Oikean naisen mysteeri

Lukuaika: 2 minuuttia

Oikean naisen mysteeri

Toisinajattelija: Valitsin neljä jyväskyläläistä baaria, joiden naistenvessoissa istuin 16 iltaa avaamisajasta valomerkkiin, ja kirjasin vihkoseeni havaintojani ja naisten puheita selvittääkseni oikean naisen mysteerin.

Vuosia sitten olin viettämässä iltaa ystävieni kanssa. Köyhinä opiskelijoina salakuljetimme oman pullon baariin ja sopivan hetken tullen suunnistimme naistenvessaan ja sulkeuduimme samaan vessakoppiin kulauttaaksemme pullon sisällön kurkusta alas. Aikaa säästääkseen ystäväni päättivät siinä samalla toimittaa tarpeensa. Minä kieltäydyin tästä, pinnistelin juoman loppumiseen asti ja häädin ystäväni pois kopista. Tämä sai toisen ystävistä toteamaan: ”Heli ei ole oikea tyttö.”

Hämmennyin. Mikä minusta teki vääränlaisen – sekö, etten suostunut jakamaan vessahetkeä toisten naisten kanssa? Ja jos minä en ole oikeanlainen, kuka on? Millainen on oikea nainen?

Ongelma piinasi minua, joten päätin tutkia asiaa. Valitsin neljä jyväskyläläistä baaria, joiden naistenvessoissa istuin 16 iltaa avaamisajasta valomerkkiin, ja kirjasin vihkoseeni havaintojani ja naisten puheita selvittääkseni oikean naisen mysteerin.

Havaintojeni perusteella minun olisi pitänyt jakaa yksityiset asiani toisten naisten kanssa ja selviytyä monesta muustakin tehtävästä. Oikea nainen näyttää naiselliselta muttei huorahtavalta. Meikkaus ja ehostaminen on välttämätöntä, sillä oikea nainen ei ole miehekkään oloinen tai näköinen. Hän käyttäytyy itsevarmasti muttei koppavasti, hän vetää miehiä puoleensa muttei kohtele heitä ylemmyydentuntoisesti. Oikealla naisella on valtaa miehiin, mutta hän tunnustaa miesten olevan sosiaalisesti häntä ylempänä.

Oikealta naiselta vaaditaan varsin paljon. Eipä siis ihme, että vessoissa naiset murehtivat omaa epäonnistumistaan ja vääränlaisuuttaan ja alituisesti tavoittelevat oikeanlaista vaikutelmaa. Valtavista peileistä tuijotetaan omaa kuvajaista, töpötetään lisää puuteria ja kohennetaan kampausta. Takamuksen kokoa surraan ja toisten hyvännäköisyyttä kehutaan.

Toisten naisten kanssa päivitellään ihmissuhdeongelmia ja laaditaan toimintasuunnitelmia miesten päitten menoksi. Pitäisikö miehen seurassa jatkaa iltaa vai livistää? Oikea nainen osaa myös pitää hauskaa, joten naiset kannustavat toisiaan ottamaan lisää juomia ja tanssimaan.

Oikean naisen ihanteen mukaan pitäisi juoda muttei olla kaatokännissä, olla seksikäs muttei hutsumainen, itsenäinen muttei itseriittoinen. Miksi näin? Pahaksi onneksi baareissa naisille ei riitä, että he toimivat omien ihanteittensa mukaan, sillä naisia arvioivat myös muut ihmiset – miehet. Naiset haluaisivat monesti pitää hauskaa, olla fiksuja ja hyvännäköisiä, mutta he epäilevät, että miesten mielestä vain tottelevainen, hymyilevä ja seksikäs nainen kelpaa.

Vaikka siis toiset vessoissa olevat naiset voisivat hyväksyä modernin, itsenäisen ja itsetietoisen naisen, miten käy vessojen ulkopuolella? Miehet eivät ehkä arvostakaan naista, joka ”sais miehiä jos haluais mutta ei tartte ottaa niitä”. Ja toisinpäin: miesten pompottelemaa naista pidetään vessoissa tyhmänä, kun hän ei tajua irtautua tilanteesta. Naisten on tasapainoiltava vaatimusten välissä, jottei häntä leimattaisi epäonnistuneeksi ja vääränlaiseksi – huoraksi, tosikoksi, enemmänkin mieheltä näyttäväksi tai tyhmäksi naiseksi. Koeta siinä sitten viettää rentoa juhlailtaa, kun arvostelijoita riittää joka kulmalla ja vessaan on paettava piiloon aina, kun joku ”äijä” tulkitsee kotona itsevarmuuden puuskassa valitun avonaisen paidan viestiksi miesseuran etsimisestä.

Baarien naistenvessat ovat naisille turvapaikkoja, joihin mennään selvittämään oman naisidentiteetin kannalta tärkeitä asioita. Kelpaanko minä naisena? Olenko oikean- vai vääränlainen? Kun seuraavan kerran siis huomaatte naisryhmän lähtevän vessaan puuteroimaan neniään, älkää hermostuko heidän viipyessään. He ovat tärkeällä asialla: he tekevät itsestään oikeanlaisia naisia.

Heli Niskasen etnologian lisensiaatintutkimus Näkyvä ja näkymätön, oikea ja väärä. Etnologinen tutkimus oikean naisen ihanteesta hyväksyttiin Jyväskylän yliopiston humanistisen tiedekunnan tiedekuntaneuvostossa 17.1.

Heli Niskanen

  • 9.9.2009