaman maalitaululle. Hitonko väliä, jos pyssyn rakenteellinen tarkkuus ei tuohon urotyöhön riitä. Ei edes ruuvipenkkiin kiinnitettynä. Mutta hyvän taitavat ohjaajatkin tuntea. Suomalaisten lainvalvojien suosima, puoliksi muovista valmistettu Glock on kevyt ja kätevä vehje, se tappaa taatusti kotona ja puutarhassa.

Tämän automaatin ehdoton vahvuus on riittoisa lipas. Pahaa miinusta taasen tulee pienehköstä koosta. Elokuvien sankarit ovat vaarassa näyttää ihan neideiltä tällaisen nallipyssyn kanssa.

.357 Magnum: liian pieni iso

TÄMÄ VEHJE teki minuun lähtemättömän vaikutuksen joskus 1980-luvulla tv:n Taisteluparia vakoillessani. Reteä nykkiläiskyttä Dempsey räjäytti liat kuin Tolu konsanaan. Tosin toisinaan meni lapsi pesuvesien mukana. Sittemmin tämä klassikko on kokenut valkokankailla hienoista hiipumista. Lienee jäänyt automaattien ja isompien norsupyssyjen jalkoihin.

Tämän kuudestilaukeavan vahvuus on, että sen voi ladata sekä raskailla .357 Magnum – että kevyemmillä .38 Special -patruunoilla. Toisaalta, kuka hitto tuollaisilla light-paukuilla viitsii luikautella, joten eipä tuosta ominaisuudesta tosimiehille juuri iloa ole.

.44 Magnum: massiivinen

LIKAINEN HARRY toi taskuhaupitsi .44 Magnumin osaksi modernia populaarikulttuuria. Tämä aikanaan maailman tykeimmäksi käsiaseeksi kehuttu mutka ei kyllä sellaisenaan juurikaan poliisille sopisi. Kottikärryt liikuttamiseensa tarvitseva paukkurauta tuskin olisi näppärin ongelmanratkoja tiukoissa paikoissa. Ja millä hitolla Harry on onnistunut jemmaamaan tämän haupitsin povariinsa? Pyssy myös painaa sen verran, että täytyy vain ihailla Harryn rannevoimia, mies jaksoi päästellä menemään ihan noin yhdellä kädellä. Onneksi amerikkalaiset korjasivat koko-ongelman tekemällä aseesta myös lyhytpiippuisen version. Siten perusseriffikin sai itselleen tämä jatkeen.

Vertailun suurimman revolverin vahvuuksiin on ehdottomasti luettavissa mieletön, jopa satojen metrien kantomatka. Äkkiseltään voisi tosin ehdottaa tuollaisille etäisyyksille kivääriä ja jättää nämä rulla-aseet lähinahisteluun.

50 AE Desert Eagle: aavikon komein

AUTOMAATTIPISTOOLI, joka on tuplasti .44 Magnumia tehokkaampi, on täysin päätön vehje. Elokuvissa tätä kanuunaa on sitä vastoin alettu heiluttaa komeasti, kuvernaattori Schwarzenegger etunenässä. Elokuvissa kahden kilon järkäle heiluu kuin nallipyssy konsanaan. Mutta onhan Arska tottunut raskaampaankin rautaan.

Tosielämässä tällä aseella ei ole käyttöä muualla kuin ampumaradalla ja sielläkin naapurikopin heppu lensi ihan oikeasti nurin tämän rekyylistä. Kuka hitto tälläista laitosta sitten alkaa valmistaa? Vastaus on tietenkin IMI, Israel Military Industries, kunnostautunut niinikään leffasuosikin, Uzin, valmistajana.

Aavikkokotkan valmistus tosin siirrettiin Yhdysvaltoihin, kun kauppa tuntui käyvän siinä suunnassa kuumimpana. Ja sitten IMI vielä mainostaa kotisivuillaan, missä elokuvissa kanuunoita on käytetty. Viimeisen naulan tämän laitoksen arkkuun lyö se, että jotkut reikäpäät käyttävät näitä aseita metsästykseen. Hoitoon koko porukka.

Tämän jättiautomaatin ehdoton ja samalla ainoa vahvuus on sen järkyttävä koko. Suurimmaksi heikkoudeksi puolestaan on katsottava sen järkyttävä koko.

Jari Tamminen

Provinssirock 2019
Vocapeople

Kettutyttöjä, tutkijoita ja opettajien lapsia

Eläineetikko Aaltola, mediatutkija Juppi ja eläinsosiologi Tuomivaara keskustelevat turkistarhaiskujen merkityksestä eläinoikeusliikkeelle.

”IHAN ENSIMMÄISIÄ MUISTOJA on identifioituminen ja empatian tunne eläimiä kohtaan. Petäjävedellä oli tietenkin pientiloja, ja melkein kaikki kaverit asui sellaisella tilalla, ja me ruokittiin esimerkiksi sikoja paljon. Varhaisimpia muistoja on, kun on kiistellyt kavereiden kanssa, että minkä takia ne siat saa tappaa sitten syksyllä.” Eläineetikko Elisa Aaltola hörppii soijamaitokahvia Pirita Jupin keittiössä ja pohtii oman eläinkiinnostuksensa taustoja.

Mediatutkija Juppi nyökyttelee, samoin minä.

Huomaamme, että meille tutkijoille ja eläinoikeusaktivisteille on yhteistä myös pikkupaikkakuntalainen lapsuus. Kukaan ei ole asunut keskustelupaikkaamme Jyväskylää tai tarkemmin sanottuna Muuramea, etelämpänä eikä yli 12 000 asukkaan kunnassa. Ympärillämme on aina ollut eläimiä.

Pohdimme perheen merkitystä eläinnäkemyksille ja naureskelemme usein havaitulle seikalle aktivistien opettajavanhemmista. Meidän jokaisen vanhemmista toinen on opettaja.

”MÄ KYLLÄ MUISTAN ne uutiset, ne tv-uutiset. Meillä oli sukulaisia käymässä ja kaikki voivottelivat, miten on mahdollista, että tällaista hirveää tehdään. Ja mulla itsellä on ollut käsittämätön helpotuksen tunne. Siis siitä, että on ihmisiä, jotka ajattelee samalla tavoin kuin minä. En tiennyt, että on olemassa sellaista kuin eläinaktivismi. Tunsin oloni eläinnäkemysten suhteen vieraantuneeksi maalaisyhteisöstä”, Elisa muistelee.

Eläinten oikeudet eivät kuuluneet suomalaisiin keskustelunaiheisiin ennen kuin kolme nuorta hiipi Pohjanmaalla muutamana alkukesän yönä kettutarhoille, avasi häkit ja kirjoitti seinään, että sota on alkanut. Kolmikkokin oli pikkupaikoista kotoisin, naisia ja ikäisiämme.

Noista tv-uutisista tulee koulujen kevätjuhlien aikaan kuluneeksi kymmenen vuotta. Oikeutta eläimille -järjestö perustettiin muutamaa kuukautta aiemmin.

Piritankaan ensituntuma vapautuksiin ei ollut myönteinen. ”Mä suhtauduin varauksellisesti, olin huolissani, miten ihmiset suhtautuvat. Se tuntui iskulta, jonka logiikka ei aukea suurelle yleisölle.”

Paria vuotta myöhemmin Pirita kuitenkin itse lähti mukaan Oikeutta eläimille -järjestön toimintaan. ”Olikohan se Muutoksen kevät -lehden nimellä tällainen kiertue – se oli mulle yksi herätyshetki: oli olemassa jokin liike, jonka puitteissa voisi itsekin toimia.”

KESKUSTELU RADIKAALEISTA teemoista etenee uneliaan rauhallisesti Piritan kodissa, keväisessä valossa. Pirita on tullut väitöskaronkasta aamukuudelta. Tällä kertaa rooli ei ollut väittelijän, vaan Pirita palasi ystävän väitöskirjan kunniaksi punkbändin basistin rooliin. Selkkaus heitti keikan vanhojen aikojen muistoksi.

Elisa yskii ja harmittelee flunssaista vaisuuttaan edellisen päivän radioväittelyssä Korkeasaaren johtajan kanssa. Eläinten asemaa moraalifilosofian näkökulmasta tarkasteleva väitöskirja pitäisi hioa palautuskuntoon.

Minä olen hakenut inspiraatiota jumissa olevalle väitöskirjan alulle tutkailemalla illalla hienoimpia näkemiäni koiravalokuvia. Valokuvaaja Henrik Dunckerin näyttelyn keskiössä olivat koirien naamat.

Duncker muistaakseni kirjoitti, että voi vaikuttaa hänen tavoittaneen kuvissa koiran persoonan, mutta todellisuudessa hän on hakenut koirasta jotain, mitä on siitä ihmisenä tunnistanut. Kuvien salaisuus on ehkä lähestyminen tutun eikä vierauden kautta.

Haluaisin sanoa, että olen ’kouluttanut’ koirani hyvin, mutta totuus on, että Gilda on itse pyrkinyt ymmärtämään minua mahdollisimman hyvin ja mukautunut elämään kanssani. Koiran halu ymmärtää, mitä siltä vaaditaan ja kyky kiintymykseen silloinkin, kun ihmisosapuoli on kykenemätön samaan, on herättänyt nöyryyttä, kirjoittaa Elisa kirjansa Eläinten moraalinen arvo johdannossa. Hän toteaa ihmiskeskeisen näkemyksensä korvautuneen eläinkeskeisellä – johon myös ihmiset lukeutuvat.

”ERÄÄNLAINEN HERÄÄMINEN tapahtui, kun menin filosofian sivuaineopintoihin ja siellä mainittiin Peter Singerin kirja Oikeutta eläimille. Se on ensimmäinen kerta, kun olen siitä kuullut, ja heräsi ajatus, että eläimiähän voi tutkia aivan vakavasti. Sitä ennen mulla oli ajatus, että eläimet on jotenkin marginaalissa, ettei niitä voisi tutkia ihan vakavissaan”, Elisa kertoo.

Eläinetiikka tempaisi Elisan. Elokuva- ja televisiotiede vaihtui jatko-opinnoissa filosofiaksi, opiskelupaikka Isoon-Britanniaan. Oikeutta eläimille oli tuntunut Suomessa vieraalta, Englannissa tutkijan työn rinnalle nousi eläinliike.

”Olin aluksi varovaisempi, ettei minua vain liitettäisi mihinkään. Mutta nyt on tullut tärkeäksi, että uskallan sanoa olevani myös aktivisti, vaikka se voikin vaikeuttaa rahoitusta ja tiettyjä suhteita. Minusta eetikon rooli on motivoida ihmisiä toimimaan niissä asioissa, joista puhuu”, Elisa sanoo.

Tutkimusaiheen löytäminen on vaatinut Piritalta ja minultakin eläinten ja ihmisen väliin rakennetun aidan yli kurkistelua. Pirita kertoo kestäneen aikansa ennen kuin aloitteleva tutkija uskoi, että eläinoikeusliikkeen mediahuomio voisi kiinnostaa muitakin kuin entistä aktivistia.

”Pikkuhiljaa tajusin, että eläinliike ja sen herättämät reaktiot liittyvät laajempiin yhteiskunnallisiin prosesseihin. Aiheelle oli selkeää tilausta. Suhteemme eläimiin on ollut niin problematisoimaton, että sitä ei ole osattu edes tutkia”, Pirita pohtii.

ELISA JALKAUTUU tutkijankammiosta eläinjärjestön infokojulle. Siellä kohtaavat käytännössä poliittiset muutokset, jotka ovat seuranneet syyskuun yhdettätoista. Englannissa niin kutsutut terrorismilait ovat tuoneet tiukempia rangaistuksia ja uuden retoriikan. Vaikka eläinliikkeen toimet ovat olleet huomattavasti suomalaisia radikaalimpia, on terroristin leima lyöty Elisan mukaan eläinaktivisteihin vasta nyt. Suomessahan terrorismi-sana on liitetty eläinaktivismiin alusta asti.

”Kun puhutaan terrorismista, ei enää puhuta moraalista, vaan ideologiasta ja fanatismista. Huomio otetaan pois siitä, että toiminnan taustalla olisi moraalinen kysymys ja perusteltu argumentti, ja tilalle tulee näkemys sokeasta uskomuksesta ja fundamentalismista, joka vie ihmisen mukanaan. Se tyrehdyttää yhteiskunnallisen ongelman pohdinnan.”

Pirita vertaa ilmiötä eläinaktivismin kutistumiseen rikollisuudeksi suomalaisessa julkisuudessa. ”Kun eläinaktivismista kirjoittelu on laittomien iskujen uutisointia, juttu sovitetaan rikosuutisen kehykseen. Teon moraalinen ulottuvuus häviää ja se muuttuu pelkäksi lakikysymykseksi. Tosin sama tapahtuu ei-rikollisenkin toiminnan kohdalla: turkistarhauksen eettisyys kuitataan vetoamalla lakiin.”

VAIKKA TARHAISKUT herättivät kielteisiä reaktioita, niillä oli Piritan mielestä liikkeen synnylle suuri merkitys. ”Niiden ansiosta liike murtautui suuren yleisön tietoisuuteen. Vaikka huomio oli pääasiassa keinoissa, myös itse asia nousi esiin. Tutkimukseni pohjalta tuntemukseni kuitenkin on, että iskut ovat menettäneet voimansa. Nyt uutisoidaan enää yksittäisiä iskuja, eivät ne nosta eläinkysymyksiä keskusteluun. Kaikesta huolimatta eläinliikkeen pitäisi olla ylpeä siitä, mitä uutta se on tuonut Suomeen. Vaikka suuria näkyviä muutoksia ei ole saatu aikaan, eläimiin liittyvät kulttuuriset merkitykset ovat olleet kymmenen vuoden ajan liikkeessä, kun eläinliike on niitä hämmentänyt. Kulttuuriset muutokset vain ovat hitaita prosesseja, vievät sukupolvia.”

Elisa nyökyttelee Piritan näkemykselle ja huomauttaa eläinongelmien muuttuneen muutamassa vuodessa yhdeksi yhteiskunnallisen keskustelun perusteemoista.

VIELÄ TÄLLÄ HETKELLÄ eläinkysymyksen eteneminen näkyy ennemmin kulttuurissa ja taloudessa kuin lainsäädännössä. Eläinasian esiinnousu heijastuu esimerkiksi eläintuotannon panostuksessa juuri lasten ja nuorten ”valistamiseen”. Jo tarhalaisille suunnatut ”Mun lempiruoka on lihapulla” -esitteet viestivät epäilystä, etteivät lihapullat välttämättä olisikaan tulevaisuudessa herkkua.

EU:ssa eläintuotantolobbarit ja tupakkafirmat kamppailevat aloille hallaa tekevien terveys- ja etiikkaväitteiden kanssa. ”Lihasta voisi tulla jopa ’haittatuote’, jonka käyttöä pyritään hillitsemään. Englannissa puhutaan eläintuotteiden käytön vähentämisestä ja esimerkiksi maidon haitoista.” Pyöritämme Piritan kanssa päätämme Elisan puheelle – Suomen kannalta visio tuntuu kaukaiselta.

SAKSAN PERUSTUSLAKIIN on liitetty hiljan eläinoikeuskäsite ja Ruotsissa puhutaan eläinsuojeluministeriöstä. Akateemisessa maailmassakin tapahtuu: yhteiskuntatieteellisen eläintutkimuksen juurtuminen yliopistoihin naistutkimuksen ja ympäristöpolitiikan tavoin ei tunnu enää lainkaan mahdottomalta. Toisaalta eläinten aseman ja tutkimuksen suhde tuntuu yhä haastavalta, sillä juuri eläimeen on yhdistetty tunteet, vaistot ja myös lapsekkuus, ei-älyllisyys tieteen oletetun rationaalisuuden sijaan.

”Tunteita on toisaalta vähätelty aivan turhaan, myös eläinliikkeen taholta. Kaikki moraali perustuu osittain tunteisiin, ja tunteet ovat valintojen tekemiseen tarvittavan voiman takana”, eläineetikko Elisa muistuttaa.

Kanssakäyminen ja siinä syntyvä tieto, tuntemus ja tunne olisi nostettava arvoonsa, samoin eläimen näkökulma. Vaikkei eläinoikeusliikkeen suhde lemmikkikulttuuriin olekaan helppo, olemme yksimielisiä siitä, että jos meillä ei ole kosketusta toisenlaiseen ihmiseen tai eläimeen, tämä johtaa helposti kyseisestä olennosta vieraantumiseen ja toiseuden kokemiseen. Ilman läheistä kanssakäymistä vieraassa piilevää tuttuutta on vaikea tunnistaa. Ja tuolle samuuden tunnistamiselle perustuu empatia.

ELÄINOIKEUSLIIKKEEN peruskysymys on eläinten eriarvoisuudessa, eläinten erilaisissa luokitteluissa: jos kohtelemme näitä eläimiä näin, niin miksi toisia saa kohdella noin. Julkisuudessa on pohdittu, selittääkö eläinoikeusajattelua liian vieraantunut vai liian likeinen suhde eläimiin. Ehkä vastaus piilee näiden erilaisten eläinluokkien läsnäolossa: hyvin läheiset lemmikkieläimet, tuotantoeläimet ja villieläimet – vapaina ja metsästettyinä. Voivatko kaikki nämä eläinsuhteet olla oikein?

Kun lopulta pääsemme ulos aurinkoon, meitä, ja erityisesti Elisaa, on vastassa Tallinnan kaduilta pelastettu terrieri. Sen häntä vipajaa siten, ettei tunteiden merkityksellisyydestä voi erehtyä.

Oikeutta eläimille -järjestön 10-vuotistapaaminen Pakilan nuorisotalolla Helsingissä 28.5.

www.oikeuttaelaimille.net/10

Elisa Aaltola: Eläinten moraalinen arvo. Vastapaino. Tampere.2004.

Pirita Juppi: Keitä me olemme? Mitä me haluamme? Eläinoikeusliike määrittelykamppailun, marginalisoinnin ja moraalisen paniikin kohteena suomalaisessa sanomalehdistössä. Jyväskylä Studies in Humanities, numero 29. Jyväskylä 2004.

Yhteiskuntatieteellisen eläintutkimuksen verkosto: www.valt.helsinki.fi/blogs/elaintutkimus/

Henrik Duncker: Viattomat – The innocents: www.henrikduncker.com/pages/projects/dogs.html

Salla Tuomivaara

Provinssirock 2019
Vocapeople

Bussilla Beniniin

Kuvataiteilija Kalevi Kääriö asuu bussissa, jota hän varustaa Afrikan-matkalle.

HÄMMENTÄVÄ MENOPELI nököttää parkissa Hiihtomäentiellä Helsingin Herttoniemessä. Himmeänsinisessä linja-autosta pistää antenneja ja katolla nököttää savupiippu. Tikkaat nojaavat auton kylkeä vasten ja ovi on hitusen raollaan.

Harmaanlaiha äijä kuusissakymmenissään puuhastelee bussin perällä tietokoneensa ääressä eikä reagoi, kun karjun moi, onko ketään kotona -tervehdyksen ovelta. Radio tosin pauhaa hanikat kaakossa jo ennestään.

Tömisyttelen peremmälle, jos vaikka tärinäaisti havahduttaisi. Ei onnistu. Vasta kun olemme aivan lähietäisyydellä, syntyy kontakti.

”Jaaha jaaha, mitäs mitäs”, ääntää mies ja pyytää istumaan.

OLEMME TULLEET KYLÄÄN Kalevi Kääriön Itsetehty elämä -projektin ytimeen, bussiin, tämän liikkuvan eurokansalaisen kotiin. Rapisuttelen auki keksipaketin ja Kalevi hoitaa teet pöytään. Kalevi miettii vastausta kysymykseen, miksi asuu bussissa.

”No mulla on tehtävä. Tää bussi on itsenäinen yksikkö, joka kuljettaa mukanaan tietoa, taitoa ja näkemystä. Tää on taiteen uusmediaa. Mä pistän lahjakkuudet liikkumaan. Ja täällä kadulla näkee kaiken. Nää isättömät pikkupojat tulee mulle korjauttelemaan rullalautojansa ja piirtelemään, ja mä autan niitä. Mulla on vahva suhde tähän arktiseen alueeseen, shamaanit ja muut tiedätsä, ja mulla on sama vamma – arktisen alueen vamma, mä olen alkoholisti. Raitistunut sellainen”, sanoo Kääriö.

MIES KERTOO omaa tarinaansa. Hän on eronnut, virallisesti kahden lapsen isä, kuvanveistäjä ja taidemaalari. Kääriö puhuu kuudesta aviottomasta lapsesta, Turkissa, Kanadassa…

Kääriö sai massiivisen tilauksen lasitehtaalta 1980-luvulla. Pian sen jälkeen iski iso hihna päälle. Tuli burn out. Hertsikan baareissa, dokuasunnoissa ja viimein katuojissa kyllikseen telminyt taiteilija raitistui viimein ja näki tavoitteensa kirkkaana: miksei kerätä ympärilleen lahjakkuuksien runsaudensarvi kavereiksi ja kuskata koko bändi Villa Karoon, Beniniin, Afrikkaan. Etsimään kadonnutta kädentaitoa ja viemään suomalaista osaamista vastineeksi. Bussilla.

”Mä olen rakentanut tän kansaneläkkeellä. Pelloilla, satamissa, autioilla kaduilla. Mulla on tässä nukkumatilat viidelle, vessa, keittiö, salonki, keramiikkapaja uuneineen ja tietokone. Ja steinbeckiläinen pyykinpesukone. Paineilmalaitteet on hankinnassa. Sähkö generoidaan itse. Tää on ekoteknologian ruumiillistuma”, kertoo matruusi Kääriö ylpeänä.

Bussin moottori, sydän, on Scania Diesel, joka uusittiin 2001. Kääriö on varustanut Euroauto 2000:n, joksi bussi on ristitty, myös kuvan- ja äänenkäsittelylaitteistolla ja liittänyt sen verkkoon. Viranomaiset ovat suhtautuneet enimmäkseen suvaitsevasti Kääriön elämäntapaprojektiin.

”Poliisit hiffaa, että mä olen niiden puolella. Pankit tietää, että mä asun bussissa. Mun osoite on Poste Restante”, kertoo taiteilija ja jatkaa: ”Kansalaisoikeudet multa on tosin evätty. En saa asuntotukea”, ja kysyy heti perään: ”Miksei ihmiset liiku enemmän? Miksei ne lähde Amsterdamiin eurokansalaisiksi? Vaikka laivaan asumaan. Sieltä saa merimieskirkolta ilmaiset palvelut.” Kääriö tapittaa silmiin, sytyttää sätkän ja hörppää teetä.

BUSSIN KYLJESSÄ LUKEE Shaman, shamaani. Shamanismi lienee lähellä Kääriön sydäntä. ”No ihminenhän sen jumalan on keksinyt”, täräyttää kuvataiteilija. ”Shamanismissa on rytmit, unet, hallusinaatiot. Tulevat hyötykäyttöön taiteen tekemisessä”, toteaa Kääriö.

Nelisenkymmentä neliötä käsittävässä bussissa tulee outo tunne mikrokosmoksesta, valtiosta valtiossa. Erilaisuus on Kääriön mukaan rikkautta.

”Joskus 1930-luvulla maalaiset muuttivat kaupunkiin ja kaupunkilaiset lähti Keski-Eurooppaan. Mä jatkan Tulenkantajien perintöä täällä lähiön kanta-asukkien keskuudessa. Arvo Turtiaisen jengi asusteli aikoinaan tässä naapurissa. Joka kylässä on osaajansa. Pitää pärjätä – jos ei ole rahaa, sitä voi tehdä. Mutta elämisen arvoja ei voi ostaa. Muuten voi elää eurolla päivä. Mä luon siltaa erilaisten kulttuurien välille”, toteaa shamaani Kääriö.

Bussi on lähtövalmiudessa 24 tuntia vuorokaudessa ja odottaa vain yhtä: matkustajia.

”Niillä täytyy olla kolme asiaa: lahjakkuutta, kielitaitoa ja kyky selvitä omillaan, ansaita käsillään ja ideoillaan. Kun sopiva kokoonpano löytyy, me voidaan lähteä vaikka heti”, ilmoittaa Kääriö. Omakustannehinta bussimatkasta Beniniin ja takaisin on 350 euroa. Summa kattaa ruoan ja bensat.

”Ylpeys kädentaidoista on hävinnyt. Itsetunto täytyy tehdä itse!” kuittaa mies, ja tuijottaa terävillä silmillään ulos pikkuruisesta bussinikkunasta.

Irene Telaranta

Volter Kilpi 2019
Vocapeople

Aika nauraa Afrikassakin

Epätieteellinen kyselykierros Fespacossa osoittaa, että länkkärit ja afrikkalaiset tykkäävät erilaisista elokuvista.

NOPEA ja hyvin epätieteellinen kyselykierros Fespacossa osoittaa, että länkkärit ja afrikkalaiset tykkäävät erilaisista elokuvista. Kun länsimaalainen tulee festareille katsomaan tiukkaa draamaa ja valistavaa historiaa, ottaa afrikkalainen tilaisuudesta kaiken irti ja hankkii kavereidensa kanssa kunnot naurut.

Dani Kouyatén Ouaga Saga, ranskalaisyhteistyönä tehty elokuva, on Fespacon kotikaupungin humoristinen ylistys. Todennäköisesti Ranskassa teatterilevitykseen tuleva Saga oli Fespacon yleisösuosikki ylitse muiden.Sen esityksiin jonotettiin usein turhaan.

Ouaga Sagassa poikalauma keksii hyvän tavan ansaita lisätienestiä varastamalla hienostopimun skootterin. Pyörä pistetään myyntiin, ja porukan jokainen jäsen saa oman osansa tuotosta. Rahat pitäisi säästää, mutta pian pojilla alkaa olla uusia lenkkareita ja pyöriä, ja saadakseen lisää rahaa heidän pitää turvautua voodoopapin apuun.

Elokuva on viihdyttävä, kuvakerronta on nokkelaa ja efektejä viljellään tyylikkäästi. Elokuvan nuoret näyttelijät tekevät loistavaa työtä. Moraalinen opetus on antaa anteeksi pienet erheet, kunhan tarkoitus on hyvä.

Elokuvaohjaaja Kouyaté avarsi Fespacossa elokuvansa ajatusta. ”Se on komedia – ja se on minulle tämän elokuvan filosofia. Afrikkalainen elokuva on itkenyt pitkään. Nyt on aika lopettaa itku ja nauraa vähän.”

Eurooppalainen yleisönosa ei ehkä lämmennyt teokselle samalla tavalla kuin paikalliset katsojat, mutta silti riemu tarttui katsomossa. Afrikkalainen elokuvanautinto on kollektiivista, eikä kukaan muista kiroilla karkkipaperin rapisuttajalle.

Susanna Okker

Volter Kilpi 2019
Vocapeople

Voiman tv-liite

Voiman tv-liite

NELONEN keskiviikkoisin: Sillä silmällä. Nyt suomeksi. Onkohan formaatti, jossa tyylitietoisten homojen tiimi neuvoo heteromiehiä stailautumaan daamiflaksin toivossa, enemmän roolistereotypioita pönkittävä kuin niitä avaava?

YLE/TV2: Väliäkö merellä, neljänä sunnuntaina 3.4. alkaen. Ylen omissa tuotannoissa ympäristöaihe on ollut niin sivussa, että jo siksi tästä merisarjasta kannattaa iloita.

YLE/TV2 23.4. Ilmestyskirja. Nyt. redux. Francis Ford Coppolan versio Joseph Conradin Pimeyden sydämestä käsittelee hiukan Vietnamin sotaakin. Saakohan eläytyvä tv-kuuluttaja taas kenkää?

Tuomas Rantanen

Volter Kilpi 2019
Vocapeople

Mustaa valkokankaalla

Burkina Fason Fespaco-tapahtuma kerää yhteen 200 uutta elokuvaa ja joukon afrikkalaisia tekijöitä.

AFRIKKALAINEN ELOKUVA täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Pitkästä historiastaan huolimatta sen tekijöitä ei meillä juuri tunneta. Tämän vuoden aikana afrikkalainen elokuva on kuitenkin alkanut muistuttaa todellista ilmiötä.

Kansainväliset festivaalit esittelevät afrikkalaista elokuvaa, ja ensimmäistä kertaa afrikkalainen elokuva voitti Berliinin elokuvajuhlien Kultaisen karhun sekä sai ulkomaisen elokuvan Oscar-ehdokkuuden.

Molemmissa tapauksissa on kyse eteläafrikkalaisesta elokuvasta, joka on kymmenen vuotta apartheidin kaatumisen jälkeen voimakkaassa nousussa haastamassa perinteisesti vahvaa länsiafrikkalaista, ranskankielistä elokuvaa.

ETELÄ-AFRIKAN VOITTOKULKU jatkui maaliskuun alussa Burkina Fasossa pidettävässä Fespaco-elokuvatapahtumassa, kun eteläafrikkalainen Drum-elokuva voitti pääpalkinnon.

Vuodesta 1969 asti järjestetty Fespaco (The Pan African Film and TV Festival of Ouagadougou) on mustan Afrikan tunnetuin kansainvälinen festivaali, joka kerää joka toinen vuosi lähes 5 000 ammattilaista ja kansainvälisen lehdistön edustajaa 200 elokuvaa esittelevän ohjelman ääreen.

Englanninkielinen elokuva on voittanut 17 kertaa jaetun Etalonin ainoastaan kerran aiemmin, vuonna 1989, jolloin sen sai ghanalainen Kwaw Ansahin Heritage Africa -elokuvallaan.

TÄMÄN VUODEN FESPACON julkisissa ja yksityisissä puheenvuoroissa korostuivat afrikkalaisen elokuvateollisuuden kohtaamat vaikeudet. Ne ovat samansuuntaisia kuin kehitysmaaproblematiikka. Elokuvaa tukevaa lainsäädäntöä tai ammattilaisten yhteistyöelimiä ei juurikaan ole.

Toisaalta elokuvien levitystä ei ole organisoitu, vaan tuottajat kiertävät elokuviensa kanssa maasta toiseen. Teattereita on vain suurimmissa kaupungeissa, ja niiden esitystekniikka saattaa olla vanhentunutta. Elokuva-alan koulutusta on vaikea saada, ja ammattimaisuuden puute hidastaa alan kehittymistä.

Piinaavin ongelmista on tietenkin raha. Nuoret yhteiskunnat voivat tarjota tekijöilleen yhä huonommin tukea, ja vaikka taiteen traditio on Afrikassa yleisesti voimakas, on elokuva teknisyytensä ja kalleutensa vuoksi erityisen vaikeassa asemassa.

ELOKUVIEN RAHOITUKSESTA iso osa tuleekin ulkomailta, ja siihen liittyy usein ehtoja. Esimerkiksi Fespacon pääsarjan 20 elokuvasta 14 on saanut tukea EU:lta.

”Länsiafrikkalaisen elokuvan tärkein tukija on Ranska, joka ei ole päässyt eroon kolonialistisesta mielikuvastaan ja kaikenlaisista syvään juurtuneista, usein alitajuisista stereotypioistaja kliseistä liittyen Afrikkaan”, kommentoi Reutersille tutkija ja kriitikko Melissa Thackway.

Ulkomainen rahoitus saattaa vaikuttaa myös elokuvien sisältöihin.

”Jotkut tekijät kirjoittavat elokuvansa tietynlaisiksi saadakseen niille helpommin länsimaista rahoitusta. Mutta tietenkin he ovat vain pieni osa, toiset ovat vapaita ja tekevät mitä haluavat”, burkinafasolainen ohjaaja Dani Kouyaté kuvaa tilannetta.

Ranskassa asuva, kansainvälisiä yhteistuotantoja tehnyt Kouyaté tietää mistä puhuu. ”Ongelman ydinon vapaus. Afrikkalaiset tekijät eivät ole vapaita niin kauan kuin rahoitus tulee ulkopuolelta ja kotimarkkinat ovat olemattomat.”

”Elokuvaa voi verrata vaikka kahviin. Sitä tuotetaan täällä, mutta paikallinen väki juo itse huonolaatuisinta kahvia, sillä hyvä kahvi viedään Eurooppaan. Sama juttu elokuvissa. Paikalliselle yleisölle ei näytetä afrikkalaisia elokuvia vaan Ramboa ja muuta roskaa”, Kouyaté lataa.

MYÖS MONIMUTKAINEN SUHDE entisiin emämaihin on tiedostettua. Iso osa nimekkäistä afrikkalaisista elokuvantekijöistä on opiskellut Euroopassa. Idrissa Ouédraogo on käynyt kuuluisan pariisilaisen IDHEC-elokuvakoulun (nykyään FEMIS) ja asunut 20 vuotta Ranskassa. Hän tiedostaa kulttuuriseen identiteettiin liittyvän ongelman.

”Me olimme Euroopan siirtomaita ja nyt meillä on kaksi kulttuuria: eurooppalainen kulttuuri sekä omamme.”

”Afrikkalaisella elokuvalla on paljon oppimista. Sen vertaaminen eurooppalaiseen elokuvaan ei kuitenkaan ole mielekästä, sehän on kuin vertaisi autoa ja polkupyörää.”

Takaisin kotimaahansa siirtynyt Ouédraogo uskoo, että elokuvan ammattimaisen tekeminen lisää oman yhteiskunnan mahdollisuuksien ymmärtämistä.

”Nykyään pyrimme tekemään elokuvia, jotka vastaavat ympäröivää todellisuutta. Afrikkalaisen elokuvan tulee olla oikeassa kontekstissa niin sosiaalisesti kuin taloudellisestikin.”

IDRISSA OUÉDRAOGO pyörittää Ouagadougoussa valtiollista Ciné Burkina -elokuvateatteria. Hän katsoo jo tulevaisuuteen ja on innostunut uudesta digitaaliteknologiasta, jonka hän sanoo olevan pieni vallankumous elokuvan tekemisessä.

”Olen optimistinen. Uusi digitaaliteknologia tulee auttamaan meitä.”

Ouédraogon mukaan elokuvantekijät siirtyvät digitekniikkaan. ”On kyse vain ajankohdasta. Digitaaliteknologia demokratisoi elokuvan ja uusia ohjaajia syntyy sen myötä.”

”Uskonkin, että digitaaliteknologian ansiosta afrikkalainen elokuva kokee vielä uuden syntymänsä.”

www.fespaco.bf

Susanna Okker

Volter Kilpi 2019
Vocapeople

5×5

Viisi ihmistä lukee kaunokirjan.

Beige

1. Ei mikään kepeä kirja. Erotiikasta huolimatta.

2. Koti, jossa ei puhuta, on kuin hauta. Lapselle.

3. Työyhteisöllä on väliä. Jollekin meistä se on ainoa yhteisö.

4. Miten avuttomia me olemme ujon ja erilaisen edessä. Kansalaisihanne kangistaa kohtaamasta.

5. Totuus tekisi vapaaksi, jos sitä ei tarvitse kohdata yksin.

Lukija: Raija Korhonen, yhteiskunnallisen työn pappi

Kirja: Kreetta Onkeli. Beige. 127 s. Sammakko 2005.

_______________

Isät ja tyttäret

1. Mistä on suomalaiset isät tehty? Mitä tyttäret heistä muistavat? Arvokasta historiankirjoitusta isien ja tyttärien suhteesta sodan jälkeisessä Suomessa. Puheenvuoro kokemuksellisen muistin puolesta.

2. Kymmenen kirjailijatytärtä, kymmenen isää. Isäkuvia moninkertaisesti. Muistikuvat muuttuvat, romuttuvat ja saavat uusia merkityksiä ja tulkintoja sen mukaan, mistä elämänvaiheesta niitä katsotaan.

3. Isän vaikutus tyttäressä jatkuu läpi elämän. Se voi olla kahlitsevaa, mutta siitä voi vapautua. Tai ainakin sen kanssa voi oppia elämään.

4. Isä sanoo, että se tekee mitä se tahtoo ja muut mitä ne osaa. Isä hallitsee tilanteita. Minun isäni.

5. Isä on vanhentunut. Saako se tyttären aikuistumaan?

Lukija: Ditte Uljas, tytär

Kirja: Isät ja tyttäret. Toim. Sara Heinämaa ja Päivi Tapola. 162 s. Tammi 2005.

_______________

Tahto tahtojen

1. Miten tehdään runoilija? Äiti kutsui Rainer Maria Rilkeä Sophiaksi ja pakotti hänet tytön vaatteisiin vielä viisivuotiaana, isä tyrkki pojulle sotaleluja ja käsipainoja.

2. Rilke hengaili vuositolkulla kuvanveistäjä Rodinin seurassa Pariisissa. Ja kas, saadaan runokeksintö: katseen tarkentaminen yhteen esineeseen.

3. Pysähtyneisyys uhkaa ja vaanii esinerunoa alvariinsa. Mistä liikettä tuijottelun sekaan?

4. Rilke kirjoitti mitallista ja loppusoinnillista runoa, aikansa tapaan.

5. Mutta kannattaako Rilken runoja vielä vuonna 2004 kääntää mittaan vääntäen ja loppusointuja keksien? Saksankieliset alkutekstit rullaavat käännösten rinnalla. Näin hyvä.

Lukija: Jarkko Tontti, Vihreän eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteeri ja runomaanikko, www.jarkkotontti.net

Kirja: Rainer Maria Rilke. Tahto tahtojen. Suom. Eve Kuismin. 63 s. Like 2004.

_______________

Kiinalainen puutarha

1. LÄHETYSTÖ: Bittersweet gardenparty. Mission(sförbundet) Impossible. Mannerheiminsilkkitie. Pari vuotta sitten Kulttuurien museossa näkemäni tutkimusmatkailija G.M:n esinekokoelma Aasian matkoilta…

2. LÄHETYSASEMA: Var dag är en sällsam gåva (Brodeerattuna ja kehystettynä, mielellään paketoituna).

3. LÄHDE: Kuva, nyt sen pinnalla kupruille kuivuneet suolaläiskät. Jostain joetkin lähtevät. Rakkaus on kidutuskeinoista julmin.

4. LÄHELLÄ: hellä(ksi hakattu), kaukana ja Lähi-itä

5. LÄHTÖSELVITYS: Suomeen enemmän pakolaisia!

Lukija: Karin Pennanen, lavastamisen lopettanut lavastusopiskelija

Kirja: Markus Nummi. Kiinalainen puutarha. 500 s. Otava 2004.

_______________

Yksinäinen matkamies

1. Ajatuksenlentoa, yhtä pitkää haikurunoa. Puolen sivun mittaisia virkkeitä, joista on vaikea saada otetta.

2. Puolivälissä (New Yorkissa) tyyli muuttuu; aivan kuin kertoja heräisi unesta tai transsista.

3. Kirja kertoo sekä matkustamisesta että siitä unelmoimisesta. Lopussa myönnetään, ettei maailmanmatka ole niin hienoa kuin miltä se vaikuttaa – tai mitä siitä jälkikäteen muistaa.

4. Harrasta katolilaisuutta, viinaa, marihuanaa (jonka seassa on sammalta ja pitkiä mustia karvoja – hyvän ruohon merkki), meditoimista, oopiumia, rukoilua, prostituoituja, uskonnollista pohdiskelua ja yksi kapakkatappelukin.

5. Upeita kuvauksia kauniista asioista ja yksityiskohtaisia raportteja halpojen kuppiloiden hinnoista ja tarjonnasta.

Lukija: Tuukka Rantala, kaksinen graafikko

Kirja: Jack Kerouac. Yksinäinen matkamies. Suom. Elina Koskelin. 190 s. Sammakko 2005.

_______________

Voima

Provinssirock 2019
Vocapeople

Peili vinossa

Lukas Moodysonin Reikä sydämessäni on luotaantyöntävä elokuva.

LUKAS MOODYSSONIN Reikä sydämessäni on luotaantyöntävä elokuva. Sen rivon klaustrofobisessa kudelmassa kaksi miestä ja nainen ahtautuvat törkyiseen kerrostaloasuntoon tekemään amatööripornoelokuvaa päihteiden, mässäilyn ja ahdistuksenvoimin. Vastentahtoisen todistajan rooli lankeaa asunnonhaltijan teini-ikäiselle pojalle.

Käsivaralla kuvatun halpistekniikan mestari leikkaa väliin myös puberteettifantasioita barbinukkien sukupuolisesta häpäisystä, monipuolisen kattauksen kehon eritteistä sekä lähikuvia naisen sukuelimien kauneusleikkauksesta. Vieraantuneisuutta korostetaan myös peittämällä digitaalisesti kaikki tuotemerkit ja muutamassa ulkokuvassa näkyvien sivullisten kasvot.

Elokuva ei silti ole pohjimmiltaan kyyninen. Ilmeisen improvisoidusta pinnasta huolimatta siinä on tarkkaan kirjoitetut roolit ja draaman kaari, jota tapahtumajärjestyksen viipaloiva leikkaus ja harkittu äänimaisema tukevat.

Reikä sydämessäni kertoo ihmisen haavoittuvuudesta ja sen epätoivoisesta paikkailusta sekä hiukan lohdun mahdollisuudesta. Kehottamalla katsomaan tätä maailmaa silmät kiinni Moodysson rakentaa vinon peilin, jolla näkee kulman taakse.

Elokuva on jopa liian älykäs. Voi myös olla, ettei sen katsominen tee hyvää kenellekään.

Tuomas Rantanen

Provinssirock 2019
Vocapeople

Neroja ja nougatjäätelöä

Alice B. Toklas ja Gertrude Stein olivat elämänkumppanukset neljännesvuosisadan ajan.

NUOREN YHDYSVALTALAISEN Alice B. Toklasin elämä muuttui, kun hän tapasi San Franciscossa Ranskassa asuvan yhdysvaltalaispariskunnan, jolla oli mukanaan kolme pientä Henri Matissen maalausta. Mitään vastaavaa Toklas ei ollut koskaan nähnyt. Hän matkusti oitis Yhdysvalloista Pariisiin tapaamaan tätä Steinin pariskuntaa, tutustui herra Steinin siskoon, kirjailija Gertrude Steiniin – ja jäi asumaan loppuelämäkseen Ranskaan.

Alice B. Toklas ja Gertrude Stein olivat elämänkumppanukset neljännesvuosisadan ajan. Heidän tuttavapiiriin kuuluivat kaikki ajan tärkeimmät taiteilijat: Henri Matisse, Pablo Picasso, Georges Braque… Työnjako meni niin, että Stein kirjoitti ja keskusteli nerojen kanssa, Toklas piti seuraa nerojen vaimoille.

ALICE B.TOKLASIN KEITTOKIRJA on klassikko, joka toimii niin palasena kulttuurihistoriaa kuin oikeana keittokirjanakin. Toklas kirjoitti kirjansa vasta 1950-luvulla, maatessaan keltataudin nujertamana sairaalassa. Gertrude Stein oli kuollut vajaa vuosikymmen aiemmin.

Toklas alkoi muistella elämänsä upeimpia herkkuhetkiä: ihania illallisia, oivallisia keittäjiään ja ravintolanpitäjiä, ystäviensä reseptejä ja gastronomisia matkojaan Steinin kanssa Ranskan maakunnissa. Kirja koostuu tarinanpätkistä, menyiden kuvauksista ja tietenkin resepteistä, joista sammakonreidet ja kaikenlaiset metsälinnut eivät ole suinkaan eksoottisimmasta päästä.

SAIRAUDEN JA KAIHOISAN muistelon takia kirjan sävy on intohimoinen ja toisinaan myös haikea, muistoja vaaliva.

Toklas kirjoittaa: Kun reseptit ovat aarteita, niitä ei muista yhtä selvästi kuin käsin kosketeltavia esineitä. Ne kuitenkin herättävät yhtä elävän tunteen – toisin sanoen joillekuille meistä, jotka pitävät ruoanlaittoa taiteena, tuntevat että ruoanlaitto voi saada aikaan esteettistä liikkumista lähentelevän tunteen. Jos pitäisi valita, kuuntelisitteko uudelleen Pachmannin soittavan Chopinin sonaatteja vai nauttisitteko kerran päivällisen Cafè Anglaisissa?

Vaikka ruoasta oli valtava pula ensimmäisen maailmansodan aikana,pariskunnan pelasti nälältä Toklasin puutarhanhoitotaito ja keittäjien kekseliäisyys. Ranskan pula-aika lienee muutenkin ollut erilaista kuin Suomen.

Vuodesta 1916 Stein ja Toklas kuljettivat avustuksia sotilassairaaloihin T-Fordilla, joka nimettiin Pauline-tädiksi. Sillä he sitten ajelivat vapaaehtoistöissä ja pysähtyivät maalaispaikoissa lounastamassa ja kirjaamassa menyitä ylös. Sota-aika ei estänyt pariskuntaa nauttimasta hummereita Perpignanissa ja kinkkukroketteja ja fl ambeerattuja persikoita Saulieussa.

Sodan jälkeen Pauline-täti lakkasi kulkemasta, ja auto vaihdettiin riisutuksi malliksi, joka sai alastomuutensa takia nimekseen Godiva. Auto vei heitä eikä toisin päin. Toklas kirjoittaa, kuinka Godiva ei suostunut käynnistymään Saulieussa. Ohikulkija auttoi työntämään auton hotelliin. Se osoittautui vääräksi, kilpailevaksi hotelliksi, jossa nautittu päivällinen oli vailla vertaa. Kyllä kannatti olla auton vietävissä!

IDEA RESEPTIEN KERÄÄMISEEN syntyi, kun ranskalaiseen ruokaan jo hieman kyllästynyt Stein pyysi kumppaniaan tekemään vaihteeksi amerikkalaista ruokaa.

Toklas opetteli ensimmäistä kertaa itse kokkaamaan ja kirjasi samalla reseptejä ylös. Reseptejä ehti vuosikymmenten saatossa kertyä, mutta tarinat ovat vain muistoja.Maatessaan sairaalassa Toklas huomioi ajan kuluneen niin armottomasti, että muistot haalistuvat:

Muistellessani tätä herkkua hämmästelen huomatessani, että aloin kerätä aarteita niin kauan, kauan sitten, ja siksi monet niistä eivät ole enää aarteita. Jos maku ratkaisee, tätä kirjaa koottaessa hylättyjen reseptien määrä ei ole imarteleva eikä rohkaiseva. Mutta jos pois heitetyt reseptit ovat todisteita arvostelukyvyttömyydestäni menneisyydessä, niin toivottavasti tässä tarjottujen joukossa on viitteitä myöhemmästä tarkkanäköisyydestä.

Alice B. Toklas: Alice B. Toklasin keittokirja. Suom. Sirkka Salonen. 392 s. Basam Books 2004.

Nora Varjama

Volter Kilpi 2019
Vocapeople

LEVYT Niin aito, oiva ja varma…

Matka alkaa – kaikki kyytiin. Tämä ajo ei odota.

MATKA ALKAA – kaikki kyytiin. Tämä ajo ei odota. Penguin Beguinen tunnelma on utuinen, tietyllä tavalla davidlynchmainen. Ehkä ei sellaista, mitä jazzlevyltä odottaisi, mutta jazzin suurin rikkaus on juuri sen vapaus. Torvet tarjoavat hetken viiveitä – tänään täällä, huomenna poissa. Usealla raidalla tarjotaan trumpetista jotain, mitä olen kaivannut: kotoisaa sunnuntai-illan rauhaa, tuttua turvallista. Torvisektio täydentää kuvaa entisestään. Maanantain aamu tuntuu kaukaiselta käsitteeltä. (MI)

Iro Harala – Ulf Krokfors Loco Motife: Penguin Beguine. TUM Records 2005.

Neljä tähteä

_______________

TARA’S SONG -levy alkaa mukavalla torvien harmonisella sektiolla, rumpujen perkussiivisella otteella ja näppäilevällä viululla. Kappaleet ovat suurimmalta osin lainoja toisilta artisteilta. Ei sinänsä paha, sillä jazzkentällä tämä on suhteellisen tavallista. Torvien vuorovaikutus on toisinaan ihailtavaa, mutta asiat eivät vain toimi levyllä. Joidenkin kappaleiden vapaus ei auta pelastamaan kokonaisuutta. Albumi on ensimmäinen TUM Recordsin täysin ulkomaisin voimin tuotettu äänite. Mieleen tulee kysymys: miksi juuri tämä? Toisaalta levyn 74 minuutin pituus on hienoa. (MI)

Ahmed Abdullah’s Ebonic Tones: Tara’s Song. TUM Records 2005.

Kaksi tähteä

_______________

DELIRIUMIN Eclexistence lähtee lennokkaasti käyntiin. Tempo on juuri sitä, mitä klubeilla toivoisi kuulevansa. Kornetin käyttö ei ole suomalaisen (voiko puhua suomalaisesta kun muusikoista kolme neljäsosaa ovat ulkomaalaisia) jazzin kentällä yleistä. Harmillinen seikka. Laaja saksofoniskaala, altto, sopraano, baritoni, tarjoaa mukavan lisäsävyn äänimaailmaan. Tiukkojen tempojen lisäksi on hitaita ja syvällisiä kohtia. Kontrastit tekevätkin tästä levystä miellyttävää kuunneltavaa useaan eri tunnelmaan. (MI)

Delirium: Eclexistence. TUM Records 2005.

Viisi tähteä

_______________

USEIN KUULEE sanottavan, että avantgardismi on kuollut. Duo Nueva Finlandian Short Stories on ihana todistus siitä, ettei näin ole käynyt. Duo kokoonpanona on aina haaste, mutta Teemu Hauta-ahon ja Eero Ojasen kompositiot vastaavat tähän kunnialla. Levy on tavattoman rikas ja kappaleet kuin kysymyksiä, joihin vastaaminen on hankalaa, koska vastauksien löytyessä herää vain uusia ja uusia… Levyä voi lämpimästi suositella, mutta ei välttämättä aloittelijoille tai niille, jotka pitäytyvät jonkin tietyn suuntauksen kuuntelijoina. (MI)

Duo Nueva Finlandia: Short Stories. TUM Records 2005.

Viisi tähteä

_______________

JAANI PEUHU hallitsee musiikillisen poseeraamisen. Nude-albumin biisit, laulu, tuotanto ja suurin osa soitosta on tämän multi-instrumentalistin harteilla. Kevyehkössä englanninkielisessä popissa vaikutuksen tekevät melodiset popkoukut ja jylhät soundioivallukset. Tuntuu kuin Nudelle olisi mahdutettu Peuhun koko musiikillinen osaaminen. Vähempikin riittäisi. Pelkistäminen ja pari ulkopuolisen tuottajan raipan sivallusta olisi tuonut ryhtiä. Albumi jättää mahtipontisuudessaan välinpitämättömäksi, eikä tilannetta paranna tekstien ympäripyöreä ihmissuhdehölynpöly.(TF)

Iconcrash: Nude. Future Records 2005.

Kaksi tähteä

_______________

HULPPEA hoaxilaiskolmikko Koneveljet yhdistää kliinistä konebiittiä ja puhdasta puhetta. Herkullisimmillaan ollaan avausraidalla ”Welkom”, jossa kökkö äänisyntetisaattori pyytää ulkomaanvierasta: ”Puhukaa oikein hitaasti, en ymmärrä englantia.” Aito, Oiva ja Varma Koneveli käsittelevät elektronista äänikudostaan virne hengityssuojaimen pielessä. Livenä kirurgin asuihin pukeutuvat ääniarkkiatrit osaavat asiansa. Kuulija on hyvissä käsissä, eikä puudutusta tarvita. Hervottomat hokemat ja sutjakkaat samplet pitävät lämpöarvon kohdallaan. Biisien nimetkin on valittu lääkevalmistajan suositusten mukaan. latautuneista albumeista.

”Bossen” tai ”Elektabin” tapauksissa harva harkitsee rinnakkaisvalmistetta. (TF)

Koneveljet: Hoax. Exogenic Breaks Records 2005.

Neljä tähteä

_______________

PITKÄN LINJAN rockmuusikko Vando Suvanto on soittanut 1960-luvulta lähtien. Suvannon sävellyksiä ja sanoituksia on kuultu harvakseltaan Sue Van Doe -bändin levyillä ja keikoilla. Elämä-albumi sisältää rouheaa kitararockia, joka tuo mieleen Tuomari Nurmion. Sue Van Doen rytmiikka toimii ja Suvanto on kelpo solisti erityisesti ylärekisterissä. Tällä kertaa kotikutoisuus osoittautuu kompastuskiveksi. Varsinkin tekstit jäävät viimeistelemättömiksi. (TF)

Sue Van Doe: Elämä. Riski Records 2005.

Kolme tähteä

_______________

SUOMEN JÄÄRÄPÄISIMPIIN bändeihin lukeutuva 22-Pistepirkko juhlii 22-vuotista taivaltaan loistavalla studioalbumilla Drops & Kicks. P-K Keräsen laulu ja kitarointi on saanut vuosien varrella syvyyttä, jollaista harvoin kuulee. Ruotsissa tehdyn levyn skaala ulottuu hontelosta ininästä sivaltavaan raivoon. Myös biisit ovat laatuluokkaa. Pirkoilla on kyky muuntua nyrjähtäneestä autotallirokkareista huipputeknologiaa sumeilemattomasti hyödyntäviksi visionääreiksi. 22-Pistepirkko kuulostaa joka raidalla uniikilta itseltään. Toisin kuin monet muut jähmeäliikkeiset rockdinosaurukset, Pirkot palkitsevat kuulijansa tuoreella innolla.(TF)

22-Pistepirkko: Drops & Kicks. Playground Music Scandinavia 2005.

Viisi tähteä

_______________

Mikko Ilanko & Timo Forss

Volter Kilpi 2019
Vocapeople

Pyhän kirjan uudet saarnasmiehet

Kirjoitus aloittaa sarjan musiikillisesti merkittävistä, poliittisesti latautuneista albumeista.

MANIC STREET PREACHERSIN vuonna 1994 julkaisemalla The Holy Bible -levyllä politiikkaa, anoreksiaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä käsittelevät sanoitukset ovat riipaisevan kyynisiä, jopa julmia. Levy on kuitenkin ennen kaikkea poliittinen. Se kritisoi kapitalistisia arvoja raivokkaasti, tekee välillä äkillisiä täsmähyökkäyksiä historian hirmutekoja kohtaan ja palaa saarnaamaan palavasti yksilöllisten tekojen ja ajatusten vaikutuksesta yhteiskuntaan.

MANIC STREET PREACHERSIN debyytti Generation Terrorists oli kajalin sotkuinen ja spraymaalinkatkuinen slogan-nivaska. Musiikillinen matka stadionrockmaisen Gold Against Soulin kautta The Holy Bibleen oli suuri loikkaus kunnianhimoisempaan, kolkompaan ja älykkäämpään ilmaisuun.

Kirjallisia ja poliittisia viittauksia vilisevä The Holy Bible saattaa vaikuttaa edeltäjiinsä verrattuna jopa elitistiseltä. Musiikillisesti se sukkuloi raivokkaiden (post)punkkappaleiden ja metallisen industrialkalskeen välillä. Kokonaisuuden yleissävy on maaninen ja lohduton.

11 VUOTTA levyn ilmestymisen jälkeen sen sanoitukset vaikuttavat sanoittaja-kitaristi Richey James Edwardsin maanpäälliseltä päättötyöltä. Vuosi levyn ilmestymisen jälkeen, helmikuussa 1995, James katosi hotellihuoneestaan Lontoosta. Hänen autonsa löytyi myöhemmin Severnin sillan lähistöltä, surullisen suositulta itsemurhapaikalta.

Manic Street Preachers: The Holy Bible. Sony 1994. Kymmenvuotisjuhlan kunniaksi ilmestynyt tuplalevy + dvd The Holy Bible 10th Anniversary Edition.

Jukka Kangas

Provinssirock 2019
Vocapeople

Lou faidelitin desörtissä

Siilinjärven kuuma ja rahiseva lahja maailmalle luottaa syntetisaattorien voimaan.

JÄLKI ON VAKUUTTAVAA: kymmenen vuotta kasassa ollut Aavikko on saanut odotetun, laskentatavasta riippuen kolmannen tai neljännen pitkäsoittonsa valmiiksi.

Jo aikaisemmilla julkaisuilla tutuksi tulleella lukihärölinjalla jatkaa myös uutukainen Back From The Futer. Trion rumpali Tomi Leppänen myöntää, että levyjen nimiin ja teksteihin livahtaneet kirjoitusvirheet ovat puoliksi vahinkoja. Ainakin aluksi olivat. Kun niitä oli kerran levyn kanteen päässyt, ne vaikuttivat niin mukavilta, ettei niistä jatkossa luovuttu.

”Sitä paitsi kirjoitusvirheiden tärkeyttä vastaanottajan itsetunnon kohottajana ei tulisi aliarvioida”, Leppänen tuumii. Aavikko, Synthy ensemble Finland, jatkaa vakaasti kurssillaan.

JOS OVAT KIRJOITUSVIRHEET entisellään, on myös musiikki. Uutukaisen äänimaailma kuulostaa yhtä vinksahtaneelta ja epävireiseltä kuin edellisilläkin levyillä, mutta silti uudistuneelta. Venäläiset analogiset Ritm 2 -syntetisaattorit näyttelevät pääosaa uudella levyllä, mutta modernin tekniikan suuntaan on tehty myönnytyksiä.

Osa uuden levyn äänityksistä on tehty digitaalisesti. Siltikin ensivaikutelmaksi nousee sekoitus 1970–80-lukujen syntetisaattorimusiikkia ja tietokonepelien alkutaivalta.

Leppänen myöntää, että meno on hieman siistiytynyt alkuaikojen c-kasettinauhoituksista, mutta kiirehtii huomauttamaan, että tarkoituksellinen rosoisuus kuuluu kuvaan.

”Kyllähän me haimme tarkoituksella sitä särinää ja pauketta jo niihin kasettinauhoituksiinkin, kuten uusiinkin nauhoituksiin.”

AAVIKKO ON TULLUT SUURELLE yleisölle tutuksi Kumman Kaa -sarjan tunnusmusiikista. Yhtyeen lo-fi-soitanta on uudella albumillahieman tukevoitunut, mutta näköpiirissä ei ole päivää, jolloin Aavikko luopuisi tavaramerkikseen muodostuneesta hieman rempallaan olevasta äänimaailmasta ja siirtyisi hi-fin puolelle.

Kahden vanhan Yamaha-syntetisaattorin ja rumpujen voimin aloittaneen yhtyeen instrumentteihin on ilmestynyt harkitusti puhaltimia ja vokaaliosuuksiakin. Tosin vokaalitkaan eivät ole ihan perinteisimpiä. Ylpeät siilinjärveläiset ovat ympänneet uudelle levylleen muun muassa junakuulutuksen: ”Hetken kuluttua Siilinjärvi”, joka vuorottelee jylhän mieskuoron kanssa.

Aavikon musiikillinen suunta ei ole aivan selvillä, vaikka jatkossakin on lupa odottaa kokeiluja. ”Tilanne ja tunnelma määräävät vahvasti sen, mikä sopii levylle. ’Futer City’ -kappaleen kuoro-osuudet kuulostivat aluksi ajatuksena epäilyttäviltä, mutta lopuksi tuntuivat sopivan kokonaisuuteen.”

Leppänen miettii ja tarkentaa: Aavikon kokeiluille on olemassa hyvin tarkat rajat, mutta niitä vain ei taida kukaan tietää ennen kuin ne tulevat vastaan.

MUSIIKKI ON MAAILMANLAAJUINEN kieli, joten hengenheimolaisia on ympäri maailmaa. Aavikko onkin osa löyhää kollektiivia, joka leviää ympäri Eurooppaa ja kulkee nimellä Team Yamaha. Yamaha-ryhmään kuuluu viisi yhtyettä. Niitä yhdistää intohimo soittaa musiikkia Yamahan sähköuruilla. Vaikka musiikkityylit ja lähestymistavat musiikkiin poikkeavat toisistaan, yhdistää yhtyeitä rakkaus samaan instrumenttiin.

Yhteistyön hedelmiä saatiin nauttia viime vuonna julkaistulla Team Yamaha, European Top Music Compilation -kokoelmalla. Myös Aavikon uudella levyllä on vierailumaistiainen ulkomaanvahvistukselta.

AAVIKKO ASETTAA MUSIIKIN tiukasti henkilökohtaisen kunnian edelle. Kollektiivisuus leimaa yhtyettä. Kukaan soittajista ei ole noussut näkyväksi keulahahmoksi, ja se on ollut tarkoitus. Leppänen harmittelikin sitä, että trion muut jäsenet ehtivät lähteä kohti Siilinjärveä ennen haastattelua.

Vaikka Aavikon musiikissa pääosassa ovat instrumentit, on levyllä mieltäylentäviä tekstejä. Levyn kannessa on analyysiä jokaisesta kappaleesta. Vapaasti suomennettuna Biff Johnson kirjoittaa muistiinpanoissaan kappaleesta ”Koh-i-Noor” seuraavasti:

Koh-i-Noor avautuu äänellä, joka tavallaan imitoi lentävän koneen nousua maankamaralta. Seuraa aavemainen huilumelodia muassaan voimallinen ja taitava perkussioni. Tom-tom-filli johtaa nautinnolliseen ja loppumattomaan kuoromelodiaan. Albumi päättyy kauniisiin elektronisiin ääniin ja viestiin tulevaisesta.

Tulevaisuuden äänimaiseman maalautuessa korviin voi sulkea silmänsä ja seurata muusikoita tulevaisuuteen.

Aavikko: Back From The Futer. Stupido Records 2005. Kaupoissa 6.4. Aavikko keikkailee 11.5. Porvoon Bar Maryssä, 12.5. Turun Klubilla, 13.5. Tampereen Klubilla, 18.5. Kuopion Henry ’s Pubissa, 19.5. Oulun Club 45 Specialissa, 21.5. Vaasan Club 25:ssä, 25.5. Helsingin Tavastialla ja 26.5. Lahden Torvessa. www.aavikko.net

Jari Tamminen

Provinssirock 2019
Vocapeople

Katkoksia kuvavirtaan

Miksipä elokuvaa ei voisi säestää vaikkapa runoudella?

ELOKUVAN ALKUAIKOINA näytöksiä säesti piano tai orkesteri. Mutta miksipä elokuvaa ei voisi säestää vaikkapa runoudella. Muun muassa tätä yritetään Nuoren Voiman Liiton ja Suomen elokuva-arkiston järjestämässä huhtikuisessa tapahtumassa, jossa etsitään yhteyksiä valkokankaalla pyörivien elokuvien ja muiden taidemuotojen välille.

Tapahtumaa järjestäneen taiteentutkijan Martti-Tapio Kuuskosken mukaan luvassa on erikoisuuksia, kuten kotimaisten nykyrunoilijoiden teksteillään säestämiä mykkäelokuvia. ”En ole kuullut, että tällaista olisi muuallakaan maailmassa tehty”, huomauttaa Kuuskoski. Hänen suunnittelemassaan luentospektaakkelissa aiheena on Marguerite Duras’n herättäminen kuolleista. ”Duras’n harvinainen elokuva pyörii taustalla, mukana on lausuja ja nukketeatteria. Aikuisten nukketeatteriahan ei Suomessa oikein hyvin tunneta. Tässä tulee sitäkin.”

Kuuskoski kiteyttää festivaalin tarkoitukseksi virittää yhteyttä menneisyyden kuvien ja läsnä olevan puhujan välille. ”Toivottavasti syntyy jonkinlainen katkos siihen jatkuvaan kuvavirtaan, johon olemme nykymaailmassa oikeastaan hukkuneet. Jotain todellista näkemistä ja kuuntelemista.”

Leikkauksia elävästä sanasta elävään kuvaan 15.–17.4 ja 22.– 24.4. Elokuvateatteri Orionissa, Eerikinkatu 15, Helsinki.

www.nuorenvoimanliitto.fi

Eero J. Hirvenoja

Provinssirock 2019
Vocapeople

Kevät koettaa vesilintua

Vesilintujen kevätmetsästys Suomessa on outo kulttuurinen jäänne.

KUN SATOJENTUHANSIEN vesilintujen armadat saapuvat huhti- ja toukokuussa maahamme, monia niistä kohtaa ikävä yllätys. Suomessa on pitkään pidetty kiinni oikeudesta ampua eteläisellä ja lounaisella rannikollamme sekä Ahvenanmaalla merisorsia kevään ja alkukesän aikana, toisin kuin muissa Euroopan maissa. Yleisesti hyväksytty käytäntöhän on, ettei lintuja tai isompiakaan eläimiä saa metsästää niiden lisääntymisaikoina, vaan niille on annettava rauha kosiomenoihin ja pesintään.

VIELÄ MUUTAMIA vuosikymmeniä sitten keväinen vesilintujahti oli monille saaristolaisille tärkeä keino saada pötyä pöytään talven jälkeen. Nyt tilanne on toinen. Saaristo on osin hiljentynyt ympärivuotisista asukkaista, luontaistalous väistynyt ja elämäntapa yhdenmukaistunut mannersuomalaiseksi. Vesilintujen keväinen jahti mereen laskettavien puisten tai muovisten houkutuslintujen avulla kiehtoo nykyään lähinnä muutamaa tuhatta harrastajametsästäjää.

EU kovisteli Suomea vuonna jo vuonna 1997 siitä, että luontodirektiivin mukaan lintujen lisääntymisaikana ei tulisi sallia metsästystä. Olosuhteiden muuttumisesta huolimatta Suomi vetosi vanhan kulttuuriperinteen jatkumisen puolesta. Virallisessa Suomen vastauksessa EU:lle korostettiin myös, että kevätmetsästys on luvanvaraista, valvottua ja vaikuttaa vain vähäiseen osaan lintukannoista.

”KEVÄTMETSÄSTYS ei vaikuta meidän vesilintukantoihimme”, täräyttää Martti Hario Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta. Hän on vuosikymmeniä tutkinut merisorsien ja ennen kaikkea haahkojen elämää saaristossa. ”Merilinnustomme on runsaslukuisempi kuin pitkiin, pitkiin aikoihin, eikä muutamien tuhansien tai kymmenientuhansien sorsalintujen tappaminen keväisin ole saanut niiden määriä laskusuuntaan.”

Hario on kuitenkin tutkimuksissaan myös selvästi näyttänyt toteen, että haahkakoiraiden ampuminen keväisin heikentää haahkanaaraiden munintatulosta. Paksukaulaisten naarashaahkojen munasoluista osa jää hedelmöittymättä, jos koiraspuoliso ammutaan tai karkotetaan muualle kevätmetsästyksellä. Naaraslesket pyöräyttävät luodolle kyllä entisen määrän munia, mutta yhä useammasta munasta ei putkahdakaan ilmoille terhakkaa keltaisenkirjavaa poikasta.

Meriemme komistuksilla haahkoilla meneekin nyt huonommin kuin monilla muilla merilinnuilla, mutta ei kevätmetsästyksen takia. Haahkakannat ovat laskeneet viiden prosentin vuosivauhtia, ja vain 0,2–0,5 poikasta haahkanaarasta kohti selviää lentokykyiseksi asti.

”Syynä suureen poikaskuolevuuteen eivät ole paljon esillä olleet isojen lokkien määrän kasvu tai minkit, vaan syyt löytyvät taudeista ja patogeeneistä”, Hario toteaa. Itämeri sairastaa.

MIKA ASIKAINEN työskentelee toiminnanjohtajana Bird Life -järjestössä, joka haluaisi lopettaa kevätmetsästyksen. ”Varsinkin Ahvenanmaan mittava kevätpyynti voi vaikuttaa kielteisesti pilkkasiipiin, joiden kanta Suomessa on pieni ja joilla menee heikosti koko Euroopassa. Lisäksi luodoille nousu ja paukuttelu häiritsee keväisin muiden lintujen pesimäkautta ja lintuharrastusta. Tällaista harrastusta ei tule jatkaa.”

Toinen toiminnanjohtaja, Reijo Orava Uudenmaan riistanhoitopiiristä puolestaan korostaa kevätmetsästyksen harrastajien tekevän alueillaan niin paljon riistanhoitotyötä, että se kompensoi pesimäaikaan tapahtuvat metsästyksen haitat.

KEVÄTMETSÄSTYKSEN hyväksyminen liittyy siis pikemmin ehkä eettisiin ja periaatteellisiin kysymyksiin kuin lintukantojen tulevaisuuteen. Tilanne on toinen syksyisin. Elokuun 20. päivästä lähtien Suomessa ammutaan sorsastuksen yhteydessä vesilintuja paljon enemmän kuin keväällä. Saalis on vuosittain noin miljoona vesilintua, joukossa runsaasti vähälukuisia ja EU:n alueella harvinaisia lajeja, kuten jouhisorsia, heinätaveja, metsähanhia ja lapasorsia.

Satojatuhansia sorsia haavoittuu ja jää löytämättä, koska Suomessa saa metsästää myös hämärässä tai vaikka säkkipimeässä ja ilman saaliin noutavaa sorsakoiraa.

Suomesta puuttuvat myös syksyiset vesilintujen suojelualueet. Ympäristöjärjestöt ovatkin juuri lähestyneet ympäristöministeriötä sekä maaja metsätalousministeriötä kirjeellä tämän epäkohdan poistamiseksi.

Suomi näyttää myös huonoa esimerkkiä muulle Europalle. Kevätmetsästys voidaan rinnastaa meidän suomalaisten herkästi tuomitsemaan pikkulintujen ja petolintujen ansapyyntiin, jota harrastetaan lintujen kevätmuuttoaikoina muun muassa Maltalla ja Sardiniassa.

TÄLLÄ HETKELLÄ kevätmetsästystä koskeva kiista on EU:n tuomioistuimessa. Mika Asikainen uskoo, että monet muutkin EU-maat voisivat vaatia metsästysoikeuksia lintujen lisääntymisajoiksi, mikäli tätä ”primitiivi-metsästystä” saa Suomessa jatkaa.

Haahkojen, allien, tukka- ja isokoskeloiden sekä telkkien ja pilkkasiipien kanssa yhtä huonossa asemassa ovat Suomessa ainoastaan riistaväen usein syyttä rosvoina pitämät ketut ja mäyrät, kuten myös ihmisen toiminnan tuloksena tänne myöhemmin kotiutuneet minkit ja supikoirat, joita niitäkin saa tappaa myös pentueaikoina kesäisin.

Riku Cajander

Volter Kilpi 2019
Vocapeople

Fümmsböwötääzääbö wörötääzääUupögiff

Äänirunoudessa toistetaan jotain fraasia niin pitkälle, että se tyhjentyy merkityksestä ja muuttuu musiikiksi.

ÄÄNIRUNOUS, SOUND POETRY, on useimmille vieras käsite. Moni on silti törmännyt tuohon eriskummalliseen taiteenlajiin elämänsä aikana, mutta ei vain ole tunnistanut sitä. Esimerkiksi musiikkitelevisiokanava MTV:n vanha kanavatunnus oli äänirunouden suuren miehen Kurt Schwittersin teos.

”Mmmh mmh mmh ääh ääh ääh!” esittää Teemu Manninen rytmikkäästi Kafka-kahvilassa keskellä Helsinkiä ja kerää runsaasti kummastuneita katseita.

Omituisia ääniä päästelevä Manninen ei ole mikään satunnainen korvapuustin kurkkuunsa saanut kahvittelija, vaan 27-vuotias runoilija. Hän on parhaillaan nostamassa suomalaista äänirunoutta maailmankartalle – ennen kuin siitä on edes kuultu Suomessa.

MANNINEN ON YKSI Linnunlaulupuu-runokollektiivin jäsenistä. Kollektiivion lähtöisin samaa nimeä kantavasta nettiyhteisöstä ja sai alkunsa viime syksynä, kun Mannista pyydettiin esikoiskokoelmansa tiimoilta esiintymään Varsinais-Suomen Runoviikoille.

Manninen karsastaa pelkkää lausumista sen tylsyyden vuoksi, joten hän päätti pyytää mukaansa sekä tuttuja freejazzmuusikoita että Linnunlaulupuun väkeä, ja esityksestä tulikin vähintään kokeellinen.

”Se oli kauhean mukavaa. Yhdisteltiin juttuja, joita tuntui luontevalta yhdistää – niin kuin runonlausuntaa ja black metalia.”

Äänirunoudessa Mannista kiehtoo juuri näennäisesti yhteen sopimattomien elementtien yhdistäminen, kategorioihin sopimaton taide.

Kokeilun kiinnostavuudesta huolimatta Mannisesta tuntui, että eri taidemuotojen sekoituksessa lausunta jäi kaiken muun jalkoihin. Kun ryhmä seuraavaksi esiintyi Henki & Elämä -kirjamessujen KerhoKohina-klubilla Tampereella, olivat lavalla enää vain lausujat.

LINNUNLAULUPUU kurotti oksiaan korkealle valitsemalla esitettäväkseen Ursonaten, Kurt Schwittersin 1920-luvulla tekemän dadaistisen äänirunon, joka Mannisen mukaan on äänirunouden klassikko ja koko taidemuotoa määrittävä teos. Harjoittelu oli hoidettu ”ölisemällä”, ja esityskin Mannisen mukaan vain ”mentiin ja rykäistiin”. Runous voi siis olla myös hauskaa!

Ennen oman ryhmänsä esitystä Manninen oli kuullut Ursonatesta kuusi erilaista versiota, kaikki internetin avantgardeportaali UbuWebin kautta. Yllätyksenä tuli se, että esityksen myötä myös Linnunlaulupuun kuudelle miesäänelle sovitettu versio päätyi muutaman alan asiantuntijan kautta UbuWebiin kaikkien kuultavaksi. Manninen naputtaa ohimoaan edelleen hieman hölmistyneen näköisenä.

”Oli se kyllä vähän sellainen hetki, että naps naps, mitä ihmettä me siellä oikein tehdään.”

SUOMESSA ÄÄNIRUNOUTTA ei tiettävästi ole juurikaan tehty, eikä sen voi väittää olevan kovin suuressa huudossa myöskään maailmalla. Samantyyppistä äänen instrumentaalikäyttöä on kyllä harjoitettu muun muassa musiikin ja performanssitaiteen piireissä.

”Kyse on lähestymistavasta, ja ero on siinä, että tekijät eivät kutsu sitä runoudeksi”, selittää Manninen.

Kansainvälisenä esimerkkinä Manninen mainitsee Björkin tuoreimman levyn Medullan, jolla käytettiin soitinten sijaan lähes pelkästään ihmisääniä.

Suomalaiset ovat saattaneet törmätä Jan-Olof Mallanderin Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen… -teokseen. Kiasmassakin kuultu teos on vuoden 1962 presidentinvaalien ääntenlaskennan tulos eduskunnan puhemiehen lukemana, eikä nauhalta kuulu muuta kuin monotonista toistoa.

”Äänirunouden avulla voi vieraannuttaa kielestä”, sanoo Manninen. ”Toistetaan jotain merkityksetöntä fraasia niin pitkälle, että se tyhjentyy merkityksestä ja muuttuu musiikiksi. Siinä on hedelmällisen vierauden tuntu.”

NUORI RUNOILIJA vastusti aikaisemmin runouden esittämistä vahvasti. ”Meillä on hirveän vahva teatraalisen runonlausunnan perinne. Kaikki lausunta on sellaista seelasellamaista ylevää teatteripuhetta.”

Nykyään kanta on jo täysin päinvastainen. Mannisen mukaan runoutta saa esittää – ja pitääkin esittää. Perinteisestä lausunnasta hän ei tosin ole vieläkään kiinnostunut.

Muutenkin Manninen ravistelee runouden perinnettä nostaa taiteilija jalustalle. Hänen mielestään yhdelläkään runolla ei ole alkuperäistä lausujaa, ja ajatus siitä, että runous olisi runoilijan yksityisomaisuutta, on yksinomaan lamauttava.

Samaa ilkikurista kyseenalaistamista on havaittavissa myös Linnunlaulupuun esityksissä, joissa toisaalta suorastaan pilkataan runoutta, toisaalta leikitään sanoilla viattomasti kuin lapset. Mannisen mukaan runous ei suinkaan ole vain pienen eliitin harrastus, johon perehtyneet katsoisivat kaikkia muita alaspäin.

”Mä olen itse pikkukaupungista, koen itseni hirveän tavalliseksi tyypiksi”, Manninen sanoo.

”Kuka tahansa voi ottaa mikrofonin ja ölistä.”

www.ubu.com/sound/

Otsikko on lainaus Kurt Schwittersin Ursonate-teoksesta.

Oona Juutinen

Volter Kilpi 2019
Vocapeople

Vain kirjat puuttuvat

Kirjasto 10:ssä on videoeditointilaitteet, taittokoneet, äänitysstudio ja esiintymislava.

OLETKO IKINÄ HAAVEILLUT soittavasi rockkeikan kirjastossa? Huhtikuusta lähtien se on mahdollista Kirjasto 10:ssä Helsingin ydinkeskustassa, Postitalon yläkerrassa.

Kirjastosta on tulossa varsinainen monitoimikeskus. Siellä on videoeditointilaitteet, taittokoneet, äänitysstudio ja esiintymislava.

”Kirjastossamme voi luoda ja esittää kulttuuria maksutta”, toteaa Kari Lämsä, Kirjasto 10:n johtaja. ”Pääkaupunkiseudun kirjastokortilla ja henkilötodistuksella saa laitteet käyttöönsä.”

”Kirjastoon on yhdistetty Pasilan musiikkiaseman ja Kirjakaapelin palvelut. Kirjastossa on Helsingin monipuolisin musiikkikokoelma”, Lämsä muistuttaa.

Kirjastossa henkilökunta opastaa käyttäjiä tarvittaessa koneiden ja ohjelmien käytössä. Käsillä on myös runsaasti käyttäjäopaskirjoja.

Kirjastosta toivotaan varsinkin kansalaisjärjestöjen tulevan tiloihin työskentelemään. Kansalaisjärjestöille sekä yhdistyksille on varattu ryhmätiloja.

Kirjasto 10 on vastaus ajan haasteisiin. ”Nykyisin on paljon asiakkaita, jotka eivät tarvitse kirjoja kirjastosta vaan tulevat sinne esimerkiksi opiskelemaan tai tekemään töitä”, Lämsä sanoo.

Kirjasto 10, Elielinaukio 2 G, Helsinki.

www.lib.hel.fi/

Ari Sardar

Provinssirock 2019
Vocapeople

TOISINAJATTELIJA Yhteinen aarre, työn ja tuskan tulos

Suomalainen sosiaaliturva tarjoaa jokaiselle noin 250 000 euron vararahaston, jota voi tarvittaessa käyttää.

MONELLA MEISTÄ ei ole 250 000 euron säästöjä. Suomalainen sosiaaliturva tarjoaa kuitenkin jokaiselle noin 250 000 euron vararahaston, jota voi tarvittaessa käyttää. Kyseessä lienee jokaisen kansalaisen merkittävin ”omaisuus”. Aarre, yleinen sairausvakuutus, karttui mitä raadollisimman etutaistelun ja kompromissien tuloksena: vielä 1950-luvulla jokaisen oli itse ratkaistava vanhuuden, sairauden ja työttömyyden ongelmat.

Sosiaalidemokraattisen puolueen perustava kokous esitti yleistä sairausvakuutusta jo vuonna 1903. Keisarillinen senaatti ja sittemmin eduskunta paneutuivat siihen peräti 60 vuoden ajan. Ensimmäisenä asiaa tutki vuoden 1911 komitea, kymmenen vuotta myöhemmin seuraava komitea, vuonna 1944 sosiaalikomitea ja vuonna 1955 jälleen uusi komitea. Vuoden 1961 eduskunta asetti pienen komitean, jonka mietintö ei sekään vielä johtanut sairausvakuutusjärjestelmään. Eräänlainen vitkastelun ennätys siis.

1960-LUVUN ALKUVUOSINA eduskunta kuitenkin toteutti sosiaaliturvauudistukset. Se päätti vuosiloman lisäviikosta ja työttömyysturvasta vuonna 1960, työeläkkeestä keväällä 1961, sairausvakuutuksesta vuonna 1963 ja 40-tuntiseen työviikkoon siirtymisestä vuonna 1964. Kaikki tämä neljässä vuodessa.

Keväällä 1957 vallitsi lama, kova työttömyys ja hirmuinen inflaatio. Ihmisiä erosi ammattiyhdistysliikkeestä, sosiaalidemokraattinen puolue oli hajoamassa ja vasemmisto hävisi kesällä 1956 yleislakon jälkitunnelmissa kunnallisvaalit. Satoja lakkovahteja haastettiin oikeuteen. Oikeisto aloitti hyökkäyksen, ja hallitus päätti lykätä lapsilisien maksatusta. Lykkäys pillastutti äidit. Sadat äitien lähetystöt ja kirjelmät virtasivat eduskuntaan. Kansandemokraatit aloittivat eduskunnassa jarrutuskeskustelun estääkseen lapsilisien lykkäämisen, puheenvuorot levisivät yleisradion kautta julkisuuteen. Edustajat puhuivat lopulta niin pitkään, ettei päätöstä lapsilisien siirtämisestä kyetty tekemään laillisena määräaikana kesäkuun loppuun mennessä.

Tapahtumasarja muutti mielialoja. Keväällä 1958 järjestetyihin mielenosoituksiin osallistui parhaimmillaan jopa 18 000 ihmistä ja saman vuoden kesällä eduskuntaan tuli vasemmistoenemmistö. Maata kuitenkin hallitsi maalaisliittolainen vähemmistöhallitus. Osa Maalaisliitosta ja oikeisto jarruttivat edelleen.

EDUSKUNTAA PAINOSTETTIIN sen ulkopuolelta armottomasti. Pääkaupunkiseudun ammattiyhdistykset järjestivät Helsingissä mielenosoituksia työttömyysturvan, työeläkkeiden, vuosiloman, samapalkkaisuuden, sairausvakuutuksen ja työajan lyhennyksen puolesta vuosina 1958–63. Niihin osallistui vaihdellen 10 000–20 000 ihmistä.

Muissa suurissa kaupungeissa pidettiin joukkokokouksia. Ammattiosastot, työmaakokoukset, tupailtojen osanottajat, tukkilaiskisojen yleisö, pienviljelijöiden neuvottelupäivät ja sadat muut ryhmittymät pommittivat eduskuntaa sähkeillä ja kirjelmillä ja vaativat sosiaaliturvaa. Lähetystöjä saapui bussilasteittain eri puolilta Suomea.

Laaja kansanliike ja vasemmistopuolueiden keskinäinen kilpailu äänestäjistä saivat riitaisan työväenliikkeen toimimaan yhdessä ja vuoden 1903 Forssan kokouksen sosiaalinen ohjelma toteutui lyhyessä ajassa miltei kokonaan. Kova yhteiskunnallinen paine muutti myös oikeistopuolueita, oikeus sosiaaliturvaan hyväksyttiin yleisesti. Heiluri käännähti toiseen suuntaan vasta 1980-luvun lopulla.

Kirjoittaja työskentelee Suomen Elintarviketyöläisten Liitossa ja on tutkinut sosiaaliturvan syntyhistoriaa. Hänen kirjansa Taistelu sosiaaliturvasta – ammattiyhdistysväen toiminta sosiaaliturvan puolesta 1957–1964 ilmestyy keväällä Likeltä.

Päivi Uljas

Volter Kilpi 2019
Vocapeople

Poron silmin

Olen kulkenut pohjoisessa vuosisatoja, ihmisillä on tapana tehdä minusta joikuja, lihastani valmistuu herkullinen ruoka, kyllä sitä riittää, ei tarvitse itkeä.

Lean johtan davvin jahkicudiid / mu birra olbmot lavet dahkat ludiid / ja mu bierggus gárvvásmuvvá njálgga biepmu / gal das bistá, it darbbas cierrut / gávnnat mu caskkisin gávppi hildus / heargegilvvus dahje rátkkagirtnus / olbmot geahccalit guodohit mu / ja guovza giddadálvet guorastit mu / juo, galggan leat álo váraid alde / aman borahallat návddiide dahje / bahcit biilla vuollai, áidde duohkai / dohko juo okta gottii, soames dan njuovai / heaitit boahtimis mu meahcai / nu vuovdebargit go badjeálmmatge, mu beahccai / ehpet oaccut guoskat, guoddet luonddu /mu coahkkeeallu oamasta dan guovllu

mun gáddojuvvon borrat beahcci lahppu / ja danin Greenpeaces lea dakkaras dahttu / [save the forest] (YÖKH!) diethan baikanjaddá /mo olmmosiin lea aigi duhkoraddat? / luoitet mu ovdal ruovttoluohtta duoddarii / ja addet munjje soabahusan fuoddariid /iison jeahkáge livcce hehttehussii / lean slarvanan, ja diet lea din sivva /(bohcco muitalus)

Olen kulkenut pohjoisessa vuosisatoja, ihmisillä on tapana tehdä minusta joikuja, lihastani valmistuu herkullinen ruoka, kyllä sitä riittää, ei tarvitse itkeä. Minua saa paloina kaupan hyllyltä, porokilpailusta tai erotusaidalta. Ihmiset yrittävät paimentaa ja karhu kevättalvella saalistaa. Joo, minun täytyy olla aina varuillaan, etten syötättele itseäni pedoille tai jää auton alle, aidan taakse, sinne jo yksi kuoli, joku sen nylki. Lopettakaa metsiin tuleminen, metsurit ja poromiehetkin, minun mänty, ette saa koskea, jättäkää luonto, minun tokkani, tämä seutu on minun.

Minun väitetään syövän männyn luppoa, siksi Greenpeacellä on sellainen tahto [save the forest] (YÖKH!) sehän maistuu pahalta. Miten ihmisellä on aikaa vain leikkiä? Päästäkää minut takaisin tunturiin ja antakaa minulle myötäjäisiksi rehua, eikä jäkäläkään olisi haitaksi. Olen laiskistunut ja se on teidän syytänne.

Inarilainen 18-vuotias Aziz eli Aslak Länsman räppää pohjoissaameksi. Suomennos on tehty lennossa automatkalla Inarista Koutokeinoon Norjaan.

Aziz

Provinssirock 2019
Vocapeople

Miljoona potkittua puuta

Työhuoneen pihalle kuuluu kolmen pöllön huutelu.

TYÖHUONEEN PIHALLE kuuluu kolmen pöllön huutelu. Huuhkaja huhuilee auringon laskiessa vanhalta paikaltaan kaatopaikan suunnalta. Lehtopöllö huutaa jostakin tuntemattomasta pisteestä keskellä pimeintä yötä. Varpuspöllö – lähistöllä on ainakin neljä reviiriä – viheltelee keskellä päivää.

Pöllöt kiehtoivat minua jo lapsena. Asuin lähiössä, en koskaan kuullut pöllöjä enkä ollut nähnyt niitä. Olin jo reilusti ohitse teini-iän, kun näin ensimmäisen pöllöni. Ystäväni vei minut sarvipöllön pesälle ja kiipesin katsomaan poikasia.

Jäin heti koukkuun. Rakensin pöllönpönttöjä kuin heikkopäinen ja sain ne vielä jotenkuten sidottua lähiömetsän puihin. Kun seuraavana keväänä menin asuntotarkastukselle, suurin osa pöntöistä oli keikahtanut vinottain. Yksi oli täydellisesti ylösalaisin. Sen jälkeen opin sitomaan ne paremmin.

Yritin kuumeisesti löytää pöllön pesää luonnonkoloista. Aina kun törmäsin tikankoloon, potkin puuta kuin Karate Kid. Kymenlaaksosta tuskin löytyy kolopuuta, jota en olisi joskus potkinut.

Joskus 15-vuotiaanaa lähestyin erästä pönttöä kauniilla, rauhallisella paikalla metsäsaarekkeessa. Se oli lempipaikkojani; metsäsaarekkeen viertä pitkin kulki hitaasti virtaava joki. Tai ehkä oikeammin oja. Muutaman metrin päässä pöntöstä havaitsin, että se oli asuttu. Suuaukon reunaan oli tarttunut paljon untuvaa. Pöllö! Vihdoinkin! Hiivin varovaisin askelin puun juurelle ja rapsutin kaarnaa. Pöntöstä kuului hiljaista rapinaa ja suuaukosta lennähti esiin lintu. Talitiainen. Mikä pettymys.

Puiden potkiminen kannatti lopulta. Miljoonaa potkittua puuta kohden muistan kaksi unohtumatonta havaintoa: viirupöllö ja liito-orava. Kumpikin pesi luonnonkolossa, enkä ole nähnyt kumpaakaan sen koommin.

Jani Kaaro

Volter Kilpi 2019
Vocapeople

Kirjoita globaali, saat 10 senttiä

UPJ:tä vastaan on asettunut lukuisa joukko tieteentekijöitä.

YLIOPISTOISSA KIEHUU, koska siellä on alettu soveltaa UPJ:tä eli uutta palkkausjärjestelmää, jossa palkkaus arvioidaan työn vaativuuteen sekä henkilökohtaiseen työsuoritukseen ja pätevyyteen perustuvilla mittareilla. UPJ:tä vastaan on asettunut lukuisa joukko tieteentekijöitä.

Julkisuudessa vähemmälle huomiolle on jäänyt mahdollisuus nostaa UPJ:n työtehokkuuden mittaus aivan uusiin korkeuksiin.

TILALLE VOI EHDOTTAA UUPJ:ä eli uuttakin uudempaa palkkausjärjestelmää. UUPJ on pitkälle tuotteistettu, taatusti tuloksellinen mittari ja toimii yhteiskuntatieteissä seuraavasti: UPJ:n epämääräisen arvioinnin sijasta UUPJ kannustaa keräämään pisteitä tutkimustuotteiden yksityiskohtia myöten. Professorin julkaisuun viittaaminen tieteellisessä työssä tuo euron, kansainväliseen guruun kaksi.

Yliopiston rehtorista saa viisi euroa laakista, Esa Saariseen viittamisesta rangaistaan kolmella. Cutting edgea mittaavien sanojen, kuten globaali, osallistava, immateriaalinen, diskurssi tai uusi, viljelystä palkitaan kymmenellä sentillä per sana.

AIVOJEN HALLINTA on tietotyöläisen ammatinhallinnassa keskeistä. Tieteellisten illanviettojen pisteytys on tällöin itsestään selvyys, mutta myös muut mielen manipuloinnin työkalut on huomioitava. Kannabistötsyt ja amfetamiini nostavat palkkaa kahdella eurolla. Pilvipaukuthan kasvattavat huomattavasti yllättävien havaintojen ja oivallusten määrää. Amfetamiini taas vauhdittaa deadline-tietoisen tieteilijän aherrusta.

UPJ korostaa vanhanaikaisesti yksilöllistä vastuuta. Vasta UUPJ vie mittarit sinne, missä kaikki kiinnostava nykyään tapahtuu, solutasolle. Helppokäyttöinen ja reaaliaikainen kellokorttisiru osaa erottaa raksuttavat aivokäyrät tyhjäkäynnistä. Se ottaa huomioon jopa aamuyöstä päähän pamahtavat läpimurrot.

www.petitiononline.com/upjopm/petition.html

Jukka Peltokoski

Provinssirock 2019
Vocapeople

RAHAN VOIMA Isäntämiesten arvot hukassa

Suurin osa suomalaisen yrityselämän edustajista on tähän asti vähätellyt kotimaisen omistuksen merkitystä Suomen talouselämässä.

NOKIAN PÄÄJOHTAJA Jorma Ollila moitti Ylen A-Plus-ohjelmassa Suomen talouspolitiikkaa siitä, että yritysten omistus valuu ulkomaille. Esimerkkinä hän mainitsi MTV3:n myynnin ruotsalaisille.

Suurin osa suomalaisen yrityselämän edustajista on tähän asti vähätellyt kotimaisen omistuksen merkitystä Suomen talouselämässä. Olikin yllätys, kun myös Sampon konsernijohtaja Björn Wahlroos esitti julkisuudessa huolensa siitä, että suomalaisyritysten omistus valuu ulkomaisiin käsiin. ”Jorma on erittäin tärkeällä asialla. MTV3 ei kuitenkaan ole paras esimerkki ilmiöstä”, Wahlroos totesi.

ELINKEINOELÄMÄN Valtuuskunnan toisen mahtimiehen Wahlroosin huoli on vielä farisealaisempi kuin Ollilan. Wahlroos rikastui syp:ssä fuusiokauppojen järjestäjänä jo 1990-luvun alussa. Yrityskaupparalli oli kiihkeääja aiheutti pankille imago-ongelmia, joten Wahlroos ulkoistettiin Mandatumiin. Wahlroos ja Mandatum olivat useimpien fuusioiden takana Suomessa 1990-luvulla.

Olipa Wahlroos myymässä Nokiaakin pilkkahinnalla Ericssonille. Nokia oli tuolloin niin huonossa kunnossa, ettei kelvannut edes puoli-ilmaiseksi ruotsalaisille. Wahlroos oli kummina myös nykyisessä MTV3:n yritysjärjestelyssä. Viime syksynä Mandatum käynnisti selvityksen televisiotoiminnan rakennejärjestelystä: Sampo ryhtyi miettimään, miten Alma Median pörssiarvo saadaan nostetuksi ja ainakin osa siitä rahastetuksi.

Wahlroos yritti pari vuotta sitten päästä eroon vakuutustoiminnasta, koska se oli ”paskabisnestä” ja yritti pankkifuusiota norjalaisen pankin kanssa. Fuusion kariuduttua hän osti If-vakuutustoiminnan takaisin Skandialta päästen Ifin pääosakkaaksi, jolloin se on helpompi myydä.

Pian nähdään, myykö Sampo vakuutustoimintansa uudelleen saadakseen osakkeensa nousuun. Silloin Wahlroos suurimpana yksittäisenä osakkeenomistajana pääsee rahastamaan omistuksensa. Kun valtio vähitellen myy osuuksiaan Samposta, pankille käy kuten Nordealle, se putoaa monikansallisen jättipankin syliin. Ja nykyiset ”patruunat” ovat valmiita heittämään työntekijänsä yhteiskunnan murheeksi heti, jos pörssikurssien lasku vaarantaa heidän optionsa.

YHTEISTÄ KAHDELLE EVA:n patruunalle on myös se, että entisten patruunoiden kartanot kyllä kelpaavat heidän kotiasunnoikseen. Yhteiskuntavastuutahan sekin on, että museoviraston ei tarvitse ylläpitää yhteiskunnan varoilla historian muistoja – arvot vain tuntuvat unohtuneen.

Ari Ojapelto, ari.ojapelto@taloverkot.fi

Provinssirock 2019
Vocapeople

Muut lehdet

Muut lehdet

”Tähyilkäämme vielä aikaa sukupolven kuluttua, vuosia 2030–2040. Mahtavatko nykyisten ’vihreiden’ jälkeläiset silloin ylistää vanhempiensa töitä? Arvioivatko he, että nykyiset ’vihreiden’ kellokkaat ja heidän kannattajansa panivat itsensä likoon jotta maailma pelastuisi, vähät välittivät omasta poliittisesta urastaan, suosiostaan tiedotusvälineissä, näennäisistä voitoista vaaleissa tai hallituspaikoista, että he tinkimättä ajoivat asioita, jotka tiesivät tärkeiksi, piittaamatta vastoinkäymisistä, pilkasta ja tappioista? Vai leuhkivatko jälkeläiset, että ’minun isoäitini oli presidenttiehdokas’? Ylpeilevätkö he sillä, että ’setäni oli kansanedustaja’?”

Eero Paloheimo, Elonkehä 3/05

”Itse kirjoitin seiskalla päiväkirjaani ihastukseni jokaisen liikkeen. Havainnollistavissa kuvissa olin itse ympyrä, ihastukseni tietenkin sydän, ja hänen kaverinsa piirsin kolmioksi. Oli mahtava tunne, kun välimatkaa oli kirjan sivuilla ainoastaan 9,5 millimetriä! Ihastukseni (oikeastaan ihastuin tähän poikaan vasta kun sain kuulla, että hän olisi ehkä ihastunut minuun) kaveri tuli kysymään minua kimppaan ihastukseni puolesta. Oltiin sitten kimpassa:pari kertaa sanoimme toisillemme moi ja pyysin häntä Titanicin ensi-iltaan, mutta hän ei tullut. Erosimme dramaattisesti paperilappujen välityksellä. Homma ei vain toiminut. Kumma juttu.”

Anna-Riitta Simonen, Naistutkimus-kvinnoforskning 1/05

”Meidän keikalla vanhoja äijiä vietiin pitkin kattoa ja nuorilla taas lattioita luututtiin, selkeesti kova meno ja… hmmh, no eka keikka puoleen vuoteen. Yöllä tätä kaikkea piti selventää kertomalla selvää faktaa suomalaisesta painikulttuurista.”

Vanhempi Konstaapeli/Kyklooppien Sukupuutto, Toinen vaihtoehto 183 (2/05)

”Alusvaatteilla voidaan myös ohjailla, hallita ja tuhota ihmissuhteita. Äidit ovat kautta aikojen rajoittaneet tyttäriensä makuuhuoneaktiviteetteja ostelemalla heille mitä hirveimpiä yöpaita- ja alusasuviritelmiä. Tyttäret! Nouskaamme barrikadeille polttamaan äitiemme meille ostamat alkkarit! Katkaiskaamme tämä sorron ja alistamisen synkeä, ikiaikainen kierre!”

Tiina Koponen, Stimulus 3/05

”Vaikka Sibelius-Akatemia on suhteellisen pieni, ’yksialainen’ yliopisto, sen sisältä löytyy huima määrä erilaisia saunojia, jotka ovat ryhmittyneet valitettavan tiukkarajaisiksi löylyporukoiksi. Nämä löylyporukat kasaantuvat omiin nurkkiinsa, haluavat kukin oman kiulunsa, saavinsa tai saunaämpärinsä, kipponsa ja kauhansa ja mieluummin kiukaansakin, vihtovat, vastovat ja lopulta huutavat, että ’kuka perkele tän saunan on oikein lämmittäny?’”

Ville Komppa, Sibis 1/05

”Kehitysmaissa otetuissa valokuvissa ihmiset nähdään harvoin yksilöinä. Kuvateksteissä ’irakilaispoika istuu raunioituneen talon juurella’ tai ’palestiinalaismies osoittaa tuhoutunutta pihamaataan’.

Kotimaan uutisissa Maila Kiviset ja Perttu Järviset ulkoiluttavat koiriaan Rauman historiallisessa keskustassa tai asioivat ensimmäisinä uudessa K-supermarketissa.”

Kati Pietarinen, Pakolainen 1/05

Koonnut Pertti Laesmaa

Volter Kilpi 2019
Vocapeople

Ideologia syö yhteisen edun

Veronmaksajain Keskusliitto haluaa verot alas, mutta varoo kyseenalaistamasta hyvinvointivaltiota.

KAIKKI TIETÄVÄT TILANTEEN. Uutisissa puhutaan veropolitiikasta ja paikalle on kutsuttu veronmaksajien edustajaksi Veronmaksajain Keskusliiton toimitusjohtaja, mutta kenen puolesta hän puhuu?

Veronmaksajat on yksi Suomen suurimmista edunvalvontajärjestöistä. Samalla se on myös 190 000 jäsenen kansalaisjärjestö, jonka pyrkimyksenä on pienentää verorasitusta sekä kannustaa yksityistä ja julkista säästämistä.

Liiton mukaan julkisen talouden tiukka kuri ja jatkuvat veronkevennykset eivät ole ristiriidassa hyvinvointivaltion kanssa. ”Olemme hyvinvointiyhteiskunnan rooliin liittyvän yleisen mielipiteen takana. Minusta ongelmia tulee, jos kyseenalaistaisimme yleisesti hyväksytyn hyvinvointiyhteiskunnan roolin Suomessa”, Veronmaksajain Keskusliiton toimitusjohtaja Teemu Lehtinen sanoo.

Veromaksajain hallituksessa on Upseeriliiton, Palvelutyönantajien, SAK:n, Palkansaajien tutkimuslaitoksen ja Keskuskauppakamarin edustajia.

NYKYINEN KESKUSTALAIS-sosiaalidemokraattisen hallituksen veropolitiikka sopii pitkälti Veronmaksajain Keskusliitolle. Lehtinen kiteyttää liiton silti peruskriittiseksi.

”Yritämme peräänkuuluttaa tiettyä vastuullisuutta verovarojen käytössä ja kohtuullisuutta verotukseen.”

Tutkija Kari Paakkunainen Helsingin yliopiston valtio-opin laitokselta yhtyy Lehtisen näkemykseen. ”Tämä valtion vastapuolena toimiminen sopii yksilön ja veronmaksajien oikeutta ajavalle liitolle hyvin. Suomesta puuttuukin paljon tällaisia aktiviteetteja, jotka informoivat yksilön suojaan liittyvistä asiakokonaisuuksista nimenomaan valtion valtaa vastaan.”

Veronmaksajien toiminta kansalaisjärjestönä on kuitenkin kapea-alaista. Paakkunaisen mukaan sen ”fokus liittyy taloudelliseen neuvontaan, aika aatteettomaan kansalaisaktiviteettiin, ja aika materialistisen tiukkaan linjaan suhteessa julkiseen talouteen ja sen hyvinvointipalveluihin”.

YHDEN VERONMAKSAJAN ETU on toisen tappio. Lehtinen tunnistaa ongelman. ”Ajattelemme niin, että se veropolitiikka, jota suosittelemme, olisi lähtökohtaisesti myönteistä kaikkien kannalta esimerkiksi niin, että se edistää talouskasvua ja -kehitystä, josta sitten kaikille koituu hyvää”, hän linjaa.

Paakkunaisen mukaan jotkin sosiaalipolitiikan teoriat puhuvat uudenlaisesta eturistiriidasta paljon veroja maksavien menestyjien ja huoltosuhteen toisen pään – putoajien – välillä. Yhteistä näille kahdelle ryhmälle on se, että kumpikaan ei ole tyytyväinen tilanteeseen.

”Veronmaksajat osallistuu suoraan tähän edunvalvontaan. Siinä se ei voi olla puolueeton”, Paakkunainen sanoo. ”Esimerkiksi pääomaverot, palkkatuloverot ja vaikkapa ympäristöverot koskettavat eri tavoin eri ryhmiä ja yhteiskunnallisia tavoitteita”, hän jatkaa.

JULKISUUS VERONMAKSAJAIN Keskusliitolla on siis hanskassa. Aina kun liitto sanoo jotain, tiedotusvälineet kuuntelevat ja seuraavana päivänä otsikossa lukee ”veronmaksajat”. Lehtinen naurahtaa syytöksille veronmaksajasanan omimisesta.

”Ei tämä ole mikään sellainen tulkinta, jota koettaisimme itse hirveästi edistää. Uskon, että kun ’veronmaksajat’ esittää jotain julkisuudessa, niin ymmärretään, että se on tämä järjestö.”

Viestinnän tutkija Mikko Villi Helsingin yliopiston viestinnän laitokseltaei ole yhtä vakuuttunut: ”Tämänkaltainen kielenkäyttö luo retoriikan keinoin vaikutelmaa, että tietyn ryhmän etu saadaan näyttämään yhteiseltä edulta.”

Kyse on Villin mielestä siitä, että liitto neutralisoi kielenkäytöllä poliittiset tavoitteensa. ”Ideologia on vahvimmillaan silloin, kun se ei näytä ideologialta”, Villi pohtii.

www.veronmaksajat.fi

Pauli Alin

Volter Kilpi 2019
Vocapeople

Koukussa rasvaan

Jos ihminen syö liikaa pikaruokaa, hän lihoo ja mahdollisesti jopa sairastuu vakavasti.

UUDET TUTKIMUKSET pikaruoan biologisista vaikutuksista osoittavat, ettei ylipainoiseksi tai lihavaksi syöminen välttämättä johdu ainoastaan itsekurin puutteesta. Paljon rasvaa ja sokeria sisältävän ruoan ahmiminen saattaa aiheuttaa elimistössä muutoksia, jotka puolestaan aiheuttavat suoranaisen riippuvuuden epäterveelliseen ruokaan.

1990-LUVULLA tutkijat havaitsivat ruumiin rasvasolujen erittävän jatkuvasti leptiiniä, hormonia, joka kertoo syömiskäyttäytymistä säätelevälle aivojen osalle, hypotalamukselle, elimistön rasvavarastojen määrän. Mitä enemmän kehossa on rasvaa, sitä enemmän vereen erittyy leptiiniä, ja näin hypotalamus, väliaivojen alaosa, tietää säädellä ihmisen ruokahalua siten, että paino pysyy kurissa.

Viimeisimmissä tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että ihmiset joiden paino nousee, muuttuvat vähitellen lähes immuuneiksi leptiinien viesteille.

Biologit ovat osoittaneet, että jatkuva altistuminen liian rasvaiselle ruoalle voi laukaista fysiologisia reaktioita, jotka vaientavat ihmisen normaalit hormonaaliset viestit. Ihmisen ollessa pitkään rasvapitoisella ruokavaliolla keho alkaa pitää kohonnutta leptiinitasoa tavanomaisena ja tason yhtäkkiä laskiessa – esimerkiksi kun päivittäinen pikaruokaateria jää väliin – hypotalamus tulkitsee sen varoitusmerkiksi nälkiintymisvaarasta. Näin ihminen tuntee tarvetta syödä aina vain lisää.

Kehon korkea leptiinipitoisuus lisää myös selkeästi riskiä sairastua esimerkiksi diabetekseen sekä sydän- ja verisuonitauteihin. Kaiken tämän aiheuttava hormoni on hieman ironisesti saanut nimensä kreikankielisestä sanasta leptos, joka tarkoittaa laihaa, kapeaa.

MONET HUUMERIIPPUVUUKSIIN perehtyneet tutkijat uskovat heroiinin olevan äärimmäisen addiktoivaa siksi, että se aktivoi ihmisen aivoissa mielihyvää tuottavia osia. Nämä aivojen osat ovat kehittyneet turvaamaan ihmislajin säilymisen tekemällä siihen vaadittavista toiminnoista, kuten syömisestä ja seksistä, mahdollisimman nautinnollisia.

Niinpä esimerkiksi paljon energiaa sisältävän ruoan syöminen laukaisee endorfiinien, aivojen luontaisten opiaattien, erityksen.

Psykologi John Hoebel Princetonin yliopistosta totesi tutkimuksessaan, että luontaisista opiaateista voi tulla riippuvaiseksi aivan kuten heroiinistakin. Hän järjesti kokeen, jossa rottia ruokittiin erityisellä ruokavaliolla. Ruokavalio sisälsi 25 prosenttia sokeria. Kun sokerin antaminen sitten yhtäkkiä lopetettiin, koerotat kävivät levottomiksi, tärisivät hallitsemattomasti, ja niiden hampaat kalisivat.

Oireet ovat Hoebelin mukaan hyvin samanlaisia kuin esimerkiksi nikotiinista tai morfiinista vieroittuvilla ihmisillä. Rotista oli siis tullut sokerinarkomaaneja.

Neurologi Ann Kelley Wisconsinin yliopistosta on puolestaan löytänyt todisteita siitä, että luontaisten opiaattien vapautuminen kehottaa aivoja jatkamaan syömistä. Rottakokeissaan hän huomasi, että rotat söivät jopa kuusi kertaa normaalia enemmän, kun niiden opiaattireseptoreita stimuloitiin keinotekoisesti. Tällöin ne hamusivat myös erityisen paljon makeita, suolaisia ja alkoholia sisältäviä ruoka-aineita, jopa silloin kun eivät olleet lainkaan nälkäisiä.

Kelley huomasi Hoebelin tapaan yhtäläisyyksiä mässäilevien rottien ja pitkään huumeita käyttäneiden ihmisten aivoissa tapahtuvissa muutoksissa. Kelleyn mukaan tulokset viittaavat siis siihen, että myös ruoasta on mahdollista tulla riippuvaiseksi.

AIHE ON TAAS AJANKOHTAINEN Yhdysvalloissa, jossa on alkamassa historiallinen oikeudenkäynti – kaksi sydänkohtausta saanut 56-vuotias Caesar Barber on haastanut oikeuteen McDonald’s-, Burger King -, Kentucky Fried Chicken – ja Wendy’s-pikaruokaketjut. Barber väittää sairastuneensa aterioituaan ketjujen ravintoloissa vuosikaudet vailla tietoa siitä, että pikaruoalla saattaa olla haitallinen vaikutus hänen terveyteensä. Oikeudenkäynti on saanut lempinimen Big Fat, ja siinä on pyrkimyksenä saada pikaruokayhtiöt myöntämään, että ylipainoisuudesta aiheutuvat sairaudet ovat ainakin osittain pikaruokatuotteiden syytä.

Asianajajat ovatkin nyt kaivaneet esiin vielä lähes lapsenkengissä olevia tutkimuksia, ja uusia tuloksia tullaan varmasti esittelemään runsaasti puolin ja toisin. Vaikka tutkimukset tähän mennessä ovatkin osoittaneet, että ruoan ja mahdollisesti riippuvuuteen johtavan aivojen mielihyväkeskuksen stimulaation välillä on vahva yhteys, kansan silmissä lopullisen päätöksen tekee tuomari. Tiedemiehet voivat siis vain heittää tutkimuksensa pöytään ja katsoa mitä tapahtuu.

Oona Juutinen

Provinssirock 2019
Vocapeople

¡Helvetin taide!

Kulttuurikeskus El Avernossa Limassa taide on kannanotto ja vastarintaa.

ILTAPÄIVÄN HARMAA VALO putoaa kulttuurikeskus El Avernoon korkealle kohoavien seinien välistä. Kolmesta huoneesta keskimmäinen on vailla kattoa. Perun pääkaupungissa Limassa ei nimittäin sada juuri koskaan.

El Avernon seiniä peittävät maalaukset, ja sisuskaluistaan riisutun television ruudusta tunkevat ulos vaaleanpunaiset verevät pakarat. Lattialla on kaaos. Leyla Moore lajittelee sotkuista paperipinoa nostellenkierrätykseen menevän tavaran joukosta näytille kokapensaan lehtien ravintoarvosta kertovia lehtisiä. Hän ojentaa myös nipun vanhoja pienjulkaisuja, jotka on aikanaan suunnattu Perua diktaattorin ottein hallinnutta presidentti Alberto Fujimoria vastaan.

Kulttuurikeskus perustettiin Liman historiallisen keskustan Quilca-kadulle vuonna 1998, kun Fujimorin hallinto oli vielä voimissaan, mutta jo matkalla kohti noloa loppuaan. Moore koordinoi El Avernon toimintaa yhdessä muusikkomiehensä Jorge Acostan kanssa. Acosta kertoo, miten Fujimorin vastaisista mielenosoituksista tuli pian Quilcalla jokapäiväistä rutiinia perulaisten vaatiessa paluuta demokratiaan. El Averno tarjosi turvapaikan kyynelkaasupilveä pakeneville mielenosoittajille.

”EMME VOI OLLA SOKEITA meitä ympäröivälle maailmalle”, Moore sanoo. El Avernoa pyörittävien taiteilijoiden työkaluna on alusta asti ollut kannanotto ja vastarinta taiteen keinoin. Kulttuurikeskuksen vakituiseen väkeen kuuluu viitisentoista taiteilijaa eri aloilta, ja seinien suojassa on tilaa niin kuvataiteelle, teatterille, runolle, proosalle, musiikille kuin tanssillekin.

Rakennuksen ulkoseiniä koristavat värikkäät maalaukset, joiden olemassaoloa kaupungin edustajat ovat vuosien varrella manailleet. Asesino Bush, ”murhaaja Bush”, ei välttämättä miellytä kaikkien silmää. Tosiasiassa kyse ei ole kuiten kaan yksityiskohdista vaan pikemminkin siitä, miten vastakulttuuriin ja katutaiteeseen yleensä suhtaudutaan. Liman konservatiivinen pormestari Luis Castañeda ei ole Quilcan taiteilijoiden keskuudessa suosittu persoona. El Avernon seinällä roikkuvassa suuressa lakanassa lukee: Quilca no tiene alcalde, ”Quilcalla ei ole pormestaria”.

LEYLA MOORE NAURAA vinosti, ettei sakkouhkaa seinämaalausten poistamiseksi ole viime aikoina tullut siitäkään syystä, että Liman tiedotusvälineet ovat asettuneet tukemaan Quilcan taiteilijoita.

Moore kuvaa El Avernoa Perussa ainutlaatuiseksi monikulttuuriseksi foorumiksi, koska se toimii täysin itsenäisesti ja vailla sensuuria. ”Kriittinen taide saa täällä ilmaisun vapauden”, Moore sanoo. ”Emme saa tukea mistään, mutta toisaalta emme myöskään silloin ole vastuussa kenellekään”, hän jatkaa.

Liman kaupunki haluaisi tukensa vastineeksi vaikuttaa taiteen sisältöön. Tämä on Mooren ja Acostan mukaan mahdoton yhtälö, koska El Averno ei aio luopua päätösvallasta. Toiminnan vaatimaton rahoitus tulee levyjen, paitojen ja muun itse tuotetun materiaalin myynnistä.

Kulttuurikeskuksessa kokoonnutaan myös keskustelemaan ajankohtaisista aiheista. Tärkeitä ovat niin ikään erilaiset työpajat, joissa tuotetaan talkoohengessä kierrätysmateriaaleista esimerkiksi soittimia ja rekvisiittaa mielenilmauksiin.

EL AVERNON SISÄPIHALLA seinään nojaa valtava puinen risti, jolla riippuvan Kristus-hahmon surullisen laupea katse saa esineen muistuttamaan mitä tahansa katolisen maailman lukemattomista krusifikseista.

Luonnollisen kokoinen Jeesus on kuitenkin ennen ristille nousemistaan pukeutunut härkätaistelijan tiukkoihin housuihin. Kylkiluitten väliin on työnnetty härkään pistettäviä hakapäisiä piikkejä ja verityön viimeistelee niskaan armoniskuna survaistu miekka. Ristin yläosaan kiinnitetyssä laatassa ei lue INRI, vaan OLÉ.

Aurelio de la Guerran teos Cristo Antitaurino ottaa kantaa keskusteluun eläinten oikeuksista. Härkätaisteluun liittyvästä verenvuodatuksesta puhutaan Perussakin sekä kulttuurina että kidutuksena. El Averno on ollut mukana veristä kansanhuvia kritisoivassa liikkeessä kolmen viime vuoden ajan, ja härkätaistelun vastustajien kulkueen kärjessä keikkuu kantaa ottava krusifiksi.

EL AVERNON HISTORIA ulottuu kauas vuoden 1998 tuolle puolen. Acosta kertoo elättäneensä itsensä 1980-luvulla Quilcan ensimmäisessä korttelissa pitämällään pienellä kioskilla, jossa hän myi muun muassa runoutta ja musiikkia. Vähitellen alueen samanmieliset taiteilijat alkoivat kokoontua kahviloihin keskustelemaan ja suunnittelemaan

katutaiteeseen ja vaihtoehtoisiin taidemuotoihin liittyvää toimintaa.

Quilcasta on jo pitkään käytetty nimeä Boulevard de la Cultura. Kriittisen taiteen näkökulmasta näin onkin, mutta moni pitää silti nimeä harhaanjohtavana. Alueesta ei ole saatu luotua koko kaupungin bulevardia, saati sitten turismin vetonaulaa. Quilcan ympäristöllä on huono maine, ja pimeällä moni välttelee tienoota.

Acosta kertoo, että vuonna 1998 Quilcalla tyhjillään seissyt talo numero 236 oli täysin rappiolla. Ikkunat ja ovet oli naulattu kiinni, ja sisätilat olivat kuin sodan jäljiltä. Vähitellen, tunti tuolloin, toinen tällöin, infernaalista sotkua saatiin siistittyä, ja kulttuurikeskuksen nimi oli samalla syntynyt.

Sana averno on lainattu antiikin kreikkalaisilta ja roomalaisilta. Etelä-Italiassa sijaitseva kraatterijärvi Averno sai muinoin nimensä siitä, ettei sen yllä lentänyt lintuja, koska niiden uskottiin kuolevan järven myrkyllisiin höyryihin. Järven itsensä ajateltiin olevan portti Haadekseen. Sittemmin averno on muuntunut tarkoittamaan helvettiä.

Kirjoittaja on Turun yliopiston tutkija ja on työskennellyt useaan otteeseen Perussa.

Matti Salo

Provinssirock 2019
Vocapeople

Perunalettuja Belaruksesta

Valko-Venäjällä perunaa eri muodoissaan syödään miltei joka aterialla.

SUNNUNTAI-ILTAPÄIVÄN aurinkoisessa keittiössä Alina Belskaja kertoo, että draniki-perunaletut ovat suosittua arkiruokaa hänen kotimaassaan Valko-Venäjällä. Naapurimaissa valkovenäläisiä kutsutaan sanalla bulbashi, se tarkoittaa perunansyöjää. Perunaa eri muodoissaan syödäänkin miltei joka aterialla.

VALKO-VENÄJÄLLÄ kaupunkilaisnaiset käyvät töissä, ja heillä on niukasti aikaa ruoanlaittoon. Alina Belskajankin perhe on neljännen polven kaupunkilaisia, ja naiset ovat kodin ulkopuolella töissä.

Niinpä perunalettuja valmistetaan usein kerralla monen päivän tarpeeseen. Jääkaapissa säilytetyt perunaletut lämmitetään seuraavana päivänä uunissa smetanan kanssa. Dranikit ovat myös pikaruokaa, jota voi ostaa Minskin katukioskeista.

Lettuja voi syödä monella tavalla – jauhelihatäytteellä, jolloin niitä nimitetään kalduneiksi eli taikureiksi, tai pekonin ja läskisoosin kanssa. Muita suosittuja arkiruokia ovat punajuuri-borssikeitto, pelmenit ja babkat, paksut uunissa paistetut letut.

Kansainvälinen pikaruokakulttuuri on saapunut Valko-Venäjällekin. McDonald’s-yhtiö pystytti oman rakennuksen Alina Belskajan kotikaupunginMinskin keskustaan, mutta paikka suljettiin kolme vuotta sitten presidentti Lukaoenkon käskystä.

Virallinen syy sulkemiseen oli, että presidentin mielestä roskaruokaravintola oli kansanterveydelle vaaraksi. Belskajan mukaan tavoitteena oli tosiasiassa saada rakennus ”parempaan” käyttöön. Muut McDonald’s-ravintolat saivat jatkaa toimintaansa.

VALKO-VENÄJÄ PURISTUU kahden historiallisen suurvallan, Puolan ja Venäjän, väliin. Kymmenestä miljoonasta asukkaasta lähes 80 prosenttia on ortodokseja. Valkovenäläisiä asuu myös Venäjällä, Puolassa ja Liettuassa. Monet valkovenäläiset mieltävät olevansa eurooppalaisempia kuin naapurinsa venäläiset.

Belskaja kertoo, että renessanssin ja barokin vaikutus ulottui vain Valko-Venäjälle asti. Kieleen on ujuttautunut sekä puolalaisia että latinalaisia sanoja. Neuvostoliiton vaikutus näkyy tietysti Valko-Venäjälläkin, myös ruokakulttuurissa.

Lukasenkon diktatuurin Alina Belskaja koki henkilökohtaisesti 1990-luvun puolivälissä, kun hän toimi oppositiopuolueen nuoriso-osastossa. Hän muistaa kirkkaasti iltapäivän, jolloin hänen äitinsä kertoi itkien, että posti oli tuonut kutsun salaisen palvelun kuulusteltavaksi. Kaksi puoluetoveria oli pidätetty poliittisten graffitien maalaamisesta, heitä uhkasi kahdeksan vuoden vankeus.

18-vuotias Belskaja pakeni Minskistä ja saapui Venäjän kautta Suomeen. Hän sai humanitaarisista syistä turvapaikan Suomesta eikä ole käynyt Valko-Venäjällä kertaakaan seitsemään vuoteen, mutta hänen perheensä on vieraillut Suomessa.

BELSKAJAN PERHEESSÄ oli tavallista valmistaa perunalettuja etenkin sunnuntaisin. Perivalkovenäläiseen perhe kokoontui keittiöön ja puhui monenmoisesta, rakkaudesta politiikkaan. Keittiö on kodin keskiö, sinne kerääntyivät perheenjäsenet ja vieraat nauttimaan toistensa seurasta ja hyvästä ruoasta.

Dranikeja varten naiset kuorivat perunat ja miehet raastoivat ne. Lettujen paisto oli naisten hommaa – noudatimme samaa periaatetta.

Varsinkin silloin kun ruoka on raskasta, on tapana ottaa votkaryyppy ennen ruokailua. Mekin naukkaamme valkovenäläistä koivunmahlavotkaa. Suomessa valkovenäläisenä tunnettu votkasta, kahvilikööristä ja maidosta sekoitettu drinkki on Valko-Venäjällä tuiki tuntematon.

RUOKARYYPYN jälkeen käymme lettujen kimppuun ja jatkamme keskustelua Belskajan vuosista Suomessa. Kokoomuksen kunnallisvaaliehdokkaanakin ollut Alina Belskaja on nykyisin Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan hallituksessa.

Hän on sopeutunut hyvin uuteen kotimaahansa, mutta uutisointi synnyinmaasta ärsyttää häntä. Valko-Venäjä-nimitys johtaa hänen mielestään harhaan, mieluummin kannattaisi käyttää nimitystä Belarus. Se on maan virallinen nimi englanniksi ja nykyisin myös saksaksi.

”Valko-Venäjä nähdään liian usein aivan kuin afrikkalaisena diktatuurina Euroopan keskellä ja osana Venäjää. Valko-Venäjä on itsenäinen valtio, jolla on oma kieli ja kulttuuri ja jossa ihmiset elävät parhaansa mukaan Lukasenkon diktatuurinkin oloissa pyrkien muuttamaan maan politiikkaa.”

Lisätessään suolaa perunamassaan hän sanoo, että ”kohta nähdään, olenko rakastunut”. Liian suolainen ruoka kertoo, että kokki on rakastunut. Letut eivät ole ihan niin suolaisia, mutta toivomme, että ensi kerralla tulee kova jano!

Draniki-perunaletut

2 kiloa raakaa perunaa raastettuna perunamassaksi (ei suikaleita)

2–3 tl suolaa

2–3 rkl smetanaa tai soijajugurttia

2 munaa (valinnainen)

rypsi- tai auringonkukkaöljyä paistamiseen

Sekoita ainekset keskenään, kuumenna paistinpannu, lisää öljyä ja lusikoi pannuun teelautasen kokoisia lettuja.

LETTUKASTIKE: Sekoita purkki smetanaa ja kermaviiliä keskenään tai vaihtoehtoisesti purkillinen soijajugurttia ja 3–4 ruokalusikallista soija- tai kaurakermaa. Tarjoile perunalettujen kanssa.

Susanne Ådahl

Provinssirock 2019
Vocapeople

Viiksekäs posteljooni

Näytelmä viidessä näytöksessä.

1. näytös

Jokke, Lissu. Posteljooni kauempana.

LISSU Sinä olet Jokke.

JOKKE Sinä olet Lissu. (syleilevät)

Ja tuolla on posteljooni.

(suutelevat)

Valot, ja valot takaisin.

2. näytös

Jokke, Lissu. Posteljooni kauempana, katselee, puhdistaa

tikulla hampaita.

JOKKE Me olemme hyvännäköisiä.

LISSU Meidän omaisuutemme ovat niin kauniita.

JOKKE Kauniita tavaroita.

LISSU Kauniita ihmisiä.

JOKKE Ja tuolla on posteljooni.

(kääntyvät katsomaan)

Valot. Ja takaisin.

3. näytös

I. KOHTAUS‹

Jokke. Posteljooni tulee.

POSTELJOONI Kirje. (antaa kirjeen)

JOKKE (lukee, rutistaa paperin)

Hänellä on toinen.

POSTELJOONI Se olen minä.

JOKKE Sika. Kuinka saatoit?

POSTELJOONI Se oli onnea se. Viehättävä tyttö.

Hän rakastaa minua, tietenkin.

Voi että voihkimme ja röhkimme.

Minä nauhoitin ääntelymme.

Haluatteko kuulla?

JOKKE Hiljaa.

POSTELJOONI Saanko kuittauksenne tähän.

(ojentaa kynää, lomaketta)

JOKKE Saatte sen poskellenne.

(antaa avokkaan, poistuu arvokkaasti)

2. KOHTAUS

Lissu. Posteljooni tulee, punainen poski.

POSTELJOONI Kirje. (antaa kirjeen)

LISSU (lukee) Hänellä on toinen.

POSTELJOONI Aivan. Se olen minä.

LISSU Miten kehtaat.

POSTELJOONI Se on ihan luonnollista. Hurmaava poika. Hän rakastaa minua, mutta minulle riitti kertapamaus, minulla on monta taloutta jaettavana.

LISSU Hiljaa.

POSTELJOONI Saanko kuittauksenne.

LISSU (lyö posteljoonia toiselle poskelle)

Siinä kuittaus.

(poistuu kunniakkaasti)

Väliverho.

4.näytös

Virkailija. Lajittelee kirjeitä metalliseen hyllykköön, jossa paljon lokeroita. Posteljooni. Posket räikeän punaisina, katselee yleisöä tutkivasti. Kenties sivelee viiksiään.

POSTELJOONI Aamu saa valon torvesta, sitä soittaa rakkauden tarinan konna. Silloin on jo liian myöhäistä. Luonanne kävi posteljooni, jätti laskun luukkuun. Mitä tapahtui, miksi, ei kukaan tiedä. Rakkaus on liian suuri, jotenkin isompi kuin totuus ja kaikki muut pikkunilkit. Luonanne kävi posteljooni.

Pieni valo syttyy etäämmäs pimeään. Siellä Lissu ja Jokke.

JOKKE Sika. Kuinka saatoit?

LISSU Hurmaava poika. Hän rakastaa minua.

JOKKE Se on ihan luonnollista.

LISSU Miten kehtaat.

JOKKE Voihkimme ja röhkimme.

Haluatteko kuulla?

LISSU Hiljaa.

JOKKE Hänellä on toinen.

LISSU Se olen minä.

JOKKE Kertapamaus.

LISSU Ja tuolla on posteljooni.

(katsovat)

Pieni valo sammuu, häviävät pimeään.

POSTELJOONI Sitten viskataan sormuksia paskaparkkipaikalle. (ottaa taskustaan kaksi sormusta, näyttää niitä) Luonanne kävi posteljooni, keräsi kihlat. Jätti muistutuksen laatikkoon: aivojenne sähkölasku maksamatta, sydämestänne puuttuu kate. Silloin saa rakkauden tarinan roisto viikset naamaansa. Luonanne kävi posteljooni. Rakkaus oli liian pieni, jotenkin pienempi kuin te itse, se mahtui räkäjarrujen väliin. (koputtaa tuttavallisesti virkailijaa olkapäälle) Hyvää yötä. (exit)

VIRKAILIJA (kääntyy tyhjällä näyttämöllä, yleisöön tihrustaen) Tä?

Valot ja takaisin.

5.näytös

Jokke tulee oikealta, Lissu vasemmalta, tai toisinpäin.

JOKKE Sinä olet Lissu.

LISSU Sinä olet Jokke.

JOKKE No niin.

LISSU Mitäs tässä.

JOKKE Eipä muuta.

LISSU Kiitos. (kättelevät)

JOKKE Kiitos.

Jokke menee vasemmalle, Lissu oikealle, tai ihan kuinka vain. Verhot.

Kirjoittaja on tehnyt erilaisia tekstejä elokuvakäsikirjoituksista lyriikkaan. Hänen mielestään on tärkeämpää lukea kuin kirjoittaa. Kirjoittaja vaikuttaa Helsingin Vuosaaressa ja on Voiman toimituspäällikön Tarja Lipposen veli.

Kaj Lipponen

Provinssirock 2019
Vocapeople

Kenen Camisea?

Amerikan kehityspankki IDB on ollut Camisea-hankkeen tärkeä tukija.

CAMISEA-KAASUHANKKEEN TAKANA oli alun perin kaksi USA:laista yhtiötä, Halliburton ja Hunt Oil, joilla on pitkät ja läheiset suhteet presidentti George W. Bushin ja varapresidentti Dick Cheneyn hallintoon. Esimerkiksi Hunt Oilin johtaja Ray L. Hunt on tukenut Bushin vaalikampanjaa. Lisäksi Hunt istuu Halliburtonin hallituksessa, jota Cheney on aiemmin johtanut. Camisean maakaasun pumppaamisesta, tuotannosta ja kuljetuksesta vastaa kuitenkin monta yhtiötä, esimerkiksi argentiinalainen Pluspetrol, eteläkorealainen SK Corporation, algerialainen Sonatrach, belgialainen Tractebel ja perulainen Graña y Montero.

Amerikan kehityspankki IDB on ollut Camisea-hankkeen tärkeä tukija. IDB on Latinalaisen Amerikan ja Karibian pääasiallinen monenkeskisen rahoituksen tarjoaja. Kehityspankin maine ryvettyi hankkeessa pahasti, ja kohu sai pankin uudistamaan vuodelta 1979 peräisin olevan ympäristöpolitiikkansa.

”Päivitetyn ohjelman hyötyä on vaikea arvioida, sillä luonnoksesta puuttuvat täsmälliset määritelmät, kansainvälisesti hyväksytyt periaatteet ja sopimukset”, kansalaisjärjestöt arvostelivat ohjelmaa, kun IDB maaliskuussa järjesti siitä kuulemistilaisuuden Limassa.

Voima

Volter Kilpi 2019
Vocapeople

Paratiisin kaasuputket

Perussa sijaitsee yksi Latinalaisen Amerikan tuhoisimmista hankkeista. Se tuottaa fossiilienergiaa Peruun, Meksikoon ja Yhdysvaltoihin.

LIMA, PERU. Camisea-maakaasuputken rakentaminen Perun halki on yksi Latinalaisen Amerikan kiistanalaisimmista hankkeista. Hanke on saanut nimensä Camisea-joesta, joka sijaitsee Urubamba-virran alajuoksulla Kaakkois-Perussa. Miljardihankkeessa on vedetty yli 1 200 kilometriä maakaasuputkea halki Perun sademetsien aina rannikolla sijaitsevaan pääkaupunkiin Limaan saakka. Maakaasun ottopaikoista kolme neljäsosaa sijaitsee alkuperäiskansojen, kuten nahuain, nantien ja machiguengojen alueilla.

Camisea on kaikkien aikojen ensimmäinen hanke, jonka lainan Yhdysvaltojen vienti- ja tuontipankki on hylännyt ympäristösyihin vedoten. Amerikan kehityspankki IDB myönsi kuitenkin lainan ensimmäiselle vaiheelle, ja Perun hallitus antoi yrityksille luvan pumpata maakaasua alueelta 40 vuoden ajan. Yritysten yhteenliittymää johtaa argentiinalaisen Pluspetrolin Perun-osasto, Pluspetrol Perú Corporation, ja siinä on mukana muun muassa yhdysvaltalainen Hunt Oil.

CAMISEA-HANKKEESSA otetaan maakaasua Urubamba-joen ympäristöstä yli sadan miljoonan kuution päivätahtia. Määrä on lähes kahdeksan kertaa niin suuri kuin koko Suomi käyttää maakaasua päivässä. Ensimmäinen vaihe on nyt lähes kokonaan valmis, ja putket johtavat kaasua rannikon käsittelylaitoksiin, myös erityisen herkäksi luokitellun merialueen rantaan lähelle Paracasin kansallispuistoa.

Camisean kentiltä pumpatusta kaasusta suuri osa menee Perun rannikkokaupunkien, kuten Liman, energiantarpeeseen. Noin puolet viedään ulkomaille, etenkin Meksikoon ja Yhdysvaltojen länsirannikolle. Halpa maakaasu uhkaa vesittää Kalifornian hankkeet edistää uusiutuvia energialähteitä.

Camisea lisää ilmakehään joutuvia hiilidioksidipäästöjä lähes 700 miljoonalla tonnilla, laskee Kestävän energiantuotannon ja talouden verkosto (SEEN). Koko elinaikanaan hanke tulee tuottamaan 23 kertaa enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin koko muu Peru päästää ilmaan vuosittain.

”Kielteisiä ympäristövaikutuksia oli vaikea edes vähentää, koska hallitus oli niin rähmällään rahoittajien edessä”, kritisoi Perun Maan ystävien koordinaattori Carlos Abanto. ”Hanke oli jaettu osiin, joten meillä ei ollut kunnollista kuvaa siitä, mitä tulee tapahtumaan. Lisäksi puuttuivat yleisesti hyväksytyt ympäristöstandardit, joita olisi noudatettu ja joiden toteutumista olisi seurattu jälkeenpäin.”

MACHIGUENGA-KANSA asuu pienissä yhteisöissä hajallaan metsässä ja on voimakkaasti riippuvainen paikallisista luonnonvaroista. Viime vuoden joulukuussa kaasuputken alkupää räjähti ja saastutti Urubamba-joen alueella sijaitsevan Kemariaton vedenalaisen kanjonin. Machiguengat raportoivat veden pilaantumisesta ja muista ympäristöhaitoista jopa 75 kilometrin päässä vuotopaikasta.

”Viime kuukausina yhteisöt ovat huomanneet maanvyöryjä maakaasuputken varrella, mutta yhtiöt kieltäytyvät uskomasta ongelmia”, kertoivat machiguenga-neuvoston jäsenet tammikuussa.

Maakaasuhanke ulottuu myös Nahua Kugapakorin alueelle, jonka Perun hallitus on luvannut seudulla asuvien nahua-, nanti- ja kirineri-kansojen maaksi. Camisea on ravistellut kovalla kädellä näiden vapaaehtoisessa eristyksessä elävien kansojen elämäntapaa ja terveyttä. Jo 1980-luvulla lähes puolet nahua-kansasta menehtyi, kun öljy-yhtiö Shell teki alueella ensimmäisiä koeporauksia. Tällöin yleisimpänä kuolinsyynä olivat valtaväestön keskuudessa tavalliset tartuntataudit, joita öljy-yhtiön edustajat toivat mukanaan koskemattomalle alueelle.

VIIME SYYSKUUSSA Pluspetrol ja Hunt Oil tekivät puolen miljardin dollarin sopimuksen uuden maakaasukentän perustamisesta. 58 000 hehtaarin eli yli kolme kertaa Helsingin maa-alan kokoinen ottopaikka sijaitsisi 90-prosenttisesti sademetsässä ja suurimmaksi osaksi alkuperäiskansojen mailla.

Tammikuussa Perun hallitus yritti järjestää kuulemistilaisuuksia Camisean kakkosvaiheesta. Hallitus julkaisi 4 000-sivuisen raportin hankkeen ympäristövaikutuksista ja raportin pohjalta oli tarkoitus käydä keskusteluja. Alkuperäiskansojen edustajat pyysivät lisäaikaa asiakirjojen arvioimiseen, mutta Perun hallitus torjui pyynnöt. Machiguengat estivät pääsyn kuulemistilaisuuteen. He vetosivat maan perustuslaissa ja kansainvälisessä oikeudessa tunnustettuihin oikeuksiin terveyteen ja puhtaaseen ympäristöön.

Kiista ei näytä ratkeamisen merkkejä. ”Camisea-hankkeen rahoittajien ja Perun valtion on muutettava käytöstään suhteessa alkuperäisväestöön ja kansalaisyhteiskuntaan. Hankkeesta on tehtävä riippumaton arviointi, jotta sen vaikutukset ympäristöön, alueen asukkaiden turvallisuuteen ja terveyteen selvitetään”, vaatii Arlen Ribeira Amatsonian alueen alkuperäiskansojen kattojärjestöstä COICA:sta.

Kirjoittajat työskentelevät Perun Maan ystävissä, Camisea-projektin ympäristöhaittoja ja sosiaalisia vaikutuksia arvioivassa hankkeessa.

www.amazonalliance.org/camisea

www.amazonwatch.org/amazon/PE/camisea/

www.seen.org/latin_america/camisea.shtml ,

www.camisea.com.pe/

Annukka Berg ja Leo Stranius

Provinssirock 2019
Vocapeople

Maailma & me

Maailma & me

MYRKYN LYKKÄSIVÄT Länsirannalla At-Tuwanin kylän viereen pystytetyn laittoman juutalaissiirtokunnan asukkaat ovat toistuvasti yrittäneet myrkyttää lähialueen palestiinalaisten viljelymaita, lampaita ja kaivoja, kertoo Christian Peacemaker Teams (CPT). Myrkytysten pelätään arabiviljelijöiden elinkeinon lisäksi tuhoavan myös alueen luontoa. Vapaaehtoiset useista maista auttavat viljelijöitä puhdistustöissä ja tuhojen kartoittamisessa. Israelin poliisi on luvannut tutkia tapahtumasarjaa, jossa siirtokuntalaiset ovat lisäksi häiriköineet viljelysmailla ja pahoinpidelleet useaan otteeseen kansainvälisiä vapaaehtoisia. www.cpt.org

KATE Pentagon sai aikaan suuren laskun tilatessaan Halliburtonin toimittamaan öljyä joukoilleen Irakiin ruoanlaittoa ja lämmitystä varten. Julkaistuista tilintarkastusraportin osista käy ilmi, että Kuwaitista tilattu öljylasti oli arvoltaan noin 82 100 dollaria. Pentagonille lähetetyn laskun loppusumma sen sijaan oli 335-kertainen – 27,5 miljoonaa dollaria. Halliburtonin tiedottaja Wendy Hall pitää irrallisia summia harhaanjohtavina. Hänen mukaansa öljyn toimittaminen Irakiin on vaarallinen tehtävä, jonka vuoksi taksat ovat normaalia kalliimmat. Kokonaisuudessaan Irakin sodasta arvioidaan koituneen jo 75 miljardin dollarin kustannukset.

www.chron.com/cs/CDA/ssistory.mpl/business/3085603

KULUTUSHYÖDYKKEITÄ Mongolian National Information Technology Hallissa avautui maaliskuussa näyttely, jossa on esillä erilaisia pohjoiskorealaisia kulutushyödykkeitä sekä maan edesmenneen presidentin Kim Il Sungin ja tämän pojan, Pohjois-Korean nykyisen valtionpäänmiehen Kim Il Jongin, taidetta. Mongolian kauppakamarin varajohtaja Ts Yansanjav sanoo näyttelyn olevan loistava mahdollisuus kehittää kauppasuhteita Pohjois-Korean kanssa. www.kcna.co.jp/index-e.htm

UPEA SEKSUAALIOMINAISUUS Lajienvälinen aggressiivisuus voi selittää immenkorentokoiraiden seksuaaliominaisuuden koossa havaittavaa vaihtelua, toteaa Katja Tynkkynen väitöskirjatyössään. Sekundaaristen seksuaaliominaisuuksien, kuten koiraslintujen kirkkaan värityksen, on tulkittu olevan seurausta seksuaalivalinnasta. Koiraat, joilla on suurempi tai upeampi seksuaaliominaisuus, saavat yleensä muita suuremman lisääntymismenestyksen, minkä seurauksena seksuaaliominaisuuksiin kohdistuu positiivista suuntaavaa valintaa. Näin voi tapahtua esimerkiksi naaraan valinnan seurauksena tai koska suuren tai upean seksuaaliominaisuuden omaavat koiraat menestyvät paremmin koiraiden välisessä kilpailussa.

AINA UUDESTAAN Työkkärin jonotuslippujärjestelmä pätkii, joten kysyn toimintaohjeita lähimmältä virkailijalta. ”Istu vaan tonne, se on sun vuoro nyt!” Istun toisen virkailijan pöydän ääreen odottamaan. Lopetettuaan puhelunsa virkailija toruu minua: ”Nyt vasta olisit saanut istua. Nyt lopetin puhelun eli ole hyvä ja istu nyt!” Koska jo istun, alan selittää, että laittaisin työnhaun vireille ja että puoli vuotta sitten kävin täällä samoissa merkeissä, joten taitavat enimmät tiedot jo ollakin siellä koneella. ”No, joo, täytetään nyt kuitenkin vielä muutama kaavake. Täältä muuten puuttuu ylioppilaaksi valmistumisen tarkka päivämäärä, on vaan vuosi. Ei sillä, että me epäiltäs ettetkö sä oo ylioppilas, mutta täytyy olla päivä. Ja opintojen lopettamisesta pitää tuoda uusi todistus. Eihän me tiedetä, jos vaikka taas olet mennyt opiskelemaan. Ja hei, tästä kasvatustieteestäkin puuttuu päivä. On taas vaan vuosi! Sitten täytetään nää kolme rakkainta harrastusta? Sitten tää mikä on ammattisi?” Kerron ammattini. ”Entä mitä työtä mieluiten tekisit?” Vastaan, että koulutustani vastaavaa. ”Entä miksi juuri sitä?” No, kun se on mun ammatti. Lisään, että jokin muukin työ käy ja alan jostain syystä itkeä. Virkailija jatkaa: ”Sitten on tää kolmen tunnin pakollinen työttömyysinfo.” Muistutan, että kävin sen viime vuonna ja tuoreessa muistissa on. Virkailija huokaa: ”Sähän vaan istut kuuntelemassa. Mä joudun puhumaan sen saman aina uudestaan!” Mervi Jylhämö

DUUNARIN ERO Nainen puhui rauhallisesti ja katsoi minua silmiin. ”Teidän ei nyt sitten enää tarvitse tulla tänne.” Mitä tarkoitat, miten niin ei tarvitse? Emmekö me enää koskaan tapaa? Olenko ymmärtänyt oikein, että tämä osin löyhä ja joskus hyvinkin kiihkeä suhteemme, joka alkoi Tampereella syksyllä 1962, onkin nyt yhtäkkiä loppu. Nytkö on viimeinen kerta, kun tapaamme? 40 vuotta ja risat onkin nyt sitten ohi? Otin hieman sekavin tuntein vastaan naisen ojentamat paperit. Kävelin ovesta ulos. Käännyin ympäri ja loin viimeisen silmäyksen rakennuksen ulkopuolella olevaan kylttiin. Siinä luki vihrein kirjaimin: Työvoimatoimisto. Keväisen auringon säteet lämmittivät jo mukavasti matkalla kohti Kelan toimistoa. Toivo Koivisto

Voima

Provinssirock 2019
Vocapeople

Aina varuillaan

Olen optimisti. On oltava jaksaakseen Tsetseniassa.

Tsetseeni Musa Hasanov kulkee Groznyissa silmät selässä.

TsETsENIA ON kymmenen vuoden sekasorron jälkeen yhä vailla rauhaa. Täysimittaiset sotatoimet ovat tosin loppuneet, mutta maan ihmisoikeustilanne on järkyttävä. Groznyilainen lakimies ja kansalaisjärjestökoordinaattori Musa Hasanov kertoo, että Tsetsenian sodille tyypillisiä siviilien sieppaamisia ja mielivaltaisia pahoinpitelyitä tapahtuu viikoittain. Tammikuun puolivälissä Groznyissa kidnapattiin Eurooppaakin kiertäneen suositun Vainah-tanssiryhmän tanssija Ibragim Hamuradov. Viikko sen jälkeen siepattiin tunnettu ihmisoikeusasianajaja Mahmud Magomadov. Hänen sieppauksestaan epäillään varapääministeri Ramzan Kadyrovin joukkoja. Molemmat siepatut ovat yhä kateissa.

KUKA TAHANSA kadulla kulkeva voi joutua ammutuksi. Useimmiten asetta pitelee venäläinen sotilas, mutta niin tekevät myös Venäjän valtiolle työskentelevät tsetseenimiliisit. Myös Tsetsenian edellisen presidentin Ahmad Kadyrovin pojan Ramzanin joukot herättävät pelkoa. Tsetseniassa syntynyt ja siellä koko ikänsä asunut 28-vuotias Hasanov ei ole tyypillinen tsetseeni, koska hän ei ole missään vaiheessa harkinnut lähteä kotimaastaan. Neljä kuukautta Ingusian pakolaisleirillä keväällä 2000 riitti.

”Oli turhauttavaa olla toimettomana leirillä, kun tiesi kotimaassa tarvittavan apua. Kuulun siihen nuorten tsetseenimiesten riskiryhmään, joka on suurimmassa vaarassa joutua tapetuksi. Palasin silti kotiin isäni kanssa. Olen muslimi, minulla on vahva sisäinen vakaumus ja usko kohtaloon. Sydämeni on Tsetseniassa.”

”Olen menettänyt paljon ystäviä, mutta ollut itse äärimmäisen onnekas. Vuonna 1995 olin ystävieni kanssa kadulla, kun venäläiset sotilaat alkoivat ampua meitä. Samaan aikaan vähän matkan päässä räjähti. Sotilaiden kiinnostus siirtyi sinne ja pääsin pakenemaan. Kaikki paikalla olleet ystäväni saivat surmansa. Olen myös kerännyt räjähdyksessä surmansa saaneen ystäväni ruumiin kappaleet ja haudannut hänet. Monet ovat kokeneet samaa, mutta me emme ehdi edes surra kunnolla. Koko ajan pitää olla tarkkana kaikkialla missä liikkuu.”

HASANOV TYÖSKENTELEE kansainvälisen CPCD:n (Centre for Peacemaking and Community Development) rauhanverkoston koordinaattorina ja osa-aikaisena lakimiehenä, eikä peittele turhautumistaan oikeuslaitokseen. Tsetseniassa ovat voimassa Venäjän lait, mutta oikeuslaitos on läpikotaisin korruptoitunut ja mätä. ”Syyllinen saattaa kokonaan välttyä rangaistukselta, jos maksaa riittävästi. Joka tapauksessa sopiva lahjussumma lyhentää vankeusaikaa. Toisaalta syyttömiä napataan kadulta ja syytetään mitä erilaisimmista rikoksista, ja jos ei ole rahaa maksaa, päätyy kaltereiden taakse.”

SYNKKIEN AIHEIDEN keskellä Hasanov hymyilee: ”Olen optimisti. On oltava jaksaakseen Tsetseniassa. Uskon, että presidentti Putin haluaa lopettaa tämän konfliktin, mutta hänen on vaikea tehdä sitä menettämättä kasvojaan.”

Konflikti on kuitenkin kestänyt jo kauan. Tsetsenia on menettänyt suurimman osan teollisuuslaitoksistaan, Groznyin rakennuksista 70 prosenttia on yhä lähes käyttökelvottomia, asunnoista ja työpaikoista on huutava pula. Vahingoittuneet viemäri- ja vesijohtoputket aiheuttavat sen, että vesi on joillakin Groznyin alueilla kultaakin kalliimpaa. Sitä kannetaan pitkienkin matkojen päästä. Hasanovin perheen vedenhakumatka on parisataa metriä.

Ihmiset ovat äärimmäisen stressaantuneita, ja vaara joutua siepatuksi tai pahoinpidellyksi on yhä jokapäiväinen. Keskenään taistelevat ryhmät saattavat ajaa maan sisällissotaan, mikäli Venäjän joukot jonain päivänä poistuvat. ”En halua luovuttaa”, toteaa Musa Hasanov.

”Toivon, että jokin ulkopuolinen taho – esimerkiksi EU – vihdoin tarttuisi tähän konfliktiin, jotta rauhanprosessi saataisiin alkuun. Meidän on kuitenkin jatkettava rauhan ja maamme rakentamista itse. Ja pysyvään rauhaan kuuluu ylläpitää asiallisia suhteita Venäjään – oli Tsetsenia sitten itsenäinen tai ei.”

Kirjoittaja on Suomen Rauhanpuolustajien työntekijä. Musa Hasanov kävi tammikuussa Helsingissä ja Lahdessa Rauhanpuolustajien vieraana.

Anu Harju

Volter Kilpi 2019
Vocapeople

Herra Putin, meillä on asiaa!

Musa Hasanov jaksaa vielä uskoa, mutta moskovalaiset mielenosoittajat ovat heittäneet toivonsa.

Moskovalaiset toisinajattelijat vastustavat Tšetšenian sotaa.

MOSKOVAN METRON kartta on kehä, jota halkovat useat kulmikkaat linjat. Metroverkon ulottuvilla asuu kymmenen miljoonaa moskovalaista. Ruuhka-aikana metrojunat kulkevat 45 sekunnin välein, mutta silti on tungosta.

Kehän sisälinjoilla näyttäytyvät uuden Venäjän menestys ja kiire. Vahvasti meikatut naiset tasapainoilevat korkeilla koroillaan. Liikemiehen tunnistaa Kommersant-sanomalehdestä. Laitakaupungin linjoilla babuškat kaitsevat hoidokkejaan. Alkoholistit kyyhöttävät asemien nurkkauksissa yhtä huomaamattomina kuin nukkuvat kulkukoirat.

Hätkähdän, kun Polešajevskajan asemalta rullaa itsensä sisään jalaton nuorukainen. Hän kerjää kymmentä ruplaa asepuvun takki yllään. Tšetšenian sodasta kotiutetaan jatkuvasti vammautuneita varusmiehiä.

MOSKOVA ON VARPAILLAAN. Miliisit partioivat metroasemilla. He pysäyttelevät epäilyttäviä matkustajia henkilöpapereiden tarkastusta varten. ”Pokažite vaši dokumenty!” Näyttäkää henkilöpaperinne. Mustatukkaiset naiset joutuvat usein avaamaan käsilaukkunsa. Heidän viereensä ei metrossa istuta, joku saattaa vaihtaa vaunuakin kesken matkan. Minua ei koskaan pysäytetä. Ymmärrän vaieta miliisipartion kohdalla. Vieras kieli herättää turhaa huomiota.

Joskus miliisin kontrolli herpaantuu. Silloin jossakin saattaa räjähtää. Viimeksi jysähti Rižskajan aseman ulkopuolella. Sitä ennen ympyrälinjalla, Paveletskajan kohdalla. Missä seuraavaksi? Metron tungoksessa alkaa pelottaa.

Terrori-iskuista syytetään tšetšeenikapinallisia. Moskovalaisten enemmistö lienee samaa mieltä kuin tuttavani Nikita, jonka mukaan kaikki tšetšeenit ovat bandiitteja.

Mutta on moskovalaisissa niitäkin, jotka ajattelevat toisin. Tapaan sattumalta muutamia, kun kävelen Puškinskajan metroaseman ohi tammikuisena torstaina.

Ajattelen punaisia saappaita, jotka hankkisin tuliaisiksi Moskovasta. Uuden vuoden juhlinta on takana, vaikka yöllä naapuri vielä ampui viimeisiä rakettejaan kerrostalon katolla. Harva jalankulkija rämpii loskassa vastaan.

MIELENOSOITTAJAT seisovat rivissä tien laidalla. Heitä ei ole monta, ehkä kaksikymmentä, mutta jokaisella on iso kyltti. Mielenosoittajat eivät näytä eläkeläisiltä, jotka viime päivinä ovat paukutelleet kattilanpohjia vastustaen alennuksiensa poistamista. ”Veronmaksaja! Tilasitko panssarivaunun Tšetšeniaan?” kysytään kyltissä.

Saan tietää, että mielenosoittajat edustavat moskovalaista kansanliikettä, joka haluaa lopettaa sodan Tšetšeniassa. He kutsuvat itseään nimellä anti-war-club. Kyse ei ole virallisesta järjestöstä, vaan yksittäisten ihmisten kyllästymisestä sotaan.

Lena Batenkova, historioitsija, kertoo: ”Sota Tšetšeniassa ei miellytä meitä. Haluamme neuvotteluja. Ne ovat aina parempi vaihtoehto kuin sota.” Sanat ovat hukkua ohi jyrisevän liikenteen meluun.

Innokkaimmat sodan vastustajat ovat kokoontuneet Puškinskajalle osoittamaan mieltään joka torstai jo viiden vuoden ajan. Lena Batenkova on ollut mukana alusta asti. Hänen huolellisesti tekstaamansa kyltti on kestänyt pakkasta ja aurinkoa. Nyt se kastuu märäksi tihkusateessa.

”Groznyilaiset, antakaa meille anteeksi, että hävitimme kukoistavan kaupunkinne. Tšetšenian asukkaat, antakaa anteeksi, ettemme kyenneet suojelemaan läheisiänne. Sotilaat, antakaa meille anteeksi, että lähetimme teidät tähän sotaan. Terrori-iskujen uhrit, antakaa meille anteeksi, koska teitä ei enää ole, mutta me olemme elossa.”

ANNA KARENTNIKOVA, mielenosoitusten organisoija, tulee paikalle vähän myöhässä. Hän tempaa jostakin kyltin kaulaansa.

”Emme ole saavuttaneet minkäänlaisia tuloksia”, hän myöntää.

”Tämä ei ole tehokkain tapa taistella sotaa vastaan, mutta ei ole muitakaan tapoja.”

Pitkätukkainen nuori mies käy esittelemässä kasetti- ja cd-levykokoelmaansa. Mielenosoittajat keräävät sodan vastaista musiikkia.

Mihail Kriger, matemaatikko, ryhtyy luettelemaan sodan haittavaikutuksia. ”Sota tukahduttaa median ja kokoontumisen vapautta. Beslanin tragedian jälkeen paikallishallinnon valtaa on supistettu”, hän valittaa. Lena Batenkova lisää, että sotiminen estää Venäjän pääsyn eurooppalaisten maiden yhteisöön.

Pahinta Krigerin mielestä kuitenkin on, että ihmiset ovat alkaneet pelätä. Hän kuvailee pelon valtaamaa Moskovaa. Venäjän turvallisuuspalvelu FSB on levittänyt ilmoituksiaan ympäri kaupunkia. Ihmisiä kehotetaan antamaan ilmi terroristeja.

Batenkova huomauttaa, ettei hän usko tšetšeenien syyllisyyteen kaikissa iskuissa.

”Venäläiset ovat itse räjäyttäneet ne kerrostalot. FSB:n harjoittelua”, hän väittää pommiattentaatista Moskovassa vuonna 1999.

MOSKOVAN KAUPUNGIN puistotyöntekijät ovat liikkeellä kuorma-autollaan. He peruuttelevat kiusallaan mielenosoittajien rivin lävitse. Olemme miltei kivenheiton etäisyydellä Kremlistä, ja toisinajattelijat kantavat piikkilangalla kehystettyä Putinin kuvaa. He eivät näytä pelkäävän seuraamuksia mielipiteidensä takia.

”Enemmän minua pelottaa, jos yrittää vältellä kohtaamasta ongelmia. Jos pelkää susia, ei pidä mennä metsään”, lainaa Batenkova venäläistä sananlaskua.

Utelen Anna Karetnikovalta, mitä Tšetšenialle sitten pitäisi tehdä. Karetnikova ei myöntäisi maalle itsenäisyyttä – ei vielä. ”Ensin täytyy laittaa oma armeija kuntoon ja huolehtia omista ihmisoikeuksista”, hän perustelee.

Vanha, turkisreunuksiseen hattuun sonnustautunut mies on seurannut keskusteluamme herkeämättä. Näen, että hän on eri mieltä Karetnikovan kanssa. Hän ei tosin sano mitään, mutta hänen kylttinsä julistaa: ”Puolustamme Tšetšenian vapautta. Kuolkoon kaikki unelmat imperiumista!”

Yksi mielenosoittajanaisista kävelee edestakaisin ja tyrkyttää silmälasit huurussa lehtisiä ohikulkijoille. He kääntyvät poispäin.

Sota on puolittanut Tšetšenian väkiluvun

VIIME VUODEN lopulla tuli kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun pieni Tšetšenia Pohjois-Kaukasiassa ajautui sotaan. Iso Venäjä pelkäsi vuonna 1991 itsenäiseksi julistautuneen tasavallan vetävän vanavedessään muita irtautumishaluisia alueita ja tapaninpäivänä 1994 Venäjän joukot hyökkäsivät Tšetšeniaan.

Ensimmäinen sota kesti syksyyn 1996. Sitä seurasi levoton kausi, sillä vapailla vaaleilla vuonna 1997 presidentiksi valittu Aslan Mašadov ei missään vaiheessa saanut aluetta hallintaansa. Rikollisuus ja korruptio rehottivat,ja siviilien kidnappauksista tuli yleinen rahan hankkimiskeino. Radikaalit muslimitaistelijat saivat sekasorrossa jalansijaa.

Vuoden 1999 syksyllä Venäjä tulkitsi tilanteen vaativan asiaan puuttumista ja hyökkäsi pääkaupunkiin Groznyiin. Toisesta Tšetšenian sodasta tuli ensimmäistäkin verisempi. Sotilas- ja siviiliuhrien määrää saadaan tuskin koskaan selville. Sadattuhannet tšetšeenit pakenivat kotimaastaan, heistä suurin osa naapuritasavaltoihin Ingušiaan ja Dagestaniin. Vuonna 1992 Tšetšeniassa oli noin miljoona asukasta. Vuoden 2005 alussa asukkaita arvioidaan olevan enintään puoli miljoonaa. Maata hallitsee muodollisesti Kremlin valitsema presidentti Alu Alhanov.

Lisätietoa venäjäksi: www.voine.net

Katja Manner

Volter Kilpi 2019
Vocapeople

Henki vai näkö?

Tunnelmia tenukulttuurin viimeiseltä rannalta.

TULIS EUja tappais spurgut, otsikoi Libero kymmenisen vuotta sitten. Oli ilmennyt, että Suomen liittyminen EU:hun avaisi markkinat ulkomaisille metanolipohjaisille aineille, joilla kunnon ihmiset sytyttävät grillejä ja pesevät autojen tuulilaseja.

Tenukansa on tuloksista päätellen käyttänyt runsaasti metanolia. Tilanne on erikoinen: toisaalta ollaan huolestuneita halvan tuontialkoholin haitoista ja vaaditaan tuontirajoituksia takaisin, mutta samaan aikaan noudatetaan direktiiviä, jolla pultsarit välillisesti murhataan.

Kun pultsareita alettiin hoitaa sairaaloissa, piti kakkakepposesta luopua. Nykyisissä tenuissa käytetään karvasmakuja, jotta ihmiset eivät innostuisi sekoittamaan niistä drinkkejä. Maku on niin kamala, että tenua nielevällä ihmisellä täytyy olla todella kova viinan tarve.

Tuotevalvontakeskuksesta kerrottiin, että sairaaloissamme on vuosina 1996–2003 hoidettu 463 korvikealkoholista myrkytyksen saanutta. Usein kyseessä on metyylialkoholi eli metanoli, joissain tapauksissa isopropanoli eli isopropyylialkoholi. Kuolintilastoja ei tiennyt Tuotevalvontakeskus eikä Tilastokeskus.

ONNEKSI kysymys ei ole mistään hengenvaarallisesta huumeesta. Ainakaan siitä päätellen, miten viranomaiset toimintansa kohdistavat. Valistustädit kertovat 1960-luvulta periytyvää totuutta kannabiksen vaaroista, ja huumepoliisit kulkevat festivaaleilla savuja haistelemassa.

Jos korvikealkoholit olisivat yhtä vaarallisia, saisimme kuulla niiden vaaroista ja maksaa sakkoja pelkästä kokeilemisesta.

Oma tenukokemukseni on vuodelta 1986. Katselin Puutorin laidalla Turussa, kun mies sekoitteli limsapulloon tenua ja vettä. Kysyin, oliko hänen drinkkinsä kuuluisaa Lasolia. ”Ei, vaan Marinolia. Tämä on parempaa”, mies vastasi ja tarjosi maistiaiset.

Suuhun levisi karmea karvas maku. Vielä seuraavana päivänä maku oli suussa. Aine oli tarkoitettu lähinnä retkikeittimiin.

Kas kun ei kukaan holhouspoliitikko ole keksinyt, että karvasmakuaineita voisi lisätä pieniä määriä keskikaljaan ja halpoihin viineihin. Ovathan jotkut tosin yrittäneet poistaa muutamia liian hyvänmakuisia viinoja Alkon valikoimista. Eliittipoliitikkojen suosimiin kalliisiin viineihin ja luostarioluisiin näitä karvastuksia ei tietenkään lorautettaisi.

YKSI SUOMEN johtavista tenuasiantuntijoista, Markku Koski Berner Oy:stä, kertoi, ettei pultsareiden metanolikuolemista voi syyttää EU:ta, vaan suomalaisten välinpitämättömyyttä. Samat säännöt nimittäin koskevat samaan aikaan Suomen kanssa unioniin liittynyttä Ruotsia. Ruotsalaiset ovat kuitenkin anoneet poikkeuksen EU:lta ja saaneet sen.

Poikkeusasetuksen mukaan Ruotsissa myydään metanolipohjaisia drinkkejä vain lukkojen takaa. Avoimilla hyllyillä notkuvat herkut pohjautuvat etanoliin eli samaan alkoholiin, jota saamme elimistöön juodessamme vuosikertaviinejä.

EU:lta pitää anoa poikkeuslupaa siksi, ettei tenujen sisäistä käyttöä osata ajatella Ruotsia eteläisemmissä EU-maissa. Tenukulttuuria esiintyy tiettävästi vain Pohjoismaissa, Baltiassa, Venäjällä ja hyvin vähän Kanadassa.

Poikkeuslupa olisi helppo saada, mutta sitä ei anota, koska metanoli hoitelee pultsarit pois päiviltä kätevästi. Miksi pultsarit sitten ostavat metanolia etanolitenujen sijaan? Kosken mukaan siksi, että metanolipohjaiset ovat halvempia. Metanolia saadaan sivutuotteena.

EMME KEHOTA ketään kokeilemaan huumeita, mutta jos olet päättänyt ottaa riskin, haluamme antaa lyhyen tietoiskun. Ostoksille lähtiessäsi keskustele myyjän kanssa. Hän voi opastaa oikeiden drinkkien valinnassa. Pälyillä ei tarvitse, sillä nämä huumeet eivät ole laittomia.

Luotettava ja turvallinen merkki on kotimainen Lasol. Se sisältää pelkkää etanolia. Myös Voltera ja Marinol jättävät henkiin. Astetta vaarallisempia ovat kaikki isopropyylialkoholia sisältävät merkit. Metanoli on isopropanoliakin vaarallisempaa. Kaikkein vaarallisimmasta päästä on tuontitavara Iceman, joka sisältää metanolia.

Jos joskus epäilet saaneesi elimistöösi metanolia, esimerkiksi Venäjältä tuodusta hämärästä votkapullosta, vatsa- ja rintakipujen lisäksi yksi oire ovat näköhäiriöt. Metanoli voi viedä näön.

Ensiapuna toimii mikä tahansa turvallinen viina, sillä elimistöön kaadettu etyylialkoholi kumoaa metanolin vaikutuksen. Kun pysyttelet etanolikännissä kunnes metanoli on elimistöstä haihtunut, olet turvassa.

Huonolaatuisissa viinoissa, erityisesti pontikassa, saattaa joskus olla metanolia. Niin kauan kun etanolin määrä juomassa on selkeästi suurempi kuin metanolin ei metanolimyrkytys pääse iskemään.

Julle Tuuliainen

Volter Kilpi 2019
Vocapeople

Nyt tulevat Venäjän rokat, koskelat ja honkajoet

Itänaapurin Tuntematon sotilas heijastaa neuvostoliittolaisen yhteiskunnan ristiriitaisuuksia.

”PATALJOONASSAMME jokaisella on mahdollisuus hyvittää tekonsa verellä tai sankaruudella. Pelkurit ammutaan saman tien ilman oikeudenkäyntiä”, ilmoittaa rangaistuspataljoonan päälliköksi nimitetty Tverdohlebov (Aleksei Serebjakov) Venäjän televisiossa viime syksynä esitetyn 11-osaisen Strafbat-sarjan (”Rangaistuspataljoona”) avausjaksossa. Tässä sodassa kortit jaetaan samalla periaatteella kuin ne jakaa pataljoonassa palvelevaa huijaria esittävä Aleksandr Basirov: voiton mahdollisuus on olematon.

ENSIMMÄISEN TAISTELUN jälkeen 800 miehen pataljoonasta on hengissä 300. Suuri osa miehistä kaatuu, kun he joutuvat ylittämään omien joukkojen miinoittaman pellon.

Sarjan lopussa alkuperäisestä pataljoonasta on jäljellä tarinan päähenkilö, jonka kohtalossa elokuvan kuluessa välittyvät neuvostoliittolaisen yhteiskunnan tärkeät ristiriidat ja tuhon ainekset.

Toisessa maailmansodassa Neuvostoliiton rintamilla soti yhteensä 1 049 rangaistuspataljoonaa. Aihe on viime vuosiin asti ollut ehdottomasti kiellettyjen listalla. Rangaistuspataljoonien väki oli kirjava kooste Neuvostoliiton historiaa vanhoista vallankumouksellisista trotskilaisista ja anarkisteista valkokaartilaisiin, kulakkeihin ja tavallisiin rosvoihin, sarjamurhaajista ja vaimontappajista huijareihin ja rahanväärentäjiin. Aiheesta tehdyn sarjan esittämistä pidettiin Venäjällä vuoden tärkeimpänä tv-tapahtumana.

SARJA KATSOO läheltä kansanvihollisia, isänmaan pettureita, varkaita ja murhamiehiä, ja näyttää, kuinka ihminen muuttuu mahdottomien tehtävien edessä. Kun poliittiset vangit, murhamiehet ja varkaat kiistelevät keskenään, heidän vakaumuksensa ja motiivinsa, kuten niiden perustelutkin, pääsevät yllättämään katsojan.

Sarja pohdiskelee sitä, miksi murhaaja puolustaa isänmaataan ja miksi huijari antaa henkensä, että hänen toverinsa säilyisi hengissä. Miten vakaumuksellinen kommunisti voi säilyttää vakaumuksensa, kun mikään ympärillä ei tue hänen moraalista uskoaan?

Oma tapauksensa on valkoisen vallan kannattajana tunnettu pappi, joka tarttuu aseeseen ja liittyy vapaaehtoisena rangaistuspataljoonaan. Mustassa kasukassaan liehuva isä Mihail (Dimitri Nazarov) nousee tärkeäksi symboliksi ja paljastaa usein niin vaikeaksi mielletystä venäläisyydestä jotakinoleellista. Ortodoksipapin tuoma lohdutuksen sanoma jää ainoaksi anniksi miehille, joille isänmaa on pystynyt tarjoamaan vähän tai ei mitään.

NÄISTÄ AINEKSISTA nousee Eduard Volodarskin teokseen pohjautuva kuvaus Venäjän tuntemattomasta sotilaasta. Syksyn aikana se istutti Venäjän väen tehokkaasti television ääreen.

Sarja onnistuu karttamaan mustavalkoisuutta visusti ja tuo katsojan eteen ristiriitojen täyttämän historian. Se täydentää ja antaa uskottavia selityksiä Neuvostoliiton heikkoudelle ja vahvuudelle toisessa maailmansodassa.

Venäläinen sotaelokuva etsii ristiriitaista historiaansa kuvaten vastakkainasetteluja, hyvyyttä ja pahuutta, sankaruutta ja petturuutta, jotka kokevat sodan oloissa odottamattomia muodonmuutoksia.

Vastapainona lukuisille testosteronia tihkuville Rambo-jäljitelmille Strafbat nostaa esiin sen, mikä on tärkeintä niin sodassa kuin rauhassakin. Ihminen säilyy inhimillisenä olentona; maksamme kovan hinnan siitä, jos menetämme tämän ominaisuuden.

RANGAISTUSKOMPPANIAN päällikölle Tverdohleboville jaettu käsi on vieläkin pelottavampi kuin hänen komennettaviensa. Politrukki-majuri Hartoenko on vakuuttunut siitä, että Tverdohlebov on kansanvihollinen. Se täytyy vain todistaa. Majuri hankkii itselleen vasikan, joka välttyäkseen itse teloitukselta raportoi jokaisen tekemiset ja sanomiset. Ja kun komentaja vastaa joukostaan, alkavat naulat upota Tverdohlebovin arkkuun.

OHJAAJA NIKOLAI DOSTAL on tehnyt vakaata jälkeä rakentaessaan sarjan henkilökuvia. Historiallisiin faktoihin tiukasti pureutuva fiktiivinen tarina avaa venäläisyyteen ja Venäjään uuden tarkastelukulman, joka meidän suomalaistenkin olisi tärkeä tuntea. Sarja pitäisi ehdottomasti näyttää myös Suomen televisiossa.

Marjut Helminen

Provinssirock 2019
Vocapeople

Arkista arkea

Videotaiteilijoiden yhdistyksenä perustettu AV-arkki on nähnyt tietotekniikan läpimurron taiteen alueella.

SUOMALAISEN audiovisuaalisen taiteen levittämiseen omistautunut AV-arkki juhlistaa 15-vuotissyntymäpäiväänsä View-festivaalilla. Festivaali järjestetään jo viidennen kerran.

Videotaiteilijoiden yhdistyksenä perustettu AV-arkki on nähnyt tietotekniikan läpimurron taiteen alueella. Kaitafilmikamerat ovat vaihtuneet digikameroihin ja filmin kuvakohtainen leikkaaminen editoimisohjelmien hallinnaksi. Samalla videotaide on murtautunut marginaalista tunnustetuksi ja salonkikelpoiseksi taidemuodoksi ja toisinaan jopa omien maneeriensa kautta institutionaaliseksi taiteenlajiksi.

”Viime vuosien kuluessa onkin AV-arkin piirissä ryhdytty mieluummin puhumaan mediataiteesta, jotta järjestön toimialue ei liikaa määrittyisi yhden tallennemuodon kautta. Yli 700 teoksen levitysarkistossamme ei kuitenkaan ainakaan vielä ole esimerkiksi mobiilisovellutuksia”, määrittelee AV-arkin puheenjohtaja Pirjetta Brander.

View05-näytökset Helsingin Andorrassa 16.–20.2. Installaationäyttely Helsingin Forum Boxissa 4.–28.2. www.av-arkki.fi

Susanna Okker

Volter Kilpi 2019
Vocapeople

Kuka vetelee naruista?

South Parkin luojien Trey Parkerin ja Matt Stonen uudessa elokuvassa on Myrskylinnuista pöllitty marionettinukkemaailma.

GERRY JA SYLVIA ANDERSON loivat 1960-luvulla lapsille suunnatun huolella tehdyn jännityssarjan Myrskylinnut. Suomessakin suosittua marionettisarjaa esitettiin retrouusintoina vielä viime vuonna Sub-tv:n sunnuntaiaamuissa.

Hyvin aikaa kestänyt Myrskylinnut toteutettiin nukeilla, ja siinä kansainvälinen pelastuspartio auttaa onnettomuuksien piinaamia ihmisiä eri puolilla maailmaa.

SOUTH PARKIN LUOJIEN Trey Parkerin ja Matt Stonen uudessa elokuvassa Team America – maailman poliisi on Myrskylinnuista pöllitty marionettinukkemaailma, ja se antaa hauskan pelilaudan parodioida yhdysvaltalaisen actionviihteen maneereita. Toisaalta Yhdysvaltojen suurvaltapolitiikka on jo pitempään muistuttanut pateettista Hollywood-patriotismia, joten pöytään katetaan myös herkullisia aineksia poliittiselle satiirille.

Kieltämättä Hollywood-viihteen rienaamisessa ja poliittisesti epäkorrektissa ilkamoinnissa on oma hauskuutensa, mutta valitettavasti käy niin, että samaan aikaan kun katsojaa nauratetaan vaikkapa narunukkien karatepotkuilla, räävittömällä nukkepornolla, tuhmilla puheilla ja mahtipontisella oksennuskohtauksella, Team American yhteiskunnallinen kriittisyys murenee käsiin.

LIEKÖ KÄSIKIRJOITUSVAIHEESSA tekijöille ja heidän rahoittajilleen herännyt huoli Bushin mahdollisesta toisesta kaudesta? Ainakaan ei ole poliittisesti kovin rohkeaa muokata tarinan pääkonnaksi Pohjois-Korean diktaattori Kim Jong Il ja ulottaa hänen johtamansa pahan akselin toinen napa Hollywoodin nyyhkytiedostaviin näyttelijöihin ja Michael Mooreen. Varsinkin kun presidentti-instituutio ja muu jenkkien oma poliittinen päätöksenteko jätetään laskelmoidusti kuvan ulkopuolelle.

VIIMEISTÄÄN siinä kohtaa, kun koheltava patrioottitiimi oikeasti pelastaa maailman, alkaa elokuvan tähtäin vaappua kokonaan ulos yhteiskunnallisen piruilun kehikosta. Samalla tämä ajankohtaisen yhdysvaltalaisen itsekritiikin taitava tuotteistus saa kiinnostavalla tavalla jopa piilobushilaisia sävyjä.

Tuomas Rantanen

Provinssirock 2019
Vocapeople

TV:ssä tärppää

TV:ssä tärppää

YLE1 KESKIVIIKKOISIN: Antiikkia, Antiikkia. Yksinkertaisen toimivassa, tosin nyt hiukan kansainvälisemmäksi viilatussa ohjelmaformaatissa yhdistyvät sivistynyt pikkuporvarillisuus, kierrätyshakuinen kulttuuriharrastajuus ja onnellisen omistajuuden myötäelämisen ilo.

Nelonen 13.2. Keskiyön pikajuna (USA 1978). Alan Parkerin riipaiseva kuvaus yhdysvaltalaisesta opiskelijasta turkkilaisessa vankilassa. Irakin ja Guantánamon sotavankiskandaalien jälkeen elokuvan piilo-opetusohjelmallinen message ei-amerikkalaisen oikeus- ja vankilajärjestelmän barbaarisuudesta on saanut mielenkiintoisen vivahteen.

YLE2 / Dokumenttiprojekti 2.3. Suuri kommunistinen pankkiryöstö (Ranska 2004). Alexandru Solomonin dokkari kuvaa, kuinka Romanian kansallispankki ryöstettiin 1950-luvulla Bukarestissa. Ryöstäjät saatiin kiinni ja pakotettiin näyttelemään itseään ryöstöstä tehdyssä elokuvassa. Kuvausten jälkeen heidät ammuttiin.

Tuomas Rantanen

Provinssirock 2019
Vocapeople

Kaikkivaltias väkivalta

Väkivallan ja pyhän liitto on puhtaasti yksilöllinen; taivaan takaportaita ei tallaa kuin niiden rakentaja.

”HÄN RAKENSI pahuudesta takaportaat taivaaseen”, toteaa markiisitar de Sade siipastaan Yukio Mishiman näytelmässä Markiisitar de Sade. Markiisitar näkee miehensä julmuuden yrityksenä murtautua väkivallan avulla arkiymmärryksestä pyhän valtakuntaan. Tällöin väkivallan ja pyhän liitto on puhtaasti yksilöllinen; taivaan takaportaita ei tallaa kuin niiden rakentaja.

Ranskalaisen kulttuuriteoreetikon René Girardin teos Väkivalta ja pyhä sen sijaan käsittelee väkivallan ja pyhän yhteisöllistä merkitystä. Sen verenpunainen lanka on ajatus väkivallan perustavasta asemasta jokaisessa ihmisyhteisössä. Ihmisten keskinäiset aggressiot, kateus ja kilpailu uhkaavat suistaa yhteisön jäsenet väkivallan kierteeseen, ja kulttuureja ja uskontoja tarvitaan nimenomaan kontrolloimaan väkivaltaa.

GIRARDIN TARKASTELUN polttopisteessä ovat yhteisöjen uhrirituaalit, koska niiden yhteys perustavaan väkivaltaan on näkyvä ja havainnollinen. Uhrirituaaleissa väkivaltaa kontrolloidaan kanavoimalla se yhteisön ulkopuoliseen sijaisuhriin, syntipukkiin, jonka teurastaminen jäljittelee ensimmäisiä spontaaneja lynkkauksia, sammuttaa yhteisön jäsenten verenjanon ja toimii pelottavana muistutuksena väkivallan valloilleen pääsemisen vaaroista. Väkivalta itsessään on pahaa, mutta kun se sijaisuhrimekanismin kautta estää aggressioiden irti riuhtautumisen yhteisössä, se muuttuu pyhäksi.

Girard pyrkii löytämään primitiivisestä uhrirituaalista sen yleismaailmalliset piirteet, jotka ovat sovellettavissa kaikkiin kulttuureihin ja siten myös moderniin yhteiskuntaan. Moderni tiede ja yhteiskunta ovat kadottaneet itsensä perustana olevan väkivallan näköpiiristään, ja Girardin missiona on tehdä se taas näkyväksi.

Hän aloittaa osoittamalla modernin oikeuslaitoksen uhrirituaalin perinnönjatkajaksi, joka hoitaa syntipukkien nimeämisen ja pelotteiden jakamisen, ja jatkaa tutkailemalla muiden kulttuuristen muotojen vähemmän ilmeisiä kytköksiä väkivaltaan.

SEKSUAALISUUSKIN on Girardille jonkinlainen väkivallan esirippu tai alkusoitto ja johtaa usein kateuteen, kilpailuun, mustasukkaisuuteen ja muuhun kärsimykseen. Seksuaalinen halu on luonteeltaan jäljittelevää ja perustuu piiloaggressiiviseen yritykseen kaapata toisen tavoittelema hyvä itselle. Girardin ajatuksia onkin siteerattu taajaan paitsi kilpailuyhteiskunta-analyyseissa ja keskusteluissa eurooppalaisen henkisen ilmapiirin raaistumisesta, myös seksuaalisesta vapautumisesta varoittelevissa taantumuksellisissa puheenvuoroissa.

Dramaattisella draivilla etenevä Väkivalta ja pyhä ammentaa antropologisesta ja uskontotieteellisestä aineistosta, mutta myös antiikin tragedioista, Vanhasta testamentista ja Shakespearen draamoista. Herkulliset esimerkit veljeskateuksineen, mustasukkaisuusmurhineen ja sukurutsineen ovat varsinaista korkeakulttuurista saippuaoopperaa. Uhrirituaalia koskevat ajatukset taas lankeavat Georges Bataillen huolella muokkaamaan maaperään.

GIRARD MYÖS analysoi monitahoisesti psykoanalyysin umpikujia ja pyrkii viitoittamaan tietä sen tuolle puolen. Yritys jää puolitiehen, mutta pöyhiessään psykoanalyysin pohjamultia Girard onnistuu herättämään Sigmund Freudin ajatukset eloon. Hän nostaa vähemmän tunnettuja puolia esiin Freudin ajattelusta ja vapauttaa tämän dogmaattisten tulkintojen vankeudesta: ”Freud parhaimmillaan on yhtä vähän freudilainen kuin Marx parhaimmillaan marxilainen. ”

Kun Girard sukeltaa selvittelemään vaikkapa sukulaisuusjärjestelmän ja avioliittosääntöjen yksityiskohtaisia koukeroita, lukijan suuntavaisto toisinaan pettää. Kaikki näennäiset harhapolutkin johtavat kuitenkin lopulta samaan määränpäähän.

Girard etenee rituaalien kautta symboliseen ajatteluun ja muihin myyttisiin muotoihin ja vähä vähältä osoittaa, kuinka kaikkien kulttuurin ilmentymien syntysysäyksenä on ollut väkivalta.

VAKUUTTUIPA LUKIJA yhden avaimen sopivuudesta kaikkiin oviin tai ei ja viettelipä tämä synkän suurellinen visio puolelleen tai ei, Girardin antipopulistiset äänenpainot ja projektin peräänantamattomuus herättävät vääjäämättä kunnioitusta.

René Girard: Väkivalta ja pyhä. Suom. Olli Sinivaara. 428 s. Tutkijaliitto 2004.

Kristiina Sarasti

Provinssirock 2019
Vocapeople

5×5

Viisi ihmistä lukee kaunokirjan.

Karmiina

1. Ihminen on yhtä aikaa äärettömän hauras ja käsittämättömän sitkeä.

2. Vaihtoehtoinen (sankaruus) on olemassa vain suhteessa oletettuun tavalliseen (sankaruuteen), erikoinen suhteessa kuviteltuun normaaliin, vähemmistöt suhteessa fiktiiviseen enemmistöön.

3. Todellisuutta ja sen moninaisuutta täytyy usein vääntää rautalangasta aikuisille ihmisille. Lapset ymmärtävät vähemmällä, usein ihan itsestään.

4. Eläytyminen on vaikea laji. Kun kirjailija haparoi, tuntee lukija itsensä helposti vaivautuneeksi.

5. Ymmärtäminen edellyttää heittäytymistä, riskin ottamista.

Lukija: Tiia Aarnipuu, yksien kaksosten äiti, Setan pj.

Kirja: Tuuve Aro: Karmiina. 270 s. WSOY 2004.

Mätänevä velho

1. Suomentajan esipuhe voi johtaa surrealistiseen harhaan.

2. Merlinin haudalla käy kaikenlaisia eläimiä, hahmoja ja olentoja. Milloin Hän tulee, huomennako?

3. Eräs suosikeistani on Chapalu-hirviö, jolla on kissan pää, lohikäärmeen jalat, hevosen ruumis ja leijonan häntä. Se syö, jottei olisi yksin.

4. Merenneito on täydellinen, jokseenkin epäonnistunut femme fatale.

5. Toivoton rakkaus ja yksinäisyyden lämpö – kunnon kompostin elementit.

Lukija: Henri Onodera, japanilaissavolainen humanisti

Kirja: Guillaume Apollinaire: Mätänevä velho. Suom. Riikka Mahlamäki. 149 s. Like 2004.

Kuninkaanpuisto

1. Katseen valta on uskomaton, mutta se on pakko uskoa. Katse asettaa ihmisiä kummallisiin, yllättäviin asentoihin ja asemiin.

2. Onko pää osa ruumista? On.

3. Sukupuoli on ihmeen joustava ilmiö – voisi se tosin joustaa vielä enemmänkin. Vanhemmanrakkauden ei tarvitse olla biologista.

4. Muiden varassa olemista on tarpeellista miettiä.

5. Mikä yhdistää toisiinsa keski-ikäistä liikemiestä ja kahta eri aikakausien naisopettajaa? Pienen tytön lisäksi ruumiillisuuden kuolettaminen ja hyvästit rakkaudelle.

Lukija: Leena-Maija Rossi, tutkija ja opettaja

Kirja: Pirjo Hassinen. Kuninkaanpuisto. 380 s. Otava 2004.

Maantiemusiikkia

1. Härkäniskaisia miehiä, joilla kaikilla salaisuus.

2. Nainen, joka piirtyy ohuesti ja mielenkiinnottomasti. Ei salaisuuksia.

3. Kirjoittaja rakentaa henkilöhahmot tietoisesti, mutta puolitietoisten fantasioidensa varaan. Nämä fantasiat ovat kiusallista katsottavaa, kun ne kasvavat romaanin mittaisiksi.

4. Hyvä romaani on nykyään kai sama asia kuin hyvä tarina.

5. Tästä tehdään elokuva. Tekstille avautuu uusi mahdollisuus.

Lukija: Janne Seppänen, visuaalisen kulttuurin tutkija

Kirja: Tim Winton: Maantiemusiikkia. Suom. Markku Päkkilä. 496 s. Otava 2004.

Katajanokka kello kymmenen

1. Kirjan kasvit ovat valitettavasti varsin paperisia kasveja ja kukkivat varmasti herttaisimmin niille, joille Daphne du Maurierin etunimen kasvinsukuisuus on uutuus. Tulee ikävä Leena Krohnin Daturan daturaa, Skattalla tuoksuvat vain nahkatakit ja hajuvedet.

2. Lempiaiheestaan vain kahden lausein repliikein puhuvat akateemiset ihmiset liittävät romaanin (tahattoman) fantasian genreen.

3. Näemmä Skattan minkkiturkkileskirouvat ja charmantit miehet tarjoavat monet lounaat ja tuopit. Pitäisköhän lähteä Skattalle lokkimaan?

4. Jos ajatus Itä- tai Pohjois-Helsingistä puistattaa ja vakivirkaa yliopistolla omalla alallaan hoitava, Skattalla asuva tutkija on mielestäsi akateemista köyhälistöä, tämä voi olla sinun kirjasi.

5. Olisiko liikaa pyydetty, että dekkari uskaltautuisi pohdiskelemaan elämää ja elämistä, kuolemaa ja kuolevaisuutta älyllisesti kiinnostavalla tavalla – etenkin kun kasvit ja ihmiset rinnastavalla teoksella voisi olla tässä paljon annettavaa?

Lukija: Jepa Leväsvirta, kasveja harrastava filosofianopiskelija

Kirja: Tuula Mai Salminen: Katajanokka kello kymmenen. 327 s. Tammi 2004.

Voima

Provinssirock 2019
Vocapeople

Saumaton taiteilija

Kolmen kokoonpanon maestro Rättö.

MIKA RÄTTÖ on kiitollinen haastateltava. Ensimmäinen kysymys johtaa noin 45 minuutin monologiin, jonka aikana ei juuri tarvitse keskustelua ohjailla. Leppoisa turina limittää musiikin, teatterin ja kuvataiteen saumattomaksi paketiksi.

RÄTTÖ SAAPUU Tavastia-klubille perjantaina 21. tammikuuta puoliltaöin, kymmenen minuuttia ennen yhtyeensä Circlen keikan alkua. Kiirettä pitää. Rättö on jo aiemmin illalla heittänyt setin toisen yhtyeen, Kuusumun Profeetan, kanssa Raumalla, Lönnströmin taidemuseossa. Rättö oli lupautunut esiintymään Raumalla Sata palaa -näyttelyn avajaisissa, koska näyttelyssä oli esillä myös hänen maalauksensa. Rättö tuli pitäneeksi oman näyttelyn alkuvuodesta Poriginal-galleriassa kotikaupungissaan Porissa.

TAITEEN MONITOIMIMIES pitääkin itseään ensisijaisesti kuvataiteilijana ja vasta sitten muusikkona, vaikka tuo jälkimmäinen rooli onkin saanut enemmän huomiota. Musiikkia tärkeämmäksi nousee myös unelma omasta elokuvasta, jossa musiikki limittyisi tiiviisti tarinaan.

Elokuvaa odotellessaan Rättö on ehtinyt musisoida, viime vuonna ilmestyi neljä täyspitkää, ja keikkojakin on kerääntynyt kiitettävästi. ”Työskentelytahti on ollut tuollainen oikeastaan viimeiset kymmenen vuotta, nyt vain olen päässyt siihen asemaan, että tuotokset saa julkaistua. Oma rytmini tuottaa materiaalia on tuollainen nopea. Minulta puuttuu kärsivällisyys työstää hirveän kauan yhtä teosta. Mieluummin laitan tavaran purkkiin ja jatkan muilla projekteilla.”

”ELÄMÄSSÄHÄN ON yleensäkin kysymys oman rytminsä löytämisestä. Jotkut voivat työstää viisi vuotta yhtä levyä ja tuottaa maailmaa mullistavan mestariteoksen, mutta minä en siihen pysty. Ei minun tarvitse yrittää pink fl oydia tehdä, on parempi tuntea omat rajoituksensa ja pysyä poissa raskaasta sarjasta. Silloin ei tarvitse kasvaa jatkuvasti isommaksi ja voi pysyä ihan omana itsenään.”

Nopea levytystahti mahdollistaa kokeilut erilaisten musiikkityylien parissa. Jos esimerkiksi Kuusumun Profeettaa on joskus kuvailtu hippiprogeksi, se kuulostaa tuoreimmalla levyllä Sanansaattaja Oraakkeli Salamurha Hyökkäysvaunu enemmänkin 1970-luvun heavyn ja progressiivisen rockin sekoitukselta. Circle puolestaan tarjoaa kuulijalleen tavallisesti majesteettisen äänivallin, jonka päälle Rättö lähinnä kuiskuttelee ja mumisee lauluosuuksia. Jussi Lehtisalon kanssa yhdessä tuotettut kaksi Rättö ja Lehtisalo -levyä taasen ovat liukuneet elektronisesta surrauksesta lähes folkpopiksi.

TYYLISTÄ TOISEEN POUKKOILU ei näytä nousevan Rätölle ongelmaksi. ”Mielestäni on kysymys samastumisesta. Kun soittaa folkia, pitää päättää olevansa folkmuusikko. On köyhyyttä, jos ei pysty ottamaan haastetta vastaan niin, että tekee halutessaan millaista musiikkia tahansa. Jos päättää soittaa vaikka speed metalia, ei muuta kuin soittamaan.”

Rätön mielestä esiintymisessä ja musiikin tekemisessä on kysymys enimmäkseen roolista. ”Muusikot esittävät näytelmää ja on aina mahdollista ottaa mikä tahansa rooli. Musiikin autenttisuudessa on enemmänkin kyse siitä, että osaa luoda uskottavan roolin. Ei kai kotona äidin helmoissa asuva rockmuusikko oikeasti ole niin rankka kuin esittää olevansa. Kysymys on vain siitä, pystyykö vetämään roolinsa uskottavasti.” Rätönkin esiintymisessä on kysymys roolista. Maaninen, lähes transsinomainen lavapersoona vaihtuu välittömästi leppoisaksi olemukseksi keikan päätyttyä.

ROOLIT JA IDEAT eivät suinkaan ilmesty tyhjästä, vaan ovat kovan työn takana. ”En usko inspiraatioon. Tai oikeamminkin uskon, että inspiraatio on sitä, kun päättää aloittaa kirjoittamisen ja istuu pöydän ääreen. Tulee ideoita tai ei, siinä on istuttava ja kyllä se idea sieltä aina lopulta tulee. Minulle ehkä kaikkein omin tapa työskennellä on pysyä kotona ja puuhastella itsekseen.”

”Oikeastaan jumalaton ongelma ja vaiva taiteen tekemisessä on, että sitä ei voi aina toteuttaa kotoa. Mutta täytyy taiteen takia välillä uhrautuakin ja minulle keikkailu on juuri sitä, koska se ei ole kutsumukseni. Sen uhrilahjan olen kuitenkin jatkuvasti valmis antamaan. ”

MUSIIKIN OHELLA ensi-iltaan on vuosien mittaan ehtinyt kolme teatteriesitystä. Niitä on esitetty Porin Kulttuuritalo Annankadun tiloissa, ja muutamia näytöksiä on vedetty läpi myös muissa kaupungeissa. Keskeisessä roolissa esityksissä on niitä varten sävelletty musiikki ja esitykset on sopivassa ajassa myös siirretty levyformaattiin. Viimeisimpänä julkaistiin Opperse le Feti le Grande Anaale, joka seuraa samannimisen esityksen tapahtumia, mutta on silti itsenäinen teos. Villin mahtipontiseen musiikkiin yhdistetty teatteridialogi tarjoaa hämmentävän, paikoittain wagneriaanisen ja psykedeelisen kokemuksen.

”Eri taiteenalojen limittäminen yhteen on avannut samalla näköaloja omiin innoituksenlähteisiin. Olen jo lapsesta saakka kokenut kaipuun rakentaa maailma ympärilläni sellaiseksi kuin minä sen haluaisin olevan. Niin musiikilla kuin kuvataiteellakaan ei ole mitään merkitystä ilman tarinaa niiden takana. Koskaan ei tule piirrettyä kuvaa kuvan takia, vaan kuvaa edeltää aina tarina ja kuva esittää vain välähdystä siitä tarinasta”, Rättö tuumii.

”Myös musiikin takana on aina tarina, jota kehittää mielessään. Silloin pystyy ymmärtämään musiikkia tunteena. Teatterin tekemisen yhteydessä olenkin päässyt lähimmäksi sellaista haavetta, jossa pystyy yhdistämään tarinan ja musiikin saumattomaksi kokonaisuudeksi.”

Circle: Forest. Ektro Records 2004.

Kuusumun Profeetta: Sanansaattaja Oraakkeli Salamurha Hyökkäysvaunu. Ektro Records 2004.

Kuusumun Profeetta livenä Kanneltalossa Helsingissä 3.3. www.moonfogprophet.com.

Rättö ja Lehtisalo: Pari lepakkoa Transylvaniassa. Ektro Records 2004.

Teatteri Moderni Kanuuna: Opperse le Feti le Grande Anaale. Fonal Records 2004.

Jari Tamminen

Volter Kilpi 2019
Vocapeople

Piratismi iskee marginaalimusiikkiin

Keskusrikospoliisi sulki joulukuussa Finreactor-verkkopalvelimen.

KESKUSRIKOSPOLIISI sulki joulukuussa Finreactor-verkkopalvelimen. Sen alaisuudessa pyöri vertaisverkko, jonka kerrottiin levittäneen tekijänoikeuksia rikkonutta musiikki-, elokuva- ja ohjelmistomateriaalia. Poliisin mukaan välitetyn materiaalin arvo on miljoonia euroja.

Taloustieteilijät Felix Oberholzer ja Koleman Strumpf väittävät, ettei musiikin lataaminen verkosta ole kovin haitallista toimintaa.

Kaksikko julkaisi ensimmäisen empiiriseen aineistoon perustuvan tutkimuksen musiikin myynnin ja verkkovaihdon välisestä riippuvuudesta.

Tutkijoiden mukaan verkkopiratismi ei juuri vaikuta levymyyntiin. Myynnin laskua he selittävät kulutustottumusten muuttumisella: Cd-levyjen sijaan ostetaan dvd-levyjä ja pelejä. Myyntiin vaikuttaa myös se, millaisia levyjä on tarjolla.

Jos artistit eivät kiinnosta kuluttajia, myynti laskee.

TOISET OVAT skeptisempiä. Vertaisverkkokäyttäjiätutkineen Jarno Mäkelän mukaan tiedostonjakelupalvelut aiheuttavat Suomessa vuosittain jopa 800 000 levyn myyntitappiot.

Oberholzer ja Strumpf tutkivat piratismin vaikutuksia myös artistikohtaisesti. Tulos oli yllättävä: tiedostonjakopalvelimet lisäävät lievästi paljon myyvien artistien myyntiä. Piratismin haitat sen sijaan kohdistuvat ennen kaikkea marginaalimusiikkiin.

Tämä johtuu siitä, että piratismin määrä korreloi artistin suosion kanssa. Koska paljon myyvät levyt ovat vertaisverkoissa helpommin saatavilla, piratismi altistaa suuren yleisön valtavirtamusiikkiin.

Antti Tietäväinen

Provinssirock 2019
Vocapeople

Levyt

Päälle vyöryvä äänimatto on kuin nyrjähtänyttä sirkusmusiikkia.

SAVON SYDÄNMAILTA ponnistava amebamainen bändikollektiivi Astro Can Caravan höykyttää kuulijaansa 20 miehen kokoonpanolla. Laaja torvisoundi yhdistää vaski- ja puupuhaltimia. Päälle vyöryvä äänimatto on kuin nyrjähtänyttä sirkusmusiikkia. Rytmikudos rönsyilee rumpalin ja peräti neljän perkussionistin voimin. Rytmiikan lattarivaikutteet tuovat mieleen Santanan, ja melodiapuolen orientaalisuus vie ajatukset Aasian aroille. Yleisvaikutelma on 1970-lukulainen. Hippikommuunin romuluiset jamit on tallennettu cd-formaattiin XXXL-koossa. Astro Can Caravanin röllipeikoilla on vappu 365 päivää vuodessa. (TF)

Astro Can Caravan: 21st Century Drifting Episode. New Music Community 2004.

Neljä tähteä

HELSINKILÄISEN SO SO -yhtyeen musiikillinen keitos kuplii maukkaasti. Sami Kuoppamäen groovaava rumputyö luo vahvan pohjan Olli Ojajärven Coltrane-vaikutteisille saksofonisooloille. Toisena solistina vakuuttaa Hammond-urkuri Mikko Helevä. Levyllä on päästetty irti jazzimprovisoinnin villi ja alkuvoimainen henki. Se on silti helposti lähestyttävä, jopa tanssittava. Omien sävellysten lisäksi kuullaan ennakkoluuloton tulkinta Radioheadin ”No Surprises” -biisistä. Myös Teppo Mäkysen samplet vievät soundia tähän päivään. Yhteissoitto on ytimekästä. Smooth on kansainvälisen vertailun kestävä voimannäyttö suomijazzin uudelta sukupolvelta. (TF)

So So: Smooth. Rockadillo Records 2004.

Viisi tähteä

TAPANI RINTEEN ja Dj Slow:n duo Slowhill yhdistää levyjenpyörittelyn lyyriseen bassoklarinetismiin. Kaikki samplet ovat kotimaista alkuperää ja mukana on niin J. Karjalaista kuin lauluyhtye Rajatonta. Biisit ovat ultracooleja ja sujuvasti sovitettuja. Fennikassa Massive Attack kohtaa Piirpaukkeen. Komppeja on terästetty elävillä soittajilla, mikä laajentaa ilmaisua. Albumi lienee oiva matkamuisto high tech -Suomeen tutustuneelle turistille, mutta meille suomalaisille vähemmän eksoottinen. Fennikan konsepti on turhankin tuttu Rinneradion lukuisilta levyiltä, varsinkin niissä biiseissä, joissa Rinne soittaa sopraanosaksofonia. (TF)

Slowhill: Fennika. Plastinka Records 2005.

Kolme tähteä.

HUULIHARPPUKVARTETTI Sväng imee ja puhaltaa erikokoisia metalliesineitä hurmioituneella vimmalla. Kromaattisin ja diatonisin harpuin tulkitut melodiat vaihtelevat balkanilaisista rytmi-ilotteluista suomalaisiin kansansävelmiin. Mukaan mahtuu tyylikkäästi versioitua Ismo Alankoa ja Unto Monosta. Bassohuuliharpun ja sointusoittimena toimivan harmonetan komppi mahdollistaa monimutkaisetkin jazzharmoniat. Solistit Eero Turkka ja Eero Grundström hallitsevat improvisaation. Svängin otteessa on äkkiväärää huumoria, joka kääntää kuulijan sympatiat puhkujien puolelle. (TF)

Sväng: Sväng. Aito Records 2004.

Neljä ja puoli tähteä

LAULAJA Sanna Kurki-Suonio ja kanteleensoittaja Riitta Huttunen ovat tehneet tutkimusretken kainuulaiseen kansanperinteeseen. Laulut ovat alun perin kiertävien kulkukauppiaiden painettuina myymiä arkkiveisuja, joita on laulettu eri melodioilla ympäri Suomea. Kurki-Suonio on huikea tulkitsija ja laululle on annettu runsaasti tilaa. Huttusen kantele soi kauniisti, mutta venyy tarvittaessa sähkökitaramaiseen efektimaalailuun. Kainuun tekstit ovat kaihoisia tarinoita rakkaudesta. Huikein kertomus on kuitenkin veret pysäyttävä ”Kulkiessani kaukana”, jossa suomalainen merimies kokee kovia Londonin kaupungissa. (TF)

Sanna Kurki-Suonio & Riitta Huttunen: Kainuu. Zen Master Records 2004.

Viisi tähteä

UNDERWATER Sleeping Societyn esikoistäyspitkä Future on a Plate tarjoaa suomalaisittain erikoisen ilmeikästä indiepoppia. UwSSoc on onnistunut siinä missä moni muu hiihtäjä on mennyt metsään mustikkasopat rinnuksilla:tuon kuuluisan ja kliseisen ”oman äänen” luomisessa. Future on a Plate on levynä ensisijaisesti kokonaisuus, ei yksittäisten biisien kokoelma. Albumi tuntuu elävän levysoittimessa oman viehkon ja hienostuneen elämänsä yhä uudelleen aina kieron psykedeelisestä avausraidasta ”Here are the Mistakes” sigúrrosmaisesti sykkivään ”Sindriin”. (JK)

Underwater Sleeping Society: Future on a Plate. New Music Community 2004.

Viisi tähteä

KAIKKI HAUSKA on aina kivaa. Damn Seagullsin One night at Sirdie’s (Pub Sirdie, tuo maagisen jukeboksin omistava keskikaljakuppila Helsingin Kalliossa) onnistuu kuulostamaan niin vietävän hauskalta albumilta, että lättyä tehdessä on ollut pakosti kivaa, jopa perfektionistina tunnetulla tuottajalla Jürgen Hendlmeierillä. Tyylillisesti Damn Seagulls liikkuu jossain 1970-luvun rokin, punkin ja bluesin (ja Afghan Whigsin) välimaastossa. Kuuden hengen porukkana Damn Seagulls on ensisijaisesti kitaravetoinen rokkibändi, mutta pystyy ti ottamaan resursseistaan irti ilahduttavan paljon. Plussaa mainioista laulumelodioista ja stemmoista. (JK)

Damn Seagulls: One Night at Sirdie’s. Fullsteam Records 2005.

Neljä tähteä.

VUONNA 1996 perustettu ränttätänttäpunkbändi No Shame on jokaisella tuotoksellaan rikastuttanut allekirjoittaneen sielunmaisemaa enemmän kuin sata jänistä, eikä tämä neljän biisin studio-ep tuota pettymystä. Fullsteam Recordsin kanssa alkanut yhteistyö näyttää ja kuulostaa hyvältä. Soundimaailma on tummempi ja rankempi ja sanoitukset oivaltavampia kuin aiemmilla tuotoksilla. Jäämme innolla odottamaan, lunastaako tuleva albumi tämän kiekon antamat lupaukset. (JK)

No Shame: Face The Truth. Fullsteam Records 2005.

Neljä tähteä

Timo Forss & Jukka Kangas

Provinssirock 2019
Vocapeople

Poliittinen eläin | Viikin huuhkaja

Helsingin Viikissä pesii noin 80 lintulajia, toiset käyttävät paikkaa vain talvehtimiseen.

HELSINGIN VIIKISSÄ pesii noin 80 lintulajia, toiset käyttävät paikkaa vain talvehtimiseen. Yksi näistä on huuhkaja, Euroopan suurin pöllö. Pääkaupungin pulut, lokit, varikset ja rotat maistuvat näille kookkaille saalistajille.

IHMINEN ON OSALTAAN mahdollistanut huuhkajan oleilun Viikissä. Arabianrannassa on asustanut jo toistakymmentä vuotta kaneja, joiden kantaisät ja -emot joku lienee päästänyt irralleen. Kaneja on jo Meilahdessa saakka. Pimeän aikaan huuhkajia saattaa nähdä juuri Arabianrannassa, ne istuskelevat tolpan päässä vaanimassa saalista.

Pesintä ei sen sijaan huuhkajalta Viikissä onnistu. Sopivia kallionjyrkänteitä ei ole, ei myöskään riittävää pesintärauhaa. Talvehtivat linnut etsiytyvät hiljaisemmille seuduille pesimään.

Helsingin Vanhankaupunginlahden hoito- ja käyttösuunnitelma on juuri valmistumassa. Siinä yritetään sovittaa yhteen luonnon ja erilaisten käyttäjäryhmien tarpeet. Helppokulkuisia reittejä on luvassa, ja lintutorneja korjataan niin, etteivät ne heilu aivan mahdottomasti. Niittyjenhoitoa lisätään ja järviruokoa poistetaan.

LUONNONSUOJELUALUE on kuitenkin rajattu kosteikkoihin ja se tarvitsisi ympärilleen kunnon suojavyöhykkeen. Se ilahduttaisi myös huuhkajaa. Uhanalaiset lajit, kuten ruskosuohaukka ja peltosirkku, ovat pesineet Viikissä, mutta ovat häviämässä. Useita linnustoselvityksiä tehnyt Markku Mikkola-Roos Suomen Ympäristökeskuksesta kertoo, että peltosirkkuja oli muutama pari siihen saakka, kunnes taka-Viikin pellot rakennettiin. Samaten järviruovikossa pesivä ruskosuohaukka on riippuvainen peltomaisemasta. Tänä vuonna Viikissä pesi vuosien tauon jälkeen yksi pari. Tulevaisuus riippuu etu-Viikin peltojen kohtalosta.

Gerry B. Ilvesheimo

Provinssirock 2019
Vocapeople

Aiheita Avaraan luontoon

Olin eräänä päivänä kävelemässä hiljaista metsäautotietä, joka vie niin syvälle korpeen kuin näillä Etelä-Suomen seuduilla pääsee.

OLIN ERÄÄNÄ PÄIVÄNÄ kävelemässä hiljaista metsäautotietä, joka vie niin syvälle korpeen kuin näillä Etelä-Suomen seuduilla pääsee. Ilma oli sakeanaan kosteutta ja odotteli sadetta. Oli hiljaista, ainoa ääni omien kenkieni rouske. Äkkiä jostakin kuului omituinen, kirahtava ääni. Epäsäännöllistä naksutusta. Ritisevää. Hieman samanlainen ääni kuin joku naksuttaisi Piltti-purkin kantta.

Mikään luonnossa, ei keratiininokka, ei piinkova kynsi, ei nahkainen kuono, ei luinen sarvi – ei mikään saa aikaan tuollaista ääntä. Se liittyi jotenkin ihmiseen. Ja siinä haiskahti teknologia.

Kiertelin ja kaartelin paikantaakseni äänen lähteen. Se kuului selvästi jostakin ylempää, puiden latvustosta. Kiipesin tien varrella istuvan siirtolohkareen päälle. Sieltä avautui näkymä latvoihin: harmaatakki varis nakutti tärkeän näköisenä tyhjää jugurttipurkkia. Mieleen tuli se kerta, kun näin naurulokin oksentavan poikaselleen kokonaisen nakin.

Vaihdoin työhuoneella matot. Puhtaita mattoja pidetään vanhan puusohvan kannen alla. Kun sain kannen auki, näin mattojen päälle ilmestyneen pyramidia muistuttavan keon ruusunkiulukoiden jätteitä ja ruusun siemeniä.

Minut valtasi ihastuttava tunne, näkymä harmaasta hiirulaisesta, joka viettää talvea puhtaiden mattojen mäntysuovan tuoksussa ja syö terveellisiä, kirpeitä ruusunkiulukoita vatsansa täyteen. Isot korvat, valkoinen vatsa. Se painaa päänsä maton pielukseen ja röyhtäilee tyytyväisenä.

Siitä tuli mieleeni aika, kun meillä oli vielä kissoja. Toinen niistä yhytti hiiren roskapöntöstä keskellä päivää. Se hyppäsi suin päin roskakoriin ja yritti tonkia hiirtä ulos. Hiiri loikkasi sen takajalkojen välistä pakoon ja livahti keittiöön. Kissa lähti perään. Hiiri ja kissa juoksivat suoraan minua päin. Hiiripä juoksi suoraan housunpuntistani sisään. Kiljahdin kuin Iines Ankka. Terävät kynnet kipittivät pitkiä kalsareitani ylöspäin. Kutittaa! Kamalaa! Älkää! Lopettakaa!

Yritin pomppia, mutta hiiri kipitti tunnelia eteenpäin. Sain pysäytettyä sen puolivälissä reittä. Kinkkasin alakertaan ja ulkoportaille ja yritin puserrella hiirtä hellävaroen puntista alas. Hiiri punnersi ylös. En voinut ottaa sitä riskiä, että hiiri tulee vyön alta ja jatkaa matkaansa paidan sisään. Olisin kikattanut itseni kuoliaaksi tai juossut järveen.

Kiersin lahkeita ja sain sen viimein pullahtamaan Ruutu-Reino-tohveleilleni. Siitä hiiri jatkoi matkaansa järkyttyneenä herukkapensaan alle. Kissalle annoin lohdutukseksi paljon rapsutusta.

Jani Kaaro

Volter Kilpi 2019
Vocapeople

TOISINAJATTELIJA Salkkumies ja sananvapaus

Hyvän journalistin etiikka ei kestä paskan päästämistä tiedonvälitysmarkkinoille, vaikka se halvemmaksi tulisikin.

NUORUUDESSANI 1980-LUVULLA USKOIN, että journalismia tehdään asian, toisin sanoen tiedonvälityksen takia. En ole luopunut idealismista, vaikka tiedonvälitys ei enää eroa kuulalaakeriteollisuudesta – siis bisneksenä.

Journalistien on usein vaalittava ”tuotteen”laatua, työnantaja hyväksyisi bulkimmankin tavaran myytäväksi. Hyvän journalistin etiikka ei kestä paskan päästämistä tiedonvälitysmarkkinoille, vaikka se halvemmaksi tulisikin.

LIIKEMIEHET JA SIJOITTAJAT keksivät joskus 1990-luvun alkuvuosina, että mediaan kannattaa sijoittaa, se on kasvava teollisuudenala(!). Rajua muutosta on eletty reilut 10 vuotta, rajuinta on se, että journalismin arvoa mitataan nyt pörssissä. Journalistille journalismin arvo on tietojen välittäminen kansalaisille. Tällä ei ole mitään tekemistä liikemiehen arvojen kanssa. Toispuolla tiskin puhuu Share Holder Value! Omistajalle ja sijoittajalle tuottoa! Jos ei tule, sitten saneerataan – ja pärjätään vähemmälläkin tiedolla.

Tämän masentavan ongelman piilevää hiippailua mediaan olen seuraillut yli kymmenen vuotta MTV3:n vinkkelistä. Yhtä helvetin murrosta, muutosta ja myllerrystä se on ollut. Tätä kirjoittaessani on kaksi päivää aikaa Alma Median yhtiökokoukseen, jossa vahvistettaneen Maikkarin myynti Ruotsiin, ostajina vanha mediatalo Bonnier ja kylmä sijoitusyhtiö Proventus. Kuin aurinko ja kuu!

JOS KAUPPA TOTEUTUU, vuonna 1997 syntynyt Alma Media hajoaa. Olen aina pitänyt MTV3:n ja Aamulehti-yhtymän fuusiota pakkoavioliittona, mutta mahdollinen ero ei johdu suhteen mahdottomuudesta – vaan teräksenkovasta kapitalismista. Pörssissä kaikki on kaupan, ja kun joku tekee riittävän kovan ostotarjouksen, se on menoa.

MTV3 on nostettu saneerauksilla ja säästöillä vuoden 2001 murheenlaaksosta. Tappiota tuli silloin reilut 15 miljoonaa euroa, nyt tulee voittoa saman verran. Alma-tädin huutolainen on pesty ja lihotettu, pantu juhlapuku päälle – ja eikun taas pihalle seisomaan, hintalapussa ainakin yksi nolla lisää. Ostajia ryskyttää nyt verkkoaidan takana, niin että ”rumimpia pitää potkia kauemmas”, kuten Alman toimitusjohtaja Juho Lipsanen vitsaili henkilökunnan myynti-infossa.

MEDIA ON KUIN PÖYTÄ, jota pörssiytyminen ja kaupallinen ahneus on pienentänyt viime vuosina. Pöytä on täynnä tavaraa: journalismia, tiedonvälitystä, viihdettä, juoruja, törkytorstaita ja ties mitä. Kun salkkumies sahaa pöytää pienemmäksi, tavaraa putoilee pöydältä. Ja uskokaa tai ei, ensimmäiseksi sieltä putoaa kalleimmin ja vaativimmin tehty kompleksinen mediatavara, jota kutsutaan myös uutis-/ajankohtais-/dokumentti-/tutkivaksi ja niin edelleen journalismiksi. Asioita jää kertomatta. Pöydälle kuitenkin jää varmasti riittävästi tavaraa, jolla ihmiset vietellään ruudun tai kuvalehden ääreen kuluttamaan joutavaa aikaansa.

Voiko sanaamme kaluavan salkkumiehen käännyttää uskomaan sanan valaisevaan arvoon! Tarvittaisiin varmaan yhdysvaltalainen tv-pastori, joten antaa olla. ”Tehkää te ensin hyvää ohjelmaa, niin me yritämme myydä mainoksia.” Näin minulle sanottiin vielä 1990-luvun puolivälissä Maikkarissa. Kaunis lause. Nyt se kuuluu: ”Meillä olisi mainoksia ja luottokorttia nytkyttävää kansaa, tehkää tähän sopivaa ohjelmaa.”

Mutta asiat eivät sittenkään ole näin synkästi. Salkkumies syö sanaa, mutta ei vapautta! Toimittajan on tehtävä työnsä, nähtävä vaivaa, kinattava pomojensa kanssa, potkittava aisan yli. Journalistin tehtävä ei ole olla miellyttävä.

Kirjoittaja on MTV:n ohjelmatyöntekijät ry:n puheenjohtaja, kulttuuritoimittaja ja lauluntekijä.

Kari Pyrhönen

Provinssirock 2019
Vocapeople

Kaksipiippuinen jahti

Metsästysoikeuden laajentaminen kansallispuistoissa herättää ristiriitaisia ajatuksia.

SYKSYLLÄ julkisuudessa alettiin keskustella metsästysoikeuden laajentamisesta kansallispuistoissa. Asia on noussut esiin ennen kaikkea pohdittaessa kansallispuistojen laajentamista ja käyttösääntöjä sekä uusien puistojen perustamista. Osa esityksen vastustajista pelkää metsästysoikeuden laajentamisen pahimmillaan johtavan siihen, etteivät retkeilijät uskalla enää kulkea syksyisin suojelualueilla harhalaukausten pelossa.

NYKYISELLÄÄN Etelä-Suomen puistoissa hirven ajo on yleisesti ottaen sallittua, mutta muu metsästys pääsääntöisesti kiellettyä. Pohjois-Suomessa metsästys on laajemminkin luvallista.

Monet luonnonsuojelutahot, muun muassa Maailman Luonnonsäätiö (WWF), paheksuivat esitystä metsästysoikeuden laajentamisesta, jota on julkisuudessa ajanut Metsästäjäin Keskusliitto. WWF:n mukaan metsästyksen ja virkistyskäytön yhteensovittaminen kansallispuistoissa olisi hankalaa, tai jopa vaarallista.

WWF muistuttaa myös, että Kansainvälisen luonnonsuojeluliitto IUCN:n suositusten mukaan sellaisia suojelualueita, joissa saa metsästää, ei pitäisi luokitella kansallispuistoiksi.

POHJOIS-KARJALAN riistanhoitopiirin riistapäällikkö Juha Kuittinen kannattaa metsästyksen sallimista myös eteläisemmissä kansallispuistoissamme.

”Metsästäjät ja muut luonnonkäyttäjät osaavat nauttia harrastuksistaan toisiaan häiritsemättä, puhumattakaan siitä, että vaarantaisivat toisiaan. Miksi tämä asetelma muuttuisi Etelä-Suomen kansallispuistoissa?” Kuittinen kysyy. ”Kansallispuistojen kävijämäärät ovat korkeita lomakautena, mutta syksyllä metsästysaikaan retkeilijöitä on jo selvästi vähemmän.”

LUONNONSUOJELULLISET syyt kieltävät metsästyksen Etelä-Suomessa vain alle prosentilla maa-alasta, joten lajien suojelun kannalta kiellolla ei juuri ole merkitystä. Oikeastaan onkin helpompi löytää esimerkkejä siitä, miten metsästyksen salliminen päinvastoin hyödyttää tiettyjen lajien suojelua.

Tällä hetkellä haapa on uhkaavasti vähenemässä, pääosin siksi, että hirvi syö sen taimet. Haapa ja nimenomaan varttunut haapa on avainlaji, jonka myötä moni kotilo, kääpä tai kovakuoriainen joko häviää tai selviää.

JUHA KUITTINEN muistuttaa pienpetojen pyynnin Saaristomerellä tai pääkaupunkiseudun lintuvesillä osoittaneen, että poistopyynnillä on selkeästi myönteinen vaikutus vesilintujen pesinnälle. Aggressiivisesti levinneiden tulokkaiden, minkkien ja supien, kantaa onkin varmasti syytä rajoittaa mahdollisimman tehokkaasti, mutta erityislupa on mahdollistanut sen tähänkin asti myös kansallispuistossa.

Pyyntiä on sitä paitsi hoidettu ainakin osin viranomaistyönä, joten siinä ei ole kyse perinteisestä metsästyksestä.

SUOMEN LUONTO -lehti teetti Taloustutkimuksella viime lokakuussa tutkimuksen, jossa kartoitettiin mielipiteitä metsästyksestä. 71 prosenttia vastaajista suhtautui kielteisesti metsästyksen sallimiseen Etelä-Suomen kansallispuistoissa. Kielteisimmin asiaan suhtauduttiin Uudellamaalla, jossa 78 prosenttia vastusti aloitetta. Itä-Suomessakin, jossa metsästys on suosittu harrastus, metsästysoikeuden laajentamista vastusti 69 prosenttia vastaajista.

Kiista metsästysoikeudesta on äitynyt kiivaaksi osin siksi, että suhtautuminen metsästykseen on ylipäätään kaksijakoista. Metsästyksellä on kiistaton merkitys maaseudun yhteisöllisyyden ylläpitäjänä, mielen virkistäjänä ja tärkeänä riistanhoitotyönä. Toisaalta sen nimissä tapahtuvat väärinkäytökset saavat monet suhtautumaan harrastukseen nurjasti.

SYKSYN KARHUJAHDISSA ilmeni lukuisia väärinkäytöksiä. Pohjois-Karjalassa ammuttiin keskenkasvuinen otso ja toisessa tapauksessa samassa maakunnassa metsästäjä ei huomannut, että tähtäimeen saatua emoa seurasi pentu.

Kainuun susijahdit hoidettiin erityisen tökerösti. Ensimmäiseksi ammuttiin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) seurannassa olleen lauman johtajauros. Johtajan kuolema aiheuttaa helposti susilauman hajoamisen ja kasvattaa kotieläinvahinkoriskiä. Tässä tapauksessa ampuja vaikeutti lisäksi tutkimusta, jonka tavoitteena on kerätä tietoa susien käyttäytymisestä ja estää siten petovahinkoja. Kaiken lisäksi ampuja on kieltäytynyt palauttamasta Igor-suden satelliittipantaa tai antamasta ruhoa RKTL:n tutkittavaksi.

METSÄSSÄLIIKKUJIEN turvallisuuskin voi toisinaan olla uhattuna. Aivan hirvestyskauden lopussa marraskuussa Inarissa sattui ikävä onnettomuus, kun hirvestäjä ampui kaverinsa. Kaveri oli ollut naakimassa hirveä eri suunnalta. Ampuja havaitsi liikettä lähipensaassa ja laukaisi tarkistamatta, mikä oksia oikein heilutti.

Kirjoittaja on Luonto-Liiton susiryhmän työntekijä Joensuussa.

Anu Salminen

Volter Kilpi 2019
Vocapeople

Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen…

1980–1990-luku, Kekkosen valta-ajan jälkeinen kausi, oli hitaasti kasvavan Kekkos-vitsailun aikaa.

KATSOIN KOTIMAISTA viihdeohjelmaa, jossa näyttelijä saunoi presidentti Urho Kekkosen roolissa kalju kiiltäen. Aiheen liiallinen ja liian halpa tarjonta on tehnyt tehtävänsä.

1980–1990-luku, Kekkosen valta-ajan jälkeinen kausi, oli hitaasti kasvavan Kekkos-vitsailun aikaa. Sen varhaisimpia taiteellisia kommentteja oli Jurpo-sarjastaan tunnetun Hannu Pyykkösen herkkiäkään sävyjä kaihtamaton Tuttu vieras (Pahkasika 15/1983).

Siinä rantojen miesten pariin samppanjasta ja kaukomaista tarinoimaan eksynyt vanhus palautettiin kotiinsa. Metsästä tulee vartijoita, jotka tarttuvat vanhaan mieheen. Taputellen miehen hartioita he sanovat: ”Mennäänpäs Tamminiemeen.”

JOUKO TURKANPresidentin dementia repi vuonna 1994 astetta avoimemmassa ilmapiirissä auki sitä sensuroitua historiaa, jota on sittemmin puitu ei-fiktiivisesti useassakin kirjassa. Turkan ikäloppua Kekkosta näytteli yhden elämänsä rooleista tehnyt Heikki Nousiainen. Kekkonen kävi mustekynän kanssa käsiksi poikansa hääkakkuun kuviteltuaan sitä sopimuspaperiksi ja harhaili yöllä orpona Tamminiemessä luultuaan joutuneensa takaisin lapsuutensa paimeneen.

Viime vuosina on saatu nauttia muistakin Kekkos-teoksista, kuten Matti Hagelbergin myyttisen Kekkosen pirteistä sarjakuvaseikkailuista. Viime vuosi toi mukanaan Kekkos-boomin, jossa presidentin käsittely lisääntyi eksponentiaalisesti latistuakseen lopulta liikatarjonnaksi ja -vitsailuksi.

TELEVISION keskusteluohjelmissa Kekkosta on puitu monin tavoin. Politiikan asiantuntijoita jututtaneen historioitsija Jukka Relanderin yritteliäästä virnuilusta ei saanut selvää, oliko Kekkonen hänestä ”kova juttu” vai camp. Jari Tervo kirjoitti ”räväkän” Kekkos-kirjan. Nyt-liitteessä Kekkosta haastateltiin meedion kautta.

Kekkonen oli kaikkialla, ilmaisjakelulehdistä baarikeskusteluihin. Nimenä hänestä tuli käsite Matti Nykäsen tapaan, mutta liika on liikaa.

Jos joku nyt tekee Kekkosesta kirjan tai ohjelman, vain asiallisempi suhtautuminen voi tuntua tuoreelta. Seuraavaksi toivoisin näkeväni vastakulttuurihengessä asiallisen tv-draaman suurmiehen vaiheista.

Max Ryynänen

Volter Kilpi 2019
Vocapeople

Yhden päivän sankari

Tupakkateollisuus on kiemurrellut eroon tupakan vaarallisuudesta yli 40 vuotta. Sankarit ovat tässä tarinassa harvinaisia eikä heille käy lopussa hyvin.

TIISTAINA tammikuun 9. päivänä 1990 Helsingin Sanomissa ilmestyi sensaatiomainen uutinen. Amer-yhtymän eli Suomen suurimman tupakanvalmistajan uusi toimitusjohtaja Olli Laiho myönsi tupakan aiheuttavan syöpää.

”Tupakan ja syövän välinen yhteys on osoitettu täysin selvästi. Sen ovat monet tiedemiehet todistaneet, ja mielestäni heihin on syytä luottaa”, Laiho totesi.

Ennen Laihon haastattelua tupakkateollisuus oli kiistänyt järkähtämättä kaikki tuotteidensa terveyshaitat. Tupakan ja keuhkosyövän yhteys osoitettiin ensi kertaa korkealaatuisten epidemiologisten tutkimusten avulla 1930-luvulla Saksassa ja tämän jälkeen uudelleen Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa.

TUTKIMUSTIETOA EI voitu soveltaa käytännössä, koska tupakkateollisuus kieltäytyi uskomasta sitä. Vuonna 1954 teollisuus perusti oman tutkimusinstituutin.

Yhteensä 448 sanoma- ja aikakauslehdessä julkaistiin ilmoitus A Frank Statement to Cigarette Smokers. Siinä 14 USA:laista tupakkayhtiötä kertoi huolestuneensa viimeaikaisista tutkimuksista ja lupasi kaivaa esiin tieteellisen totuuden tupakan terveysvaikutuksista. Tutkimuksia tehtiin vuosikymmeniä, mutta tulos pysyi samana: tupakka ei ollut haitallista.

Laihon lausunto muutti tilanteen. Lääkintöhallituksen edustajan Kai Koskelan mukaan Laihon lausunto oli historiallinen ja kertoi sukupolven vaihtumisesta tupakkateollisuudessa.

Lausunnon arveltiin vaikuttavan myös Suomessa vireillä olleeseen oikeudenkäyntiin, jossa syöpään sairastunut mies haki – ensimmäisenä Euroopassa – korvauksia polttamiensa savukkeiden valmistajilta.

Ilo oli kuitenkin ennenaikainen. Haastattelun ilmestymispäivänä Laiho julkaisi tiedotteen, jonka mukaan Amerin kanta ei ollut muuttunut. Laiho sanoi, ettei ollut mitään lääketieteellisiä todisteita, joiden mukaan tupakka aiheuttaisi syöpää.

MAAILMAN SUURIMMAN tupakkayhtiön Philip Morrisin sisäiset asiakirjat kertovat Laihon haastattelun aiheuttaneen täydellisen paniikin heti ilmestyttyään tammikuussa 1990. Jos Amerin lisenssillä valmistamat Philip Morrisin savukkeet, mukaan lukien tunnetuin merkki Marlboro, aiheuttaisivat syöpää Suomessa, ne tekisivät sitä myös muualla.

Tupakkateollisuuden johtajat ja lakimiehet ympäri maailmaa alkoivat lähetellä toisilleen huolestuneita viestejä. Myös Suomen Tupakka Oy:n johtaja joutui selittämään kilpailevan yhtiön johtajan sanomisia emoyhtiölleen British American Tobaccolle.

Päivä Laihon haastattelun julkaisemisen jälkeen Amer-Tupakan lakimies Kari Kauniskangas ilmoitti Philip Morrisille tarvitsevansa Laiholle pikaisesti lisämateriaalia haastatteluja varten.

Kauniskankaan pyynnöt kuuluivat:

1) Mikä on teollisuuden virallinen kanta tupakointiin ja syöpään? Voisitteko toimittaa sen sellaisessa muodossa, että se on mahdollisimman helppo kertoa ja että se kuulostaa mahdollisimman hyvältä.

2) Voisitteko lähettää lyhyen listan tutkimuksista, jotka osoittavat selvästi, ettei tupakoinnilla ja syövällä ole syy-yhteyttä. Meidän on pystyttävä kertomaan toimittajille tällaisista tutkimuksista. Toivon, että voisitte kertoa muutamasta tutkimuksesta, joita tupakoinnin vastustajat eivät ole täysin mitätöineet.

”LIPSAHDUKSEN” JÄLKEEN Laihon käyttöön hankittiin kaikki mahdollinen teollisuuden asiantuntemus tupakasta ja terveydestä. Ajatuksena oli ”kouluttaa herra Laiho salamavauhtia seuraavia haastatteluita varten”. Avuksi hälytettiin muun muassa suomalainen viestintätoimisto, jonka tehtäväksi tuli antaa Laiholle esiintymiskoulutusta.

Philip Morrisin lakimies laati Laihon suuhun lausunnon:

Lehdistössä on käsitelty laajasti lausuntoani tupakan ja keuhkosyövän yhteydestä. Haluaisin selventää sanomisiani. Aluksi haluan korostaa sitä, että olen kokematon haastatteluissa. En ilmaissut kantaani niin selvästi ja tarkasti kuin olisi pitänyt. Henkilökohtainen näkemykseni oli ja on, että tupakalla ja syövällä on tilastollinen yhteys. – – Tilastollinen yhteys ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tupakan olisi todistettu aiheuttavan syöpää.

Laihon käyttöön oli myös laadittu valmiita kysymyksiä ja vastauksia:

Kysymys: Onko sinua painostettu muuttamaan mielipidettäsi? Vastaus: En ole muuttanut mielipidettäni, eikä kukaan ole pyytänyt muuttamaan sitä. Harkittuani asiaa olen kuitenkin huomannut, että käytin vääriä sanoja.

KYMMENIÄ SUOMESSA julkaistuja artikkeleita käännettiin englanniksi ja lähetettiin Philip Morrisin johtajille ulkomaille. Yhtiössä laadittiin ohjeet siitä, miten medialle olisi vastattava, mikäli tiedusteltaisiin yhtiön kantaa Laihon haastatteluun.

Myöhemmin Amerin pääjohtaja Heikki O. Salonen joutui lähtemään Laihon kanssa Philip Morrisin Euroopan-tukikohtaan Sveitsiin. Pian tämän jälkeen Salonen joutui selittämään Laihon lausuntoa New Yorkissa Philip Morrisin hallituksen puheenjohtajalle. Näin alkoi Laihon lähtölaskenta.

Vuonna 1992 Amer liitti vuosikertomukseensa lauseen, jonka mukaan tupakointi voi aiheuttaa tiettyjä sairauksia, kuten keuhkosyöpää ja sydäntauteja. Kuusi vuotta myöhemmin vuosikertomuksessa todettiin, että ”on olemassa merkittävä määrä näyttöä siitä, että tupakoinnilla on syy-yhteydellinen merkitys tiettyjen sairauksien, kuten keuhkosyövän kehittymiselle”.

Ensimmäisenä monikansallisena tupakkayhtiönä Philip Morris myönsi lokakuussa 1999 tupakan aiheuttavan keuhkosyöpää. Tämä tapahtui yli 40 vuotta sen jälkeen, kun kammottava tieto oli hyväksytty teollisuuden sisällä.

Näin pitkään tupakoitsijat saivat uskoa tupakkayhtiöiden sanomaa tupakan vaarattomuudesta. Kysymys oli kansainvälisestä salaliitosta, joka maksoi miljoonien ihmisten hengen. Tässä tragediassa Olli Laiho oli yhden päivän sankari.

Heikki Hiilamo

Volter Kilpi 2019
Vocapeople

MUUT LEHDET

MUUT LEHDET

”Kirjallisuudella menee kovaa. Asiat ovat monella tapaa hyvin. On kirjastoja, kirjamessuja, apurahoja, nettisivustoja ynnä muuta maan mainiota. Mutta meneekö kirjallisuudella oikeasti hyvin? Helsingin kirjamessuilla kirjailijoina esiintyi esimerkiksi poliitikkoina, muusikkoina tai näyttelijöinä paremmin tunnettuja henkilöitä. Myöskään turhista julkkiksista ei tuntunut kirjailijakunnassa olevan pulaa. Ihmisiä, jotka ovat koko elämänsä uhranneet ja omistaneet kirjallisuudelle, tapasi lähinnä yläkerran baarissa. Ennen kirjailija teki kirjoja, nyt julkisuus tekee kirjailijan. ”

Aleksi Ahtola, Kulttuurivihkot 6/04

”Unelmointiin ei meillä homoilla ole varaa. Heterot perustelevat avioliittojaan myös tunnesyillä, mutta meidän homojen täytyy mennä naimisiin ennen kaikkea järkisyistä. Ilman virallistamista olemme vain ne naapurissa asuvat kaverukset.”

Mikko Silvennoinen, Z-lehti 1/05

”Oletteko muuten samaa mieltä, että musiikkivideoiden tekeminen ei oikein toimi bluesissa eikä gospelissa? Lähes aina ne näyttävät jotenkin teeskentelyltä. Tylsällä käsikirjoituksella ja parin dollarin budjetilla jälki on huonoa. Toisaalta eihän nykyään kovin paljon bluesvideoita tehdäkään, tehdäänkö ollenkaan?”

Markku Pyykkönen, Blues News numero 210 (6/04)

”Eteemme työntyy kiihtyvään tahtiin pornografisia kuvia, joita kutsutaan mainoksiksi, emmekä osaa enää hätkähtää. Ruumiinosia, jotka on käsitelty näyttämään kiiltäviltä, kosteilta ja kiinteiltä. Emme muista maailmaa, jossa ei bussia odottaessa tarvitse seisoa kaksimetristen rintojen edessä. ”

Heli Kääriäinen, Uusi Nainen 7/04

”Itse en kutsuisi suhtautumistapaani kyyniseksi vaan kriittiseksi. Ensin kokeilen mitä siitä seuraa, että hylkään ensimmäiseksi mieleen tulevan johtopäätöksen ja tarkastelen ongelmaa eri suunnista. Intellektuaalisen vatkaamisen jälkeen saatan silti joutua palaamaan takaisin ruutuun numero yksi. Tai, kuten minulle nykyään käy yhä useammin, teen omaperäiseltä vaikuttavan johtopäätöksen kunnes muistan (tai en muista), että olen joskus aikaisemmin päätynyt samaan tulokseen.”

Arne Nevanlinna, niin & näin 4/04

”Mikäli huomaa tulleensa niin vanhaksi, että alkaa ikävöidä lapsuuttaan, kannattaa suunnistaa maanmainioon koulukaverit.com-palveluun. Ja mikä parasta, jos ei muista etsimänsä koulutoverin koko nimeä, voi ystäviä hakea myös lempinimellä. Ei siis lienekään mikään yllätys, että palvelu löytää tuttavallisilla lempinimillä ’Homo’, ’Hintti’ ja ’Gay ’ kymmeniä oppilastovereita vuosien takaa. Kummallisen epätasa-arvoista tosin on, ettei lempinimeä ’Lesbo’ tunnista kukaan…”

Nimimerkki Alumni, Turun Ylioppilaslehti 1/05

”Bush vannoi virkavalansa käsi kirjalla. Se oli jo toinen kerta neljän vuoden aikana, kun hän oli tekemisissä kirjojen kanssa.”

Nimimerkki Eero, Tiedonantaja 3/05

Koonnut Pertti Laesmaa

Provinssirock 2019
Vocapeople

Valtio-oppia 2000-luvulla

Tiedustelusta on taas tullut oma-aloitteista ja järjestelmällistä.

MAAILMAN turvallisuuspoliittinen tasapaino on järkkynyt terrorisminvastaisen sodan myötä. Tiedustelusta on taas tullut oma-aloitteista ja järjestelmällistä.

Tiedustelun käsitteeseen sisältyy jälleen kerran myös koko yhteiskuntaa koskeva disinformaatio ja propaganda. Disinformaatio pyrkii hämäyksen, lahjonnan ja uhkausten avulla lamauttamaan päätöksenteon ja ohjaamaan käyttäytymistä haluttuun suuntaan. ”Disinformaatio onkin sotatoimintaa, ja sen aseita ovat lehdet, kirjat, seminaarit, näyttelyt, konsertit ja erilaiset palkinnot.” Propaganda taas on tapa manipuloida järjestelmällisesti ihmisten uskomuksia ja toimintaa puheen ja erilaisten symbolien kautta. Tässä Jan-Peter Paulin kirjan Tiedustelu 2000-luvulla avainsanat.

Paulin mukaan tiedustelu on yksinkertaisesti järjestäytynyttä tietojen varastamista. Tiedustelujärjestöjen palveluiden rooli on kasvanut poliittisessa päätöksenteossa selkeästi, mikä taas vastaavasti vähentää demokraattisten prosessien läpinäkyvyyttä. Kansalaisten todelliset mahdollisuudet osallistua päätöksentekoon rajoittuvat samassa suhteessa kuin salaisen tiedusteluaineiston osuus kasvaa. Tämä koskee myös journalismia. Uutislähteitä on vaikea jäljittää ja virheellisiä uutisia korjataan harvoin.

JOURNALISMIA MÄÄRITTÄVÄT pahimmillaan spekulaatio ja spektaakkeli, ulkoasu ja paketointi ohittavat faktojen tarkistamisen, kuten Le Monde diplomatiquen päätoimittaja Ignacio Ramonet on väittänyt.

Väite on helppo uskoa, esimerkiksi voi ottaa vaikkapa Irakin sodan. Sodan aloittamiseen riitti spekulaatio, lopputuloksena oli spektaakkeli. Vasta kaksi vuotta sitten Helsingin Sanomat ylpeili sodan alla journalisteillaan, jotka kulkivat USA:n sotajoukkojen mukana.

MUTTA EI OLLA naiiveja. Politiikka, talous ja tiedustelu ovat kytkeytyneet toisiinsa kautta aikojen. Ajat muuttuvat, ja propagandan ja disinformaation suhde muuttaa myös muotoaan. Naapurimaan Putinilla on KGB-menneisyys, mutta pata kattilaa soimaa. Kekkonen toimi Supon edeltäjässä Etsivässä keskusrikospoliisissa sodan jälkeen, kuten Paul muistuttaa. Eikä siitä kokemuksesta haittaa ollut uravalinnalle.

KIRJAN MUKAAN sekä Alpo Rusin tapaus että tasavallan presidentin kansliassa toimineen Martti Mannisen ja pääministeri Jäätteenmäen välinen jupakka ovat saattaneet olla CIA:n yrityksiä testata Suomen tiedustelun ja vastavakoilun tehokkuutta ja luotettavuutta.

Rusin tapauksessa puidaan nyt sitä, kuka levitti tiedot Rusiin kohdistuneista vakoiluepäilyistä Suomen poliittiselle eliitille. Pikemminkin pitäisi kysyä, mikä tekee salaisten aineistojen vuotamisesta uutisen. Kuka uutisen haluaa ja miksi?

PAULIN KIRJA täyttää mainiosti lyhyen oppimäärän tiedustelun historiasta ja nykytilasta. Suurin opetus on, että tiedustelu on 2000-luvulla osa valtio-oppia, ehkä enemmän kuin koskaan. Samalla Paul yrittää opettaa, että pärjääminen EU:ssa vaatii myös Suomelta asiantilan tunnustamista ja siihen panostamista. Suomalaisen kapitalismin äänitorven, Elinkeinoelämän Valtuuskunta EVA:n propagandakoneistoa Paul pitää niin tehokkaana, että ehdottaa sitä sotilastiedustelun kouluttajaksi.

Jan-Peter Paul: Tiedustelu 2000-luvulla. 250 s. Tammi 2004.

Kimmo Jylhämö

Provinssirock 2019
Vocapeople

Baklava-resepti (vain verkossa)

Viininlehtikääryleitä á la Kurdistan -jutun dolmas-reseptin lisäksi baklava-jälkiruokaherkun ohje.

Baklava (baqlava)

1 paketti filotaikinaa (kurdikaupasta tai Hakaniemen Maxista saa ostaa)

400 gr murskattua saksanpähkinää

1⁄2 dl ruokaöljyä

6 dl kidesokeria

8 dl vettä

1 tl ruusuvettä (1 korkillinen)

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Ota saksanpähkinäpussi (400 gramman pusseja saa ostaa kurdikaupasta) ja lyö kaulimella pussin päälle (tyhjä pullokin toimii) kunnes pähkinät ovat murskattuja. Ota iso, syvä uunipelti ja voitele pohja ruokaöljyllä. Aseta kaksi kerrosta filotaikinaa uunipellille (voi laittaa useampi taikinakerros jos haluaa), voitele öljyllä, ripottele pähkinämurskaa päälle ja toista kunnes pähkinät loppuvat. Jos taikinakerrokset ovat liian isoja taita ylimenevä osa pellin sisälle. Leikkaa taikina kuutioiksi. Laita uuniin ja paista kunnes pinta on ruskea (noin 10 minuuttia). Kun baklava on uunissa valmistele sokeriliuos. Laita sokeri ja vesi kattilan ja keitä korkealla lämmöllä (kuutonen sähköhellalla) ja hämmennä kunnes liuos on sakeutunut (supistuu puolella). Lisää yhden korkillisen ruusuvettä. Kaada sokeriliuos baklavan päälle heti kun olet ottanut sen uunista.

Ruokaruno:

Hän pyöritti jauhinta

näin jonkun joka pyöritti jauhinta

Hän kieputti hiljaista, painavaa kiveä

lainehtien, ripotellen,

Hän työskenteli

Ja sai äänettömän myllynkiven kajahtamaan

Rakkaani kun kuuluisa Layla,

syötti jyvän käsimyllyyn

Olisinpa se ollut minä

jyvien sijasta

jauhautuisin pölynä tähän maailmaan

Ja tuuli puhaltaisi pölyni

Ja sekoittaisi sen rakkaani luomiin

Tuntematon kurdirunoilija 1500-luvulla (käännös Susanne Ådahl)

Susanne Ådahl

Provinssirock 2019
Vocapeople

RAHAN VOIMA Tytärtalous jyllää

Kun verouudistusta vatkattiin pitkään, monet yritykset ennättivät maksaa ulos voittokelpoisia varojaan niin että hirvitti.

SUOMEN osinkoverojärjestelmää uudistettiin viime vuonna. Ennen yritysten osakkeenomistajilleen maksamat osingot, siis osuus voitosta, olivat verottomia. Tänä vuonna osingot muuttuivat verotettavaksi tuloksi.

Kun verouudistusta vatkattiin pitkään, monet yritykset ennättivät maksaa ulos voittokelpoisia varojaan niin että hirvitti. Viime vuonna rahaa irtosi yli kuusi miljardia euroa, tänä vuonna summa jäänee pariin miljardiin.

Hurjimpia lisäosinkoja pulittivat odotetusti perheyritykset, joiden omistus on suurelta osin Suomessa.

PÄÄOMALLA ei ole kasvoja, vaikka Jari Sarasvuo sellaisia kirjoituksissaan on kaivannutkin talousjärjestelmämme epäinhimillisyyksien korjaamiseksi. Jos minulta kysyttäisiin, ehdottaisin pääoman kasvoiksi Nuuttipukin naamarin. Niin sanotuista kansanosakkeista, eli niistä Pihtiputaan mummojen piironginlaatikoista löytyvistä papereista, kymmenen suurimman joukossa on vain kaksi ”hyvää” osingonmaksajaa, Sampo ja Stockmann. Omistetuin osake Elisa ei ole jakanut osinkoja vuosiin.

Kansankapitalismi on siis toteutunut siten, että kävelysauvojakansa omistaa papereita, joiden arvo perustuu mahdolliseen pörssinousuun. Päätösvaltaa näillä osakkeilla ei käytetä. Suuret pörssiyhtiöt ovat 1990-luvun alun rahamarkkinoiden vapauttamisen jälkeen siirtyneet pääosin ulkomaisille omistajille.

VEROUUDISTUS voi osaltaan merkitä myös sitä, että Suomen muuttuminen tytäryhtiötaloudeksi vain kiihtyy. On kannattavampaa myydä perheyritys ulkomaiselle sijoittajalle kuin pitää se itse. Viime vuonna ulkomaiset yritykset ostivat Suomesta 43 prosenttia enemmän yrityksiä kuin edellisenä vuonna.

On hyvin kiinnostavaa nähdä, miten omistusrakenne edelleen kehittyy. Suomessa vaikuttavat taloudelliset päätökset tehdään siis ties missä, ja sinne jonnekin on turha huudella sen enempää yhteiskuntavastuusta kuin ympäristösertifikaateistakaan.

Kotimaiselle kapitalistille saattoi vielä jonkinlaisia viestejä saada perillekin, mutta kansallisvaltioiden talouteen ja politiikkaan ei ole paluuta, joten on parempi todellakin alkaa rakentaa sellaisia globaaleja poliittisia järjestelmiä, joilla talouden pelinsäännöistä voitaisiin sopia, ei vain todeta päätösvallan kadonneen Nuuttipukin naamarin taakse.

Gerry B. Ilvesheimo, gerry.b.ilvesheimo@helsinki.fi

Provinssirock 2019
Vocapeople

Tavaramarkkinat

Vihdoin Suomessa myönnetään, ettei teollisuus luo enää uusia työpaikkoja. Nyt uskotellaan palvelujen luovan niitä.

KUN JULKISEN SEKTORIN ylläpitoon ei tahdo enää löytyä rahoitusta, pelastusta työttömyysongelmiin on etsitty erityisesti yrittäjyydestä ja yksityisistä palveluista.

Pääministeri Matti Vanhanen perää palvelualoille uusia yrittäjiä, jotta työllisyys nousisi 75 prosenttiin. Se on hänen hallituksensa asettama työllisyystavoite. Joulukuussa 2004 työllisyysaste oli 66,3 prosenttia. Valtiosihteeri Raimo Sailas kysyy, riittävätkö hallitusohjelman keinot tavoitteen saavuttamiseen. Vaihtoehtona hänen mukaansa on miettiä keinoja uudelleen tai tinkiä tavoitteista.

Kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikkö Erkki Virtanen rökittää palvelualojen yrityksiä, koska niiden tutkimus- ja tuotekehityspanos on kansainvälisesti vaatimaton. Hänen mukaansa tutkimus- ja kehityspanostukset ovat ainoa tapa nostaa tuottavuutta ja saada palveluiden vienti nousuun.

TILASTOT EIVÄT kuitenkaan tue valtiovarainministeriön virkamiesten hellimää uskomusta palvelujen pelastavasta voimasta. Julkinen sektori on suurin palvelualan työllistäjä. Vuonna 1989 se työllisti 560 800 työntekijää, kymmenen vuotta myöhemmin, kasvun huippuvuonna, 538 900 henkeä eli 21 900 henkeä vähemmän. Kauppa työllisti vastaavana ajanjaksona 367 800 ja 355 300 henkeä, vähennystä 12 500. Liikenne työllisti 187 200 ja 177 300 henkeä, vähennystä 9 900. Rahoitus- ja vakuutustoiminnan piirissä vastaavat työllisyysluvut olivat 79 800 ja 34 400. Pankkitoiminnan siirtyminen tietokonepohjaiseksi itsepalveluksi näkyy 45 400 työpaikan vähennyksenä.

TILASTOKESKUKSEN PALVELUJEN työlliset -tilaston kohta ”muut yksityiset palvelut” on saanut ansiotonta lisäystä, koska teollisuus on ulkoistanut melkein kaikki aputoimintansa. Aikaisemmin yritysten palkkalistoilla oli vartijoita, siivoojia, ruokalanpitäjiä, mainososastoja, kirjanpitäjiä, tilitoimistoja, atk-ihmisiä ja niin edelleen. He kasvattivat teollisuustilastoja.

Nyt he muhevoittavat palvelutilastoja, vaikka usein samat työntekijät tekevät edelleen entistä työtään, ulkoistamisen jälkeen vain eri yrityksen työntekijöinä. Tilastollisesti heidät kirjataan palvelut-sarakkeeseen.

Vuonna 1989 yksityiset palvelut työllistivät 187 200 henkeä, kymmenen vuotta myöhemmin 168 400, siis 18 800 henkeä vähemmän, vaikka kaiken virallisen hehkutuksen ja tilastollisen keplottelun jälkeen työpaikkoja olisi pitänyt tulla rutosti lisää. Kun lasketaan yhteen kaikki palvelualojen työpaikkojen vähennykset, palvelualat ovat 1990-luvulla vähentäneet kaikkiaan 89 700 työpaikkaa.

Työttömyystilastoja on manipuloitu, jotta ne näyttäisivät kauniimmilta. Todellinen työvoiman tarve näkyy työtuntitilastoista. Vuosina 1980–2000 Suomesta katosi 444 miljoonaa työtuntia, pelkästään teollisuudesta 126 miljoonaa. Vähennykset jatkuivat vuosina 2000– 2003, kaikilta toimialoilta katosi yhteensä 71 miljoonaa, teollisuudesta 69 miljoonaa työtuntia. Luvut eivät tue yleistä käsitystä, että palvelualat pelastaisivat työpaikat.

YLI MILJOONA IHMISTÄ saa vuosittain Suomessa potkut. Etenkin palveluelinkeinojen palkansaajat ovat joustaneet niin, että puolet palkansaajista sinnittelee jo joustavien vuokra-, pätkä-, osa- ja määräaikaisten työsuhteiden ja työttömyyden viidakossa. Heidän tehokas vuosityöaikansa on keskimäärin puoli vuotta ja keskimääräinen kuukausiansionsa noin 750 euroa. Sillä ei enää Suomessa elä.

Yhteiskuntamme kulkee yhä kiihtyvällä vauhdilla internet-pohjaiseen itsepalveluun. Pankkiala on näyttänyt vasta pientä esimakua, miten palvelusektorin työpaikoille tulee käymään. Seuraavana on vuorossa vakuutusala, kaupankäynti, matkatoimistot ja niin edelleen.

Etlatieto Oy:n tutkimusjohtaja Petri Rouvinen ja Tilastokeskuksen tutkija Mika Maliranta korostavat tietotekniikkainvestointien hidasta vaikutusta. Kaksikko siteeraa tietoliikennejätti Ciscon pääjohtajaa John Chambersia, joka arvioi, että suurimmat tuotot tietotekniikkainvestoinneista tulevat seitsemästä yhdeksään vuoden viiveellä. Yritykset investoivat 1990-luvun lopulla rajusti tietotekniikkaan – ja jos Chambersia on uskominen, työn tehokkuuden hyppäys on vasta tulossa.

2000-luvulla laskusuhdanteen aikana jopa muodikas it-ala on vähentänyt tuhansittain työpaikkojaan. Palvelupuolella vain julkinen sektori on lisännyt työpaikkoja, joita laman aikana supistettiin rajusti.

PALVELUYHTEISKUNTA on täydellistä utopiaa. Ei ole olemassa palveluyhteiskuntaa ilman teollista tuotantoa, sillä suurin osa palveluista tuotetaan teollisuudelle. Jos teollisuus siirretään matalapalkkamaihin, on turha enää haikailla palveluyhteiskunnasta, vaikka valtiovarainministeriön korkeat virkamiehet tällaista uskomusta elättelevätkin.

Virkamiehiltä on ilmeisesti jäänyt huomaamatta, että suomalaiset ravintola- ja hotelliketjut, pankit, matkatoimistot, mainostoimistot, konsulttiyritykset, viihdealan yritykset, tietotekniikkayritykset, liikenneyhtiöt ja monet muut ovat jo siirtyneet ulkomaiseen omistukseen. Melkein kaikki korkeaa osaamista vaativat palveluyritykset ovat jo monikansallisten jättien omistuksessa ja hallinnassa. Näin on käynyt esimerkiksi rahoitus- ja vakuutusfirmoille ja liike-elämää palveleville yrityksille.

Noille markkinoille on pienen suomalaisen perheyrityksen mahdotonta enää tunkea. Vai onko joku ulkomailla liikkuessaan törmännyt suomalaiseen palvelualan yrittäjään?

NIIN PIMEÄÄ VIIDAKKOA ei enää maapallolta löydä, etteikö siellä törmäisi CitiBankiin, Lloydsiin, Hiltoniin, Sheratoniin, McDonaldsiin, Avisiin, Visaan tai Michael Jacksoniin.

Muurinpohjalettuja, mämmiä, poroajelua, tangoviikkoja ja kännykkäikoneja on aika epätoivoista markkinoida ulkomaille, vaikka valtionvarainministeriö kaikkeen tähän uskookin.

Asiantuntijapalveluita voi jo nyt tilata internetin välityksellä matalapalkkamaista kuten Intiasta, Virosta ja Venäjältä. Asiantuntijaneuvojakin voi saada Calling Centereistä maapallon toiselta puolen.

Sitä paitsi korkeaa osaamista vaativien palveluiden ja tutkimuksen osuus kaikista työpaikoista on häviävän pieni. Vaikka tutkijoiden osuus työvoimasta on Suomessa OECD-maiden suurin, tutkimus- ja tuotekehitystehtävissä työskentelee täällä – teollisuus mukaan luettuna – vain noin 70 000 ihmistä.

Tutkimuksen ja koulutuksen tavoite palvelutuotannossa on sama kuin teollisuustuotannossa, eli kohottaa tuottavuutta. Sen tarkoitus puolestaan on minimoida työvoiman tarve. Ja kun kaikki 30–40 massatyöttömyyden kourissa painiskelevaa teollisuusmaata hakee pelastautumisreseptiä samoilta rajallisilta markkinoilta, lopputulos on katastrofaalinen.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva mainonnan suunnittelija. Hän on kirjoittanut kirjoja ja artikkeleita teknologiasta ja työn tulevaisuudesta.

Ari Ojapelto

Volter Kilpi 2019
Vocapeople

Viininlehtikääryleitä á la Kurdistan

Helsinkiläisessä lähiössä sukellamme perinteisen kurdikeittiön saloihin syyrialais-turkkilais-iranilaisessa seurassa.

KURDIT MAINITAAN usein maailman suurimpana isänmaattomana kansakuntana. 20–40-miljoonainen kansa kutsuu Turkin, Irakin, Iranin ja Syyrian alueelle ulottuvaa kotiseutuaan Kurdistaniksi. Kurdit ovat levittäytyneet laajalle Kurdistanin ulkopuolelle heihin kohdistuvan vainon takia. Suomessakin heitä on jo useita tuhansia. Useimmat meistä ovatkin tietämättään syöneet kurdien valmistamaa ruokaa, tosin vain pizzan ja kebabin muodossa.

HELSINKILÄISESSÄ lähiössä sukellamme perinteisen kurdikeittiön saloihin syyrialais-turkkilais-iranilaisessa seurassa. Emäntämme Gulistan oppi ruuanlaiton jo kahdeksanvuotiaana, koska hän oli perheen ainoa kasvissyöjä. Teurastuksen verinen rituaali tuotti hänelle pahaa mieltä, joten hän päätti jättää lihatuotteet. Perinteisesti ruokavalio on hyvin lihapainotteista, vaikka vihannekset ovat tärkeitä lisukkeena ja ainesosina.

Naisten ryhtyessä töihin miehet käyvät kaupassa ja rupattelevat teetä juoden. Naiset vastaavat keittiötöistä, mutta tässä perheessä Rebin-isä tiskaa. On toki tilanteita jolloin mies ryhtyy kokiksi. Kun vuoristokylissä lammas tai vuohi teurastetaan, mies toimii teurastajana, paloittelee lihan ja valmistaa siitä kebabia.

GULISTAN ON VALIKOINUT päivän ruokalistalle viininlehtikääryleitä (dolmas), salaattia, couscousia ja jälkiruuaksi baklavaa. Hän kertoo, että viininlehtikääryleitä tehdään yleensä naudan-, lampaan- tai vuohenlihan kanssa, mutta vähävaraisissa perheissä kasvisversio on tavallisempi vaihtoehto.

Dolmas-kääryleiden valmistamiseen kannattaa varata paljon aikaa. Ruoka soveltuu erinomaisesti kaveriporukalle, kokkailun yhteydessä on hyvä jutustella, juoda teetä ja nauttia vaikkapa kurdimusiikista. Tällä kertaa keittiössä puhuttiin myös vakavammista teemoista. Kulttuurin vainon rinnalla paljastui myös kurdiyhteisön ikävämpi ilmiö. Sekä Gulistan että kokkailussa avustava ystävätär olivat paossa miespuolisia sukulaisiaan. Molempien mielestä jotkin kurdimiehet tuntuvat Euroopassa ottavan mielellään vastaan kaiken uuden, mutta alistavat naiset perinteisiin, joista heillä ei ole edes omaa kokemusta.

Dolmas

(10 hengelle)

Aseta suuren teflonkattilan pohjalle kerroksittain:

3 isoa perunaa 1/2 sentin suikaleiksi leikattuna

1 iso viipaloitu sipuli

2–3 viipaloitua tomaattia

1 tl suolaa

1/2 sitruunan mehu

Vihanneskerros suojaa pohjaan palamiselta.

Sekoita isossa kulhossa:

4 sipulia hienoksi pilkottuna

2 tomaattia hienoksi pilkottuna

1 purkki tomaattimurskaa

1 kesäkurpitsan sisus, koverrettu ja pilkottu hienoksi (valinnainen)

1 munakoison sisus, koverrettu ja pilkottu hienoksi (valinnainen)

1 iso rkl kuivattua minttua

1/2 –1 tl turkkilaista chiliä (turkinpippuria)

2 tl sumakkia (Rhus Coriaria, kuivattu punainen hapan marja)

2 tl kuminaa (sama kun intialaisessa ruuassa, roomankumina eli jeera)

1 –2 tl mustapippuria

3 tl sitruunahappoa

1 kg puuroriisiä

1 purkki tomaattipyreetä

6 valkosipulin kynttä, murskattuna

1 –1 1/2 tl suolaa

Jos ostat suolavedessä liotettuja viininlehtiä, voit jättää suolan pois.

Viininlehtiä myydään sekä kuivattuina että suolavedessä. Kuivia lehtiä tulee liottaa lämpimässä vedessä 5–10 minuuttia. Ohjeen täytemäärää varten tarvitset litran purkillisen viininlehtiä.

Lehdet täytetään siten, että lehtiruodot jäävät sisäpuolelle. Kiiltävämpi puoli on kauniimman näköinen lautasella. Viininlehtiä voi täyttää joko yksinkertaisesti rullalle tai ”morsiusnyytiksi”. Morsiusnyytit muistuttavat muodoltaan vaatenyyttiä, jonka kurdimorsian tuo valkoiseen lakanaan käärittyinä miehensä perheeseen hääpäivänä.

NYYTTEJÄ TEHDESSÄ noin ruokalusikallinen täytettä laitetaan viininlehden keskelle ja lehden kärjet taitetaan täytteen päälle. Yksinkertaisemmissa kääröissä kapea raita täytettä sijoitetaan lehden keskelle, taitetaan ensin päätyosat täytteen päälle ja kääritään tiukasti rullalle.

Valmiit kääryleet asetetaan kattilaan vihannesten päälle kerroksittain niin, että kääryleiden liitospuoli on alaspäin. Muuten kääryle aukeaa, kun riisi turpoaa. Lisää vettä kattilaan niin, että veden pinta juuri peittää kääryleet. Aseta käärylekasan päälle lautanen ylösalaisin ja sen päälle jokin paino. Vedellä täytetty viininlehtipurkki sopii mainiosti tähän tarkoitukseen. Keitä ensin 30 minuutin ajan korkealla lämmöllä, vähennä vettä, mikäli se roiskuu kattilan reunojen yli. Tämän jälkeen anna vielä porista matalammassa lämpötilassa noin tunnin ajan. Kun kääryleet ovat valmiit, kattilassa ei pitäisi enää olla vettä.

Viinilehtikääryleiden kanssa voi nauttia vaikkapa couscousia. Paista enkelinhiuspastaa 3 rkl ruokaöljyssä, kunnes pasta on ruskeaa, lisää 7 1/2 dl rikottua vehnää (bulgur), litra vettä ja 2 teelusikallista suolaa. Keitä alhaisella lämmöllä, kunnes vesi on kiehunut pois. Kiillon lisäämiseksi lisää vähän ruokaöljyä ennen tarjoilua.

Salaatti syntyy pilkkomalla tomaattia, kurkkua ja paprikaa. Perinteiset mausteet sumakki, chili, sitruunahappo, suola ja kuivattu minttu lisätään ja salaatti sekoitetaan juuri ennen kattamista.

TEEMME KATTAUSTA. Gulistan kertoo, että vieras on erityisen tärkeä henkilö kurdikodissa. Ruoka katetaan pöydälle niin kauniisti kuin suinkin voi, sillä siten talon isäntä ja emäntä toivottavat vieraat sydämellisesti tervetulleiksi.

Perhe syö ruokapöydän ympärillä arkipäivisin, mutta juhlatilaisuuksissa ruoka katetaan usein perinteisesti lattialle, jolloin tilaa riittää suuremmallekin joukolle.

Perheenpää istuu pöydän päässä, hänen vieressään hänen vaimonsa, jonka tehtävä on tarjota ruokaa miehelleen. Vieraat istuvat ikäjärjestyksessä isännän molemmilla puolilla. Mitä vanhempi vieras, sitä lähempänä isäntää hän istuu. Gulistanin ja Rebinin perheessä me istumme vapaasti lattialle, kukalliselle muovipöytäliinalle asetettujen tarjoiluvatien ympärille.

KURDIEN RUOKAKULTTUURI ei juurikaan poikkea Keski-Aasian muista kansoista, mutta syöminenkin on politiikkaa, kun on kyse kurdeista. Kaakkois-Turkissa toissa vuonna järjestetty kurdiruokafestivaali joutui poliisitutkintaan, koska ruokien nimet olivat kutsukorteissa kurdin kielellä. Poliisi tosin väitti jälkeenpäin, että kyse oli vain luvattomasta kokoontumisesta – järjestäjät kertoivat ilmoittaneensa tapahtumasta hyvissä ajoin etukäteen.

Perheenjäsenten nimet on muutettu heidän pyynnöstään.

Susanne Ådahl

Provinssirock 2019
Vocapeople