Ny tuli sanomist

Lukuaika: 4 minuuttia

Ny tuli sanomist

Suurten mediatalojen free-sopimukset vievät leivän tekijöiden pöydästä.

Mediatalojen freelancer-sopimuksista on puhuttu viime vuosina paljon, syystäkin.
Asian ydin on yksinkertainen: Suomen tuhannet itsenäistä työtä tekevät toimittajat, valokuvaajat, sarjakuvantekijät ja kuvittajat elävät myymällä tekijänoikeuksiaan. Se on heidän ainoa kauppatavaransa.

Viestinnän alalla ostajia ovat isot ja pienet mediatalot. Lehtiin myydään free-työtä perinteisesti kertajulkaisuoikeuksilla, joita yleensä täydennetään verkkojulkaisun oikeuksilla.

Tekijänoikeuslaki takaa esimerkiksi valokuvaajalle mahdollisuuden myydä erikseen vaikkapa lehtikäytön, kalenterien teon, mainoskäytön tai kuvatoimisto-oikeudet. Tämä on reilu periaate: jos teos menestyy, tekijä saa tuotosta oman siivunsa. Jatkokäytön ja edelleenmyynnin korvauksen voi helposti sopia vaikka prosenttipohjalta.

Jokin vuosi sitten mediayhtiöt alkoivat murtaa tätä käytäntöä. Moni niistä – mutta eivät suinkaan kaikki – vaatii, että yhtiö saa oikeudet kaikkiin mahdollisiin käyttötapoihin ja laitteisiin, jopa tulevaisuudessa keksittäviin. Tekijä saa kertakorvauksen, mediayhtiö kaiken mahdollisen tuoton.

Perusteena yhtiöt käyttävät aivan oikeaa tosiasiaa: lehdistön tulevaisuus on epävarma, ja uudet julkaisukanavat tuottavat vähän. Yhtiöiden ratkaisuna onkin siirtää yrittäjän riskiä itseltään freelancereille.

Akuuttia hätää ei firmoissa tosin näytä olevan. Vuonna 2011 Ilkka-yhtymän voitto nousi 35 prosenttiin liikevaihdosta, Keskisuomalainen Oyj:n voitto on pyörinyt viime vuodet parinkymmenen prosentin tienoilla. Alma Media kipusi viime vuonna 13,3 prosentin voittoon liikevaihdosta, Sanoma News 11,3 prosenttiin. Vastaavia tuottoja ei joka alalla nykyään kerätä.

Tekijänoikeuteen kuuluu yksinoikeus päättää työn käytöstä. Nyt tätä oikeutta käyttävät tuhannet luovan työn tekijät. Jos yksinoikeudet siirtyisivät muutamalle isolle mediayhtiölle, niiden johto saisi päättää, kenelle ja millaisina lehtijuttuja, valokuvia, taide-arvosteluja tai kuvituksia myydään, millä hinnalla ja millä ehdoilla – ja kenelle niitä ei anneta.

Tämä ei ole yksittäisen freelancerin ongelma, tämä on sananvapauskysymys. Neljä suurinta suomalaista mediakonsernia hallitsee 56:ta prosenttia sanomalehtien levikistä, ja yhtiöt ovat osin sidoksissa toisiinsa. Haluammeko yhteiskunnan, jossa muutama mediayhtiö saa yksin päättää alan luovan työn tulosten käytöstä?

Yhtä ikävä kehitys on siirtyminen sopimusyhteiskunnasta saneluyhteiskuntaan. Pohjoismaissa on tavattu sopia asioista osapuolten välillä. Tekijät ovat jatkuvasti ilmoittaneet neuvotteluhalukkuutensa, sekä yksin että järjestöjensa kautta.

Mediatalot eivät periaatteessa suostu neuvottelemaan sopimuksista lainkaan. Käytännössä esimerkiksi Sanoma News on taipunut keskustelemaan tekijöiden kanssa, jottei se menettäisi suurta osaa freelancereistaan.

Vaikka sopimuskamppailu näkyy ja kuuluu alan työssä, lehdistö uutisoi siitä niukasti. Kun tekijänoikeusasioista vastaava ministeri Paavo Arhinmäki puhui aiheesta Tekijänoikeuspäivässä huhtikuussa, sanomalehdet paria poikkeusta lukuun ottamatta vaikenivat asiasta.

Mediassa freelance-työtä tekevien määrä näyttää jatkavan kasvuaan. Luovan työn yrittäjyyteen kannustetaan Kataisen hallituksen ohjelmaa myöten, mutta työ on mahdotonta, jos kauppatavara täytyy luovuttaa osin ilmaiseksi. Tekijänoikeus ei ole luovan talouden este, se on sen kohde. Ei leivänkään myymisen esteenä ole leipä.

Kirjoittaja on Suomen freelance-journalistit ry:n puheenjohtaja. Hän on toiminut aiemmin Euroopan Journalistiliiton freelancer-asiantuntijaryhmän puheenjohtajana.

–––––––––––––––

Pelkistettyä todellisuutta

Ensimmäinen juttuni Helsingin Sanomissa julkaistiin tammikuussa 1985. Sittemmin tein lehteen töitä välillä käytännössä kokopäiväisesti, välillä vähemmän.
Viime vuodenvaihteessa minulle soitti sen toimituksen esimies, jolle olin eniten kirjoittanut. Hän kertoi, että suunniteltuja juttujani ei julkaista, koska minulla ei ole avustajasopimusta.

Hämmästyin: minulla oli vuosien takainen sopimus, jota Sanoma News ei ollut irtisanonut. Lisäksi olin reilu puoli vuotta aikaisemmin lähettänyt täsmennysehdotukseni talosta saamaani uuteen free-sopimusehdotukseen.

Koska en ollut kuullut asiasta sen jälkeen ja juttujani oli julkaistu, kuvittelin tilanteen olevan kunnossa.

Tässä täytyy olla virhe, vastasin. Sanoin olevani toki halukas neuvottelemaan sopimuksesta. Näinhän oli monen Sanomien freen kanssa tehty, sen tiesimme molemmat.

mainos

Tästä ei voi nyt neuvotella, oli vastaus.

Kysyin, onko työssäni ollut vikaa. Siitäkään ei ollut kyse. Esimies kertoi haluavansa uudistaa avustajakuntaa.

Miksi kanssani ei keskustella lainkaan? Asiahan kulki talon lakimiehen kautta, joka ei edes tunne minua. Kysyin esimieheltä, mitä hän arvelee: evättiinkö neuvotteleminen kanssani siksi, että lakimies tunsi nimeni aktiivisuudestani Sanoma Newsin sopimuskamppailussa? Vai siksi, että hän on eri mieltä HS:ssa julkaistujen sarjakuva-arvostelujeni esteettisistä lähtökohdista?

Lopulta tajusin, että päätös on vakaa.
Koska olin lähes 27 vuoden ajan tottunut tekemään työtä lehteen, ennustin kenties joskus tarjoavani yksittäisiä juttuja.
Tämä ei valitettavasti käy, esimies vastasi. Ilman sopimusta minulta ei voi ostaa mitään.
Siis sitä sopimusta, josta kanssani ei voi sopia. Catch 22.

Kollegat olivat yksimielisiä: kyseessä oli selvä kosto. Sitä en tiedä sanoa, ei kai isossa firmassa noin pikkusieluisia olla.
Jotain sanomalehdistön tilasta kertonee kuitenkin se, että aloittaessani Helsingin Sanomissa taidearvostelijoista päättivät journalistit, nyt lupaa antamassa – tai eväämässä – on juristi.

Heikki Jokinen

–––––––––––––––

Tarjolla tänään

Suomalaisten mediatalojen sopimuksista epäreiluissa sopimusehdotuksissa on monia yhteneviä piirteitä. Tässä niistä joitakin keskeisiä.

Kaikkien oikeuksien luovutus
Tekijä ei saa ensioston jälkeen työnsä käytöstä mitään korvausta. Kustantaja haluaa kaiken. Valokuvia voi käyttää esimerkiksi postikorteissa, kirjoissa tai t-paidoissa. Sarjakuvantekijä saattaa menettää oikeudet sarjansa oheistuotteisiin ja jopa sen hahmoihin.

Oikeuksien edelleenluovutus
Tekijänoikeuslain 28§ suojaa tekijää säätämällä, että ostaja ei saa myydä oikeuksia muille ilman tekijän lupaa. Sopimusehdotuksiin kirjattu edelleenluovutusoikeus merkitsee aineiston, eli tekstien, valokuvien ja piirrosten vapaata kaupitteluoikeutta kenelle tahansa. Mikäli tästä ei ole määritelty osuutta tekijälle, hyöty menee sataprosenttisesti mediatalolle.

Muuttamisoikeus
Sama lakipykälä säätää, että teosta ei saa muuttaa ilman tekijän lupaa. Silti moni mediatalo haluaa mahdollisuuden muuttaa työtä haluamallaan tavalla. Kuvia voidaan piirtää uudelleen ja tekstien sisältöä rukata. Lain takaamat moraaliset oikeudet kieltävät vain tekijää loukkaavan käytön.

Markkinointikäyttö
Lupa käyttää työtä markkinoinnissa ja luovuttaa työ eteenpäin merkitsee, että se voi putkahtaa eteen missä tahansa mainonnassa, vaikka teosta ei olisi mainontaan tehty, myyty eikä hinnoiteltu. Joissakin tapauksissa tunnetuksi nousseiden tekijöiden nuoruuden töitä onkin käytetty sopimusten perusteella mainonnassa.

Oman käytön kielto
Sopimusehdotukset kieltävät usein tekijää käyttämästä työtään tai sallivat sen joissakin kokoomateoksissa kustantajan luvalla, mikäli se ei kilpaile kustantajan kanssa. Tämä estää tekijää hyödyntämästä työtään muualla. Tulkinta sallitusta käytöstä jää kustantajalle.

Tekijän vastuu
Esimerkiksi Sanoma-konsernin sopimusehdotuksissa tekijälle on monimutkaisin sanoin sälytetty laaja vastuu kolmannen osapuolen vaateista. Samalla ehdotus vaatii edelleenluovutus- ja muuttamisoikeudet: tekijä ei voi vaikuttaa missä, milloin ja millaisena hänen työnsä julkaistaan. Jos haastateltava tai kuvattava tuntee itsensä loukatuksi aineiston käytöstä, sälyttää sopimusehdotus tekijälle laajan vastuun siitäkin.

Oikeudet kaikkiin ideoihin
Aller Media ujutti vakiosopimukseensa hämärän kohdan, jonka mukaan oikeudet aineistoon siirtyvät Allerille sitä mukaa kun tekijä työtään tekee, riippumatta siitä, milloin se Allerille luovutetaan. Tämä tarkoittaisi kai sitä, että kaikki ideat sekä luonnokset, joita Allerille miettii, siirtyvät suoraan tekijän pääkopasta yhtiön kassakirstuun.

Aiempien töiden luovutus
Alma Media vaati freelancereiltaan, että voidakseen jatkaa työtään heidän on luovutettava korvauksetta kaiken konsernille aiemmin tekemänsä free-työn täydet oikeudet. Jos tekijä haluaa käyttää omaa valokuvaansa tai tekstiään itse myöhemmin, on tästä maksettava Almalle.

Heikki Jokinen

Heikki Jokinen

  • 5.9.2012